Sosiaaliturvasta ja hyväntekeväisyydestä
Kun pari kokoomusnuorta antoi epäsovinnaisia lausuntoja lapsilisistä ja sosiaaliturvasta, useimpien reaktio oli torjuva. Jotkut harvat sen sijaan saattoivat jopa aidosti kiinnostua siitä, kuinka lasten, köyhien ja vähäväkisten toimeentulo muka voitaisiin taata ilman julkisen sektorin osallistumista. Tämä kirjoitus on heille.
Lyhyt vastaus on tietenkin se, että ei sitä voisi ehdottomasti taata, kuten ei tiukasti tulkiten voi julkinen sektorikaan. Uskallan kuitenkin väittää, että siitä huolimatta kaikkien oikeasti tarvitsevien toimeentulo olisi kuitenkin taattu niin kutsutun yksityisen sosiaaliturvan keinoin.
Lähtökohta on tietenkin se, että jokainen huolehtii itse toimeentulostaan myös poikkeustilanteissa, joihin on mahdollista varautua esimerkiksi säästämällä tai ottamalla vakuutuksia, tai lainaamalla rahaa tarvittaessa. Sosiaaliturvasta puhuttaessa itsestään huolehtimaan pystyvät eivät ole kuitenkaan kovin kiinnostavia, muuten kuin korkeintaan maksajan roolissa itsestään huolehtimaan kykenemättömien toimeentulon osalta.
Jos siis ihminen ei kykene hankkimaan toimeentuloa, eikä ole pystynyt, osannut tai halunnut hankkia säästöjä ja/tai vakuutuksia kyseisen tilanteen varalle, eikä jostain syystä saa lainaa, niin hänen toimeentulonsa on hyväntekeväisyyden varassa. Nykyjärjestelmässä tätä kutsutaan sosiaaliturvaksi, koska varast-, köh, siis veroina kannetut varat eivät ole hyväntekeväisyyttä, sillä hyväntekeväisyys on aina sekä antajalle että vastaanottajalle vapaaehtoista.
Julkisen sosiaaliturvan puuttuessa olisi siis jäljellä vain yksityinen hyväntekeväisyys, jota voi tulla niin sukulaisten, ystävien, järjestöjen, yritysten kuin täysin ventovieraidenkin taholta.
Monet vastustavat hyväntekeväisyyteen nojaamista sillä perusteella, että sitä joko ei esiintyisi tai se olisi täysin riittämätöntä, koska ihmiset ovat niin itsekkäitä ja ahneita.
Hyväntekeväisyyden olemattomuus on helppo kumota, sillä sitä esiintyy nykyisinkin. Vaikka julkisista menoista 43,1% (v. 2010) käytetään sosiaaliturvaan (ml. eläkkeet), silti meillä on nenäpäiviä, nälkäpäiviä, movembereita, veteraanikeräyksiä, talkoita yhden jos toisen asian edestä, ja niin edelleen. Itse asiassa (v. 2011) suomalaisista 49% lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja 30% lahjoittaa aikaansa eli osallistuu talkoisiin, keräyksiin, yms. (Eniten hyväntekeväisyyttä esiintyy muuten Yhdysvalloissa, jossa 65% lahjoittaa rahaa ja 43% aikaa. Amerikkalaiset antavat hyväntekeväisyyteen vuosittain n. 300 miljardia dollaria. Suomesta en löytänyt rahatilastoja, mutta esimerkiksi pelkästään Nenäpäivä keräsi äskettäin 2,24 miljoonaa euroa.)
Ei ole mitään syytä olettaa, että julkisen sosiaaliturvan lakkauttaminen lopettaisi tai edes vähentäisi hyväntekeväisyyttä nykyisestä, varsinkaan jos verotusta leikattaisiin sosiaaliturvan verran eli 43,1 prosentilla… Verotuksen leikkaaminen ei ainoastaan lisäisi käteen jääviä eli myös hyväntekeväisyyteen käytettävissä olevia tuloja, vaan myös alentaisi tuotteiden ja palveluiden hintoja kautta linjan eli vähentäisi ulkopuolisen avun tarvetta, kun vähemmälläkin tulisi toimeen. Esimerkiksi pelkän arvonlisäveron lakkauttamisen jälkeenkin julkinen talous olisi vielä reilusti ylijäämäinen.
Yhdysvalloissa ihmisten hyväntekeväisyyskäyttäytyminen on tutkimusten valossa muuttunut sen mukaan, mikä on ihmisten mielikuva julkisen sosiaaliturvan tasosta. Jos ihmisten mielestä julkisen sosiaaliturvan taso on joinakin vuosina ollut liian alhainen, he ovat antaneet silloin enemmän hyväntekeväisyyteen, ja päinvastoin. Jos ja kun saman voi olettaa pätevän missä tahansa sivistyneessä yhteiskunnassa, myös Suomessa, niin tällöin on pääteltävä, että julkisen sosiaaliturvan lakkauttaminen johtaisi yksityisen hyväntekeväisyyden lisääntymiseen.
On silti huomattavasti vaikeampi vastata kysymykseen siitä, olisiko yksityinen hyväntekeväisyys silti varmasti riittävää tuottamaan riittävän toimeentulon kaikille oikeasti sitä tarvitseville. Uskon vakaasti, että olisi, mutta en pysty todistamaan sitä. On kuitenkin koko joukko seikkoja, jotka puoltavat uskomustani.
Kuten jo mainitsinkin, sosiaaliturvan verran alemman verotuksen Suomessa avun tarve olisi vähäisempi, koska alentuneiden verojen vuoksi hinnat olisivat alhaisemmat, jolloin vähemmälläkin pärjäisi. Lisäksi samasta syystä työllistäminen olisi edullisempaa eli kannattavampaa, jolloin työllisyys kehittyisi ja avuntarvitsijoiden määrä vähenisi. Työllisyyden kasvu ja sitä kautta kulutuksen kasvu lisäisi myös tuotannon ja kaupan volyymejä eli lisäisi entisestään työvoiman tarvetta ja auttaisi entisestään alentamaan hintoja, joskaan ei tietenkään ad infinitum.
Lisäksi sosiaaliturvan päällekkäisyys – eli se, että osa sosiaaliturvan saajista on myös sen maksajia – sekä sen kustannukset, kuten luonnostaan tehoton byrokratia, poistuisivat, säästäen varoja parempiin tarkoituksiin, kuten itse toimeentuloon. Yksityiseen hyväntekeväisyyteen saattavat myös julkista sosiaaliturvaa herkemmin liittyä henkilökohtaisen ylpeyden ja kunnian kysymykset, eli moni voisi löytää itsestään suuremmat kannustimet hankkiutua pois hyväntekeväisyyden varasta kuin sosiaaliturvan varasta, mikä auttaisi kohdentamaan hyväntekeväisyyspottia niille, joilla ei ole esimerkiksi sairauden tai vammaisuuden vuoksi mahdollista irroittautua muiden avunvaraisuudesta.
Ilman julkista sosiaaliturvaa sen tarvitsijoita olisi siis vähemmän ja he tarvitsisivat vähemmän. Sen lisäksi hyväntekeväisyyttä olisi tarjolla enemmän. Kuten jo sanottua, verotuksen ja hintojen keventyminen jättäisi suuremman osan tuloista käytettäväksi myös hyväntekeväisyyteen. Avuntarvitsijoiden vähentyminen tarkoittaisi myös lähes vastaavaa lisäystä mahdollisten hyväntekijöiden määrässä. Mahdollisuus valita itse hyväntekeväisyytensä kohteet, toisin kuin julkisessa sosiaaliturvassa, olisi myös suuri kannustin antaa hyväntekeväisyyteen, ja toisaalta voisi osaltaan myös vähentää turhaa avun pyytämistä, koska varmaankin harva haluaisi antaa sellaisille, jotka eivät oikeasti ole sen tarpeessa, vaan halutessaan voisivat huolehtia itsestään. Julkisen sosiaaliturvan ”puute” myös kannustaisi ihmisiä ottamaan asian omiin käsiinsä eli lisäämään panostustaan hyväntekeväisyyteen, niin rahassa kuin ajassakin mitattuna.
Jos sitten hyväksytäänkin se, että yksityinen hyväntekeväisyys voi olla paitsi riittävää, myös tehokkaampaa ja kannustavampaa julkiseen sosiaaliturvaan nähden, niin moni sen vastustaja vetää esiin tasa-arvokortin. Heidän mielestään se nyt vaan ei ole oikein, että jotkut ihmiset voisivat olla antamatta mitään hyväntekeväisyyteen, kun toiset antavat verrattain paljon pienistäkin tuloista ja tekevät selkä vääränä talkootyötä.
Ensinnäkään, jos moraalisiin argumentteihin kerran lähdetään, niin se nyt vaan ei ole oikein, että ihmisiltä varast-, köh, siis otetaan pois pakkokeinoin eli verotetaan rahaa ja annetaan se toisille ihmisille. Toisekseen, koska aidossa hyväntekeväisyydessä on kyse molemmin puolin vapaaehtoisuudesta, sen antamattomuus ei voi olla sen enempää väärin kuin sen vastaanottamisesta kieltäytyminenkään.
Kolmanneksi, kuten missään muussakaan asiassa, vapaamatkustajuus ei ole oikeasti mikään ongelma hyväntekeväisyydessäkään. Kuten nykyisinkin, jotkut ihmiset antaisivat hyväntekeväisyyteen ja toiset eivät. Luultavasti antajia olisi toki enemmän ja antamattomia vähemmän kuin nykyisin, koska edellä mainitut syyt. Se, ettei joku antaisi siksi, että joku muukaan ei anna, on vain tekosyy, eikä siinä sitä paitsi mitään: yhtä hyvin rehellisesti kuin tekosyynkin varjolla hyväntekeväisyyteen antamaton kantaa kortensa kekoon muilla keinoin, kuten tekemällä työtä, tuottamalla tuotteita ja palveluita sekä ostamalla niitä, eli lisäten sekä kysyntää että tarjontaa omalta osaltaan, hyödyttäen siten kaikkia muita, myös niin hyväntekeväisyyden antajia kuin saajiakin.
Viimeinen merkittävä hyväntekeväisyyteen nojaamisen vastustajien ryhmä on se, joiden mielestä on väärin pakottaa ihmiset turvautumaan hyväntekeväisyyteen eli siihen, että joku toinen suostuu antamaan apua sitä tarvitsevalle. He menevät vikaan siinä, että ihmisen tarve saada ravintoa, vettä ja suojaa ei ole ihmisen asettama pakko vaan johtuu ihan biologisista seikoista. Biologisista tarpeista ei voi seurata muiden ihmisten velvollisuutta niiden täyttämiseen, eikä myöskään ole oikein pakottaa muita ihmisiä täyttämään niitä. Sitä paitsi, jos kaikki ihmiset päättäisivät heittäytyä muiden avun varaan, kenen velvollisuus se sitten olisi ruokkia ja suojata heidät? Karhujenko?
TL;DR: Paitsi että yksityinen hyväntekeväisyys olisi tehokkaampi ja kannustavampi tapa järjestää välttämätön perustoimeentulo apua tarvitseville ihmisille, se myös vähentäisi avuntarvitsijoita ja avun tarpeen määrää, koska sosiaaliturvan lakkauttamisen ja sitä seuraavan verotuksen ja hintojen keventymisen myötä nykyisillä avuntarvitsijoilla olisi paremmat mahdollisuudet elättää itse itsensä ja perheensä. Lisäksi se olisi ylivoimaisesti moraalisesti kestävämpi järjestelmä.
Disclaimer: lahjoitan itse hyväntekeväisyyteen vuosittain pari-kolme sataa euroa ja lisäksi kasvatan viiksiä (http://mobro.co/pasimatilainen).
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole todellista, mistä ihmeen Diseny-landiasta näitä radikaaleja sikiää??
Onko täällä jossain päin suomea joku muusta maailmasta eristetty pumpulilla vuorattu kunta jossa maailmanjärjestys on täysin toisin kuin muualla maailmassa?
Näin voi puhua vain ihminen jotka ei ole koskaan kohdannut riittävän suuri henkilökohtainen vamma tai tragedia.
Olihan tämä sarkasmia lausta loppuu asti ,olihan?
”Lisäksi se olisi ylivoimaisesti moraalisesti kestävämpi järjestelmä.”
Moraalinen kenen näkökulmasta?, Sinun?
Tiesit vamaan että saavutetuista eduista ei hevillä luovuteta, hinnat eivät noin vain laske ja jos ostovoima ja maksukyky paranee, hinnat ja luksustuotteet nousevat yhä edelleen.
Meillä on sosiaaliturva siksi, että ihmiset ovat pääsääntöisesti kiinnostuneita vain itsestään, ja mitä enemmän ihminen saa sitä enemmän hän ajattelee myös ansaitsevansa. Ja kun ajattelee ansaitsevansa, ajattelee että se joka ei teen niinkuin minä, ei ansaitse, ei väliä vaikka tämä toinen ei pystyisi.
Mitä enemmän ihmisellä on, sitä vähemään hän tietää/haluaa tietää siitä jolla ei ole.
