Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Väitteitä asevelvollisuudesta

Ruotsin päätös luopua asevelvollisuudesta on herättänyt keskustelua muuallakin kuin vain tässä blogissa. Muut puheenvuorot tosin ovat niitä vanhoja samoja ummehtuneita epäratkaisuja, kuten kansanedustaja Pekka Haaviston (vihr.) valikoiva asevelvollisuus ja MPKK:n kapteeni Jarno Limnéllin yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen. Lyttään tässä lyhyesti huonoimpia muita vaihtoehtoja sekä vasta-argumentteja omalle esitykselleni vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta.

1. Yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen on huono ratkaisu ja samalla lyhyellä aikavälillä todennäköisin vaihtoehto. Kuten todettua, asevelvollisuus on pakkotyötä ja sellaisenaan moraalisesti kestämätöntä. Se on myös kallis järjestelmä, kun sen piilokulut otetaan huomioon. Lisäksi asevelvollisuus ei ole yleinen, vaan epätasa-arvoisesti kohdistuu miehiin, jotka eivät syystä tai toisesta ole vapautettuja.

2. Valikoiva asevelvollisuus on -- sikäli kuin se on mahdollista -- vieläkin huonompi järjestelmä. Piilokulut kyllä leikkautuvat, mutta tasa-arvo-ongelma kasvaa entistä suuremmaksi, kun pakkotyön kohdistuminen muuttuu entistä mielivaltaisemmaksi. On toki teoriassa mahdollista, että sattumalta valikoidaan juuri ne henkilöt, jotka olisivat tulleet palvelukseen vapaaehtoisessa järjestelmässä, mutta sitä ei voida mitenkään tietää tai varmistaa, eikä se ole kovin todennäköistä.

3. "Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi tarvitaan laaja reservi, Limnéll selittää." Tämä on varmaankin totta, mutta laajan reservin luomiseen ja ylläpitoon ei tarvita yleistä asevelvollisuutta. Riittävän korkea maanpuolustustahto, hyvä palkkaus ja mahdollisimman vähäinen (mutta ei olematon tietenkään) haitta rauhan ajan siviilielämälle tuottavat laajan reservin myös vapaaehtoisessa järjestelmässä. Reservin ei muutenkaan tarvitse olla mitään 300-400 tuhannen pään luokkaa, muistaakseni (voin kyllä erehtyäkin, en löytänyt pikaisesti lähdettä) viimeksi muutama viikko sitten entinen PV:n komentaja kenraali Gustav Hägglund totesi, että sopiva koko olisi 150 tuhatta.

4. Parhaat yksilöt voisivat jäädä asepalveluksen ulkopuolelle. (Limnéll käytti tätä argumenttia valikoivaa järjestelmää vastaan, mutta varmasti käyttäisi myös vapaaehtoista järjestelmää vastaan.) Tätä emme voi vapaaehtoisen palveluksen kohdalla tietää, koska se riippuu yksilöiden omista preferensseistä. Varmasti ainakin osa parhaista yksilöistä saataisiin mukaan, mutta on hyvä muistaa, että ne "parhaat yksilöt," jotka eivät asepalvelusta suorita, jäävät täysipainoisesti johonkin tuottavampaan aktiviteettiin. Yhteiskunnan vauraus on tärkeä osa toimivaa maanpuolustusta, joten on maanpuolustuksenkin kannalta parempi, että parhaat yksilöt ovat tekemässä työtä, johtamassa yrityksiä ja luomassa lisää vaurautta sen sijaan, että könyävät munat turpeessa laukauksia huudellen.

