Kokoontumisen vapaudesta ja elintenluovutuksesta vielä
Eilinen pikainen kirjoitukseni herätti aika kovaa kommentointia, johon kirjoittamani kollektiivinen vastaus venyi sen verran pitkäksi, että nostan sen tähän omaksi blogikirjoituksekseen.
Kokoontumisen vapaus
Jos verrataan tilannetta libertaariin yhteiskuntaan, jossa ei olisi lainkaan julkista (”yhteisesti omistettua”) omaisuutta vaan ainoastaan yksityisiä tiloja, niin kaikkea kokoontumista edellyttäisi maanomistajan lupa, joko erikseen haettu tai vuokrattu tai muuten saatu (esim. maanomistaja on tietyin valitsemineen ehdoin antanut alueen vapaaseen käyttöön). Tässä ei ole sinänsä mitään ongelmaa, vaikka teoriassa kokoontuminen voisikin olla nykyistä rajoitetumpaa.
Nykytilanteessa meillä kuitenkin on julkisia tiloja, joihin tuo kyseinenkin joki lukeutuu. Koska se on ”yhteisesti omistettua” tilaa, niin alueella on voitava kokoontua vapaasti, ilman lupia tai ilmoituksia kenellekään. Aluetta tai sitä sivuavia yksityisalueita ei tietenkään saa tuhota, roskata tai muuten haitata ilman asianomaisia lupia, mutta se on täysin eri asia kuin kokoontuminen, jos ylipäätään on mahdollista kokoontua aiheuttamatta haittaa.
Ilmoitusvelvollisuuden erityisenä ongelmana on se, että ilmoittajasta tulee vastuullinen, vaikka tapahtuma olisi sen verran spontaani, että ilmoittajalla ei ole mitään auktoriteettia osallistujien määrän tai laadun suhteen, puhumattakaan tapahtuman tarkasta ajasta, paikasta ja kestosta. Toki on varmasti niin, että suuren tapahtuman osallistujista on hankala löytää jonkin mahdollisen yksittäisen tihutyön tekijää, mutta eipä tuollaisen tapahtuman mahdollisesti viranomaisille ilmoittava henkilö sen paremmin sitä voi löytää tai estää. Kuten joku sanoikin, moni olisi varmasti kaljakellunut, vaikka kyseisen keskustelupalstan perustajat olisivat vedonneet yleisöön, että eipäs kaljakellutakaan.
Elinten ”luovutus”
Tämä kysymys on todellakin periaatteellinen. Itse pidän yksilön koskemattomuutta niin tärkeänä, että sen tulee koskea myös aivokuollutta ja täysin kuolluttakin. Jos siitä lipsutaan, mennään hyvän matkaa sitä vaarallista tietä, joka kyseenalaistaa lopulta myös elävien oikeuden koskemattomuuteen. (No, tämä pointti on tosiaankin akateeminen, sillä nykyisinkin yksilöiden koskemattomuutta loukataan monin tavoin, verotuksella, asevelvollisuudella, ja niin edelleen. Se ei kuitenkaan ole mikään perustelu loukata yksilöitä lisää.)
Sallimusolettama ei myöskään ole edes ainoa ratkaisu siirtoelinpulaan.
Jos kerran 90% väestöstä on valmis elintenluovuttajaksi, niin pelkästään aktiivisella kampanjoinnilla on varmasti saatavissa merkittäviä lisäyksiä luovuttajien määrään. Oman elintenluovutustestamenttini allekirjoitin 11.3.2002 hammaslääkärikäynnin odotustilassa seinäjulisteen innoittamana. Entä jos joku asiasta huolestunut kansalaisjärjestö ryhtyisi vaikkapa feissaamaan asian tiimoilta?
Nykyisten rajoitusten purkaminen olisi myös askel eteenpäin. Jos elintensiirroilla saisi tavoitella taloudellista hyötyä, ihmiset (yrittäjät etunenässä) myös keksisivät innovatiivisia keinoja saavuttaa sitä ilman, että uhraukset olisivat suuremmat kuin saatava hyöty.
Esimerkiksi vakuutusyhtiöillä olisi kannustin hankkia edullisia siirtoelimiä sairausvakuutusasiakkailleen, jolloin yhtenä lähteenä voisivat olla yhtiön henkivakuutusasiakkaat, joita yhtiö voisi kannustaa lisäkorvauksilla edunsaajille tai alennuksilla vakuutusmaksuihin, jos asiakas suostuu elintenluovutukseen aivokuolleena tai muuten kuolemaisillaan.
Tämä myös kannustaisi löytämään tehokkaampia ratkaisuja elintenluovuttajien löytämiseksi muiden potilaiden joukosta.
Kolmas näkökulma on bioteknologia. Joitakin siirtoelimiä on jo saatu muilta eläimiltä ja elinten suoranainen kasvattaminenkin kehittyy jatkuvasti. Elintenluovutuksen sallimusolettama olisi jopa haitallinen tämän teknologian edistymisen kannalta, sillä se laajentaisi siirtoelinten huomattavan edullista saatavuutta ja tekisi monet teknologiahankkeet kannattamattomammiksi.
Teknologian kehittymisessä on kuitenkin potentiaalia vapauttaa meidät lopulta kokonaan elintenluovuttajien tarpeesta, jos ja kun siirtoelimen tarvitsijalle voidaan joskus kasvattaa uusi elin hänen omista soluistaan. Tällaisen teknologian kehitystä ei kannata ehkäistä tuhoamalla sen markkinoita.
Jos siis lähdetään sinne jonkun peräänkuuluttamalle utilitaristiselle linjalle, niin suurin kokonaishyöty lienee saavutettavissa nimenomaan tuon teknologisen kehityksen kautta, eikä kenenkään oikeuksia tarvitse rikkoa. Toki teknologian kehitystä voi joutua odottamaan, siksi siirtoelinten vapaaehtoisia markkinoita ei pitäisi estää. Ihmiskauppa ja ihmisten vahingoittaminen näiltä saatavien elinten vuoksi olisi silti edelleen väärin, joten se ei ole mikään perustelu elinkaupan kieltämiselle.
On siis tärkeää huomata, että nykyinen siirtoelinpula johtuu olemassaolevista rajoituksista eli valtion omasta toiminnasta, kuten eilenkin linkkaamassani blogissa Santtu kirjoitti. Jos elinkauppaa ei olisi kielletty ensinkään, pulaan olisi jo löytynyt markkinaehtoinen ratkaisu.
Uusien säännösten (tässä tapauksessa sallimusolettaman) luominen olisi vain purkkaratkaisu, joka synnyttäisi omat ongelmansa, kuten elintensiirtoja hyväksymättömien harvojen oikeuksien ja todennäköisesti myös uskonnollisten tunteiden loukkaamisen. Seuraavaksi sitten säädettäisiin uutta lakia, joka vapauttaa jotkut nimeltä mainitsemattomat uskontokunnat sallimusolettamasta ja oltaisiin entistä monimutkaisemmassa tilanteessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vastuiden ja selkeyden vuoksi voisi ensi vuonna selkeästi netissä ilmoittaa että "Tänä vuonna kaljakelluntaa ei järjestetä perinteiseen aikaan heinäkuun xx päivänä kello 12".
