Kun anarkismi tuli muotiin
On pakko todeta, että anarkismista on tullut muodikasta, kun anarkistiksi julistaudutaan ylpeästi riippumatta siitä, onko oma poliittinen aate lähimainkaan yhteensopiva anarkismin kanssa eli ei. Anarkismille on siis käymässä samoin kuin liberalismille – kaikkihan nimittäin tykkäävät kertoa olevansa liberaaleja samalla molemmin käsin yksilönvapautta tukahduttaessaan.
Anarkismihan tarkoittaa nimensä mukaisesti lyhykäisyydessään esivallan vastustamista ja kieltämistä. Toisin sanoen, anarkistisessa yhteiskunnassa ei olisi valtiota, vaan ihmisten välinen kanssakäyminen kaikissa muodoissaan perustuisi vapaaehtoisuuteen ja sopimusjärjestelyihin.
Jotkut muodin-vuoksi-anarkistit haluavat lisäksi yhdistää anarkismiin kategorisesti kaikenlaisten hierarkioiden vastustamisen, mutta se on mielekästä ainoastaan esivallan osalta, koska valtioon liittyvät hierarkiat ovat pakollisia – siis esivallan edustajien aseellisen väkivallan uhalla pakotettuja. Sen sijaan vapaaehtoisten hierarkioiden (kuten työpaikkojen esimies-alainen-asetelman) vastustaminen ei ole lainkaan mielekästä tai anarkistista, sillä se on muiden ihmisten henkilökohtaisiin vapaisiin valintoihin puuttumista.
Merkille pantavaa eräissä näistä muodin-vuoksi-anarkisteista on se, että anarkismin teoria tuntuu ainakin jollain tasolla olevan hallussa ja heidän kirjoituksensa ovat ainakin pääosin anarkistienkin silmää miellyttäviä. Esimerkkinä mainittakoon tällä hetkellä anarkismin covergirlin rooliin noussut, Puheenvuorossakin blogaava Suvi Auvinen, joka tuntuu sanovan ja kirjoittavan ihan oikeasti anarkistisia juttuja. Mutta sitten kun tarkastellaan tekoja, niin whoa!, mitäs muuta sieltä muodin-vuoksi-anarkistin ulkokuoren alta paljastuukaan kuin pesunkestävä vasemmistoradikaali.
Ei, anarkistiksi julistautumiseen ei riitä se, että kieltäytyy äänestämästä vaaleissa tai vastustaa puoluepolitiikkaa. Jos järjestää tukimielenosoituksia lakkoilijoille ja vastustaa julkisen liikenteen yhtiöittämistä ja yksityistämistä, niin ei ole anarkisti, sillä anarkisti ei voi kannattaa julkista liikennettä. Anarkisti ei voi myöskään kannattaa sosiaaliturvaa tai hyvinvointivaltion palveluja ja pysyä anarkistina. Anarkisti ei voi myöskään lähtökohtaisesti kannattaa ikkunoiden tai muiden paikkojen rikkomista ainakaan silloin, kun ne ovat muiden kuin valtion omistamia, sillä anarkisteilla ei ole mitään muita ihmisiä tai muiden ihmisten yksityisomaisuutta vastaan.
Vasemmistoradikaalit sen sijaan voivat hyvin jättäytyä äänestämästä, sillä hehän harjoittavat aatettaan ulkoparlamentaarisesti. Vasemmistoradikaaleille on luonnollista tukea lakkoilijoita ja estää rikkuritoimintaa sekä vastustaa julkisen liikenteen yhtiöittämistä ja yksityistämistä. Sosiaaliturva (ja sen varassa eläminen) sekä muut hyvinvointivaltion palvelut ovat myös vasemmistoradikaalien mieleen. Ja koska vasemmistoradikaalit vähät välittävät muiden ihmisten henkilöistä saati omaisuudesta, niin ikkunoiden ja paikkojen hajottaminen ei tuota heille tunnontuskia, vaan pikemminkin tilaisuuden ilmaista itseään ja ottaa tilaa haltuun.
Ymmärrän kyllä, miksi vasemmistoradikaalit haluavat kutsua itseään anarkisteiksi. Käsitteiden rajojen hämärtäminen ja hyvältä kuulostavien käsitteiden – kuten aiemmin liberalismin – omiminen omaan käyttöön palvelee heidän tarkoitusperiään ja auttaa heitä saavuttamaan tavoitteitaan helpommin. Eihän kukaan enää ota kommunistia vakavasti, mutta ilmeisesti kommunistit ajattelevat, että anarkisti saatetaan ottaakin.
Mutta vaikka Suvi Auvisen tavoin kunnioitankin jokaisen itsemäärittelyä näiden poliittisesta positiosta, niin en ymmärrä miksi media lähtee mukaan tähän vasemmistolaiseen käsitteiden uudelleenmäärittelyyn. Eikö median pitäisi olla objektiivista ja raportoida asiat niin kuin ne ovat, eikä niin kuin erilaiset aktivistiryhmät haluavat niiden olevan? Siitä huolimatta media säännönmukaisesti kutsuu näitä selkeän vasemmistolaisia aktivisteja anarkisteiksi, koska he itse kutsuvat itseään anarkisteiksi sitä kuitenkaan olematta.
Toki hektisessä toimitustyössä saattaa käydä niin, ettei yksinkertaisesti ole aikaa selvittää onko joku tosiaan sitä mitä väittää olevansa. Toimittajien työtä helpottaakseni väännänkin nyt rautalangasta: Suvi Auvinen ei ole anarkisti ainakaan tekojensa perusteella, vaikka toisinaan kuulostaakin siltä; Susanna Kaukinen ei ole anarkistia nähnytkään; ja Takku-sivustolla organisoituvat häiriköt eivät ole anarkisteja. Sen sijaan kaikki nämä näyttävät kannattavan punaisen vasemmistoradikalismin eri sävyjä aina punamustaan asti, vaikka haluavatkin esiintyä muodikkaasti anarkisteina.
Lopuksi yksinkertainen nyrkkisääntö feikki-anarkistien paljastamiseksi: jos henkilö kannattaa mitään verovaroin kustannettavaa asiaa, niin hän ei ole anarkisti. Niin ikään yksikään yhteisomistusta kannattava ja yksityisomaisuutta vastustava henkilö ei voi olla anarkisti, sillä yhteisomistuksen ylläpito ja yksityisomaisuuden kiellon toimeenpano edellyttävät jonkinlaista esivallanomaista pakkokoneistoa.
Määrittelet anarkismin nyt negaation kautta, siitä positiosta mitä anarkismi mielestäsi EI ole. Mitä se sitten on? Oletko ottanut koskaan huomioon mahdollisuutta anarkismin eri suuntauksista?
Anarkistit jakautuvat moneen eri kenttään. Minun ratkaisuni talouskysymyksiin ovat kallellaan anarko-kommunismiin. Kaipaamasi anarkismi kuulostaa jotain insurrektionalismin kummalliselta muodolta, jossa vastustetaan kaikkea olemassaolevaa muttei tehdä mitään sen muuttamiseksi.
Kaipasit toimittajilta taustatyötä. Suosittelen että itse myös tutustut jatkossa aiheisiin joista kirjoitat etukäteen. Anarkistit eivät mene tarjoamaasi muottiin, sillä se ei ole anarkistinen.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ollaan tarkkoja, niin kirjoitukseni alkupuolella oli määritelmä siitä, mitä anarkismi on, ja loppupuolella siitä, mitä se ei ole.
Tiedän, että on olemassa niin sanotusti anarkismin eri suuntauksia, mutta en pidä oksymoroneja vakavasti otettavina aatteina. Anarkismi puhtaasti ymmärrettynä vastustaa esivaltaa eli valtiota, eli kääntäen se kannattaa ihmisten kaikin puolin vapaaehtoiseen kanssakäymiseen perustuvaa yhteiskuntaa, ja tämän tulkinnan mukaan olen itse anarkisti. Hyväksyn myös voluntaristi-termin käyttämisen sekaannuksien välttämiseksi.
Kiitos muuten kommentistasi. Tarkoitit varmaan viimeisessä lauseessasi kirjoittaa, että muodin-vuoksi-anarkistit eivät mene tarjoamaani muottiin, sillä he oikeasti eivät ole anarkisteja.
Ilmoita asiaton viesti
Sun jutut on täysin naurettavia, koska on helposti wikipediassa tarkastettavissa, että asiat ei ole kuten sanot.
”anarchism entails opposing authority or hierarchical organisation in the conduct of human relations, including, ___but___not___limited___to, the state system”
http://en.wikipedia.org/wiki/Anarchism
…
Tai kuten Proudhon asian laittoi:
Me painotamme, että hierarkioiden vastustus ei ole anarkisteille rajoittunutta vain valtion ja hallinnon vastustamiseen. Hierarkioiden vastukseen kuuluu kaikken autoritääristen taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten suhteiden vastustaminen ja aivan erityisesti niiden, jotka liittyvät kapitalistien pääoman ja palkkatyön sovittamattomaan ristiriitaan.
Tämä on havaittavissa Proudhonin argumentista, että ”Pääoma… poliittisella kentällä on verrattavissa hallintoon … Kapitalismin taloudellinen idea, hallinnon tai auktoriteetin politiikka ja teologinen idea kirkosta ovat kolme identtistä ideaa, jotka linkittyvät toisiinsa monin tavoin.
Hyökättäessä yhtä niistä vastaan hyökätään niitä kaikkia vastaan … Mitä pääoma tekee työvoimalle ja valtio vapaudelle, sen kirkko tekee hengellisyydelle. Tämä itsevaltiuden kolmiyhteys on yhtä tuhoisa käytännössä, kuin se on teoriassa. Tehokkain tapa sortaa kansa on samanaikaisesti orjuuttaa sen ruumis, sen tahto ja sen järki.”
<= http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, koska Wikipediaahan eivät kaikenmaailman feikki-anarkistit pysty muokkaamaan mieleisekseen.
Mitä tulee tuohon loppukommenttiisi, niin lue kommenttini #36.
Ilmoita asiaton viesti
Voisitko samalla ottaa myös kantaa tuohon Pasin esittämään sosiaaliturvasta ja omistamisesta?
Ilmoita asiaton viesti
Aate- ja oppihistorian kannalta anarkismi (kuten hieman nuorempi liberalismikin) on ajalta, jolloin moderni valtio ja käsitys siitä eivät olleet syntyneet. Anarkismi pohjautuu mahdollisesti Zenonin stoalaiseen ajatukseen autarkkisesta yksilöstä, jolle yhdentekevien asioiden joukkoon kuului myös esivalta ja joka voi vetäytyä esivallan ulottumatoomiin omaan yhteisöönsä.
Pierre-Joseph Proudhon oli negatiivista vapautta kannattaja liberalisti/libertaristi (kuten William Godwin Ranskan vallankumouksen aikaan), mutta hänen filosofiansa painopiste oli järjestäytymisessä, jonka edellytyksenä oli valtion sekaantumattomuus sopimusjärjestelyihin perustuviin osuuskuntiin tai/ja biologispohjaisiin perheisiin, siis pienyritysvetoiseen järjestäytymiseen, joka oli yhteisöllistä (sama pätee Godwiniin).
Anarkisti ei välttämättä vastusta valtiota, jos se jättää hänet rauhaan, ja kuitenkin anarkismin painopiste, ainakin anarkokommunismin painopiste, on yhteisökokeiluissa ja yhteisöjen välisten sopimusjärjestelyjen turvaamisessa. Modernin valtio totaalinen potentiaali oli yhteisöanarkisteille tuntematon.
Keskustellaanko nyt siitä, ovatko tietyt henkilöt anarkistaja, siitä, käyttävätkö he sanaa oikein tai siitä, ovatko he esittämisensä anarkismin teoreetikkojen linjoilla. Proudon käsittääkseni oli yksilön ja valtion suhteen liberalisti ja modernin kapitalismin vastustaja, vaikkakin voidaan luokitella konservattiksikin. Federalistinen politiikka-käsitys on se, joka Prouhonille luonteenomainen. prodhonilaisuus voi periaatteessa sisältyä ns. vasemmistoanarkismiin. Ajatteletko, etteivät kommentoimasi vasemmistoradikaalit ole pysyneet proudhonisteina, käsittääksen Bakunin ja Kropotkin olivat (vaikkakin heidän filosofioissaan saattoi olla ongelmia ”valtio”-termin suhteen. Vastustettava valtio heile oli kuitenkin ns. moderni valtio väkivallan monopoleineen.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelmanahan anarkismissa on, mikä on tuo ”valtio”, josta on kyse. Kun anarkismi syntyi, oli eurooppalaisessa valtakulttuurissa vallalla perusieologia valtiosta itsenäisenä entiteettinä, olentona. Tämä ei oikeastaan missään vaiheessa soveltunut pohjoismaiseen ”kansanvaltavaltioon”, josta syystä anarkismi ei oikeastaan koskaan saanut täällä jalansijaa. Nyt, kun Suomessakin on onnistuttu pitkälti pesonifioimaan, antropomorfisoimaan, valtio kansalaisista riippumattomaksi ”kasvottomaksi koneistoksi”, ovat anarkistiset ideat alkaneet saada, tosin kypsymätöntä, jalansijaa.
Anarkismin mahdottomuus näkyykin hyvin Pasin toteamuksesta omistuksen ja omistusoikeuden järjestämiseksi. ”Omistaminen on varkautta”, on iskulause, joka kannattaa anarkismista puhuttaessa muistaa. Se on universaalina ajatuksena ihmisen sosiaalisessa elämässä mahdoton ajatus. Sekin juontaa juurensa 1800-luvun Keski- ja Etelä-Euroopan poliittiseen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Zenonia on asiaan melko turhaa sotkea.
Ilmoita asiaton viesti
”Omistaminen on varkautta” on iskulause, joka on Proudhonilta peräisin. Kuitenkin Proudhon oli itse sitä mieltä, että omaisuuden tehtävänä on juuri taata yksilönvapaus. Hän ei kieltänyt siis omistusoikeutta, vaan kannatti sitä nimenomaan yksilönvapauden vuoksi. Hän ei ollut vasemmistolainen sanan nykymerkityksessä.
Prouhdon pyrki erottamaan vapautta suojaavan omistuksen ja vapautta vahingottavan omistuksen. Myöhemmin sosialistit ovat käyttäneet iskulausetta viittaamaan yksityisomistuksen vääryyteen, jonka olettavat ideologisista lähtökohdistaan. Prouhdhonin mukaan omistusoikeus muuttaa tavallaan varkaudeksi, kun yksityinen korporaatio tulee niin suureksi, että se kykenee käyttämään (minkään toisen instituution estämättä) pakkovaltaa ykittäisiin ihmisiin nähden.
Ymmärtääkseni hän viittaa yksityisen ja julkisen vallan sekoittumiseen eli epäsevyyteen siitä, onko yksityinen instituutio enää ykstuinen. Työmarkkinajärjestöt sopiessaan palkoista ovat esimerkki siitä, että yksityiset organisaatiot saavat julkisen roolin. Prouhdon arvosteli niitä juuri tästä (hän vastusti ammattiliittoja). Hän oli markkinayksikköiden pienen mittakaavan ystävä.
Toinen esimerkki nyky-yhteiskunnassa on se, että vartiointiliikkeet hoitavat poliisin tehtäviä. Yksityiset ovat julkisessa roolissa, ja proudhonin kannalta ovat yhtä haitallisia kuin julkinen poliisi, kun tämä käyttää pakkovaltaa. Anarkistit ajattelivat valtiota jonkin eliitin työvälineenä.
Minua uhmetyttää vain se, miksi keskustelussa anarkismista keskitytään keskustelemaan sosialismista, joka ei liity anarkismiin. Ne ovat erillisiä suuntauksia. On niin sanottu genealoginen virhepäätelmä, että siitä, että anarkismi oli työväenliikeen ideologia internationaalissa samaan aikaan, kun sosialismikin, että niiden täytyisi olla jossakin suhteessa sama asia. Odottaisin, että tämä yhteys perusteltaisiin. Nyt se vain oletetaan.
Liberalismi-sanan käyttökelvottomuus monimielisyytensä vuoksi on saanut liberalistit ottamaan käyttöön vasemmiston positiivisesti arvolataamia käsitteitä (libertarismi, anarkismi) omaan käyttöönsä. Netissä kansainvälisesti vasemmisto näyttää puolustavan vanhaa käyttöoikeuttaan sanaan anarkismi. Muualla maailmassa (myös Ruotsissa ja Pohjoismaissa Suomea lukuunottamatta) ”vasemmistoanarkismia” on säilynyt 1900-luvun alusta. Tämäkin anarkistinen itseymmärrys vasemmistolaisuudestaan perustuu genealogiseen virhepäätelmään.
Edellä mainittu Proudhon kuuluu myös euroopplaisen äärioikeiston innoittajiin siinä kuin anarkosyndikalisminkin innoittajiin tai Bakuninin seuraajien innoittajiin. Mitä ovat oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus puhuttaessa anarkismista? Se on 1900-luvun suuri häviäjä työväestön ja osattoman maalaisväestön sydämistä. Toisen maailmansodan jälkeen sosialistit ja kommunistit tuhosivat anarkisteja jopa fyysisesti, eivätkä syrjäyttäneet heitä vain poliittisesti. Anarkismissa on ankronistisuutta, joka estää meitä ymmärtämästä, mitä se nykyoloissa voisi olla. Kommmujnismin perikato tuhosi kaksinapaisen ideologisen kentän.
Pasi esittää anrkisminsa liberalistisen perinteen termein, jolloin hän unohtaa anarkismin yhdyskuntakokeiluaspektin (sosialismissahan tällaista aspektia ei ole), mutta minä nyt pidän sitä oleellisena ymmärrykselle, mikä erottaa valtion kokonaan hylkäävän liberalismin ja valtion kokonaan niin ikään hylkäävän anarkismin välillä. Zenon on oleellinen, koska ansrkismi on ollut historiallisesti sisäistä kapinahenkeä ja vanhojen traditioiden elvyttämistä (ei vanhan tuhoamista kuten marxismi).
Anarkismi on sisäisesti löyhä ja väljä ideologia, jota voidaan lähestyä eri ideologioiden suunnalta. Tory-anarkismin (Orwell) eli konservatismin, ns. libertaarisosialismin ja liberalismin jne. Mielestäni anarkismi poliittisena liikeenä oli menestyksekkäin maalaisväestön liikkeenä. Suomi oli outo maa siksi, että Suomessa sosialaidemokratia vetosi maalaisiin (hyvin harvinaista maailmanhistoriassa).
Ilmoita asiaton viesti
Sivuutit pääasian: ”Ongelmanahan anarkismissa on, mikä on tuo ”valtio”, josta on kyse.”
Mitä anarkismi siis tarkkaan ottaen vastustaa, ja mitä tarjoaa tarkkaan ottaen sen tilalle?
Anarkismi ”puhtaana” on todellisuudelle vieras ajatustapa ja kuuluu samaan utooppiseen maailma-ajatteluun kuin vaikkapa Jeesus Nasaretilaisen ”toinen poski” -politiikka.
Ilmoita asiaton viesti
Anarkisti karttaa epäjärjestystä kuin ruttoa ja tavoittelee järjestystä, joka ei ole yhtään autoritäärinen, vaan jossa jokainen hallitsee itseään vapaasti ilman ylempää auktoriteettia. Hän uskoo voivansa lakkauttaa auktoritettisuhteet valtiosta (autokraatin, erilaisten vähemmistöjen vallan ja demokratiassa enemmistön vallan). Hallinto saa jäädä, jos se on neutraalia, ei pidä yllä vaatimusta alistua ylempien tai vahvempien valtaan. Anarkia on tila, jossa ei ole johtajia, vaan johtajiksi pyrkijöitä vastustetaan sisäisen kapinallisuuden avulla. Osittain anarkismi on toteutunut, koska mahdollisuudet haastaa vallanpitäjä ovat lisääntyneet. Mitä rauhanomaisempia mahdollisuudet ovat, sitä parempi.
Keskinäisesti tasavertaisten sopimusyhteiskunta, jossa jokaisen vapaus turvataan,jossa jokaisen annetaan päättää kenen kanssa kaveeraa, on anarkistinen tavoite. Anarkisti delegitimoi eli riisuu oikeutuksen yhden, harvojen ja monen tai kaikkien vallalta. Hänen politiikkansa on estää valta- ja listussuhteiden uusiutuminen. Siksi anarkisteja sanotaan hierarkkisuuden vastustajiksi. Suora demokratia ja yhteisymmärrysdemokraita ovat tavoitteita.
Anarkismin viehätys liittyy ihmisen haluun paeata alistamista. Anarkismi ei sitoudu sen enempää yksityis- kuin yhteisomistukseenkaan, mutta edellyttää omaisuuden olevan mahdollisimman valta-neutraalia kumpaa se sitten onkin.
Proudhonin ajatushan oli, ettei anarkia tarkoita sekarortoa eikä epäjärjestystä, vaan järjestystä, jolla ei ylintä järjestäjää eli keskusta (arkheia esimerkiksi sanassa monarheia tarkoittaa, että yksi on keskellä). Anarkismissa kiistetään yhden tai harvojen tai kaikkienkin olo auktoriteettiasemassa.
Anarkismissa vastustetaan autoritääristä järjestystä, jonka asettaa yksi, moni tai kaikki. Kun monarkisti pitää ihanteena yhden valtaa, aristokraatti parhaiksi kulloinkin myönnettyjen valtaa ja demokraatti enemmistövaltaa, anarkisti edellyttää, että kaikilla on oikeus hallita itseään vapaasti eli yelempien tai vertaisten estämättä itsensä hallitsemista.
Anarkisti siis tarjoaa poliittiseen ajateluun neljännen ihanteen, siis mahdollisuuden olla vapaa yksinvallasta, harvainvallasta ja enemmistövallasta. Anarkia on poliittinen käsite (ei taloudellinen) ja viittaa poliittisen järjestymisen tapaan, jossa jarkuvasti kapinoideen eri despotian muotoja vastaan, joihin kolmen muun poliittisen järjestymisihanteen toteutuminen anarkistin mielestä johtaa. Anarkia on järjestystä, jossa vapaus säilyy.
Anarkokapitalistit uskovat, että spontaanina järjestyksenä toteutuneet markkinat (jos tätä pidetään faktuaalisesti mahdolllisena) johtavat anarkiaan eli vapaudenhenkiseen järjestykseen.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaan edellä toteamaani: Anarkistinen yhteiskunta on yhtä realistinen kuin Jeesus Nasaretilaisen ”käännä toinen poski” -yhteiskunta. Kaikki olisi kivempaa, jos kaikki olisi kivempaa, ihmiset kivempia ja todellisuus toinen.
