Mielipidekirjoitus: Loppu asevelvollisuudelle
Viikonloppuna kotiuduttuani Maanvyöry09-pääsotaharjoituksesta sain kuulla, että Ruotsi on lakkauttamassa yleisen asevelvollisuuden. Uutinen ilahdutti, sillä kerrankin länsinaapuri näyttää esimerkkiä, jota meidänkin tulisi oikeasti seurata.
Yleisen asevelvollisuuden ongelmat ovat moninaiset. Pahin asia on se, että kyse on viime kädessä pakkotyöstä, joka lisäksi jakautuu epätasa-arvoisesti. Pakkotyön epäoikeudenmukaisuutta eivät lievennä joidenkin tahojen esittämät lähinnä kosmeettiset muutokset, kuten tasa-arvon parantaminen velvollisuuden laajentamisella myös naisia koskevaksi tai velvollisuuden supistaminen sen muuttamisella valikoivaksi.
Periaatteellisen tason lisäksi asevelvollisuus aiheuttaa myös käytännön ongelmia. Monilla on ongelmia palveluksen sovittamisessa opiskeluihin ja työelämään siirtyminen viivästyy. Myös itse varusmieskoulutuksen laatu ja tehokkuus kärsivät vastahankaisista yksilöistä. Kaiken kaikkiaan asevelvollisuuden kansantaloudelliset vaikutukset ovat laajat, sillä sen kustannukset eivät todellakaan rajoitu varusmieskoulutukseen ja päivärahoihin; esimerkiksi lähes puolen ikäluokan oleminen keskimäärin yhdeksän kuukautta poissa tuottavasta työstä tai opiskelusta on hyvinkin suuri kustannus.
Asevelvollisuudesta on ehdottomasti luovuttava pikimmiten. Maanpuolustuksesta tulee kuitenkin yhtä ehdottomasti huolehtia jatkossakin. Meillä on suuri, harvaan asuttu ja verrattain vapaa maa, jonka soisi säästyvän turvassa ulkoisilta uhkatekijöiltä.
Riittävän suuren palkka-armeijan ylläpitäminen ei meidän erityisolosuhteissamme tunnu järkevältä ajatukselta, ainakaan ilman jonkinlaista kansainvälistä puolustusyhteistyötä. Laajaan ja ammattitaitoiseen reserviin perustuvat puolustusvoimat olisivat siis edelleen se sopivin ratkaisumalli, ja sellainenkin on varmasti mahdollista kouluttaa myös vapaaehtoisuuden pohjalta.
Todennäköisesti edelleen uskottava ja silti oikeudenmukainen maanpuolustus koostuu vapaaehtoisesta varusmieskoulutuksesta, nykyistä tiheämmästä kertausharjoittamisesta sekä nykyisinkin varsin suositun vapaaehtoisen maanpuolustustyön vahvistamisesta. Puolustusmenoja voitaisiin myös maltillisesti kasvattaa, kun asevelvollisuuden piilokustannukset poistuisivat suurelta osin rasittamasta kansantaloutta.
Varusmieskoulutuksesta ja kertausharjoituksista tulee tietysti maksaa kilpailukykyistä palkkaa. Varusmieskoulutuksen jälkeen siirryttäisiin reserviin määräaikaisella sitoumuksella, esimerkiksi 5-7 vuoden ajaksi kerrallaan.
Vapaaehtoista maanpuolustustyötä voitaisiin vahvistaa muun muassa mahdollistamalla ja kannustamalla paikallisten suojelujärjestöjen perustamiseen ja niiden kautta harrastusmuotoisesti hankittuun rajoitettuun maanpuolustuskykyyn niidenkin osalta, jotka eivät kuulu varsinaiseen reserviin. Tämän mahdollistamiseen kuuluisi luonnollisesti myös maanpuolustuskäyttöön soveltuvien aseiden luvanvaraisen, joskin tiukan valvonnan alaisen hankkimisen salliminen.
Pasi J. Matilainen
Hallituksen jäsen, Liberaalit ry
Reservin ylikersantti
Jyväskylä
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä kirjoitus. Kirjoitin joskus asiasta "Törkeä varkaus puolustusvoimissa" otsikolla, mutta se oli ilmeisesti liian suoraan sanottu. Tosiasia on, että Suomessa pitää päästä eroon vanhasta DDR:stä kopioidusta systeemistä monilla yhteiskunnan alueilla. Itse olen tosin tullut siihen tulokseen että muutosvastarinnalla on niin suuri kannatus tässä maassa että ainoa tapa murtaa noidankehä on muuttaa itse johonkin avarakatseisempaan maahan.
