EU, EU ja vielä kerran EU

Kysyin taannoin lukijoiltani, että mikä siinä EU:ssa oikein on hyvää. Vastauksia tulikin ihan mukavasti. Nyt europarlamenttivaalien ennakkoäänestyksen ollessa jo käynnissä on varmaankin viimeistään aika ottaa käsittelyyn ne EU:n hyvät puolet.

Sisämarkkinat, sisäinen vapaakauppa

Euroopan Unionissa on kyllä vapaakauppa-alue, mikä on hyvä asia. Yritysten ja kansalaisten toiminta on helpompaa, kun tavaroiden siirtely rajojen yli ei aiheuta keinotekoisia kustannuksia ja byrokratiaa. Lisäksi se helpottaa tuotannon keskittymistä sinne, missä se on tehokkainta ja kannattavinta. On kuitenkin koko joukko asioita, joiden vuoksi sisämarkkinat eivät ole riittävä peruste olla EU:n jäsen:

• Sisämarkkinoiden edut saadaan myös ilman EU:ia olemalla ETA:n jäsen. Esimerkiksi Norja ja Islanti kuuluvat sisämarkkinoihin, vaikka eivät ole EU:n jäseniä.
• Päätösvalta vapaakauppasopimuksista muiden osapuolten kanssa on luovutettu EU:lle/ETA:lle. Emme voi sopia yksipuolisesti esimerkiksi Venäjän kanssa vapaakaupasta.
• EU:n muut toimenpiteet haittaavat vapaakaupasta saatavia etuja, kuten maataloustukijärjestelmä, joka keinotekoisesti ylläpitää maataloustuotantoa alueilla, joilla se ei kannata.
• Tullirajat ETA:n ulkorajoilla ovat joidenkin tuotteiden kohdalla hyvinkin korkeat, esimerkiksi ulkopuolisten maataloustuotteiden pääsyä sisämarkkinoille hankaloitetaan merkittävästi.
• Tehokkain mahdollinen vapaakauppastrategia on meiltä EU:n/ETA:n myötä poissuljettu, eli yksipuolinen tuonnin ja viennin vapauttaminen.

Tiivistettynä, EU:n sisämarkkinat ovat hyvä juttu, mutta ilman niitä voisimme hoitaa vapaakauppa-asiat vieläkin paremmin. Toinen kysymys on tietysti se, saataisiinko edes sisämarkkinoiden laajuista vapaakauppaa myytyä äänestäjille, ellei se tulisi EU:n kautta. Toisaalta, jos haluaisimme laajempaa vapaakauppaa, EU:n jäseninä meidän pitäisi omien äänestäjiemme lisäksi vakuuttaa pari sataa miljoonaa EU:n muuta äänestäjää asiasta, mikä olisi vielä vaikeampaa.

Yhteinen raha, Euro, Euroopan keskuspankki

Euro on selkeä kehitysaskel vanhaan markkaan nähden. Sitä ei voida devalvoida, setelirahoitusta rajoitetaan EU:ssa merkittävästi ja sen arvolla ei voi keinotella siinä määrin kuin pienemmän valuutan. Se myös helpottaa elämää, kun samat setelit ja kolikot käyvät laajalla alueella, mikä ei tosin ole sinänsä uusi tilanne: 1800-luvun loppupuolen kultamarkat olivat kelvollista rahaa maailmalla ja samoin esimerkiksi Ranskan kultafrangit kelpasivat Suomessa, sillä vaikka rahoilla oli eri nimet, ne olivat samaa arvometallia ja vieläpä saman painoisia.

Vaikka paperieuro siis onkin parempi kuin paperimarkka, se on kehitystä huonosta vähemmän huonoon, eikä suinkaan välttämättä parempaan oikeasti hyvään ratkaisuun. EU:n jäsenyys estää meitä yksipuolisesti ottamasta käyttöön parempaa rahapolitiikkaa eli vapauttamasta rahaa kilpailulle, hyödykkeeksi muiden joukkoon. Teoriassa on myös mahdollista, että voisimme pitää paperimarkan luotettavana, vakaana maksuvälineenä (vaikka historia ei sen puolesta puhukaan), mutta EU:n kanssa täysi päätösvalta tästäkin asiasta on pois omista käsistämme. Jos haluaisimme harjoittaa parasta mahdollista rahapolitiikkaa eli rahan vapaakauppaa, niin EU:n jäseninä joutuisimme itsemme lisäksi vakuuttamaan asiasta myös muun EU:n.

Keskuspankit, oli sitten kyse EKP:sta, SKP:sta tai Fedistä, ovat valtioiden puuttumista vapaiden markkinoiden toimintaan. Emme tarvitse yhtään keskuspankkia. EKP tulee EU:n mukana, halusimme tai emme.