5. Asevelvollisuudesta luopuminen vaikuttaisi kielteisesti maanpuolustustahtoon. No, tätäkään ei voi kukaan oikeasti tietää, mutta luulen itse, että vaikutus olisi merkityksetön tai jopa päinvastainen. Maanpuolustustahto ei synny siitä, että käymme armeijan, vaan siitä, että täällä on jotain meille rakasta, jonka haluamme pitää turvassa, oli se sitten läheiset, oma talo ja/tai vaikkapa isänmaan arvot. Vapaaehtoisessa järjestelmässä maanpuolustustahto voisi olla jopa korkeampi, koska kukaan ei voisi täysin luottaa siihen, että kyllä muut sen hoitavat, vaikka itse ei viitsisi. Tällöin omat "itsekkäät" halut ja tarpeet valjastuisivat "yhteiseen hyvään."

6. "Varusmiespalvelu on viimeinen kerta, kun yhteiskunta tarttuu suomalaisiin miehiin ja naisiin ja heitä on mahdollisuus ohjata oikeille urille." Tämä on tietysti kestosuosikki. Aina kun argumentit yleisen asevelvollisuuden puolesta alkavat loppua kesken, vedotaan kasvatukselliseen näkökulmaan. Mitä, eikö teille riitä ne yhdeksän vuotta oppivelvollisuutta ja niitä usein seuraavat kolme vuotta keskiasteen opinnoissa? Jos eivät riittäneet, niin tuskin se puoli vuotta tai vuosi lisää tilannetta enää parantaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Aapo (nimimerkki)

Mitä mieltä olet seuraavista väitteistä:

"asevelvollisuusarmeija ja yleinen asevelvollisuus on hyvä asia [...] myös siksi, että se alkaa olla ainoa instituutio, joka panee kaikenlaiset kansankerrokset kohtaamaan toisiaan ja siten ylläpitää kokemusta jaetusta, yhteisestä intressistä."

"Edelleen pidän asevelvollisuusarmeijan suurimpana etuna sitä, että yhteys puolustajan ja puolustettavan välillä säilyy, ja armeija edustaa myös koostumukseltaan niitä, joita se puolustaa. Koska armeija ei missään oloissa pysty kilpailemaan palkoilla yksityisen sektorin kanssa, on varsinkin monikulttuurisessa ja luokkaistuvassa yhteiskunnassa se vaara, että armeijan leipiin päätyy muiden vaihtoehtojen puitteissa suhteettomalla yliedustuksella alaluokka ja toisaalta etniset vähemmistöt. Tästä on Yhdysvallat hyvä esimerkki." - Jussi Halla-aho Hommaforumin keskustelussa

http://hommaforum.org/index.php/topic,8662.0.html

Timo Kantola (nimimerkki)

Hyvin perustelet kantasi. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä.

Asia on Suomessa kuitenkin herkkä ja muutoksiin ei kovin helposti lähdetä. Ehkä tämä Ruotsin esimerkki kynnystä nyt vähän madaltaa ja saa suuren yleisön pohtimaan asiaa tarkemmin.

Dr. Schmidt (nimimerkki)

--ylläpitää kokemusta jaetusta, yhteisestä intressistä.”

Mitä ihmeen intressiä voi pakottaminen tuottaa?

Käyttäjän juhapuistola kuva
Juha-Antero Puistola

Suomalaisessa puolustusratkaisussa sodanajan reservi tuotetaan yleisen asevelvollisuuden avulla. Tavoitteena on koko maan puolustamiseen riittävien joukkojen kouluttaminen siten, että yhteiskunnan muut elintärkeät toiminnot eivät vaarannu. Tämä koskee niin normaaliaikaa kuin mahdollista kriisitilannetta.

Emme enää ajattele, että kaikki miespuoliset ja asekuntoiset asevelvolliset tosiasiassa tarttuvat kuokan asemesta kivääriin, mikäli Suomi joutuu aseellisen hyökkäyksen uhan kohteeksi. Itse asiassa valtaosa suomalaisista tarvitaan jossain muualla kuin ”etulinjassa”.

Yleisen asevelvollisuuden piilokustannuksia kritisoidaan usein. Puhutaan menetetyistä työvuosista jne. Omilla päätöksillämme voimme toki muuttaa piilokustannukset budjettiluvuiksi – esimerkiksi luomalla ammattiarmeijan. Todennäköisesti tuolloin pitäisi tinkiä puolustusvoimien tehtävistä tai kasvattaa puolustusbudjettia merkittävästi.