"yksilön koskemattomuutta"
Ruumis ei ole yksilö vaan (Alv 22%) tavaraa.
"Teknologian kehittymisessä"
Pitääkö oikeus elinluovutuksiin ja teknologian kehitykseen varata vain ökyrikkaille?
K-Veikko (#2), mistä lähtien teknologian kehittyminen on tarkoittanut sitä, että jostain asiasta tulee kalliimpaa? Aina ja kaikkialla teknologinen kehitys on tehnyt kaikesta halvempaa ja saatavampaa. Mieti vaikka sitä tietokonetta, jolla viestisi näppäilet.
Toivottavasti kommenttini ei nyt vie tätä keskustelua sivuraiteille, mutta -
luovutettujen elinten "vastaanotto" - ei ihan yksinkertainen kysymys sekään! ks. linkki http://www.timesonline.co.uk/tol/life_and_style/health/article6731456.ece
Haluaisitko että sinulla ei ole päätäntävaltaa tehdäänkö sinulle transplantaatio vai ei?
Elinsiirto on raskas prosessi - joskus jopa niin raskas, ettei vakavasti sairas halua joutua siihen koska ei tunne jaksavansa käydä sitä läpi.
Karrikoiden: kuolleeksi julistetuilta riivitään käyttökelpoiset elimet ja survotaan niitä sellaisille potilaille joiden on lääketieteellisin perustein katsottu mahdollisesti hyötyvän niistä - ihan viranomaispäätöksillä ilman että k.o. ihmisten omilla kannanotoilla katsotaan olevan merkitystä saati että heille hevin annettaisiin mitään päätösvaltaa?
Ei tämä näin saisi mennä.
Siirrännäis- ja keinoelimistä on suuri pula - se on sivuuttamaton tosiasia, mutta niitä keinoja joilla tätä vajausta pyritään helpottamaan, pitää miettiä tarkkaan!
Pasi J. Matilainen: Itse pidän yksilön koskemattomuutta niin tärkeänä, että sen tulee koskea myös aivokuollutta ja täysin kuolluttakin. Jos siitä lipsutaan, mennään hyvän matkaa sitä vaarallista tietä, joka kyseenalaistaa lopulta myös elävien oikeuden koskemattomuuteen.
Joopa joo. Tällaiselle fobialle on oma nimikin, kaltevan pinnan argumentti: "Vastustan parisuhdelakia. Jos homojen ja lesbojen avioliitto sallitaan, niin seuraavaksi joudutaan kai hyväksymään pedofilia, sitten eläimiinsekaantuminen, sen jälkeen nekrofilia ja Luoja yksin tietää mitä sen jälkeen."
Pasi J. Matilainen: Jos elintensiirroilla saisi tavoitella taloudellista hyötyä, ihmiset (yrittäjät etunenässä) myös keksisivät innovatiivisia keinoja saavuttaa sitä ilman, että uhraukset olisivat suuremmat kuin saatava hyöty.
Näistä "innovatiivisista keinoista" löytyy esimerkkejä varsinkin Intiasta, samoin kuin muualta. Vaikka olenkin oikeistolainen kapitalistisika, niin tässä kohtaa sanon että kiitos, mutta ei kiitos.
Pasi J. Matilainen: Teknologian kehittymisessä on kuitenkin potentiaalia vapauttaa meidät lopulta kokonaan elintenluovuttajien tarpeesta
On toki. Ihan samalla tavalla fuusiovoima on ihanteellinen ratkaisu energiantuotannon ongelmiin. Sen takia ei kuitenkaan kannata panna nykyisiä voimaloita kiinni ja jäädä odottelemaan tekniikan läpimurtoa joskus tuntemattomassa tulevaisuudessa.
En myöskään menisi sanomaan elinsiirtoa odottavalle potilaalle, että ikävää jos nyt ehdit kuolla, mutta kyllä kymmenen vuoden päästä homma on hoidossa, tai viimeistään kahdenkymmenen, mutta tällä hetkellä tärkeintä on liberaalien omistusoikeus ruumiisiinsa kuolemankin jälkeen. Että sori vaan, kun sairastuit liian aikaisin.
Pätkätyöläinen (#5),
Väitätkö kaltevan pinnan argumenttiin vetoamalla, että valtioilla ei olisi taipumusta jatkuvasti lisätä vaikutusvaltaansa, alkaen pienistä asioista kohti suurempia? Valtiot ovat kaltevia pintoja.
Intia-esimerkkisi ei valitettavasti toimi, sillä sanoin jo erikseen, että "Ihmiskauppa ja ihmisten vahingoittaminen näiltä saatavien elinten vuoksi olisi silti edelleen väärin, joten se ei ole mikään perustelu elinkaupan kieltämiselle."
Huomaa myös, etten ole vaatimassa elintenluovutuksen kieltoa. Kysymys on vain siitä, että sen täytyy olla jokaisen oma valinta, kukaan ei voi sitä valintaa tehdä toisen puolesta, ei naapuri eikä valtio.
Jos koet, että sinulla on oikeus tehdä tämä valinta muiden ihmisten puolesta, niin ei muuta kuin täyttelemään niitä elintenluovutustestamentteja muiden nimillä ja ujuttamaan niitä salaa esimerkiksi ohikulkevien Jehovan todistajien ja muslimien lompakoihin.
Minä olen oman valintani tässä asiassa tehnyt, kuten olen jo sanonutkin. Oletko sinä? Kuinka moni sallimusolettaman puolustaja kantaa nyt sitä keltaista korttia mukanaan?
Menisitkö sanomaan elinsiirtoa odottelevalle potilaalle, että valitettavasti elimiä juuri nyt ei löydy, koska niiden markkinat on kielletty ja olemme täysin hyväntekeväisyyden varassa?
Naama: Karrikoiden: kuolleeksi julistetuilta riivitään käyttökelpoiset elimet ja survotaan niitä sellaisille potilaille joiden on lääketieteellisin perustein katsottu mahdollisesti hyötyvän niistä - ihan viranomaispäätöksillä ilman että k.o. ihmisten omilla kannanotoilla katsotaan olevan merkitystä saati että heille hevin annettaisiin mitään päätösvaltaa?
Olisiko kuitenkin järkevämpää argumentoida ihan asiaperusteilla, eikä kehitellä täydellisen päättömiä karrikointeja?
Odotan edelleen ensimmäistä rationaalista perustetta sille näkemykselle, että on parempi polttaa tai haudata käyttökelpoiset elimet sen sijaan, että niitä luovutettaisiin potilaille, jotka sellaisia tarvitsevat. Löytyykö yhtään?
Yleisongelma on se, että jos edesmennyt ei ole erikseen esittänyt toivomuksia oman ruumiinsa suhteen, ruumiille on silti tehtävä jotain. Mistä tiedetään, ettei kyseinen henkilö vastustanut eläessään hautaamista tai tuhkaamista? Onko hautaaminen tai tuhkaaminen ilman erikseen mainittua toivomusta hyväksyttävää? Mikä ylipäänsä on sopiva oletusmenettely kuolleelle, joka ei ole spesifioinut mitään toivomuksia ruumiinsa suhteen?
