Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Puoluekokous, avoimuus, politiikkaseteli

Viime lauantaina pidettiin Liberaalien puoluekokous Helsingissä. Mukavaa ja innostunutta keskustelua käytiin, erityisesti kannattajakorttien keräämisen aloittamisesta. Puolueen vanhalla kaartilla, joista monesta ei tosin enää taida olla kerääjiksi iän puolesta, keräyskokemusta löytyy. Edellisellä kerralla on kuulemma tehty huikeita, jopa lähes tuhannen kortin henkilökohtaisia suorituksia! Siinäpä tavoitetta...

Kannattajakorttikampanja aloitetaan pian, eräänlainen kick-off -tapahtuma on suunnitteilla kahden viikon sisällä. Infoan siitä lisää tuonnempana.

Liberaalit julkaisi tänään puoluekokouksen julkilausuman, jota voinen mainostaa täälläkin, olinhan sen kirjoittamisessa mukana isohkolla kynällä: Poliittinen järjestelmä on avattava täysin. Puoluekokouksen mielestä julkisen toiminnan eli politiikan ja hallinnon avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen, varsinkin ajankohtaisten tapahtumien valossa, oli kannanoton arvoinen asia. Tuo on myös lähetetty tärkeimpiin medioihin, saapa nähdä kuinka se noteerataan. Lukekaa te, arvoisat lukijani, se kuitenkin. :)

Julkilausuma ottaa myös myönteisesti kantaa politiikkasetelin puolesta. Jos ajatus ei ole tuttu, suosittelen Juhani Kahelinin blogia aiheesta. Idean alkuperäinen äiti on Veera Luhtala. Politiikkaseteli antaisi puoluetuen jakamisen kansalaisten käsiin vuosittain. Se olisi merkittävä parannus puoluetuen nykytilaan, josta nimimerkki jussilaari kirjoitti osuvasti Kahelinin blogin kommentissa:
Puolueet ovat kaapanneet vallan kansalta, eivätkä siitä luovu vapaaehtoisesti.

Koko kaappauksen mahdollisti aikanaan puoluetuki, joka irrotti puolue-eliitin jäsenistön kontrollista. Puolueen jäsenten maksamilla jäsenmaksuilla ei enää ollut taloudellista merkitystä. Puoluekoneisto kääntyi päälaelleen. Aiemmin koneistö toteutti jäsenistön tahtoa, mutta nykyään se markkinoi johdon tahtoa äänestäjille.
Puoluetuki tulisi lakkauttaa kokonaan, mikä olisi suuri kehitysaskel koko poliittiselle järjestelmälle. Mutta jos sille ei löydy riittävää kannatusta, niin tuo politiikkaseteli on sen jälkeen paras kuulemani korjausehdotus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän hannurainesto kuva
Hannu Rainesto

Onneton romattinen natsijoukko iloisesti taasen koolla. Muusta huolta, kunhan rikkkailla menee hyvin. Työntäkää edes kypäränne syvempään niin ei punainen niskanne näy.

Pekka Paavo (nimimerkki)

Montako teitä oli puoluekokouksessa paikalla?

Toisaalta huolimatta lukumäärästä niin varmasti ties kuinka monta kertaa enemmän kuin Hannu Raineiston johtaman kommunistisen aateveljestön kokouksessa.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Hannu Rainesto (#1), paikalla ei kuvitelmistasi huolimatta ollut yhtään natsia, rikasta, kypäräpäätä tai punaniskaa.

Osallistujien onnellisuudesta en pysty tietenkään sanomaan mitään, mutta eivät ihmiset siellä kovin onnettomilta ainakaan näyttäneet. Voisin tosin kuvitella, että monikin oli onneton nykyisen politiikan suhteen. Se on varmaankin oletusarvo.

Sivuhuomiona uskoisin kuitenkin jokaisen läsnäolleen osaavan kirjoittaa oikein esimerkiksi sanat romanttinen ja rikkaat.

Pekka Paavo (#2), muistaakseni läsnä oli 27 henkilöä, joista kaksi ei ollut ainakaan vielä jäseniä. Ei tietenkään mitään verrattuna suurten puolueiden puoluekokouksiin, mutta ihan kiva määrä kuitenkin.

Anna-Leena Nieminen

Pasi, kirjoitat:

"Puoluetuki tulisi lakkauttaa kokonaan, mikä olisi suuri kehitysaskel koko poliittiselle järjestelmälle. Mutta jos sille ei löydy riittävää kannatusta, niin tuo politiikkaseteli on sen jälkeen paras kuulemani korjausehdotus."