Ilmoita asiaton viesti
Demokratian kannattajat ovat myös kapinallisia. Heidän kapinansa on vain niin levinnyttä, että muut eivät ymmärrä demokratian olevan jatkuvaa kapinaa. Jos joku haluaa osallisuuden suurimmasta kapinaliikkeestä, hän äänestäköön vaaleissa ja tyytyköön siihen. Sillä samoinhan libartaristit ja anarkistit joutuisivat lopulta tyytymään osaansa anarkismissa/liberalismissa.
Ilmoita asiaton viesti
6 – 0 Pasin hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomari on puusilmä!
Ilmoita asiaton viesti
Anarkismi on negaatio, eli se määritellään sen kautta, mitä se ei ole.
Sama kuin sanoisi, että anarkia on tila, jossa ei ole koiria. Tilassa voisi olla kissoja, pöllöjä, hiiriä ja mitä tahansa muuta, mutta ei niitä koiria. Tästä seuraa, että anarkia ei olisi homogeeninen joukko eläimiä. Koiraton se silti olisi.
Määritelmällisesti anarkisti vastustaa pakkovaltaa. Se tarkoittaa, että kommunistit ja vapaata markkinataloutta ihannoivat kapitalistit voivat molemmat olla anarkisteja, kunhan vastustavat pakkovaltaa. Sekä kommunismi että puhdas kapitalismi vastustavat, eli sekä kommunismi että kapitalisti voivat olla anarkisteja.
Kapitalismi tai kommunismi siellä anarkia-sanan perässä vaan tarkentaa sitä omaa henkilökohtaista näkemystä omasta mieluisasta anarkian tilasta, joten on turhaa kiistellä siitä, että kuka on todellinen anarkisti, kun anarkisteja ovat sekä kommunistit että kapitalistit, ja kuka tahansa muu, joka vastustaa pakkovaltaa.
Julkiset palvelut rahoitetaan pakkovallalla ja rikkovat täten vapautta. Ysityisellä sektorilla yrityksen ja kuluttajan suhde perustuu täyteen vapaaehtoisuuteen. Jos yritys tajoaa kuluttajalle jotain, mitä tämä arvostaa enemmän kuin rahaansa, kuluttaja vapaaehtoisesti maksaa tuotteesta. Julkinen sektori sen sijaan pakottaa sinut maksamaan palveluistaan, halusit sitä tai et. Voit myös olla käyttämättä julkisen sektorin palveluja, mutta sillä ei ole merkitystä – maksat niistä silti väkivallan uhalla. Ai miten niin väkivallan uhalla? No jätäpä verot maksamatta, ja katso mitä tapahtuu. Ero on aivan sama kuin vaikkapa työn ja orjuuden, hyväntekeväisyyden ja ryöstön, tai seksin ja raiskaamisen välillä.
Mikään ei tietenkään anarkiassa estä ihmisiä perustamassa yhteistuumin kollektiivista terveydenhuoltoa tai elämästä kommuunielämää ilman rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää paikkansa, mutta jos tämä on määtittelytapa, niin puuttuu kriteeri anarkismin eri muotojen välisten erojen osoittamiseen. Jos kysytään eroa kommunistisen ja kapitalistisen anarkismin tai jonkin muun anarkismin välillä, niin täytyy viitata johonkin erottelukriteeriin, joka käytännössä sanoo, milloin empiirinen kommunistinen, kapitalistinen elämänmuoto on pakkovallan poissulkeva käytännössä. Pakkovallan poissaolo on se, mikä erottaa anarkististen elämänmuotojen luokan, mutta on voitava arvioida anarkististen elämänmuotjen mahdollisuutta säilyä anarkistisina.
Ilmoita asiaton viesti
Demokraattinen valtiovalta ei voi olla pakkovaltaa niille, jotka ymmärtävät äänestämisen logiikan. Valtio ainoastaan tuntuu pakkovallalta niille, jotka eivät ymmärrä demokratiaa, josta heti triviaalisti huomataan, että demokratian vastustajilla ei voi olla järjellisiä argumentteja, koska heidän vastustus johtuu tunteista; ”Minä tunnen pakkovaltaa…”
Anarkismissa ja muissa demokratian vastaisissa liikkeissä tunteet ovat kaikki kaikessa ja järjen valo on sammutettu. Anarkistit eivät tunteellisina edes halua ymmärtää sitä, ”että mitä sitten, mitä me nyt tehdään, kun kaikki ovat anarkisteja? Minä olen kuningas, ole sinä tuomari ja mun kaveri on hyvä poliisi.”
Ilmoita asiaton viesti
Vasemmistolaisilla on kautta aikojen ollut vallitsevana tuo käsite-eroosio. Esimerkiksi ”kansandemokratia” (siis ”kansan kansanvalta”) on tarkoittanut diktatuuria.
Liberalismi on voinut aikojen saatossa puolestaan tarkoittaa miltei mitä tahansa, siitä riippuen kuka sitä sanaa milloinkin ja missä on käyttänyt. Muistan katsoneeni George Bushin presidenttikampanjaan liittyvää puhetta 2000-luvun alussa, kun hän mollasi Kerryä jotenkin seuraavaan tapaan:
”Anybody who says something like that belongs to a certain political category. And that is called: LIBERALISM!”
Bush piti pienen tauon ennen tuon viimeisen sanan lausumista ja sitten hän lausui sen kuin pommin, jonka tarkoitus oli räjäyttää vastustaja tuusannuuskaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Se (liberal) on Jenkeissä politiikan alalla ns. raskas termi, jolla voi – erotukseksi ’republikaanista’ – leimata sellaisen ’demokraatin’, jolle mikään wanha kunnon ei enää ole pyhää.
Archie Bunkerille riitti sanapari ’läskipää polakki’ tulevaa vävyä kuvaamaan. 😀
Suomessa anarkistit haluavat kai toimillaan (kivin, jääkiekkomailoin, sorkkaraudoin) ehkä pidentää kokemuksiltaan vajaaksi jäänyttä murkkuikäänsä?
Ilmoita asiaton viesti
Anarkismissa päädyttäisiin lopulta Mad Max 2 tyyliseen omankäden lakiin, jolloin se olisi muuntautunutkin heidän vihaamakseen fasismiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vapausradikaali?
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoittaa sitä, että en hyväksy nykypäivänä sovinnaista vapauden määritelmää positiivisista vapauksista, vaan radikaalisti pidän vapautena ainoastaan negatiivisia vapauksia, mistä johtuen olen anarkisti.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä johtuen olet anarkoKAPITALISTI.
Ilmoita asiaton viesti
Mikään muu anarkian esitetty muoto ei ole johdonmukainen, joten voidaan hyvin sanoa, että anarkokapitalismi = anarkismi. Muita muotoja ei todellisuudessa ole, koska ne ovat anarkismin muotoina oksymoroneja ja oikeasti erilaisia sosialismin tai kommunismin virityksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Noh, kuten sanottua:
#1. Menet suoraan käsitteen sanakirjamääritelmää vastaan
#2. Anarkismi on leimallisesti vasemmistolainen liike
#3. Jo Bakunin perusteli, miksi olet väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
Susanna (ja muut), sen sijaan, että taitatte peistä jostain sanakirjamääritelmistä ja väitette minun olevan väärässä anarkismin määritelmän suhteen, niin voisitteko ystävällisesti kertoa, kuinka anarkisti muka voi sitten kannattaa valtiota tai julkisia palveluita tai verotusta tai sitä pakkokoneistoa, joka on pakko olla olemassa, jos ihmiset halutaan saada taipumaan yhteisomistukseen yksityisomistuksen sijasta?
Toisin sanoen: kuinka voi vastustaa esivaltaa ja samalla kannattaa esivaltaa ja samalla väittää olevansa anarkisti?
Tässä olette vängänneet jo kymmenien kommenttien verran, että olen muka väärässä määritelmässäni, mutta kukaan ei ole vaivautunut puuttumaan tähän ”pikkuongelmaan” omassa anarkismin tulkinnassanne, vaikka toin sen esille heti tuossa alkuperäisen kirjoitukseni viimeisessä kappaleessa.
Ilmoita asiaton viesti
Oksymoron (kr. oξύμωρος)on retorinen kuvio, mutta eikö se ole kirjallinen,kuten paradoksi tai antiteesi, mutta retorinen eli kirjallinen tehokeino, jossa ilmausten osat ovat vain näennäisesti ristiriidassa.
Eikö tälläinen tehokeino itse asia tarkoita, että anarkismin ja kommunismin/sosialismin välillä ero on näennäinen, ei todellinen? Ilmeisesti tarkoitatkin inversiota eli anarkismin todellista muuttumista kommunismiksi.
Eikö anarkismin ja kommunismin/sosialismin looginen ristiriita, kun väitetään sellaisen olevan, riipu oikeastaan siitä, miten anarkismi ja kommunismi/sosialismi on määritelty, siis kysymys on analyyttinen.
Leniniläiseen marxilaisuuteen perustuvaa kommunismia/sosialismia on sovellettu käytäntöön Neuvostoliitossa ja Kiinassa, joten tiedämme, mitä siitä seuraa. Anarkismiin eri versioita ei ole juurikaan sovellettu (ellei Israelia oteta lukuun)ja jos on sovellettu, niin hyvin sotaisissa erityisoloissa (Espanjan anarkistit, Ukrainan mahnovitsina).
Tällainen kokeiluhan voisi osoittaa, että empiirisesti anarkismi ja kommunismi sopii yhteen. Tämätarkoittaisi, että oksymoron viittaa näennäiseen ristiriitaan (Proudhon viljeli paljon tällaista kieltä).
Kropotkinilainen anarkokommunismihan on empirististä eli vaatii empiiristä koetta.
Ilmoita asiaton viesti
Nozikin anarkokapitalismikaan ei ole johdonmukainen rakennelma, sillä jopa hän edellyttää valtiota, joka vastaa turvallisuudesta ja oikeudenkäytöstä. Jopa Nozik lähtee siitä, että yhteiskunnassa on aina lakeja, joita pitää noudattaa. Siihen, kuka nuo lait säätää, hän ei ota kantaa. Ne ovat ”annettuja”.
Nozik ei pysty perustelemaan tätä ideologista anomaliaansa mitenkään. Syy lie selvä: se turvaa ainoastaan rikkaiden rikastumista.
Ilmoita asiaton viesti
Nozick ei ole anarkokapitalisti, vaan minimalisti ja toki hänen mukasnsa on voimassa ihmisiä ohjaavia lakeja myös mainimaalivaltiossa. Myös anarkisti Mihail Bakunin viittaa yhteiskunnan lakeihin, jotka sitovat ihmistä. Kysymyksessä eivät kuitenkaan ole säädetyt lait.
Miten sanaa ”anarkistinen” käytetäänkin, ainakaan sillä ei ole mitään tekemistä moraalisen periaatteettomuuden kanssa. Pakkovallan purkajat luottavat moraaliin, siis ilman pakkoa omaksuttaviin normeihin ja järkevyyden periaatteisiin. Toisin sanoen perustuessaan ihmisluontoon moraali on luontainen, siis annettu, myös ”korkeammilla” eläimillä saattaa tässä merkityksessä olla moraali. Moraalia ei säädetä tosille, siis pakoteta, vaan se omaksutaan omaehtoisesti.
Nozickin teoria on luontevaa ajatella seuraavasti: hän näyttää argumentoivan anarkokapitalismia vastaan. Jos oletamme markkinoiden vapauden totetuvan (taataan pääsy markkinoilta tosille), niin ihmiset omaksuisivat ratioaalisen talouden periaatteet. Toimiessaan tällä tavoin he järkeä seuratessaan perustavat yksityisiä turvajärjestelyjä suojaamaan yhtäläistä vapautta. Tajutessaan, mikä on järkevää, ihmiset päätyvät hyväksymään alueellaan vain yhden turvallisuusjärjestelyn usean kilpailevan sijasta, joka suojaa vapauden kullekin, joka hyväksyy yhteisen monopoliasemassa olevan turvajärjestelyn. Näin syntyy ”valtio”, joka on vian minimaalinen: Nozick kannattaa oikeuksien turvaamismonopolia. Anarkistin mukaan tulemme toimeen myös ilman sitä.
Jos Nozickin kirja luetaan tarkemmin, niin huomataan, että hän keskustelee yhteisöistä, joihin ihmiset liittyvät vapaasti toteuttaakseen nissä ihanteitaan ja erota niistä. Niissä eläessään henkilö voi suostua vapautensa laajempiin rajoituksiin samalla, kun säilyttää vapauden lähteä yhteisöstä, rajoituksista vapautuu lähtiessään. Ihmiset voivat yhdessä toteuttaa rajoituksia, joita minimaalinen valtio ei voi rajoittaa pyryessään tehtäviensä ja valtansa rajoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaan edellä toteamaani Jeesus Nasaretilaisen yhteiskuntamallista.
Anarkistinen yhteiskunta on yhtä realistinen kuin Jeesus Nasaretilaisen ”käännä toinen poski” -yhteiskunta. Kaikki olisi kivempaa, jos kaikki olisi kivempaa, ihmiset kivempia ja todellisuus toinen: ”Pakkovallan purkajat luottavat moraaliin.”
Nozikin opus kannattaa todella lukea ihan kokonaan. Anarkokapitalistit pitävät sitä omana Raamattunaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nozick on Harwardin yliopiston yhteiskuntafilosofian klassikoita. Hän tutkii oikeastaan sitä, että jos valitaan tietty rationaalisuuden malli, niin millä ehdoilla minimaalivaltio voisi olla välttämätön yksilön oikeuksien kannalta (jos oikeudet on määritelty tietyllä tavalla). Tämä tarkoittaa, ettei maksimianarksimi ole puolsutettavissa näistä lähtökohdista.
On ihmisten yksilöllinen asia,haluavatko he toteuttaa. Mieleen tuleva esimerkki olivat Israeliin muuttaneet juutalaiset uudisasukkeet, jotka ovat pieni (en muista kuinka pieni) osa Israelin väestöä, mutta ilman heitä ei olisi kenties nykyistä Israelin valtiota.
Mikä tekee kibbutzeista anarkokapitalistisia? Niiden väestöhän edusti vasemmiston eri suuntauksia. Blogistin mukaanhan se, ettei ketään pakotettu, vaan että sisäinen motivaatio synnytti yhteisöt, tekisivät niistä anarkokapitalisia. Yhdysvaltojen historiasta muutoin löytyy vastaavanlaista siirtolaisuusliikettä. Ovatko tuollaiset asutusliikeet utopistisia? Myös uskonnllispohjaisia voi löytää ja enemmänkin kuin sekulaareja.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaan edellä toteamaani Jeesus Nasaretilaisen yhteiskuntamallista.
Anarkistinen yhteiskunta on yhtä realistinen kuin Jeesus Nasaretilaisen ”käännä toinen poski” -yhteiskunta. Kaikki olisi kivempaa, jos kaikki olisi kivempaa, ihmiset kivempia ja todellisuus toinen: ”Pakkovallan purkajat luottavat moraaliin.”
”Ovatko tuollaiset asutusliikeet utopistisia? ”
Kyllä. Kibbutsitkaan eivät luoneet valtiota. Valtiota tarvittiin kibbutsien olemassaolon turvaamiseksi. Kibbutsit eivät perustu Nozikin ajatuksiin.
Anarkistien ongelma on valtion määritteleminen siten, että ilman sitä voitaisiin reaalimaailmassa toimia. Kaikki kun eivät ole kivoja.
Ilmoita asiaton viesti
Nozickin yhteiskuntafilosofia on normatiivinen eli selvittelee moraalisia normeja pikemminkin kuin lakinormeja. Sen tavotteeksi tulkitsen sen, että pyritään selvittämään pakkokeinojen käytön minimin eli varaukset ns. ei-aggressiopetiaatteeseen. Tavotteena on välttämättömän valtion koon selvittely taloudellisen rationaalisuuden ja vapaasti syntyvän monopolin teorian teorian pohjalta. Tällaisessa teoriassa valtio eli pakkojärjestelmät pyritään oikeuttamaan kapean rationaalisuuden mielessä.
Tässä teoriassa ei nojata sellaiseen pessimistiseen ihmisluontokäsitykseen kuin Hobbesin tapauksessa, jossa päätellään melko rajoittamaton valtio, siis päädytään suvereeniin, jonka tahdolla ei ole rajoja niin kauan kuin se on suvereeni (suvereeni voi olla yksilö tai kaikki yhteiskunnan jäsenet tai näiden enemmistö). Nozick tulkitsee ja soveltaa Locken teoriaa arvioidakseen välttämättömän valtion koon (jotta koko ei jäisi määrittelemättä tai olisi täysin totalitaarinen). Tämän teorian lisäksi Nozick keskustelee valtion ja oikeudenmukaisuuden suhteesta (tässä yhteydessä ei liene relevantti) ja lopuksi juuri utopioista, joista esimerkkinä ovat kibbutzit. Ne ovat esimerkki samasta voluntaarisuuden tai yhteisön valitsemisvapauden tai vapaaehtoisuuden periaatteesta, joka toteutuu aina, kun ihmiset hyväksyvät jonkin arvon, jota halauavat toteuttaa, ja jakavat tuon arvon. Toteutamme kansalaisyhteiskunnassa samaa periaatetta ja toivon mukaan valtio on väistynyt sen tieltä.
Kibutzien syntyminen ei perustunut valtioon, sillä juutalaisvaltiota ei ollut, kun ne perustettiin, maa oli brittien hallinnassa. Kibbutzeilla oli omat suojelujoukot hyökkäysten varalle, vaikkakin muodolisesti ne olivat brittien suojeluksessa ja itse asiassa ne kävivät ajoittain sissisotaa brittejä vastaan. Kibbutzit olivat Israelin valtion alkio.
Anarkismista keskustelu edellyttäisi siitä sopimista, mikä katsotaan valtioksi ja ovatko anarksitien viittaamat yhteisöverkostot omine puolustusvoimineen ja yhteissovittuine järjestys- tai keskinäisapusääntöineen ja niiden valvontalaitoksineen jossakin mielessä valtio. Weberin yleisesti käytetty valtion määritelmä/lunnehdinta väkivallan monopolina (Nozick hyväksyy)on muodollinen sekin, ei siis jurikaan luonnehdi väkivallan tai pakkokeinojen paikallismonopolin muuta luonnetta kuin että se on monopoli. Keskiajallahan Euroopassa ei ollut esimerkiksi tällaista monopolia, kuitenkin puhumme valtioista.
Nozickin moniarvoisuusmalli on formaalinen, koska kaikki buddhalaiset (hän oli kääntynyt itse tähän jossakin vaiheessa), hipit, kristityt, myös kommunismi jne. ovat hyväksyttävissä, jos niihin ei pakoteta. Niitä ei voida arvostella ainakaan siitä, että ne sosveltavat pakkoa. Tällainen moniarvoisuusmalli on liberalismin kanssa yhteensopiva ja sopivasti myös laajentaa liberalismia siten, että teoriassa voidaan laajentaa hyvän ja oikeudenmukaisuuden tarkastelua ja sulkee samalla pois hyvään pakottmaisen eli paternalismin.
Anarkistisia hypoteesejä voidaan käyttää heuristiikkana ja tutkia niiden oikeutuksen yleisiä ehtoja. Nozickin teoria on analyyttistä filosofiaa. Jos ”kaikki kun eivät ole kivoja” viittaa Hobbeisn ideoihin siitä, että luovutaan vapaudesta yhden yksilön tai kollektiivinen rajattoman päätösvallan hyväksi, niin on selitettävä, kuinka estetään yksilöä tai kolektiivia (olkoonkin että se on me kaikki yhdessä)toimimasta kaikkein yhteiseksi hyväksi. Jos kaikki eivät ole kivoja, niin miten taataan se, etteivät juuri nuo ei-kivat tule hallitsemaan muita. Kuinka tämä voidaan estää? Miten siis estetään se, että autoritäärisyys on yleensä vahingollista? Platonin ajatus viisaan parhaimiston vallasta on vielä utopistisempi kuin malli, jossa vallanpitäjien vallan voi jatkuvasti kyseenalaistaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kibutzien syntyminen ei perustunut valtioon,”
Eo kait kukaan ole tällaista väittänytkään. Kyse on siitä, että valtion olemassa olo mahdollisti kibbutsien perustamisen.
” sillä juutalaisvaltiota ei ollut,”
Miten se kuuluu asiaan? Valtio kuin valtio, juutalainen, islamilainen, sosialistinen tai jokin muu.
”kun ne perustettiin, maa oli brittien hallinnassa. ”
Ei ollut. Kun ensimmäiset kibbutsit perustettiin, maa oli osa Turkkia ja tukevasti muslimien hallussa. nämä myivät rahallista korvausta vastaan sionistijärjestöille näiden tarvitseman maa-alueen, josta sitten muodostui Israelin ”ydin”.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli Turkki ja sen jälkeen britit ja varhaisen siirtolaisuus alkoi Turkin aikaan ja myöhemmin siirtolaisuus kiihtyi, mutta oleellista on valtion mahdollinen rooli. Jokin valtio hallitsi aluetta, mutta valtiot eivät estäneet yhteisöjen perustamaita, jos ne perustettiin valtion lakien mukaisesti. Ei-estäminen ei ole mahdollistamista, koska myös valtion kyvyttömyys estää mahdollistaa yhteisön perustamisen osaltaan.
Välttämätöntä on perustajien oma motivaatio. Vaikka valtiota ei olisi ollutkaan, kyllä kibbutzit olisi perustettu, koska niiden perustamisen syyt olivat Euroopan oloissa. Palestiinassa olevasta valtiosta juutalaiset olivat yhteisöissään melko erillään.
Kibutzit olivat kuitenkin perustajiensa hankkeita ja toteuttivat heidän tarpeitaan, hyvin suuresti turvallisuuden tarvetta omin suojelusjoukkojensa avulla ja perustajiensa ajatuksia. Sionismi ei ollut aatteellisesti yhtenäinen, vaan sen piirissä oli maaseuturomanttista motivoitumista, joka vaihteli (tolstoilaisuus, itäjuutalainen agraariradikalismi ja keskieurooppalainen juutalaiskulttuuriin palaamisliike jne.)
Ilmoita asiaton viesti
Koko homman ydin: ” jos ne perustettiin valtion lakien mukaisesti.”
Näin voi nykyisinkin tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Timo: ”Blogistin mukaanhan se, ettei ketään pakotettu, vaan että sisäinen motivaatio synnytti yhteisöt, tekisivät niistä anarkokapitalisia.”
Ei anarkokapitalistisia, vaan anarkokapitalismin kanssa yhteensopivia, sikäli kun niistä pystyi myös vapaasti lähtemään. Siis tästä ketjusta lukemani perusteella, en tunne niitä niin tarkasti muuten. Tuolla yhteensopivuudella tarkoitan sitä, että anarkokapitalistisessa (s.o. anarkistisessa) yhteiskunnassa ihmiset olisivat vapaita perustamaan minkälaisia yhteisöjä tahansa, vaikkapa kommunistisia, sosdemarisia, sharia-lakisia, tms., kunhan ihmisten vapaa liikkuvuus edelleen säilyisi.