"Odotan edelleen ensimmäistä rationaalista perustetta sille näkemykselle, että on parempi polttaa tai haudata käyttökelpoiset elimet sen sijaan, että niitä luovutettaisiin potilaille, jotka sellaisia tarvitsevat. Löytyykö yhtään? "
En tiedä, onko mielestäsi rationaalisia, mutta perusteita löytyy.
Ihmiset (ennen kuin libertaareista oli kuultu) ovat aina kunnioittaneet vainajiaan ja halunneet jättää hyvästit ihan leikkelemättömälle ihmiselle. Tätä voidaan kutsua vaikkapa sydämen sivistykseksi.
Aapo (#8), ruumiin hävittäminen ei ole kovin kiireellinen kysymys verrattuna elinluovutusasiaan, joten siinä ei ole mitään syytä olla kuulematta omaisia tai läheisiä. Heillehän ruumis luovutetaan. Oletusmenettelyä tarvitaan vain niissä tapauksissa, että vainajaa ei tunnisteta tai hänellä ei ollut omaisia tai läheisiä. Tällöin yhteiskunnan vallitseva menettely lienee paikallaan, koska vaihtoehtoja ei juuri ole.
Pätkätyöläinen (#7), totta kai on parempi käyttää käyttökelpoiset elimet hyödyksi. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, mistä on hyötyä, vaan siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Jos päämäärä oikeuttaa keinot, joku hullu tiedemies saattaisi oikeutetusti innostua tuhoamaan ihmiskuntaa, jos katsoo ihmisistä olevan ympäristölle enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta ei, se ei ole oikein, koska ihmisiä ei saa tappaa.
#7: Tähän täytyy todeta, että totuus ei koskaan löydy teorioista, vaan käytännöstä. Rationaaliset teoriat voivat olla parhaimmillankikn vain aukottomia - useimmiten kuitenkaan eivät vaan "aukottomuus" saavutetaan vain rajoittamalla teorian soveltuvuutta.
Rationaalisuus ainoana yhteiskuntaa johtavana periaatteena johtaa vain dystopioihin. Todellisuutta rajoitetaan niissä niin, että se sopii vallanpitäjien yleviltä kuullostaviin periaatteisiin - ja kaikki muut näkökulmat sivuutetaan merkityksettöminä ja typerinä.
Akateeminen pätkätyöläinen, luulen että ehkäpä vain läheinen, jonka odotettavissa oleva elinaikaodote on ylittynyt vuosikymmenillä voisi opettaa sinulle mikä merkitys on ihmisen oman tahdon loukkaamattomuudella ja itsemääräämisoikeudella silloin kun on kyse elämää ja kuolemaa koskevista asioista.
Kun ihminen on kasvokkain eksistenssinsä perustavimpien kysymysten kanssa, kukaan ei voi (eikä saisi!) tulla tarjolemaan ulkokohtaisia ratkaisuja.
Jos koet ettei yksilön itsemääräämisoikeus ole sinulle arvo sinänsä - arvo, joka on suurempi kuin järkevimmiltäkään kuullostavat "hyöty"näkökohdat, et koskaan pysty ymmärtämään mistä puhun.
Jos käytän lievempiä sanoja, sanot ettet ole tarpeeksi sekaisin ymmärtääkseni mitä yritän sanoa. Jos väännän rautalangasta ja karrikoin - sekin on sinusta asiatonta.
Tämä suomenkielen symbolijärjestelmä ei siis ole minulla riittävän hyvin hallussa, että kommenttini tulisi sinulle selväksi.
Sovitaan sitten niin.
Pasi J. Matilainen: Väitätkö kaltevan pinnan argumenttiin vetoamalla, että valtioilla ei olisi taipumusta jatkuvasti lisätä vaikutusvaltaansa, alkaen pienistä asioista kohti suurempia?
En väitä, kyllä on taipumus. Mutta mikä ihmeen vaikutusvalta valtiolla on kuolleeseen? Pidetään tässäkin yksilönvapauksista kiinni: kuollut saa vapaasti tulla sanomaan mielipiteensä, jos ruumiin kohtelu ei miellytä. Se on sitten oma ongelmansa, jos ei onnistu saamaan ääntään kuuluville.
Pasi J. Matilainen: Intia-esimerkkisi ei valitettavasti toimi, sillä sanoin jo erikseen, että ”Ihmiskauppa ja ihmisten vahingoittaminen näiltä saatavien elinten vuoksi olisi silti edelleen väärin, joten se ei ole mikään perustelu elinkaupan kieltämiselle.”
Valitettavasti esimerkki toimii, koska kaupanteko aivokuolleen kanssa on hieman haasteellista. Siirtoelinten markkinat ovat luonteeltaan sellaiset, että ne eivät toimi kuten makkaran tai hiustenleikkuun myynti. "Innovatiiviset ratkaisut" tahtovat silloin väistämättä mennä intialaisen mallin mukaan.
Pasi J. Matilainen: Huomaa myös, etten ole vaatimassa elintenluovutuksen kieltoa. Kysymys on vain siitä, että sen täytyy olla jokaisen oma valinta, kukaan ei voi sitä valintaa tehdä toisen puolesta, ei naapuri eikä valtio.
Miten niin ei voi tehdä? Totta kai voi. Kysymys on nyt siitä, pitäisikö niin tehdä, eli onko se hyvä, paha vai neutraali asia.
Pasi J. Matilainen: Jos koet, että sinulla on oikeus tehdä tämä valinta muiden ihmisten puolesta, niin ei muuta kuin täyttelemään niitä elintenluovutustestamentteja muiden nimillä ja ujuttamaan niitä salaa esimerkiksi ohikulkevien Jehovan todistajien ja muslimien lompakoihin.
Minä en ole diktaattori, enkä siksi tee päätöksiä muiden puolesta. Koska elämme jonkin sortin demokratiassa, tästä(kin) asiasta täytyy päättää yhdessä. Jos kansa tai sen edustajat ovat sitä mieltä, että ruumiiden oletusarvoinen koskemattomuus on tärkeämpää kuin elinsiirtoa tarvitsevien henki ja terveys, niin sitten jatketaan nykymallilla. Jos tärkeysjärjestys katsotaan päinvastaiseksi, niin muuten lakia.
Pasi J. Matilainen: Kuinka moni sallimusolettaman puolustaja kantaa nyt sitä keltaista korttia mukanaan?
Löytyy lompakosta. Ja melkein oma lehmä on tässä asiassa ojassa, kun kaksi tuttua on hengissä elinsiirtojen ansiosta. Toisella meni melko tiukille, kyse oli vain tunneista. Mutta jumalille kiitos, että moottoripyörät on keksitty. ;-)
Pasi J. Matilainen: Menisitkö sanomaan elinsiirtoa odottelevalle potilaalle, että valitettavasti elimiä juuri nyt ei löydy, koska niiden markkinat on kielletty ja olemme täysin hyväntekeväisyyden varassa?
Menisin. Ja lisäisin, että elimiä kyllä löytyisi, mutta jostakin syystä niiden omistajat pitävät tärkeämpänä ruokkia niillä matoja kuin antaa luovutukseen.
#7: Nuo eivät ole vaihtoehdot. Kuten sanapari "rahat tai henki" ei myöskään ole vaihtoehto.
Rationaaliset perusteet löytyvät sille vaihtoehdolle, että yksilö (ja tämän perikunta) voivat rahallisesti hyötyä vainajan ruumiista.
