Pyhittääkö tarkoitus ay-liikkeen keinot?
Kirjoitin lauantaina todistetusta ay-liikkeen edustajan valehtelusta tuoreessa tapauksessa. Sain eilen kyseisen henkilön kiinni puhelimitse ja täytyy kyllä sanoa, että ei meistä välittömästi ylimpiä ystävyksiä tullut. Halusin kysyä kyseiseltä luottamusmieheltä, että miksi hänestä on sopivaa valehdella lehdistölle, että kaikki työntekijät (myös järjestäytymättömät) kaikilta (Jyväskylän) toimipisteiltä osallistuivat (laittomaan) työtaistelutoimeen. Hän kierteli ja kaarteli eikä halunnut vastata kysymykseen, mutta lopulta hän väitti, ettei hän suoraan niin sanonut, vaan kyseessä olisi toimittajan oma tulkinta.
Kuitenkin osa näistä väitteistä oli laitettu suoriksi sitaateiksi eli kyseisen luottamusmiehen suuhun. Kysyessäni tästä luottamusmies jälleen kierteli ja kaarteli, mutta lopulta päätti seistä toimittajien tulkinnan takana ja olla vaatimatta oikaisua toimittajilta.
Vastausta alkuperäiseen kysymykseeni en kuitenkaan varsinaisesti saanut. Sen verran hän kuitenkin myönsi, että tarkoitus on saada mahdollisimman laajaa julkisuutta asialle, joten valheellisetkaan väittämät eivät haittaa. Toisin sanoen hän tuntui väittävän, että tarkoitus pyhittää keinot.
Samaa tuntuu väittävän edellisen kirjoituksen kommenteissa Myyryläinen, jonka mielestä lakiakin saa rikkoa, kun vain edistetään työntekijöiden etua.
Sanokaa vain naiiviksi idealistiksi, mutta minun täytyy olla eri mieltä. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ei ole oikein valehdella saadakseen julkisuutta asialleen eikä ole oikein rikkoa lakia ajaakseen asiaansa (periaatteessa ei edes vaikka laki olisi huono, vaikka kansalaistottelemattomuudella onkin ansionsa). Sitä paitsi ay-liikkeen tavoitteet ovat mielestäni haitallisia sekä niiden jäsenille, myös muulle väestölle laajemmassa mittakaavassa, mutta se on jonkin eri kirjoituksen aihe.
Luottamusmies oli muuten myös sitä mieltä, että koska en kuulu liittoihin, ei minulla ole mitään puhevaltaa asiassa. Totta kai minulla on puhevalta asiassa, jossa hän väittää minun (osana kaikkia työntekijöitä) tehneen jotain, mitä en ole tehnyt!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ei aina. Olen kanssasi täysin eri mieltä ammattiyhdistysliikkeen tarpeellisuudesta ja toimintavalmiudesta.
Se että en pidä vasemmistovihreistä tai sosialismista, ei tarkoita sitä ettenkö pitäisi ammattiyhdistysliikkeestä. Ongelmana on vain ammattiyhdistysliikkeen poliittinen sitoutuminen vasemmistoon ja sen itsetuhoisten pyrkimysten rahoittamiseen. AY-vaalit eivät ole rehellisiä ja poliittisella toiminnallaan AY-liike on kaivanut itselleen kuoppaa. Toki yhteiskuntasuhteista pitää maksaa muttei mitä tahansa eikä kenelle tahansa. Esim vihervasemistolainen saatana on ollut jatkuvasti tuhoamassa suomalaista tuotantotaloutta ja siirrättämässä tuotantoa pois maasta ammattiyhdistysliikkeen tuen saattelemana. Ja lyhytnäköinen suomalaiseliitti on innostunut samalla saatavasta kustannushyödystä muttei tajua että loputtomasti ei ulkomailla tarvita suomalaisjohtajia tai suomalaisia muutenkaan. Rahat pois rikkailta ja köyhiltä hölmöiltä.
On ikävää jos luottamusmies ei muistanut sanoa että firmassa on rikkuri joka ei noudattanut työtaistelutoimen velvoitteita. Ja että rikkuri antaa haastatteluja ja kommentteja. Toivottavasti et nauti TyöEhtoSopimuksen määrittelemää minimi- tai muutakaan palkkaa ettei ammattiyhdistysliikkeen sopimukset vain koituneet hyödyksesi tai vaivaksesi.
Ammattiyhdistysliikkeen poliittinen sitoutuminen on ikävää ja järjestelmää rapauttavaa. Olisi suotavaa että poliittiset näkemyserot voitaisiin ylittää ammattiyhdistystoiminnassa ja että kaikki jäsenet voisivat vakuuttua järjestöjensä halusta avoimeen kaikkia poliittisia näkemyksiä yhdistävään tukitoimintaan ja pidättäytyä vasemmistolaisten suosimisesta jäsenkunnan rahoilla. Tätä päivää odotellessa.
Siviilitarkkailija (#2), kyllä ay-liikkeellä voisi olla paikkansa, jos mainitsemasi ongelmat saataisiin korjattua. Lisäksi te-sopimusten yleissitovuus on erittäin suuri ongelma. Työtaistelutoimi ei voi myöskään velvoittaa järjestäytymättömiä mitenkään, vaikka järjestäytyneet voivatkin niihin olla sitoutuneita.
Liberaalit ovat muuten olleet vahvasti mukana työväenliikkeen syntymisessä ja kehittymisessä. Tuolloin työväenliike ajoi mm. elinkeinon harjoittamisen vapautta, kokoontumisen vapautta, sananvapautta ja niin edelleen. Erinomaisia tavoitteita. Sosialismi nimenomaan on se, mikä on ryvettänyt työväenliikkeen, jossa ei sinänsä ollut alunperin mitään vikaa. Lue Vapaasanan artikkeli Sosialismi ja työväenliike – niiden synty ja sekoittuminen toisiinsa.
On varmaankin totta, että ammattiyhdistysliike sortuu aina silloin tällöin totuuden vääristelyyn. Olisikin toivottavaa, että mm. lehdistö puuttuisi tällaisiin tapauksiin hanakammin. Mutta samaan hengenvetoon kyllä toivoisin, että tämä pätisi myös työnantajapuolen puheisiin. Milloin luvataan lisäinvestointeja jos saadaan joku parannus aikaan ja kun päätös on tehty, unohdetaan nämä lupaukset saman tien ja pistetään tehdas sen sijaan vaikkapa Unkariin tai Kiinaan.
Ylipäätään näyttää siltä, että työmarkkinaneuvotteluiden peruslinja on, että kaikki keinot ovat luvallisia kummallekin osapuolelle. Valehdella saa, katteettomien lupausten anto on ok ja vähintäänkin pitää liioitella niin pirusti.
En tiedä kumpi osapuoli sitten on suurempi syyllinen, mutta välillä kyllä epäilen, että tosiasioissa pitäytymistä pidettäisiin työmarkkinaneuvotteluissa lähinnä typeryytenä.