Yhteiskunta – valtio – tuottaa tiettyjä palveluja valitsemiemme edustajien päättämällä tavalla. Sosiaali- ja terveystoimi, koulutus ja esimerkiksi yleinen turvallisuus ovat näitä tuotteita. Valtio pyrkii maksimoimaan tulokset ja minimoimaan palvelutuotannon aiheuttamat haitat.

Varusmiespalveluksen aiheuttamia yhteiskunnallisia tai yksilöön kohdistuvia haittoja on pyritty pienentämään lyhentämällä palveluksen kestoa, parantamalla varusmiesten opintososiaalista asemaa, kehittämällä koulutusta ja luomalla palvelusvaihtoehtoja. Toistaiseksi järjestelmän tuotto –ulkoinen turvallisuus - on arvioitu menoja suuremmaksi.

Voimme tietysti kysyä, onko valtiolla moraalia tai edes tarvetta sille? Onko oppivelvollisuus lapsen pakkotyötä? Pitäisikö hoitovapaiden aiheuttama urakehityksen hidastaminen kompensoida äideille (ja vapaita ottaville isille)? Pitäisikö kansalaisen saada korvamerkitä veroeuronsa veroilmoituksen yhteydessä (minun veroistani saa antaa rataverkon ylläpitoon 0 prosenttia, koska en käytä junaa)?

Kohtaan 6 vielä: Puolustusvoimat ei tietenkään ole valtakunnallinen AA-kerho, liikennevalistusseura tai terveystiedon yleinen opettaja. Joka tapauksessa olen urani aikana kohdannut varusmieskoulutuksessa monia nuoria miehiä, joille yllä mainittuihin asioihin liittyvä yhteiskunnan kädenojennus on tullut viime tingassa. Valitettavan usein olen tavannut myös niitä, joille se on tullut liian myöhään.

Pasin kirjoitus oli hyvä. Loppujen lopuksi kaikki muutokset lähtevät meistä. Sitä varten meillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteemme - jos ei muualla niin eduskuntavaaleissa.

Juha Puistola

jormatapio (nimimerkki)

Ei liioitella uhkaa. Suomi säilyisi miehittämättä 5-20 vuotta asevelvollisuuden eli MAANpuolustuksen lakkauttamisen jälkeen. Miehittäjä ottaisi jälkeläisemme omaan armeijaansa vasta 5-20 vuoden ylimenokauden jälkeen. Parhaassa tapauksessa siis jopa 40 ikäluokkaa säästyisi asevelvollisuuden vaivoilta! Vanhat hyvät ajat takaisin, sama tilannehan oli 1800/1900-lukujen vaihteessa.

Asko Saura (nimimerkki)

Nykyinen miesten asevelvollisuus on toki tasa-arvon kannalta epätäydellinen. Esim. jehovien vapautus on aivan hirveä epäkohta ja naisten kohdalla kysymys on vähintäänkin kiistanalainen. Olennaista on kuitenkin verrata nykyistä systeemiä muihin mahdollisiin ratkaisuihin eikä teilata nykymallia siksi, että siinä on ryppyjä. Se voi olla puutteistaan huolimatta vähiten huono malli.

Suomessa on pitkään julkisessa keskustelussa puhuttu silkkaa paskaa (anteeksi vain) reservin koosta. Nykyaikaisia aseita on vain muutamalle tuhannelle miehelle. Nykyaikaisenkaltaisia aseita on alle 100 000 miehelle. Kuitenkin julkisuudessa puhutaan 250 000 - 350 000 vahvuudesta. Se on roskaa. Tämä pitäisi poliitikkojen myöntää, mutta kukaan ei halua olla ensimmäinen, joka joutuu sen sanomaan ja niinpä kaikki pitävät kiinni fantasianumeroista.