Tämän pitäisi olla aivan yhtä selvää kuin sen, että on oikein saada markkinahintainen korvaus ruoan tuottamisesta nälkäisille.
Vanha demari: Ihmiset (ennen kuin libertaareista oli kuultu) ovat aina kunnioittaneet vainajiaan ja halunneet jättää hyvästit ihan leikkelemättömälle ihmiselle.
Haluat kieltää ruumiinavaukset? No, mielipide tuokin.
Naama: Jos koet ettei yksilön itsemääräämisoikeus ole sinulle arvo sinänsä - arvo, joka on suurempi kuin järkevimmiltäkään kuullostavat ”hyöty”näkökohdat, et koskaan pysty ymmärtämään mistä puhun.
Yksilöhän saa määrätä itsestään. Kysymys on nyt siitä, että mikä on järkevin menettelytapa silloin, kun yksilö ei ole määrännyt mitään - eli ei ole erikseen kieltänyt tai sallinut elintensä luovuttamista kuoleman jälkeen.
Minusta järkevintä on kohdella jälkeenjäänyttä ruumista kunnioituksella, eli sitä ei esim. nosteta seipään nokkaan torille, nahasta ei tehdä lampunvarjostimia, eikä sitä jätetä katuojaan variksien ja koirien syötäväksi. (Mitäs muuten itsemääräämisoikeuden perään itkevät tekisivät, jos vainaja eläessään olisikin määrännyt ruumiilleen tehtäväksi jonkin edelle mainituista?) Sen sijaan siirtokelpoisten elinten ottaminen hyötykäyttöön ei minun mielestäni ole millään lailla halventavaa, päinvastoin. Siitä ei ole vainajalle mitään haittaa ja omaiset saavat kuitenkin suurimman osan ruumiista haudattavaksi. Siirtoelimen saajan elämänlaatu todennäköisesti paranee merkittävästi.
Meille ateisteille tässä ei ole mitään ongelmaa, eikä uskovaistenkaan luulisi olevan tätä vastaan. Jos Jumala osaa ylösnousemuksessa herättää mereen ripotellusta ja ravintoketjuun päätyneestä tuhkasta aikoinaan eläneen yksilön, niin ei kai siirtoelimet voi muodostaa kovin suurta hidastetta?
Summa summarum: Oletusarvoisesta elintensiirroista ei ole mitään haittaa kuolleille, mutta suuri hyöty eläville. Jos ei sitä halua, siitä voi kieltäytyä. Mikä tässä oikein hiertää?
#9,
Vanha demari on jälleen kerran pihalla kuin lumiukko. Akaateeminen pätkätyöläinen ei ole libertaari.
"Jos verrataan tilannetta libertaariin yhteiskuntaan, jossa ei olisi lainkaan julkista (”yhteisesti omistettua”) omaisuutta vaan ainoastaan yksityisiä tiloja, niin kaikkea kokoontumista edellyttäisi maanomistajan lupa, joko erikseen haettu tai vuokrattu tai muuten saatu (esim. maanomistaja on tietyin valitsemineen ehdoin antanut alueen vapaaseen käyttöön)."
Millä perusteella kukaan noin libertaarin kannalta ylipäänsä voi omistaa maata? Maa on ollut aina olemassa eikä ns. omistajalla ole mitään osaa sen syntymiseen. Maan tuotto on eri asia, jos ns omistaja on jotakin tehnyt sen eteen.
Esimerkiksi kalastuskortin vaatiminen luonnonvaraisessa järvessä kalastamiseksi on täysin käsittämätöntä. Kalat ovat siellä aina olleet ilman että sen ns omistaja olisi niiden syntyyn osallinen.
Voisiko vaikka hengitysilman yksityistää? Julistautuisi vain sen omistajaksi. Samalla tavallahan maaomaisuudetkin ovat syntyneet.
Liberaalien tavoiteohjelmassa on muun muassa seuraava kohta:
"Valinnanvapauden lisääminen peruspalveluissa mm. palvelusetelien avulla."
Miten homma käytännössä toimisi? Jos sairastun niin käynkö kuittaamassa jostain voucherin jonka kanssa sitten astelen lääkäriin? Toinen kysymys olisi se, että kuinka kyseinen systeemi toimii ihmisten kanssa joilla on jokin krooninen, jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus kuten vaikkapa 1-tyypin diabetes?
Liberaalien tavoiteohjelmassa on muun muassa seuraava kohta:
"Valinnanvapauden lisääminen peruspalveluissa mm. palvelusetelien avulla."
Miten homma käytännössä toimisi? Jos sairastun niin käynkö kuittaamassa jostain voucherin jonka kanssa sitten astelen lääkäriin? Toinen kysymys olisi se, että kuinka kyseinen systeemi toimii ihmisten kanssa joilla on jokin krooninen, jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus kuten vaikkapa 1-tyypin diabetes?
Vastustan myös periaatteellisista syistä muutosta elintenluovutusta koskevaan lakiin.
Nyt ihmisten elimiä ollaan viemässä elleivät he varta vasten sitä kiellä. Valtio onkin käytännössä asettamassa säännöt joita noudattamalla saat päättää kehostasi. Kuka todellisuudessa tämän jälkeen hallitseekaan kehoasi?
#16,
Hyvä kysymys vanhalta demarilta.
Aikaisemmin oli puhetta orvosta omaisuudesta. Jos maa on orpoa, niin sen voi libertarismin periaatteen mukaan ottaa omaan omistukseensa, sillä se ei aloita väkivaltaa toisen omaisuutta kohtaan. Käsitykseni mukaan enemmistö libertaareista kuitenkin hyväksyy periaatteen, jonka mukaan orvon maan voi ottaa omistukseensa vain, jos pystyy muuntamaan sen tuotannontekijäksi. Se tarkoittaa yksikertaisesti sitä, että kukaan ei voi julistaa kuuta tai marssia omakseen, jos ei pysty paikanpäällä "aitaamaan valtaustaan" eli rakentamaan sitä tai käynnistämään tuotantoa, kuten kuukarjankasvatusta. Omistusta ei kuitenkaan enää menetä, vaikka lopettaisi tuotannon.
Sama koskee järviä. Omistaja voi tietenkin vaatia muilta kalastuskortin tai olla vaatimatta. Omistajan oma asia, tai omistajien, jos järvi jakautuu usean omistajan kesken, kuten kalastuskunnissa.
"Voisiko vaikka hengitysilman yksityistää?"
Periaatteessa, sillä omistajan ei siis tarvitse päästää muita hengittelemään omalle maalleen. Kyse ei niinkään ole hengitysilmasta, kuin oleskelusta vieraalla maaomaisuudella. Ilma muuttuu yksityisomaisuudeksi silloin, kun joku pistää sen pulloon. Tämä ei eroa mitenkään nykytilasta. Voit pullottaa ilmaa ja myydä sitä.
On olemassa yksi libertaarien "alalaji", geolibertaarit, joiden mielestä maata ei voi omistaa. Maa on yhteistä, mutta sen saa hallintaansa maksamalla vuokraa yhteiseen kassaan minimivaltion ylläpitoon.
