Mielipidekirjoitus: Kapitalismin tilalle talouspasifismi
Kapitalismin tilalle talouspasifismi
Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa (16.11.) referoitiin BBC:n kyselytutkimusta, jonka mukaan kapitalismista ei maailmalla pidetä, mutta ei pidetä sosialismistakaan, vaan nykyjärjestelmään kaivataan lisää uudistuksia ja sääntelyä tai se pitäisi korvata jopa kokonaan uudella järjestelmällä.
Kannatan täysin nykyisen talousjärjestelmän korvaamista uudella ja ehdotankin tilalle talouspasifismia. Lyhyesti talouspasifismissa on kyse samasta kuin tunnetummassa tavallisessa pasifismissakin eli väkivallan vastustamisesta. Talouspasifismi menee tosin tavallista pasifismia pidemmälle ja fyysisen väkivallan lisäksi se vastustaa myös kaikkia muita väkivallan muotoja, kuten taloudellista ja poliittista pakottamista, joskin itsepuolustuksen väkivaltaa vastaan talouspasifismi hyväksyy.
Esimerkkeinä mainittakoon, että talouspasifismi ei olisi hyväksynyt yhdysvaltalaista lakia, joka pakotti pankit antamaan asuntolainoja myös luottokelvottomille kansalaisille. Talouspasifismi ei myöskään olisi hyväksynyt amerikkalaista sääntelyä, joka pakotti pankit hajauttamaan kelvottomien asuntolainojen riskit mielikuvituksellisiin arvopapereihin. Niin ikään hyväksymättä olisi jäänyt keinotekoisen alhaisten, sairaaseen luotonottoon yllyttäneiden korkojen pakottaminen markkinoille.
On huomattava, että vaikka nykyinen globaali lama on monien muidenkin syiden summa, niin jos yksi tai useampi noista kolmesta asiasta olisi jäänyt toteutumatta, laman käynnistänyttä subprime-kriisiä ei olisi edes syntynyt. Talouspasifismi olisi jo periaatteellisista syistä torjunut kaikki kolme mainittua asiaa.
Talouspasifismi olisi mullistava uudistus. Sen ehdottoman kielteinen suhtautuminen väkivaltaan kaikissa muodoissaan olisi lähtökohta rauhanomaiselle yhteiskunnalle, jossa vauraus leviää yrittäjyyden ja työnteon kautta, ja jossa ristiriidat ratkaistaan neuvottelemalla eikä väkivalloin tai pakkovallalla.
Pasi J. Matilainen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit ry
Jyväskylä
(Tämä kirjoitus on lähetetty Keskisuomalaisen yleisönosastolle 16.11.2009. Lue myös aiempi kyseistä BBC:n tutkimusta käsitellyt kirjoitukseni täältä. Päivitys: Ksml julkaisi kirjoitukseni tänään 17.11.2009.)
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Onko rahan valta väkivaltaa, ja tarkoittaako esittämäsi talouspasifismi sitä, että tulee pidättäytyä rahan vallan vastustamisesta?
Tauno O. Mehtälä (#2), mitä tarkoitat rahan vallalla? Ainakaan Wikipediasta ei löytynyt artikkelia sillä otsikolla. Talouspasifismi tarkoittaa kaiken väkivallan vastustamista.
Presidentti George W. Bushin hallinto lakkautti rahoitusmarkkinoiden sääntelyn. Liikepankit, asuntoluottolaitokset ja investointipankit saivat täyden vapauden toimia kuin sika pellossa.
Mikään laki ei koskenut sitä, että asuntolainoja myönnettiin maksukyvyttömille niin ovelasti, että ensimmäisen vuoden ajan korko oli vain yhden prosentin tasolla. Vuoden kuluttua, kun todellinen korko tuli voimaan, kaikki subprime-luottoilla asunnot "ostaneet" joutuivat lähtemään "ostamastaan" asunnosta.