Toisin sanoen, anarkokapitalistisen yhteiskunnan osat voivat olla ei-anarkokapitalisisia, ja silti yhteiskunta kokonaisuutena voi olla anarkokapitalistinen. Tämä vertautuu siihen, että maailma valtioiden välillä on nykyisin tietyssä mielessä anarkistinen, kun valtioiden yläpuolella ei (vielä) ole hallintokoneistoa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanottu, ongelmana anarkisteilla on määritellä, mitä he oikein ”valtiolla” tarkoittavat. Jos sinä pystyt määrittelemään ”valtion” siten, että ilman sitä voi ylipäätään olla yhteisö, näkisin määritelmäsi mielelläni (tiedäthän: välttämätön ja riittävä ehto).
Timo lähinnä opettaa erilaisia teoreettisia näkemyksiä ottamatta niihin kantaa, joten keskustelu siltä osin on melko turhaa, ainakin täällä blogistanissa.
Keskeistä on, että ihminen lajina on laumaeläin, eikä lauman ulkopuolella, ilman mitään yhteyksiä johonkin laumaan, yksinkertaisesti edes teoriassa voi olla. ihminen on aina jonkin lauman jäsen, ja lauma on aina jotenkin järjestäytynyt.
Puhdas anarkismi kuuluu, kuten totesin, samaan kastiin kuin ”käännä toinen poskesi” -ideologiat. Kyseessä on ideaali, joka ei ole reaalimaailmasta ja jolla siis ei edes teoriassa ole toteutumisen mahdollisuuksia.
Nykyinen anarkismi on lähinnä turhautuneiden ihmisten sosiaalista aktivistmia ja ”itsensä etsimistä” (ks. tarkemmin edellä).
Ilmoita asiaton viesti
Kuten edellisessä kommentissa kirjoitinkin, anarkismi on pyrkimystä utopiakehykseen (jos sanaa ”utopia” ei nyt ymmärretä huonokaikuisena), jonka jäsenistönsä toiveita toteuttavat kahden tai useamman yksilöjäsenisen yhteisöt ovat päätyneet kunnoittamaan vapaan poistumisen periaateetta.
Valtio voidaan tarvita korkeintaan minimivaltiona, joka turvaa yksilöllisen vapaan poistumisen yhteisöistä, jotka vastoin sitoumustaan eivät suostu päästämään jäseniään poistumaan. Valtiota ei tarvita ollenkaan, jos saadaan ilman pakkovaltaa toteutumaan vapaan lähtemisen periaate. Ajatus ihmisestä laumaeläimenä ei ole ristiriidassa ajatellun realistisen utopiakehyksen kanssa, koska lauman vaihtaminen on sallittu sen piirissä. Yhteisöt voivat olla hyvinkin järjestyneitä ja hierarkisia, jos vain sallitaan niistä lähteminen, mikä on ainoastaan vaadittu minimiehtona utopiakehykseen. (Empiiriset esimerkit eivät aina edusta puhdasta anarkismin ideaalia).
Olen kirjoittanut hyväksyvässä valossa sellaisesta yhteiskuntaelämästä, jossa on hyvin pitkälle vapaus toteuttaa toiveitaan ja elää arvostustensa mukaan. ”Käännä toinen poskesi”- ideologiat ovat yleensä uskonnollisia ja jotkut niistä eivät ole ristiriidassa (ideaalityypin) anarkisminkaan kanssa. Anarkismissa sellaisena kuin siitä on keskusteltu, tuollaiset ideologiat ovat mahdollisia vain niille, jotka vapaasti ovat suostuneet hyväksymään kyseisen elämäntavan. Agressioiden kieltäminen ei kohdistu itsepuolustukseen, jos ollaan järkeviä.
Ilmoita asiaton viesti
”Valtio voidaan tarvita korkeintaan minimivaltiona, joka turvaa yksilöllisen vapaan poistumisen yhteisöistä, jotka vastoin sitoumustaan eivät suostu päästämään jäseniään poistumaan. Valtiota ei tarvita ollenkaan, jos saadaan ilman pakkovaltaa toteutumaan vapaan lähtemisen periaate. Ajatus ihmisestä laumaeläimenä ei ole ristiriidassa ajatellun realistisen utopiakehyksen kanssa, koska lauman vaihtaminen on sallittu sen piirissä. Yhteisöt voivat olla hyvinkin järjestyneitä ja hierarkisia, jos vain sallitaan niistä lähteminen, mikä on ainoastaan vaadittu minimiehtona utopiakehykseen. (Empiiriset esimerkit eivät aina edusta puhdasta anarkismin ideaalia). ”
osut oikeaan. Valtiota siis tarvitaa paitsi, jos ihmiset ovat kivoja.
Mitään ei saada toteutumaan ilman pakkovaltaa paitsi, jos ihmiset ovat kivoja.
”Realistista utopiakehitystä” ei ole, eikä voi olla, sillä ”utopia” on ”paikka, jota ei ole”.
Yhteisön hierarkkisuus estää hierarkian alapäässä olevia toteuttamasta lähtöä omasta halustaan. Sitä ”hierarkkisuus” juuri tarkoittaa.
Lauman vaihtaminen on nykyisinkin sallittua, laumojen ulkopuolinen elämä ei ole sen enempää sallittua kuin mahdollistakaan – ihmiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Jouko, valtio on alueellinen lainsäädäntö- ja väkivaltamonopoli, yksinkertaisesti. Yhteisö, jossa ei vallitse lainsäädännön alueellista, väkivallan uhalla ylläpidettyä monopolia, on anarkistinen, valtioton yhteisö. Ei mitään vaikeuksia määritellä, saati ongelmaa.
Sen sijaan se, millainen kyseinen yhteisö tarkemmin ottaen olisi, kuinka lait säädettäisiin ja järjestys ylläpidettäisiin, on hyvin paljon spekulaatioiden ja muutamien harvojen historiallisten esimerkkien varassa, mutta sen suhteen hyvän työn on tehnyt esimerkiksi professori David Friedman teoksessaan Machinery of Freedom, joka löytyy PDF:nä täältä.
Ilmoita asiaton viesti
Alueellinen vakivalta- tai pakkokeinomonopoli on modernin valtion tämän termin tarkempaan sisältöön puuttumaton määritelmä. Keskiajan historista kirjoittavat saattavat käyttää termiä valtio, jolloin he tarkoittavat valtiota jossakin toisessa merkityksessä.
Keskiajalla oli erilaisia poliittisia yksiköitä, joilla ei ollut välttämättä pakkokeinomonopolia tai julkista aspektia (jälkimmäinen oli kyllä kaupungeissa). Keskiajalla elettiin erilaisten yhteisöjen neuvottelujärjestemän piirissä, vaikkakin myös käytetiin väkivlalalla uhkaamista. Väkivaltamonopolin haltija ei ollut välttämättä tiedossa,, jolloin sodan anettiin ratkaista. Keskiajalla sotaa käytiin melko tiheästi.
Ensin mainittu valtion määritelmä on täsmällinen ja suositetavampi kuin väljät valtiomääritelmät. joissa valtio samastetaan yhteiskuntaan tai yhteisöön (kuten arkikielessä).
Ilmoita asiaton viesti
Et taida tuntea keskiajan Euroopan poliittista järjestelmää kovinkaan hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Lainsäädäntö ja sen voimassa pitäminen on koko homman ydin: Lainsäädäntö on juuri se, joka mm. takaa laumassa pysymisen tai vapaan siitä lähtemisen. Ja tuo lainsäädäntö tulee voida pitää voimassa, vapaa lähteminen siis taata. Siihen tarvitaan valtio.
Valtio siis tarvitaan, jotta anarkismi, valtiottomuus, olisi mahdollista.
Etkö itse huomaa ristiriitaasi?
Ilmoita asiaton viesti
Lainsäädäntö voidaan muodostaa myös markkinoilla eli valtiollisen version puuttuessa lainsäädäntöä voisi ostaa palveluna omien mieltymysten mukaisesti, jolloin vapaa lähteminenkin olisi yksinkertaisesti sitä, että tilaisi lainsäädäntöpalvelun toiselta toimijalta. Käytännössä tämä tapahtuisi kuluttajien kohdalla todennäköisesti ennemmin vakuutus- ja turvallisuuspalvelujen kautta kuin suoraan käräjäoikeuksilta tilattuna. Tätä on kuvattu hyvin mm. prof. David Friedmanin kirjassa Machinery of Freedom (PDF).
Ilmoita asiaton viesti
”Lainsäädäntö voidaan muodostaa myös markkinoilla eli valtiollisen version puuttuessa lainsäädäntöä voisi ostaa palveluna omien mieltymysten mukaisesti,”
Ostaa lainsäädäntöä? Millä tavoin silloin on enää kyse lainsäädännöstä? Entä, jos ei ole, millä ostaa? Eikö kehitysmaien systeemi ole juuri se, että kykenevä ”ostaa lainsäädäntöä markkinoilta”? Onko Kongo/Zaire siis anarkistinen yhteisö?
”jolloin vapaa lähteminenkin olisi yksinkertaisesti sitä, että tilaisi lainsäädäntöpalvelun toiselta toimijalta.”
Mikä instanssi takaa, että tilatun myös saa?
”Käytännössä tämä tapahtuisi kuluttajien kohdalla todennäköisesti ennemmin vakuutus- ja turvallisuuspalvelujen kautta kuin suoraan käräjäoikeuksilta tilattuna.”
Mikä takaa, että tämä vakuutus- ja turvallisuuspalvelujen kautta tilattu myös toteutuu? Entä jos ei ole, millä maksaa?
Ilmoita asiaton viesti
Jouko, pahoittelen, mutta aikani ei riitä copypasteamaan ja/tai suomentamaan vastauksia kysymyksiisi jo kahdesti edellä linkkaamastani ilmaisesta teoksesta. Muistaakseni kaikkiin noihin kysymyksiisi löytyy vastaus kirjan sivuilta ja epäilemättä myös jatkokysymyksiisi. Ole hyvä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvitse kopioida tai/ja kääntää. Vastaat vain ihan omin sanoin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siihenhän minulla onkin aikaa, jos copypastaamiseen ei ole. 😀 Jos asia kiinnostaa, niin kyseisestä kirjasta pääsee erittäin hyvin eteenpäin. Se on helppolukuinen, hyvin perusteltu ja alalla arvostetun henkilön kirjoittama. Ei ole mitään syytä jättää sitä väliin ja vaatia sen sijaan minua kirjoittamaan sama asia omin sanoin uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä ajassa, jonka olet kirjoittanut kopypastesta olisit ehtinyt kirjoittaa omin sanoin sen, mitä pyysin. Se, että näin ei ole tapahtunut, kertoo yleensä siitä, että henkilö joko ei ole lukenut puheena olevaa teosta tai, jos on, ei ole sitä ymmärtänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Lait ovat normeja, joiden noudattamiseen täytyy olla motiivi (halu toimia normin mukaan) tai joiden pitää olla pakotettuja (jälkimmäisessä tapauksessa valtio takaa normin toteutumisen). Seinä estää pääsyn ulos, esitetty kielto ei. Normi voi velvoittaa jäämään tai lähtemään, jos lähtö tai jääminen on pakollista (sanktioilla tuettua), pakkovalta sulkee pois vapauden (normi ei riitä tähän).
Logistin ongelmanasettelun mukaan anarkia on pakkovallan puuttumista eli vapautta pakkovallasta, mutta se ei ole välttämättä lakien puuttumista. On itse asiassa luontevaa ajatella, että anarkia on lakien alainen tila, mutta sanktioden puuttuessa pelkästään yksilön sisäisen motivaation asia. Lait sallivat vapauden rikkoa niitä, elleivät sanktiot tai ehdottomat esteet poista kyseistä vapautta. Tämä seuraa tavastamme ymmärtää negatiivinen vapaus. Laeissa ei ole mitään objektiivisesti pakottavaa.
Valtion määritteleminen sen mukaan, millä keinolla valtion edustajat kykenevät toteuttamaan tahtonsa muista ihmisistä huolimatta (eli käyttämään valtaa),on ei-funktionalistinen, formaalinen tapa, kun sanotaan pakottamiskyvyn olevan valtion merkki riippumatta valtion kulloisistakin tehtävistä. Voimme tunnistaa valtion pakottamiskyvystä. Anarkiassa sen sijaan lakeja noudatetaan vapaasti eli ilman pakkovaltaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eli aivan kuten sanoin: ”Anarkistinen yhteiskunta on yhtä realistinen kuin Jeesus Nasaretilaisen ”käännä toinen poski” -yhteiskunta. Kaikki olisi kivempaa, jos kaikki olisi kivempaa, ihmiset kivempia ja todellisuus toinen: ”Pakkovallan purkajat luottavat moraaliin.””
Utopia on utopia, ”paikka, jota ei ole olemassa”.
Muuten, anarkismin toinen perusongelma on ostrakismi. Onko se ”moraalisesti sallittua”? Siis saako 100 hengen yhteisöstä 99 erota ja perustaa oman yhteisönsä kieltäytyen ottamasta sadatta jengiin? Käytännössähän tämä tarkoittaa tuon yhden karkoittamista (vasten tahtoaan?).
Ilmoita asiaton viesti
”Valtio” ja ”yhteiskunta” ovat absrakteja käsitteitä, joita käytetään jatkuvasti arkielämässä tai yhteiskuntatieteessä. Niitä voidaan käyttää empiiriseen kuvailuun ja mormatiivisten periaatteiden kritiikkiin tai oikeuttamiseen. Empiirisen kuvailun yhteydessä on tärkeää erottaa toisistaan yhteiskunta ja valtiot, jotta voimme tunnistaa sellaisen esimerkiksi kohdatessamme esimerkiksi tuntemaattoman ihmisryhmän tai tarkastelemme historiassa niin etäistä aikaa, että se on jo eri kultuuri kuin omamme.
Anarkistiset argumentit ovat keskustelun arvosia, koska niiden avulla saamme tunnistuskriteerin valtiolle ja ei-valtiolliseille yhteiskunnille. Jälkimmäisessä on sosiaalisia ryhmiä, taloudellisia, kulttuurillisia, tiedeyhteisöllisiä kielellisiä suhteita, sukulaisuussuhteita ja poliittisia suhteita, mutta missä vaiheessa poliittiset suhteet tiedetään juuri valtiosuhteiksi, siis millainen auktoriteettirakenne valtiolla on.
Moderni valtio on toki konteksti, jossa tarkastelemme em. yhteiskunnallisia suhteita, jotka eivät ole ainakaan valtiosuhteita, jolloin joudutaan kysymään, palveleeko valtion periaatteiden soveltaminen niissä parasta mahdollista elämäntapaa. Jos pakottamiskyky on valtion tunnusmerkki, niin sen osallistuminen ihmisten välisiin suhteisiin sulkee pois vapauden hyödylliset seuraukset esimerkiksi taloudessa, uskonnon piirissä jne. Ei-valtiollisissa suhteissa emme pakota toisiamme alistumaan tahtoomme väkivallan avulla.
Ei-valtiollisuus on kysllä realistista, siis pakkovaltasuhteita ei tarvitse esiintyä tyhmän ja sen jäsenen välillä, siis on vapaasti muodostuvia ryhmiä, mutta keskustelu tässä blogissa on liittynyt ilmeisesti kysymykseen, onko toivottavaa tai tavoiteltavaa, ettei osallstituta toisten pakottamiseen ja suostuta toisten pakotettaviksi sosiaalisissa hankkeissa. Anarkmissa kysymys on normatiivinen eli koskee pakottamisen legitimaatiota. Hallitseminen ei ole samaa kuin pakottaminen anarkistisen teorian kannalta.
Konservatiivisessa kohtekstissa on esimerkkejä ei-valtiollisesta auktoriteetista. Paavi on valtiollinen auktoriteetti vain Vatikaanin vaötiossa (Roomassa tietyllä alueella), mutta ei-valtiollinen auktoritetti saadessaan katolilaiset toimimaan haluamallaan tavalla. Kaikki yhteiskiunnallinen ei ole valtiollista, vaikkakin kaikki valtiollinen saattaakin olla yhteiskunnallista.
Ostrakismi on antiikin Ateenasta ja tarkoittaa yhden karkoittamista muiden päätöksellä. Anarkismiin se liityy sikäli, että 99 yhdessä uhkaisivat väkivallalla yhtä uhakaavat pidättyä kanssakäymisestä tuon yhden kanssa. Verrattuna väkivallalla uhakaamiseen ja väkivallan käyttämiseen yhteydenpidon katkaiseminen on moraalisesti sallitumpaa.
Onko mitään velvollisuutta olla kanssakäynnissä sellaisen kanssa, joka on riesa ja jatkuvasti hyväksikäyttää tällaista velvollisuutta omaksi hyödykseen, sillä kysessäähän on yhteisön vapaamatkustaja.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa kait se sitten kaikkein sevimmin: Anarkismi toimii, jos kaikki ovat kivoja.
Sinulle tiedoksi: koskaan ei ole tilannetta, että KAIKKI olisivat kivoja. Siksi anarkismi ei KOSKAAN ole mahdollista. Se on samanlainen utopia kuin toisen posken kääntäminen.
Sitten asiavirheisiin: ”Jos pakottamiskyky on valtion tunnusmerkki, niin sen osallistuminen ihmisten välisiin suhteisiin sulkee pois vapauden hyödylliset seuraukset esimerkiksi taloudessa, uskonnon piirissä jne. Ei-valtiollisissa suhteissa emme pakota toisiamme alistumaan tahtoomme väkivallan avulla.”
Väärin. Jokainen sopimus edellyttää pakkoa, jonka takia sopimukseen voi luottaa. Muutoinhan sopimusta ei ole. Taloudellinen yhteistyö perustuu sopimuksiin ja niihin lliittyvään pakotteeseen pitää ne. Anarkistisella ”vapaudella” ei siis ole mitään ”hyödyllisiä seurauksia”, jotka valtio olemassaolollaan sulkisi pois.
Toinen asiavirhe:
”Konservatiivisessa kohtekstissa on esimerkkejä ei-valtiollisesta auktoriteetista. Paavi on valtiollinen auktoriteetti vain Vatikaanin vaötiossa (Roomassa tietyllä alueella), mutta ei-valtiollinen auktoritetti saadessaan katolilaiset toimimaan haluamallaan tavalla.”
”Valtio” ei ole sama asia kuin ”paavi”. Niinpä paavin ”auktoriteetti” toimii vain toisinaan – siinä kuin vaikkapa YK:n tai minun auktoriteettini. Mutta auktoriteetin esityksiin suostumiselle ei ole takeita, se on sattumanvaraista. Joku suostuu, joskus, joku ei. Sou?
Ilmoita asiaton viesti
Historiallisesti sopimuksista on pakon puuttuessa pidetty kiinni eli niihin on voinut luottaa ainakin osapuolten kunnian säilyttämiseksi. Sopimuksenrikkojien kanssa ei helposti ryhdytä uusiin sopimuksiin, ainakaan kovin edullisilla ehdoilla. Nykyteknologialla kunnian ja maineen menettäminen on entistäkin helpompaa (mm. internet, luottotiedot, web of trust, tekeillä oleva identi.fi, jne.), joten kannustin noudattaa sopimuksia pakon puuttuessa olisi entistäkin suurempi.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on. ”No honour amongst thieves”. Mutta kun ei ole pakottavia lakeja, ei voi olla rikoksia ja rikollisia, varkaitakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kaiken kaikkiaan hyvä on tarkennus. Anarkokapitalistinen viittaa utopiakehykseen, joka estä vähintään kahta tai useampaa henkilö, jotka havaitsevat suosivansa utopiaa, perustamasta tämän utopian mukaista yhteisöä. Näin perustetut yhteisöt kuuluvat anarkokapitaliseen utopiakehykseen, elleivät ne tai niiden enemmistöt estä yksittäisiä jäseniä halutessaan lähtemästä yhteisöstä.
Eikö jälkimmäinen seikka tee myös yhteiskunnan jäsenyhteisöt anatkistisiksi? Miten menetellään niiden yhteisöjen suhteen, jotka sovaltavat jäseniinsä pakkojäsenyyttä? Robert Nozickin minimvaltio on viime kädessä se, joka valvoo sitä, että yhteisöstä voi vapaasti lähteä halutessaan lähteä. Keskustelu anarkismista ovat Max Weberin termin ideaalityypillisen mukaista.
On kysymys anarkismin ideaalityypeistä, joille ei aina löydy vastineita empiirisestä todellisuudesta. Itseään anarkisteina pitävät voivat alkaa luoda autoritääristä struktuuria yhteisöihinsä julkilausumiensa ihanteiden vastaisesti. Nozick antaa analyysivälineitä ideaalityyppien loogiseen ryhmittelyyn.
Eikö anarkokapitalismi tarkoita samaa kuin synteesianarkismi, jossa siis anarkistisiksi katsottaisiin kaikki yhteisöt, jotka sallivat keskuudessaan vapaan poislähtemisen? Eräät anarkistiliikkeen teoreetikot (Ricardo Mella, Voline, Sebastian Faure) ovat käyttäneet tällaista termiä. Pananarkismista on myös puhuttu, kun on painotettu, että yksilöt ssavat vapaasti muuttaa yhteisöön tai alueelle, joka vetää heitä eniten puoleensa. Synteettinen voisi viitata yhteisöjen yhteensopivuuteen ja anarkismin kattotermin alle kuulumiseen.
”Kapitalismi” on vain tarkennus sille, että yhteisöjen väliset taloudelliset suhteet ovat markkinataloudellisia, kun keskustellaan utopiakehyksistä. Anarkistinen utopiakehys voisi olla hyvä uudissana. Sanalla ”utopistinen” on arkikielessä kuitenkin kielteinen kaiku.
Ilmoita asiaton viesti
Timo: ”anarkistisiksi katsottaisiin kaikki yhteisöt, jotka sallivat keskuudessaan vapaan poislähtemisen?”
Ulkoisesti kyllä, sisäisesti ei välttämättä – esimerkiksi sharia-lakia noudattavaa yhteisöä ei voida sisäisesti pitää anarkistisena, vaikka se sallisikin poistumisen (tosin ei taitaisi sallia, jos poistuminen tarkoittaisi uskosta luopumista).
Toisaalta, suuri osa nykyisistä valtioista sallii kansalaisten poistumisen alueeltaan pysyvästikin, joten tavallaan ne tuon määritelmän mukaan olisivat anarkistisia, mutta kun huomioidaan se, että ne eivät salli kansalaisuudesta luopumista ilman uuden kansalaisuuden hankkimista, ne eivät ole anarkistisia, koska käytännössä se tarkoittaa, että vaihtoehtona on ainoastaan siirtyä yhdestä valtiosta toiseen – ei koskaan valtiottomuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Sharia-lakia noudattavassa yhteisössä rangaistaan luopioita. Jos yhteisö sallii vapaan poislähtemisen, niin poislähtijä voi vapaasti hakeutua sharia-lain ulottumattomiin. Toisaalta on yhteisöjä, joiden jäseniksi synnytään, kuten hindu-yhteisöt. Teoriassa on oletettu, että utopiakehykseen kuuluvat yhteisöt ovat syntyneet vapaan liittymisen tuloksena. Voihan eromisvapautta painottaa.