Pasi (#6)
"Väitätkö kaltevan pinnan argumenttiin vetoamalla, että valtioilla ei olisi taipumusta jatkuvasti lisätä vaikutusvaltaansa, alkaen pienistä asioista kohti suurempia? Valtiot ovat kaltevia pintoja."
Tällä perusteella sinun pitäisi olla anarkokapitalisti. Oletko?
"Huomaa myös, etten ole vaatimassa elintenluovutuksen kieltoa. Kysymys on vain siitä, että sen täytyy olla jokaisen oma valinta, kukaan ei voi sitä valintaa tehdä toisen puolesta, ei naapuri eikä valtio."
Voivatko mielestäsi omaiset tehdä tämän valinnan?
"Minä olen oman valintani tässä asiassa tehnyt, kuten olen jo sanonutkin. Oletko sinä? Kuinka moni sallimusolettaman puolustaja kantaa nyt sitä keltaista korttia mukanaan?"
Minulla on ollut elinluovutustetamentti lompakossa vuodesta 1999. Opiskelutoverini toi niitä koululle ja piti pienen esitelmän elinluovutuksen tärkeydestä. Melkein kaikki olivat samaa mieltä hänen kanssaan, mutta jostain syystä vain minä otin kortin itselleni ja täytin sen. Ihmisillä tuntuu olevan jotain alitajuisia pelkoja elinluovutukseen liittyen. Sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että pelätään elimien repimistä kehostasi vaikka sinulla olisi vielä toivoa toipumisesta.
"Menisitkö sanomaan elinsiirtoa odottelevalle potilaalle, että valitettavasti elimiä juuri nyt ei löydy, koska niiden markkinat on kielletty ja olemme täysin hyväntekeväisyyden varassa?"
Eikö tämä ole tilanne juuri nyt?
Pitää vielä lisätä että en olisi uskonut tästä elinluovutusasiasta nousevan tällainen keskustelu. Käsittääkseni libertaarit (joihin luen myös itseni) korostavat asioiden käsittelemistä nimenomaan järkiperusteilla, eikä tunteilla. Jos asiaa katsottaisiin pelkillä järkisyillä, ihmiskehot voitaisiin jopa jauhaa "koiranruoaksi" - kuten kultaraha sanoi - sillä omistaja on siinä vaiheessa jo poistunut.
En missään nimessä ole jauhamassa ihmisiä koiranruoaksi! Kannatan ehdottomasti ihmisten oikeutta päättää omasta kehostaan. Luovutusolettaman käyttäminen niiden ihmisten kohdalla jotka eivät ehtineet ilmaista kantaansa ennen kuolemaansa ei ole vailla ongelmia, Pasin mainitsemista syistä. Kuitenkin tämä periaatteellinen vastustaminen tuntuu myös omituiselta. Kuolleiden jäämistön kunnioittaminen, sekä vainajan tahdon kunnioittaminen ovat tärkeitä asioita. Eikö elävistä huolehtiminen ole silti kaikkein tärkein asia?
Jos ja kun ihmisten sairaskertomukset ovat siirtymässä verkkoon muutenkin, ehkä olisi parasta lisätä sinne tietue koskien elinluovutusta. Lääkäri voisi sitten tiedustella kunkin ihmisen kantaa asiaan lääkärikäynnin yhteydessä.
"21 Käsitykseni mukaan enemmistö libertaareista kuitenkin hyväksyy periaatteen, jonka mukaan orvon maan voi ottaa omistukseensa vain, jos pystyy muuntamaan sen tuotannontekijäksi."
Periaatteessa Suomessa ei pitäisi enää olla olemassa maata, joka ei kuuluisi kenellekään. Mitä se tuotanto tässä tarkoittaa? Voihan maalle rakentaa vaikka omakotitalon.
"Sama koskee järviä. Omistaja voi tietenkin vaatia muilta kalastuskortin tai olla vaatimatta. Omistajan oma asia, tai omistajien, jos järvi jakautuu usean omistajan kesken, kuten kalastuskunnissa."
Tätä yritin juuri kysyä. Jos on kyseessä luonnontilassa oleva järvi, johon ei istuteta kaloja, millä perusteella jollekin pitää maksaa siitä? Hirvien metsästämiseen pitää olla maanomistajan lupa, mutta kenellekään maanomistajalle ei tiettävästi ole juolahtanut mieleen,että hänelle pitäisi maksaa myös hirvistä. Eli jos ja kun maanomistaja ei omista hirviä, millä perusteella hän omistaa kalat?
#23,
"Periaatteessa Suomessa ei pitäisi enää olla olemassa maata, joka ei kuuluisi kenellekään."
Jos Suomi olisi libertaari, niin omistamatonta maata voisi periaatteessa olla olemassa. Jos maa on kehnoa joutomaata ja perimmäisessä korvessa, niin sitä ei välttämättä halua vallata kukaan. Suomi ei kuitenkaan ole libertaari, joten ne maat ovat päätyneet valtion omistukseen. Valtio omistaa neljäsosan Suomen maapinta-alasta.
"Mitä se tuotanto tässä tarkoittaa? Voihan maalle rakentaa vaikka omakotitalon."
Kirjoitin: "”aitaamaan valtaustaan” eli rakentamaan sitä tai käynnistämään tuotantoa, kuten kuukarjankasvatusta. "
Siihen voi siis rakentaa omakotitalon ja "kuukarjankasvatuksen" lisäksi, maanviljelys, kaivostoiminta, lentokenttä, marketti jne ovat tuotantoa. Tuotantoa on kaikki sellainen toiminta, joka tuottaa jotain hyödykettä, joka tyydyttää jonkun tarpeen.
Jos löydät omistajaa vailla olevan luonnontilaisen järven, niin libertaarissa yhteiskunnassa voit ottaa sen omistukseesi muuttamalla se kalastuskeitaaksi. Järvi on silloin tuotannontekijäsi. Tuotat sen avulla hyödykettä, joka tyydyttää kalastusharrastajien kalastustarpeen. Sinulla on oikeus ottaa järvi omistukseesi ja pyyttää maksua siinä kalastamisesta, koska kukaan muu ei ole tehnyt sitä ennen sinua. Jos kalastusyritykisesi saa asiakkaita, niin seuraavaksi huomaat, että nämä asiakkaat tyhjentävät järveäsi kaloista, jolloin ryhdyt suunnittelemaan mikä on sopiva kalastumäärä tietyssä ajassa ja mikä on vaadittava istutusmäärä, jotta kalakanta pysyy riittävänä ja tulosi ovat optimissaan.
Et taida olla hirvimies, sillä et tiedä, että joku jo haluaa maksun hirvistä. Se joku on valtio, joka väittää omistavansa yksityisissäkin metsissä taimikoita syövät hirvet. Yhtä hyvin yksityiset maanomistajat voisivat omistaa ne. Hirvimiehelle on sama, kenelle hän maksaa hirvistä. Libertaari metsästäjä maksaisi niistä kuitenkin mieluusti vain yksityiselle maanomistajalle.
"24 Jos löydät omistajaa vailla olevan luonnontilaisen järven, niin libertaarissa yhteiskunnassa voit ottaa sen omistukseesi muuttamalla se kalastuskeitaaksi. "
Kierrät sitä mitä kysyin. Kysyin, että jos joku vain vaikka nyt sitten löytää järven, millä perusteella hän voi laskuttaa kaloista, jotka olivat jo siellä.