Marko Kivelä (#4), todettakoon, että henkilökohtaisesti en hyväksy epärehellisyyttä myöskään työnantajapuolen taholta. Sieltä puolelta epärehellisyys kuitenkin vähenisi merkittävästi, mikäli yhteiskunta lakkaisi sitä suosimasta. Yrityksiä ei esimerkiksi pidä tukea verovaroista missään tilanteessa eikä lainsäädäntöä pidä millään tavoin muuttaa yrityksiä suosivaksi sen enempää kuin työntekijöitäkään suosivaksi.
Jos yritysten epärehellisyyttä ei yhteiskunnan taholta tuettaisi, se ei olisi kilpailutilanteessa kannattavaa toimintaa, jolloin omistajat joko potkisivat epärehellisen yritysjohdon pihalle tai yritys menisi lopulta nurin.
Pankkituki vääristi talouden lainalaisuudet lopullisesti.
Otan tässä esimerkiksi lentoaseman turvatarkastuspalveluiden kilpailutuksen ja sen että yksi toimija kieltäytyy hyväksymästä alan työehtosopimusta ja aikoo palkata epätoivoisia ihmisiä toisen työehtosopimuksen alle. Paitsi että alan sopimusjärjestelmä romutetaan (seikka joka tuli hirvittävän kalliiksi aikaisemmille alan työnantajille) se tulee vaarantamaan asiakkaiden turvallisuutta sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä.
Varsinaisena ongelmana pidän suomalaista valtion omistajapolitiikkaa joka on ahneudessaan ja piittaamattomuudessaan omaa luokkaansa. Meillä ei ole pitkäjänteistä omistamispoliittista osaamista vaan valtio ja kunnat itse ajavat nopeaa kurjistamista ja piittaamattomien yritysjohtajien etua. Eli omistajana nämä tahot eivät ole kiinnostuneita yritysjohtajiensa tekemisistä.
Yleinen ja yhtäläinen hyvinvointiyhteiskunta on pitkälti ammattiyhdistysten työn ja taistelun tulosta. Köyhät ja ahdistetut työläiset, nykyisin pätkätyöläiset, eivät saa edustusta eivätkä edunvalvontaa. Mutta vielä tärkeämpää on työnantajaosapuolen edustajien ymmärtää että pitkässä juoksussa ay-liike toimii juuri heidän etujensa puolesta. Vaikka lyhyellä tähtäimellä ollaankin eri juoksuhaudoissa.
Edelleenkin odotan vastausta, mihin lahjoitat ay-liikkeen sinulle neuvottelemat palkankorotukset. Noin ay-kielteinen periaatteen mies ei voi ottaa niitä vastaan.
Eihän libertaarilla mitään pitäisi olla varsinaisesti AY-liikettä vastaan, kunhan siihen kuuluminen on vapaaehtoista eikä sillä ole mitään laissa märäättyä erityisasemaa politiikassa. Vähän sama asia kuin uskonnot: kukin kuulukoon mihin haluaa tai olkoon kuulumatta, kunhan millekään taholle ei anneta mitään erityisasemaa.
vanha demari:
Ei varmaan ole meidän vika, että meille tulee automaattisesti ay-liikkeen neuvottelemia palkankorotuksia varsinkin kun emme itse sitä järjestelmää kannata. Olen neuvotellut yleensä kuitenkin korkeammat korotukset, joten voin ajatella että olisi kuitenkin nykyisellä palkkatasolla "yleisistä korotuksista" huolimatta.
Vanhalle demarille, miksi AY-maksu on verovähennyskelpoinen? pitäisikö minun vaati veroissa takaisin näitä ja muita rahoja mitä AY-liikkeet vievät veronmaksajilta.
Suomi on ainoa maa missä oli käytössä tupo? Voiko sosialistisempaa suunnitelmataloutta olla?
Olen myös sitä mieltä, että moraalitonta lakia ei tarvitse noudattaa (ei aleta sitten sarkastisiksi, kyllä ihmiset tietävät mikä on moraalitonta ja mikä ei).
"9 Ei varmaan ole meidän vika, että meille tulee automaattisesti ay-liikkeen neuvottelemia palkankorotuksia varsinkin kun emme itse sitä järjestelmää kannata. "
Ei tietenkään ole, mutta on moraalitonta olla toisten siivellä ja ottaa ne vastaan.
"Olen neuvotellut yleensä kuitenkin korkeammat korotukset, joten voin ajatella että olisi kuitenkin nykyisellä palkkatasolla ”yleisistä korotuksista” huolimatta. "
Yksityisellä tasolla tämä saattaa olla toki mahdollistakin, mutta ei duunareiden suhteen. Onhan olemassa sellaisiakin töitä, joissa ei edes ole mitään tessiä.
"10 Vanhalle demarille, miksi AY-maksu on verovähennyskelpoinen? pitäisikö minun vaati veroissa takaisin näitä ja muita rahoja mitä AY-liikkeet vievät veronmaksajilta."
Se on tulonhankkimiskulu. Saa niitä muutkin vähentää.
"Suomi on ainoa maa missä oli käytössä tupo? Voiko sosialistisempaa suunnitelmataloutta olla? "
En tiedä onko ainoa, mutta on ainakin ainoa maa, jossa pankeille annettiin vastikkeetonta tukea.
"Olen myös sitä mieltä, että moraalitonta lakia ei tarvitse noudattaa (ei aleta sitten sarkastisiksi, kyllä ihmiset tietävät mikä on moraalitonta ja mikä ei). "
Olen samaa mieltä ja siksi minusta on väärin, että työntekijän on työskenneltävä myös järjestäytymättömien kanssa.
Matilaisen suhtautuminen on mielenkiintoisesti epäbalanssissa: työntekijäpuoli tekee rikoksia mutta työntajapuoli on vain (hieman) epärehellinen.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että en pidä nykyisen työmarkkinoiden epätasa-arvon vallitessa kovinkaan suurena rikoksena, että heikompi eli työntekijäpuoli vastaa vahvemman eli työnantajapuolen vääryyksiin työtaistelutoimenpiteillä jotka eivät ole ihan lain kirjaimen mukaisia. Jos valtasuhteet työmarkkinoilla olisivat tasapainossa niin sitten asia olisi toisin. Nyt olen tällä tavalla heikomman puolella.
Väität myös tuossa ylemmässä kommentissa, että yritykset lopettaisivat epärehellisyytensä jos yhteiskunta ei sitä tukisi. Tuo on vain osatotuus. Ne lopettaisivat sen vasta kun siitä ei missään oloissa olisi niille hyötyä.
Tuosta yhteiskunnan tukemasta epärehellisyydestä sinun on myös tunnistettava, että se on ihan yritysten omistajien etua ajavien tahojen aikaansaannos yhteiskunnassa. Ne piirit jotka ajavat taloudellisille toimijoille maksimaalisia vapauksia, ajavat myös noiden epärehellisten keinojen suosimista. Sillä epärehellisten keinojen karsiminenhan on toiminnan säätelyä ja sitä talouslibetaraali vihaa kuin ay-liikettä.