Jos utopiakehys määritellään siten, että siihen kuluvilla yhteisöillä on eroamisvapaus, eroamisvapaus kattaa myös katsomusyhteisöt. Jos sharia-lain alaiset yhteisöt sallitaan utopiakehykseen, niin silloihan voidaan sallia valtiotkin, jotka edellyttävät pakollista kansalaisuutta. Mikäli edellytetään, että utopiakehyksen yhteisöt ovat aitoja utopiayhteisöjä, täytyy edellyttää, että ne toteuttavat jäsentensä toiveet. Jotta yhteisölle olisi sanktio jäsentensä toiveiden tyydyttämiselle, eroamisvapauden tulisi merkitä sekä poistumis- että vakaumuksenvapautta. Sharia lakia noudattavien yhteisössä yhteisölle ei ole sanktiota, joka pakottaisi yhteisön toteuttamaan jäsentensä toiveet.
Sharia-lain noudattejien tai vastaavien yhteisö edellyttäisi vähintäänkin sitä, että yksilö luopuisi jossakin vaiheessa yksilönvapaudestaan kertakaikisella ja peruuttamattomalla luopumisaktilla, jonka jälkeen hän ei enää voisi peruuttaa luopumistaan, joten hänet voisi itse solmimansa sopimuksen nojalla pakottaa kuulumaan yhteisöönsä. Jos utopiakehyksellä on jonkinlainen pakottamisvaltuutus, niin se ei voisi enää pakottaa yhteisöä hyväksymään siitä eroon pyrkivän yksilön pakottmaista yhteisön jäsenyyteen. Anarkistinen utopiakehys sitä paitsi edellyttää sitä, ettei yksilön tarvitse kuulua mihinkään utopiakehyksen yhteisöistä.
Radikaaliprotestanttisten separatistilahkojen voluntaarisuusperiaate saattoi olla juuri tällainen. Keräilijä-metsästäjäryhmät ovat saattanmeet joskus olla myös tällä tavoin yltiöindividualisteja. Individuaalianarkistinen kriteeri olisi tällainen. Ketään, joka ei ole itseään sitonyt yhteisöön, ei voida pakottaa sen jäseneksi (tämä periaate sallisi pakottamisen pakotettavan suostumuksella). Muut anarkismit olisivat väljemmin tai epämääräisemmin anarkistisia, jos sallitaan ilman asianomaisen suostumusta tapahtuva pakottaminen. Nozickin tapa määritellä negatiivinen vapaus sallii muistaakseni radikaalin vapaudesta luopumisen (yltiöindividualismin merkityksessä).
Ilmoita asiaton viesti
Oman määritelmäsi mukaisesti valtiottomuus ei ole edes teoriassa mahdollista, joten miten se voitaisiin ”sallia”?
Pikku vinkkinä: Toki ”valtiottomiakin kansalaisia” on laillisesti ollut, jopa ihan viime vuosisadalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Vapaalla poislähtemisellä” on anarkismin ideaalin kannalta merkitystä vain, jos se ei väistämättä johda toiseen yhteisöön liittymistä.
Ihminen on aina jonkin yhteisön jäsen, osa, joten anarkismi on sanan varsinaisessa merkityisessä mahdottomuus, ”paikka, jota ei ole”.
Ilmoita asiaton viesti
Ota tuosta nyt selvää.
Minä tapaan tehdä luokittelustani yksinkertaisen:
Kaikki nämä ”isänmaan parturit” (lainaus Mauri Sariolalta) ovat kommunisteja salanimellä.
Vihreillä vain väri vaihtui komplementiksi, kun edeltäjänsä Punainen Armeijakunta hukkui vereen.
Ilmoita asiaton viesti
Selvästikin nyt käydään keskustelua siitä, keillä on oikeus käyttää sanaa anarkismi tai anarkisti ja keillä ei sitä ole. Sana on vanha ja sitä ovat konservatiivit käyttäneet uuden ajan alusta väheksyvänä ja radikaalit ärsyttääkseen heitä.
Liberalismi- sanaan erotuksena on se, että anarkismi (tai anarkisti) on sekä termi että väheksyvä sana. Neutraali merkitys sanalla oli antiikin aikana, mutta keskiajalla se sai kielteisen konnotaation, sivu- tai vihjemerkityksen. Konnotaatio on nyttemmin muuttunut myönteiseksi. Tämä muutos täytyy panna merkille.
Anarkisteja on ollut ennen liberaaleja. Anarkismi on esivallan vastustusta tavallisesti esivallan vastustuksen vastustajan kielessä (väheksyvä merkitys) ja esivallan vastustajan kielessä merkiten samaa sai ranskalaisen agraaripoliitikon Pierre-Joseph Proudhonion kielenkäytössä myönteisen merkityksen. Hän oli vapauden filosofi, joka on poliittisesta kysymyksestä riippuen traditionalisti, konservatiivi ja radikaali, joka on ollut 1900-luvulla vaikutusvaltainen nykyään vallan hajauttamista suosivien konservatiivien, liberaalien, syndikalistien, mutta myös yltiöoikeiston (Pohjois -Italian liitto mm.) piirissä. Hän oli antikommunisti ennen kommunismin syntyä, mutta kuitenkin kommunalisti (myöntäen yksityisomistuksen milloin se on relevantti vapauden säilymisen vuoksi).
On sana ”anarkia”, joka tulee kreikan termistä anarkhia- , jossa on sekä kieltävä an- etuliite että sana ”arkhe”. Arkhos on kreikassa suvereenia ja hallitsijaa merkitsevä sana, arkhein eli käskemisen ja vallan vastakohta. Termillä anarkhia viitattiin johtajattomaan sotajoukkoon tai Ateenassa aikaan ennen kuin kaupunkivaltiossa oli arhonia, so. toimeenpanevaa virkamiestä. Stoalisen filosofian perustaja Zenon Khitonilainen oli ensimmäinen anarkistinen yhteiskuntafilosofi. Anarkismi merkitse alun tai vallanpitäjän puuttumista.
Filosofisesti anarkismilla ei ole juurikaan tekemistä marxilaisuuden (kommunismin) tai liberalismin kanssa. 1800- luvulla se jostakin syystä (en tiedä miksi?) se oli osa ensimmäistä internationalismia.
Anarkistinen kommunismi ei teoreettisena järjestelmänä liity lainkaan marxilaiseen kommunismiin: kyseessä oli Herbert Spencerin ”sosiaalidarvinismin” haastava naturalistis- empiristinen filosofia (hylkää hegeliäis-marxilaisen rationalismin) ja darvinismin tulkinta (haastoi Thomas Hobbesilta omaksutun poliittisen filosofian ja ihmiskäsityksen). Anarkokommunismi on evolutiivinen teoria, jonka mukaan yhteisöt kehittyvät kohti organisoitumistapaa, jossa ei ole mitään keskusta ja siinä organisoijaa. Venäläinen varjagiaatelistoon kuulunut Smolenskin ruhtinainen jälkeläinen Pjotr Kropotkin, metkittävä venäläinen geologi ja maantieteilijä, teki väitöskirjaansa Suomessa tutkien harjuja, on kuuluisin kommunistisen anarkismin teoreetikko.
Liberalismista anarkokommmunismin erottaa nimenomaan se, että liberalismi keskittyy yksilönvapauteen, mutta anarkokommunismi sen lisäksi pyrkii autonomisten yhteisöjen verkostoon (moniin pienen mittakaavan poliittisiin yhteisöihin, esimerkiksi keskiajan paikallisyhteisöt). Prouhonin idean eräs sovellus on Israelin maalaisyhteisöt (eivät pelkästään maanviljelykseen keskittyneitä) oman erillisenä sektorinaan yhteiskunnassa, joka ei ole kokonaisuutena yhteisöverkosto.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja selkeä kommentti! Termi anarkismi tarkoittaa nykykäytössä usein halua sanoutua irti vallanpitäjistä tai yleisistä normeista tavalla, joka korostaa yksilö- ja pienryhmäkeskeisyyttä. Termi on nykyään muodissa vasemmalla ehkä paljolti siksi, että kommunismi ja sen käyttämät keskusvaltaan perustuvat järjestelmät eivät ole muodissa.
Anarkismi on myös aina luontevahko kapinakanava nuorelle idealistiselle mielelle. Tässä keskeisempää on ehkä kapina ja asenne, kuin se, että osattaisiin muodostaa uusi varmasti toimiva rakenne kumottavan rakenteen tilalle. Asenne on myös tässä tärkeämpää kuin kyky osoittaa termin käytön oikeellisuus ja asema anarkismin teorian historiallisessa kehityksessä.
Yritin kuvailla sitä, mihin anarkismi asettuu anarkismiin taipuvaisen yksilön näkökulmasta. Alkeellisimmillaan se voi olla itse hankittu oikeutus ikkunoiden kivittämiselle, monimutkaisimmillaan jokin perusteltu, historiaan linkattu teoria.
Ilmoita asiaton viesti
Ransalainen kirjailija-filosofi Albert Camus, joka tunnetusti oli koko elinaikansa yhteydessä anarkisteihin, esittää filosofisesti anarkismiin erityisesti sopivan eksistentalaistisen elämänasenteen. Tämän asenteen vuoksi hänet lempattiin ulos kommunistisesta puolueesta, jonka kanssa hän yritti flirttailla, syytettynä ”troskilaisuudesta”.
Tietty elämänasenne, jossa auktoriteetteja ei hyväksytä sokeasti, on luonteenomainen anarkisteille. Historallisesti anarkismiin liitetyt teoriat ovat vaihdelleet tietyissä rajoissa, mutta anarkisteihin on liittynyt tietty elämänasenne (sukua tietynlaiselle eksistentalismille), joka vetoaa auktoriteettien haastajiin.
Nyky-yhteiskunnan asenneilmasto on myönteisempi anarkismia kohtaan kuin 1800-luvun lopun asenneilmasto, jossa anarkistiset ryhmät muotoutuivat ja esittivät protestin yhteiskunnan autoritäärisiä piirteitä vastaan. Siksi on luontevaa, ettei anarkismi ole siten paheksuttua kuin aikaisemmin. Anarkismia saattaa siksikin esiintyä jo eri perinteisten ideologioiden piirissä. Liberalismista tuli aikanaan osa kaikkien identiteettiä, joten anarkismista on alkanut tulla identeettimme osa.
Lain sikkominen voi liittyä anarksimiin, jos se on symbolinen teko siten kuin kansalaistottelemattomuuskin on symbolinen teko, jälkimmäiseen liittyy lain muuttamistendessi, kun taas anarkistiseen symboliseen tekoon liittyy sisäisen kapinallisuuden näkyväksi tuonti eli valtion haastaminen: valtiolle ikään kuin sanotaan: ”osoita,oletko vielä voimissasi”. Valtiosta riippumattomuuden identiteetti löydetään kapinallisen teon kautta. Anarkismi on monimerkityksellinen käsite, mutta sen eri merkityksiä yhdistää se, ettei johtajille tai auktoriteeteille annata muuta kuin korkeintaan tilanpäinen pullistelumahdollisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvittelen että kommunistisissa liikkeissä on usein kova ydin (= käytännön vallankumous vaikka omien kustanuksella), joten anarkistiset ”haihattelijat” joutavatkin usein syrjään jossain vaiheessa. Kommunistien ydinjoukon wannabe- tai jo todellinen hallitsija ja lähipiiri eivät jossain vaiheessa enää siedä auktoriteetin kieltävää asennetta. Anarkisit ovat ehkä hyvää kaaosta aiheuttavaa ja siten vallankumouksen mahdollistavaa materiaalia, mutta eivät systemaattisen keskusjohtoisen toiminnan tukipilareita.
Nyky-yhteiskuntamme on ehkä osannut kanavoida anarkismin osin harmittomaksi ja jopa yhteiskuntaa rakentavaksi kansalaistottelemattomuudeksi. Siinä sitä saa symbolisesti rikkoa lakia, jopa tiukan rakenteellisen yhteiskunnan kannattajien siunauksella. Tietenkin jossain aina kiehuu hieman sallitun rajan ylikin, mutta yheiskunta kykenee kuitenkin pitämään anarkismiluonteisen kapinan aiempaa paremmin osana normaaliyhteiskuntaa. Aktiivisimmat anarkistitkin ovat jossain määrin tyytyväisiä, kun kokevat antaneensa haasteen yhteiskunnalle saadessaan sakilaisuudestaan sakot ja päästessään putkaan, ja järjestäytynyt yhteiskunta kokee antaneensa tarpeeksi liekanarua idealististen nuorten ajatusten tuulettamiseksi ja toimintatarmon kanavointiin.
Ilmoita asiaton viesti
Anarkismin historiallinen kuvaus sisältää vähimmillään sen, että ensimmäisen internationaalin (jota Marx johti) hajoaminen oli anarkistien häätämistä internationaalista. Sosialisteilla (myös maltillisemmilla) ja anarkisteilla on yhteinen alkuperä. Historintutkimuksessa puhutaan genealogisesta virhepäätelmästä, joka tehdään, jos päätellään esimerkiksi aatesuuntien yhteisestä alkuperästä,että niillä on yhteiset arvot.
Anarkismi ja sosialismi ovat yhteen sovittamattomia ainakin siinä merkityksessä, että sosiaalidemokraatit ja kommunistit ovat tavoitelleet valtaa tai pyrkineet pysymään vallassa autoritäärillä menetelmillä. Autoritääriä tendessejä voi esiintyä demokratioissakin. Jos anarkistit pitävät kiinni ei-autoritääristä menetelmistä, niin he (paitsi etteivät ehkä pärjää) pyrkivät tavoitteisiin päinvastaisin keinoin, mikä on oleellinen seikka.
Venäjän vallankumouksen aikaan ja sen jälkeen anarkistit ovat jo eri aatesuunta, jonka piirissä kiisteltiin jatkuvasti aatteen puhtaudesta eli sisäisestä velvoitteesta välttää autoritääristen menetelmien käyttöä. Anarkistien valmius kapinointiin ja vallan vastustamiseen sopi hyvin vallankumoustilanteeseen, mutta huonosti vallankumouksellisen diktatuurin perustamiseen. Vallankumouksellinen diktatuuri pyrki tuhoamaan heidät, kun se syntyi.
Sitä, että anarkismi nähdään pelkästään valtion (tai auktoriteettihierarkioiden) puuttumisena eli negatiivisena vapautena (vapaus pakottamisesta), voi antaa hieman virheellisen kuvan, koska siinä unohtuu anarkismin toinen ihanne eli autoritäärisyyden vieroksunta, joka erottaa sen tavanomaisesta kapinoinnista. Kapinaan voidaan ryhtyä myös uuden autoritäärisen tai tatalitaarisen järjestyksen perustamiseksi. Jälkimmäisen kapinan kannalta periaatteissaan pysyvä anarkisti on riesa, koska hän vastautaa tavoiteltua järjestystä. Itse asiassa demokratian toimivuus edellyttää autoritääristen tendenssien vastustamsita. Liberalistinen demokratiakäsitys ja anarkismi eivät ole tässä suhteessa kilpailevia periaatteita.
Nythän näemme, kuinka Venäjällä vahvistuu autöritäärisyys ja tilanne muistuttaa natsi-Saksassa tapahtunutta demokratian muuttumista diktatuuriksi. Tämä voi olla vahingollista myös Suomen kohtalolle.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kuvaus antaa jo sen mielikuvan, että anarkistit kuuluvat tyypillisesti vallankumouksen hyödyllisten hölmöjen lopulta ylikäveltävään joukkoon. Ehkä ovat kuitenkin itse jossain määrin tyytyväisiä siihen, että eivät aatteensa mukaisesti koskaan päädykään valtaa pitämään.
Venäjässä minua pelottaa voima yhdistettynä kansakunnan poliittiseen kokemattomuuteen. Huonosti toimiva järjestelmä johtaa vahvan johtajan kaipuuseen ja autoritääriseen malliin. Tähän päälle hieman tarvetta oikaista kuvitellut vääryydet toisessa maailmansodassa ja Neuvostoliiton hajotessa, ja usko oman vahvan kulttuurin luonnolliseen johtajuuteen koko Venäjän ja Neuvostoliiton entisellä alueella. Saksalaiset ovat oppineet karvaista kokemuksista, mutta venäläisiltä vielä puuttuu tällainen nöyryytyksen tuoma nöyryys ja kyky pehmentää omaa linjaa muillekin sopivaksi. Toivottavasti näitä ei tarvitse hankkia Saksan tyylisen pohjakosketuksen kautta. Venäjällä elellään vielä aika puhtaan voimapolitiikan aikoja.
Anarkistit eivät pidä valtapyrkimyksistä, eivätkä siksi (muusta aktiivisuudestaan huolimatta) liene polttoainetta tuon tyyppiselle väkivallalle. Rauhallista porukkaa siis tässä mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Liberaalit tai konservatiivit ovat tavallaan myös kuuluneet vallankumouksen hyödyllisten hölmöjen ylikäveltävään joukkoon. Esimerkiksi Venäjällä liberaalit ja maltilliset konservatiivipiirit ja upseerit halusivat siirtyä perustuslailliseen monarkiaan ja pakottivat keisari Nikolai II eroamaan. Kun verenvuotosairautta poteva prinssi jätetiin pois vallanperimyksestä ja keisarin veli luopui keisariudesta, syntyi kriisi ja liberaalien Väliaikainen hallitus nousu valtaan samalla kun rinnalle syntyi neuvostoja (kun armeijan hierarkia muutoin romahti), joiden kanssa sovittiin hallinnosta.
Syntynyt tilanne oli altis vallankaappauksille sekä oikealta ja että vasemmalta. Keisariuden kaatamiseen osallistumattomat bolsevikit vasemmalta onnistuivat taivuttelemaan Pietarin ja Moskovan sotilaat vallankaapauksen. Lakiasäätävän kansalliskokouksen pitämisen aikaan heillä oli valta, jolla he hajottivat vaalien jälkeisen kokouksen, koska heillä ei ollut siinä kuin vähemmistö. Vallan saavat vallankumouksissa aina ne, jotka saattuvat oivaltamaan tilaisuutensa ja hamuavat muita enemmän valtaa. Valtaan yleensä nousevat ne, joiden kaikkein vähiten pitäisi olla vallassa.
Bolsevikkien valta ei ollut kuitankaan kirkossa kuulutettu, sillä heidän täytyi sodassa onnistua liittoutumaan siten, että olisivat loppupeleissä voitolla maassa, jossa oli paljon eri armeijoita, joiden väliset kiistat olivat yhtä pahoja kuin heidän bolsevikkien konflktiktin. Venäjän historiallisessa menneisyydessä on vähän esimerkkejä ei-autoritäärisestä hallinnosta ja kokemusta muiden kuin autoritääristen hallintojen toiminnasta. Vallankaappaus (tunnetuin Katariina II) oli yleinen vallanhankintatapa (myös legitiimeille vallansaajille). Venäjän kaltaisessa maassa on hyödyllistä hölmöyttä hankkia valtaa muulla tavoin. Venäjällä anarkismi on marginaalisempi ilmiö kuin maineesta saattaisi olettaa. Aate oli aateliston, porvariston ja sivistyneistön piirissä vaikuttavilla (yleensä päti poliittisiin ideologioihin Venäjällä).
Vain Kakkois-Ukrainassa (ja mahdollisesti Siperiassa) oli anarkistista liikehditaa: Ukrainan ”vihreiden” talonpoikaisarmeijan talonpoikaistaustainen johtaja Nestor Mahno oli anarkismiin perehtynyt ja johti menestyksellisesti armeijaa, jonka tausta oli pakko-ottoja vastustamaan syntynyt aseistautunut talonpoikaisjoukko. Alueellisesti anarkistit olisvat voineet menestyä, eivät valtakunnallisesti Venäjän kokoisessa maassa. Heillä oli omat maanalaiset järjestönsä, mutta ei ollut halua ottaa haltuunsa keskusvaltaa, vaan erottaa alueensa keskusvallasta, mutta näinhän kanslalismieliset vähemmmistökanallisuudetkin tekivät. Nationalismi ja anarkismi olivat omiaan luomaan separatismia vanhaa valtioyhteyttä kohtaan.
Anarkismin ja terrorismin mielleyhteys on hieman ironista: bolsevismin terrorihistoria on vakuuttavampi. Anarkistinen terrorismi tai teerori ei puutu, mutta si sitä voida verrata pahimpiin terrorin systemaattisisiin harjoittajiin. Sisällisodissa on tietty tavallinen terrorin esiintyminen, johon lähes kaikki jossakin määrin osallistuvat, mutta bolsevikit-kommunistit ovat systematiikassaan lyöneet laudalta anarkistit tai nationalistit (mikä on ollut menestyksen salaisuuksia). Bolsevikit oli piskuinen joukko, joka ymmärsi terrorin mahdollisuudet (Putinkin tietää tämän ja osaa sitä käyttää).
Kerenski oli hyödyllinen hölmö, koska hän ei ottanut Savinkovin neuvosta vaaria eli ei määrännyt oman puolueensa maanalaista taistelujärjestöä tappamaan bolsevikkeja tilanteessa, jossa heillä ei olut tsekaa eli myöhempää omaa teroristijärjestöä.
Nyt näemme taas Venäjän historiasta tutun autöritääristymisprosessin.
Menneisyydestä emme voi päätellä tulevaisuuteen sitovasti. Autöritäärisen valtion synty ei ole välttämättä aivan samanlainen kuin aiemminkaan, mutta kenties ei demokratiaakaan pääse syntymään. Tämä edllyttäisi valtaa tavoittelvien ryhmien pattitilannetta. Tätä ei ole näköpiirissä ainakaan tässä vaiheessa. Vallassa oleva eliitti näyttää pystyvän lisäämään valtaansa, totalitarismin paluu näyttää olevan edessä. Venäjällä keskusvalta ei ole häikäillyt käyttää terroria (itse asiassa Kerenski oli poikkeus) valtansa vahvistamiseen.
Historiallisesti erilainen ”kansallisluonne” ukrainalaisilla kuin venäläisillä on merkinnyt sitä, että ukrainalaisia on vaikea hallita, joten terroriin on turvauduttu heidän hallitsemisekseen. Ukrainan väestön epäluulo Moskovaan johtuu juuri ikävistä muistoista. Ukrainan tapahtumilla saattaa olla nytkin oireellista merkitystä.