Sitten tullaan taas sen perinteisen ongelman eteen. Suurvallan naapurina oleva pieni maa, ei tee pienellä palkka-armeijalla yhtään mitään. Sitä voi käyttää maailman parantamiseen kaukomailla ta vallankaappauksiin kotimaassa. Kummankaan touhun rahoittaminen ei ole kauhean mielekästä.
Pienellä maalla on neljä vaihtoehtoa puolustuksensa osalta:
1. Asevelvollisuus ja suuri, mutta heikosti aseistettu armeija.
2. Ydinaseet
3. Liittoutuminen jonkun pirun ison ja häijyn kanssa.
4. Luopua puolustuksesta ja jättäytyä muiden hyvän tahdon varaan.
Alamittainen palkka-armeija menee käytännössä tuohon neljänteen vaihtoehtoon, jos emme samalla liity Natoon.
Natoon mennään, kun Halosesta päästään. Asevelvollisuuden kohtalo on vielä arvoitus. Kalustohankinnat (tai oikeastaan niiden puute) viittaavat vähintäänkin jonkinlaiseen muutokseen asiassa.
Maakuntajoukoista tulee tosiaan kehittää tehokkaat suojeluskunnat, jotka toimivat vapaaehtoisesti antaen koulutusta jäsenilleen jatkuvasti. Suojeluskunnat myös parantavat mahdollisuutta torjua Venäjän yllätyshyökkäys.
En kuitenkaan näe mahdolliseksi luopua yleisestä asevelvollisuudesta - se on ainoa kustannustehokas keino muodostaa riittävän suuri reservi. Yhteiskunnan jäsenillä nyt vaan sattuu olemaan myös velvollisuuksia, eikä vain oikeuksia. Asevelvollisuus on yksi niistä velvollisuuksista.
Palkka-armeija ei tule missään tapauksessa olemaan oikea keino Suomen puolustamiseksi.
Maanpuolustus ei ole valtion tehtävä tai valtion oikeus, joka delegoituu kansalaisvelvollisuudeksi, vaan yleisnimitys eräälle vapaiden yksilöiden rationaaliselle edulle.
Vapaalla yksilöllä on äärettömästi suuremmat intressit suojella vapauttaan, kuin kuolla sankarillisesti tai muuten vain uhrautua ikäänkuin valtioruumiin soluna.
Miljoonalla vapaalla yksilöllä on puolestaan paitsi miljoonia erilaisia syitä puolustaa itseään ja itselle arvokkaita asioita, myös miljoonia erilaisia keinoja, jotka eivät kumartele esim. nykyistä absurdia maan"puolustus"politiikkaa, joka on räätälöity toisaalta turvaamaan ennenkaikkea valtion ja sen eturyhmien intressejä. Tähän kuuluu yksipuolinen sitoutuminen ydinaseettomaksi, Geneven sopimuksen allekirjoittaminen "humanitäärisyyden takia", eli käytännössä kieltäytyminen tappamasta vihollismaiden tehokkaimmat yksilöt, eli upseerit ja päämiehet, kieltäytyminen käyttämästä jalkaväkimiinoja, rypäleaseita ja ylipäätänsä kaikkea *tehokasta*. Rahaa syydetään kaikkeen toissijaiseen, kuten rauhanturvaamiseen, jotta Halosten ja vastaavien ei tarvitse hävetä itsekästä Suomea leopardihattuisten diktaattorien päivällisillä.
4#: Maanpuolustus on niin tärkeä asia, että sitä ei voi jättää keskushallinnon oikkujen varaan.
Velvollisuudet ovat sosiaalinen konstruktio, joka voidaan purkaa. Ne pitäisikin purkaa, koska ne eivät perustu objektiiviseen todellisuuteen, eivätkä yksilöiden tarpeisiin, joista tärkein on vapaus (niin mielen, kuin ruumiin -- ne ovat erottamattomat) ja sen pohjimmainen sovellus, eli omistusoikeus.
Höpöhöpö ja ei!
Asevelvollisuus on kenties viimeinen yhteisöllisyyttä ylläpitävä ja siihen tutustuttava pidike. Se ku menee "tasa-arvon" ja vapauden nimessä, nii kusessa ollaan.