Nihilistille joka kysyy ay-jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuudesta:
Minusta se on itsestään selvä tulonhankkimisesta johtuva kulu, oleellisesti verotettavan tulon hankkimisesta johtuva. Jotensakin se on siis ihan samanlainen kulu kuin ne, joita työnantajapuoli kirjaa yrityksensä kuluiksi kirjanpitoon ja vähentämään tulosta, kaikenlaisia työnantajajärjestöjen ja toimialojen edunvalvontajärjestöjen, kauppakamareiden jäsenmaksuja j.n.e.
Siviilitarkkailijalle ay-liikkeen poliittisesta sitoutumisesta:
Siinä on ihan takana se, että valtaosa ihmisistä jotka ovat ay-liikkeen jäseniä, äänestävät vasemmistopuolueita. Ja mitä duunaripitoisempi liitto, sen vasemmistolaisempi. Jos siis ay-järjstön johdossa ei ole porvareita niin se on ihan jäsenistön vika, he eivät ole äänestäneet johtoonsa porvareita.
Ja olisihan se hieman hassuakin, että samat ihmiset jotka a-yhdistyksen jäsenenä ajaa työläisten asiaa kannttaisi puoluepolityiikan puyolella ihan vastakkaisia asioita.
Mitä taas tulee edunvalvonnan poliittiseen puoleen niin työntekijöiden edunvalvonta on politiikkaa ja mitä suuremmassa määrin yhteiskunnallinen asia. Olisi joten toispuoleista olla ajamatta sitä myös puoluepåolitiikan keinoin. Ja sitä paitsi ajaahan vastapuolikin asioitaan myös puoluepoliittisin keinoin tukemalla hyvin monimuotoisesti mieluisiaan ehdokkaita.
Toisaalta olen kanssasi ihan samaa mieltä, että luottamusmies olisi voinut antaa Matilaiselle palautetta rikkuruudesta.
Voisitko Pasi käsitellä libertaalin näkökulmasta IMD:n selvitystä valtioiden keskinäisestä kilpailukyvystä? Toimittajan juttu aiheesta tänään talouselämässä:
http://www.talouselama.fi/uutiset/article289460.ece
Korjaa jos olen väärässä, mutta ymmärtääkseni korostat pienen veroasteen ja pienen julkisen sektorin tuomia etuja kansantalouksille. Salaisuus tuskin on, että olen aika päinvastaisella kannalla ja siksi haluaisin kuulla sinun mielipiteesi lehtiartikkeliin ja selvitykseen liittyen.
-Tuomas
Tuomas (#14), lainaus artikkelin lopusta: "Useimpia näitä maita yhdistää ainakin suhteellisen korkea veroaste, suuri julkinen sektori sekä pienet tuloerot. Jos Suomi haluaa pysyä kilpailukykyisenä jatkossakin, julkisen sektorin roolia pitää vain kasvattaa."
Zimbabwen veroasteen korkeus, julkisen sektorin suuruus ja tuloerojen pienuus lienevät maailman aivan terävintä kärkeä. Silti se ei ole tuon vertailun kärjessä. Miksi?
Kun sosialististen maiden sosialistisuuden astetta vertaillaan, on aivan selvää, että parhaiten pärjäävät ne maat, joiden sosialistisuus on nykyisin ja/tai on historiallisesti ollut verrattain alhaalla. USA roikkuu kärjessä viime vuosikymmenien sosialistisoitumiskehityksestään huolimatta, koska se kuroi valtavan etumatkan ollessaan lähes pari sataa vuotta hyvin vähän sosialistinen.
Näistä ammattiyhdistys- ja palkka-asiosta saa kyllä aina näyttävän kinan aikaiseksi. Kunnon fleimisotaa.
Yleissitovuuden on vasemmisto ja ammattiliitto ihan itse tähän yhteiskuntaa tuoneet. Valitettavasti siinä käy myös niin, että myös ei-jäsenet saavat ansiottomasti nauttia palkankorotuksista. Lakia pitää noudattaa, joten ei voi mitään. Ratkaisuhan olisi, että ay-liikkeen sopimukset koskevat vain jäseniä. Ei vain taida ay-liikkeille sopia.
maailmalla on ollut menneinä vuosikymmeninä lukuisia sosialistisia valtiokokeiluja, joten voisi edes kokeilla tuota libertarismia, minarkismia, anarkokapitalismia etc. (what ever) vaikuttaa fiksulta aatteelta, tosin en aivan kaikkia näkemyksiä jaa, kuten en minkään "aatteen" kohdalla...
libertarismiwiki
http://liberalismi.net/wiki/Yleist%C3%A4_libertarismista
libertarismi: -lyhyt oppimäärä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Libertaari
Sosialistisuuden aste on ollut kovin alhaalla kaikkialla. Sosialismia ei pidä sekoittaa valtion omistuksiin tai ohjaukseen kapitalistisessa valtiossa. Korkeintaan jotkin tuotannolliset osuuskunnalliset ovat olleet suuntautumassa siihen suuntaan. Varsinkaan veroasteen korkeudella ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan sosialistisuuden kanssa. Se on ihan eri mittari.
Tiedoksi, että Zimbabwe ei ole koskaan ollut eikä ole tällä hetkellä sosialistinen. Se on feodalistinen. Emme myöskään tiedä tuleeko siitä koskaan sosialistinen ja jos tulee niin milloin. Oma veikkaukseni on, että jos siitä joskus tulee sosialistinen niin se ei ainakaan ole ensimmäisten joukossa.
Itse asiassa mikään yhteiskunnallinen kokeilu ei ole ollut vielä lähelläkään sosialismia. Pisimmillään on ollut alkeita siirtymävaiheesta eli proletariaatin diktatuurista mutta siitä on vielä pitkä matka sosialismiin.
[lainaus]Siinä on ihan takana se, että valtaosa ihmisistä jotka ovat ay-liikkeen jäseniä, äänestävät vasemmistopuolueita. Ja mitä duunaripitoisempi liitto, sen vasemmistolaisempi.[/lainaus]
Tuossa puhui pelkkä demari. Todellisuudessa ay-liikkeen vaalit ovat demokratian irvikuvia joissa voittajat on valittu ennen kun ensimmäinen vaalilappu on solahtanut laatikkoon. Toisten ehdokkaiden kampanjoita tuhotaan järjestelmällisesti. Panettelu ja uhkailu ovat järjestelmällistä samoin vaalien uskottavuus ja salaisuuskin on kyseenalaista. Naurettavin kokemani ay-vaali oli PAM:in osaston järjestämä 3. vaalikerta kun henkilö joka ei tullut valituksi jatkokaudelle päätti valittaa. Ja kun hän kolmannen kerran jäi valitsematta, tämä luottamusmies allekirjoitti työnantajan kanssa palkkojen alentamista koskevan sopimuksen jossa hän luopui työntekijöiden matkakorvauksista ennenkuin poistui työnantajan hyväksymälle sairaseläkkeelle.