Ja mitä enmmän ihminen ansaitsee sitä enemmän hän vartio pennejään ja ajettelee että ei kuulu minulle jos jollakulla muulla ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä huomasitko, mutta vastasin leijonanosaan vasta-argumenteistasi jo kirjoituksessani. Ja mitä tulee moraaliin, se ei voi olla subjektiivista vaan puhtaasti objektiivista. Pakottaminen on väärin, joten verotus on väärin, joten sosiaaliturva on väärin. 懂不懂?
Ilmoita asiaton viesti
huomaisin, ja olen kaikesta kanssasi eri mieltä. Korostamistani kohdista eritoten.
Perustelusi perustuvat olettamukselle että ihmiset haluavat auttaa heikompiosaisia, mikään näkemys ei nykymaailmassa tue tätä, varsinkaan sinun blogikirjoitelmasi. Kaikki argumenttisi perustuvat utopiaan.
En ymmärrä sitä ylimielisyyttä mitä sikiää kun ihmisiä kasvaa perusturvan ja hoidetun infrastrukstuurin keskellä. Millä sinä luulet kasvaneesi terveenä ja koulutettuna aikuisuuteen?
Miten tästä kaikesta saadusta voi kasvaa tuollaisia ajattelijoita?
Ilmoita asiaton viesti
@Leena. Etkö itse sitten auttaisi muita kykyjesi mukaan? Minä ainakin auttaisin. Kyllä toisten ihmisten auttamisella on huima kannatus, eikä ihmisiä onneksi tarvitse pakottaa auttamaan toinen toisiaan.
Muista, että valtio ei voi antaa ihmisille mitään sellaista, mitä se ei ensin olisi ottanut pois niiltä.
Itselläni ajattelun liukuminen Matilaisen linjoille on kuitenkin ennenkaikkea tullut sitä kautta, että en usko hyvinvointivaltion olevan pitkällä tähtäimellä vakaa yhteiskuntamalli. Kuvasin sitä tarkemmin tässä blogissani: http://ollimakkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12379…
Ilmoita asiaton viesti
minä kyllä sen tiedän persluitani myöten missä ihmiset ovat silloin kun tarjoutuu tilaisuus auttamiseen. Eivät mailla halmeillakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaalivaltiossa ihmiset ostavat omatuntonsa puhtaaksi maksamalla veroja. Se on eräänlaista nykyaikaista anekauppaa. Jos kadulla on roska, sen sijaan että itse poimittaisiin se, soitetaan kaupungille ja pyydetään jotain siivoamaan. Koska valtio takaa auttamisen, ei itse tarvitse vaivautua. Ei ole ihme, että hyvinvointivaltio on tappanut yhteisöllisyyden, kun apu tulee kasvottomalta byrokratialta eikä lähimmäisiltä.
Kaiken lisäksi tässä järjestelmässä on mahdollisuus rikastua syömällä valtion kuormasta. Eikö itseäsi ihmetytä, kuinka meillä ei näytä olevan varaa mihinkään, vaikka Suomi on nyt rikkaampi kuin ikinä aikaisemmin?
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset haluavat auttaa heikko-osaisia, ja se on fakta, eikä olettamus. Tästä vahvasti todistaa, kuten jo edellä kirjoitinkin, muun muassa se, että huolimatta korkeasta verotuksesta, josta 43% jo menee sosiaaliturvaan, ihmiset silti lahjoittavat rahaa ja aikaa hyväntekeväisyyteen.
Jos kehtaat väittää tätä todistettavaa tosiasiaa vastaan, niin ole hyvä ja esitä vastatodisteet. Todisteeksi ei riitä jonkin anekdootti siitä, jos joku ei ole joskus sinua auttanut, kun olisit tarvinnut tai halunnut. Hyväntekeväisyys ei määritelmällisesti voi olla pakollista.
Ilmoita asiaton viesti
Okei eli tiivistetäänpäs vähän. Mun argumentti siis on, että ilman sosiaaliturvaa nykyjärjestelmään verrattuna
* olisi vähemmän avuntarvitsijoita,
* avuntarvitsijat tarvitsisivat vähemmän (rahallista) apua,
* potentiaalisia auttajia olisi enemmän,
* potentiaalisilla auttajilla olisi enemmän varaa antaa apua, ja
* byrokratiaa olisi merkittävästi vähemmän tai ei lainkaan.
Niin sinä väität, että olen väärässä, koska nykyjärjestelmässä sinulle ei ole annettu (riittävästi?) apua, ja mainitset erityisesti byrokratian ongelmakohtana.
Olen sanaton.
Ja olen pahoillani, mutta omat mielenkiinnon kohteeni hyväntekeväisyyden suhteen suuntautuvat muualle. Uskon kyllä, että yksityiseen hyväntekeväisyyteen nojautuvassa kulttuurissa löytyisi myös sellaisia hyväntekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita juuri sinun asemassasi olevien ihmisten auttamisesta, oli se sitten mikä hyvänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta uskaltaisivatko ihmiset auttaa? Heidän kun tulisi jatkuvasti laittaa sukan varteen pahan päivän varalle, sillä sairauden tai onnettomuuden iskiessä olisimme lähtökohtaisesti yksin.
Entä kiroilevat, väkivaltaiset dementikot, mielenterveysongelmaiset ja muut vähemmän söpöt avuntarvitsijat? Usko ei riitä vakuudeksi vapaaehtoisen avun löytymiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Leena Lähdesmäki: – ”Minä sanon että jos ei sitä ole nytkään riittävästi, niin miksi sitä olisi sitten?”
No ainakin omalla kohdallani nykyinen sosialismi vähentää auttamishaluani, kun ihmiset on opetettu siihen, että on ihan vähintäänkin oikein viedä tuloistani tietty prosenttiosuus. Kukaan ei ole koskaan kiittänyt, mutta sitäkin useampi vonkuu koko ajan lisää ja lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelustahan näitä sikiää. Harva sitä nykyään jaksaa tehdä, mutta jokunen kuitenkin. Hienoa, Pasi, kun jaksoit taas pitkästä aikaa kirjoitella. Ymmärrän hyvin, että välillä turhauttaa jankata samoja perusteluja kuuroille korville (joista Lähdesmäen kommentti on mainio esimerkki), mutta eivät kaikki korvat sentään aina ole kuuroja. Varmati kirjoituksillasi on ollut edes jonkin verran vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Sitekitä pirulaisia ovat maamme lähdesmäet jotka ajattelevat muitakin kuin itseään, ja näkevät muunkilaisia olemisen skenaarioita kuin vain yhden.
Ilmoita asiaton viesti
Sinähän nimenomaan et ajattele muuta kuin itseäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Minä nimenomaan ajattelen kaikkia muitakin kuin itseäni.ja olen realisti.
Utopian uhrilahja on aina kaikkein heikoin.
Myönnän kyllä sen , että heikomman puolella oleminen ja syrjäytettyjen puolesta puhuminen ei ole mediaseksikästä.
Ilmoita asiaton viesti
Leena Lähdesmäki: – ”syrjäytettyjen puolesta puhuminen ei ole mediaseksikästä.”
Päinvastoin, tuo aihe on mediaseksikkyyden kestohitti. Eipä tule mieleen juurikaan mediaseksikkäämpiä sloganeita kuin ”olen syrjäytettyjen puolella” tai ”puolustan vähäosaisia” yms. Vastahan meillä oli kuntavaalit, ja lehdet, televisio, kadunvarret ja bussien kyljet olivat täynnä lupauksia milloin minkäkin vähäosaiseksi määritellyn ryhmän etujen ajamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
OK, olet oikeassa, tarkennan: kun ollaan vaatimassa tai jopa tekemässä päätöksiä asioista jotka parantavat köyhien asema vastustus porvarilta ankaraa.
Ilmoita asiaton viesti
Pahimpia ovat ne, jotka ajattelevat vain itseään, mutta ovat onnistuneet saamaan itsensä uskomaan, että ajattelisivatkin muita. Ratkaisevin askel tuossa lienee se, kun saa itsensä luulemaan, että tietää mikä on muille hyväksi paremmin kuin he itse. En sano, ettei paluuta sen jälkeen ole, mutta ainakin se on hyvin vaikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
luuletko sitten ettei kirjoittaja luule tietävänsä mikä on kaikille(muille) parhaaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Leena Lähdesmäki: – ”luuletko sitten ettei kirjoittaja luule tietävänsä mikä on kaikille(muille) parhaaksi?”
En luule, vaan tiedän. Hän on myös itse useaan kertaan todennut, ettei tiedä eikä väitäkään tietävänsä, mikä kenellekin muulle on parhaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkäs sopisi tähän täysin byrokratiavapaa perustulo? Kaikille sama ja tulovero niin alas, että halutessaan voi tehdä vähä töitä tai ei ollenkaan. Tai sitten tekee töitä nykyisellä tahdilla, mutta verokarhu raapaisee hellemmin. Eläminen 500e/kk onnistuu halutessaa, mutta jos haluaa vähänkään enemmän, niin tekee jotain työtä.
On oikeasti harvoja ihmisiä, jotka ei mihinkään työhön kykenisi. Ehkä he, jotka eivät edes sängystä ylös pääse. Muille taas pystyttäisiin jotain matalapalkkaista ja helppoa, kevyttä työtä keksimään, jolloin voisi itse elämänlaatua ja rahapussia kartuttamaan. Olemmeko vain niin kermaperseisiä, ettemme suostu vaikka maksullisen julkisen vessan hoitajaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Asteen verran parempi, mutta silti huono, koska moraaliton. Pakottaminen on väärin, joten verottaminen on väärin, joten perustulo on väärin. Paitsi jos onnistut rahoittamaan sen vapaaehtoisin lahjoituksin, monopolittomin rahapelein, tai jotenkin muuten vapaaehtoisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei verottaminen ole pakottamista. Jos näin ajatellaan, niin oppivelvollisuus on myös pakottamista, maanpuolustusvelvollisuus on pakottamista ja liikennesääntöjen noudattamisen vaatimus on pakottamista jne.
Ilmoita asiaton viesti
No, olet aivan oikeassa, niinhän ne ovat.
Vai mitä luulet tapahtuvan, jos joku kieltäytyy maksamasta veroja eli harjoittaa veronkiertoa? Siitähän seuraa sakkoja ja/tai vankeutta. Eivätkö sakot tai vankeus ole mielestäsi pakottamista? Mitä luulet tapahtuvan, jos kaveri kieltäytyy maksamasta sakkoja ja menemästä vankilaan? Eikö poliisien tarvittaessa väkivalloin suorittama vankilaan vieminen ole mielestäsi pakottamista? Mitä jos kaveri puolustautuu poliisien väkivaltaa vastaan ja poliisit käyttävät äärimmäisiä keinoja? Ei vieläkään pakottamista? Missä mielikuvitusmaailmassa oikein elät?
Ilmoita asiaton viesti
Asteen verran parempi, mutta silti huono, koska moraaliton. Pakottaminen on väärin, joten verottaminen on väärin, joten perustulo on väärin. Paitsi jos onnistut rahoittamaan sen vapaaehtoisin lahjoituksin, monopolittomin rahapelein, tai jotenkin muuten vapaaehtoisesti.
Ikiaihe, mutta jos tähän saisi yhteisymmärryksen, niin voisin kuvitella hyppääväni samaan ideologiseen veneeseen kanssasi.
Kai myönnät, että jos sinä omistat maata, niin sinulla on oikeus pakottaa maillasi olevia noudattamaan sääntöjäsi? Sinulla on oikeus kostaa, jos joku aiheuttaa maillasi tuhoa tai muutoin toimii tahtoasi vastaan. Rankaisun / koston hyväksyy myös volutaristi, eikö totta?
Muuten voisin ymmärtää, että valtio ei oikeutetusti omista maata ja irtaimistoa, koska jossain historian saatossa se on alistanut tai pakottanut ihmisiä luopumaan itsemääräämisoikeudestaan ja omaisuuden määräämisoikeudestaan. En kuitenkaan ymmärrä miten kukaan yksittäinen ihminen voisi perustella omistavansa moraalisella puhtaudella mitään maata tai irtaimistoa, koska tuskin mikään omaisuuserä on ollut kierrossa voluntaristisesti. Miten sinä perustelisit esim. omistavasi tuon kuvassasi yllä olevan paidan valtiovallan lakatessa?
Minun olisi ainakin vaikea perustella valtion lakatessa, että ylläni oleva paita kuuluu oikeasti minulle, koska olen saattanut käyttää sen ostamiseen esim. opintotukea tai paidan valmistanut firma on saattanut saada yritystukea valtiolta ja hyödyntänyt valtion rakennuttamaa infraa jne. Miksi Nokia-miljonäärien pitäisi saada pitää luksuskämppänsä, kun valtio on tukenut Nokiaa T&K:ssa verovaroilla jne.?
Moraalisesti puhtaaseen omistamiseen on käytännössä mahdotonta päästä. Käytännössä kaikki omaisuus on vääryydellä tahrattu, paitsi ehkä jossain valtamerillä, navoilla, vuorilla ja avaruudessa, missä on neitseellistä tilaa ja maata.