Ukrainalaisten kuriinpano on osaltaan kiihdyttänyt autoritääristymistä Venäjällä. Anarkismilla saattaa olla merkitystä siellä, missä sitä on esiintynyt siten, että se vahvistaa alueellista identiteettiä ja tekee väestön hallitsmisen keskusvallalle vaikeaksi tai mahdottomaksi eli anarkismi kuuluu tällaisten perinteiden joukkon. Machiavelli viittasi helposti vallotettaviin, mutta vaikeasti hallittaviin alueisiin ja pitäen syynä tottumusta vapauteen ja omia perinnäistapoja.
Ilmoita asiaton viesti
Rinnastan joskus kommunistit ja fasistit, sillä heille on yhteistä usko pieneen valiojoukkoon, joka toteuttaa tarvittavat uudistukset muita liikoja kuulematta. Nuo ryhmät ovat tehokkaita siinä mielessä, että ne eivät välitä toisten mielipiteistä, eivätkä pyri yhteistyöhön, vaan vain omiin tavoitteisiinsa. Tässä menossa monet muut (yhteistyöhön pyrkivät ja tuon valiojukon toimintaa ymmärtävät) aatesuunnat ja toimijat voivat helposti jäädä hyödyllisen hölmön asemaan, joiden kuuluukin laota vallan kaapanneiden tieltä.
Anarkistit eivät ole tainneet menestyä oikein missään. Tämä tuntuu luontevalta, jos anarkistien tarkoitus ei ole kaapata valtaa ja pitää siitä kiinni hinnalla millä hyvänsä. Muille valta kelpaa paremmin, ja he myös ottavat ja pitävät sen, kunhan löytävät tilaisuuden.
Anarkistien terrorismi on rajallista, sillä heille kai riittää hallitsijan räjäyttäminen. Tämän jälkeen anarkistit voivat olla tyytyväisiä, eivätkä käytä terroria muiden painostamiseen omaan tahtoonsa tämän enempää. Anarkistien pommien heittelyä ei ehkä pitäisi kutsua terrorismiksi, jos sen tavoitteena ei ole levittää pelkoa ja vaikuttaa sen avulla, vaan vain vapauttaa oma ryhmä tuosta vallasta. Ehkä itseään staattisena ja rauhallisena pitävä valtarakenne ja sen tukijat kokevat tällaiset yhteisön stabiilien komponenttien hajotusyritykset kuitenkin terrorina, jonka taroitusta eivät ymmärrä, ja ovat siksi peloissaan.
Kommunismi on käyttänyt paljon muiden diktatuurien tapaan ”valtioterroria”, jossa valtio hallitsee omia kansalaisiaan kauhun avulla. Vastavallankumouksellisiin kohdistuvaa väkivaltaa voi pitää normaalimpana valtiovallan itsesuojeluun liittyvänä toimenpiteenä. Vallankumousta valmistellessaan kommunistit ovat tähdänneet ehkä enemmän kaaokseen kuin terroriin.
Venäläiset eivät ole koskaan tottuneet demokratiaan ja luotettavaan hallintokoneistoon. Ehkä tuo kynnyksen yli pääsee ja sitä seuraava halu ylläpitää tuollaista tilaa syntyy vain onnellisten tähtien alla, kun joku hyvä hallitsija vetää kansan tuon kynnyksen yli. Omaan merkittävyyteensä uskoville, naapureitaan suuremmille ja muita mielellään johtaville kansoille mallin ottaminen muualta ei ehkä käy yhtä helposti kuin vaikkapa pikkuriikkiselle Suomelle. Homma voi mennä vaikka harhaiseksikin. Saa nähdä valitseeko Venäjä yhteistyön ja yhteisen kehityksen (jo syntyneen ylemmän keskiluokan tukemana) vai oman historiansa toistamisen tien.
Venäjän / Neuvostoliiton lääke vaikeasti hallittaville kansolle on valitettavasti ollut usein hävittäminen ja venäläistäminen. Ukraina on kovin iso suupala, ja veljeskansana hieman oudossa asemassakin.
Ilmoita asiaton viesti
Anarkistinen järjestäytymistapa ei tavoittele valtiota, joten loogisesti ajatellen se voi menestyä vain, jos valtio vetäytyy. Espajassa 1936 sotilasvallankaappauksen uhkaama Espanjan järjestyksessä toinen tasavalta (perustettiin 1931) luhistui, mutta vallamnkaappauskaan ei onnistunut, vaan johti sisällissotaan.
Anarkistien vaikutuspiirissä oli maan suurin amamttiliitto (jonkin verran suurempi kuin vastaava sosialistien) keskittyen Katalonian teollisuuteen (pannkitomihenkilöt sen sijaan sosialisteja) ja Aragonian, Andalusian sekä yleensä Espanjan itärannikon maaseudulle. Anarkistit olivat joukkoliikkeenä järjestäneet kartanoiden alustalaiset ja teollisuustyöläiset verkostoksi, joka onnistui rekrytoimaan kansalliskaartin. Lamaantunut tasavalta onnistui säilymään anarkisti- ja sosialistijärjestöpohjaisen kaartin avulla. Paikallisen organisoitumisen tasolla anarkistit olivat tehokkaita ja tasavalta oli heistä riippuvainenkin. Tasavaltalaispuolueet olivat porvarispuolueita, joita sosialistit tukivat oppositiosta, samoin anarkistit vähimmin huonona vaihtoehtona (olematta parlamentaarinen oppositio). Anarksitit olivat suuri ulkoparlmentaarinen oppositio.
Sisällisodassa oppositiot tukivat porvaristasavaltalista hallitusta, tulivat siihen mukaan, jopa anarksitit ottivat hallituspaikkoja (oikeusministeri, teollisuusministeri, valtiovarainministeri, sosiaali- ja terveysministeri mm. anarkisteja). Katalonian paikallishallituksessa anarkisteilla oli keskeiset ministeripaikat. Neuvostoliiton tukema sosialisti Negrin hallitus hankkiutui eroon anarkisteista. Katalonian ensimmäinen de jure (de fakto itsenäinen se oli) ei toteutunut, koska anarkistit olivat internationalsteja, eivät halunneet kansallismielistä Kataloniaa.
Keskusvallan hajottua anarkistit olivat nousseet paikallishallintoon ja jakoivat vallan porvareiden, sosialistien, kommunistien ja nationalistien (Katalonian, baskien). Neuvostoliitto, Negri ja tasavallan rynnäkkökaartit syrjäyttivät anarkistit hallinnosta 1938 mennessä ja vain vallatuissa tehtaissa anarkistien edustus säilyi. Orwellin Katalonia, Katalonia-teoksessa tapahtumaa asiaa sivutaan.
Anarkistit näyttävät estäneen tasavallan romahtamisen vuosina 1936-1937. 1937 anarkistit väistyivät tasavallan sisäällissodan uhatessa heidän ja kommunistit-sosialistisen ”internationalistisen” ts. komminternilaisen ryhmittymän välillä (Orwell myös kuvaa). Anarkistit olivat ylivoimaisia tietyillä alueilla, mutta he eivät halunneet sisällissotaa sisällissodassa.
Tasavalta oli riippuvainen Neuvostoliitosta (tosin Meksiko aseisti pääasiassa anarkisteja), joka ei hyväksynyt anarksitien liikettä. Tasavallan kukistuessa anarkistit olivat mukana Negrin hallituksen syrjäyttäneessä kenraali Casadon juntassa ja osallistuivat kommunistien ja kommunistimielisten sosialistien teloituksiin.
Tasavallan kuksituttua anarkistit, porvaristasavaltalaiset ja sosialistit sekä kommunistit (hekin hajonneet keskenään vihamielisiin ryhmiin) pitivät taas toisiinsa. Espanjan mukaan anarkistiliikeen historian aikamääritys vuosina 1860-1939 on tehty. Anarkisteilla saattoi olla parhaimmillaan kaksikin miljoonaan aktiivikannattajaa maassa (jakautuen eri suuntauksiin). Espanjassa anarkismilla on merkittävä historia.
Toinen maa Europpassa on Ukraina, vuosina 1918-1920 Kaakkois-Ukraina oli tosiasiassa kuulumatta Ukrainan Kiovan kansallisen kansantasavallan alueeseen, Ukrainan neuvostotasavallan tai Venäjän bolsevikkien tai Venäjän valkokenraalien valtaan. Alueen 7 miljoonaan talonpoikaa oli järjestäytynyt liikeeksi ja ”vihreäksi” armeijaksi, jota johti Nestor Mahno-niminen talonpoika, joka oli tullut anarkisteiksi. Neuvostoliiton historioissa liike on ollut esille vähemmin kuin sen merkitys edellyttäisi. Nykyinen Ukrainan kriisi paikantuu samalle alueelle, joka liitettiin bolsevikki-Ukrainaan vasta vuonna 1920. Tulkitsisin anarkismin aatteen siten, että se edellyttää sitä, että jokin alue jää ”omilleen” valtioiden väliin, jos vain subjektiivinen ehto (anarkismin omaksuminen) täyttyy. Vakaat valtiot eivät ole jättäneet tilaa anarkistissävyiselle liikehtimiselle. Vakaissa valtiossa anarkismi muuttuu pienryhmätoiminnaksi.
Terrorismi tarkoitti sanana jakobiinien terroria, siis vasltioterroria, vasta myöhemmin on alettu samaa sanaa käyttää attentaateista, jotka ovat jo antiikin ajoista tuttuja ”tyranninmurhia”. Alkuaan näistä ei käytetty sanaa terrorismi. Valtioterrori on oudeolla tavalla hyväksyttävämpää, nytkään 1932-1933 Ukrainassa tehty holodomor ei saa ollenkaan paheksuntaa. Johtuukohan siitä, ettei Ukrianan kansa ole ollut valtiokansa? Kuten eräs nykyinen ukraianlaiskirjalija sanoo; ukrainalaiset ovat anarkisteja, denokraatteja ilman valtiota.
Saattaa olla, että anarkistit ovat kaatoluokka ilmiöille, jotka ovat jääneet marginaaliin historiankirjoituksessa, joka on rakentanut kansallista identiteettiä. Ukrainan historiassa nykyisin on sinikeltainen nationalismi, joka oli kansallismielistä, liberaalis-konservatiivista ja sosialistista Ukrainan itsenäisyysyrityksen aikana, ja anarkismi, joka esiintyi rinnan. Ukrainan nykyisessä historiankirjoituksessa ne ovat mukana. Anarkisteja on ollut laajemminkin (Meksikossa, Kiinassa, argentiinassa), mutta ovat jääneet alaviitteisiin.
Anarkstien terrorismi muistuttaa separatististen liikkeiden terrorismia, joka on alueen ja keskusvallan jännitteisyyden ilmausta. Suomen aktivistit (eli aktiivisen vastarinnan harjoittajat) olivat separatisteja ja tähän laajempaan kategoriaan anarkistitkin voi helposti sijoittaa. Anarkistit voidaan aatteellisesti erottaa separatisti-nationalisteista ja separatisti-sosialisteista. Jostakin syystä ei tiedetä, että Bakunin oli vuoden 1948 slaavilaisliikehdinnan keskeinen hahmo (ei vielä anarkisti, vaan kansallisaktivisti, joka ajoi slaavivähemmistöjen asiaa eri valtakunnissa, kehotti myös suomalaisia itsenäisyyteen). Romantiikka oli 1800-luvun poliittinen ismi, jonka haaroja olivat nationalismi ja anarkismi.
Liberalismin ja anarkismin suhde on erikoinen. 1600-luvun absoluuttisen kuninkaanvallan kyseenalaistajissa on sekaisin anarkismia ja liberalismia. John Locke kannatti tyranninmurhaa ja tyrannin vaihtamista jopa väkivalloin, oli kumouksellinen, mikä erottaa hänet myöhemmistä liberalismin muodosta. Anarkistit kautta linjan torjuvat valtion samantyyppisellä argumentilla kuin klassiset liberaalit tahtovat valtiota rajoittaa.
Anarkistit saattavat vierastaa formaalisia instituutiota ja laajoja joukkokeskittymiä (massayhteiskuntaa). He tuntevat nostalgiaa esimoderneja yhteisöjä kohtaan.Anarkismi on taaksekatsovaa ja saattaa vedota etnisiin vähennistöihin (anarkismin historiassa juutalaiset ovat tärkeä ryhmä). Vainottujen vähemmistöryhmien piirissä on saatettu kannattaa anarkismia.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kannata mansplainaten lähteä väheksymään tyyppejä, jotka oli anarkisteja jo vuosia ennen kuin se oli millään tapaa muodikasta.
Viime päivinä on näkynyt entistä enemmän, että keskiluokkaiset ja keski-ikäiset setämiehet esiintyvät nyt anarkismin asiantuntijoina, mutta niillähän on tapana esiintyä kaiken asiantuntijoina. Kovin on vaan noloa.
Ilmoita asiaton viesti
Que? En oikein ymmärrä mitä ajat takaa, koska itse anarkistina väheksyin tässä tyyppejä, jotka eivät ole anarkisteja, vaikka sellaisina tykkäävät esiintyäkin. En millään muotoa pyri edellä väheksymään tyyppejä, jotka ovat oikeasti olleet anarkisteja jo vuosia, enkä lyhyemmänkään aikaa itsensä oikeasti anarkistiksi tunnistaneita.
Ilmoita asiaton viesti
Perehtyisit vaikka vähän anarkismiin ja sen aatehistoriaan Proudhonista, Bakuninista, Kropotkinista, Goldmanista ja kumppaneista lähtien tähän päivään niin sulle kävisi selväksi, että noi sun setit ei ole mitään anarkismia missään yleisesti ymmärretyssä ja hyväksytyssä yhteydessä. Anarkismilla on yli 150 vuoden historia eikä se ole asia jonka voi mielivaltaisesti määritellä, etenkään niin, jos tuo määritelmä nyt vaan on lähtökohtaisesti syvässä ristiriidassa tuon anarkistikentän 150 vuoden katkeamattoman tradition kanssa.
Voit kutsua itseäsi liberaaliksi tai kapitalistiksi mutta anarkisti et ole.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa vuoropuhelua: ”Minä olen anarkisti” ja siihen ”Eiku minä!
Ilmoita asiaton viesti
Kerrohan Matti meille että missä vaiheessa ”anarkismi” on alkanut tarkoittamaan valtiovallan tukemista?
Olet kyllä melkoinen velikulta.
Ilmoita asiaton viesti
Matti, olen melko varma siitä, että kukaan mainitsemistasi herrasmiehistä ei olisi tukenut valtiovaltaa tai julkisia palveluita nykyisessä muodossaan eikä varsinkaan olisi kutsunut sellaista toimintaa anarkismiksi. Vaikka en tunnustakaan samaa ”anarkismin” haaraa kuin vaikkapa Proudhon, minun ja hänen anarkismillaan on enemmän yhteistä kuin korvaavan bussiyhteyden estämisellä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen melko varma, että kaikki mainitsemistani naisista ja miehistä olisivat olleet sitä mieltä, että julkiset palvelut tulee järjestää julkisina palveluina eikä muuttaa niitä yksityisen voiton tuottajiksi.
Anarkismi ei ole liberalismia eikä sosialismia sellaisenaan. Jos anarkismille pitää hakea perusmääritelmä niin se löytyy anarkistiliikkeen perustaja Bakuninilta:
”We are convinced that liberty without socialism is privilege, injustice; and that socialism without liberty is slavery and brutality.”
Kaikki anarkismin muodot ovat samaa mieltä tuon kanssa. ”Anarkokapitalismi” ei kuitenkaan ole anarkismia, koska se ei mahdu tuohon eikä koko anarkismin 150 vuotiaaseen traditioon.
Käsitteitä ei voi määritellä miten vaan. Esimerkiksi minä kannatan eri suuntausten anarkistien yhteistoimintaa, sitä että anarkistit kokoontuvat toimimaan yhdessä.
Olisi kuitenkin omituista, jos nyt alkaisin kutsua itseäni tältä pohjalta kokoomuslaiseksi ja sitten vaatisin, että Kansallinen Kokoomus r.p:n toimijat ja kannattajat eivät olisi oikeita kokoomuslaisia, koska minä olen päässäni pyöritellyt kokoomuslaisuudelle tällaisen merkityksen.
Ilmoita asiaton viesti
”We are convinced that liberty without socialism is privilege, injustice; and that socialism without liberty is slavery and brutality.”
Miten ihmeessä vapaus voi toteutua samaan aikaan (laajan) sosialismin kanssa? Sosialismia esiintyy luonnostaan esim. perheyksiköiden sisällä, mutta ihminen ei kykene pitämään esim. kokonaista kylää ydinlähipiirinään, jolloin sosialismin ulottaminen siihen skaalaan vaatii esivallan pakkokeinoja.
Bakunin siis joko sortui filosofiseen ristiriitaan tai hänen käsityksensä ihmisen toiminnasta on väärä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on ihan anarkismin perusasia ja siitä voi toki olla eri mieltä, mutta silloin ei ole anarkisti. Yksinkertaista. Piste.
Otetaan vielä yhdestä anarkismin perusteoksesta lainaus tuohon liittyen.
http://fi.theanarchistlibrary.org/library/nicolas-…
Anarkismin voidaan nähdä kehittyneen joko liberalismista tai sosialismista, tai sekä liberalismista että sosialismista. Kuten liberaalit, anarkistit vaativat vapautta. Kuten sosialistit, anarkistit vaativat tasa-arvoa. Mutta emme tyydy pelkkään liberalismiin tai sosialismiin. Vapaus ilman tasa-arvoa tarkoittaa sitä, että köyhät ja heikot ovat vähemmän vapaampia kuin rikkaat ja mahtavat. Tasa-arvo ilman vapautta taas tarkoittaa sitä, että olemme kaikki yhdessä orjia. Vapaus ja tasa-arvo eivät ole ristiriitaisia vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä. Vanhan ”vapaus vastaan tasa-arvo” -kahtiajaon mukaan enemmän vapautta tarkoittaa vähemmän tasa-arvoa ja päinvastoin. Sen sijaan anarkistit haluavat tuoda esiin, että käytännössä toista ei voi olla ilman toista. Vapaus ei voi olla aitoa, jos jotkut ovat liian köyhiä tai heikkoja nauttimaan siitä. Tasa-arvo ei voi olla aitoa, jos toiset hallitsevat toisia. Anarkistien ratkaiseva panos poliittiseen teoriaan on vapauden ja tasa-arvon pitäminen käytännössä samana asiana.
Ilmoita asiaton viesti
Okei, mutta tuossa ei vieläkään selitetä, miten ”tasa-arvo” on mahdollista tavoittaa vapautta loukkaamatta. Onko tämä ns. historiallinen anarkismi siis lähtökohtaisesti mahdoton ideologia?
Ilmoita asiaton viesti
Ei sitä näemmä tarvitse selittää. Se vain on niin ja kaikki, jotka kyseenalaistavat ristiriidan, ovat mansplainaavia valkoisia heteromiehiä, joiden syytä nyt on muutenkin kaikki paha maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei, vaan tuossahan sanotaan ihan suoraan, että vapaus ja tasa-arvo on sama asia, koska kumpikaan ei voi todella toteutua ilman toista.
Eli ne jotka väittävät ajavansa vapautta eivät todella aja vapautta elleivät he samalla aja tasa-arvoa, ja päinvastoin. Tämä on anarkian ydin ja ne jotka pettävät siitä toisen puolen, eivät ole anarkisteja vaan liberaaleja tai sosialisteja. Piste.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei, vaan tuossahan sanotaan ihan suoraan, että vapaus ja tasa-arvo on sama asia, koska kumpikaan ei voi todella toteutua ilman toista.”
Tämä pitää paikkansa mikäli ihmisellä on liberaali käsitys tasa-arvosta, mutta ei mikäli hänen tasa-arvokäsityksensä on sosialistinen. Liberaalin näkökulmasta tasa-arvoa on yhdenvertaisuus lain (joko valtiollisen tai yhteisöllisen) edessä, kun taas sosialistille tasa-arvoa on menestyksestä riippumaton tulosten yhdenvertaisuus. Sosialistin laulukilpailussa siis jokaisen tulee voittaa, osasi hän laulaa tai ei.
Koska Bakunin, jota tässä lainaamme, kuitenkin oli myös sosialisti, on hänen tasa-arvokäsityksensä tuota jälkimmäistä tyyppiä. Wikipediaa lainatakseni:
”This is not the removal of natural individual differences, but equality in the social rights of every individual from birth; in particular, equal means of subsistence, support, education, and opportunity for every child, boy or girl, until maturity, and equal resources and facilities in adulthood to create his own well-being by his own labor.”
Eli käytännössä jonkun muun on pakko taata toiselle ihmiselle mahdollisuus kouluttautua ja tehdä hänen haluamaansa työtä hänen haluamillaan välineillä. Tämän toteutuminen voidaan taata vain väkivallan uhalla. Kyseessä on siis räikeä yksilönvapauden loukkaus.
Ilmoita asiaton viesti
Tulkitsen lauseen ”We are convinced that liberty without socialism is privilege, injustice; and that socialism without liberty is slavery and brutality” jälkimmäisen puoliskon mahdolliseksi mikäli ihmiset järjestäytyvät sosialistisen mallin mukaan vapaaehtoisesti. Siinä vaiheessa, jos aletaan ihmisiä siihen väkivalloin pakottamaan, tulee mieleen Robespierre ja Terrorin aika.
Sivuhuomautuksena on toki sanottava, että esim. taannoisen Oxfamin raportin valossa nyky-yhteiskunnassa monen ahdinko helpottaisi kummasti, jos omaisuuseroja raportin räikeistä lukemista tasattaisiin. Ahdinko ei sikäli ole mikään luontainen/vääjäämätön tila, vaan tila johon yhteiskuntamme/järjestelmämme on toistaiseksi johtanut. Toisaalta Oxfamin luvut liittyy lauseparin ensimmäiseen kohtaan siinä määrin, että vain tietyt resurssit (tietotaito, osaaminen, terveys, koulutus, varallisuus) takaavat ihmisille mahdollisuuden toteuttaa elämäänsä (negatiivisesti) vapaasti. Jos resurssit päätyvät harvojen käsiin, näin käy nähdäkseni myös vapaan elämän mahdollisuuksille. Sosialismin kautta edellytykset jakautuvat?
Ilmoita asiaton viesti
Loogisesti määritelmä edellyttää ”tasa-arvon” räätälöimistä yhdeen sellaisen ihmisluonnon kanssa, johon kuuluu vapauden ”vaisto”. Tasa-arvo merkitsee jonkinlaista yhdenvertaisuutta vapausoikeuksien välillä. Anarkokommunistien (ei Proudhonin tapa) eli Kropotkinin tapa ymmärtääkseni on darvinismin ei-kilpailulliseen tulkintaan perustuva optimismi evoluutioon, joka tuottaa entistä parempia valmiuksia elää rauhassa yhteisössä.