Tutkimuksia ja tilastoja ei mijulla oo, mutta sisäinen tuntoni sanoo niin.
Hyvä vain kun pojat ovat poissa pahanteosta edes tuon aikaa! Ja kortistosta.
Mielenkiintoinen ja ainakin periaatteessa kannatettava ajatus. Ruotsin mallin mukaiseen ratkaisuun ei taida poliittinen rohkeus päättäjillä riittää. Ja jos hallitus tuota ehdottaisi, hajoaisiko hallitus? Jos näin kävisi, idea haudattisiin vuosikausiksi. Kansakaan ei taida asevelvollisuuden lakkauttamista hyväksyä. Voisin kannatta jos ehdolla olisi selkeä ja uskottava ratkaisu Suomen puolustamiseen. Kirjoituksesi on jo pieni askel tuohon suuntaan.
Aiheesta soisi kehkeytyvän laajemmankin keskustelun tämän blogin ulkopuolellakin.
#7: Aika löysässä on yhteisöllisyys, jos sen on perustuttava ei koheesioon, vaan koersioon. Sellainen "yhteisöllisyys" ei ole painoaan arvokkaampi paskaa.
Timo Kantola (#9), lähetin kirjoituksen vaihtelun vuoksi myös Hesarin mielipideosastolle. Jää nähtäväksi julkaisevatko. :) (Jos julkaisevat, niin kertokaa minullekin. En tilaa/lue HS:ia.)
Nimimerkin Silurus kommentit ovat muuten myös täyttä asiaa.
Onko kersantti ajatellut ilmoittaa sotilastoimistoon, että ei ole käytettävissä sotaharjoituksissa, mutta on asiasta periaatteessa kiinnostunut, kun maksetaan muutakin kuin reserviläispalkaksi nimettyä päivärahaa?
Suomen kansalaisina meillä on joukko oikeuksia ja velvollisuuksia. Velvollisuuksia ovat muun muassa veronmaksu ja asevelvollisuus. Asevelvollisuudesta voi vapautua huonon kunnon, joko fyysisen tai henkisen vuoksi. Tai vaikkapa siitä syystä, että asevelvollisuuden suorittaminen aiheuttaa vaikeita moraalisia tai henkisiä ongelmia asianomaiselle. Itse olen suorittanut asevelvollisuuteni hyvinkin perusteellisesti, mutta minulle tuottaa suurta henkistä tuskaa nähdä maksamiani veroja käytettävän poliitikkojen toimesta aivan uskomattoman mielettömiin, jopa kansakuntamme elinmahdollisuuksien kannalta tuhoisiin projekteihin. Tästä syystä haluaisin vapautua osaltani verojen maksusta. Mutta tätäpä mahdollisuutta minulle ei suoda, vaikka sen tulisi olla vastavuoroisesti mahdollista kuten asevelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyminen. Tämä on yhteiskuntamme todella suuri ongelma, johon tulee pikaisesti etsiä ratkaisu.
Aluksi voitaisiin ottaa esimerkkiä Sveitsistä, missä asepalveluksensa keskeyttävät tai muut "kruununraakit" joutuvat väestönsuojelun riveihin ja maksamaan asevelvollisuuden "korvausmaksua", joka on 3% liittovaltion verotuksessa verotettavasta tulosta kymmenen vuoden ajan. Koska meillä verotus on kaikenkaikkiaan huomattavasti korkeampaa kuin Sveitsissä, olisi suhteellisesti sopiva lisäverotaso Suomessa esimerkiksi 10 %, joka maksettaisiin 40 ikävuoteen saakka, missä iässä suurin osa reserviläisistä siirtyy nk "nostomiehiksi". Näin jokainen suomalainen voisi vapaasti valita, kuinka hän osallistuu maanpuolustukseen, koska näin vakavassa asiassa ei voida sallia vapaamatkustajia. Ehkäpä näillä verotuloilla voitaisiin rahoittaa hyvin varustettu ja koulutettu riittävän suuri reservi kolumnissa tehdyn aloitteen mukaan. Asiaa on syytä vakavasti harkita!
Tapio O. Neva (#12), et tainnut aivan ymmärtää lukemaasi. Olen itse aktiivinen reserviläinen ja palasin juuri kertausharjoituksista, joissa maksettiin reserviläispalkkaa (joka suurimmaksi osaksi on veronalaista tuloa eikä päivärahaa).