Sitten kiperä kysymys: Jos yksityinen palkka-armeija hyökkäisi Islantiin ja tappaisi siellä kaikki islantilaiset ja salamurhaisi heidät myös ulkomailla, ja asettuisi maata hallitsemaan, niin kuka sen jälkeen oikeasti omistaisi Islannissa olevan maan, jos varsinaisia perillisiä ei olisi? Eikö asia ole niin, että jos oikea omistaja kuolee ja hänellä ei ole perillisiä, maa on sen jälkeen neitseellinen ja kuka hyvänsä voi vallata sen (homesteading).
Ilmoita asiaton viesti
On tarpeetonta ja moraalitontakin tuomita ihmisiä isiensä vääryyksistä. Joka tapauksessa, vapaassa yhteiskunnassa omistamisen tunnustamiseen kehittyisi nopeasti instituutioita konfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja mahdollisimman kivuttomaksi ratkaisemiseksi, kuten on tapahtunut ennenkin markkinoilla ennen valtioiden sekaantumista asiaan. Paperi aiheesta (PDF).
Kysymyksesi ei ole kiperä. Yleisenä periaatteena pätee, että neitseellinen tai orpo maa (tai mikä tahansa muu omaisuus) on homesteadattavissa, ja omistettu maa voi jäädä orvoksi, jos sen omistajilla ei ole perillisiä tai testamenttia.
Siitä ei kuitenkaan seuraa, että yksityinen palkka-armeija tai kukaan muukaan voisi vallata maa-alueita tappamalla niiden omistajat ja heidän kaikki mahdolliset perillisensä ja edunsaajansa ilman seuraamuksia. Jos esimerkiksi islantilaisilla oli kotivakuutuksia tai kodinturvasopimuksia ulkomaisten vakuutus- ja/tai turvallisuusyhtiöiden kanssa, näiden kannattaisi ottaa kiinni ja rankaista syyllisiä siitäkin huolimatta, että kaikki edunsaajat ovat kuolleet, koska muutoin kyseisten yhtiöiden muut asiakkaat voisivat epäillä, etteivät yhtiöt aio toimia sopimustensa mukaan, ja saattaisivat ryhtyä siirtämään sopimuksiaan kilpaileviin yhtiöihin. Toisekseen, kun maailma olisi kerran tuollaisen kansanmurhan todistanut, kukaan tuskin sanoisi puolikasta sanaa, jos joku tai jotkut lähtisivät omaehtoisesti tappamaan näitä tappajia. Vapaaehtoisia luulisi löytyvän.
Ilmoita asiaton viesti
On tarpeetonta ja moraalitontakin tuomita ihmisiä isiensä vääryyksistä.
Sama koskenee sitten myös valtioita, yhtiöitä ja niiden palveluksessa olevia ihmisiä. Jossain historian vaiheessa valtion palveluksessa olleet esi-isät ovat anastaneet maita valtiolle ja nyt jälkipolvet pitävät yllä tätä kontrollijärjestelmää ollen samalla anteeksiannetut esi-isiensä tekemistä vääryyksistä.
Joka tapauksessa, vapaassa yhteiskunnassa omistamisen tunnustamiseen kehittyisi nopeasti instituutioita konfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja mahdollisimman kivuttomaksi ratkaisemiseksi, kuten on tapahtunut ennenkin markkinoilla ennen valtioiden sekaantumista asiaan. Paperi aiheesta (PDF).
Uskon, että on mahdollista.
Kysymyksesi ei ole kiperä. Yleisenä periaatteena pätee, että neitseellinen tai orpo maa (tai mikä tahansa muu omaisuus) on homesteadattavissa, ja omistettu maa voi jäädä orvoksi, jos sen omistajilla ei ole perillisiä tai testamenttia.
Siitä ei kuitenkaan seuraa, että yksityinen palkka-armeija tai kukaan muukaan voisi vallata maa-alueita tappamalla niiden omistajat ja heidän kaikki mahdolliset perillisensä ja edunsaajansa ilman seuraamuksia. Jos esimerkiksi islantilaisilla oli kotivakuutuksia tai kodinturvasopimuksia ulkomaisten vakuutus- ja/tai turvallisuusyhtiöiden kanssa, näiden kannattaisi ottaa kiinni ja rankaista syyllisiä siitäkin huolimatta, että kaikki edunsaajat ovat kuolleet, koska muutoin kyseisten yhtiöiden muut asiakkaat voisivat epäillä, etteivät yhtiöt aio toimia sopimustensa mukaan, ja saattaisivat ryhtyä siirtämään sopimuksiaan kilpaileviin yhtiöihin.
Entäpä, jos ei olisi vakuutuksia? Tai, jos palkka-armeijan asevoimat olisivat niin mahtavat, että turvallisuusyhtiöiden voittomahdollisuudet olisivat olemattoman pienet? Vakuutusyhtiöille ja sen asiakkaille sen sijaan voisi olla jopa eduksi, että kaikki edunsaajat kuolisivat, koska tällöin ei olisi jäljellä ketään, kenelle maksaa korvauksia. Mitenkähän tämä menee muuten Suomessa, jos onnettomuudessa kuolee henkilö, jolla on henkilövakuutus ja lisäksi kaikki edunsaajat?
Toisekseen, kun maailma olisi kerran tuollaisen kansanmurhan todistanut, kukaan tuskin sanoisi puolikasta sanaa, jos joku tai jotkut lähtisivät omaehtoisesti tappamaan näitä tappajia. Vapaaehtoisia luulisi löytyvän.
Tämä riippuu taas eduista. Ensinnäkin, jos tuo ryöstäjäpalkka-armeija olisi miesvahvuudeltaan ja varustukseltaan suuremmoinen, sen tuhoaminen voisi tulla kalliiksi. Kyseisen palkka-armeijan tuhoaminen olisi eräänlaista hyväntekeväisyyttä, mutta voisi olla erittäin kallista sellaista. Miksi kukaan vaivautuisi laittamaan miljardeja valloittajaperkeleiden tuhoamiseen. Sota on kallista, eikä sitä yleensä käydä, ennen kuin edut ylittävät haitat merkittävästi. Lisäksi tuo palkka-armeija saattaisi hyvin valloituksena jälkeen perustaa maa-alueelle oman valtionsa, jossa myös talous alkaisi pyöriä. Aikojen saatossa tuosta maasta saattaisi syntyä tärkeä kauppakumppani monelle yritykselle ja talousalueelle ja menneisyyden vääryydet jäisivät unholaan.
Eihän Kiinakaan, Venäjä tai edes USA jaksa välittää kovinkaan paljon ihmisoikeus- ja omaisuussuojan loukkauksista eri puolilla maailmaa, ellei niille ole siitä merkittävää hyötyä. Näiden maiden valtiojohto näkee maapallon lähinnä suurvaltapolitiikan pelikenttänä ja puuttuvat asioihin ainoastaan, jos se kannattaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Sama koskenee sitten myös valtioita, yhtiöitä ja niiden palveluksessa olevia ihmisiä. Jossain historian vaiheessa valtion palveluksessa olleet esi-isät ovat anastaneet maita valtiolle ja nyt jälkipolvet pitävät yllä tätä kontrollijärjestelmää ollen samalla anteeksiannetut esi-isiensä tekemistä vääryyksistä.”
Ei, koska valtiot jatkavat vääryyksien tekemistä, joka päivä, joka hetki.
”Tai, jos palkka-armeijan asevoimat olisivat niin mahtavat, että turvallisuusyhtiöiden voittomahdollisuudet olisivat olemattoman pienet?”
Millä tavalla tämä skenaario nyt on uniikki vapaalle yhteiskunnalle, eli miten sitä ei voisi tai ei muka esiinny nykymaailmassa? Totta kai vapaassa yhteiskunnassa vaikka kaikki maailman 7 miljardia ihmistä miinus yksi voisivat kartellisoitua keskenään ja sodomisoida sitä yhtä ryhmänä mitä kammottavimmilla tavoilla, mutta niin tuskin tulisi tapahtumaan. Pointti ei ole se, että kaikki mielikuvituksellisimmatkin vääryydet pystyttäisiin automaattisesti estämään – ei voida – vaan siinä, että ei enää tehtäisi järjestelmällistä vääryyttä ja poistettaisiin maailmasta sen nykyisin harjoitettavan järjestelmällisen vääryyden aiheuttamat haitat ja pahat.
Anarkokapitalistit ja voluntaristit eivät halua tai yritä suunnitella parempaa maailmaa, vaan ainoastaan vastustavat väkivaltaa ja pakottamista, ja perustelevat hyvinkin perusteellisesti, että miksi se väkivalta ja pakottaminen on väärin ja mitä niistä seuraa. Tarkoitus ei edes ole kehittää valmiita vastauksia kaikkiin mahdollisiin mielikuvitusskenaarioihin, jotka murto-osa saattaa oikeasti tapahtua tai sitten ei.
Ilmoita asiaton viesti
Verotusta tuskin saadaan ikinä poistettua tästä maasta. Koko maahan pyörii sillä. Muistan lukeneeni jostain, että 90% kaikesta maksamastamme on veroja. Kyllä minulle sopisi, ettemme maksaisi mistään veroja ja brutto- ja nettopalkka olisi sama asia.
Ilmoita asiaton viesti
90% on luultavasti lähellä, mutta ei se maata pyöritä, vaan jarruttaa sitä. Mutta ei se verotuksen poistaminen/poistuminen todennäköistä kyllä ole.
Ilmoita asiaton viesti
90% on luultavasti lähellä, mutta ei se maata pyöritä, vaan jarruttaa sitä. Mutta ei se verotuksen poistaminen/poistuminen todennäköistä kyllä ole.
Oho, 90%!
Eräs tärkeä asia, mikä tässä täytyy ymmärtää, että liberalismi tulee pystyä myymään suurille kansanjoukoille. Mielestäni oikeasuuntaista ideologista markkinointia olisi laskelmoida, kuinka helpoksi ja halvaksi elämä tulisi, jos eläisimme liberaalissa yhteiskunnassa.
Hyviä tapoja ankkuroida kansanmassojen ajattelua johonkin, olisi arvioida, kuinka paljon työtunteja eri ammateissa joutuisi tekemään viikossa eri elintasojen ylläpitämiseksi verrattuna sosialidemokratiaan.
Esim. tähän tapaan.
Liberalismi: 30 tuntia siivousta viikossa
Sosialidemokratia: 40 siivousta viikossa
Työstä saatavalla tulolla saa kustannettua:
– vuokran maksettua 40 neliön kaksiosta keskivertoalueelta
– tavallista kotiruokaa ostettua kaupasta kahdelle
– kahdelle lapselle nykyistä peruskoulua vastaavan koulutuksen
– perusterveydenhuollon
– 2 leffalippua kuukaudessa
– jne.
Ja samanlaiset laskelmat muille ammattialoille. Eli uskottavia laskelmia siitä, miten elämä muuttuisi halvemmaksi ja helpommaksi liberalismissa, niin kannatus lisääntyy tavallisten ihmisten parissa. Liberalismin idea pitää myydä konkretiana.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi laskelma: http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49778-verotuk…
Ilmoita asiaton viesti
Niin tai näin niin fakta on se että sosiaaliturva tulee laskemaan reillusti seuraavan 12 vuoden aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, olet oikeassa. Harmi vain, että samalla verotus ei tule vastaavasti laskemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus on pelkkää älytöntä hölynpölyä, jossa yritetään läpinäkyvästi puolustella rikkaiden ahneutta ja itsekkyyttä sekä vähäosaisten elämäntilanteen kurjistamista entisestään. Tuollainen ”yksityinen sosiaaliturva” veisi Suomen totaaliseen katastrofiin, koska sellaisessa ihmisten elämä koostuisi huomattavasti enemmän pelkästä juuri ja juuri riittävän toimeenutulon etsimisestä. Nykyinen järjestelmä antaa paljon mahdollisuuksia kaikille, asemasta riippumatta ja täten myös eri kansalaisilla on paremmat mahdollisuudet kehittää itseään eri aloilla, toisin kuin tuollaisessa ultrakapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa vastaavat mahdollisuudet olisivat vain harvoilla ja valituilla. Ei se ole epäoikeudenmukaista, että jotkut hyväosaiset joutuvat maksamaan vähän korkeampaa veroa kuin muut (tällaiset porvarilliset nillittäjät voisivat katsoa mitkä on oikeita ongelmia), sillä heille kuitenkin jää tajuttomasti rahaa käteen niiden verojen jälkeenkin ja sitäpaitsi ihmisten kuoltua ihmisen rahat menevät väistämättä jollekin, ”joka ei ole ansainnut” niitä. Mikäli yksityinen hyväntekeväisyys olisi niin mahtava asia kuin kirjoittaja ilmeisesti kuvittelee, niin Yhdysvallat olisivat maanpäällinen paratiisi, mutta kun katsoo amerikkalaisten suurkaupunkien menoa ghettoineen ja suurine rikollisryhmineen, niin siinä palautuu kyllä aika nopeasti maan pinnalle kapitalistisista harhakuvitelmista.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus on harvinaisen objektiivista ja loogista pohdintaa, eikä vähäisimmäissäkään määrin hölynpölyä. Se, onko lopputuloksista samaa vai eri mieltä on jokaisen oma asia, mutta ei se mielipide tästä artikkelista hölynpölyä tee.
