*

Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Maahanmuutto- ja sosiaalipolitiikka

Maahanmuutto on noussut kovasti tapetille, joten voisinpa itsekin laittaa lusikkani siihen soppaan hieman venähtäneen blogitauon jälkeen. Äskettäinhän oman puolueeni Liberaalien puoluesihteeri kirjoitti aiheesta kirjoituksen, jonka sisältö tiivistyy sen viimeiseen lauseeseen: "Pidetään rajat auki ja ihmiset tasa-arvoisina, niin lopulta saamme maailmaan rauhan." Sinänsä kyllä, mutta mielestäni olennainen osa nykyistä maahanmuuttokeskustelua on sosiaalipolitiikka, minkä puoluesihteerimme kirjoituksessaan unohtaa.

Olen monta vuotta seurannut Jussi Halla-ahon blogia säännöllisesti ja mielestäni hän kirjoittaa hyvin ja nostaa tärkeitä asioita esille. Halla-ahon ja hänen hengenheimolaistensa maahanmuuttokritiikin päämäärä on nähdäkseni -- joskin karkeasti yksinkertaistettuna -- se, että rajoitetaan tai valikoidaan maahanmuuttoa, jotta maahanmuuttajista koituvat sosiaalimenot eivät käy liian kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle. Maahanmuuttokriitikot tosin tunnistavat analyysissään maahanmuutosta aiheutuvan muitakin menoja ja vaikutuksia kuin sosiaalimenot, mutta ne lienevät kansantaloudellisesti vähemmän merkityksellisiä.

Mainittu päämäärä on kuitenkin virheellinen, koska ongelma ei ole maahanmuutossa vaan siinä sosiaaliturvassa. Vanha talouden nyrkkisääntö -- vieläpä siitä harvinainen, että taloustieteen eri koulukunnat eivät siitä taida juuri riidellä -- sanoo, että jos tuet jotain, saat sitä lisää. Nyrkkisääntö pätee erityisen näkyvästi sosiaaliturvassa, sillä kun tuemme taloudellisesti toimettomuutta, niin saamme lisää toimettomia. Ilmiössä on tunnistettavissa sekä suora että epäsuora vaikutus.

Yhtäältä liian laaja sosiaaliturva suoraan kannustaa pienituloisia pyrkimään sosiaaliturvan piiriin, varsinkin jos siitä seuraa vapaa-ajan lisääntyminen tulojen pysyessä lähes ennallaan. Toisaalta laajan sosiaaliturvan rahoittaminen nostaa verotuksen tarvetta, mikä puolestaan paitsi heikentää työnteon kannattavuutta varsinkin alemmissa tuloluokissa, myös heikentää työnantamisen kannattavuutta, kun pienempiä hommia ei kannata enää teettää muilla vaan tehdä itse.

Laaja sosiaaliturva yhdistettynä sinänsä hyvään rajat auki -politiikkaan tarkoittaa sitä, että sosiaalitukemme kannustaa nk. elintasopakolaisuuteen, jopa siinä määrin, että maahanmuuton järjestämisestä on jo muodostunut ammattimaista liiketoimintaa. Kaikki maahanmuuttajat eivät toki ole elintasopakolaisia, sillä on mm. paljon niitä työperäisiä (esimerkiksi omalla alallani on hyvin paljon ulkomailta tulleita työntekijöitä) sekä ihan oikeitakin pakolaisia. Kuitenkin nimenomaan elintasopakolaisten ryhmä on tukien kannustamana se nopeimmin kasvava maahantulijoiden joukko, johon ymmärtääkseni myös "halla-aholaisten" maahanmuuttopolitiikkaa koskeva kritiikki perustuu.

Maahanmuuton rajoittaminen ei kuitenkaan korjaa ongelmaa, koska se ei ole se varsinainen ongelma. Vaikka laittaisimme rajat täysin kiinni ja ympäröisimme maamme korkealla muurilla, sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat eivät poistu. Itse asiassa ne vain pahenevat jatkuvasti, kun turvaa yhä vain laajennetaan. Elintasopakolaisten sijasta saisimme vain lisää rakenteellista toimettomuutta omasta takaa. Elintasopakolaisten puuttuminen toki hidastaisi järjestelmän vääjäämätöntä kaatumista omaan mahdottomuuteensa, mutta ei se sitä ehkäisisi.

Rajoittamaton maahanmuutto (ja maastamuutto!) on liberaali ratkaisu ja siihen on pyrittävä. Julkinen sosiaaliturva sen sijaan on hyvin epäliberaali järjestelmä, jonka purkamisen tulisi olla realistisen maahanmuuttopolitiikankin ytimessä. Sosiaaliturva kun voidaan hoitaa yksityisestikin (lue tämä!), niin miksi sen edes pitäisi olla julkista? Julkisen sosiaaliturvan purkaminen poistaisi myös maahanmuuttokriitikoiden esiin nostamat lähinnä elintasopakolaisuudesta aiheutuvat sekä kansantaloudelliset että sosiaaliset ongelmat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Riku Salminen

Itäraja on ainakin syytä pitää tarkoin valvottuna, kunnes saavat asiansa kuntoon sillä puolella. Ruotsin kanssa meillä ei taida enää minkäänlaista rajavalvontaa ollakaan?

"jos tuet jotain, saat sitä lisää" - Varsin yksinkertainen juttu, jota poliitikot eivät ole ymmärtävinään. Pidemmän päälle yhteiskunta ei voi perustua subjektiivisiin oikeuksiin. Valitettavasti näyttää siltä, että järjestelmän täytyy romahtaa ennenkuin poliitikot myöntävät virheensä.

Riku Salminen

Maahanmuutossa on muutkin kuin taloudelliset ongelmansa. Monikulttuurisuuden myötä tietty yhteisöllisyys katoaa ja se johtaa sisäisiin konflikteihin. Näin on tapahtunut aina kaikkialla, mutta sitä ei haluta tunnustaa. Kansallisvaltiot ovat "hajota ja hallitse" hyökkäyksen kohteena.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Riikka, vastaus mihin? Kuten sanottua, laajeneva julkinen sosiaaliturvajärjestelmä ei pitkällä aikavälillä kestä, täysin riippumatta siitä, eletäänkö moni- vai monokulttuurissa. Lähinnä se voi vaikuttaa järjestelmän romahtamisen nopeuteen.

Taidan kirjoittaa pian lisää tuosta sosiaaliturvasta.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Riku, toki rajavalvontaa pitää olla niin kauan kuin siihen on aihetta. Mutta tokihan nykyisinkin myös itärajan takaa Suomeen voi muuttaa esim. työskentelemään. Olen melko varma tästä, koska olen työskennellyt mm. venäläisten maahanmuuttajien kanssa. Ruotsista se ja muualta Euroopasta se lienee tosin helpompaa.

Juhani Virtanen

Tässäpä oli johdonmukaisen maltillisesti perusteltu kaukonäköinen kuvaus maahanmuuton ja sosiaaliturvan ongelmakohdista.

Toimituksen poiminnat