Samaa mieltä.

kirjoitat:

"Ovatko puolueet lain yläpuolella? Parantaako kansan oikeustajua, jos puolueiden virheitä katsotaan räikeästi läpi sormien, samalla kun lapsenraiskaajat päästetään lievillä tuomioilla, talousrikolliset vielä vähemmällä, mutta ylinopeussakkonsa unohtanut kansalainen istuu tuomion täysimääräisenä kiven sisässä?"

Niin, tälläinen on suorastaan järkyttävää.

kultaraha (nimimerkki)

#1,

Natseilla on aivan eri kokoukset. Niissä pohditaan, miten kansa alistetaan vahvan totalitaristisen keskusjohdon ikeeseen. Samaan tapaan, kuin kommunistienkin kokouksissa.

Liberaalien kokouksissa taasen pohditaan, kuinka kansa vapautetaan fasististen ja kommunististen totalitarismien ikeestä.

Sakari Soisalo (nimimerkki)

Yrittäkää liberaalit profiloitua paremmin.

Teidän ympäripyöreät tavoitteene eivät sytytä kansaa.

Olette nykyään pelkkää marginaalia.

Kepu, Kokoomus ja SDP ovat omineet potentiaaliset kannattajanne.

Te vain pohditte ja kirjoitatte julkilausumia samalla tavalla kuin Hannu Rainesto ja kumppanit.

Ottakaa mallia esim. Ruotsin Folkpartietista. Siinä porukassa on räväkkyyttä.

OikeistoLiberaali (nimimerkki)

Hannu Rainesto, laitoin sinulle saksankielisen lainauksen liberaalipuoleen historiasta Saksassa natsismin valtakaudella. Mikäli ymmärrän saksaa, olisi hauska kuulla, pidätkö liberaaleja yhä natseina. Pasilta olisin kysynyt, miksi kannattaisi lähteä tukemaan liberaalipuoluetta, miksei esim. Kansallista Kokoomusta?

"Weimarer Republik und die Zeit des Nationalsozialismus:

1918 bis 1945
Bei der Gründung der Weimarer Republik spielten die Liberalen nach der Novemberrevolution neben den Sozialdemokraten und dem Zentrum wieder eine relativ wichtige Rolle im parlamentarischen Parteienspektrum. Nach dem Ersten Weltkrieg gründeten sich erneut zwei Parteien, die aus den links- bzw. rechtsliberalen Parteien der Kaiserzeit hervorgingen: die Deutsche Demokratische Partei (DDP) und die Deutsche Volkspartei (DVP). Trotz gleichen Namens stand letztere mit der DtVP des Kaiserreichs in keinem inhaltlichen Zusammenhang.

Die linksliberale DDP war zusammen mit der SPD und dem Zentrum beteiligt an der sogenannten Weimarer Koalition, der ersten Regierung der Weimarer Republik in den Jahren 1919 und 1920. Nach 1920 musste sie von Wahl zu Wahl stetig Stimmenverluste hinnehmen. - Dagegen war die rechtsliberale DVP nach 1920 viele Jahre an verschiedenen Regierungen beteiligt.

Während die DDP eine eher sozialliberale Politik vertrat und die Republik von Anfang an unterstützte, gab es in der DVP, die zu ihrem größten Teil aus der die Monarchie stützenden Nationalliberalen Partei (NLP) hervorgegangen war, eine starke republikfeindliche Fraktion. Der kleine „linke“ Flügel der NLP war 1918 in die DDP gewechselt, der „rechtsnationalistisch“-völkische Flügel in die Deutschnationale Volkspartei (DNVP).

Die DVP stellte nach 1920 mit Gustav Stresemann, der bis heute als „Prototyp“ eines Realpolitikers gilt, und der dem deutschen Reich nach dem Ersten Weltkrieg wieder zu einem relativen Ansehen im Ausland verhalf, über mehrere Jahre hinweg den Außenminister der Weimarer Republik, und 1923 für wenige Monate in einer Mehrparteienkoalition kurzzeitig gar den Reichskanzler. Er stand nach eigener Aussage „aus Vernunftgründen“ hinter der Republik und versöhnte die Partei mit der demokratischen Staatsform, hatte jedoch im Industriellen Hugo Stinnes einen bedeutenden innerparteilichen Widersacher. Nach Stresemanns Tod (1929) driftete die DVP schnell nach rechts ab.