Ilmoita asiaton viesti
Sanot, että ”ihmisten elämä koostuisi huomattavasti enemmän pelkästä juuri ja juuri riittävän toimeenutulon etsimisestä”. Päinvastoin, se koostuisi huomattavasti vähemmän siitä. Sen lisäksi, että suuret massat saisivat verojen ja hintojen laskun myötä samalla tai jopa vähemmällä enemmän ja heillä olisi siten mahdollisuus valita enemmän vapaa-aikaa työnteon sijasta, myös heikoimpien tarvitsisi käyttää vähemmän aikaa toimeentulon etsimiseen. Kun nykyisin sosiaaliturva on ties minkälaisten lippusten ja lappusten takana, ehtojen ja pykälien sääntelemää sekä tuloloukkujen saartamaa, eivätkä kaikki joihinkin tukiin oikeutetut välttämättä edes tiedä oikeuksistaan, niin yksityisen hyväntekeväisyyden kulttuurissa hyväntekeväisyysjärjestöjen ja -yritysten (!) työntekijät etsimällä etsisivät autettavia, koska se olisi heidän työtään. Tekeväthän monet hyväntekeväisyysjärjestöt niin nykyisinkin.
Mitä tulee Yhdysvaltoihin, vaikka siellä onkin maailman kehittynein hyväntekeväisyyden kulttuuri, niin siellä on silti myös laaja sosiaaliturva ja korkeahko (joskaan ei niin korkea kuin täällä) verotus, ja monia muita sosiaalivaltion idioottimaisuuksia. Järjestäytynyt rikollisuus esimerkiksi on hyvin pitkälti valtion aikaansaannosta sielläkin, kun kieltolaeilla ei ole saatu kysyntää tukahdutettua (vaan pikemminkin on sitä kasvatettu!), jolloin on luotu markkinarako sille ainoalle ryhmälle, joka haluaa tuottaa ja tarjota laittomia asioita – rikollisille. Puhun tietysti huumeista, samoin kuin alkoholin kieltolaki synnytti Al Caponen ja kumppanit.
Ilmoita asiaton viesti
Helvetin hyvä teksti(peukku). Utopiaa toki, mutta totta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia!
Ilmoita asiaton viesti
Jos poliitikot, byrokraatit, ja sosialistiset nettikommentaattorit olisivat oikeasti kiinnostuneita hyväntekeväisyyden lisäämisestä, eivät he olisi vaatineet yksityisen hyväntekeväisyyden rajoittamista mm. rahankeräyslain kautta (joka ei tietenkään koske vallitsevaa valtioideologiaa tukevia poliittisia järjestöjä ja itä-eurooppalaisia ihmiskauppiaita).
Se, että tämä on ylipäätään katsottu tarpeelliseksi kieltää, todistaa lisäksi sen, että ihmiset osallistuisivat hyväntekeväisyyteen, jos se vain sallittaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni painavin argumentti libertaarien sosiaaliturvan vastaista propagandaa vastaan tulee siitä, että yhteisöt eivätkä perheyhteisöt ole sillä tavoin stabiileja mitä Adam Smithin ja Cygnaeuksen aikoina.
Perustarpeiden tyydytys ei ole enää talouden pohjana (jälki)teollisessa yhteiskunnassa. Taloudelliset toimijat eivät ole niinkään suoraan riippuvaisia paikallisista resursseista, vaan tuotannon ja kulutuksen ratkaisevin tekijä on ei-reaalisella pohjalla, pääomien finanssitaloudellisissa kertymissä. Ja nehän liikkuvat globaalisti ja toteuttavat vain omaa matemaattis-loogista todellisuuttaan paisuakseen yhä suuremmiksi.
Globaali kapitalismi tavoittelee taloudellisen vapauden perässä läähättävien libertaristien unelmaa tavalla, joka on tuhoisaa yksilöille ja yhteisöille. Sen jonkinlainen kliimaks olisi kai kun monikansallinen pääomakeskittymä siirtelisi mahdollisimman halvalla tekeviä pätkätyöläisjoukkioita ympäri pallon aina tarvittavan sesonkihomman mukaan. Mitään sosiaaliturvaa ei tarvittaisi, koska vain halvimmin tekijät saisivat töitä, ja loppuunpalaneet korvattaisiin uusilla. Heidät haalittaisiin kasaan sieltä missä inhimilliset resurssit vielä uusiutuisivat ja niitä koulutettaisiin (= siellä missä se on halvinta). Kunnes automatisointi ja robotisointi tekisi noistakin halpatyökaadereista tarpeettomia.
Pasi – minusta sinä et ole vain tarttunut ”randilaisen” hulluuden koukkuun – vaan nielaissut sen kritiikittömästi painoineen ja kohoineen!
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Etkö Anne näe perheyhteisöiden hajoamisella ja kaikenkattavan hyysäys/kontolliyhteiskunnan laajenemisella mitään yhteyttä? Sehän on suorastaan ollut vasemmistoideologian yksi suurista tavoitteista.
Ilmoita asiaton viesti
Jussi – mutta kumpi oli syy ja kumpi seuraus? Mielestäni sosiaaliturva eli ”hyysäys” luotiin paikkaamaan riekaleisemmaksi repeytyvää yhteiskuntaa, eikä päinvastoin niin että ”kaikenkattava hyysäys” olisi aiheuttanut perheyhteisöjen hajoamisen.
Suomessa kehitys näkyi selvästi 60-luvun rakennemuutoksessa, kun agraariset sukuyhteydet katkoutuivat kaupungistumisen myötä. Perhekoot ja perheen-ja suvunjäsenten väliset yhteydet ja riippuvuus vähentyivät toisaalta myös ehkäisyvälineiden yleistymisen ja siitä seuraavan perhe- ja sukuyhteisöjen pienenemisen myötä. Työperäinen maastamuutto oli myös merkittävää. Ihmiset jäivät paljon enemmän oman onnensa nojaan, sosiaalinen kontrolli löystyi, ja haittavaikutusten lieventämiseksi turvaverkkoja yritettiin paikata yhteiskunnallisin toimin.
Sellaisen poikkeuksen kyllä myönnän, että yh-sosiaalietuudet ovat tehneet avioerot helpommaksi mutta onko liian helpoksi – siitä voidaan olla montaa mieltä.
Tuotantotavat – nimenomaan ylikansallinen massatuotanto – ja siihen liittyvä konsumerismi mainosmaailman narsistine ja hedonistisine ihmiskuvineen on syönyt pohjan agraariseen tuotantomalliin perustuvalta yhteiskuntamoraalilta. Tapakristillisyys yrittää mimikoida menneisyyden uskonnollisia arvoja, mutta opillisen ja eettisen jälkeenjääneisyytensä vuoksi ne eivät voi olla merkittäviä voimia nykyään vaikuttavien globaalien mullistusten rinnalla.
Ilmoita asiaton viesti
Osaksi ihan oikeaa havaintoa, etenkin nykyisen kulutusjuhlan ikävistä sivuvaikutuksista. Ympäristölläkin on merkittävä osa pahoinvoinnissa – kannattaa jossain vaiheessa lukaista nykyisen kaupunkilayoutin ikävyyksistä:
http://permaculture.org.au/2012/03/27/geospatial-a…
Tuo ylläoleva on pitkä ja hiukan hankalalukuinen mutta erittäin antoisa paketti sitten kun sen saa päätökseen. Sivun alalaidassa samaa asiaa tiiviimmin ja kansantajuisemmin, huumorilla höystettynä.
Mitä globalisaatioon tulee, oma veikkaukseni on että se alkaa olla ehtoopuolellaan jotakuinkin varmasti öljyn vähentyessä – nykyglobalisaatio nojaa todella vahvasti halpaan öljyyn eikä sitä ole enää kauaa saatavilla. Samalla öljyn hinnannousu iskee myös maatalouteemme joka sekin pohjaa öljyyn traktorin bensasta lannoitteisiin. Tarvitaan ihmis/eläinvaltaisempia, vähemmän teollisia, paikallisempia tuotantotapoja jos halutaan saada ruokaa enää pöytään pian. Eiköhän se auta ruotimaan noita ongelmia jossain tapauksissa ^^
Jos kiinnostaa lukea asiasta pikkuisen enemmän tahi katsella oppineiden ihmisten pitämiä luentoja aiheesta, pistin yhden aiemman kirjoitelmani tänne Uuteen Suomeenkin:
http://nytpuhuunyrkki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124…
Yhdyn kanssa Pasin ja muiden liberaalien väittämään siitä ettei holhousvaltio ole pitkällä tähtäimellä stabiili, eikä moraalisesti tavoiteltava asiaintila. Jos sattuukin niin, että tarvitaan jonkinlainen valtio, sen pohjimmainen, väkivallan käyttöön perustuva toimintatapa tahtoo sanoa että se on korkeintaan välttämätön paha, ja sitä tulisi myös kohdella sellaisena, eikä jonain selkeästi hyvänä asiana jonka poistamiselle pitäisi esittää järkeviä argumentteja jonkun aivottoman onelinerin lahdattavaksi. Valtion tuomisen mukaan johonkin tulisi olla lähtökohtaisesti viimeinen ratkaisu.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten muutkin jo vähän kommentoivat, minunkin mielestäni sosiaalivaltio on ollut omiaan tuhoamaan yhteisöllisyyttä ja sukuyhteisöjen tiiviyttä. Muuttoliike toki vaikuttaa, mutta se ei estä ihmisiä muodostamasta uusia yhteisöjä uusilla kotipaikkakunnilla, mutta yleinen yhteisöllisyyden puute, toisista välittämisen tarpeettomuus ja ”yltiöindividualismi” – kaikki sosiaalivaltion aikaansaannoksia – sitä kyllä tekevät. Lue vanha kirjoitukseni http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2008/10/23/va… .
Mitä tulee randilaisuuteen, en tiedä pitäisikö tässä nyt loukkaantua. Vaikka Aino-tädillä olikin joukko hyviä ajatuksia ja argumentteja, niin en silti allekirjoita randilaista filosofiaa tai objektivismia; siinä on aivan liikaa näkemyksiä, jotka ovat likimain vastakkaisia omieni kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
En löydä mitään radikaalia jutuistasi..missä se radikaalius piilee? Jos radikaalia on hehkuttaa uusfeodaalista yhteiskuntaa niin saat sen ilman ruikuttamista radikaalista vapaudesta. Tässä maassa EK ajaa sitä kovin mielellään ja sitten punnitaan tuo usko hyväntekeväisyyteen. Toki samalla punnitaan myös Makkosen lässytys valtion vaikutuksesta hyväntekeväisyyteen. Muutatteko mielipidettänne,jos toteatte itse olevanne väärässä vai keksittekö uuden tekosyyn ja näkymättömän vihollisen?
Onko se radikaalia,jos toteaa etten suostu mihinkään kollektiiviseen tekemiseen,vaikka tosiasiassa jokainen ajatuksesi ovat lähtöisin kollektiivista?
Radikaalia olisi,jos jokin ajatuksesi olisi syntynyt ilman kollektiivia. Mutta mitäs siitä..tosiasioista.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse ei ole kollektiivisuuden vihaamisesta – asioiden tekeminen yhdessä on perin juurin järkevää monessa asiassa. Liberaali vain vastustaa väkivallan käyttöä asioiden pakkokollektivisoimiseksi.
Vapaaehtoista yhteisöllistä tapahtuu, se tupataan kanssa kokemaan sangen palkitsevaksi. Onpahan historiassa esimerkkejä esimerkiksi terveydenhuollon järjestämisestä kollektiivisesti nonprofit vapaaehtoispohjalta. Vakuutusyhtiöt sitten keplottelivat sen laittomaksi kun tällaisten kansalaisjärjestöjen palvelut olivat pöljän edullisia ja ihmiset käyttivät niitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse näiden vapauden perään huutajien keskuudessa todellakin on kollektiivin vihaamisesta. Mikä osittain onkin hyvä asia,mutta kun se on sokealla asteella jo.
Liberaalit varsinkin siis talousliberaalit haluavat vain vaihtaa vallanmuotoa väkivallasta taloudenvaltaan. Eikö olekkin mielenkiintoista,että asia meneekin noin ? Radikaaliahan asiassa ei ole vaan vanhan toistoa ehkä uusien argumenttien kanssa.
Vapaaehtoisuudesta lässyttäminen taloudellisten pakotteiden,realiteettien ja näiden aiheutaman kilpailun maailmassa on mitä suuremmissa määrin niin älyllistä kuin henkistä köyhyyttä. Aivan kuin ei osattaisi edes ymmärtää syy ja seuraus suhteita.
Nykyiset valtiot perustuvat ihmisten kehityskulkuun missä aina on ikäänkuin paettu toista alistajaa omiin oloihinsa. Syy miksi nykyinen tilanne esim. nyt Suomessa on mitä on koostuu kahden erillaisen vapauden kaipuusta ja niiden puolesta taistelemisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Millä hemmetin perusteella väkivallan vihaaminen on yhteisöllisen toiminnan vihaamista? Vapaaehtoista yhteisöllistä toimintaa niin luonnon esteiden ratkaisemiseksi kuin ihan vaan elämän mukavoittamiseksi tai muiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ollut kautta ihmisen historian ja on nykyäänkin. Jotakuinkin jokikinen tuntemani liberaali kannattaa moista ryhmittymistä, minä mukaanlukien. Koska se on hyvä tapa toimia. Mutta yhteisöllisyys ei vaadi väkivaltaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vellu, mikä on määritelmäsi uusfeodalismille?
Ilmoita asiaton viesti
Rahalla/taloudella alistaminen. Se tietysti perimmiltään nojaa siihen mihin feodalismikin eli omistamisen oikeuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa määritelmään sentään kuuluu alistaminen. Voi olla, että järjestelmästä seuraa sellaista.
Miten mielestäsi feodalismi ja kapitalismi sitten eroavat toisistaan määritelmällisesti?
Ilmoita asiaton viesti
Kapitalismissa puhutaan kauniisti peittäen todellisuuden ja toki parempi mahdollisuus teoriassa nousta ryysyistä pukuherraksi. Kovin pieni erohan niillä on.
Ilmoita asiaton viesti
Sopiiko Pekka,että saan määritellä oman määritelmäni uusfeodalismista,kun kysyt sitä?
Ja kyllä siihen kuuluu alistaminen,etkö huomaa nykyään ympärilläsi miten alistettuja ihmiset ovat rahalle ja sen tuomalle vallalle? Nämä liberaaleiksi itseään kutsuvat ”älyköt” eivät kykene ymmärtämään sitä tai ainakaan myöntämään mikä jo kuvastaa jotakin.. vaan he käyttävätki tilannetta raa´asti hyväkseen.
Sitten vielä kehtaavat kirjoittaa miten hyväntekeväisyys lisääntyisi.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tarkoittaa rahalla alistaminen? Jos minä lupaan sinulle tuhat euroa siitä, että seisot kaksi minuuttia päälläsi, ja sinä toteutat sen, niin olenko minä silloin alistanut sinua?
Ilmoita asiaton viesti
Lisää mahtavia argumentteja..
En jaksa lähteä selittämään,koska olen jo niin täynnä noita surkeita heittoja. Ne varmaankin ovat sitä objektivismia parhaimmillaan,koska ovat niin naiiveja aina.
Ja vielä tämä radikaali oli suositellut..ei hyvää päivää,hankkikaa nyt pojat elämä itsellenne 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ollut argumentti. Se oli kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
Vellu:
Voisit kyllä minusta hiukan terävöittää määritelmiäsi ja argumenttejasi, jotta keskustelu etenisi. Periaatteessa kaiken keskustelun päämääränä on järjellisen konsensuksen saavuttaminen, eikä siinä voida onnistua, jos pitäydytään tunneperäisissä mielipiteissä ja määritelmissä. Myös meidän muiden on toki kehitettävä itseämme tässä.
Ilmoita asiaton viesti
Pasi, jos jollakin laajalla alueella syntyisi valtioton yhteiskunta ja kaikki näyttäisi menevän alussa hyvin, mutta se ajautuisi 15 vuodessa kaaokseen, jonka seurauksena n. 30% ihmisistä yhteiskunnan jäsenistä kuolisi nälkään tai väkivaltaan, alkaisitko epäilemään kantojasi?
Ilmoita asiaton viesti
Tuota, mitenköhän tuo kaaokseen ajautuminen tapahtuisi tai mikä sen laukaisisi? En nyt äkkiseltään pysty keksimään moiseen tapahtumaketjuun mitään sellaista syytä, joka ei voisi tapahtua nykyjärjestelmässäkin. Ilman valtiottomalle yhteiskunnalle uniikkia skenaariota kysymykseesi ei voi vastata.
Ilmoita asiaton viesti
Esim. alemman osaamistason työn kysynnän jyrkkä lasku tuotantoteknologisten innovaatioiden ja niiden nopean diffuusion seurauksena, joka ylittäisi työvoiman ja markkinoiden sopeutumisnopeuden.
Ilmoita asiaton viesti
Pidät siis mahdollisena, että vapaassa yhteiskunnassa teknologia ja tuottavuus kehittyisivät nykyistä nopeammin, ja pidät tätä mahdollisena ongelmana? Pidät siis ongelmana sitä, että yhteiskunta olisi entistä vauraampi ja menestyvämpi, ja että työntekoa tarvittaisiin entistä vähemmän entistä suuremman tuottavuuden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi? Ja kaiken lisäksi teet tämän hyväntekeväisyyttä käsittelevässä ketjussa?
Olen sanaton.
Ilmoita asiaton viesti
Pidät siis mahdollisena, että vapaassa yhteiskunnassa teknologia ja tuottavuus kehittyisivät nykyistä nopeammin, ja pidät tätä mahdollisena ongelmana? Pidät siis ongelmana sitä, että yhteiskunta olisi entistä vauraampi ja menestyvämpi, ja että työntekoa tarvittaisiin entistä vähemmän entistä suuremman tuottavuuden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi? Ja kaiken lisäksi teet tämän hyväntekeväisyyttä käsittelevässä ketjussa?
Tässä sinulta jää nyt ymmärtämättä eräs seikka. Tuotantoteknologian kehittyminen ja työn tarpeen väheneminen ovat totta kai hyödyllisiä asioita tuotannon tehokkuuden kannalta, mutta kysymys onkin siitä, ketkä pääsevät hyötymään tuotantoteknologian kehityksestä. Koko toimivan markkinatalouden perustana on se, että yksilön on voitava tuottaa markkinoille jotakin ansaitakseen sieltä jotakin takaisin.
Sekoitat tässä nyt hintojen laskun talouteen osallistumismahdollisuuksien kanssa. Vaikka ruoan hinta laskisi 1/10 osaan nykyisestä, ei kukaan ole markkinataloudessa oikeutettu saamaan viljan jyvääkään tarjoamatta jotain vastineeksi takaisin. Jos ihmistyön kysyntää ei ole, ei ole myöskään ansaintamahdollisuuksia markkinoilla heille, joiden elanto riippuu ansiotyöstä, olivat hinnat kuinka alhaisia tahansa.
Olen sanaton.
Ei kannata antautua sarkasmille, ennen kuin ymmärtää vastapuolen ajatuksen juoksun. Oliko tuo antamani perusteluni muka sinusta oikeasti huono, että ansaitsin tuonkaltaista ylimielisyyttä sinulta?
Ilmoita asiaton viesti
Kuten aiemminkin on ollut puhetta, maailmasta ei työ lopu niin kauan kuin ihmisillä on tyydyttämättömiä tarpeita. Voidaan siis sanoa, että työtä on tarjolla rajattomasti, jolloin (työkykyisten) työttömyyttä voi seurata ainoastaan taitojen tai työhalujen puutteesta tai siitä, että työnteko estetään, sitä rajoitetaan tai siitä tehdään kannattamatonta. Taitojen ja työhalujen puuttuminen ei ole yksilön niin halutessa pysyvä olotila, joten sellainen työttömyys on väliaikaista.
Sen sijaan ulkopuolisten tahojen (lue: valtio) toimet ovat yksilöstä riippumattomia, joten sellainen työttömyys voi olla pysyvää. Vapaassa yhteiskunnassa sellaisia tekijöitä ei kuitenkaan määritelmällisesti esiinny. Vapaassa yhteiskunnassa vallitsee siis täystyöllisyys, poislukien uusien taitojen oppimiseen vaadittavat yksilökohtaiset siirtymäajat. Työhaluttomien työttömyydelle taas ei voi oikein mitään, ja jos he eivät siitä selviä, se on heidän oma valintansa.
Mutta unohdit edelleen, että käymme tätä keskustelua hyväntekeväisyyttä käsittelevässä ketjussa. Jos on käynyt niin onnellisesti, että teknologian kehityksen myötä suurin osa ihmisten tarpeista pystytään täyttämään teknologian keinoin, eikä osan ihmisistä enää oikeasti tarvitse tehdä töitä, niin sitten tosiaankaan kaikille ei riitä töitä. Se olisi kuitenkin samalla sellainen tilanne, jossa tuottavuus on niin sairaan korkea, että jopa ylellisyyshyödykkeiden tuottamisen rajakustannus on lähestulkoon mitätön, jolloin ei olisi täysin väärin todeta, että niukkuutta ei enää esiinny. Tällöin ruoasta, juomasta, asunnoista, jne., tulee de facto yhteistä omaisuutta samalla tavalla kuin hengitettävästä ilmasta nykyisin. Käytännössä tämän toteutumiseen riittäisi se, että yksikin tuotantovälineiden ”omistaja” ei haluaisi nähdä ”työttömien” nääntyvän nälkään ja komentaisi robottinsa jakamaan näille ruokaa, juomaa ja asuntoja – eli harjoittamaan hyväntekeväisyyttä.
Mutta jälleen kerran menemme tieteiskirjallisuuden puolelle. Niin kauan kuin niukkuutta esiintyy ja ihmisillä on tyydyttämättömiä tarpeita, työvoima on resurssi, jolle esiintyy kysyntää. Tällöin kuvaamaasi tilannetta ei voi esiintyä, jos vain ihmisiä ei tavalla tai toisella estetä tarjoamasta työvoimaansa sitä kaipaavien käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten aiemminkin on ollut puhetta, maailmasta ei työ lopu niin kauan kuin ihmisillä on tyydyttämättömiä tarpeita.
Ei ehkä työ, jos työksi luetaan myös koneiden tekemä tuotanto, mutta ihmisten tekemä työ voi loppua. Tai ainakaan työtä, josta saatava palkka riittää elantoon, ei välttämättä riitä massoille.
Voidaan siis sanoa, että työtä on tarjolla rajattomasti, jolloin (työkykyisten) työttömyyttä voi seurata ainoastaan taitojen tai työhalujen puutteesta tai siitä, että työnteko estetään, sitä rajoitetaan tai siitä tehdään kannattamatonta. Taitojen ja työhalujen puuttuminen ei ole yksilön niin halutessa pysyvä olotila, joten sellainen työttömyys on väliaikaista.
Yksinkertainen esimerkki: Jos markkinoille tulee robotti/androidi, joka pystyy kaikkiin tuotannollisiin ja suunnittelutehtäviin, mihin ihminenkin ja jonka ylläpito vie vähemmän resursseja kuin ihmisen, syrjäyttää se silloin ihmisen tuotannontekijänä. Samoin kävi hevoselle polttomoottorin levitessä. Toki hevoselle on käyttöä vielä hevosurheilussa ja sen semmoisessa, mutta hevospopulaatio kokonaisuudessaan on romahtanut sen myötä, kun sen tuotannollinen tarve on hiipunut.
Käytännössä tämän toteutumiseen riittäisi se, että yksikin tuotantovälineiden ”omistaja” ei haluaisi nähdä ”työttömien” nääntyvän nälkään ja komentaisi robottinsa jakamaan näille ruokaa, juomaa ja asuntoja – eli harjoittamaan hyväntekeväisyyttä.
Tässä alkaa olla jo jotain järkeä. Periaatteesa, jos 10% omistavasta luokasta jakaisi tulojaan omistamattomille tässä runsauden maailmassa, tällöin anarkokapitalistinen maailma voisi toimia sellaisessakin tilanteessa, että androidit olisivat syrjäyttäneet ihmiset lähes kaikissa työprosesseissa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tämä 10% tienaa enemmän kuin kuluttaa ja antaa pois. Muutoin homma ei ole kestävällä pohjalla.
Mutta jälleen kerran menemme tieteiskirjallisuuden puolelle. Niin kauan kuin niukkuutta esiintyy ja ihmisillä on tyydyttämättömiä tarpeita, työvoima on resurssi, jolle esiintyy kysyntää. Tällöin kuvaamaasi tilannetta ei voi esiintyä, jos vain ihmisiä ei tavalla tai toisella estetä tarjoamasta työvoimaansa sitä kaipaavien käyttöön.
Minä uskon, että aikajänne, minkä sisällä työvoiman kysyntä tulee tippumaan radikaalisti, on lyhyempi. Keskeinen kysymys on: mitkä ihmisen kyvyt ovat automatisoitu nyt ja mitkä tulevaisuudessa (tästä teen tällä hetkellä gradua). Esim. kuljetusalan voi kuvitella automatisoituvan railakkaasti seuraavan 20 vuoden aikan—onhan Google jo onnistuneesti saanut auton ajamaan satojatuhansia kilometrejä teitä pitkin automaatiolla. IBM:n Watson-järjestelmä kykenee hoitamaan lääkäridiagnosoinnin nopeammin ja tarkemmin kuin lääkäri. Prosessi prosessilta, tehtävä tehtävältä, työrooli työroolilta, ihmisen asema taloudessa kaventuu. Uusia taitoja voi oppia, mutta siinä vaiheessa, kun kone päihittää ihmisen myös omaksumiskyvyssä, on ihmisen markkina-asema tuotannontekijänä heikoissa kantimissa.