Ihmisten puoluetaustat ja näkemykset ovat muuttuneet, hakaniemen mafia ei ole.
Siviilitarkkailijalle:
Miksi ihmeessä tuollainen henkilö on valittu luottamusmieheksi, ainakaan toista kertaa, jos luottamusta ei löydy? Ay-liikkeen toiminta vaatii aktiivisuutta edes sen verran, että seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Muuten saa syyttää vain itseään, ihan yleisemminkin yhteiskunnassa, ei ay-liike ole siinä mitenkään poikkeuksellinen.
...ja vielä jatkoa Siviilitarkkailijalle:
En ole demari enkä muutenkaan sitoutunut mihinkään poliittiseen suuntaan tai järjestöön. Pidän tästä riippumattomuudestani hyvin tiukasti kiinni.
"5 Yrityksiä ei esimerkiksi pidä tukea verovaroista missään tilanteessa eikä lainsäädäntöä pidä millään tavoin muuttaa yrityksiä suosivaksi sen enempää kuin työntekijöitäkään suosivaksi. "
Ainahan lainsäädäntö jotain ryhmää suosii. Miten voit osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun sinulla ei ole alkeellisintakaan käsitystä yhteiskunna toiminnasta.
"Sitä paitsi ay-liikkeen tavoitteet ovat mielestäni haitallisia sekä niiden jäsenille, myös muulle väestölle laajemmassa mittakaavassa, mutta se on jonkin eri kirjoituksen aihe."
Ihmiset ovat mielestäsi siis tyhmiä, kun kumminkin kuuluvat ammattiliittoihin. Et ole muuten vieläkään kertonut, mihin lahjoitat ay-liikkeen sinullekin neuvottelemat palkankorotukset. Totuus on tietenkin, että pidät ne itse. Siinä joutuu olemaan eri mieltä itsensä kanssa, mutta kukapa libertaareja edes ottaisi vakavasti.
Vanha demari (#23), osaatko lukea? Viimeisimmän artikkelini toinen lause oli: "Vastaan kommentteihin jahka ehdin." Mutta vastataan nyt pikaisesti.
Tietenkin pidän palkan yleiskorotukset itse kuten pidän myös niitä merkittävästi suuremmat muut saamani palkankorotukset. Yleiskorotuksissa on kuitenkin sellainen ongelma, että niiden saaminen periaatteessa heikentää työntekijän neuvotteluvaraa saada muita palkankorotuksia.
Jos työntekijä on esimerkiksi saamassa 0,7% yleiskorotuksen, on lienee aivan turha edes ehdottaa työnantajalle esimerkiksi 0,8% korotusta yleiskorotuksen sijaan. Ja vaikka työehtosopimusten yleissitovuutta vastustava työntekijä saisikin neuvoteltua itselleen 0,8% korotuksen, niin tuskin hänen olisi syytä pitää itsellään vain 0,1% erotus ja lahjoittaa loput edelleen.
Liiton neuvotteleman työehtosopimuksen tulisi koskea vain kyseiseen liittoon kuuluvia työntekijöitä. Toki myös liittoon kuulumattomien pitäisi saada yrittää neuvotella samanlainen sopimus tai jopa sopia työnantajan kanssa, että työehtosopimusta sovelletaan myös häneen, kunhan se on vapaaehtoista sekä työntekijän että työnantajan puolelta.
Nykyisin lainsäädäntö ei anna esimerkiksi minulle mahdollisuutta sopia työnantajani kanssa työehtosopimustani "huonompia" ehtoja, vaikka se joissain tilanteissa voisi minulle sopia paremmin. Se on aika ylimielistä holhoamista lainsäätäjien taholta. Mikseivät aikuiset ihmiset muka osaisi itse päättää, millaiset työehdot heille sopivat parhaiten?
Väitteesi "Ainahan lainsäädäntö jotain ryhmää suosii" on puolestaan aivan naurettava. Nykyisin ja historiallisesti asia toki on näin, mutta se ei tarkoita, että asian aina pitäisi olla niin. Olet tainnut ymmärtää blogini aivan väärin: en pyri dokumentoimaan asioiden nykyistä tolaa (mitä järkeä siinä edes olisi) vaan yritän kertoa mikä asioissa mielestäni on nykyisin pielessä ja kuinka niiden pitäisi mielestäni olla.
Kautta linjan tärkein tavoitteeni on nimenomaan se, että lainsäädännön pitää olla sellainen, että se kohtelee kaikkia tasapuolisesti, siis toisin sanoen ei suosi ketään tai mitään.
Myyryläinen (#18), no, myönnetään, käytän sosialismi-termiä ehkä vähän oppikirjamääritelmää väljemmin. Karkeasti ottaen tarkoitan sillä mitä tahansa valtion toimintaa, jolla päätös- ja/tai omistusvaltaa siirretään kansalaisilta valtiolle. Minusta kuitenkin sosialismista tai sosialistisuudesta voidaan jo puhua ennen kuin kaikki tehdään marksistis-leninistisen mallin mukaisesti. Osittain kapitalistisessa valtiossa voi olla ja onkin mukana osa sosialismia. Siksi puhutaan sekataloudesta.
Esimerkiksi keskuspankki (oli se sitten SKP, EKP tai Fed) on sosialismia ja Marxin&Engelsin listaltakin löytyy kohdasta viisi. Korkea progressiivinen vero niinikään on sosialismia, M&E:n listalla pykälä kaksi. (Kirjoitinkin Komm. manifestin toteutumasta viime lokakuussa täällä.)
Robert Mugabe on marksisti ja on toteuttanut Zimbabwessa äärimmäisen kollektivistista politiikkaa. En tiedä millä perusteella sanot sitä feodalismiksi, mutta kyllä se hyvin sosialistiseksi voidaan laskea.
Itsekin yläasteikäisenä olin kovin punainen ja lässytin innoissani, että sosialismi on paras järjestelmä, sitä ei vain ole ikinä toteutettu missään oikein. Luulisi aikuisten ihmisten päässeen jo ohi noin naurettavista argumenteista. Sitä paitsi, huolimatta monista yrityksistä toteuttaa sosialismia, miksi se sitten ei ole mennyt oikein? Ovatko johdossa olleet "toverit" olleet vain liian epätäydellisiä ihmisinä?
Myyryläinen (#13): "Tuosta yhteiskunnan tukemasta epärehellisyydestä sinun on myös tunnistettava, että se on ihan yritysten omistajien etua ajavien tahojen aikaansaannos yhteiskunnassa."
Totta, eivät valtiot ole yksin päättäneet alkaa suitsimaan markkinataloutta (suur)yrityksiä suosivilla pelisäännöillä. Kyllä ne (suur)yritykset ja niiden etujärjestöt ovat niitä muutoksia ajaneet ja lobanneet. Millään yrityksellä ei pitäisi olla mitään erilaisia oikeuksia, vapauksia tai velvollisuuksia toisiin yrityksiin tai edes yksittäisiin kansalaisiin verrattuna.