Sillä välin mainitut asuntoluotot oli paketoitu AAA-luokan sijoituskohteiksi, jotka myytiin Eurooppaan ja Aasiaan. Se oli pankkimaailman toiseksi viimeinen todella tuottoisa keinottelutemppu ennen kuplan puhkeamista ja nykyisen rahoitus- ja talouskriisin alkamista.
Saksan suurin asuntorahoituspankki HypoRealEstate hankki itselleen miljardin euron tappiot ahnehtimalla muun muassa mainittuja "AAA-luokan" luottoja. Saksan valtio joutui pelastamaan HypoRealEstate-asuntopankin. Laskun maksavat Saksan veronmaksajat.
# 3
Suosittelen oman järjen käyttöä wikipedian ohella tai jopa sijasta.
Myös jatko-opiskelu saattaisi kannattaa.
Kysytäänpä esimerkkinä vaikka IMF:n rahan vallan käytöstä; se rahoittaa kehittyviä maita, pakottaa ne uusliberalistisiin uudistuksiin ja imee niiden kansantalouksista enemmän rahaa kuin sijoittaa.
Onko tämä väkivaltaista vallankäyttöä. ja pitäisikö sitä (vaikkapa talouspasifismin nimissä) vastustaa?
Talouspasifismi on varmasti hyvä periaate mutta kuka valvoo sitä, ettei markkinoilla isommat pojat kiusaa pienimpiä?
#2: Rahalla ei ole mitään muuta valtaa ihmisiin, kuin kyky suostutella. Raha ei tee tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä.
#6: On aika mielenkiintoinen ajatus, että suuryritysten vaurastumisen motiivi olisi 'kiusata' ketään. Vapailla markkinoilla ei pärjää millään muulla tavalla, kuin palvelemalla markkinoita. Epävapailla markkinoilla voi pärjätä muutenkin, kuten ostamalla poliitikolta suojatulleja, hintasäännöstelyä, kilpailunrajoituksia, etuoikeuksia, pakkoja, velvotteita jne.
Tauno O. Mehtälä (#5), "rahan valta" on niin epämääräinen sanapari, että sillä voidaan tarkoittaa ihan mitä tahansa. Ei esimerkiksi edes HKKK:n kauppa- ja taloustieteellinen sanasto tunne ko. käsitettä. Siksi kysymykseni oli mielestäni ihan aiheellinen, jotta puhuisimme samoista asioista.
Kuvaamasi IMF:n toimenpiteet liittyvät siihen, että IMF on antanut ja välittänyt kehittyville maille lainoja, joita ko. maat eivät ole sitten pystyneet maksamaan pois ja sitten IMF on velkojen nollaamisen vastineeksi edellyttänyt tiettyjä uudistuksia. Mielestäni tämä on kyllä väärä lähestymistapa talouden ja talouspolitiikan kehittämiseen, mutta varsinaista väkivaltaa se on vain, jos IMF on alunperinkin pakottanut kehittyvät maat ottamaan ulkomaisia lainoja, joita nämä eivät millään voi maksaa takaisin. Useammin todellinen väkivalta näissä tapauksissa esiintyy siinä, että kehittyvien maiden johdossa on diktaattoreja ja oligarkkeja, joita ei pätkääkään kiinnosta kansalaisten hyvinvointi tai kansan nimissä pyöritetyn valtion onnistuminen, vaan lähinnä omien taskujensa pullistaminen. Toisin sanoen, diktaattorit ovat pakottaneet valtionsa (kansalaisensa) ottamaan ulkomaisia velkoja, joita ei ole tarkoituskaan maksaa takaisin, ja sitten IMF:n johdattelemana pakottaneet valtionsa (kansalaisensa) talouspoliittisiin uudistuksiin. IMF tekee toki väärin siinä, että käyttää tätä tilannetta hyväkseen.
Joka tapauksessa, talouspasifismi vastustaa kuvaamaasi tilannetta, joskaan ei siksi, että IMF nollaa velkoja talouspoliittisia uudistuksia vastaan, vaan siksi, että kehittyvissä maissa IMF:n lainojen ottaminen ja niitä seuraavat uudistukset ovat diktaattorien ja oligarkkien väkivaltaa kansalaisia kohtaan.