Talouden silmissä ihminen on vain tuotannontekijä, jolla on aistit, keho ja kehittynyt keskushermosto informaation käsittelylle. Jos näistä ominaisuuksista saadaan tuotannon kannalta keskeiset seikat toteutettua koneissa resurssitehokkaammin, ihmisen tarve tuotannossa tulee tippumaan ja riskinä on, että palkkataso tippuu alle elämisen ylläpitämisen minimin.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei ehkä työ, jos työksi luetaan myös koneiden tekemä tuotanto, mutta ihmisten tekemä työ voi loppua. Tai ainakaan työtä, josta saatava palkka riittää elantoon, ei välttämättä riitä massoille.”
Robottiskenaariossasikin elantoon riittää nykyiseen verrattuna hyvin pieni tulo, sillä tuottavuus olisi useita kertaluokkia nykyistä suurempi, kun robotit voivat työskennellä 24/365 ja vieläpä rakentaa lisää työrobotteja. Sellainen yhteiskunta olisi kyllä niin erilainen, että on mahdoton arvata, mitä työ silloin olisi. Ehkäpä ihmiset maksaisivat kuullakseen aitojen ihmisten runonlausuntaa, saadakseen aitojen ihmisten hierontaa, jne., koska androidien tekemä työ ei tuntuisi samalta? Tai ehkä yksinkertaisemmin, kenties hyödykkeiden rajakustannusten hiipiessä kohti mitätöntä omistamisen käsite muuttuisi ja niistä tulisi yhteistä omaisuutta, vähän kuten zeitgeistiläisten visioissa? Olisiko omistamisella mitään funktiota edes ”omistavalle luokalle”, kun mitä tahansa saa lisää käytännössä ilmaiseksi nappia painamalla, jos vielä samalla suurin osa ihmiskunnasta kuolee nälkään?
”Minä uskon, että aikajänne, minkä sisällä työvoiman kysyntä tulee tippumaan radikaalisti, on lyhyempi. … Uusia taitoja voi oppia, mutta siinä vaiheessa, kun kone päihittää ihmisen myös omaksumiskyvyssä, on ihmisen markkina-asema tuotannontekijänä heikoissa kantimissa.”
Paljon mahdollista. Ja minä uskon, että jos noin käy, niin se on vain hieno juttu, kaikkien ihmisten kannalta. Elintaso nousee ja köyhyys poistuu, ”massatyöttömyydestä” huolimatta. Silloin tuskin edes enää puhutaan työttömyydestä vaan vain vapaa-ajasta.
”Talouden silmissä ihminen on vain tuotannontekijä, jolla on aistit, keho ja kehittynyt keskushermosto informaation käsittelylle. Jos näistä ominaisuuksista saadaan tuotannon kannalta keskeiset seikat toteutettua koneissa resurssitehokkaammin, ihmisen tarve tuotannossa tulee tippumaan ja riskinä on, että palkkataso tippuu alle elämisen ylläpitämisen minimin.”
Taloudella ei ole silmiä sen paremmin kuin kättäkään. Talous on ilmiö, joka syntyy siitä, että ihmiset pyrkivät täyttämään tarpeitaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehokkaasti. (Itse asiassa toistan itseäni, sillä tehokkuus on vain keino saada vähemmällä enemmän, joten se ei ole päämäärä sinänsä.) Tätä päämäärää palvelee nykyisin parhaiten kaupankäynti, joten se on se muoto, jonka talous ilmiönä luonnostaan ottaa.
Vaikka ihmisten ei enää tarvitsisi itse toimia tuotannontekijöinä, eli vaikka heillä ei enää olisi työtä tarjottavaksi kaupankäyntiin rahaa tai hyödykkeitä vastaan, niin koko prosessin juurisyy on edelleen olemassa: ihmisten tarpeiden täyttäminen. Jos ihmisillä ei ole jäljellä mitään, millä käydä kauppaa, niin kaupankäynti eli talous loppuu, jolloin loppuu myös tuotanto, koska kukaan ei enää voisi ostaa mitään. Kuulostaa aika paradoksaaliselta, eikö vain? Ihminen keksisi vihdoin keinon vapautua kokonaan työstä, josta seuraisi se, että kukaan ei enää saisi mitään ja kaikki kuolisivat.
Paitsi jos siinä tilanteessa tai matkalla siihen tilanteeseen keksittäisiin työvoiman sijasta jokin muu asia, jota ihmisillä on ja jolla he voivat käydä kauppaa, tai keksittäisiin kaupankäynnin sijasta joku kokonaan uusi menetelmä saada tuotanto ja tarpeet kohtaamaan toisensa. Totta kai nykyisenä materiaalisen niukkuuden aikana tällaisen kuvitteleminen on meille yhtä helppoa kuin älypuhelimen kuvitteleminen olisi ollut 1800-luvun ihmisille.
Ilmoita asiaton viesti
Robottiskenaariossasikin elantoon riittää nykyiseen verrattuna hyvin pieni tulo, sillä tuottavuus olisi useita kertaluokkia nykyistä suurempi, kun robotit voivat työskennellä 24/365 ja vieläpä rakentaa lisää työrobotteja. Sellainen yhteiskunta olisi kyllä niin erilainen, että on mahdoton arvata, mitä työ silloin olisi. Ehkäpä ihmiset maksaisivat kuullakseen aitojen ihmisten runonlausuntaa, saadakseen aitojen ihmisten hierontaa, jne., koska androidien tekemä työ ei tuntuisi samalta? Tai ehkä yksinkertaisemmin, kenties hyödykkeiden rajakustannusten hiipiessä kohti mitätöntä omistamisen käsite muuttuisi ja niistä tulisi yhteistä omaisuutta, vähän kuten zeitgeistiläisten visioissa? Olisiko omistamisella mitään funktiota edes ”omistavalle luokalle”, kun mitä tahansa saa lisää käytännössä ilmaiseksi nappia painamalla, jos vielä samalla suurin osa ihmiskunnasta kuolee nälkään?
Inhimillisille palveluille kuten runonlausunnalle ja hieronnalle syntyisi mitä todennäköisimmin kysyntää, mutta olennaista on, kuinka suurta tämä kysyntä olisi. Mm. ostajien käytettävissä oleva aika ja preferenssit rajoittaisivat kysyntää. Voi hyvin olla, että vain 10-40% väestöstä voisi tyydyttää inhimillisten palveluiden kysynnän maailmassa, jolloin 60-90%:n inhimillisille palveluille ei löytyisi ostajaa.
Markkinatalousyhteiskunnan miellekkyys perustuu nähdäkseni siihen, että jokaisella ihmisellä on jokin vapaaehtoisuuteen perustuva rooli yhteiskunnassa voidakseen elää. Jos ihmisellä ei ole tuotannollista roolia, hänellä on oltava omistusrooli, joka mahdollistaa vaihdannan lisäksi eriasteista omavaraisuutta, tai ihmisellä on oltava autettavan rooli, jolloin ihminen voi olla läheistensä tai lahjoittajien autettavana. Syrjäytyminen kaikista näistä kolmesta roolityypistä (tuotanto, omistus, autettava) johtaa siihen, ettei ihmisellä ola legitiimiä tapaa saada resursseja, jolloin jäljelle jää rikollisuus. Toki on mahdollista, että voluntaristisessa yhteiskunnassa suurimmalle osalle löytyy jokin elämiseen riittävä rooli, mutta riskinä on ettei hyväntahtoisuus ja inhimillisen työn kysyntä riitäkään isoksi jääneen pääomattoman osan elämiseen. Mitä tehdä siinä tilanteessa, kun ei omista kuin kehonsa, kukaan ei osta työtäsi ja auttajien apu ei riitä elämiseen?
Paljon mahdollista. Ja minä uskon, että jos noin käy, niin se on vain hieno juttu, kaikkien ihmisten kannalta. Elintaso nousee ja köyhyys poistuu, ”massatyöttömyydestä” huolimatta. Silloin tuskin edes enää puhutaan työttömyydestä vaan vain vapaa-ajasta.
Ainakaan tähän mennessä ei Afrikan nälkäisten lapsien kohtalo ole ollut niin kauheaa rikkaiden ja keskiluokkaisten mielestä, että heitä olisi kiinnostanut hoitaa ongelma kuntoon. Ihmisten kuoleminen maailmalla on siedettävissä. Toki tilanne voisi olla erilainen, jos kaikki kehitysapu perustuisi ainoastaan lahjoituksiin, mutta tästä ei ole vahvoja viitteitä.
Vaikka ihmisten ei enää tarvitsisi itse toimia tuotannontekijöinä, eli vaikka heillä ei enää olisi työtä tarjottavaksi kaupankäyntiin rahaa tai hyödykkeitä vastaan, niin koko prosessin juurisyy on edelleen olemassa: ihmisten tarpeiden täyttäminen.
Juuri näin.
Jos ihmisillä ei ole jäljellä mitään, millä käydä kauppaa, niin kaupankäynti eli talous loppuu, jolloin loppuu myös tuotanto, koska kukaan ei enää voisi ostaa mitään.
Ne, joilla on pääomaa ja maata voivat kuitenkin edelleen käydä kauppaa keskenään. Toisella omistajalla voi olla esim. maillaan alumiinia ja automatisoitu tuotanto, kun taas toisella omistajalla voi olla hopeaa, niin ikään automatisoitu tuotanto ja kolmannella miljoonia hehtaareita viljelysmaata. Ne keillä on, käyvät edelleen kauppaa keskenään, jos heiltä vielä puuttuu jotain. Osa tulee toimeen myös omavaraisesti.
Tuli mieleeni, että joku omistaja voisi esim. nostaa itsensä faaraon asemaan antamalla ihmisten asua omistamillaan mailla ja tarjoamalle näille ruokaa sillä ehdolla, että nämä palvovat omistajaa jumalanaan. Tämä faarao tuottaisi maillaan ruokaa ja muita tarvikkeita itselleen ja alamaisilleen, ja puuttuvia raaka-aineita hän voisi hankkia vaihtamalla esim. hopeaansa muiden omistajien tuottamiin muihin raaka-aineisiin ja näin ylläpitää omaa valtakuntaansa.
Kuulostaa aika paradoksaaliselta, eikö vain? Ihminen keksisi vihdoin keinon vapautua kokonaan työstä, josta seuraisi se, että kukaan ei enää saisi mitään ja kaikki kuolisivat.
Tai siis ne jäisivät henkiin, jotka olisivat omavaraisia tai voisivat käydä kauppaa muiden omistajien kanssa puuttuvien tuotteiden osalta, tai sitten ne, jotka onnistuisivat elämään jotenkin jonkun suuromistajan siivellä.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaaliturva on ominaista kehittyneille yhteiskunnille. Tällaisia maita ovat esim. Tanska, jossa sosiaaliturva saatta olla luokkaa peräti 1500€ kuussa.
Sen sijaan sosiaaliturvattomuus on tyypillistä alikehittyneille yhteiskunnille tyyliin Somalia, jossa sosiaaliturva hankitaan lähinnä oman aseen kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Andreas Pyy ei ole vielä sisäistänyt sen tosiasian että Suomen valtion menot ja ylivelkaantuminen on sitä luokkaa että vaikka näiltä rikkailta mitä Suomesa on liian vähän otettaisiin kaikki tulot veroina niin se ei riitä tämän hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi sillä tyylillä millä nyt mennään.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymyksiä liberaaleille:
1) Monenneksiko parhaana maana asua pidätte Suomea?
2) Monenneksiko sosialististisena maana pidätte Suomea?
Vastaukset voisi antaa kvintiileinä. Eli, jos Suomi kuuluu mielestäsi kärkikymmenykseen, niin vastaus olisi 10%. Jos Suomi kuuluisi häntäpään kymmenykseen, niin vastaus olisi 90%.
Ilmoita asiaton viesti
Omalta kohdaltani varmaan suunnilleen 1) 10% 2) 70%. Suomi on siis tällä hetkellä melkoisen sosialistinen, mutta silti hyvä maa elää. Varsinainen pointti onkin, että tilanne ei jatku tällaisena loputtomiin. Toisten kustannuksella elävien joukko kasvaa keskimäärin koko ajan. Jossain vaiheessa maksupuolella olevien kuormitus käy ylivoimaiseksi. Moni ei ehkä viitsi raataa 40 tuntia viikossa saadakseen paistijauhelihaa, jos sikanautaa saa tekemättä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
2) 70%.
Oho, Suomi on siis sinusta suhteellisen ei-sosialistinen maa. N. 70% maista on siis sosialistisempia kuin Suomi.
Mitkä ovat hyviä sosialistisuuden mittareita? Voisiko julkisen talouden suuruus suhteessa BKT:hen olla yksi hyvä mittari?
Ilmoita asiaton viesti
Vertailuilla ei ole mitään merkitystä. Vaikka 100% maista olisi sosialistisempia, maa voi silti olla sosialistinen, jos siellä on valtio.
