Äänioikeus nuorillekin?

Äänioikeusikärajan alentaminen 16 ikävuoteen on ilmeisesti nousemassa yhdeksi kunnallisvaaliaiheeksi, vaikka käsillä olevissa vaaleissa valitut eivät siihen millään tavoin voikaan vaikuttaa. Hyvän puheenvuoron omalla tahollaan tässä vaaliblogipalvelussa aiheesta käytti Teemu Lahtinen (PS) ja asiaa kommentoivat ainakin myös Kasvi (vihr.) ja Aaltonen (vihr.).

En ala toistamaan Lahtisen hyviä perusteluita äänioikeusikärajan alentamiselle, tyydyn vain toteamaan, että muutos on kannatettava. Sen sijaan kritisoin erästä yleisesti käytettyä perustelua ikärajan alentamiselle.

Itse asiassa koko ideahan lienee virinnyt siitä, että nuoret, siis jo nykyisin äänioikeutetut nuoret aikuiset, äänestävät poliittisten päättäjien mielestä liian vähän. Ikärajan laskua on ehdotettu keinoksi, jolla nuoret tottuvat äänestämään enemmän, kun saavat äänioikeuden nuorempina. Tähän en voi millään yhtyä.

Nuorten äänestämättömyys johtuu usein siitä, että heitä (meitä!) ei yksinkertaisesti joko kiinnosta tai he eivät koe äänensä vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Jälkimmäistäkään ei tarvitse ihmetellä, sillä nuoret aikuiset ovat koko ikänsä eläneet maassa, jossa hallitukset ja päättäjät vaihtuvat säännöllisesti, mutta politiikan suunta ei juuri muutu. Riippumatta siitä ketkä ovat hallituksessa ja ketkä oppositiossa, aina vain jatketaan sillä samalla konsensuspolitiikan iki-ihanalla linjalla: kaikkea hyvää kaikille, erityisesti omille suosikkiryhmille, kunhan mikään ei vain liikaa muutu.

Sitten on tietenkin vielä se, että poliitikot välttelevät vastuuta viimeiseen asti. Jos ei muuten, niin ollaan ainakin sanomatta yhtään mitään, vaikka suu käykin jatkuvasti, jotta kukaan ei vain loukkaantuisi tai hermostuisi. Vaihtoehtoisesti tehdään älyvapaita sääennustuksia vuosisadan loppuun (jolloin asianomaisia ei voi enää sormella osoitella vaikka pieleen menisikin) vaikka vain seuraavan kolmen kuukaudenkin ennusteet menevät yhä täysin puihin. (Mistä lähtien valtioneuvoston kanslian strategiaraporteista on muuten tullut poliittisia pamfletteja?)

Hyi olkoon, tai kuten 2-vuotias poikani sanoisi: "Yäk!" Ei ihme, ettei moniakaan nappaa.

Sitä paitsi, entä sitten? Jos nuoret (tai ketkä tahansa muut) eivät halua äänestää, niin olkoot äänestämättä. Tietysti äänestysaktiivisuuden lasku alle puoleen väestöstä voi herättää legitimiteettihuolia päättäjien keskuudessa, mutta niin pitääkin. Jos kansalaiset eivät halua osallistua yhteiseen päätöksentekoon, voidaan aiheellisesti kysyä, että pitäisikö asioista nykyisessä laajuudessa edes päättää yhteisesti, vai voisivatko ja haluaisivatko kansalaiset kuitenkin hoitaa ihan itse omat asiansa. Itse tietenkin kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Lopuksi kuriositeettina Sosiaalisen Vaalikoneen tämänhetkiset tulokset äänioikeuskysymykseen:

(Kysymystä ja siihen tulleita vastauksia pääsee tarkastelemaan tämän linkin takaa, jos on kirjautunut Facebookiin.)