1800-luvulla uskottiin laajalti evoluutioon tavalla, jonka 1900-luvun kauheudet ja tyhoamisleirit ovat hävittäneet. Anarkismi on 1800-luvun optimismin elpyttämistä.
1800-lukuun verrattuna 1900-luvun politiikassa on kyyninen ihmiskuva. Tätäkin keskustelua käydään pessimistien ja optimistien välillä. Anarkismin historiasta ei voida päätellä anarkismin pätevyyden suhteen mitään, ellei selitetä päätelmän oikeutusta jotenkin. Voidaan yrittää keksiä uusia tasa-arvokäsityksiä ja erikseen selvittää, kuinka ne sopivat yhteen oman vapauskäsityksen kanssa ja koetella niitä käytännössä ja hankkia kokemusta. Laboratoriokokeiden mahdollisuus on rajoitettu.
Ilmoita asiaton viesti
”Tasa-arvo merkitsee jonkinlaista yhdenvertaisuutta vapausoikeuksien välillä.”
Tämän tasa-arvon määritelmän pystyn allekirjoittamaan täysin rinnoin. Se on täsmälleen oman vapauskäsitykseni mukaista, että jokaisella ihmisellä on samat luonnolliset oikeudet/vapaudet ja piste. Tasa-arvo ei tarvitse muuta. Tässä valossa ei yllätä, että Proudhonia käsitellään Mises-instituutin anarkismikurssilla History of Anarchist Thought, joka pääsi alkamaan jo viime viikolla.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mikä loppupeleissä estää rationaalisella tasolla henkilöä halutessaan pitämästä vaikka koko maapalloa lähipiirinään? ’Homo sum, humani nihil a me alienum puto’. Toistaiseksi toki henk. koht. uskon yhteiselon esim. vahvasti uskontoon pohjaavien kulttuurien edustajien kanssa hankalammaksi. Jos asioita ei voi alkaa missään määrin järkeilemään, vaan käyttäytyminen otetaan ehdottomana, ylhäältä annettuna. Yhteisymmärrys voi olla mahdotonta näin löytää. Ymmärrys kanssatallaajista on kuitenkin historian saatossa kasvanut (https://www.youtube.com/watch?v=l7AWnfFRc7g).
Psykologisten taipumusten osalta skaala luultavasti vaihtelee, mutta useimmille on evoluutiossa kehittynyt empatiaa/prososiaalisia taipumuksia (http://en.wikipedia.org/wiki/Prosocial_behavior). Sosiaalipsykologiasta on myös selvää, että erilaisilla ratkaisuilla voi vahvistaa tai heikentää selkärangasta/psykologiasta kumpuavaa yhteenkuuluvuutta tai vastakkainasettelua.
Ilmoita asiaton viesti
<3 <3 <3 Proudhon, Bakunin, Kropotkin, Goldman <3 <3 <3
Ilmoita asiaton viesti
Orwell kirjoitti aikoinaan kuuluisassa teoksessaan Vuonna 1984 että vankeus vapautta, sota rauhaa, jne. Nykyisin niin liberalismi kuin anarkismikin ovat vääntyneet käytännön tasolla aatteiksi jotka kannattavat paitsi vahvempaa valtiota, myös yksilön kapeampaa valinnanvaraa kuinka hän saa yhteiskunnassa toimia eli yhä vahvemmin kohti järjestelmää jossa kaikki on lähtökohtaisesti kiellettyä ja sitten erikseen sellaiset asiat jotka ovat sallittuja.
Liberalismin ja anarkismin lähtökohdat ovat lähellä toisiaan, joskin anarkismi on vielä radikaalimpi oppi koska siinä ei ole keskusvaltaa ollenkaan. Liberalismin suosituimmassa virtauksessa tyypillisesti lähtökohtana on ainakin lainsäädäntöä, tuomioistuimia ja armeijaa hallinnoiva minimivaltio jonka kannattajaa kutsutaan minarkistiksi tai ”yövartijavaltion” kannattajaksi.
Joillain liberaaleilla, esimerkiksi sosiaaliliberaaleilla valtioon kuuluu myös poliisi, usein myös peruskoulutus ja jonkinlainen terveydenhoito. Yksilön omaisuuteen kajoamista kuitenkin vältellään ja verorahojen käytölle on oltava erittäin vahvat perusteet joihin maksajat ovat tyytyväisiä. Näin siis liberaali yhteiskunta pyrkii todelliseen yhteiskuntasopimukseen nykyisen ylhäältä johdetun ja täysin poliitikkojen pr-tarpeita sekä ylimielisyyttä palvelevan pakkomallin vastakohtana. Kuinka moni maksaisi Yleisradion sisällöstä edes 56 euroa vuodessa jos maksu olisi vapaaehtoinen? (YLE-veroa ei peritä jos verotettavasta tulosta YLE-veron osuus alittaa tuon summan)
Ilmoita asiaton viesti
George Orwell oli muuten demokraattinen sosialisti.
George Orwell – anarkisti kuolemaansa asti:
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Facepalm… Pasi ei taida oikein tajuta että anarkismi on työväenliikkeen ideologia historiallisesti. Itse en luokittele itseäni anarkistiksi vaan libertaarisosialistiksi – mikä voi usein olla kiertoilmaisu anarkismille, mutta kattaa oikeastaan myös monia marxilaisuuden muotoja. Anarkismi on sosialismin alakategoria. Anarkismin (ja muiden libertaarisosialismin muotojen) lisäksi sosialismiin kuuluvat monet valtiolliset, autoritaariset sosialismin muodot sekä (varhainen) sosialidemokratia. Sosialismi voidaan tässä ymmärtää kattokäsitteeksi joka haarautuu sitten moniin muihin muotoihin.
Toki anarkismissa on myös postvasemmistolaisia suuntauksia, mutta nimenomaan vasemmistoradikalismia se useinmiten on.
Mutta enpä kommentoi enempää. Minua ainoastaan huvittaa näin yhteiskuntafilosofian tutkijana nämä varmat totuudet vasemmistolaisista ideologioista.
Ilmoita asiaton viesti
Jos jotain sanaa on historiassa käytetty väärin eri tahojen taholta, niin ei se totuutta muuta miksikään siltä osin, että anarkismi jo etymologisesti tarkoittaa puhtaasti esivallan kieltämistä, eli valtion kieltämistä. Edellä viittasinkin jo esimerkiksi ”demokratia” -sanan virheelliseen käyttöön faktisen ”diktatuurin” korvikkeena. Myös sitä on käytetty väärin koko marxilaisuuden olemassaolemisen ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki vasemmistolaiset ”anarkismin muodot” ovat oksymoroneja kirjoitukseni viimeisen kappaleen mukaisesti. Oksymoronia aatteenaan pitävien ihmisten olisi hyvä syventyä itseensä ja valita kannattaako anarkiaa vaiko jotain sosialistisen kollektivismin muotoa, mutta kumpaakin ei voi valita ja olla samalla johdonmukainen. Yhteisomistusta, verotusta tai julkisia palveluita ei voida järjestää ilman valtiota, koska yksityisomistus on ihmiseläimen luontainen taipumus.
Ilmoita asiaton viesti
”Libertaarisosialisti”?! 😀 😀 😀 Okei, minä olen sitten kommunistikapitalisti.
Ilmoita asiaton viesti
Libertarismin alkuperäinen merkitys 1800-luvun puolivälistä ja libertarismin merkitys eurooppalaisessa perinteessä – etenkin välimeren maissa – on libertaarikommunismi ja libertaarisosialismi.
Ilmoita asiaton viesti
1800-luvun puolivälissä saattoi syntyä melkoisiakin aatteiden ja käsitteiden sekasotkuja, koska silloin taisteltiin monarkiaa vastaan. Monarkiassahan kantava ajatus oli, että ihmiset syntyvät eriarvoisiksi. Tuota ajatusta vastustivat niin libertaristit kuin sosialistitkin, ja sen murskaaminen oli kaikista ensimmäinen ja tärkein tavoite. Vasta sen jälkeen oli ylipäätään edes mahdollista kiistellä siitä, saako ja kuinka paljon oman työnsä tuloksia tekijä saa pitää itse.
Keskustelun mahdollisen jatkon takia pyydän hyppäämään historiasta nykypäivään, ja esitän kysymyksen: Mitä on libertaarisosialismi? Miten se eroaa sosialismista?
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä on libertaarisosialismi? Miten se eroaa sosialismista?”
Se kuulostaa kivemmalta ja eksoottisemmalta.
Ilmoita asiaton viesti
Libertaarisosialismi ja libertarismi torjuu valtion.
Tuolla lisää libertarismista ja sen alkuperästä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_D%C3%A9jacque
Ilmoita asiaton viesti
Joo, tuolta linkittämältäsi sivulta löytyi tietoa nimenomaan libertarismin historiasta. Esimerkiksi tuon Dejacquen ajatukset tiivistetään siellä näin:
“the state of affairs where each would be free to produce and consume at will and according to their fantasy, without having to exercise or submit to any control whatsoever over anything whatever; where the balance between production and consumption would establish itself, no longer by preventive and arbitrary detention at the hands of some group or other, but by the free circulation of the faculties and needs of each.”
Minä näen tuossa anarkokapitalismin tai täysin vapaan markkinatalouden määritelmän. En tiedä minkäväristen silmälasien läpi tai miten syvältä rivien välistä pitäisi lukea, että näkisi tuossa mitään sosialismiin tai kommunismiin viittaavaa, jotta voisi kutsua noin kuvailtua aatetta ”libertaarisosialismiksi”. Minä en löydä tuosta mitään sosialistista.
Ilmoita asiaton viesti
No katso pari-kolme riviä alaspäin:
”Déjacque urged Proudhon to push on ‘as far as the abolition of the contract, the abolition not only of the sword and of capital, but of property and authority in all their forms,’ and refuted the commercial and wages logic of the demand for a ‘fair reward’ for ‘labour’ (labour power). Déjacque asked: ‘Am I thus… right to want, as with the system of contracts, to measure out to each — according to their accidental capacity to produce — what they are entitled to?’ The answer given by Déjacque to this question is unambiguous: ‘it is not the product of his or her labour that the worker has a right to, but to the satisfaction of his or her needs, whatever may be their nature.’ […] For Déjacque, on the other hand, the communal state of affairs — the phalanstery ‘without any hierarchy, without any authority’ except that of the ‘statistics book’ — corresponded to ‘natural exchange,’ i.e. to the ‘unlimited freedom of all production and consumption; the abolition of any sign of agricultural, individual, artistic or scientific property; the destruction of any individual holding of the products of work; the demonarchisation and the demonetarisation of manual and intellectual capital as well as capital in instruments, commerce and buildings.”
Ilmoita asiaton viesti
No tuo nyt on sanahelinää ennen kuin määritellään millaiset tarpeet ovat hyväksyttäviä ja millaiset eivät. Tähän taas käsittääkseni tarvitaan valtiota. Muuten tuo määrittely tuskin onnistuu. Entäpäs, jos se työsuoritus, mihin kykenen, on pilkkoa hehtaari metsää metrin haloiksi, ja tarpeeni on saada kahden lapsen perhe (ei liene mikään moraaliton, mahdoton tai luonnoton toive), niin kuka on velvollinen tuon tarpeen tyydyttämään, ja mikä taho ja miten varmistaa, että se todella tyydytetään?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi libertaarisosialismi ei voisi olla (teoriassa) mahdollista? Jos se toteutuu ihmisten omasta vapaasta tahdosta…
Ilmoita asiaton viesti
Siksi, että jos se tapahtuu vapaasta tahdosta, niin se ei ole libertaarisosialismia, vaan pelkästään libertarismia.
Ilmoita asiaton viesti
Ah, ok.. Toki termillä voitaneen täsmentää libertaristiseen ajatteluun nojaavaa kansalaisten toiminnan järjestäytymisen muotoa? Joko positivistisessa tai normatiivisessa mielessä. Eli millä lailla ihmiset ovat/millä lailla ihmisten toivotaan järjestäytyvän.
”Although some present-day libertarians advocate laissez-faire capitalism and strong private property rights,[3] such as in land, infrastructure and natural resources, others, notably libertarian socialists,[4] seek to abolish capitalism and private ownership of the means of production in favor of their common or cooperative ownership and management.[5][6] While minarchists believe a limited centralized government is necessary to protect individuals and their property from certain transgressions, anarchists propose to completely eliminate the state as an illegitimate political system.[7][8]”
Ilmoita asiaton viesti
ismit sekä uskonnot ovat todiste ihmisen vähä-älyisyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityisomaisuus on valtion olemassaoloon perustuva käsite, joten miten se soveltuu Matilaisen anarkismiin?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kohta on tosiaan aika hämärä. Sinällään yksityisomaisuus on mahdollista ilman valtiotakin, jos myös omaisuuden turvaaminen voimakeinoin on anarkistista. Jos sulla tai kavereillasi on pyssyjä ja muut pelkäävät niitä, he eivät ota omaasi. Tästä on tietenkin seuraamuksena, että aseenomistajien on helpompi hankkia lisää omaisuutta käyttämällä niiden tuomaa valtaa.
Eri asia on, onko tällainen juuri kenenkään kannalta tavoiteltava tilanne, paitsi ehkä niiden joilla on aseita. Yleensä ”sivistys” on nimenomaisesti ollut pyrkimystä pois yhteisöistä, joissa valta-asemat määräytyvät mielivaltaisesti yksityisen aseellisen voiman mukaan. Sellaiset järjestelmät eivät tietenkään myöskään ole stabiileja, vaan väistämättä johtavat uusien valtarakenteiden syntyyn.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa yksityisomaisuus ei ole valtion olemassaoloon perustuva käsite. Valtion olemassaolo ja sen verotusoikeus sen sijaan on käytännössä aina yksityisomaisuuden vastainen käsite. Yksityisomaisuus pärjäisi aivan hyvin ilman valtiota, kiitos vain.
Ilmoita asiaton viesti
Jos syvälliseen filosofiaan mennään, niin tavallaan kyllä yksityisomistuskin edellyttää valtiota siinä mielessä, että tuon omistusoikeuden tulee olla ”määritelmällinen” eli yleisesti hyväksytty asia, ja se edellyttää silloin lakipykäliä tai niihin rinnastettavia yhteisöä pakottavia normeja, mikä puolestaan edellyttää jonkinasteista ”valtiota” tai yhteisesti sovittua hallintoa. Muutoinhan yksityisomistus ei voisi perustua muuhun kuin omistajan fyysiseen voimaan, muuhun pelkoinstrumenttiin tai rajatun yhteisön armollisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Olet tässä asiassa täysin väärässä. Nykyinen plutokratia ei säilyisi päivääkään ilman valtion väkivaltakoneistoa, joka on valjastettu suojelemaan rikkaimpien omaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se vain rikkaimpien omaisuutta suojele, vaan kaikkien omaisuutta. Köyhältä varastaminen on yhtä lailla kiellettyä kuin rikkaaltakin. Sinulla on tässä ajatusharha luultavasti siksi, että implisiittisesti meinaat, että rikkaalta pitäisi SAADA varastaa.
Ilmoita asiaton viesti
Menisit siis heti ryöstämään muiden omaisuutta, jos ei olisi poliisia?
Ilmoita asiaton viesti
Sanakirjamääritelmiä:
”yksityisomaisuus
yksityisen henkilön omaisuus, yksityinen omaisuus.”
”omaisuus
jkn tai jonkin varat kokonaisuutena, kaikki mihin jklla tai jollakin on omistusoikeus”
”omistusoikeus
substantiivi
laajin oikeusjärjestyksen suoma valta, mikä oikeussubjektilla voi olla esineeseen.”
Olennaiset sanat: oikeusjärjestyksen suoma.
Kautta historian omistusoikeudella on nimenomaan tarkoitettu sitä, että jos omistusoikeutta rikotaan, se henkilö, jolla on ollut omistusoikeus, voi vaatia valtiota korvaamaan vääryyden ja/tai rankaisemaan rikkojaa. Matilainen on tässä epähistoriallisella pohjalla, eivät muut.
Todellisessa anarkismissa kaikki valtion olemassaolosta riippuvaiset käsitteet, mukaan lukien omistajuus, menettäisivät tietenkin merkityksensä. Itse en ole anarkisti, mutta käsitteiden tulisi silti olla vakaalla pohjalla.
Ilmoita asiaton viesti
Olet muuten oikeassa, mutta teet virheellisen oletuksen olettaessasi, että oikeusjärjestyksen takana täytyy aina olla valtio. Historia tuntee lukuisia esimerkkejä valtiottomista oikeusjärjestyksistä ja sellaisen kuvitteleminen markkinalähtökohtaisesti rakennettuna ei ole edes kovin haastava tehtävä normaalille mielikuvitukselle. Youtube-sukupolven mielikuvituksen tueksi asiasta on myös rakennettu yksinkertainen ja asioita oikaiseva animaatiosarja, mutta pääidea tulee selväksi: https://www.youtube.com/playlist?list=PL1647CADF96…
Ilmoita asiaton viesti
Nämä ”valtiottomat oikeusjärjestykset” ovat, paitsi pelkästään teoreettisia, myös ainakin näkemissämni muodoissa lähinnä sellaisia että ne voidaan laskea lähinnä totutusta poikkeavalla tavalla järjestetyiksi valtioiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Samoin yhteisomistuksen ylläpito voisi toteutua ilman valtiota.
Esim. määräaikaiset yksinoikeudet yhteisiin luonnonvaroihin, kuten esim. kalakantoihin tai radiotaajuuksiin voitaisiin yhtä hyvin myöntää markkinatoimijoiden yhteisellä sopimuksella, jolloin huutokauppatuotot jaettaisiin kaikille joiden toimintaa myönnetyt yksinoikeudet rajoittavat.
Ilmoita asiaton viesti
Pähkinänkuoressa tästä siis se, etteivät kansalaispalkkaa halajavat (punaviherituhipit) ole anarkisteja. Anarkistin pitää elättää itsensä eikä tehdä edes sitä kunnan tai valtion hommissa – vähiten em tahojen elättinä. Anarkisti kiertää Kelan rahanjakopisteet kaukaa paitsi kivittäessään niitä!
Ilmoita asiaton viesti
Mä juuri kirjoitin artikkelin, kun Tuukka jutteli ihan samanlaisia. Lienee tähänkin käyttistä:
Tuukka Kurun antikommunistiset harhat:
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Kannattaa myös muistaa, että Pierre-Joseph Proudhon otti termin anarkisti käyttöön ja on täten anarkismin isä. Proudhon oli vasemmistoanarkisti. Näin ollen anarkismi on lähtökohtaisesti leimallisesti vasemmistolaista.
Oikeistolaista anarkismia kutsutaan anarkokapitalismiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Millä perusteella anarkismi tarkoittaisi vain ’esivallan vastustamista’? Etymologisesti sanahan tarkoittaa laajemmin toimintaa/aatetta, joka ajaa tilaa ’ilman hallitsijoita’. Jos silmäilee lyhyestikin anarkistifilosofien ajatuksia, niin esille tulee vahvasti, että anarkismin aatteen mukaista on vastustaa laajemmin valtahierarkioita, ei pelkästään julkista-/esivaltaa.
Jo Wikipedian anarkismia käsittelevän artikkelin ensimmäisissä kuvauksissa tulee lähdeviittauksia Bakuniniin, Emma Goldmaniin ja anarkistien kv-järjestöön. ”While anti-statism is central,[11] anarchism entails opposing authority or hierarchical organisation in the conduct of human relations, including, but not limited to, the state system.[6][12][13][14][15][16][17][18]” http://en.wikipedia.org/wiki/Anarchism
Lisänä: ”Scholars who have investigated the hierarchical form have found that the two primary principles it embodies are domination and exploitation. For example, in his classic article ”What Do Bosses Do?” (Review of Radical Political Economy, Vol. 6, No. 2), a study of the modern factory, Steven Marglin found that the main function of the corporate hierarchy is not greater productive efficiency (as capitalists claim), but greater control over workers, the purpose of such control being more effective exploitation.
Control in a hierarchy is maintained by coercion, that is, by the threat of negative sanctions of one kind or another: physical, economic, psychological, social, etc. Such control, including the repression of dissent and rebellion, therefore necessitates centralisation: a set of power relations in which the greatest control is exercised by the few at the top (particularly the head of the organisation), while those in the middle ranks have much less control and the many at the bottom have virtually none.
Since domination, coercion, and centralisation are essential features of authoritarianism, and as those features are embodied in hierarchies, all hierarchical institutions are authoritarian. Moreover, for anarchists, any organisation marked by hierarchy, centralism and authoritarianism is state-like, or ”statist.” And as anarchists oppose both the state and authoritarian relations, anyone who does not seek to dismantle all forms of hierarchy cannot be called an anarchist. This applies to capitalist firms. As Noam Chomsky points out, the structure of the capitalist firm is extremely hierarchical, indeed fascist, in nature.” http://en.wikibooks.org/wiki/Anarchist_FAQ/What_is…
Kirjoituksestasi nousi myös ajatus, että voisitko esittää tarkemman määritelmän ’vapaaehtoisista hierarkioista’ ja niiden reunaehdoista? Oletan, että ne liittyvät negatiivisiin vapauksiin, mutta minkälaisia vaatimuksia/edellytyksiä on hierarkioiden vapaaehtoisuuksille? Negatiivisista vapauksista on mm. esitetty, että ne vaativat tiettyjä edellytyksiä/resursseja, jotta valintojaan ei joutuisi tekemään hierarkioiden pakottamina. Eikö esittämäsi esimies-alainen-suhdekin ole vapaaehtoinen vain siinä määrin, että siitä on esimiehen ja alaisen välillä yhteisymmärryksessä/ilman pakotteita päätetty ja hierarkkisesta suhteesta voi milloin vain myös poistua työpaikan sisällä takaisin tasavertaisiksi? Muutenhan, jos suhteesta poistuminen vaatii esim. työpaikalta poistumisen, on kyseessä mahd. pakote esimies-alainen-suhteessa pysymiselle? Anarkistit tuntuvat tosin vastustavan näitäkin siinä määrin, että hierarkioissa on kaiketi kategorisesti kyse epätasaisesta valtasuhteesta. Siispä käypä vaihtoehto olisi vain täysin demokraattinen, vapaaehtoinen ja tasavertainen toiminnan muoto, näin ainakin teoriassa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka en olekaan suurin kansainvälisen tai kansallisenkaan korporatismin ystävä, niin lähtökohtaisesti yrityksiä ja työpaikkoja on mieletöntä pitää fasistisina tai anarkismin kannalta vastustettavina hierarkioina. Tämä pölhötys lähtee ilmeisesti siitä, että vaikka Marx olikin useassa kohdassa ihan oikeassa, niin Marxin riistoteoria oli väärä ainakin modernin luokkajakonsa osalta: modernissa yhteiskunnassa vastakkain eivät ole kapitalisti ja proletariaatti, kuten Marx esittää, vaan valtaeliitti ja kaikki muut. Valitettavasti nykyajan kapitalistit tekevät paljon yhteistyötä valtaeliitin kanssa ja joskus kuuluvatkin siihen.