Käsitteiden ”maa” ja ”valtio” kanssa kannattaa olla muuten tarkkana, ne eivät ole synonyymejä. ”Maa” (engl. country) voi hyvin olla anarkokapitalistinen tai voluntaristinen, kun taas ”valtio” (engl. state) ei voi olla. Maa ei ole anarkokapitalistinen tai voluntaristinen, jos sen aluetta hallitsee valtio.
Edit: Viittaan vielä vanhaan kirjoitukseeni maavertailuista: http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50296-hyva-pa…
Ilmoita asiaton viesti
Käsitteiden ”maa” ja ”valtio” kanssa kannattaa olla muuten tarkkana, ne eivät ole synonyymejä. ”Maa” (engl. country) voi hyvin olla anarkokapitalistinen tai voluntaristinen, kun taas ”valtio” (engl. state) ei voi olla. Maa ei ole anarkokapitalistinen tai voluntaristinen, jos sen aluetta hallitsee valtio.
Hyvä huomio.
Edit: Viittaan vielä vanhaan kirjoitukseeni maavertailuista: http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50296-hyva-pa…
Täten sinusta voluntaristisia maita ja valtiollisia maita ei tulisi arvioida pragmatismin perspektiivistä, vaan yksilönvapausetiikan perspektiivistä. Ymmärsinkö oikein?
Toisin sanoen voluntaristinen maa olisi parempi kuin Suomi siinäkin tapauksessa, että siellä 40% väestöstä eläisi köyhyydessä ja nälässä, väkivaltaa esiintyisi ja ihmiset kuolisivat nuorina, siitä syystä että siellä ei olisi valtiovaltaa, joka rajoittaisi negatiivisia oikeuksia. Ymmärsinkö oikein?
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärsit oikein, vaikkakin esittämäsi skenaario olisi käytännössä sula mahdottomuus.
Oletetaan pieni kyläyhteisö, jota rikollisjoukkio ryöstää ja mukiloi säännöllisesti, mutta kohtuudella, jotta eivät tappaisi lypsylehmäänsä, ja samasta syystä joukkio suojelisi kylää muilta rikollisilta. Kylä tulisi siis ihan hyvin toimeen, saattaisipa siellä esiintyä vaurauttakin ja menestystä.
Jos sitten jonain kauniina päivänä kyläläiset onnistuvat häätämään rikollisjoukkion ja puolustamaan itseään, tai rikollisjoukkio ihan vain päättää lähteä muualle ja kyläläiset kehittäisivät oman puolustuksen, niin miksi ihmeessä kylällä alkaisi mennä huonommin? Mikä syy kyläläisillä olisi alkaa mukiloimaan toisiaan, kun yhdestä väkivaltaisesta joukosta olisi jo päästy eroon?
Totta kai se on teoriassa mahdollista, mutta niin on sekin, että kylä vaurastuisi entisestään ja voisi rehellisesti vaihtaa nimensä Utopiaksi. Miksi olettaa, että vain pahin skenaario voi toteutua, kun kaikki seikat ilmeiset tosiseikat (kuten se, että suurin osa luontaisesti väkivaltaisista ihmisistä todennäköisesti kuului rikollisjoukkioon, josta on nyt siis päästy) puoltavat paremman skenaarion toteutumista?
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Lampelto: – ”Oho, Suomi on siis sinusta suhteellisen ei-sosialistinen maa. N. 70% maista on siis sosialistisempia kuin Suomi.”
Hups, ymmärsin skaalan väärin. Ajattelin tuon hyvä-huono akselilla, ja koska sosialistisuus on huono asia, niin sijoitin suomen bottom-30%:iin ja vastasin sen perusteella. Tarkoitukseni oli siis sanoa, että vain n. 30% maista on sosialistisempia kuin Suomi. (Tämä ihan oma mututuntuma, en jaksanut etsiä tilastoja.)
– ”Mitkä ovat hyviä sosialistisuuden mittareita? Voisiko julkisen talouden suuruus suhteessa BKT:hen olla yksi hyvä mittari?”
Se on varmaan yksi hyvä. Paras on ehkä kokonaisveroaste, sillä se kertoo kuinka suuresta osuudesta sinun rahojasi muut päättävät.
Ilmoita asiaton viesti
Julkisen talouden suuruus suhteessa bruttokansantuotteeseen antaa muutenkin liian ruusuisen kuvan, sillä julkinen talous lasketaan osaksi bruttokansantuotetta. Parempi mittari olisi julkisen talouden koko suhteessa yksityiseen kansantuotteeseen. Mutta tuo kokonaisveroaste on kyllä hyvä ja yksinkertainen. Mikään näistä ei tosin ota huomioon sosiaalista puolta. Sosialismi (vai pitäisikö sanoa fasismi) esimerkiksi ihmisten päihde- ja makuuhuonekäyttäytymisen suhteen ei näy taloudellisissa mittareissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan tehokkaasti tietääkseni näkyy linnakundien määrässä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei mikään muutu vaikka se muuttuis yksityiseksi. Ihmiset halauvat edelen eläkkenäs ja ykityisenä niidenkin osuus on samaaluokkaakuin julkisena menona
Ja jos terveydenhuolto yksityistetään niin ei se vähennä terveydenhoidon osuutta bkt:ta jne
Vaikka sioita ykistyistetään niin eivät trapet muutu.
Väliinputoajia vain on enemmän
Ilmoita asiaton viesti
Veroasteet eivät ole vertailukelpoisia ja ne lasketaan poliittisella tarkoituksenmukaisuudella
esim USA ilmoitta veroasteeksi 27,5 % mutta valtion osavaltioiden ja kuntien menot ovat n 6000miljardia taalaa.Kun bkt oli samaan aikaan 15000 miljardia niin todellinen veroaste oli ainakin 40 %
Suomiilmoittaa veroasteeksi 43 % mutta mukana ovat kirkollisverotkin, jotka ovat yksityisen yhdityksen vapaahetosia jäsenmaksuja.Ei niitä lasketa misään veroihin
Mutta USA:ssa olisi poliittinen itsemurha esittää todellinne verotaso ja Suomi taas halutaan esittää himoverottajana
Ilmoita asiaton viesti
Matilainen:
Pääsimmeko sinusta mistään yhteisymmärrykseen? Saivatko vasta-argumenttini sinut pohtimaan mitään asiaa eri kantilta, vai oliko kaikki keskustelu taas sinulle sitä joutavaa epäloogista paskaa, joka ”vetää sanattomaksi”?
Minä kostuin sinun argumenteistasi sen verran, että pidän anarkokapitalistisen maailman olevan mahdollisesti siedettävä paikka omistamattomille ihmismassoille pitkälti automatisoituneessa taloudessa, mikäli tarpeeksi suuri määrä omistavista lahjoittaisi tarpeeksi paljon ja heillä voi olla siihen varaa siksi, että rajakustannukset ovat niin mitättömät.
Ajattelimisen aihetta antoivat myös turvallisuus- ja vakuutusyhtiöiden vaikutus voimakkaiden yksityisten ryöstelevien palkka-armeijoiden hillitsimiseksi, mutta en ole vielä vakuuttunut, että anarkokapitalistinen maailma johtaisi nykyistä parempaan tai turvallisempaan maailmaan, sillä myös turvallisuusyhtiöt saattaisivat korruptoitua, pettää asiakkaansa ja ryhtyä valtioiksi eli anastaa turvaamiensa asiakkaiden maat ja omaisuuden ja ryhtyä säätämään lakeja ja keräämään veroja, koska niille voisi syntyä siihen mahdollisuus alueellisen väkivaltamonopolinsa turvin. Turvallisuusyhtiöt voisivat myös muodostaa kartelleja ja alkaa kiristämään asiakkaitaan ja jälleen kannusteiden ja uhkien vähäisyyden kautta päätyä muodostamaan valtioita, jonka alustalaisina niiden asiakkaat olisivat ja alkaa pyörittämään bisnestään keräämällä veroja alustalaisilta. Jos vaikkapa viisi vahvinta turvallisuusyhtiötä kartellisoituisivat salaa ja myöhemmin fuusioituisivat ja alkaisivat alistamaan asiakkaitaan, ei vastarinta todennäköisesti olisi mahdollista, saatikka kannattavaa alistettujen asiakkaiden, eikä edes ulkopuolisten turvallisuusyhtiöiden taholta.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelu ei ole vielä mielestäni päättynyt, joten lopputulostakaan ei liene aiheellista julistaa. Olin vain viikonlopun AFK.
Miksi turvallisuusyhtiöillä olisi alueellinen väkivaltamonopoli? Mikä estäisi sinua ostamasta palveluita eri turvallisuusyhtiöltä kuin naapurisi tai hoitamasta turvallisuusasioitasi omatoimisesti?
Miksi turvallisuusyhtiöiden mahdolliset kartellit poikkeaisivat muista kartelleista eli miksi ne eivät olisi aivan yhtä alttiita sille, että kartellin jäsen pettää salaa muut jäsenet saadakseen itselleen lisää markkinaosuutta ja/tai tuottoa?
Miksi turvallisuusyhtiöiden ei tarvitsisi kartellisoitumis- tai fuusioitumissuunnitelmissa kuulla mielipidettä omistajiltaan, jotka voivat suurelta osin olla samaa väkeä kuin asiakkaatkin? Voisiko osuuskuntamuotoinen turvallisuusyhtiö olla uhka tarkoittamassasi mielessä?
Voitko kuvitella olevan mahdollista, että turvallisuusyhtiön rehellinen liiketoiminta, siis turvallisuuspalvelujen tarjoaminen, saattaisi turvallisuusyhtiönkin näkökulmasta olla kannattavampaa ja tuottoisampaa bisnestä kuin valtion perustaminen ja ihmisten verottaminen sekä kyykyttäminen?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi turvallisuusyhtiöillä olisi alueellinen väkivaltamonopoli? Mikä estäisi sinua ostamasta palveluita eri turvallisuusyhtiöltä kuin naapurisi tai hoitamasta turvallisuusasioitasi omatoimisesti?
Olet oikeassa, ei mikään. Jotain kysymyksiä herää kuitenkin vapaamatkustamisesta, jos joku jättää ostamatta itse turvallisuuspalveluita, syystä että muiden tontit ovat maantieteellisesti oman ja potentiaalisimman uhkan välissä. Vähän sama asia kuin, että Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä.
Kauttakulku herättää myös kysymyksiä, jos esim. jollakin alueella toimisi useita turvallisuusyhtiötä , joilla on ollut taustalla erimielisyyksiä, ja asiakkaita olisi alueella sekalaisesti täplittäin. On hyvin kuviteltavissa, että logistisista ja diplomaattisista syistä turvallisuusmarkkinat rakentuisivat pääosin alueellisesti. Ei tietenkään välttämättä.
Miksi turvallisuusyhtiöiden mahdolliset kartellit poikkeaisivat muista kartelleista eli miksi ne eivät olisi aivan yhtä alttiita sille, että kartellin jäsen pettää salaa muut jäsenet saadakseen itselleen lisää markkinaosuutta ja/tai tuottoa?
Niin voisi todella käydä. Turvallisuusalalla olisi kuitenkin se elementti, että ei olisi olemassa mitään ylemmän tason väkivaltamonopolia, joka kurittaisi moraalittomuuksiin sortuneita turvallisuusyhtiöitä. Tämä taas avaa kartellille mahdollisuuden kostaa kartellin pettäneelle väkivaltaisesti esim. tekaistuun syyhyn vedoten. Isoissa yhtiöissä tuppaa rikastumaan häikäilemtöntä ainesta hierarkian huipulle ja tavatonta ei myöskään ole se, että hallituksissa istuu samoja ihmisiä ristiin.
Miksi turvallisuusyhtiöiden ei tarvitsisi kartellisoitumis- tai fuusioitumissuunnitelmissa kuulla mielipidettä omistajiltaan, jotka voivat suurelta osin olla samaa väkeä kuin asiakkaatkin? Voisiko osuuskuntamuotoinen turvallisuusyhtiö olla uhka tarkoittamassasi mielessä?
Olet oikeassa, niiden pitäisi kuulla omistajiaan. Varsinainen riski ehkä sisältyisikin vallankaappaukseen, jossa yhtiön jokin johtohahmo ja hänelle uskollinen komentoketju ottavat yhtiön ja sen asevoimat haltuunsa. Organisaatiotutkimus on osoittanut, että myös yhtiöissä on politiikkaa, joka on joskus ristiriidassa osakkeenomistajien edun kanssa. Armeijoissa puolestaan on usein kova kuri ja yhtenäinen kulttuuri. Sotilasjuntat ovat osoittaneet, että sotilaat voivat monesti olla uskollisempia komentajalleen kuin lailliselle vallalle.
Voitko kuvitella olevan mahdollista, että turvallisuusyhtiön rehellinen liiketoiminta, siis turvallisuuspalvelujen tarjoaminen, saattaisi turvallisuusyhtiönkin näkökulmasta olla kannattavampaa ja tuottoisampaa bisnestä kuin valtion perustaminen ja ihmisten verottaminen sekä kyykyttäminen?