"Et taida olla hirvimies, sillä et tiedä, että joku jo haluaa maksun hirvistä. Se joku on valtio, joka väittää omistavansa yksityisissäkin metsissä taimikoita syövät hirvet."
Tiedän toki. Mutta millä perusteella maanomistaja omistaa hirvet? Muuttuuko hirven omistaja, kun hirvi menee toisen maalle?
Kuolemantuomioita voisi lisätä. jotta olisi elinraaka-ainetta lisää kehittyville markkinoille.
#25,
"millä perusteella hän voi laskuttaa kaloista, jotka olivat jo siellä."
Samalla perusteella, jolla hän voi laskustaa kivistä, kullasta, timanteista, puista, marjoista, hirvistä jne., jotka olivat jo siellä. Se peruste on kaikilla asioilla sama; kukaan muu ei ollut vielä esittänyt vaatimusta niiden suhteen.
"Muuttuuko hirven omistaja, kun hirvi menee toisen maalle?"
Kyllä. Asia on ehkä helpompi ymmärtää pienriistan kohdalla. Jos jänis juoksee naapurinmaalta omallesi ja ammut sen, niin sinä omistat sen, mutta jos annat pupun jatkaa matkaansa ja naapurisi ampuu sen, niin hän on sen omistaja. Jos otat orvon pupun kiinni ja korvamerkitset sen omaksesi, päästätä vapaaksi ja se menee ja syö naapurisi porkkanat, niin sinä olet vastuussa pupusi tekosista.
Minusta tuo lakiesitys on ihan hyvä, enkä näe sitä mitenkään erityisesti libertarismin vastaisena. Eihän ihminen enää kuolemansa jälkeen tee mitään kehollaan. Siitä tulee siis pelkkää biojätettä. Ja ihan samaan tapaan kuin kauppojen roskiksista voi käydä dyykkaamassa syömäkelpoista ruokajätettä, niin samalla tavalla ihmiset voivat dyykata ruumiista käyttökelpoisia elimiä. Omistusoikeus kehoon loppuu siinä vaiheessa kun yksilö kuolee.
JariS (#22), välillä minun on vaikea päättää, olenko enemmän anarkokapitalisti vai minarkisti. Ehkä vasta minarkistisessa yhteiskunnassa elävät ovat valmiita luopumaan valtiosta kokonaan. Joka tapauksessa, aloitteellisen väkivallan vastustamisesta ei voi johtaa mitään muuta kuin anarkian tai väkivallattoman valtion, ellei se ole oksymoron.
Ja kyllä, omaiset voivat mielestäni tehdä sen valinnan, ellei edesmennyt ole sitä kieltänyt. Tosin kuten joku jo totesikin, jo edesmenneen elimille ei ole enää tarvetta. Aivokuolleen voinee laskea kuolleeksi tässä mielessä, mutta muuten tiedottomassa tilassa olevaa ei.
Samoin en itsekään arvannut, miten suureksi tämä keskustelu kasvoi, toissapäiväinen blogaukseni kun oli vain nopea heitto. Olen myös samaa mieltä siitä, että elinluovutussuostumus voisi olla keltaisen kortin lisäksi myös jossain keskitetyssä potilastietokannassa, kun sellaisia kerran on.
Perusongelma tässä sallimusolettamassa on se, että se edellyttää lain säätämistä. Toisin sanoen, jos elintenluovutusta koskevat lait kumotaan, sallimusolettamaa ei muodostu.
Ilman asiaa koskevaa lainsäädäntöä (ja libertaarilta näkökulmalta tämä asia ei kuulu valtion tehtävien eli lainsäädännön piiriin) tilanne olisi siis se, että elintenluovutuksesta voisivat päättää vain asianomainen itse vielä eläessään tai hänen omaisensa (tai perillisensä) kuoleman (tai aivokuoleman) jälkeen. Ainoastaan jos henkilöllä ei ole omaisia tai perillisiä, hänen ruumiinsa jää kuoleman jälkeen orvoksi, jolloin elintenluovutusta koskeva valinta voidaan tehdä ulkopuolisen (esim. lääkäri) toimesta ensimmäisen valtaajan oikeudella.
Lailla säädetty sallimusolettama rikkoisi siis asianomaisen henkilön tai hänen omaistensa (tai perillistensä) oikeuksia.
"Itse pidän yksilön koskemattomuutta niin tärkeänä, että sen tulee koskea myös aivokuollutta ja täysin kuolluttakin."
Miksi ihmeessä? Missä se yksilö on siinä kuolleessa ruumiissa? Sehän on pelkkää elotonta massaa, joka hajoaa pikku hiljaa takaisin luontoon. Se muistuttaa ulkoisesti ihmistä, mutta ei ole enää ihminen.
"Jos siitä lipsutaan, mennään hyvän matkaa sitä vaarallista tietä, joka kyseenalaistaa lopulta myös elävien oikeuden koskemattomuuteen."
Eli toisin sanoen oikeudet pitää ihan vain "varmuuden vuoksi" ulottaa myös kuolleisiin, vaikka siihen ei löydy kunnollisia perusteluja? Jos oikeuksia voidaan laajentaa perusteettomasti kuolleisiin, niin kyllä niitä silloin voidaan perusteettomasti kaventaakin tai sitten laajentaa muuallekin kuin kuolleisiin.
On parempi määritellä yksilö ja yksilön oikeudet selvästi ja pitää kiinni niistä.
Åke (#31), ilmaisin itseni aiemmin huonosti, lue vaikkapa kommenttini #30. Ruumis on tietenkin omaisten tai perillisten omaisuutta, vaikka se sairaalta voi kuulostaakin. Jos omaisia tai perillisiä ei ole, silloin ruumis on "orpo".
Pasi #30 & #32
Näiden viimeisimpien perusteluiden jälkeen voin olla samaa mieltä kanssasi. Tuollainen järjestely vaikuttaisi järkevämmältä kuin säätää erillinen laki, mitä nyt ollaan tekemässä.
"27 Kyllä. Asia on ehkä helpompi ymmärtää pienriistan kohdalla. Jos jänis juoksee naapurinmaalta omallesi ja ammut sen, niin sinä omistat sen, "
Puhumme osittain eri asiasta. Kirjoitat miten asioiden mielestäsi PITÄISI olla. Ei sitä jänistä Suomessa kukaan omista eikä hirveäkään. Muistaakseni Suomessa on laitonta "vallata" villieläintä, joten jäniksen korvamerkitseminen ei luo omistusta eikä näin myöskään vastuuta sen tekemisistä.
Ajattelutapasi johtaa siihen, että kuka tahansa voisi tuhota vaikka kotkanpesiä perustelemalla, että on juuri vallannut kotkanpesän. Ehkä et edes hyväksy eläinten rauhoittamista.
Myönnän myös sen, että en pysty ymmärtämään niin yksilökeskeistä ajattelutapaa, mitä libertarismi kai edustaa. Mutta ei sitä ymmärrä moni muukaan.
Pasi J. Matilainen: Lailla säädetty sallimusolettama rikkoisi siis asianomaisen henkilön tai hänen omaistensa (tai perillistensä) oikeuksia.