Vanha demari, parhaan vastauksen tuohon palkankorotuskysymykseesi antoi muuten Markus kommentissa #16. Toivottavasti luet sen ja vastaat siihen.
"24 Tietenkin pidän palkan yleiskorotukset itse kuten pidän myös niitä merkittävästi suuremmat muut saamani palkankorotukset."
En kerta kaikkiaan pysy mukana logiikassasi. Et hyväksy organisaation toimintaa, mutta olet valmis käyttämään hyväksesi organisaation saavutukset.
"Yleiskorotuksissa on kuitenkin sellainen ongelma, että niiden saaminen periaatteessa heikentää työntekijän neuvotteluvaraa saada muita palkankorotuksia. "
Tämä ei kyllä käytännössä pidä paikkaansa. Tiettyinä aikoina voi olla helppo saada yleiskosrotuksen lisäksi muita korotuksia. Esimerkiksi rakennusalan ylikuumenemisen aikana tämä toimi.
"Jos työntekijä on esimerkiksi saamassa 0,7% yleiskorotuksen, on lienee aivan turha edes ehdottaa työnantajalle esimerkiksi 0,8% korotusta yleiskorotuksen sijaan."
Viittaan edelliseen kohtaan. Käytännön elämässä tämä toimii liukumina eli asiasta ei välttämättä edes sovita mittän.
"Ja vaikka työehtosopimusten yleissitovuutta vastustava työntekijä saisikin neuvoteltua itselleen 0,8% korotuksen, niin tuskin hänen olisi syytä pitää itsellään vain 0,1% erotus ja lahjoittaa loput edelleen."
Et ehkä tiedä, mutta aika monet työnantajat pitävät siitä, että jokaisen kanssa pitäisi erikseen neuvotella. Miksi työnantaja maksaisi edes sen 0,1 %, kun voi olla maksamatta mitään. Jos sopimus sitoo vain ay-liikkeen jäseniä, miksi työnantaja maksaisi sen muillekin.
"Nykyisin lainsäädäntö ei anna esimerkiksi minulle mahdollisuutta sopia työnantajani kanssa työehtosopimustani ”huonompia” ehtoja, vaikka se joissain tilanteissa voisi minulle sopia paremmin."
En pysty kuvittelemaan, milloin 50 euron palkankorotus voisi olla kenellekään edullisempi kuin 100 euron.
"Se on aika ylimielistä holhoamista lainsäätäjien taholta. Mikseivät aikuiset ihmiset muka osaisi itse päättää, millaiset työehdot heille sopivat parhaiten?"
Vaikka ihan sen takia, että työntekijäpuoli on aina heikompi eikö ole mitään mieltä neuvotella jokaisen kanssa erikseen.
"Väitteesi ”Ainahan lainsäädäntö jotain ryhmää suosii” on puolestaan aivan naurettava. Nykyisin ja historiallisesti asia toki on näin, mutta se ei tarkoita, että asian aina pitäisi olla niin."
Tämäkään ei avaudu. Ei ole olemassa neutraalia lainsäädäntöä. Mieleeni ei tule, että sellainen olisi mahdollista millään alalla.
"Olet tainnut ymmärtää blogini aivan väärin: en pyri dokumentoimaan asioiden nykyistä tolaa (mitä järkeä siinä edes olisi) vaan yritän kertoa mikä asioissa mielestäni on nykyisin pielessä ja kuinka niiden pitäisi mielestäni olla. "
Kyllä olen ymmärtänyt tämän lähtökohdan. Individualismisi johtaa käsittääkseni umpikujaan, jos sitä laajennetaan kaikille mahdollisille elämänaloille. Joskus muinoin sopimusoikeudessa (mihin kuuluvat myös työehtosopimukset) teoretisoitiin sillä, että siinä aina kaksi samanarvoista sopijaa neuvottelee,vaikka toinen saattoi olla selvästi vahvempi.
"16 Yleissitovuuden on vasemmisto ja ammattiliitto ihan itse tähän yhteiskuntaa tuoneet. Valitettavasti siinä käy myös niin, että myös ei-jäsenet saavat ansiottomasti nauttia palkankorotuksista."
Tähän olen käsittääksenki jo vastannutkkin. Palkankorotuksen voi lahjoittaa mihin haluaa. Muuta en osaa sanoa, koska mielestäni on täysin järjenvastaista, että joku valittaa sitä, että hänelle neuvotellaan etuja.
Vanha demari (#28): aivan aluksi ehdotan, että jatkossa lainatessasi tekstiä kommentteihisi opettelet käyttämään html-tageja, joilla lainaukset saa erottumaan muusta tekstistä. Esimerkiksi <em>lainaus</em> saa lainauksen näkymään kursiivilla. Helpottaisi lukemista kummasti.
Sitten asiaan. Ensinnäkin, ymmärtääkseni työehtosopimuksissa sovitaan hyvin monista muistakin asioista kuin vain palkasta. Tuskin kukaan haluaisi sopia tessiä pienemmästä palkasta, ellei sitä vastaan saisi jotain muuta etua. Työntekijä voi myös haluta joustaa jostain muusta tes-ehdosta alaspäin saadakseen enemmän palkkaa tai jotain muuta etua.
Tessien vähimmäispalkat myös rajoittavat alemman tuottavuuden, kuten ammatti- tai kielitaidottomien henkilöiden työnsaantia. Tosin eiväthän ammattiliitot sellaisista vähäosaisista olekaan kiinnostuneita.
Toisekseen, jos yksilöllinen sopiminen järjestäytymättömien työntekijöiden kanssa olisi yritykselle liian raskasta, yritykset varmaankin alkaisivat sitten suosia liittoihin kuuluvia, vai kuinka? Eihän tämä voi ay-jäärän mielestä olla huono lopputulema, sehän kannustaisi ihmisiä liittymään liittoihin. Toisaalta, markkinoilla voisi syntyä muitakin ratkaisuja sopimusmenettelyjen keventämiseen.
Kolmanneksi, työntekijäpuoli ei ole aina heikompi ja silloinkin kuin se on, se johtuu käytännössä siitä, että yritysten välinen kilpailu alalla ei ole tehokasta ja/tai työmarkkinat eivät ole tehokkaat. Joka tapauksessa, jos alalla toimivien yritysten välillä vallitsee kova kilpailu, työntekijöillä on erittäin suuri merkitys siinä, mitkä yritykset pärjäävät kilpailussa ja missä eivät. Tällöin heillä on myös suuri valta työnantajiin nähden.
Työmarkkinoilla on myös nykyisin paljon rakenteellisia esteitä, jotka esimerkiksi rajoittavat siirtymistä alalta toiselle. Nämä ovat hyvin pitkälle ammattiliittojen aikaansaannoksia. Esimerkiksi ylitarjonta työvoimasta jollakin alalla vaikeuttaa kaikkien sen alan työntekijöiden neuvotteluasemaa, mikäli ylitarjonta jää kortistoon odottelemaan tilaisuuttaan ja/tai ei pääse helposti purkautumaan toisille aloille. Vastaavasti työvoiman alitarjonta antaa työntekijöille suunnattomasti valtaa työnantajiin nähden.