Kertauksiinhan ei ole pakko mennä, jos ei halua, kun vain pyytää työnantajalta todistuksen, ettei mukamas ehdi. Itse kannatan maanpuolustusta ja mielelläni osallistun siihen omalta osaltani myös reservin kertausharjoitusten muodossa.
Maanpuolustukseen pakottaminen ei silti ole oikein. Vaikka se velvollisuus on konkreettista pakkotyötä vain vähän aikaa, ei se periaatteellisella tasolla mitenkään eroa orjuudesta. Onko siinä nyt sitten mitään mieltä, että laitamme nuorisomme orjuuteen suojellaksemme heitä vaikkapa juuri siltä orjuudelta, noin hieman kärjistettynä?
"Laajaan ja ammattitaitoiseen reserviin perustuvat puolustusvoimat olisivat siis edelleen se sopivin ratkaisumalli, ja sellainenkin on varmasti mahdollista kouluttaa myös vapaaehtoisuuden pohjalta.
Todennäköisesti edelleen uskottava ja silti oikeudenmukainen maanpuolustus koostuu vapaaehtoisesta varusmieskoulutuksesta, nykyistä tiheämmästä kertausharjoittamisesta sekä nykyisinkin varsin suositun vapaaehtoisen maanpuolustustyön vahvistamisesta. "
Ehkä harvemmalle porukalle armeija, mutta kertauksia tiheästi kuten sveitsissä ja Israelissa.
Puolustusvoimat pelkäävät kuitenkin, että opiskeluun suuntautunut nuoriso ei käy vapaaehtoisesti armeijaa.
Se on kuitenkin aika kova taloudellinen uhraus (6-12kk) olla poissa työelämästä.
Näin taidot säilyvät ja tarjovat mukavaa vaihtelua arjen tylsyyteen.
Miksi pitää aina olla ottamassa mallia meidän rakkaasta länsinaapurista Ruåtsista. Jos Ruåtsi hyppää kaivoon, niin pitäisikö suomen ottaa mallia ja hypätä samaan kaivoon.
"Yleisen asevelvollisuuden ongelmat ovat moninaiset. Pahin asia on se, että kyse on viime kädessä pakkotyöstä, joka lisäksi jakautuu epätasa-arvoisesti."
Yep, juuri näin. Itse jouduin/ajauduin/määrättiin palvelupaikkaan jossa lomat olivat lähes tuntematon käsite (yli 25v sitten). Menetin armeijan vuoksi runsaasti rahaa, koulutukseni aloitus viivästyi ja orastavat hyvät ihmissuhteeni ajautuivat läsnäolottomuuteni takia tilaan josta sain vakavia psyykkisiä vammoja. Uhrini oli siis rauhanaikana aivan liian suuri.
Palkkiona antamastani uhrista minua kohdeltiin ala-arvoisesti, kyykytettiin ja määräiltiin tekemään typeriä. Lisäksi minua testailtiin ja tulokset laitettiin viranomaistalteen ties mitä käyttöä varten. Loppupäätelmä: Ei hyvä järjestelmä.
Mikä tilalle? #2 esittää vaihtoehdon 2, joka olisi ainut kustannustehokas tapa hoitaa maanpuolustus - Putkiselle valtuus painaa nappia jos joku hyökkää.
Valitettavasti tämän keinon mahdollisuus lienee jo mennyt.
--Aluksi voitaisiin ottaa esimerkkiä Sveitsistä, missä asepalveluksensa keskeyttävät tai muut ”kruununraakit” joutuvat väestönsuojelun riveihin ja maksamaan asevelvollisuuden ”korvausmaksua”, joka on 3% liittovaltion verotuksessa verotettavasta tulosta kymmenen vuoden ajan. Koska meillä verotus on kaikenkaikkiaan huomattavasti korkeampaa kuin Sveitsissä, olisi suhteellisesti sopiva lisäverotaso Suomessa esimerkiksi 10 %, joka maksettaisiin 40 ikävuoteen saakka, missä iässä suurin osa reserviläisistä siirtyy nk ”nostomiehiksi”.
Itselläni on synnynnäinen silmäsairaus, jonka vuoksi lapsesta saakka olen saanut juosta yksityisillä silmälääkäriellä, ostaa kalliita silmälaseja etc. Molempiin silmiini on suoritettu monimutkaisia leikkauksia ja olen joutunut puolisokeana olemaan sairaslomalla. D-luokka, palveluksesta kokonaan vapautettu.