#2,
En tarkkaan tiedä, mitä tarkoitat väkivaltaisella rahanvallalla. Ainoa tapaus, mihin käsite jotenkin sopii, on rahalla ostettu poliittinen valta, korruptio. Rahalla ostetut väkivaltamonopolin palvelukset ja väkivalloin toteutetut etuoikeudet, missä toisen etu on aina suoraan toisen tappio.
Talouspasifistisessa kanssakäymisessä rahaa ei käytetä poliittisen pakkovallan välineenä. Siinä kaikki kanssakäyminen perustuu vapaaehtoisuuteen - epämukavuuden poistoon väkivallattomasti.
Kun ostat leipää, vaihdat rahaasi siihen. Haluat leipää, koska se poistaa tiettyä epämukavuutta - nälkää. Nälän poistaminen on sinulle tärkeämpää kuin siihen käyttämäsi raha. Jos et pitäisi leipää tärkeämpänä ja arvokkaampana, niin et tekisi vaihtokauppaa. Vastaavasti kauppias pitää leivästä saatua rahaa arvokkaampana, kuin leipää. Muutoin hän ei tekisi vaihtokauppaa. Vaihtokaupan toteuduttua, molemmat saavat arvokkaampana pitämänsä asian ja molemmat ovat tyytyväisiä vaihtokauppaan.
Sinä et siis pakota kauppiasta vaihtokauppaan eikä kauppias pakota sinua. Te toimitte rauhanomaisesti, väkivallattomasti ja vapaaehtoisesti. Te olette talouspasifisteja.
Sama pätee vaihtokauppaan, jolla sinä hankit rahaa leipääsi varten. Vaihdat osan ajastasi ja työpanoksestasi rahaan. Teet sen, koska arvostat ajastasi maksettua korvausta enemmän kuin aikaasi. Kukaan ulkopuolinen ei pakota sinua siihen.
Tämä sama logiikka toimii kaikissa talouspasifistisissa vaihtokaupoissa.
Jos voitat lotossa kymmenen miljoonaa, niin se ei tee sinusta väkivaltaista eikä rahanvaltaista. Kaikki tekemäsi vaihtokaupat säilyvät molempia osapuolia hyödyntävinä. Voit ostaa lottorahoillasi palveluita vain, koska toinen osapuoli arvostaa tarjoamaasi rahaa enemmän kuin omaa työtään ja myymäänsä tavaraa.
Jos leipäkauppias toimii väkivaltaisesti asiakastaan kohtaan, niin hän menettää asiakkaansa, riippumatta siitä, kuinka paljon hänellä on leipää tai rahaa. Talouspasifismissa kauppias ei saa omaisuudellaan valtaa ylitse muiden.
Poliittisissa ja ei-talouspasifistisissa järjestelmissä leipäkauppias voi ostaa poliittista valtaa. Hän voi ostaa lain, jonka mukaan kauppojen toimiluvat ovat poltiittisesti tarveharkintaisia ja sattuneesta syystä, hän on se ainoa kauppias, joka saa toimiluvan omassa kaupungissaan (vrt. taksit ja apteekit). Poliittinen väkivaltamonopoli pitää huolen siitä, että kauppiaalle ei tule kilpailijoita. Tämän voi sanoa olevan väkivaltaista rahanvaltaa.
Kyseisessä tilanteessa kaikki muut osapuolet häviävät, paitsi kauppias, poliitikko ja tukku virkamiehiä. Kuluttajalta poistetaan väkivalloin vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen puutteessa kuluttajan on tyydyttävä tuon yhden kauppiaan palveluksiin, tehtävä leipänsä itse, tai löydettävä leivälle korvaaja.
Talouspasifismi tarkoittaa kysymykseesi viitaten sitä, että se vastustaa väkivaltaisia etuoikeuksia ja väkivaltaista rahanvaltaa.
Ihan hyviä jälkiviisausesimerkkejä, mutta en ymmärrä mitä uutta tässä jälkiviisaudessa on.