Mikä hyvänsä se armeijan kouluttamisen ja reservissä pitämisen systeemi onkin, niin koonsa puolesta meillä ei näköjään ole varaa aseistaa yli 100 000 miestä. 20-30 -vuotiaita miehiä on yhteensä luokkaa 300 000. Suunnilleen joka kolmas mies pitäisi saada mukaan, niin koossa olisi se 100 000 miehen armeija.

Eevertti (nimimerkki)

Pasi, näet yleisen asevelvollisuuden myös tasa-arvokysymyksenä. Mikä olisi ratkaisuehdotukseksi tähän, jos yleinen asevelvollisuus oletetaan annettuna? Tulisiko naiset pakottaa armeijaan/siviilipalvelukseen tai tulisiko lapsen synnyttämisestä palkita jotenkin? Tästä kun on usein keskustelua..

Tuttu vai vieras (nimimerkki)

Yleinen asevelvollisuus voidaan lopettaa, jos tilalle otetaan ydinaseohjelma.

Suurta reserviä ei pidetä sen takia, että se voitaisiin varustaa "nykyaikaisin" varustein ja että se osallistuisi rintamasotaan "nykyaikaisin" varustein varustettua vihollista vastaan.

Suuren reservin tarkoituksena on se, että osa porukasta siirtyy välittömästi metsiin mukanaan omat luvalliset metsästysaseet, siis ilman mitään liikkeellekannallepanoa. Ja vaikka nämä aseet eivät olekaan automaattiaseita, niin valtaosa niistä on viimeisen päälle elävän maalin tappamiseen optimoituja.

Suomen puolustukselle pahinta oli Muumimamman päätös osallistumisesta maamiinojen kieltosopimukseen. Sissitoimintaan siirtyvän reservin ja miinojen avulla Suomesta olisi tullut vastenmielinen tai jopa mahdoton miehitettävä(vrt. Vietnam tai Afganistan).

Miehittämisen sijaan hyökkääjän ainoa vaihtoehto olisi pommittaa meidän kivikaudelle ja eikös se olisi talouden kannalta hieno vaihtoehto? Jälleenrakentaminen jäljelle jääneellä joukolla vaatisi huimia panostuksia.

Yleisen asevelvollisuuden nostaminen tasa-arvokysymykseksi on akateemisten "neitien" besserwisser-hommaa. Onhan se, tietty kauheata kun joutuu luopumaan "vapaudestaan" jopa vuodeksi ja sinä aikana naiset etenevät opinnoissaan. Eikö teille riitä, se että voitte uhan lähestyessä käyttää vapauttanne ja lähteä pakolaisiksi hyvissä ajoin ennen kuin pitäisi lähteä sotaan?

Armeija tarjoaa miehille viimeisen mahdollisuuden olla lapsia ja leikkiä, sen jälkeen alkaa enemmän tai vähemmän totinen vääntö elämässä.

Pekka Lampelto (nimimerkki)

Yksi vaihtooehto olisi ottaa käyttöön perustulo, mutta sen saamisen edellytyksenä olisi armeijan suorittaminen ja reserviläisyys. Tällöin ketään ei pakotettaisi armeijaan tai siviilipalvelukseen, mutta osallistumalla mahdollisen ulkoisen uhkan torjumiseen, pääsisi osalliseksi kansakunnan kakusta.

Pekka Lampelto (nimimerkki)

Lyhyen ajan tavoitteena tulisi olla uskottavan puolustuksen ylläpitäminen, mutta pitkän ajan tavoitteeksi tulisi tunnustaa kansainvälisillä areenoilla armeijoiden ylintä johtoa myöten aseista riisuminen ja armeijainstituutioiden lakkauttaminen.

Leif (nimimerkki)

se että kouluissa ihmiset pakotetaanen pelaamaan jalkapalloa mutta ei nyrkkeilyä on ei-akateemisten neitien besserwisser-touhua.

Toimituksen poiminnat