Sitähän ammattiliitot ovat perinteisesti yrittäneet saavuttaa rajoittamalla keinotekoisesti työvoiman tarjontaa, mikäli se on vain ollut mahdollista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa mm. lääkärit ja lakimiehet tarvitsevat ammattiliittonsa hyväksynnän, jotta voivat toimia alallaan. Erityisesti lääkärien liitto rajoittaa merkittävästi lääkärien tarjontaa tällä tavoin, mikä vaikuttaa merkittävästi lääkäripalveluiden korkeaan hintaan USA:ssa. Aivan älyvapaata toimintaa, ja silti epäilemättä myös Suomessa ammattiliitot tarttuisivat tuollaiseen tilaisuuteen, jos vain saisivat.
Neljänneksi, neutraalin lainsäädännön osalta pointti on nimenomaan se, että sellaista lainsäädäntöä, joka ei voi olla neutraalia, ei pidä olla lainkaan. Käytännössä tämä tarkoittaisikin lähes minarkistista lainsäädäntöä, sillä olet aivan oikeassa siinä, että lähes kaikki lainsäädäntö suosii jotain eturyhmää.
Matilaiselle sosialismista:
Ei pidä sotkea keskenään sosialismia ja kapitalistisen valtion toimia. Yleensä sellainen valtio harjoittaa vallassa olevien kapitalistien mielen mukaista politiikkaa ja pyrkii turvaamaan heidän etunsa. Silloin joutuvat kärsimään myös heikommat kapitalistit ja porvarit mutta vallassa olevat kapitaalien omistajat kasvattavat valtaansa ja muruja rapisee heidän rengeilleenkin eli valtiokoneistossa työstentelville ja palkkajohtajien rälssille. Siinä suhteessa talousliberaalien touhut ovat ikäänkuin haikailua menneen idealismin (~ Adam Smith et al) perään, restauraatiota sellaisesta jota ei koskaan saavutettu. Yhteiskunnallinen kehitys menee kuitenkin toiseen suuntaan.
P.s. Suomen kielessä lainausmerkit riittävät osoittamaan suoraa lainausta, korostuksien kanssa leikkiminen pitäisi olla tarpeetonta.
Myyryläinen (#31), maailmassa ei ole yhtään ainoaa täysin kapitalistista valtiota sen paremmin kuin sosialistista onnelaakaan. On sekatalouksia, joista toiset ovat enemmän kapitalistisia (vapaita) kuin toiset, toisissa taas ollaan hieman enemmän sosialismiin kallellaan.
Käytännössä kaikissa maailman maissa (poikkeuksia on tietääkseni tasan yksi ja de facto senkin maan keskuspankkina toimii USA:n Fed) on keskuspankki, joka on sosialistinen instituutio. Mikään keskuspankin suorittama toimenpide ei voi olla kapitalistinen, sillä kapitalismia olisi ainoastaan se, että keskuspankki ei tekisi yhtään mitään.
On siis mahdotonta olla sotkematta keskenään sosialismia ja "kapitalistisia" valtioita, koska ne ovat jo keskenään sekaisin.
PS. Aika monessa muussakin kielessä käytetään lainausmerkkejä osoittamaan suoraa lainausta, mutta sillä ei ole merkitystä. Korostuksien kanssa leikkiminen helpottaisi lukemista, jos lainauksia ja vastauksia niihin on vuorotellen, joten kyse olisi ihan vain ystävällisyydestä kanssakeskustelijoita kohtaan. Ei se mitenkään välttämätöntä ole tietenkään eikä liity kielioppiin mitenkään.
Itse asiassa "kapitalistinen valtio" on itsessään ristiriitainen käsitehirviö. Valtio organisaationa ei ole kapitalistinen vaan perustuu alueelliseen väkivaltamonopoliin (siis vain valtiolla on sen alueella oikeus käyttää pakkovaltaa). Kapitalismissa millään taholla ei olisi oikeutta pakottaa tai käyttää väkivaltaa.
Mikään valtio ei siis voi olla täysin kapitalistinen, koska valtiota ei voi olla olemassa ilman mainittua pakkovaltaa. (Suomessa pakkovalta näkyy esimerkiksi valtion ehdottomana lainsäädäntö-, oikeus- ja järjestyksenpitomonopolina.)
Varmaankin tarkoitat kapitalistisella valtiolla valtiota, jossa on ainakin näennäisesti vapaa markkinatalous (jota valtio tietysti rajoittaa lukemattomin suurin ja pienin säädöksin). On kuitenkin väärin väittää, että sellaisessa valtiossa esiintyvät talous- tai muut ongelmat olisivat kapitalismin syytä, kun todellisuudessa ne ovat lähes aina seurausta siitä, että valtio on puuttunut markkinoiden toimintaan, vaikka sen ei olisi pitänyt. Esimerkiksi mainitsemani keskuspankki on mitä pahimmanlaatuista puuttumista markkinoiden toimintaan ja se onkin lukuisten väitettyjen "markkinavirheiden" alku ja juuri.
Valtio on vallassa olevien väkivaltakoneisto jolla pidetään ilman valtaa olevat kurissa. Kapitalistisissa oloissa valtaa pitävät ovat joukko kapitalisteja jotka hallussaan olevalla valtiokoneistolla pitävät järjestystä yllä valtapiirissään. Maantieteellisille alueille ne ovat sijoittuneet ainoastaan sen vuoksi, että valtaa voidaan pitää vain niin laajalla alueella johon resurssit riittävät. Näiden valtiorakennelmien koossa pitämiseksi sitten käytetään erilaisia mekanismeja kuten poliiseja, armeijoita, uskontoja, kansallisuusaatetta j.n.e.
Nykyisin kehitysvaihe näyttää olevan kohti kansallisvaltioita suurempia yksiköitä koska pääomat ja niiden mukana resurssit sallivat suurempien kokonaisuuksien hallinnan. Jotkut jo puuhaavat koko maailmanlaajuisia intressipiirejä (U.S.A. on jo vuosia julistanut sillä olevan kansallisia etuja ajettavana ympäri maapallon ja EU-kin havittelee samoille markkinoille)
Sekataloudesta olen hieman samaa mieltä. Täysin kliinisen puhtaita ilmiöitä ei ole kuin hyvin siivotuissa laboratorioissa. Sen sijaan kapitalismia eli sitä, että tuotantosuhteet ovat järjestäytyneet niin, että pääomien omistajat hallitsevat tuotantovoimia, on hyvinkin laajalti. Sosialimia ei ole se, että vallassa olevat kapitalistit käyttävät hallussaan olevaa valtiota omien etupyyteidensä välineenä. Se on pikemminkin yksi kapitalismin kehitysaste. Äärimmilleen kehittyneenä sitä kutsutaan "valtiomonopolistiseksi kapitalismiksi". Eräs tälläisiä esiasteita ja kokeiluja olivat natsismi ja fascismi.