Voin kuvitella.
Ilmoita asiaton viesti
” (Eniten hyväntekeväisyyttä esiintyy muuten Yhdysvalloissa, jossa 65% lahjoittaa rahaa ja 43% aikaa. Amerikkalaiset antavat hyväntekeväisyyteen vuosittain n. 300 miljardia dollaria. Suomesta en löytänyt rahatilastoja, mutta esimerkiksi pelkästään Nenäpäivä keräsi äskettäin 2,24 miljoonaa euroa.)”
Todellisuudessa kyseon veronkierrosta esim Gatesin säätiö,jonka päätarkoitus on hyväntekeväisyys on vain veronkiertoa varten.Näin Gates sssätää veroissa muutaman miljardin
Muutenkin hyväntekeväisyyden hyötysuhde on heikkä, vain murto-osa hyväntekeväisyyteen lahjoitetuista varoista päätyy avun tarvitsijoille
On mukavaa järjestää esim 50-vuotispäivät hyväntekeväisyysnimikkeen alle,kun silloin juhlat saa vähentää veroista
Ilmoita asiaton viesti
Gates on lahjoittanut 28 miljardia hyväntekeväisyyteen säästääkseen muutaman miljardin veroissa? Warren Buffett varmaan lahjoitti 30,7 miljardia dollaria Gatesin säätiölle ja lupasi testamentata lähes koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen säästääkseen myös samanmoisen pikkusumman? Eivätkö nämä rikkaat ja menestyneet ihmiset osaa oikein laskea vai mistä moinen?
Ilmoita asiaton viesti
Eivät nuo 28miljardia mihinkään hyväntekeväisyyteen mennet vaan säätiön pääomaksi.Ja säätiön tuotosta taas menee pieni osa hyväntekeväisyyteen.
Ja sekin ohjataan Gatesin ja Buffetin yhtiöille
Ja säätiön hallinto on Gatesin ja Buffetin sukulaisilla , joten rahat eivät häviäsuvun hallinnasta mihinkään.
Kysymys on samasta tempusta kuin meneteltiin kehitysavussa 60-90-luvuilla.Suomen kehitysavusta 95 % päätyi suomalaisille firmoille ja 5 % meni avunsaajamaahan, kun poliitikot,projektin johto ja konsultit nauttivat ginitonicia kohdemaan baareissa
Ilmoita asiaton viesti
Kertomustasi kehitysavusta en epäile yhtään, sillä juuri sellaisia poliitikot ovat.
Gatesin säätiön teot ja saavutukset sen sijaan ovat todennettavissa, joten hörhöspekuloinnin voi jättää sikseen. Eikä Buffettkaan pelkän luottamuksen varaan ole sitä jättänyt, että hänen lahjoituksensa säätiölle menee oikeaan tarkoitukseen, vaan sääti, että hänen lahjoituksestaan siirretään vuosittain 5% säätiön tilille sillä edellytyksellä, että säätiö on edellisenä vuotena käyttänyt varsinaiseen hyväntekeväisyyteen vähintään edellisen lahjoituksen verran.
Ilmoita asiaton viesti
Nuo”lahjoitukset ” menevät Gatesin ja Buffetin yhtöiltä ostettuihin palveluihin.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.gatesfoundation.org/annualreport/Pages/…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo rahankäyttä on alle puolet siitä,mitä menisi veroihin,jos varat olisivat yhtiöissä eikä verovapaissa hyväntekeväisyyssäätiöissä.
Gatesin ja Buffetin näkökulmasta he ovat jo niin rikkaita ettei omaisuuden lisääminen parnna hyvinvointia,sillä he kykenevät kuluttamaan vain murto-osan omaisuuden tuotosta.
Mutta pääomalla saa vaikutusvaltaa ja niinpä se kannattaa suojata verottajalta .
Säätiö on myös omistuksen sementointia,sillä säätiön hallinto voi olla itse itseään täydentävä ja niinpä se tarjoaa lähipiirille hyvätuottoisia työpaikkoja ja vähän töitä.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä perustellaan verotuksen ja sosiaaliturvan pahuutta tai hyvyyttä ”moraalilla”. Moraaliahan ei kuitenkaan ole. Jos olisi, eläisimme vieläkin alkulimassa.
Ilmoita asiaton viesti
Päinvastoin kuin kirjoituksessasi esität, hyvinvointivaltio edesauttaa hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistoimintaa. Aiheesta mm. tuolla:
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/8360-tutki…
Ilmoita asiaton viesti
Tutkimus näyttäisi jutun perusteella käsittelevän hyväntekeväisyyden motiiveja. Entä sitten, jos motiivit eivät ole pyyteettömiä? Sillä eiväthän ne koskaan ole: vähintäänkin auttaja kokee saavansa auttamisestaan hyvää mieltä itselleen, jos ei muuta. Kauppa se on sekin kauppa.
Juttu ei muuten kerro, että esiintyykö hyväntekeväisyyttä enemmän Suomessa kuin Yhdysvalloissa, vai päinvastoin. Jos on niin, kuten väität, että hyvinvointivaltio edesauttaa hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistoimintaa, niin hyvinvointivaltioissa suuremman osan ihmisistä tulisi lahjoittaa rahaansa ja aikaansa hyväntekeväisyyteen kuin ei-hyvinvointivaltioissa. Ja kuten kirjoituksestani yllä kävi ilmi, eniten rahaa ja aikaa hyväntekeväisyyteen lahjoitetaan Yhdysvalloissa…
Ilmoita asiaton viesti
Motiiveista viis tässä kohtaa. Olennainen asia oli se, että hyvinvointivaltio näyttää vapauttavan ihmiset hyväntekeväisyyteen, koska oma selusta on turvattu.
En tiedä missä esiintyy ja kuinka paljon hyväntekeväisyyttä. Selvää on kuitenkin, että Yhdysvalloista löytyy varsin suuri joukko avun tarpeessa olevia, joita mikään hyväntekeväisyys ei ole löytänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Lainaan itseäni: ”Itse asiassa (v. 2011) suomalaisista 49% lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja 30% lahjoittaa aikaansa eli osallistuu talkoisiin, keräyksiin, yms. (Eniten hyväntekeväisyyttä esiintyy muuten Yhdysvalloissa, jossa 65% lahjoittaa rahaa ja 43% aikaa.”
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvalloissa lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat myös verovähennyskelpoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Totta ja se on ihan oikein.
Ilmoita asiaton viesti
Taas yksi Ayn Randinsa lukenut…
Ongelmana tässä yksityiseen hyväntekeväisyyteen perustuvassa järjestelmässä on kattavuus, kaikkia apua tarvitsevia ei kuitenkaan tavoitettaisi. Nyt köyhyyden ongelma on tavallaan ulkoistettu valtiolle.
Sinun ideaalimaailmassasi ei olisi veroja vaan kilpailevia hyväntekeväisyysjärjestöjä joista paras ja tehokkain lopulta voittaisi ja kaikki lahjoittaisivat rahansa sille. Tämä systeemi olisi kuitenkin minusta avoin väärinkäytöksille, minä mielummin maksan veroja.
Ymmärrän kyllä äärimmäisen vapauden viehätyksen, mutta tuppaa olemaan niin että mikään äärimmäisen ”puhdas” lähestymistapa jota sovelletaan kaikkeen ei sovellu kaikkeen.
”Eniten hyväntekeväisyyttä esiintyy muuten Yhdysvalloissa, jossa 65% lahjoittaa rahaa ja 43% aikaa.””
Siellähän sitä kannattaakin olla apua tarvitseva sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa olen lukenut vain yhden Randin kirjan, olisiko ollut Fountainhead; olihan se ihan ok, mutta en innostunut. Atlas Shrugged on ainakin lukematta ja ajanpuutteen vuoksi sellaiseksi varmaan jääkin vielä pitkäksi aikaa.
On varmaan totta, että yksityisen hyväntekeväisyyden kautta kaikkia apua tarvitsevia ei kuitenkaan tavoitettaisi, mutta tuo kritiikki täyttyy jo pelkästään sillä, että ihan kaikki apua tarvitsevat eivät joko halua tai osaa apua hakea. Mutta koska olet oikeassa siinä, että köyhyyden ongelma on nyt ulkoistettu valtiolle eli valtio aiheuttaa köyhyyttä lisää (!!!), niin vapaassa järjestelmässä apua tarvitsevia olisi vähemmän ja heidän tarpeensa olisi todellisempi, jolloin avun löytyminen ja kohdistuminen olisi helpompaa. Vapaamatkustajiakin olisi vähemmän, koska harva haluaa sellaisia tukea.
En näe mitään syytä sille, miksi ”paras ja tehokkain” hyväntekeväisyysjärjestö voittaisi kilpailussa ja kaappaisi markkinat.
Ensinnäkin, hyväntekeväisyysjärjestöt pääsääntöisesti ovat kapean fokuksen organisaatioita ihan luonnollisista syistä johtuen, sillä ihmiset tykkäävät ohjata voimavaransa ja lahjoituksensa itseään kiinnostaviin asioihin. Syöpätutkimukseen lahjoittava ei arvostaisi sitä, että lahjoitus menisikin tai edes saattaisi mennä johonkin ihan muuhun. Mille tahansa hyväntekeväisyysjärjestölle olisi siis erittäin vaikeaa kaapata horisontaalisesti koko markkinaa.
Toisekseen, hyväntekeväisyystyö on käytännössä kokonaan ihmisvoimavaroin tehtävää työtä, josta automatiikka ja teolliset prosessit ovat kaukana, Internetiä lukuun ottamatta toki. Suuruuden skaalaetuja on siis erittäin vaikeaa saavuttaa, varsinkin kun suurissa organisaatioissa hallinnollinen byrokratia alkaa organisaation koon kasvaessa kankeuttaa ja hidastaa toimintaa. Pienemmät organisaatiot pärjäävät ohuemmalla hallinnolla ja pystyyvät vastaamaan ympäristön muutoksiin ja yllättäviin tilanteisiin nopeammin ja tehokkaammin. Toisaalta, tunnettuuden tuomat hyödyt jonkin verran suosivat suurempaa kokoa. Joka tapauksessa, suuruuden edut ja haitat todennäköisesti kohtaavat jossain siten, että tietyn aihepiirinkin monopoliasemaa olisi hyvin vaikeaa saavuttaa ja ylläpitää. Sen sijaan toiminta jakautuisi todennäköisesti alueellisiin keskisuuriin organisaatioihin ja tiiviimmin asutuilla alueilla useampiin sellaisiin.
Kolmannekseen, entä sitten, jos paras ja tehokkain voittaisi ja valtaisi hyväntekeväisyysmarkkinat? Silloinhan meillä olisi saatavilla paras ja tehokkain hyväntekeväisyys! Ihan oikeastiko vastustat sellaista? Toki, mikä tahansa ihmisten organisaatio on altis väärinkäytöksille, mutta jos väärinkäytöksiä tapahtuu, organisaation parhaus ja tehokkuus kärsivät, jolloin muilla organisaatioilla on mahdollisuus nousta ja korjata tilanne omalla toiminnallaan. Vapailla hyväntekeväisyysmarkkinoilla (tai vapailla markkinoilla ylipäätään) edes se monopoliaseman hetkellisesti saavuttanut organisaatio ei pysty estämään muiden toimijoiden syntymistä ja yrittämistä – siihen pystyy ainoastaan valtio, joka voi väkivaltakoneistonsa tarvittaessa toimeenpanemilla laeilla estää ja lopettaa kilpailun itsensä ja suosikkiensa kanssa, sekä kerätä toimintansa rahoittamiseen ei-vapaaehtoisia verovaroja. Hyväntekeväisyysjärjestöt ovat aina vapaaehtoisten lahjoitusten varassa, joten niillä ei ole varaa olla tehottomia saati huonokäytöksisiä.
Vaikka Yhdysvalloissa on eniten hyväntekeväisyyttä maailmassa, siellä on myös hyvin paljon ongelmia ja liittovaltio onnistuu jatkuvasti kehittämään niitä lisää, joten tuskin siellä kannattaa olla apua tarvitseva sen enemmän kuin missään muuallakaan.
Sen sijaan ainakin perinteisesti siellä avun tarvitsijoilla (jos nyt puhutaan vaikka niistä v*tun köyhistä, Heikkisen blogin kautta tulleiden mieliksi) on ollut paremmat asemat kuin vertaisillaan muualla maailmassa sen vuoksi, että siellä on ollut suhteessa helpointa nousta köyhyydestä ylempiin yhteiskuntaluokkiin, koska työmarkkinat ovat olleet hyvin joustavat ja minimipalkka on aiheuttanut vain vähän ongelmia. Nykyisin tämäkin on murenemassa myös Yhdysvalloissa, kun minimipalkkaa on nostettu, työttömyys on kasvussa, talous kuralla ja sääntely lisääntyy hurjaa tahtia kaikin puolin, eli valitettavasti myös Yhdysvalloissa köyhät on alettu tuomita köyhiksi lopuksi ikäänsä, vailla kovin hyviä mahdollisuuksia nousta sieltä.
Ilmoita asiaton viesti