Die DDP vereinigte sich 1930 nach heftigen innerparteilichen Auseinandersetzungen mit der aus der bündischen Tradition kommenden Volksnationalen Reichsvereinigung, bekannter unter dem Namen „Jungdeutscher Orden“ und benannte sich um in Deutsche Staatspartei. Damit folgte sie dem nationalistischen Trend der Zeit am Ende der zunehmend krisengeschüttelten Weimarer Republik, die zu dieser Zeit im Grunde schon faktisch gescheitert war. Bedingt durch diese Entwicklung trat fast der gesamte linke Flügel aus der Partei aus, darunter auch der Pazifist und Friedensnobelpreisträger von 1927, Ludwig Quidde. Dieser linke Flügel der vormaligen DDP gründete die kurzlebige Radikaldemokratische Partei, die aber in den letzten Jahren der Republik politisch erfolglos blieb.

Nach 1930 wurden beide Parteien bei den Reichstagswahlen aufgerieben und erreichten bei der Reichstagswahl 1933 zusammen nur noch 2 % der Stimmen und 7 von 647 Sitzen.

In der Zeit des Nationalsozialismus wurden liberale Parteien verboten, wenn sie sich nicht selbst auflösten. Viele Liberale wurden politisch verfolgt oder sahen sich zur Emigration gezwungen. Bis in die Gegenwart gelten unter anderem Persönlichkeiten wie Friedrich Naumann, Max Weber, Walther Rathenau, Gustav Stresemann, Hugo Preuß, Reinhold Maier, Theodor Heuss, Ludwig Quidde als Protagonisten des Liberalismus."

Kertokaas kielimiehet, miten suomennatte mm. viimeisen kappaleen.

t. OikeistoLiberaali

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Tuo natsivertaus varmaan juontaa juurensa Raineston blogissa käydystä tiukasta ideologisesta väännöstä. Sen tiimellyksessa blogaaja Angelika Alander viittasi Tuomas Nevanlinnan Kriittisen korkeakoulun yleisöluentoon, jossa Nevanlinna vertasi natsismia pahaan uneen. Nevanlinna löysi natsismin historiasta viittauksia samoihin aatteellisiin traditioihin, joihin liberalismi perustuu ja totesi natsismin olevan lähtöisin liberalismista samoin kuin painajaiset ovat lähtöisin todellisuudesta. Lisätodisteena Alander kaivoi jonkun saksalaisen(?) henkilön nimen, joka oli vuonna 1873 vaikuttanut liberaalipuolueen riveissä, mutta perusti vuonna 1885 puolueen, jonka ohjelma perustui mm. juutalaisvastaisuuteen. Itävallan FPÖ:kin on kuulemma natsipuolue, jonka kannattajajoukon oleellisen osan muodostavat liberaalit liikemiehet.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Jani (#8), kiitoksia taustoista. Liberaalien tuomitseminen sillä perusteella, että joku natsi (tai kommunisti, vrt. Fidel Castro) on ollut aiemmin liberaali, on vähintäänkin hassua. Kyseinen henkilöhän juurikin takinkääntämisellään toiseen ideologiaan todistaa, ettei itse usko enää liberalismiin.

Pekka Lukkala (nimimerkki)

7#

Kiitos hyvästä esityksestäsi saksalaisen liberalismin historiasta maailmansotien välissä. Rainesto valitettavasti jatkaa, kaikesta saatavilla olevasta tiedosta huolimatta, väärän tiedon levittämistä ja oman "uskontonsa" saarnaamista.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Sakari Soisalo (#6), joo, yritetään toki. Kyllähän tässä on mennyt paljon aikaa hukkaan, mutta yritetään nyt vielä tsempata.

Naama (nimimerkki)

Ei ole mitenkään haitaksi mikäli liberaalit puolueena ovat olleet "kotiloituneena" tai lepoitiövaiheessa tämän vuosituhannen alun korruptioituneen yhteiskunnallisen kehitysvaiheen ajan.

Suomen polittiselle elämälle olisi todella tervehdyttävää saada riippumattomia ja rohkeita uusia vaikuttajia näkyville.

Siispä se, että liberaalit eivät ole kovinkaan "profiloituneet" ihan viime vuosina ei välttämättä ole ollenkaan huono asia.
Ei ainakaan niin kauan kun vaali- ja puoluerahoituksen löyhkä ei tunnu millään laskeutuvan vaan päinvastoin koko ajan muuttuvan sietämättömämmäksi.

Lisäksi luulen vähän että pitkäaikaisten valtapuolueiden ehdokkaat eivät välttämättä ole poliitikkoina "elinvoimaisia" vauhdilla modernistuvassa maailmassa, jossa asioita fokusoidaan ja problematisoidaan eri tavalla kuin mitä perinteisissä puolueissa on totuttu.