Marxin virhe lähtee siitä, että hän tulkitsee työnantajan riistävän työntekijää viemällä tämän tuottaman lisäarvon. Todellisuudessa kysymys on kuitenkin siitä, että työntekijä valitsee työn tekemisen yrittäjyyden sijasta, koska hän arvostaa enemmän heti saatavia hyödykkeitä myöhemmin saatavien hyödykkeiden sijasta – toisin sanoen työntekijä mielellään vaihtaa viiden työpäivän aikana tekemänsä tuotannon työnantajan kanssa kolmen työpäivän aikana tekemäänsä tuotantoon, koska muutoin hän ei saisi sitä käyttöönsä heti. Yrittäjä valitsee yrittäjyyden ja työnantamisen työntekijyyden sijasta, koska hän arvostaa enemmän myöhemmin saatavaa suurempaa tuottoa heti saatavan työpanoksen hyödyn sijasta, silläkin uhalla, että yrittäjyyteen kuuluvan riskin toteutuessa hän ei saa mitään tai jää tappiolle; työntekijä puolestaan säästyy riskiltä kokonaan. Yrittäjä/työnantaja ja työntekijä siis tekevät vaihtokaupan, joka hyödyttää molempia osapuolia.
Tästä syystä myöskään työpaikan esimies-alainen-asetelma ei ole pakollinen valtahierarkia, vaan se on käytännöllinen ja perusteltu työnjakotapa, jonka kumpi tahansa osapuoli voi milloin tahansa omasta valinnastaan luopua omasta asemastaan ja vaihtaa sen toiseen: yrittäjä voi pistää pillit pussiin ja hakeutua työntekijäksi jollekin toiselle, ja työntekijä voi ottaa lopputilin ja ryhtyä itse yrittäjäksi.
Kysymyksessä ei siis ole epätasainen valtasuhde, koska kummallakin osapuolella on valinnanvapaus suhteen jatkumisesta ja koska kysymyksessä on vaihtokauppa: työntekijä luopuu ”lisäarvosta” vastineeksi siitä, että saa tuotantonsa hyödyn diskontattuna heti ja ilman riskiä, ja yrittäjä/työnantaja ottaa riskin ja luopuu välittömästä hyödystä vastineeksi siitä, että saa mahdollisesti suuremman hyödyn tulevaisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kuitenkin oletetaan, että yritysten valtarakenteet ovat valtahierarkioita, joita anarkismin tulee vastustaa, niin kuinka anarkistinen yhteiskunta niihin voisi puuttua muuten kuin perustamalla valtion, joka kieltää yritysten valtahierarkiat väkivallan uhalla, ollen siten yksi valtahierarkia, joka korvaa toisen?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tämä nyt Matilainen nyt voi olla niin hankalaa hahmottaa. Anarkistinen yhteiskunta puuttuu yritysten valtarakenteisiin kansalaisten joukkovoimalla. Mellakoimalla, rikkomalla paikkoja, tuhoamalla yritysten irtaimiston, tekemällä yritysten toiminnan mahdottomaksi ja huutamalla älämölöö.
Sen jälkeen kun kaikki on pistetty paskaksi, niin kansalaiset hajaantuvat ja menevät kotiin juomaan viinaa. Valtahierarkioita ei ole syntynyt ja anarkia jatkuu.
Ilmoita asiaton viesti
(Ainakin jotkut) anarkistit ilmeisesti erottevat hierarkiat pakkoon/pakkovaltaan perustuviin ja luonnollisiin (vaikka asiantuntijuuteen perustuvaan) hierarkioihin… Tätä näkökulmaa ei tosin ole taidettu täällä vielä käsitellä, vaan puhe on ollut lähinnä kaikkien valtarakenteiden poistamisesta. Mahtavatko anarkistit jaotella hierarkioida muulla tavoin eri asteisiin (vahvempi, kevyempi, pysyvä, väliaikainen) ja sallivat esim. väliaikaisia tietyin reunaehdoin… En järin tunne anarkismifilosofiaa. Nähdäkseni anarkistinen yhteiskunta ei voisi poistaa hierarkioita muuten, kuin sivilisaatioprosessin/kulttuurin kehityksen kautta. Muuten he sortuisivat itse pakkovaltaan. En tiedä ottavatko anarkistit toisaalta Robert Nozickin tapaisesti kantaa siihen, että mikäli hierarkia (Nozickin tapauksessa omaisuus) on historiallisesti syntynyt pakkokeinoin, se tulisi nykytilanteessa tasata takaisin/hyvittää ennenkuin voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ilman pakkovaltaa?
Nykyjärjestelmässä valtatasapainoja on toisaalta pyritty tasoittamaan esim. järjestäytymällä. Uber on yksi tuore esimerkki siitä, että ay-liikkeet tuppaavat syntymään ’luonnollisesti’, jos/kun yksittäinen työntekijä kokee tulevansa hyödynnetyksi eikä koe omaavansa vaikutusvaltaa. Kuinka moni yritys lähtee mahdollisuuden siunaantuessa hyödyntämään valta-asemaansa työntekijöiden näkökulmasta epäoikeudenmukaisesti? Niin kauan kuin näin tapahtuu, eikä toimintatapa/moraali ole empaattisempaa, yritysten ja työntekijöiden hierarkioita syntynee ja niitä tullaan tasoittamaan järjestäytymällä. Tilanne nykysuomessa vaikuttaa tosin poteroituneelta, kapeakatseiselta ja konservatiiviselta. Eri osapuolet eivät näytä kykenevän yhteisiin ponnistuksiin/omista eduista luopumisiin.
Vastaan muutamaan kommenttiisi tässä samalla. Kirjoitit että ”[…]yksityisomistus on ihmiseläimen luontainen taipumus.”
Onko näin kategorisesti, jokaisen kohdalla ja kaikissa tilanteissa? Toki syvemmältä biologiasta kumpuaa myös pro-sosiaalinen/empaattinen käytös, mm. vastavuoroisuuden osalta (http://en.wikipedia.org/wiki/Evolution_of_morality…). Ilmeisesti eläimilläkin yksityisomistuksen tunnustamiseen viittaavaa käytöstä esiintyy, liittyen kaiketi siihen, että tämä mahdollistaa paremmin selviytymisen ja lajin jatkamisen (John Maynard Smithin ’haukka-kyyhky’ asetelma eläinten konfliktien tutkimuksissa). Asiaan liittyy peliteoreettisesti omaisuuden (tietty alue, tai resurssi) tuoman hyödyn vertaaminen sen hankkimisesta, mahd. kamppailun kautta, aiheutuviin kustannuksiin/haittoihin. Jos kustannukset/haitat ovat suurempia kuin saatu hyöty, yksityisomaisuutta kunnioitetaan. Jos asia on toisinpäin, kamppailu/yksityisomaisuuden haastaminen on käypä valinta.
Toisaalta omistusoikeus on myös kaiketi osittain ihmisten rationaalinen, keinotekoinen luomus tai konventio. Locken ajattelussa siihen liittyi se myönnytys, että muilla on oikeus omaisuuteesi siinä vähissä määrin, että ilman tätä oikeutta he menehtyisivät. Eli esim. kodittomilla olisi oikeus kovina pakkasöinä yöpyä toisen lämpimissä tiloissa ja nälissään viime kädessä käydä lähimmällä jääkaapilla, siinä määrin etteivät menehtyisi. Omistusoikeuden liittäminen ihmisoikeuksiin on mielestäni häilyvämpää. Ihmisoikeuksiin (tai luonnollisiin oikeuksiin) voitaneen kategorisesti laskea ihmisen elämään ja ruumiiseen liittyvä koskemattomuus. Tätä oikeutta tuskin kiistäisi kukaan, jos kysyttäisiin kuuluuko heille itselleen (=ihmiselle) tämä oikeus. Omistusoikeudet saattavat olla puhtaita konventioita perustuen siihen, että niiden myötä on moderneissa yhteiskunnissa havaittu niiden tuoman hyödyn olevan haittaa suurempi (joka näkyy kapitalististen yhteiskuntien materiaalisena vaurautena verrattuna muihin järjestelmiin). Toisaalta, asiaa voidaan tarkastella jatkuvasti hyödyn ja haitan näkökulmasta. Jos suurempi ja suurempi joukko joutuu (niukkuuden aiheuttamaan) tilanteeseen, jossa yksityisomaisuuden rikkomisesta saatava hyöty on suurempi kuin potentiaalisen konfliktin haitat, on mahdollista että omistusoikeuden painoarvo mitätöityy. Tämä ongelma liittyy nähdäkseni myös negatiivisiin oikeuksiin. Ne voivat toimia mutkitta niukkuuden ulkopuolisessa tilanteessa, mutta niukkuudessa edellämainittu hyöty/haitta -puntari voi toimia ne rapauttavasti. Oikeudet on näin kuitenkin viime kädessä muiden käsissä. Lakien ja normien avulla tietysti pyritään myös valvomaan oikeuksia.
”Yksityisomistuksen ylläpitäminen ei vaadi pakkokoneistoa samalla tavoin kuin yhteisomistuksen. Yksityisomistuksen ylläpitäminen ja suojaaminen on valinnanvaraista – omistaja voi valintansa mukaan jättää omaisuuden suojaamatta, voi suojata sen itse, voi organisoida naapurustovahdin suojaamaan yhdessä naapuruston kiinteää omaisuutta, voi palkata yrityksen suojaamaan sitä tai voi vakuuttaa sen. Siihen ei tarvita valtiota eikä pakottamista, vaan jokainen vastaa itse yksityisomaisuutensa ylläpidosta huolehtimisesta tai huolehtimatta jättämisestä.
Sen sijaan yhteisomistuksen ylläpito ja yksityisomaisuuden kiellon toimeenpano vaatii sitä, että yhtäältä ihmisiä estetään omimasta itselleen yhteisomaisuutta ja toisaalta luomasta ja ylläpitämästä yksityisomaisuutta.”
Mä en nää näissä mainitsemaasi eroa. Kirjoitit, että yhteisomistuksen ylläpito/yksityisomistuksen kieltäminen vaatii pakkokeinoja niitä kohtaan, jotka haluaisivat toimia toisin. Millä tavalla yksityisomistuksen ylläpito pakkokeinoin poikkeaa tästä? Ei yhteisomistuksenkaan ylläpitoon välttämättä tarvittaisi valtiota, jos säännöistä/normeista sovitaan ruohonjuuritasolla? Tai vaihtoehtoisesti käytetään muita yksityisomistuksen kohdalla mainitsemiasi vaihtoehtoja, eli jätetään omaisuus suojaamatta tai suojataan sitä yhdessä väärinkäytöksiltä (minkä eroa en nyt näe yksityisomaisuuden kohdalla näin toimimiseen). Vai?
Ilmoita asiaton viesti
Ks. kommenttini #104.
Ilmoita asiaton viesti
Tää pitäis purkaa ihan kokonaan, mutta mainitsen nyt sen verran, että käytännössä lähes aina tilanne on se, että työntekijä tarvitsee työpaikkaa enemmän kuin työpaikka työntekijää. Tämä tekee suhteesta epäsymmetrisen ja vahvistaa hierarkista asettelua työpaikalla omistajien ruoskan, siis työpaikan johdon ja työväen välillä.
Saat tilanteen kuulostamaan tuossa tasapuoliselta, mitä se ei ole ja syy siihen on se, kenellä pääoma on, kelle se kertyy ja kelle se kasaantuu. On ymmärrettävä, että kapitalismissa on muita täysin sietämättömiä piirteitä, joista muutama tässä:
#1. Pääoman täysin sietämätön kasaantuminen, joka johtaa aina vallankumoukseen
#2. Ikuisen kasvun tarve, joka on johtanut siihen, että elonkehä on romahtamispisteessä
#3. Ihmisten asettaminen kaikkien sotaan toisiaan vastaan, jopa työntekijät toisiaan vastaan.
#4. Jatkuvan sodan aiheuttama järjetön vapaudenmenetys työlle, koska toisin asiat järjestäen ihmisillä olisi ollut paljon enemmän vapaa-aikaa.
#5. Yhteistöjen tuhoaminen kohtien #3. ja #4. tähden.
Tuossa nyt muutama kommentti. Pitää mennä maate. Hasta siempre.
Ilmoita asiaton viesti
Muutama korjaus:
”#1. Pääoman täysin sietämätön kasaantuminen, joka johtaa aina vallankumoukseen”
Ei johda. Vallankkumoukseen johtaa köyhtyminen, ei köyhyys.
”#2. Ikuisen kasvun tarve, joka on johtanut siihen, että elonkehä on romahtamispisteessä”
Väärin. Talouskasvu on tilastomatematiikkaa, ei ”elonkehän” tuhoamista. Kasvussa on kyse taloudellisista arvoista, laadusta, EI määrästä.
”#3. Ihmisten asettaminen kaikkien sotaan toisiaan vastaan, jopa työntekijät toisiaan vastaan.”
Väärin. Jotta näin olisi, pitäisi olla joku, joka asettaa.
”#4. Jatkuvan sodan aiheuttama järjetön vapaudenmenetys työlle, koska toisin asiat järjestäen ihmisillä olisi ollut paljon enemmän vapaa-aikaa.”
Ihmisillähän on koko ajan enemmän vapaa-aikaa, koska työtä (mitä se nyt sitten tarkoittakin) ei todistettavasti ole. Vapaa-aika, työttömyys, on pakko, ei valinta.
”#5. Yhteistöjen tuhoaminen kohtien #3. ja #4. tähden.”
Kuka niitä nyt sitten muka tuhoaa?
Ilmoita asiaton viesti
Anarkiaa on tuotteistettu musiikkiteollisuudessa ensin punkin, ja sittemmin muiden musiikkilajien osaksi. Nirvanan Smels like teen spirit anarkistitytöt tanssivat megasuositun bändin tahtiin. Anarkismilla tehostetaan musiikin vapauden sanomaa, yksilön asettamista valtavirran yhtä ja ainoaa totuutta vastaan. Anarkismi vastaa yksilön, eli kuluttajan tarpeisiin, ja siksi valtavirran vastustaminen on otettu mukaan kultturiteollisuuteen.
Suvi Auvinen on töissä Teatterikorkeakoulussa, ja hänen anarkisminsa ymmärtää, jos ajattelee hänen tuotteistavan ihmisten vapauden kaipuuta kulttuuriteollisuuden palvelukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtäisin myös näin, ettei anarkismi ole juuri muuta kuin valtahierarkian pohjalla olevien haaveilua sieltä vapautumisesta ja peräti asetelman kääntämisestä päälaelleen, mikä on usein myös teemana sekä saduissa että (muussa) nuorisolle kohdistetussa fiktiossa. Tässä tilassa ovat useimmiten vielä työelämän ulkopuolella olevat nuoret, mikä myös selittää musiikkiteollisuuden panostamista heidän fantasioitaan ruokkimaan.
Todellakin hyvä huomio Suvi Auvisen kulttuurituotannollisesta roolista.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaan liittyvä kuva:
http://i837.photobucket.com/albums/zz298/paleksei9…
Ilmoita asiaton viesti
Matilainen kirjoittaa:
”Anarkisti ei voi myöskään lähtökohtaisesti kannattaa ikkunoiden tai muiden paikkojen rikkomista ainakaan silloin, kun ne ovat muiden kuin valtion omistamia, sillä anarkisteilla ei ole mitään muita ihmisiä tai muiden ihmisten yksityisomaisuutta vastaan.”
Klassisen anarkismin perusajatus on nimenomaan yksityisomaisuuden vastustaminen. Kannattaa oikeasti tehdä ne aatehistorian kotiläksyt. Sen lisäksi tietysti anarkisti vastustaa auktoriteetteja, joten hän voi omasta mielestään rikkoa aivan mitä tahansa, jos häntä huvittaa.
Lähinnä ihmetyttää tämä reaktio, jossa sliipatut oikeistolibertaristiset miehet rynnistävät nyt kilpaa selostamaan, miten he ovat ihan varmaan niitä _oikeita_ anarkisteja. Tämä on vähän sama juttu kuin jos joku persu alkaisi selostaa, miten hän on semmoinen taatusti aito marxilainen.
Hämmentää siis, miksi hitossa te edes haluatte profiloitua anarkisteina? Tai miksi _kukaan_ haluaisi profiloitua anarkistina? Paitsi siis tietysti, jos oikeasti vastustaa yksityisomaisuutta, haluaa rikkoa paikkoja, värjää päänsä kummallisesti, pukeutuu epäsiististi ja kuittaa 2500 euron joukkorahoitetun palkkion lehtiartikkelista, joka myöhästyy deadlinestaan kahdella kuukaudella koska kirjoittajalla on liian kiire maata poikittain protestiksi linjurien edessä.
Ilmoita asiaton viesti
”Hämmentää siis, miksi hitossa te edes haluatte profiloitua anarkisteina? Tai miksi _kukaan_ haluaisi profiloitua anarkistina?”
Ehkä ne salaa haluaa tulla meidän kanssa dokaamaan johonkin graffiteilla koristeltuun homeiseen vanhaan teollisuusvarastoon.
Ilmoita asiaton viesti
”Klassisen anarkismin perusajatus on nimenomaan yksityisomaisuuden vastustaminen. Kannattaa oikeasti tehdä ne aatehistorian kotiläksyt. Sen lisäksi tietysti anarkisti vastustaa auktoriteetteja, joten hän voi omasta mielestään rikkoa aivan mitä tahansa, jos häntä huvittaa.”
Mikäli hyväksymme Proudhonin jutut anarkismin perusajatukseksi, niin yksityisomaisuus on Wikipedian mukaan hyväksyttyä, mutta vain jos sen on on omin pikku kätösin väsännyt. Homma meneekin monimutkaiseksi kun tuotantoketjut kasvavat. Onko Penan tekemä lauta hänen jos hän sahasi sen Larin tekemällä sahalla? Onko Larin saha edes Larin omaisuutta, kun se kerran ei ole kuluttajatuote, vaan tuotantoväline? Tuotantovälineiden kun piti olla yhteistä omaisuutta.
Mielestäni Proudhonin ajattelussa on siis vakavia puutteita.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa Proudhon nojautuu John Locken tapaan määritellä yksityisomistus, siis ajatukseen, että yksilö omistaa jotakin, esimerkiksi tuo lauta, eli voi kieltää muita käyttämästä omaisuutteen, jos he tekevät sen hänen tahtonsa vastaisesti, välttämättömällä ja riittävällä ehdolla, että se on hänen työtään tai että hän on vaihtaut markkinoilla sen omaan työhönsä. Työn pitää olla vapaata ja sitä tedään, jotta saadaan yksityisomaisuutta, jonka avulla turvataan mm. oma vapaus, joka on yksilölle tärkeää. Kyseessä on versio klassisesta työnarvoteoriasta, joka on tietenkin ongelmallinen ja joka täytyy korvata nykyisin modernimmalla teorialla tai ratkaista teorian ongelmat.
Proudhon ei ollut tässä suhteessa omaperäinen, vaan liberalismin jatkumoa. Siksi olen ihmetellyt Proudhonin luokittelemista sosialistiksi. Hän vastusti jyrkästi aikansa kommunistisia ja sosialistisia koulukuntia. Omaperäistä hänessä oli ajatus ruohojuuritasolla perustelluista yhdyskunnista, jotka ovat maksimikooltaan sellaisia, että suora demokratia toimii niissä, ja yhdyskuntien välillä vapaa yhteistoiminta. Hän kannatti perheitä, ei ollut antifamilisti, oli patriarkaalinen. Hän vieroksui omaisuutta, joka perustaa ”ansaitsemattomaan” työhön.
Hän oli taipuvainen antisemitismiin, mutta itävaltalainen juutalainen
Martin Buber omaksui (Gustav Landauerin välityksellä) Israelin maaseutuyhdyskuntiin Prouhdonin mallin. Proudhon oli agraaripoliitikko 1800-luvun Ranskassa ja yksi 1800-luvun eniten vaikutteita eri aatteísiin antanut ajattelija, filosofi ilman muodollista koulutusta. Työnarvoteoria ei ole niin suuri ongelma, kuin ajatellaan, jos ymmärretään Proudhonin yhduskuntateoria. Tavallisesti Proudhonin ajattelu vetosi talonpoikiin, joita hän itsekin oli, näiden traditionalismin vuoksi.
Prouhdon innoitti anarkosyndikalisteja ja sosialisteja, joiden mukaan tuotantovälineiden tuli kuulua niille, jotka niitä käyttävät (taas työnarvoteoria)eli itsehallintoelimille (työyhdyskunnille), eikä valtiolle (valtiososialistit) eikä suuryhtiöille, eli pääoman ”osuuskunnille”. Nyky-yhteiskuntien keskitttynyt suuren mittakaavan tuotanto ei ollut tietenkään hänen mielessään, vaan maatalous ja pienen mittakaavan teollisuus. Tällainen aate saattaa vedota kolmannen maailman agraarioloissa.
Proudhon ei ollut ainakaan sosialisti (valtio-omistuksen kannattaja), joten hän hyväksyi yhteisomistuksen vain sopimusjärjestelynä niiden välillä, jotka päättävät pienen mittakaavan tuotantoyksiköissä yhteisistä asioista. Ammattiyhdistyksiä ei tietenkään tarvittu. Klassisesta liberalistista ei juurikaan eronnut.
Ilmoita asiaton viesti
”Verot paha! Vuokra ja korot hyvä!” En tiedä miksi kapitalisteille on tullut jokin tarve muuttaa anarkismi pelkäksi antistatismiksi (se ei ole). Ei sanakirja määritelmää voi ottamaan kuvastamaan kokonaista poliittista teoriaa. Voitte väitellä asiasta vaikka kuinka kauan ja keksiä vaikka mitä heinämiehiä ajamaan omaa kapitalistista ideologiaanne. Jotain sosiaalidarwinistisiäkin argumentteja, joiden tiedetään jo olevan virheellisiä, on annettu kapitalismin puolesta (”yksityisomistus on ihmiseläimen luontainen taipumus.” osoitettiin vääräksi noin 100 vuotta sitten).
Muutenkin jos ryhtyy kirjoittamaan anarkismista ja ”feikki” anarkisteista, kannattaa ensin perehtyä anarkismin aatteisin hieman sanakirjaa syvemmälle. Hyvä paikka aloittaa on vaikka tässä http://anarchism.pageabode.com/afaq/index.html
Sieltä löytyy vastaukset suurimpaan osaan kysymyksistä.
Lyhyt vastaus sille miksi anarkismi ja kapitalismi ovat ristiriidassa toistensa kanssa: anarkismi on antiautoritaarinen ja antihierarkinen aate, kapitalismi pohjautuu auktoriteettiin ja hierarkioihin. Anarkismi perustuu keskenäiseen apuun, kapitalismi kilpailuun.