Rikkoisi tarkalleen ottaen mitä oikeuksia?
Arvaanko oikein, että vastustat myös abortteja? Jos et, miksi et?
#34,
"Kirjoitat miten asioiden mielestäsi PITÄISI olla."
Se on ollut ja on koko tämän kirjoittelun ydin. Kerron millainen olisi libertaari yhteiskunta. Hyvä kuitenkin, kun viimein huomasit.
"Ei sitä jänistä Suomessa kukaan omista eikä hirveäkään."
Väärin, nyt valtio omistaa ne. Libertaarissa yhteiskunnassa ne ovat orpoja, kunnes joku esittää niistä omistusvaateen, jonka jälkeen omistaja on vastuussa niiden tekemisistä.
"Ajattelutapasi johtaa siihen, että kuka tahansa voisi tuhota vaikka kotkanpesiä"
Monet uhanalaiset eläinlajit on pelastettu vapaaehtoisesti sukupuutolta ei-libertaareissakin yhteiskunnissa ottamalla eläimet hyötykäyttöön. Esim. metsästyssafarit ovat pelastaneet kymmeniä eläinlajeja Afrikassa. Ihmisen kannattaa pitää huolta omaisuudestaan ja tulonlähteestään. Valtion maista ei välitä kukaan. Sieltä se suurin osa tuhotuista kotkanpesistäkin löytyy.
"Ehkä et edes hyväksy eläinten rauhoittamista."
Libertarismin perusteen: "Väkivallan aloittaminen toisen omaisuutta kohtaan on aina väärin." mukaan kukaan ei voi määrätä toisen omaisuuden käytöstä, jollei se loukkaa jonkun muun omaisuutta. Tämän takaa sen, että libeertaarissa yhteiskunnassa mm. saastuttaminen on huomattavasti kannattamattomampaa kuin nyky-yhteiskunnassa. Toisen omaisuutta vahingoittavat saasteet ovat väkivallan aloitus toisen omaisuutta kohtaan, jolloin saastuttamisesta on maksettava vahingonkorvaukset. Näin siis libertaarissa yhteiskunnassa;-) Eläimiäkään ei siis voi suojella väkivaltaisesti, vaan vapaaehtoisuuteen perustuen. Ja kuten aikaisemmin sanoin, niin eläinten hyötykäyttö on yksi keino suojella niitä. Metsästys on yksi hyötykäytön muoto ja metsästäjät pitävät huolta siitä, ettei metsästettävä lopu. He rajoittavat metsästystä, ilman valtiotakin, ja järjestävät eläimille talviruokintapaikkoja omalla kustannuksellaan.
"Myönnän myös sen, että en pysty ymmärtämään niin yksilökeskeistä ajattelutapaa, mitä libertarismi kai edustaa."
Hyvä että myönnät, sillä se on kehittymisen ensimmäinen edellytys.
"36 Se on ollut ja on koko tämän kirjoittelun ydin. Kerron millainen olisi libertaari yhteiskunta. Hyvä kuitenkin, kun viimein huomasit."
Mutta siinä se ongelma onkin. Kukaan ei voi tietää, millainen oikeasti olisi libertaarinen yhteiskunta. Helposti voidaan esittää väitteitä, mikä olisi paremmin, kun ei ole keinoa sitä testata. Muuten, ihan puhtaan muodollisesti, Suomessa katsotaan, että kukaan ei omista luonnonvaraisia eläimiä.
En missään tapauksessa vihjaa, että haluaisitte siirtyä siihen väkivallan avulla, mutta ei se ilman sitäkään onnistu. Miksi ihmiset alistuisivat siihen, että heidän itse itselleen äänestämät ja työllään hankkimat oikeudet otettaisiin pois?
Minkä vuoksi valtio ei voi olla omistaja siinä kuin vaikkapa osakeyhtiökin? Jos siirrytään libertaariseen yhteiskuntaan, jossa valtio ei ole omistaja, kuinka valtion omaisuus jaetaan? Ammutaan lähtölaukaus ja se joka ensin ehtii valtion metsään ja iskee kirveen puun kylkeen tuotannollista käyttöä varten, on sen uusi omistaja?
#37: Valtio voi teoriassa omistaa asioita, ihan siinä missä jokin yrityskin voi omistaa. Mutta ongelma on siinä, että valtion ei pääsääntöisesti pidä omistaa.
Tämä johtuu siitä, että omistamisella on tarkoitus, omistaminen ei ole itsetarkoitus. Valtio voisi omistaa jotain, joka auttaa sitä toteuttamaan valtion ainoan todellisen tehtävän, eli turvata yksilön elämälle välttämättömät oikeudet sosiaalisessa kontekstissa; ts. poistaa objektiivisen rikoslain, eli rangaistusten avulla toisten yksilöiden (ja valtion) aloittaman väkivallan. Valtio tarvitaan arbitraattoriksi vain sen takia, koska aloitteellisen väkivallan rankaiseminen on mahdotonta jättää sen henkilön päätäntävaltaan, joka on haittaa kärsinyt.
Valtio ei voi kuitenkaan onnistua missään muussa tarkoituksessa, kuten vaikkapa jonkun ei ainoastaan abstraktin, vaan irrationaalisen 'sosiaalisen oikeudenmukaisuuden' jakamisessa -- koska tälle tarkoitukselle puuttuu objektiivinen mittari. Yrittäessään tasata mahdollisuuksia, valtio kyky rajoittuu ainoastaan parhaimpien lannistamiseen ja vetämiseen heikompien tasolle; sillä ei ole maagista kykyä tehdä heikommista vahvempia.
Siirtyminen minimivaltioon ei tapahdu hetkessä, vaan vähitellen (ellei se tapahdu tyhjästä, jolloin ongelmaakaan ei ole). Valtio kykenee ajan saatossa vähentämään rooliaan ja myymään omistuksiaan markkinahintaan, kunnes sillä ei jonain hetkenä ole a) tuloja, b) menoja, c) omaisuutta. Ajetaanhan yrityksiäkin alas.
#37,
"Mutta siinä se ongelma onkin. Kukaan ei voi tietää, millainen oikeasti olisi libertaarinen yhteiskunta."
Toisaalta voimme ja toisaalta emme voi. Voimme tietää ehdottoman varmasti sen, että libertaarissa yhteiskunnassa yksilö omistaa aina itsensä ja vain itsensä. Kenelläkään muulla ei silloin ole suurempaa vaadetta yksilön elämään, kuin yksilöllä itsellään. Tämä on erona nyky-yhteiskuntaan, jossa valtiolla on aina suurempi vaade yksilön elämään kuin yksilöllä itsellään. Tuo vaade on aloittanut väkivallan yksilöä kohtaan ja se myös tarkoittaa sitä, että valto omistaa yksilön siinä, missä se omistaa hirvetkin. Tiedämme vastaavasti sen, että jos vaade itsensä omistamisesta ei toteudu, niin yhteiskunta ei missään nimessä voi olla libertaari. Tiedämme siis ehdottomasti, että libertaarissa yhteiskunnassa yksilö ei ole nykyisenkaltaisessa totalitaristisessa mikrokontrollissa, jossa valtio sääntelee yksilön elämän jokaista pientä yksityiskohtaa.