Siis liberaalien lepovaihe (edellyttäen että uusi "ylösnousemus" on tulossa) ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Samoin vasta puoluekartalle nyt nousemassa olevilla puolueilla on ryvettömyyden etu puolellaan - mikäli eivät kansoitu "tahriintuneilla" loikkareilla.
:)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Jos viikonloppuna on tekemisen puutetta, niin marxilaiselta lajitoveriltamme tuli ystävällismielinen ehdotus:

"Vetäkää käteen libilaarit ja menkää siitä aikaa tuhlamasta idotismillanne." -- H. Rainesto blogissaan 2.10.2009

Naama (nimimerkki)

Jani, Pasi ja muut liberaalipuolueen henkiinherättämistä kaipaavat, miettikääpä tätä:

Kuten Jani K. jossain muualla (taisi olla Raineiston blogissa) vähän taisi ruveta jo (ääneen) miettimään, ihmisillä jotka saattaisivatkin kannatta liberaalien tavoiteohjelmaa (http://liberaalit.fi/tavoiteohjelma/) saattaa olla vaikeuksia puolueen nimen hyväksymisessä.

Kuten olen joskus aiemminkin sanonut, ihmiset eivät pelkää mitään niin paljon kuin vapautta (ja sen mukanaan tuomaa vastuuta?). "Normikansalaisellakin" saattaa vapauden edistämisen tavoittesta tulla sellaisia epämiellyttäviä konnotaatiota, että on tarkoius antaa toisille täysi vapaus vahingoittaa itseä. Tiedän - jokainen sisälukutaitoinen joka lukee esim. liberaalien tavoiteohjelman tai vaivautuu edes vilkaisemaan "Vapauden filosofia" -lyhytfilmin ymmärtää, että liberaalit eivät puhu sellaisesta vapaudesta.

Olen sitä mieltä (outsiderina) että jos haluatte välttää liberaalipuolueen nimestä johtuvia epämiellyttävyyksiä, valitsette elvytettävälle puolueellenne jonkun muun nimen kuin "liberaalipuolue" - saatikka "vapauspuolue"! Muussa tapauksessa jäätte jänkkäämään a.alanderien kanssa natseista ja insesti-isistä á la Josef Fritzl .

Hm. Entä "edistyspuolue" tai "kansalaisedistyksen puolue" tai "kansalaisten edistyspuolue?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallinen_Edistyspu...
:)

Arnold (nimimerkki)

MuTu-pohjalta uskoisin, että "pinnan alla" muhii verraten paljonkin klassisen liberaalisti ajattelevia ihmisiä, mutta siihen, että aatteesta ei nykyisessä demokraattisessa yhteiskunnassa ole syntynyt (eikä luultavasti synny) merkittävää ja elinkelpoista poliittista voimaa, näen kolme perustavanlaatuista syytä, jotka kaikki seuraavat aatteen kannattajien lähtökohtaisesta individualismista.

Ensimmäinen syy on se, että aidosti yksilönvapauksia arvossa pitävät ihmiset karsastavat konkreettista poliittista aktivismia, sillä he tapaavat pitää huolen omista asioistaan ja vastustavat kaikenlaisia auktoriteetteja, jolloin itse poliittiseksi vaikuttajaksi pyrkiminen olisi tavallaan oksymoron tai vähintäänkin älyllistä epärehellisyyttä. Suunnatonta jäsenhakemusryntäystä tai etenkään aatteelle uskollista "karismaattista johtajaa" ei siis kannata odotella ilmaantuviksi henkeään pidätellen.

Toinen syy on edellisen kolikon kääntöpuoli, eli vaikka jonkin ihmeen kautta "kriittinen massa" vaikuttamaan pyrkiviä yksilöitä löytyisikin, niin liikkeen järjestäytyminen ja käytännössä ehdoton yhteen hiileen puhaltaminen eivät pitkässä juoksussa onnistu, koska demokratiassa vakavasti otettava poliittinen puolue joutuu ottamaan kantaa moniin ns. toisarvoisiinkin asioihin, joista jäsenten kesken tuskin löytyy konsensusta, ja libertaarithan tunnetusti ovat enimmäkseen kompromissikyvyttömiä änkyroitä.

Kolmaskin syy kaiketi oli, mutta näin kännipäiten kirjoitellessa se pääsi valitettavasti jo unohtumaan.

Toimituksen poiminnat