Miksi minun pitäisi maksaa lisäveroa siitä hyvästä, että kärsin synnynnäisestä silmäviasta? Entäs skitsofreenikot, jotka sairastuvat parikymppisinä ehtimättä työelämään ja saavat vain kansaneläkkeen? Heitäkö pitäisi rangaista lisäveroilla?
Marko Lilja (#15), juuri siksi asepalveluksesta pitää maksaa oikeaa palkkaa, siis ihan koulutusajaltakin. Siinä olisi monelle opiskelemaan lähtijälle oiva tapa kartuttaa opiskelurahojakin. Tietysti palvelus pitää keskeyttää armotta, jos sinne tullaan lorvimaan tai palvelus ei muuten onnistu kunnolla.
Ei ole muuten mitään syytä, miksi palvelusajan tulisi säilyä 6-12kk pituisena. Kaikista palvelusajoista olisi nipistettävissä helposti jopa kolmannes pois.
Tinppa (#16), jos luet kirjoitukseni uudelleen, huomaat kirjoittaneeni, että voisimme kerrankin ottaa mallia Ruotsista. Asevelvollisuus pitäisi kyllä lopettaa vaikka Ruotsi ei niin tekisikään, mutta Ruotsin esimerkki toivottavasti herättää tätä keskustelua laajemmin meilläkin.
Asevelvollinen (#13), itsekin kannatin aiemmin tuota lisäveroa niille, jotka eivät asepalvelusta suorita. Vaikka siinä mallissa onkin puolensa, niin ei se tätä periaatteellisen tason ongelmaa ratkaise, kun vaihtoehdoiksi jäävät edelleen vain valtion aggressio kansalaisiaan kohtaan muodossa tai toisessa: joko teet pakkotyötä valtiolle tai valtio varastaa osan rahoistasi.
Ainoa oikeudenmukainen tapa rahoittaa valtion välttämättömät toiminnot (kuten maanpuolustus) on samansuuruinen maksu kaikilta kansalaisilta, sillä kaikki myös saavat saman tasapuolisen palvelun. Esimerkiksi maanpuolustuksen kohdalla asia on täysin selvä, sillä siitä kaikki saavat tasan yhtä paljon turvallisuutta. Tällaisilla maksuilla sitten korvataan maanpuolustajille heidän vaivansa eli heille maksetaan palkkaa.
Liberalismiwikistä löytyy muuten hieman laajemmin tietoa liberaalista näkökulmasta asevelvollisuuteen sekä reilusti ylläesitettyä radikaalimpikin ratkaisumalli maanpuolustukseen. :)
21: Maanpuolustuksen hyöty ja kustannukset eivät lankea samanarvoisesti jokaiselle kansalaiselle; hyöty riippuu kansalaisen omistaman kiinteän omaisuuden (ja paikasta riippuvien investointien) arvosta, ja kustannukset riippuvat turvattavan kohteen sijainnista ja strategisesta merkityksestä. Irtain ja pääomahan liikkuvat kepeästi maapallon laidalta toiselle. Ainakin siksi Hoppen ajatus maanpuolustuksen järjestämisestä vakuutusyhtiöiden taholta on rationaalinen.
10.
Rekonsideraa vomitaalista apologiaasi konsubstantiaalisten kanssa, pakolla tai ilman, mutta laita sentään se John Lennonin Imagine hiljemmalle. Kuuluu melkein mun mummolaan asti.
Täytyy tunnustaa, että liber(t)alismi alkaa kiinnostaa, niin harvinaisen loogisia kirjoittajan mielipiteet ovat :-)
Dr. Scmidt (#25), loogisia ja silti yksinkertaisia. Mutta varo vain, libertarismi aatteena lisää tuskaa, kun havaitset että et ole vapaa, vaikka mitkään järkisyyt eivät sitä estä.
Ihmissuhteet-blogista päätellen kirjoitukseni on nyt julkaistu Hesarissa hieman muokattuna.
marmesrob (kommentti 7): "Asevelvollisuus on kenties viimeinen yhteisöllisyyttä ylläpitävä ja siihen tutustuttava pidike."
Mutta siis... jos noin on, niin kuka tai mikä sitten tutustuttaa naiset tuohon yhteisöllisyyteen?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 28 kommenttia