Tiedämme varmasti myös sen, että tämä manifestoi universaalisti tavoiteltavan eettisen hyvän: "Väkivallan aloittaminen toista ihmistä kohtaan on aina väärin."
Emme kuitenkaan voi varmasti tietää sitä, mihin tämä johtaa utilitaristisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Emme voi tietää suojellaanko eläimiä paremmin, ovatko ihmiset onnellisempia, onko köyhyyttä vähemmän, onko ruoka puhtaampaa, onko saasteita vähemmän, ovatko ihmiset terveempiä, onko vanhuus paremmin turvattu libertaarissa yhteiskunnassa kuin nykyisessä.
Meillä on kuitenkin paljon hyvää vertailukelpoista tietoa siitä, miten sääntely vaikuttaa erilaisiin asioihin verrattuna sääntelemättömään tilaan. Valtioiden sisällä sääntelyä on aloitettu ja lopetettu. Myös valtioden välillä on eroja; toisessa joku asia on säännelty ja toisessa ei. Tämän perusteella voimme tehdä hyvän arvauksen siitä, mihin libertaari yhteiskunta, missä mikään asia ei ole säännelty, johtaa. Meillä on myös näyttöä siitä, mihin täysin säännellyt yhteiskunnat kuten Neuvostoliitto, natsi-Saksa, Pohjois-Korea, Kuuba jne ovat johtaneet.
Näiden näyttöjen perusteella libertaareilla ei ole epäilystä siitä, etteikö libertaari yhteiskunta johtaisi eettisesti kestävän väkivallattomuusperiaatteen lisäksi myös muuhun hyvään. Valtiot eivät ole näiden näyttöjen perusteella pystyneet sääntelyllä korjaamaan ainuttakaan ongelmaa aiheuttamatta uusia, entistä pahempia ongelmia. Eikä näistä uusista ongelmista ole vähäisin se, että ne aiheuttavat aina uutta väkivaltaa yksilöä kohtaan.
"Miksi ihmiset alistuisivat siihen, että heidän itse itselleen äänestämät ja työllään hankkimat oikeudet otettaisiin pois?"
En puhuisi alistumisesta, sillä heidän henkilökohtaisiksi kokemansa oikeudet ovat väkivalloin jonkun muun selkänahasta revittyjä velvollisuuksia ja vastaavasti jonkun muun oikeudet väkivalloin heidän omia velvollisuuksiaan ja että jokaisen velvollisuuden ja oikeuden välissä valtio haaskaa suurimman osa siirrettävästä oikeudesta tehottomuuteensa. Valtio ei ole nollasummapeli, missä 100 % velvollisuuksista, muuttuu 100 % oikeuksiksi, vaan valtio ottaa siitä välistä 90 % itselleen. Kun ihmiset tiedostavat tämän, niin alistuminen ymmärretään orjuudesta vapautumiseksi.
"Minkä vuoksi valtio ei voi olla omistaja siinä kuin vaikkapa osakeyhtiökin? "
Siksi, koska valtion omistajuus perustuu aina väkivaltaan. Valtio hankkii omistusta väkivalloin (verottamalla). Se voi rahoittaa toimintakulujaan veroilla. Se voi säätää lakeja oman omistuksensa hyväksi ja kilpailijoidensa vahingoksi. Se ei kilpaile reilusti, vaan käyttää väkivaltakoneistoaan oman kilpailuasemansa parantamiseen.
"Jos siirrytään libertaariseen yhteiskuntaan, jossa valtio ei ole omistaja, kuinka valtion omaisuus jaetaan?"
Myymällä valtion omaisuutta julkisesti pieninä paloina ja jakamalle tulot takaisin kansalaisille. Valtion omaisuuden palauttaminen alkuperäisille omistajille olisi mahdoton tehtävä. Jos se tehtäisiin negatiivisen vertotuksen kautta, niin vähätuloisimmat saisivat siitä suurimman osuuden. Se mahdollistaisi samalla pehmeän siirtymän.
"Ammutaan lähtölaukaus ja se joka ensin ehtii valtion metsään ja iskee kirveen puun kylkeen tuotannollista käyttöä varten, on sen uusi omistaja?"
Näinhän toimittiin aikanaan ameriikoissa. Tosin valtio ei jakanut omia maitaan vaan intiaanien, joten se ei ollut libertaari tapa. Vaikka intiaanit eivät tunteneet omistamisen käsitettä, niin sen ei olisi saanut antaa oikeutusta ikiaikaisten asuinsijojen ryöstöön.
#38,
Annoit hyvän vastauksen minuuttia aikaisemmin.
"Valtio tarvitaan arbitraattoriksi vain sen takia, koska aloitteellisen väkivallan rankaiseminen on mahdotonta jättää sen henkilön päätäntävaltaan, joka on haittaa kärsinyt."
Voi arbitraattorina toimia myös yksityinen organisaatio, kuten nykyisinkin on tapana yritysten välisiä erimielisyyksiä selvittelevässä välimiesoikeudessa.
Pätkätyöläinen (#35), lue kommenttini #32, vastaus on omistusoikeus.
Abortti on paha kysymys. Tuleeko sikiöstä ihminen hedelmöittymishetkellä, syntymähetkellä vai jossain siinä välissä? Rajanveto on välttämättä keinotekoinen, mikä puhuisi abortin vastustamisen puolesta. Itse pidän sopivampana abortin rajaamista raskauden alkuvaiheeseen, esimerkiksi sellaista sikiötä, joka ennenaikaisena syntyessään voisi jo elää, ei ainakaan pääsääntöisesti mielestäni pitäisi voida abortoida, vaan se menee tapon puolelle. Raskauden alkuvaiheessa sikiötä voitaneen pitää äidin kehon osana, jolloin äiti voi päättää siitä aivan kuin itsestäänkin.
Escobar (#18), palveluseteli voisi olla voucher, Kela-korvauksen kaltainen palvelua maksettaessa saatava etuus tai jotain muuta. Tuo kohta tavoiteohjelmastahan on osittain vanhentunut, sillä palveluseteleitä on jo (ks. esim. tämä). Tosin Liberaalit ajavat palveluseteliä laajempaan käyttöön ja myöhemmin nähdäkseni ainoaksi julkisten palveluiden järjestämistavaksi, minkä itse näen siirtymäväylänä täysin yksityiseen palvelutuotantoon.
Toisin sanoen palveluseteli mahdollistaisi sen, että ensin julkinen palvelutuotanto ja myöhemmin julkinen palveluiden rahoitus voitaisiin ajaa maltillisesti ja ketään satuttamatta alas. Toinen vaihtoehto olisi ajaa julkisten palveluiden lakkauttamista kertaheitolla, mutta lienee selvää, että siitä aiheutuisi vain sekasortoa ja vakavaa palveluiden puutetta lyhyellä aikavälillä, kunnes yksityinen palvelutarjonta ehtisi kasvaa vastaamaan kysyntään ja toisaalta kansalaiset ehtisivät varautua yksityisten palvelujen käyttöön. Joka tapauksessa nopea julkisten palveluiden alasajo synnyttäisi valtavan poliittisen paineen vastakkaiseen suuntaan, mikä tuhoaisi poliittiset mahdollisuudet niiden maltilliseen alasajoon vuosikymmeniksi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 42 kommenttia