Tällä hetkellä me alamme mielestäni elää jonkinlaista vamokap:n oligopolistista vaihetta. Kehitys siihen ja siitä eteenpäin on kapitalismiin sisäänrakennettu koska taloudellinen voiton tavoitteluun tähtäävä talous johtaa vääjäämättömästi siihen, että jotkut voittavat ja jotkut häviävät ja pikkuhiljaa enemmän voittavat voittavat vielä enemmän ja pääomat kasautuvat enemmän ja suurempiin kasoihin. Tältä tieltä ei näytä suuressa mittakaavassa olevan paluuta vaikka kehitys ei aina olekaan suoraviivaista vaan aaltoliikettä.
Sekotit nyt kapitalismiin myös käsitteen "vapaa markkinatalous". Ottanet huomioon, että vapaus on aina jonkun vapautta suhteessa jonkun toiseen rajoituksiin. Vapauden rajoituksia on resurssien aiheuttamat rajoitukset ja kilpailijoiden vapaudet. Ja kun kilpaillaan markkinoilla, joku aina voittaa ja saa siten lisää resursseja jolloin on muita vapaampi eli muiden vapaudet ovat rajoittuneemmat. Koska kilpailua ei aloiteta aina aika ajoin uudelleen, kuten lasten monopolipelissä, johtaa kilpailu automaattisesti vapauden kasautumiseen vain harvojen käsiin, samoille joille kapitaalitkin. Heille myös kasautuu resurssien mukana mahdollisuus rakentaa ja käyttää valtion kaltaisia koneistoja omien etujensa ajamiseen. Valtion asettamat rajoitteet ovat siis yhdeltä osalta vapaassa kilpailussa voittaneiden kapitalistien keinoja toisia kapitalisteja vastaan. Toisaalta ne ovat myös keinoja suojella koko systeemiä palkkatyöläisten muodostamalta uhkalta. Siten ne ovat keinoja edistää valtaan päässeiden kapitalistien vapautta toisia vastaan.
Nykyiset libertaarihaikailut ovat edellä kuvattuun reaalimaailmaan nähden jonkinlaista haikailua menetetyn ideaalin paratiisin perään. Kehitys on kuitenkin kehittynyt niistä ohi jo pari sataa vuotta sitten eikä niihin ole paluuta kuin haaveissa.
Myyryläinen, tarkoitatko kapitalismilla jonkinlaista rikkaiden eturyhmien ylivaltaa, ja erotatko sen vapaasta markkinataloudesta? Pasi tuntuu käyttävän näitä kahta(kapitalismi ja markkinatalous) synonyymeinä, joten haluaisin tietää miten itse käytät niitä.
Nimim. Napalterille:
Minusta kapitalismi ja markkinatalous on osittain päälekkäisiä termejä mutta eivät yksi yhteen synonyymeja.
Kapitalismilla tarkoitan yhteiskunnallista olotilaa jossa talouselämän toiminnassa tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa niillä joille niiden käytöstä kasaantuneet pääomat ovat kertyneet. Alunperin he olivat tunnistettavia, m.m. patruunoiksi ja suurkapitalisteiksi nimitettyjä yksityishenkilöitä. Nyttemmin kehityksen kehityttyä todelliset omistajat ja kapitaalien hallitsijat ovat peittyneet monimutkaisten verkostojen taakse siten, että yksittäisiä kasvoja on vaikeampi tunnistaa kun he toimivat instituutioiden ja palkkajohtajien takana.
Markkinatalous on taas tapa hoitaa vaihdantaa niin, että yksittäiset enimmäkseen kapitalistien yksityisesti, yhdessä tai yksin omistamat yksittäiset organisaatiot hoitavat vaihdannan tavoitteena voiton maksimointi eikä työntekijöiden tai kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen.
Niiden yhteys menee mielestäni niin, että kapitalismi edellyttää taloudellisille toimijoilleen markkinataloutta jotta he voivat kasata pääomiaan markkinoilla kauppaa käymällä ja siitä voittoa keräämällä. Ja markkinatalouden kaupankäynti kilpaillen voitosta johtaa kapitaalien kasaantumiseen. Ja kapitaalinen kasautumisen riittävän suuriksi antaa niiden omistajille mahdollisuuden resurssiensa puitteissa rajoittaa muiden markkinatoimijoiden vapautta toimia markkinoilla: mitä suurempi kapitaali, sen enemmän resursseja rajoittaa muiden vapautta. Se ei kuitenkaan tarkoita markkinoiden tai markkinatalouden poistumista vaan oligopolistisia markkinoita.
Summa summarum; markkinatalous on kapitalismin edellyttämät olosuhteet joissa kapitalistit voivat kapitaalejaan kasata. Markkinoiden vapaus taas eräs noiden markkinoiden ominaisuus jolla yhdeltä ja omalta osaltaan voi yrittää arvioida markkinoiden kehitysastetta.
Selvittikö tämä ajatteluni taustoja?
Liberalismiwiki tulee taas hätiin: Mitä tarkoitatte vapaalla markkinataloudella? Eikö se ole sama asia kuin kapitalismi?
Myyryläinen:
Selvensihän tuo, mutta miten kapitalistit rajoittavat ihmisten "vapautta" saatuaan rahaa tilille? Tämähän on puhtaassa markkinataloudessa mahdotonta väkivaltamonopolin kautta(esim. poliitikkoja lahjomalla), koska valtio ei saa puuttua talouteen/ihmisten elämään, kuten nykyisessä sekataloudessa.
Myyryläinen (#36), minuakin kiinnostaisi kuulla vastaukseksi Napalterin (#38) erinomaiseen kysymykseen. Miten pääomien väitetty kasautuminen rajoittaa muiden vapauksia, jos valtiokoneistoa ei ole tai sitä ei voi siihen käyttää?
Sitä paitsi esitän myös eriävän mielipiteen pääomien kasautumisesta. Mitä suurempi jokin yhtiö on, sen byrokraattisempi se on pääsääntöisesti. Mitä suurempi jokin omaisuus on, sitä vaikeampi sitä on hallita ja sitä enemmän sen ylläpito aiheuttaa kustannuksia. Jos suurpääoma ei voisi rajoittaa pienempien kilpailijoiden mahdollisuuksia valtion avulla, niin juuri näiden seikkojen vuoksi pienet kilpailijat aina välillä mullistaisivat pelikentän, syösten ehkä vanhoja suuria unholaan ja muodostuen itse suureksi.
Näin toki tapahtuu nykyisinkin, mutta väitän, että viimeisen sadan vuoden aikana sääntelyn lisääntyessä nimenomaan suurpääoma on vahvistanut asemiaan ja pienten "vallankumoukset" ovat vähentyneet. Kehitys myös kulkee jatkuvasti huonompaan suuntaan.