Pidempi vastaus löytyy täältä: http://anarchism.pageabode.com/afaq/secF1.html
””Anarcho”-capitalists claim to be anarchists because they say that they oppose government. As noted in the last section, they use a dictionary definition of anarchism. However, this fails to appreciate that anarchism is a political theory. As dictionaries are rarely politically sophisticated things, this means that they fail to recognise that anarchism is more than just opposition to government, it is also marked a opposition to capitalism (i.e. exploitation and private property). Thus, opposition to government is a necessary but not sufficient condition for being an anarchist — you also need to be opposed to exploitation and capitalist private property. As ”anarcho”-capitalists do not consider interest, rent and profits (i.e. capitalism) to be exploitative nor oppose capitalist property rights, they are not anarchists.”
Mitä tulee ajatukseen anarkisteista huligaaneina, niin se on pääasiassa median tietoisesti luoma kuva. Samaa tapahtui 1800- ja 1900-luvuilla ja sama peli jatkuu.
Joku muu osaa varmasti selittää paremmin kuin minä, muutta koitetaan: Ne asiat millä perustelette etteivät anarkistit ole anarkisteja, sosiaaliturvan tukeminen jne., selviäisivät teillekkin jos tietäisitte anarkismin aattesta jotain. Tässä järjestelmässä elämme eikä ole kenenkään etu (paitsi rikkaiden) että heikoimpien asemaa heikennetään jotta yksityiset yritykset voivat tuottaa suurempia voittoja omistajilleen muiden kärsimyksellä. Lyhyesti sanottuna pienempi paha. Anarkismi ajaa sosiaalista vallankumousta.
Jos valtio yhdessä yössä kaadetaan ilman että alla on jo toimivia yhteistyöhön, keskeiseen apuun, hierarkiattomuuten ja antiautoritaarisyyteen perustuvia verkostoja valmiina korvaamaan valtion tarjoamat palvelut, niin kenen luulette ottavan vallan? Rikas vähemmistö, kapitalistit jotka jo omistavat tuotannon ja palvelut, koska raha on valtaa. Sitten yksityisillä poliisivoimillaan/armeijallaan suojelevat omaisuuttaan ja alistavat muut tahtoonsa. Työntekijöiden itsehallinto ja työpaikan demokratia ovat anarkismissa tärkeässä osassa! Tässä taas miksi anarkismi vaatii kapitalismin hävittämistä.
Sekin että ihmiset ilman valtiota ja valtahierarkioita vaipuisivat sotaan kaikki kaikkia vastaan Mad Max tyyliin on myös myytti joka on muurettu.
Vielä kannattaa mainita ero yksityisomaisuuden (private property) ja henkilökohtainen omaisuus (private possession). Kun anarkistit sanovat ”property is theft” tarkoitetaan maan, tuotannon ja palveluiden yksityisomistusta. Ei kukaan tule anarkistisessa yhteiskunnassa viemään teiltä telkkaria kotoa tai takkia päältä hölmöt.
Tuskin ehdin tai jaksan tulla tänne enään vastaaman kysymyksiin/väitöksiin koska yllä oleva linkki vastaa jo suurimpaan osaan nistä, mutta esim. täältä http://www.reddit.com/r/Anarchy101 saa varmasti vastauksia kysymyksiin.
tl;dr Pasi on aika kujalla anarkismin suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Selailin tuota anarkismi-FAQia enkä löytänyt selkeää vastausta kysymykseen siitä, kuinka sosialistisessa anarkiassa estetään yksityisomaisuus ilman esivaltaa.
Paljon siellä kyllä puhuttiin palkkatyön ja pääoman lakkauttamisesta, mutta samalla todettiin, että jos joku ei halua kuulua syndikaattiin vaan haluaa toimia itsenäisesti, niin hän saa niin tehdä. Mutta ei sitten kerrottu, että saako hän sitten ryhtyä palkkatyöhön toiselle itsenäiselle tai alkaa kerryttämään kapitaalia.
Joten kysymys kuuluu, saavatko syndikaattien ulkopuolelle omasta halustaan jäävät tehdä palkkatöitä, teettää palkkatöitä ja/tai kerryttää pääomaa? Jos kyllä, niin voin yhtyä tämän sortin anarkismiin. Jos taas ei, niin saavatko he ainoastaan harjoittaa pienimuotoista yksityisyrittäjyyttä ja millä tavoin tämä rajoitus pannaan toimeen muuten kuin esivallan keinoin?
Ilmoita asiaton viesti
Jos siis kysymyksessä on aito vapaa kommunismi tai syndikalismi, niin eikö se tarkoita kirjaimellisesti vapautta poistua yhdyskunnasta, agraarikommuunista tai teollisesta tai muusta tuotannollisesta syndikaatista (ainakin Israelin kibbutzeista ei ollut tai ole pakko ainakaan periaatteessa jäädä vaikkakin joskus olosuhteet ovat voineet olla ”esteenä”) ja yhteiskunnan kapitalistiseksi jääneessä osassa tehdä tai teettää palkkatyötä (Israelissa esimerkiksi)?
Tällöin on rinnakkain kaksi sektoria, joista toinen on ”tavanomainen”, kapitalistinen tai normaali (mitä termiä nyt käyttääkin). Robert Nozick (Anarchy, State and Utopia-teos) keskustelee tästä.Kibbutzit (ja muuntyyppiset osuuskunnat) olivat myös muodostaneet oman asevoiman. Nehän syntyivät ennen Israelin valtiota, joten maanviljelys ja niissä harjoitettu teollisuus, oli sen suojaama. Ei tule mieleen muita käytännön kokeiluja, jotka olisi tehty normaaleissa oloissa.
Toisaalta, onko kaikista tietoa, esimerkiksi Espanajasta vuosina 1936-1939 on, sielläkin oli rinnalla tasavalta, joka vahvistui uudelleen vuodesta 1937. Vuodelta 1919-1921 eli Nestor Mahnon kokeilusta ei liene tietoa sen mukaan miten vapaiden neuvostojen alaiset kylät olivat organisoituneet ja sitä paisti kumpikin esimerkki on sodan ajalta.
Anarkismin ideaalin kannalta ainakin teoriassa on ajateltava anarkistinen yhteisöverkosto vapaan muuton alaiseksi ja tavanomaisen talousmallin sallivaksi yhteisöjen ulkopuolella. Sellaiset ”anarkismit”, jotka eivät hyväksy rinnalleen niiden talousjärjestelmää, jotka ovat jääneet ulkopuolelle, ovat valtiososialismin muotoja pakkojärjestelmän vuoksi. Anarkismin määrittelyyn täytyy siis liittää jonkinlainen kriteeri.
Ilmoita asiaton viesti
Jos anarkokommunismi/-syndikalismi ei tosiaan yritä pakottaa kaikkia ihmisiä kommuunin tai syndikaatin jäseniksi, vaan sallii näiden toimia kommuunien/syndikaattien ulkopuolella vaikkapa kapitalistisesti, niin sitten olen pahan kerran erehtynyt ja voin hyvillä mielin tukea näitäkin anarkismin suuntauksia.
Itse asiassa jos anarkokommunismi on vapaaehtoinen valinta, niin jopa kokonaan anarkokommunistinen yhteiskunta on anarkokapitalistinen yhteiskunta, sillä anarkokapitalismi edellyttää ainoastaan vapaaehtoista kanssakäymistä, eikä jotain tiettyjä yritysmuotoja tai järjestäytymistapoja. Jos kaikki siis haluavat olla kommunisteja, niin se on anarkokapitalistista/anarkistista, kunhan voivat halutessaan muuttaa mieltään myöhemminkin.
Ilmoita asiaton viesti
Matilainen ihmettelee:
”Selailin tuota anarkismi-FAQia enkä löytänyt selkeää vastausta kysymykseen siitä, kuinka sosialistisessa anarkiassa estetään yksityisomaisuus ilman esivaltaa.”
Siten tietysti, ettei kukaan kunnioita kenenkään toisen omaisuutta ja varastelee toisten tavaroita silloin kun huvittaa.
Ihan rehellisesti, Matilainen, onko anarkismissa jotain, mitä et tajua? Kyselet koko ajan itsestäänselviä kysymyksiä. Vai luuletko, että anarkia olisi jotenkin toimiva tai miellyttävä systeemi?
Ilmoita asiaton viesti
Luulen kyllä, että anarkistinen yhteiskunta olisi toimiva ja miellyttävä. Systeemi se ei ole. Ihmettelevät kysymykseni kohdistuvat näille sosialistisille ”anarkisteille”, joiden versiota anarkismista en ymmärrä, koska se vaikuttaa sisäisesti ristiriitaiselta tai oksymoronilta.
Tuo sinun ”tietysti”-vastauksesi oli tietysti ihan puutaheinää. Yksityisomaisuuden ylläpito on anarkiassa(kin) helppoa, yksinkertaisimmillaan siihen riittävät aidat ja lukot, kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin rauhanomaisia ja läheisistään välittäviä. Kriminaaliaineksen varalle toki tarvitaan kättä pidempää joko omaan käyttöön tai ostopalveluna. Ei kovin monimutkaista siis.
Yksityisomaisuuden systemaattinen estäminen sen sijaan on monimutkaisempi juttu, sillä koska suurin osa ihmisistä on rauhanomaisia ja läheisistään välittäviä, eivätkä siksi lähde mukaan ”sovitaanko ettei kukaan kunnioita kenenkään toisen omaisuutta” -hapatukseen, ja koska suurin osa ihmisistä tykkää pitää yksityisomaisuutta, niin yksityisomaisuuden systemaattinen ehkäiseminen sosialistisessa ”anarkiassa” edellyttäisi kollektiivista pakkokoneistoa (eli valtiota) toteuttamaan kyseinen esto, jolloin kysymys ei enää olekaan anarkiasta.
Ilmoita asiaton viesti
”Niin ikään yksikään yhteisomistusta kannattava ja yksityisomaisuutta vastustava henkilö ei voi olla anarkisti, sillä yhteisomistuksen ylläpito ja yksityisomaisuuden kiellon toimeenpano edellyttävät jonkinlaista esivallanomaista pakkokoneistoa.”
Tässäpäs on ristiriitainen väite.
Yksityisomistuksenkin ylläpitäminen vaatii aina pakkokoneistoa(käytännössä myös aina esivallanomaista, koska yksilö harvoin pystyy puolustamaan omaisuuttaan joukkoja vastaan). Rajatonta yksityisomistusta kannattava kannattaa siis myös aina esivallanomaista pakkokoneistoa.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityisomistuksen ylläpitäminen ei vaadi pakkokoneistoa samalla tavoin kuin yhteisomistuksen. Yksityisomistuksen ylläpitäminen ja suojaaminen on valinnanvaraista – omistaja voi valintansa mukaan jättää omaisuuden suojaamatta, voi suojata sen itse, voi organisoida naapurustovahdin suojaamaan yhdessä naapuruston kiinteää omaisuutta, voi palkata yrityksen suojaamaan sitä tai voi vakuuttaa sen. Siihen ei tarvita valtiota eikä pakottamista, vaan jokainen vastaa itse yksityisomaisuutensa ylläpidosta huolehtimisesta tai huolehtimatta jättämisestä.
Sen sijaan yhteisomistuksen ylläpito ja yksityisomaisuuden kiellon toimeenpano vaatii sitä, että yhtäältä ihmisiä estetään omimasta itselleen yhteisomaisuutta ja toisaalta luomasta ja ylläpitämästä yksityisomaisuutta. Tähän tarvitaan miliisi, poliisi tai armeija, jonka kustannusten kattaminen tulee niin’ikään olla yhteistä. Toisin sanoen, yhteisomistusjärjestelmässä ihmiset tulee ensinnäkin pakottaa yhteisomistukseen ja toisekseen heidät tulee pakottaa kustantamaan kyseinen pakottaminen. Se ei onnistu muuten kuin valtion kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäiskö sun joskus vaikka lukea vähän sosiaalihistoriaa eikä vain kuvitella olevas niin fiksu et riittää kun pyörittelet vähän asioita päässäs?
Ilmoita asiaton viesti
Et sitten ilmeisen lukeneempana vaivautunut kertomaan mikä meni pieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitat siis että yksityisomistuksen käsite säilyisi vaikka sitä ei ylläpidettäisi väkivalloin? Uskaltaisinpa väittää että tämä ei pidä paikkaansa. Voisin veikata että esimerkiksi Singaporen omaisuuserot tasoittuisivat melko radikaalisti heti kun omaisuutta suojelevien turvallisuuspalveluiden muurit purettaisiin ja aseet laskettaiisin.
Jos väkivaltainen suojelu järjestetään, sehän on ihan puhtaasti pakkovaltainen koneisto, joka ylläpitää valtaa. Ainoa ero valtion väkivaltamonopolin ja markkinavetoisen järjestelmän välillä on miten tuota pakkovaltaista koneistoa johdetaan. Monarkiassa siitä päättää kuningas, demokratiassa äänestäjät ja lobbaajat sekä vapailla markkinoilla omistajat ja pääoman haltijat. Itse mekanismilla on tuskin mitään eroa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei itsepuolustus tai suojautuminen ole väkivaltaa ennen kuin joku rikollinen käynnistää konfliktin. Jos esimerkiksi Securitaksen vartija palkataan kiertämään autolla omakotitaloaluetta ympäriinsä asuntomurtojen estämiseksi, se ei ole väkivaltaa eikä pakkovaltainen koneisto, vaan suojautumista, rikollisuuden ennaltaehkäisemistä ja yksityisomistuksen ylläpitoa. Vasta jonkun rikollisen ryhtyessä ”hommiin” tarvitsee vartijan ryhtyä varsinaisiin vastatoimiin.
Ja totta, myös yhteisomistuksen suojaaminen ja ylläpitäminen on väkivallatonta siihen asti, kun joku yrittää yhteisomaisuuteen kajota. Sen sijaan yksityisomistuksen estäminen ei ole väkivallatonta, sillä siinä puututaan ihmisten väkivallattomaan käyttäytymiseen väkivalloin. Ja yhteisomistuksen ylläpidon kustantaminen ei ole väkivallatonta, koska se edellyttää veroja, joita on kerättävä pakkokeinojen uhalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos esimerkiksi Securitaksen vartija palkataan kiertämään autolla omakotitaloaluetta ympäriinsä asuntomurtojen estämiseksi, se ei ole väkivaltaa eikä pakkovaltainen koneisto, vaan suojautumista, rikollisuuden ennaltaehkäisemistä ja yksityisomistuksen ylläpitoa. Vasta jonkun rikollisen ryhtyessä ”hommiin” tarvitsee vartijan ryhtyä varsinaisiin vastatoimiin.”
Samalla tavallahan poliisi ei ole pakkovaltainen koneisto, vaan se ylläpitää lakia ja ennaltaehkäisee rikoksia. Vasta kun joku rikkoo lakia, poliisi ryhtyy hommiin.
Totta kai Securitas on esimerkissäsi pakkovaltainen koneisto. Se pakottaa yhteisön hyväksymään rajattoman yksityisomistuksen, ja ylläpitää nykyisiä omistussuhteita yllä väkivallan uhan avulla, sekä estää yhteisön sääntöjen rikkomisen väkivallan avulla. Ihan eri asia onko se oikeutettua vai ei, mutta se on määritelmällisesti puhdas pakkovaltakoneisto.
Sen oikeutus sen sijaan voidaan helpostikin kyseenalaistaa. Nykymuotoinen yksityisomistus ei ole mikään pyhä luonnosta tai Jumalalta saatu oikeus tai monoliitti, vaan yhteiskunnallinen sopimus ja useiden modernien ideologioiden sekamelskan lopputulos. Se ei todellakaan ole jotain mihin ihmiset luonnostaan päätyvät ilman valtion tai ideologioiden indoktrinointia(luonnonmoraali), ja vielä vähemmän omaisuutemme on kehomme jatke.
Ilmoita asiaton viesti
Lue myös edellisen kommenttini toinen kappale.
Ilmoita asiaton viesti
Luin kyllä, mutta en silti näe siinä mitään mullistavaa. Noin mustavalkoista ja radikaalia eroa en noilla asioilla näe sitten millään.
On totta että yhteisomistukseen siirtyminen edellyttää väkivaltaista pakkovaltaa, mutta niin tekee myös yksityisomistuksen haaliminen.
Yksityisomistuksen hankkiminen edellyttää sopimuksenvapautta ja muiden yksityisomistusta, jonka ylläpito puolestaan edellyttää pakkovaltaista väkivaltakoneistoa(kuten käytiin läpi aiemmin). Sen kutsuminen täysin väkivallattomaksi ei siis nähdäkseni ole missään mielessä rehellistä.
Kummassakin tapauksessa omaisuuden hankkiminen siis edellyttää väkivaltaista pakkokoneistoa, ja kummassakin tapauksessa sen ylläpitäminen vaatii sellaisen. Kummatkin voivat tapahtua myös täysin väkivallattomasti jos asiasta löydetään täysi konsensus, joka luonnollisesti on täysin utopistista.
Ilmoita asiaton viesti
Hypoteettiset tilanteet:
Miten henkilön tulisi toimia tilanteessa, jossa hän pyrkii noudattamaan ’non-agression principleä’, mutta käsillä olevat resurssit on yhteisomistuksessa?
Miten henkilön tulisi toimia vastaavassa tilanteessa, jossa hän pyrkii noudattamaan ’non-agression principleä’, mutta käsillä olevat resurssit ovat jonkun muun yksityisomistuksessa?
—
Lisänä:
Millä tavalla nämä kaksi tilannetta eroavat väkivallan (tai mahd. muusta) näkökulmasta?
1. On yksityisomaisuus, jota jokin taho (Securitas, omistaja aseineen, lakikoneisto) suojelee siltä, ettei omaisuutta voida ottaa pois häneltä toisen tahon omistukseen?
2. On yhteinen omaisuus, jota jokin taho (Securitas, omistajat aseineen, lakikoneisto) suojelee siltä, ettei omaisuutta voida ottaa pois heiltä toisen tahon omistukseen?
—
Jos tarkoitat väkivallattomasti syntyneeseen yksityisomaisuuteen kajoamisella väkivalloin verotusta, niin toki asia on osittain näin (mikäli kaikki osapuolet ovat olleet täysin vapaita/riippumattomia toimijoita), eli kyseessä on pakkovalta. Toki ajatus taustalla, miksi näin toimitaan, ei vertaudu mielivaltaiseen ryöstelyyn.
Bonuskysymys: mitä mieltä olet yleisesti negatiivisista ja positiivisista oikeuksista ja niiden merkityksestä vapauden kannalta?
Ilmoita asiaton viesti
Kun vauhtiin päästiin niin siteerataan lisää wikipediaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Libertarian_socialism
Libertarian socialism (sometimes called social anarchism,[1][2] left-libertarianism[3][4] and socialist libertarianism[5]) is a group of political philosophies within the socialist movement that reject the view of socialism as state ownership or command of the means of production[6] within a more general criticism of the state form itself[7][8] as well as of wage labour relationships within the workplace.[9] Instead it emphasizes workers’ self management of the workplace[10] and decentralized structures of political government[11] asserting that a society based on freedom and equality can be achieved through abolishing authoritarian institutions that control certain means of production and subordinate the majority to an owning class or political and economic elite.[12] Libertarian socialists generally place their hopes in decentralized means of direct democracy and federal or confederal associations[13] such as libertarian municipalism, citizens’ assemblies, trade unions, and workers’ councils.[14][15] All of this is generally done within a general call for libertarian[16] and voluntary human relationships[17] through the identification, criticism, and practical dismantling of illegitimate authority in all aspects of life.
Ilmoita asiaton viesti
Miks joku olisi anarkisti ”muodin vuoksi”? Eipä täällä uudessa suomessakaan sillä ainakaan sympatiaa saa. Ja eiköhän nämä ikkunanrikkujat ole pilanneet maineen kaikilta, jotka itseään ovat joskus anarkistiksi kutsuneet.
Mikä sun pointti oli tässä? Että ne on vaan muka-anarkisteja ja tekee sitä vaan ”muodin vuoksi” jotka on vasemmalla poliittisesti?
Ilmoita asiaton viesti
Onko Anarkisti Arhinmäki feikkianarkisti?
Minä jätän yöllä vessanpytyn renkaan ylös, jotta vaimo istuu kylmälle porsliinille ja ulvahtaa. Minä olenkin aito miesanarkisti, joka uskaltaa.
Ilmoita asiaton viesti
Arhinmäki ei ole anarkisti eikä ole koskaan sanonut olevansa anarkisti.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelu on lähinnä historiallisessa mielessä mielenkiintoinen, kiitos siitä.
Mutta nykyisen mittakaavan ja kompleksisuuden tuotannon järjestämiseen liittyvien asioiden ja ongelmien todellisuuden kanssa sillä hyvin vähän mitään tekemistä.
Kunhan ikänsä perseellään istuneet, vanhat (kuolleet) ja uudemmat nojatuolifilosofit, jotka eivät ole koskaan konkreettisesti olleet tekemisissä koko aihepiirin kanssa teoretisoivat ja läpändeeraavat.
Ilmoita asiaton viesti
Ollakko vai eikö olla? Luulen että anarkisti tai what ever alkaa ihmisillä menemään hermot tähän yhteiskuntaan. Meillä puhutaan että Suomi on vähiten korruptoitunut, mutta sitten huumepoliisit ovat itse pahimpia rikollisia. Normi työntekijöiden palkat laskee, mutta suurvirkamiesten palkat eivät laske. No, voidaanhan sanoa että maksavathan hekin veroa, mutta kun verotuloista palkkansa saavat, niin höpötinlöpötin.
Jyrki boy höpötti vastuunkantamisesta poliittista mantraansa ja pakeni parempien pöytien ääreen, kun tilaisuus tuli ja jätti kaiken kesken (höpöttää ja löpöttää, kunnes omalle uralle aukesi paremmat edut ja pakeni). Jne jne (loputon suo)
Mikä se virhe sitten on? Heh.. (anarkistinen ja jopa masokisti/sadistinen virne).. Jätäppäs tietokone ajan sukupolvi heitteelle, niin se porukka kun suuttuu ei se riehu kadulla, vaan sabotoi bittimaailmaa… Sitä paikkaa missä sinunkin nykyajan tärkein/pyhin sijaitsee… =P Mitä sitten vaikka köyhän vimoset pennit menisikin? Köyhä nyt voi luopua vähästäkin, kunhan jokin realismi palautuu ja ahne saa palkkansa.
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuudessa se kaikkein ehkä tärkein asia tässä on se, että anarkokapitalismi ei mahdollista vapautta.
I.7 Won’t Libertarian Socialism destroy individuality?
=> http://anarchism.pageabode.com/afaq/secI7.html?utm…
Mun pitää kääntää toi joskus.
Ilmoita asiaton viesti