Vapaa liikkuvuus, Schengen

Tämäkin on hyvä asia sinänsä, siis ihmisten vapaa liikkuvuus. Osittain samat argumentit pätevät kuin tavaroidenkin vapaaseen liikkuvuuteen, eli ilman EU:ta voisimme hoitaa tämänkin asian omalta osaltamme paremmin. EU:ssa on tietysti se etu, että saamme muut EU/Schengen-maat lupautumaan samaan eli takaamaan vapaan liikkuvuuden omille kansalaisillemme siinä missä takaamme vapaan liikkuvuuden niiden kansalaisille.

On kuitenkin jokaisen yhteiskunnan oman edun mukaista tarjota vapaa liikkuvuus muiden maiden kansalaisille. Tällöin muista maista voidaan tulla työskentelemään ja kehittämään kyseistä yhteiskuntaa. Omien kansalaisten vapaa liikkuvuus muissa maissa on tähän nähden toissijaista, vaikkakin erittäin mukava asia, eli siihen on hyvä pyrkiä, mutta ei ole valtion tehtävä järjestää kansalaisilleen vapaata liikkuvuutta muihin maihin millä hinnalla hyvänsä. Ei ole siis selvää, että tämän etu olisi EU:n aiheuttamien muiden rajoitusten ja kustannusten arvoinen.

Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

On totta, että Suomi on kunnostautunut ikävällä tavalla ihmisoikeusasioissa ja EIT on antanut useita langettavia tuomioita Suomelle. Euroopan ihmisoikeussopimus ja sitä valvova EIT eivät kuitenkaan ole osa EU:ia, joten ne eivät hirveästi EU:n pisteitä nosta. Sitä paitsi, ihmisoikeusasioiden kunnollisen hoitamisen pitäisi joka tapauksessa olla meidän oma asiamme eikä ulkopuolisten tekijöiden varassa.

Rauha

Rauhantyö on EU:n keskeinen ja alkuperäinen tehtävä, aina Euroopan Hiili- ja teräsyhteisöstä (EHTY) alkaen. Tavoite ja keinot ovat sinänsä oikeat, eli valtioiden välinen taloudellinen riippuvuus ja kaupankäynnin toimivuus nostavat huomattavasti kynnystä ryhtyä sotatoimiin. EU kuitenkin toimii myös tätä tarkoitusta vastaan protektionismilla EU:n ulkopuolisia maita kohtaan, vaikka esimerkiksi EU:n ja Afrikan maiden väliset sotatoimet muuten ovatkin hyvin epätodennäköisiä. Joka tapauksessa, tämä tavoite voitaisiin toteuttaa myös ilman Euroopan Unionia yksipuolisella kaupan vapauttamisella ja vieläpä tehokkaammin.

Mutta totta, EU estää tehokkaasti jäsenmaidensa välisen protektionismin ja pitää siten Euroopan rauhaa yllä. EU-maiden kansalaisten mielikuvia muista EU-maista EU ei tosin hirveästi paranna salliessaan tukijärjestelmien räikeän väärinkäytön eri maissa.

Yhteenveto

Puuh, siinä taisi olla tärkeimmät EU:n puolustusargumentit pikaisesti kumottuina. Yhteenvetona todettakoon, että vaikka EU:ssa on hyviäkin puolia, samat asiat voitaisiin hoitaa vielä paremmin ilman EU:n jäsenyyttä. Itse asiassa EU:n jäsenyys estää meitä hoitamasta monia asioita paremmin itse, koska päätösvalta kyseisistä asioista on siirretty EU:lle. Muutenkin EU-jäsenyys etäännyttää päätöksentekoa tavallisista kansalaisista, minkä osalta viittaan lähes vuoden vanhaan kirjoitukseeni Takaisin yhteisten asioiden hoitoon.

Tietysti asiat voisi hoitaa paremmin myös EU:n kautta. Koska se on kuitenkin äärimmäisen paljon vaikeampaa saada läpi EU:ssa kuin pienehkössä valtiossa, se on myös äärimmäisen epätodennäköistä. EU tulee jatkossakin keskittymään yhä enemmän ilmastosekoiluun ja muuhun mielivaltaiseen ihmisten asioihin puuttumiseen ja EU:n hyvät, alkuperäiset tarkoitukset jäävät entistä vähemmälle huomiolle, sillä nehän on jo hoidettu. Koska EU:n järkevöityminen on siis hyvin epätodennäköistä, EU:sta kannattaisi pyrkiä eroon ja hoitaa yhteiset asiat paremmin itse.