Napalterille:
Nykyisessä kapitalismissa valtio on nimen omaan se väkivaltakoneisto jota tarkoitan. Sekatalous on termi jolla kuvataan niitä rakenteita joita kapitalistit on pakotettu luomaan yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Tämä toimi niin kauan kuin kapitalisteilla oli pelotteena NL jonka he kokivat uhkaksi omalle elämäntavalleen.
Jos vallassa olevilla eli suurimmilla kapitalisteilla ei olisi valtiota niin heillä olisi yksityiset väkivaltakoneistonsa. Tästä löytyy esimerkkejä esimerkiksi Venäjän n.s. rosvokapitalismin ajalta. Nyt siellä rakennetaan valtiota hoitamaan hommaa sisäsiistimmin. Suomessakin työnantajilla oli aikoinaan Pihkalan kaartinsa ja suuryritysten omat suojeluskuntayksiköt kun eivät kaikilta osin luottaneet vielä rakenteilla olevan valtiokoneiston voimaan.
Matilaiselle:
Väitinkö jotenkin, että kapitaalien kasautuminen ei aiheuttaisi byrokratiaa? Kielsinkö jotenkin vaihtuvuuden kapitaalien hallitsijoiden joukossa? Kyse on kapitaalikasautumien koosta ja niiden vaikutusvallasta. Katsotaan esimerkiksi Microsoftia. Se on varsin nuori yritys mutta sen omistajat ovat kasanneet maailman luokassa valtavan kapitaalin ja todennäköisesti se kasvaa vieläkin. Seuraava polvi eli esimerkiksi mahdollisesti Google tulee olemaan vielä suurempi.
Olet havainnut kehityksen suunnan ihan oikein. On sitten tunne- ja arvostuskysymys pitääkö sitä hyvänä kehityksenä vai huonona kehityksenä. Joka tapauksessa kapitalismin kehitys tuntuu menevän vääjäämättömästi siten kuin K. Marx sen kuvasi. Ihan toinen juttu sitten on, meneekö kehitys jatkossakin hänen kaavailujensa mukaan eli mihin tämä kehitys johtaa. Joka tapauksessa minusta on selvää, että libertaarien haikailema malli oli eräs ideaali jollaista jotkut taloudellisen vapauden airueet haikailivat joskus kauan sitten. Jos sellainen kehityskulku joskus ehkä mahdollisesti olisikin ollut mahdollinen niin se juna on mennyt jo 200 vuotta sitten.
Myyryläinen (#40), ei kukaan ole väittänytkään, että libertaariin yhteiskuntaan siirtyminen olisi helppoa. Ei sen vaikeus kuitenkaan ole mikään syy olla yrittämättä ja/tai alkaa pyrkiä vielä nykyistä huonompaan suuntaan eli täyteen marksismiin. Vai hyppäätkö useinkin lietekaivoon, jos aita on liian korkea helposti ylitettäväksi?
Myyryläinen:
Esitin kysymykseni ehkä väärin, sillä halusin tietää mitä koko käsite "kapitalistien harjoittama vapauden rajoittaminen" tarkoittaa vapaassa markkinataloudessa. Nykyisessä sekataloudessa se tarkoittaa etuoikeuksien asettamista yrityksille ym. valtion kautta, mutta väitätkö etuoikeuksien tulevan sitten yksityisten suojeluskuntien kautta, kun ei ole lahjottavia poliitikkoja?
PS: Minäkin tarkoitan väkivaltamonopolilla valtiota.
Matilaselle:
Tunnustamasi sosialismin ja kommunismin teorioiden tietämättömyyden pohjalta ei kannattaisi lähteä esittämään tuollaisia vertailuja.
Toisaalta en ole esittänyt minkäänlasia arvioita libertaariin yhteiskuntaan siirtymisen vaikeudesta vaan arvion, että sen kehityskulun pää ohitettiin jo kapitalistisen vaiheen alussa eikä kehityksessä voi hypätä taaksepäin sellaisiin vaihtoehtoihin jotka eivät tulleet aikoinaan valituksi.
Napalterille:
Yksityiset pyssykaartit ovat olleet kapitalistien valinta silloin jos he eivät ole pystyneet muuten, esimerkiksi valtion väkivaltakoneistoja käyttäen, hoitamaan etujaan. Tästä käy esimerkkeiksi vaikkapa U.S.A.-laiset yritysten pyssykaartit 20- ja 30-luvulta. Erityisesti ne kunnostautuivat laman aikana. Tai vaikkapa venäläinen järjestäytynyt rikollisuus 90-luvulla.
Myyryläinen:
Lex Nokia-esimerkkisi toisessa aiheessa valaisi asiaa, mutta mitenkäs esim. tullit ja muut kilpailua rajoittavat lait? Teollisuus johtajat rakastavat tulleja, koska ne vähentävät kilpailua, ja tämän kautta he voivat myydä tuotteitaan kalliimmalla kotimaassa. Jos valtio ei saisi puuttua talouden toimintaan, miten teollisuusjohtajat saisivat tullinsa? Tämä on minusta hyvä esimerkki siitä, että vapaan markkinatalouden periaatteet ovat ristiriidassa "riistokapitalistien" etujen kanssa.
Napalterille
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Vapaa markkinatalous ei sovi markkinatoimijoille ja he pyrkivät jatkuvasti rajoittamaan markkinoiden vapautta. Ja siinä he onnistuvat sitä paremmin mitä enemmän heille on kasautunut kapitaalia ja sitä muöten heillä on resursseja. Ja kapitaalien kasautuminen on väistämätön ilmiö markkinoilla ja kapitalismissa.
Vapaus markkinataloudessa onkin pitkälle propagandistinen illuusio. Ja markkinoiden vapautta on sitä vähemmän mitä pidemmälle kapitalismi kehittyy.
Jos ay-liike ei olisi "taistellut meille palkankorotuksia", meillä olisi korkemmat palkat, parempi työllisyys ja alhaisemmat verot.
Kukaan ei halua maksaa minulle enemmän palkkaa kuin mitä asiakas on valmis maksamaan ylimääräistä työpanokseni tuloksista. Siis minun selkänahastani palkkani on, ei ay-liikeen. Minimipalkat vain leikkaavat osan työpaikoista pois, mikä aiheuttaa työttömyyttä, syrjäytymistä, alkoholisoitumista, korkeampia julkisia menoja ja veroja jne. Se hidastaa talouskasvua ja siten ajan mittaan laskee palkkoja.
Virossa palkat ovat nousseet toistakymmentä vuotta noin 10 % vuodessa siksi, että siellä ei ollut ay-liikettä.
Ay-liike tarvittaisiin, kunhan keskittyisivät neuvomaan työntekijöitä, paljonko kunkin kannattaa pyytää palkkaa ja mistä löytäisi tuottavampia töitä, mitkä työehdot ovat kullekin fiksuja ja mitä sudenkuoppia niissä on jne. sekä auttamaan työlainsäädäntöasioissa ym.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 46 kommenttia