Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Eikö julkisten menojen vähentäminen ole edes vaihtoehto?

Usarin mukaan eduskunnan puhemies Sauli Niinistö kannattaa veroalen perumista talouskriisin vuoksi, kun taas saman puolueen valtiovarainministeri Jyrki Katainen lupaa toteuttaa veroalen, vaikka väliaikaisesti valtion velkaa lisäämällä. Eli tehdään mitä tahansa, mutta menoista ei tingitä?

Niinistö tuntuu olevan huolestunut siitä, että talouskriisi saa kansalaiset säästämään kuluttamisen sijasta, ja ilmeisesti keynesiläiseen kokonaiskysyntään uskovana hän ajattelee, että kun kansalaiset eivät kuluta, valtion täytyy kuluttaa heidän puolestaan.

Katainen puolestaan näyttää uskovan, että kansalaiset jatkavat kuluttamista säästämisasteen noususta huolimatta, kunhan heidän annetaan pitää pikkuisen enemmän omista rahoistaan itsellään. Samalla ei tietenkään voi alentaa julkista kuluttamista, jottei se sama kokonaiskysyntä laske, joten homma hoidetaan vaikka ottamalla velkaa ja jättämällä se tulevaisuuden veronmaksajien harteille.

Pohjimmiltaan nykyisessä talouskriisissä on kyse nimenomaan siitä, että valtiot ovat puuttuneet markkinoihin muunmuassa keinotekoisen halvoilla koroilla ja ohjanneet sekä julkista että yksityistä kulutusta merkittävästi erilaiseksi kuin se olisi vapailla markkinoilla ollut. Erityisesti ylimääräinen, lainapainotteinen kulutus on kohdistunut rakentamiseen, mutta myös kulutuselektroniikkaan, yms.

Kun markkinat sitten huomaavat, että meillä on niitä ja näitä asioita enemmän kuin tarpeeksi, on aivan luonnollista, että niiden kysyntä vähenee rajusti. Kysynnän väheneminen näkyy tietysti hinnoissa. Vaikka edellisen asuntokuplan puhkeamisesta on vajaa parikymmentä vuotta, ihmiset jälleen kerran uskoivat, että asuntojen hintojen nousu jatkuu ikuisesti tai ainakin riittävän pitkään, että he ehtivät sillä rahastaa. Erityisesti Yhdysvalloissa otettiin liian suuria asuntolainoja siinä valheellisessa uskossa, että jättilainasta huolimatta asunnon voi muutaman vuoden päästä myydä huikealla voitolla.

Tällaista mentaliteettia on ollut myös Suomen asuntomarkkinoilla, joten tulossa/meneillään oleva asuntohintojen suurempi korjausliike tulee aiheuttamaan ongelmia asuntovelallisille myös täällä. Tätä Niinistö ja Katainen omilla tavoillaan haluavat ehkäistä ylläpitämällä keinotekoisesti myös rakentamisen kysyntää.

Ongelma on siinä, että tällä tavoin sama politiikka jatkuu ja jatkuu vain. Yksityistä kysyntää herätellään jälleen ohjauskoronalennuksilla. Poliitikot onnistuvat ehkä loiventamaan nykyisen kriisin ja kääntämään suunnan jälleen nousuun, mutta sen seurauksena rakenteelliset ongelmat säilyvät ja voimistuvat. Seuraavasta kriisistä, kymmenen vuoden sisällä, tulee vain entistä pahempi.

Jossain vaiheessa kriiseistä tulee niin pahoja, että poliitikot eivät mahda enää mitään ja markkinat korjaavat itsensä väkisin. Mitä kauemmin todelliseen korjausliikkeeseen menee, sitä suurempi on siitä aiheutuva inhimillinen kärsimys.

Korjausliikettä voitaisiin edesauttaa vähentämällä julkisia menoja ja siten vähentää sekaantumista markkinoiden toimintaan ja virheellisiä investointeja. Se aiheuttaa rakennemuutoksia, työttömyyttä ja joidenkin asuntovelkojen päätymistä selvitystilaan, mutta tässä vaiheessa huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin esimerkiksi seuraavan tai sitä seuraavan kriisin yhteydessä. Näiden ongelmien lieventämiseksi yrittäjyyden ja yksityisen työllistämisen rakenteita tulee yksinkertaistaa ja halventaa pysyvästi. Myös verotusta tulee alentaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Yksinomaan Heslingissä on virkamiehiä menoineen enmmän kuin miljoonakaupunki Lontoossa, eikö se tule kalliiksi?

Käyttäjän pasi kuva

Varmasti tulee kalliiksi. Eivätkä luottamushenkilöidenkään kokouspalkkiot ole halpaa hupia, vaikka tuskin ne kenenkään kokouksiin tuloa ratkaisevat, päätellen luottamustehtäviin pyrkivien hingusta sinne. Esimerkiksi New Hampshiressä kansanedustajatkaan eivät saa mitään palkkaa tai palkkioita, koska se on osavaltion perustuslaissa kielletty.

Noista julkisista menoista: Espoossa on noin 11 veroamaksavaa muuta asukasta jokaista (1) kaupungin palveluksessa olevaa kohti. Minusta siinä on mammuttitaudin tuntua, vaikka joillakin vaikeilla aloilla työmäärää on yli tekijäjoukon kapasiteetin. Näitä ovat esimerkiksi vanhusten- ja kodinhoito, terveyskeskusten palvelut ym. Osasyy näyttää olevan päätehtävän ulkopuolisten töiden teettäminen ("paperin pyörittely"), jonka takia kodinhoitjat ehtivät olla asiakkaansa luona noin 40% työajasta.

Julkisten palvelujen vähentäminen on kuuma peruna ainakin Espoossa; "lisää liksaa, lisää resursseja" on ainoa lääke, jota yhtynyt vasemmisto SDP-VAS-VIHR tarjoavat. Tuosta kokouspalkkion merkityksestä en osaa sanoa sitä en tätä, ajankohtaiseksi se tulisi, jos omalta kohdaltani se poistuisi. Lautakuntatasolla miettisin useasti, viitsinkö istua kokouksissa, jos vaihtoehtona on muut houkutukset.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja