Huonoa ei kannata korvata huonommalla
Yksi viime aikoina hieman kannatustaan lisänneistä huuhaateorioista on talousdemokratia, jonka kannatus Suomessa on pitkälti Lars Östermanin blogin varassa. Koska tähän teoriaan törmää netissä yhä useammin, lienee aika hieman käsitellä sitä. Lyhyesti sanottuna talousdemokratian kannattajat haluavat korvata nykyisen velkapohjaiseen leikkirahaan perustuvan talousjärjestelmän kvasisosialistisella poliittiseen leikkirahaan perustuvalla järjestelmällä.
Talousdemokraatit aivan oikein tunnistavat, että nykyinen velkarahaan perustuva, jatkuvan talouskasvun nimeen vannova järjestelmä on huono ja kaiken lisäksi hyvin pian tiensä päässä. Lähes kaikki kierrossa oleva raha on velkaa, koska se on kuin onkin pankkien ja keskuspankkien liikkeelle laskemaa lainaa, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa.
Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että pankeille on annettu oikeus lainata rahaa tietyssä suhteessa niiden saamiin talletuksiin nähden (sen sijaan, että ne voisivat lainata edelleen vain [määräaikais]talletusten verran rahaa), jolloin valtaosa annetuista luotoista on vain pankin tileille kirjattuja numeroita. Tätä kutsutaan osittaiskassavarannoksi (engl. fractional reserve banking). Toisekseen keskuspankit voivat mielivaltaisesti lisätä kierrossa olevan perusrahan määrää esimerkiksi tavallisille pankeille annettujen lainojen muodossa, mikä mahdollistaa pankkien yhä laajemman lainanannon.
Talousdemokraatit eivät sinänsä juurikaan vastusta valtioiden pankeille antamaa oikeutta petokseen (lainananto yli varojen), vaan sitä, että pankit ottavat näistä keksityistä lainoista korkoa. Tämä "koronkiskonta" todistaa talousdemokraattien mielestä, että nykyisen talousjärjestelmän takana on juutalaisen pankkiirieliitin salaliitto, jonka päämääränä on maailman hallitseminen ja joka oli mm. syyskuun 11. päivän iskujen takana.
Koronkiskonnan vastustamisen ohella talousdemokraateille toinen pyhä opinkappale on hintavakauden tavoitteleminen. Heidän mielestään valtion keskeinen tehtävä on taata yleisen hintatason vakaus, mikä muuten ohimennen mainiten oli yksi tärkeä 1930-luvun Suureen Lamaan johtanut opinkappale. Hintojen pitäminen vakaana oli nimittäin tuolloin yksi Yhdysvaltain keskuspankin Fedin (sekä poliitikkojen) keskeisistä tavoitteista ja toisaalta se, että siinä onnistuttiin (käytännössä tuottavuuden huikeasta kasvusta johtuen) takasi sen, etteivät kenenkään hälytyskellot soineet Fedin ja pankkijärjestelmän kasvattaessa rahan tarjontaa yli 60% vuosina 1921-1929.
Talousdemokraattien tarjoama ratkaisumalli on valtion tuottama paperiraha, jolla korvattaisiin sekä keskuspankit että pankkien koronkiskonta. Valtio voisi painaa haluamansa määrän leikkirahaa kattaakseen kaikki julkiset menot, jolloin veroja ei periaatteessa tarvittaisi. Talousdemokraattinen valtio tosin verottaisi silti, tosin vain poistaakseen rahaa kierrosta ja siten vakauttaakseen hintatason, koska rahan määrän lisääminen johtaa muiden asioiden pysyessä samoina hintojen kasvamiseen.
Ajatus on kyllä kaunis, mutta vikaan se menee niin että heikompaa hirvittää. Ensinnäkin, hintavakauden takaaminen on jo periaatteessakin mahdoton yhtälö. Vaikka talousdemokraattisella valtiolla olisi Neuvostoliiton gosplaniakin suurempi keskussuunnittelukoneisto, se ei pysyisi kärryillä edes eri alojen eri kokoisista tuottavuuden parantumisista ja heikentymisistä, saati sitten muista hintoihin heijastuvista tekijöistä.
Tällöin hintavakausmekanismista muodostuisi väistämättä järjestelmä, joka suosisi yksiä aloja ja yrityksiä toisten alojen ja yritysten kustannuksella, todennäköisesti poliittisin perustein. Hintavakauden tavoittelu on myös haitallista ihan kaikille kuluttajille, jotka vapailla markkinoilla saisivat nauttia jatkuvasti hieman alentuvista hinnoista eli ostovoiman paranemisesta. Ja kuten 1920-luku todisti, hintavakaus ei ole edes mikään tae taloussyklin estämiseksi.
Toisekseen, talousdemokratia siirtäisi vielä ainakin näennäisesti itsenäisen rahavallan keskuspankilta valtiolle. Toisin sanoen, siinä missä keskuspankki yrittää (joskin valitettavasti virheellisiin teorioihin perustuen) pitää talouden vakaana ja samalla nyökkäillä riittävissä määrin poliitikoille, talousdemokraattisessa valtiossa raha olisi hyppyytettävissä suoraan poliitikkojen mielivallan mukaisesti.
Kun verottamiseen ja velkaantumiseen (eli lykättyyn verottamiseen) ei enää tarvitsisi turvautua poliittisten tarkoitusperien toteuttamisen rahoittamisessa, ei edes taivas olisi rajana poliitikkojen mielikuvitukselle "kansalaisten palvelemisessa." Oli jonkin mattivanhasen tai juttaurpilaisen projekti sitten kuinka älytön tahansa, se ei (muka) maksaisi mitään, kun valtio voisi aina vain painaa lisää rahaa. Vai pystyisikö joku luottamaan valtionvarainministeri jyrkikataisen jämäkkyyteen siinä, että rahapainokoneita pyöritettäisiin vain tiukkojen periaatteiden mukaisesti?
Niinpä, emme pystyisi. Yhtä hyvin voisimme alkaa käyttämään Zimbabwen dollareita rahana.
En todellakaan puolusta keskuspankki- ja velkarahajärjestelmää -- päinvastoin -- mutta on turha korvata huono järjestelmä vielä huonommalla. Siinä joutuu vain ojasta allikkoon.
Keskuspankit tulisi kyllä romuttaa, mutta rahavaltaa ei pitäisi siirtää kenellekään, vaan ihmisten tulisi saada päättää ihan itse, mitä he haluavat käyttää ja vastaanottaa rahana. Niin se raha alunperin on keksittykin, helpottamaan vaihtotalouden haasteita.
Lisäksi pankkien erivapaudet pitäisi poistaa, eikä niiden pitäisi lain edessä olla sen kummempia puljuja kuin minkään muidenkaan yritysten. Missään tapauksessa mikään yritys -- ei edes pankki -- ei saa pettää asiakkaitaan lainaamalla näille rahaa, jota sillä ei ole. Missään tapauksessa mikään yritys -- ei edes pankki -- ei voi olla niin tärkeä, että se pidettäisiin väkisin pystyssä ja sen tappiot sosialisoitaisiin veronmaksajille.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kuka on ehdottanut keskuspankkijärjestelmän korvaamista valtionkonttorin likviditeettijärjestelmällä? Miksi korkojoustoihin ei yhdistettäisi verotusjoustoa? Miksi veroprosentteja aktiivisesti säätelemällä ei voitaisi korkovaihteluja osaksi korvata?
Mjaah taas tätä: "Keskuspankit tulisi kyllä romuttaa, mutta rahavaltaa ei pitäisi siirtää kenellekään, vaan ihmisten tulisi saada päättää ihan itse, mitä he haluavat käyttää ja vastaanottaa rahana. Niin se raha alunperin on keksittykin, helpottamaan vaihtotalouden haasteita."
No mites ne verot sitten maksettaisiin? Jos vaikka mää muuraisin sulle talon ja sää antaisit mulle palkkioksi 4 lehmää niin mitä menisi kruunulle? 1 lehmäkö? Mihen se pitäs viedä? Entä jos maksaisit sen työn jollain immateriaalisella hyödykkeellä? Tai jolloin leikkirahalla?
Niissä kultarahakaipailuissakin on enemmän järkeä..
Tapio O. Neva (#1), koko kirjoitushan koski sitä, mitä talousdemokratian kannattajat ehdottavat, miksi siis kysyt, että kuka on ehdottanut? Ilmeisesti nuo jatkokysymyksesi ovat osoitettuja talousdemokratian ehdottajille? Käy vaikka tuolla Östermanin blogissa.
Eikös tuo talousdemokratiateoria kuulu niihin "Zeitgeist ja Venus project" höpötyksiin?
Johan Tranberg (#2), no, se verotushan on edelleen varastamista ja valtion tulisi luonnollisesti pidättäytyä rikollisesta toiminnasta.
Tietenkin jonkinlainen vähäinen verotus olisi välttämätöntä esimerkiksi minimivaltion ylläpitämiseksi, joten valtio voisi esimerkiksi määritellä veron tiettynä määränä kultaa, jolloin kansalaiset olisivat velvollisia vaihtamaan niitä lehmiä tai palveluita tai jotain muuta rahaa ainakin siihen määrään kultaa maksaakseen verot.
Vaihtoehtoisesti valtio voisi ylläpitää omaa leikkirahaa ja tarjota sitä yhtenä rahavaihtoehtona markkinoilla, määritellen verojen suuruuden kyseisessä leikkirahassa. Tämäkin olisi nykyistä parempi järjestelmä, sillä se käytännössä pakottaisi valtion pitämään oman leikkirahansa arvon kutakuinkin muuttumattomana, mikä puolestaan tekisi siitä jopa kohtuullisen käyttökelpoista.
keijo (#4), kyllä, kyseiset meemit ovat jossain määrin kytkeytyneet.
"No mites ne verot sitten maksettaisiin? Jos vaikka mää muuraisin sulle talon ja sää antaisit mulle palkkioksi 4 lehmää niin mitä menisi kruunulle?"
Mites jos laitettaisiin kruunu ihan itse kasvattamaan oman lehmänsä?
#7 Valtiohan voisi ihan hyvin olla osuuskunta, johon vanhemmat liittäisivät lapsensa maksamalla osuusmaksun ennen lapsen syntymää.
"Talousdemokraattien tarjoama ratkaisumalli on valtion tuottama paperiraha, jolla korvattaisiin sekä keskuspankit että pankkien koronkiskonta. Valtio voisi painaa haluamansa määrän leikkirahaa kattaakseen kaikki julkiset menot, jolloin veroja ei periaatteessa tarvittaisi."
Itse asiassa se ei mene ihan tuolla tavalla. Valtio voi painaa tuota leikkirahaa vain ja ainoastaan maksuksi valtiolle tehdystä tuottavasta työstä. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että rahaa syntyisi ainoastaan, jos todelliseen maailmaan syntyisi jotain oikeita, fyysisiä ihmisiä hyödyttäviä hyödykkeitä. Valtio ei siis voi painaa lisää rahaa älyttömiä projekteja varten, vaan ainoastaan hyödyllisiä projekteja varten. Tämän ansiosta rahan ja aidon varallisuuden suhde olisi lähempänä toisiaan.
Tätä järjestelmää on jo kokeiltu aikaisemmin. Muun muassa Jenkkilän Greenback-valuutta oli tällaista rahaa. Vastaavasta Saksa nousi aikoinaan talousromahduksestaan tällaisen järjestelmän avulla.
Toiseksi talousdemokratialla ja Zeitgeistillä ei ole käytännössä mitään yhteyttä toistensa kanssa. Zeitgeist: Addendumissa esitellyn Venus-projektin ideana on poistaa raha kokonaan. Talousdemokratiassa tämä ei ole ideana. Ainoa näiden meemien välinen yhteys on se, että Zeitgeist: Addendumissa käytetään yhtenä lähteenä kirjaa Ellen Brownin kirjaa Web of Debt, jossa käsitellään muun muassa Greenback-valuuttaa. Mitään muuta yhteyttä näillä asioilla ei ole keskenään.
Minivaltio voisi tietty toimiakin mutta kyllä sekin joutuisi veroja keräämään. Tai onhan meillä noita rikkaita öljymaita missä rahat pulppuaa maasta mutta se onkin toinen juttu. Ja sitten Afrikassa on sellaisia tyypillisiä minivaltioita..
En osaa määritellä mikä olisi välttämätön veroaste jollekin minivaltiolle, nythän se on meillä liki 50% ja nousee, mutta olisikohan väh 10%. Ja silloin kansalaiset joutuisivat maksamaan suoraan pussistaan lasten koulutuksen ja oman terveydenhoitonsa ja jne.. Epäilen suuresti että ilman sosiaali- ja perhepolitiikkaa siis tulonsiirtoja lasten määrä olisi pieni. Teidän mielestänne ehkä hyväkin juttu, ja lyhellä tähtäimellä talouttakin ajatellen jos vaikka ajattelee Etelä-Koreaa, mutta pitkän päälle tuollainen yhteiskunta ei toimisi.
Muita herkkuja minivaltiossa olisi joku Judge Dredd tyyppinen oikeuslaitos, vähempi ei riittäisi.. sekä suuri äärimmäisen köyhien ihmisten määrä. Mahdollisesti jonkinlainen laaja kartelli voisi syödä kaikki ne taloudelliset edutkin..
Veroton valtio on tietenkin mahdollinen, mutta kukaan tuskin suurimmissa kuvitelmissaankaan luulee siihen päädyttävän heti. Ei, se prosessi on pitkä, mutta aloittamisen arvoinen.
Varteenotettavia vaihtoehtoja rahan keräämiseksi olisivat esimerkiksi tekijänoikeusmaksut tai vastaavat rekisteröitymismaksut sopimuksille, joiden valvomisesta yritykset haluavat etukäteen ennakkopäätöksen, valtion järjestämät arpajaiset ja äänestysmaksu.
#11: Dystopiasi ei toteutunut edes Amerikassa silloin, kun se perustettiin minimivaltioksi. Sen sijaan USA romahti hyvinvointivaltioksi, koska sen kansalaiset yhä enenevässä määrin hyväksyi altruismin moraaliseksi ohjenuorakseen ja uskon perimmäiseksi tiedonhankkimismetodiksi järjen sijasta. Kukaan yksilö ei voi kukoistaa etsimällä jotain muuta kuin omaa rationaalista etuaan sen enempää kuin Helsingistä kannattaa mennä Tampereelle Turun kautta. Mikään yhteiskunta ei voi kukoistaa myöskään, jos se etsii jotain muuta kuin siihen kuuluvien yksilöiden etu -- ja se ei ole hyvinvointivaltio, koska se loukkaa sen jäsenten etua, sitä enemmän, mitä kyvykkäämpiä he ovat.
Tapio O. Neva (#1), koko kirjoitushan koski sitä, mitä talousdemokratian kannattajat ehdottavat, miksi siis kysyt, että kuka on ehdottanut? Ilmeisesti nuo jatkokysymyksesi ovat osoitettuja talousdemokratian ehdottajille? Käy vaikka tuolla Östermanin blogissa.
=> On turha pohtia sitä, mitä valtiovarainministeriömaksimalistit ehdottavat muka autonomien keskuspankkijärjestelmän tilalle. Paljon mielenkiintoisempaa on se, miten libertaristit toteuttavat hintavakauden kiinteistökuplamarkkinoilla ja toisaalta elämys- ja mielikuvataloudessa, jossa elämysten määrä ja laatu ei ole mitenkään vakaa. Toissa päivänä uimarannoilla oli porukkaa, eilen ei ketään. MIten kioskikiinteistömarkkinatalous vakautetaan mainitunkaltaisissa olosuhteissa liberaarien ehdoin? Eikö kioskin myyjälle makseta toimeentulotukea ja eikö kioskinkiinteistön rahoittaneen pankin tallettajilla ole talletussuojaa?
#7.
"Mites jos laitettaisiin kruunu ihan itse kasvattamaan oman lehmänsä?"
Taisit keksiä ikiliikkujan. Sitten kruunu palkkaa sinut hoitamaan niitä lehmiä ja antaa palkaksi maitoa. Tosin palkka on vain puolet kuin siitä mitä oma lehmä tuottaa, mutta pitäähän kruununkin juoda maitoa.
Onko se nyt oikeudenmukaista että sinun veroprosentti on 50 ja muilla nolla...
12. Tuo USA pointti olikin hyvä, siellä muuten varmaan joskus 1800-luvulla minivaltio oikeasti toimikin. Ja se oikeudenkäyttökin oli juuri sitä Judge Dreddiä :) Eikä ollut kortsuja silloin ja maahanmuuttokin oli työperäistä, siis silleen oikeasti eikä leikisti.
Keskiajallakin oli lähinnä minivaltioita, silloin toki ainoa julkinen palvelu oli pyöveli ja sille vastaanotolle ei ollut tunkua. Silloinkin yleinen verokanta oli 10%, ja usein kaikki mitä voudit irti saivat.
#15: Keskiajalla ei ollut miniMIvaltioita, koska vasta valistuksen aika kykeni ajattelemaan valtion, jonka moraalikoodi olisi sama, kuin yksilön ja vasta USA kykeni sellaisen perustamaan. Keskiajan minivaltiot perustuivat moraalifilosofisesti mystisismiin ja kollektivismiin, joiden idea on se, että kuningas saa valtansa jumalalta ja että alamaisten on uhrattava elämänsä täsmälleen siinä laajuudessa kuninkaalle, minkä kuningas subjektiivisesti katsoo tarvittavan. Jokainen muu valtio tähän mennessä erotti yksilön moraalin valtion moraalista, joka oli kaiken ylä-, tai ulkopuolella. Mutta koska ideat muovaavat yhteiskuntaa, valtion irrationaalinen subjektiivisuus 'mikä minua miellyttää, on hyvää' pääsi muovaamaan altruismin (ihmisen ei pidä tavoitella omaa onneaan, vaan muiden) kanssa vallitsevaksi normiksi, joka johtaa vain tuhoon.
Sekularisoituminen oli välttämätön ehto usa:lle, mutta ei riittävä: yhteiskuntateorioiden myötä jumala sai väistyä yhteiskunnan tieltä, jolloin valtion legitimoi se, että jossain asuu ihmisiä, jotka 'demokraattisesti', eli numeerisella enemmistöllä päättää mitä enemmistö kulloinkin tarvitsee. Tämä itse asiassa oli askel huonompaa monarkioista, joiden taloudellisia vaikutuksia mm. Hoppe on ansiokkaasti selvittänyt teoksissaan 'democracy, the God that failed' ja monissa esseissään.
16. Näin varmastikin. Tuntuu kuitenkin siltä että juuri nyt:
"sossuvaltiot perustuivat moraalifilosofisesti mystisismiin kuten Vihreyteen ja sosialismiin sekä sen johdannaisiin kuten monikulttuuriuskontoon, joiden idea on se, että hallitus saa valtansa ei suinkaan kansalta vaan eliitin omilta korporaatioilta ja että alamaisten on uhrattava elämänsä täsmälleen siinä laajuudessa pienen eliitin älyttömille mutta ehdottoman kansanvastaisille pyrkimyksille, minkä tämä kansan yläpuolelle itsensä nostanut eliitti äärimmäisen subjektiivisesti katsoo tarvittavan. Jokainen muu valtio tähän mennessä erotti yksilön moraalin valtion moraalista, joka oli kaiken ylä-, tai ulkopuolella. Mutta koska ideat muovaavat yhteiskuntaa, valtion irrationaalinen subjektiivisuus ’mikä minua miellyttää, on hyvää’ pääsi muovaamaan altruismin (ihmisen ei pidä tavoitella omaa onneaan, vaan muiden) kanssa vallitsevaksi normiksi, joka johtaa vain tuhoon."
Kun katsoo Euroopan tämän hetkistä suuntaa ei voi mielestäni välttyä ajatukselta että lähes mikä tahansa muu hallintomalli tuottaisi parempia tuloksia!
Kyllä Pasi on jälleen kerran todella perimmäisten kysymysten äärellä!
Jos nyt edes ensiksi määrittelisimme pankit toimimaan samoilla ehdoilla kuin muutkin yritykset, se olisi jo puolivoitto! Pelkästään tämä saisi markkinaan jonkin tolkun.
Toisena; pidämmekö elintarviketuotannon vakaata hinnantasoa perusteltuna? Tällä sektorilla periaatteessa saattaisi olla hinnoissa jyrkkiäkin vaihteluita ilmasto-olosuhteiden, satojen jne. muiden kysyntään vaikuttavien tekijöiden vuoksi. Nythän verovaroin tuettu elintarvikkeiden tuotanto ei ainakaan takaa hyvinä satovuosina edullisempaa ruokaa meille, vaan joudumme maksamaan tästä "hyvästä" entistäkin enemmän veroa. Ja itseasiassa olen sillä kannalla, että ilmasto- ja ympäristöolosuhteisiin luontaisesti- ilman suunnitelmataloutta- sopeutumalla vaikuttaisimme maapallomme tilaan enemmän kuin nämä hienot poliitikkojen puheet.
#17: Olet asian ytimessä.
Environmentalismi ja monikulttuurisuus ovat tämän päivän uskontoja. Vihreys on mystisismi, joka on nostanut ylimmäksi arvoksi luonnon ilman ihmistä ihmisenä. Tämä on täsmälleen vastakkainen näkemys Randin ihmiselle, jonka elämän arvot kumpuavat siitä, että ihmisen luonto vaatii tätä selviytymään 'qua man' ihmisenä. Ei siis tässä minuutissa tai sekunnissa tempoilevana vaistonvaraisena eläimenä, vaan älykkäänä olentona, joka kykenee järkeilemään mikä on hänelle hyväksi koko elinkaarenaan.
Vihreys on siis ideologiana anti-reason, anti-human.
Monikulttuurisuus on taas moderni rasismi, joka on kollektivismin muoto. Se on olevinaan anti-rasismia, mutta todellisuudessa sitä dominoi ajatus, että yksilö on vain etnisen ryhmänsä edustaja; ja että kompensoidaksemme muinaisia vääryyksiä, voidaan rangaista jotakuta mahdollisesti sortoa tehneen yksilön jälkeläistä ja antaa korvauksia niin ikään mahdollisesti asiaan kuulumattomille.
Filosofisesti monikultturismin takaa löytyy myös pragmatismia, jonka opinkappaleita on todellisen todellisuuden kieltäminen sen sijasta, että todellisuuden *uskotaan* olevan sosiaalinen konstruktio.
Näitä filosofia tarkasteluja ei pidä väheksyä, koska silloin kun kyseessä on faktat vs. moraali, 'what is vs. what ought', faktat joutavat syrjään. Se, että näistä aiheutuu ristiriitoja, on vain sen vika, että taustallaoleva moraalifilosofia on väärä. Oikealla moraalifilosofialla (tai pikemminkin tietoteorialla) Humen giljotiinin saa rikki: siitä, mikä on, voi päätellä, mitä pitäisi.
Minarkia ei ole mahdollinen, koska valtiolla on tapana kasvaa kasvamistaan. Jo promillen veroaste on väärin, sillä se on varkautta, jonka avulla valtio kasvattaa valtaansa saadakseen verotettua lisää rahaa.
Minarkismi on kuten kommunismi. Se ei tunne ihmisluontoa.
"Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että pankeille on annettu oikeus lainata rahaa tietyssä suhteessa niiden saamiin talletuksiin nähden (sen sijaan, että ne voisivat lainata edelleen vain [määräaikais]talletusten verran rahaa), jolloin valtaosa annetuista luotoista on vain pankin tileille kirjattuja numeroita. Tätä kutsutaan osittaiskassavarannoksi (engl. fractional reserve banking)."
Voisitko selventää vähän tarkemmin asiaa? Miten täyskassavarannossa pankit voisivat edes lainata mitään muuta kuin niiden "holveihin" tehtyjen talletuksista saatujen korkojen verran ja pankin omistaja(t) voisivat tietty lainata omia rahojaan.
Eli siis jos minä talletan määräaikaistalletuksena 10 000 euroa pankkin ja pankki lainaa tämän jollekin 3. osapuolelle ja tämä ei pysty maksamaan takaisin rahojaan niin minä olen menettänyt ne.
19. Sinä se osaat muotoilla asiat niin hienosti :) Kaiken mainitsemasi lisäksi monikulttuurisuuden kannattajilla on mielestäni myös muita motiiveja:
Tarve tuntea itsensä Hyväksi Ihmiseksi, tyypillinen kokoomuksen, kepun tai demarien pierunpidättäjä tms. virastoloinen on tyypillisesti tätä joukkoa. Omat asiat kun ovat suht ok niin hiukka vielä tarvitaan nostetta itsetunnolle, veronmaksajien rahoilla tottakai niin kuin se oma palkkakin sieltä taikaseinästä ihan itsestään pulppuaa niin miksei sitten etnonkin rahat, eihän se ole keneltäkään pois.
Tarve tuntea itsensä edes jonkun yläpuolella olevaksi. Raivokkaimmat vasemmistopeelot ovat juuri näitä. Vaikka itsellä menee aikas heikosti siellä kaupungin vuokrakämpässä niin on edes jonkinlainen toive siitä että samassa rapussa mekastavilla etnoilla menee vieläkin heikommin. Kun kerran on se rasissmi ja skinijoukot ja ne faschischtit. Se ettei vasuripeelo ole tällaisia hirvityksiä koskaan itse nähnyt, kun ei niitä oikein olekaan, ei taistoa häiritse. Kuten ei sekään että kanssakäyminen niiden saman rapun etnojen kanssa on ollut hyvin vähäistä, mutta ilmeisesti kunnioittavaa kun kerran he käyttävät peelosta kunnioittavia nimityksiä kuten "durak" ja "tupoi" ja osoittavat muutenkin kunnioitustaaan syljeskelemällä.
Tarve saada toimeentuloa: kokoomus ja kepu ottavat velkaa valtiolle enemmän kuin koskaan on otettu. Näillä rahoilla työllistetään koko joukko asian leipäpappeja. Mamutus loppuu -> työt loppuvat.
Naisten tarpeet: kun läskivuori ei pääse muhammedin luo, pitää muhammedin päästä läskivuoren luo.
Ja onhan näitä, monikulttuuri on kuin joku Hydra: sen päät menevät poikki vasta kun rahat ovat loppu.
#21: Tuo 10000 menetys jää pankin tappioksi. Sitä kutsutaan liiketoimintariskiksi. Tämän takia pankin on välttämätöntä käyttää järkeä asiakkaitten valinnassa ja siirtää riski lainan maksamatta jättämisestä korkoon.
Tällainen menettely muuten ei kelvannut USA:n egalitaareille, vaan he näkivät syrjintää siinä, että henkilöt, joilla ei ollut varallisuutta, työtä tai toimeentuloa, eivät olleet yhtälailla edustettuina asuntolainan saajina. Sillä moraaliperiaatteella, että ihmisillä, jotka eivät millään muotoa kykene ostamaan asuntoa ja pitämään sitä, tulee silti olla omistusasunto, perustettiin Fannie Mae & Freddie Mac.
#20: Minarkia on mahdollinen. Kuinka kauan, vaikea sanoa. Viimeksi se kesti lähes sata vuotta. Sen edellytykset ovat jatkuva järjen käyttö ja yksiselitteinen perustuslaki.
Kaksi merkittävää asiaa vaikutti siihen, miksi USA ei pysynyt minarkiana. Ensimmäisen näistä on tekninen trivialiteetti: perustuslain sanamuodot, joista ei päästy yksimielisyyteen. Kompromissien seurauksena perustuslaki jäi moniselitteiseksi, mikä mahdollisti senaatin laatia ja korkeimman oikeuden vahvistaa lakeja, jotka selkeästi olivat ristiriidassa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen kanssa, sekä toistensa ja vielä minarkian periaatteiden kanssa. (Rand esittää audio-haastattelussaan erääksi syyksi interstate-commerce amendmentin, joka ilmeisesti avasi portin mielivaltaisille laeille, joilla kongressille annettiin valtaa kaikenlaisen talouselämän hallitsemiseen.)
Toinen merkittävä tekijä oli filosofia (epistemologia), joka yhä enenevässä määrin hylkää järjen tiedonhankkimismetodina ja joka kiistää mahdollisuuden objektiiviseen tietoon. Tämän takia vallitsevat moraalinormit ovat välttämättä subjektiivisia. Toisin sanoen, mikä tahansa, joka tuntuu hyvältä, voidaan formuloida laiksi. Postmodernismi yrittää antaa käsitteille uusia merkityksiä kääntelemällä sanoja nurinpäin. Tästä merkittävin esimerkki on käsite 'oikeus' (right, ei justice), joka on vääntynyt mm. YK:n ihmisoikeusjulistuksen tekstissä etuoikeudeksi (privileegio). Mitäpä muuta voi olla oikeus sosialiturvaan, kuin etuoikeus, koska se on mahdotonta aktualisoida jokaiselle. Oikeudenmukaisuuden käsite taas on laajennettu sisältämään 'sosiaalisen oikeudenmukaisuuden', mikä on ristiriita.
Kun kansalaiset/poliitikot eivät käytä järkeä, vaan 'tunnetta', kun he eivät tiedä, mitä käsitteet tarkoittavat, seurauksena on pahimman laatuinen korruptio: ei vain taloudellinen, eikä vain kielen korruptio vaan yritys elää epätodellisuudessa. Sen seuraukset ovat aivan yhtä tuhoisia, kuin vaikka yritys ajaa moottoritiellä videolasit päässä, jotka näyttävät videokuvaa eilisestä.
K-Veikko (kommentti 14): "Taisit keksiä ikiliikkujan."
Ööö, täh? :-D
#13. "Toissa päivänä uimarannoilla oli porukkaa, eilen ei ketään. Miten kioskikiinteistömarkkinatalous vakautetaan mainitunkaltaisissa olosuhteissa liberaarien ehdoin?"
Vapaassa markkinataloudessa ei ole vakautusmekanismeja. Miksi ihmeessä siihen olisi edes tarvetta? Ne ovat väkivaltaisia ja ne ovat aina kaikkialla johtaneet vain kriisiin. Uimarantakioskiyrittäjän on itse ymmärrettävä kausiluontoisuus ja sääriski. Se ei ole kenenkään muun tehtävä. Kioskin pitäjälle ei makseta toimeentulotukea. Jos ryhtyy uimarantabisnekseen, niin on kerättävä pähkinöitä kuin orava kesäsesonkina tai keksittävä talveksi jotain muuta puuhaa. Vaikka luistinratakioski.
"eikö kioskinkiinteistön rahoittaneen pankin tallettajilla ole talletussuojaa?"
Ei lain velvoittamaa. Ensinnäkin, pankki ei voi lainata rahojasi, jos et ole tallettanut niitä lainatiskillä. Pankissa on siis kaksi tiskiä. Toisella voi pistää rahat säilöön ja toisella voi pistää rahat edelleen lainattavaksi. Säilytyksestä joudut maksamaan pienen korvauksen, sillä se vastaa tallelokeroa. (Muista, että "kultarahaa" ei "inflatoida".*) Toisella tiskillä kannat itse riskin, josta kylläkin saat riskipreemion. Pankki ei ole vastuussa sijoitustiskille lyömistä rahoistasi. Se toimii vain lainavälittäjänä.
*Jos käytössä on kultaraha, niin se todennäköisesti deflatoituu luonnollisesti tuottavuuden kasvaessa, jolloin pelkän säilytyksenkin realikorko on positiivinen. Tämä ei ole ongelma vastoin fiat-rahan puollustajien väitteitä.
Kultaraha vastasikin jo kysymykseeni. Voisi kuitenkin ajatella, että systeemi johtaisi rahoituksen tiukentumiseen huomattavasti, joka tietty ei olisi välttämättä huono asia.
Auttakaa ihmiset kansanedustajaa ja ex-sellaista, kun ei heillä taida argumentit riittää väittelyssä kadunmiehen kanssa.
http://jyrkikasvi.blogit.uusisuomi.fi/2009/07/18/jatsien-tuhlausta/#comm...
Hyvä teksti, jossa toit esille sellaisiakin puolia talousdemokratiasta, joita en aiemmin ole tullut ajatelleeksi. Minullakin on vielä paljolti sanottavaa talousdemokratiasta, mutta pitäisi ensin lukea muutama talousdemokratian opus lisää, jotta kuviot selviäisivät. Jo talousdemokratian kunnollinen hahmottaminenkin on vaikeaa, koska suurin osa aatteen kannattajista ei omaa minkään sortin taloudellista koulutusta, jolloin he käyttävät vääriä termejä ja tekevät järjettömiä johtopäätöksiä tyyliin 1 + 2 = 7. Tämän lisäksi teorian monia aukkoja tupataan paikkaamaan salaliittohypoteeseilla ja yleisellä populismilla/antisemitismillä. Myöskään mitään päivänselkeitä johtohahmoja liikkeellä ei näytä olevan, vaan versioita aatteesta tuntuu olevan lähes loputtomiin. Tämä on aika selkeästi erilaista kuin vaikkapa keskuspankkia kannattava moderni mainstream taloustiede jossa (makroteoriassa) on keynesiläisiä, chicagolaisia ja public choicelaisia tai kultakantaa kannattavia joissa on public choiselaisia, itävaltalaisia 100 % kassavarantovelvoitetta kannattavia ja itävaltalaisia free bankingia kannattavia teoreetikkoja. Lisäksi yllämainituissa suuntauksissa kaikilla on käytännössä sama pohja eli tohtorinpaperit joko taloustieteestä tai finanssista (harvemmin tilastotieteestä), jolloin kieli on kutakuinkin samaa ja punaista lankaa on helppo seurata.
Jahas, ja sitten taas kommenttien kommentoinnin pariin.
Jiri Keronen (#9), tuossa kohtaa talousdemokraateilla on valtavan kova luottamus poliitikkoja kohtaan. Mikä estää poliitikkoja ja byrokraatteja hieman joustamasta säännöistä ja painamasta vähän ylimääräistä rahaa omille tai kavereiden firmoille? Perustuslaki? Toki, jos sellainen on ja jos sitä noudatetaan. Kaksi isoa konditionaalia kuitenkin siinä.
Entäs miten hinnat eli painettavan rahan oikea määrä määräytyy "oikein"? Vaikka perustuslaki määräisikin mihin rahaa on lupaa painaa ja sitä noudatettaisiin, niin miten varmistettaisiin, että rahaa painetaan juuri oikea määrä eikä liikaa eikä liian vähän? Miten "oikean määrän" voi edes määritellä? Sellainen määrä, joka takaa hintavakauden? Puh, siitä minulla on jossain vaiheessa tulossa erillinenkin kirjoitus. Hintavakaus on kuitenkin paitsi mahdoton toteuttaa, myös inflatorinen ja taloussykliä synnyttävä, mikäli ilman vakautuspyrkimyksiä hinnat todellisuudessa laskisivat. Itävaltalaisen taloussykliteorian (ABCT) mukaan virheinvestointeja syntyy, jos hinnat ovat korkeammalla ja/tai korot matalammalla kuin mitä ne olisivat vapailla markkinoilla. ABCT ei ota kantaa hintojen ja korkojen "oikeaan" tasoon, sillä sellaista on mahdoton etukäteen määritellä. Talousdemokratian mukainen raha on joka tapauksessa yhtä mahdoton yhtälö kuin talouslasku sosialismissa.
Muuten, greenbackit eivät olleet talousdemokraattista rahaa, sillä niillä oli kultatakaus. Ne eivät olleet varsinaisesti kultaan sidottuja, mutta niistä luvattiin tietty määrä kultaa tiettynä hetkenä tulevaisuudessa. Kun tätä kultalupausta yritettiin kertaalleen purkaa, greenbackien arvo romahti samantien, minkä seurauksena kultalupaus palautettiin pikimmiten.
Sen sijaan 1930-luvun Saksan talousihmeen taustalla ollut talousdemokraattinen raha on mitä parhain esimerkki talousdemokratiaa vastaan. Toki se raha toimii jollain tavoin niin kauan, kuin siihen voidaan luottaa, mutta kuten odottaa saattaa, ennen pitkää lupaukset petettiin ja maailmansodan myötä Saksan rahapainokoneet pyörivät jo selvästi ylikierroksilla. Siinä nähtiin sen rahan todellinen arvo. Vessapaperia.
Kärjistyksesi, yleistyksesi ja liioittelusi vaikuttaa myös melko populistiselta. Tietänet, että talousdemokratian kannattajat ei ole yhtä kuin Lars Österman, joka muuten on itsekin sanonut, että hänen vaihtoehtoisen järjestelmän ajatuksia voi ja tuleekin pohtia ja korvata paremmilla. Voisitko siis olla laittamatta sanoja suuhumme kärjekkäämmän kirjoituksen toivossa?
Itse en ole toistaiseksi törmännyt muihin (sinunkin kritisoimaa) velkarahajärjestelmää kritisoiviin teorioihin kuin tähän "huuhaateoriaan". (Tokipa niitä voi silti olla.) Enkä liioin ole kuullut näistä talousdemokraattien opinkappaleista, joihin kuuluu mm. juutalaisen pankkiirieliitin toimeksipanema 9/11.
Huonoa ei toki kannata korvata huono(mma?)lla, mutta itse katson ehdottomasti paremmaksi tavaksi ehdottaa kritisoimilleen asioille uutta tilalle, kuin vain valittaa asiantilasta ilman vaihtoehtojen tarjoamista. Kunhan jättää portit auki keskustelulle, kuten mielestäni on tehty. (Etenkin kun aatteelle ei taida vielä mitään järjestäytynyttä hallintoa olla, kuinka keskustelun edes voisi tyrehdyttää?)
Mistä muuten tulee oletus, että keskuspankki on luotettava, mutta poliitikot kollektiivisesti mielivaltaisia?
Luehan toki tarkemmin, sillä nimenomaan tarjoan parempaa vaihtoehtoa tilalle: ihmisille vapautta valita itse rahansa sekä pankkien erioikeuksien poistamista lainsäädännöstä.
En myöskään suinkaan oleta, että keskuspankki on yhtään sen luotettavampi kuin poliitikotkaan, mutta yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi talousdemokratia on huonompi (eikä yhtä huono) kuin keskuspankkijärjestelmä on se, että keskuspankki on ainakin periaatteessa itsenäinen eikä ainakaan täysin poliitikkojen ohjailtavissa. Mutta se, että huonoa ei kannata vaihtaa huonompaan ei tarkoita sitä, etteikö huonoa kannattaisi vaihtaa parempaan, mikä on keskuspankkijärjestelmän, pankkitukijärjestelmän ja fiat-rahan purkaminen ja korvaaminen ihmisten vapaalla valinnalla.
Hei,
haluan surkean kirjoituksesi lukemiseen käyttämäni viisi minuuttia takaisin!
Olet ymmärtänyt talousdemokratia-aatteen idean täysin väärin. Östermanin blogi on täynnä vaihtoehtoisia teorioita nykyisen mallin tilalle, jossa rahan luonnin oikeus on täysin yksityisten pankkiirien käsissä. Lyttäät idean ymmärtämättä sitä ja esität "parempana vaihtoehtona" on täysin samaa ratkaisua, jossa pankkien etuoikeudet puretaan.
Mitä hintavakauden ylläpitämiseen tulee, niin tarkoittanet tällä inflaation poistamista mitä talousdemokratian blogissa käsitellään usein. Kuten varmaan tiedät, niin inflaatio riippuu ainoastaan siitä kuinka paljon rahaa on liikkeellä, joten inflaation poistaminen ei ole sen kummallisempi temppu kuin pitää rahan määrä vakiona. Jos valtio olisi vastuussa rahan luonnista, olisi myös rahan määrä mahdollista pitää vakiona, koska valtiolla on myös oikeus verottaa eli työkalu "ylimääräisen" rahan keräämiseksi pois kierrosta.
Inflaatiottoman talouden seurauksena tänään ansaittu markka olisi markan arvoinen myös 10 vuoden kuluttua ja maitopurkki maksaisi myös saman. Mikäli maitopurkin tuottaminen tehostuu (tuotantokustannus laskee), niin se luonnollisesti siirtyisi osittain maitopurkin hintaan. Tämä olisi tietenkin tavallisen sukan kuluttajan kannalta positiivinen asia verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa maitopurkin hinta pysyy näennäisesti vakiona ja rahan arvo laskee. En näe mitään ideaa siinä, että tuotteiden hinnat pysyisivät vakiona (kysynnän ja tarjonnan laki säätelee hintoja paremmin kuin neuvostoliittomainen keskushallinto), mutta sen sijaan rahan arvon pysyminen vakiona on jalompi päämäärä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 33 kommenttia