Uusien nimien keksiminen vanhoille asioille on lähinnä aatemarkkinointia.
Vaarana on tietenkin aina populistinen vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen.
Tauno O. Mehtälä (kommentti 5): "Onko tämä väkivaltaista vallankäyttöä. ja pitäisikö sitä (vaikkapa talouspasifismin nimissä) vastustaa?"
Ei ole. Aika moni sijoittaja (väittäisin, että jopa ihan jokainen) odottaa saavansa aikanaan takaisin enemmän kuin sen, mitä sijoitti. Näin toimii niin ensiasuntoa varten säästävä pienituloinen kuin kansainvälinen valuuttarahastokin.
Lisäksi tuohan tarkoittaa sitä, että uusliberalistiset uudistukset ovat parantaneet maan taloutta, koska IMF pystyy imemään enemmän rahaa kuin mitä sijoitti. On myös tutkittu tosiasia, että uusliberalistiset uudistukset ovat parantaneet myös köyhien elintasoa. Slummeissa asuvien osuus maailman väestöstä on vuosien 1990-2004 aikana vähentynyt 47%:sta 37%:iin (United Nations, The Millennium Development Goals Report 2007, p. 26.), äärimmäinen köyhyys on vähentynyt 29%:sta 18%:iin (Shaohua Chen & Martin Ravallion, ”Absolute poverty measures for the developing world, 1981–2004,” World Bank, March 2007.).
Hyvä yksittäinen esimerkki uusliberalististen uudistusten vaikutuksista on Etelä-Korea, joka aloitti talouden liberalisoinnin 1960-luvulla. Ennen uudistuksia Etelä-Korean imeäviskuolleisuus oli 90 kuollutta tuhatta syntynyttä kohti, ja vuonna 1995 kuolleisuus oli pudonnut kuuteen kuolleeseen tuhatta syntynyttä kohti. Lukemaa voi verrata esimerkiksi talousuudistuksia toteuttamattomaan Intiaan, jossa imeäväiskuolleisuus oli vuonna 1971 132 kuollutta tuhatta syntynyttä kohti ja vuonna 1995 74 kuollutta tuhatta syntynyttä kohti. (http://censusindia.gov.in/Census_Data_2001/Census_Newsletters/Newsletter...)
#5,
Sekoititkohan IMF:n maailmanpankkiin?
No joka tapauksessa molemmat ovat talouspasifismin vastaisia. Ne pyrkivät keskittämään poliittista valtaa ylikansalliseksi ja puuttumaan valtioiden asioihin. Niiden päämäränä on kansainvälinen fiat-raha ja sosialidemokraattinen one world government. Ne edustavat keskusjohtoisuuden huipentumaa, talouspasifismin vastakohtaa.
Tauno O. Mehtälä (#5), edellisen vastaukseni (#10) jatkeeksi tuo kultarahan kommentti (#14) on mainio tarkennus, kannattaa siis lukea myös se oman vastaukseni lisäksi.
#12: Kapitalismi on erittäin väärin ymmärretty termi. Tästä jo 60-luvulla Ayn Rand huomautti otsikoimmalla erään objektivismin poliittista ulottuvuutta käsittelevän kirjansa nimellä 'Capitalism, the Unknown Ideal'. Uudelleennimeämällä vanhan käsitteen päästään ainakin vähäksi aikaa eroon käsitteen nimeen assosioituvista perusteettomista konnotaatioista.
Jaha, että itävaltalaiset päättivät sitten verhota anarkokapitalisminsa uuden termin alle. Talouspasifismi on ihan onnistunut oksymoroni.
#12,
Jos vanhat käsitteet ja termit on pilattu tai niillä on monia merkityksiä, niin käsitteitä pitää uudistaa. Kun kieli uudistuu, niin se on elinvoimaisen kulttuurin merkki. Esimerkiksi kapitalisti tarkoitta kahta asiaa. Yksi merkitys on pääoman omistaja ja toinen merkitys on kapitalismi-ideologian kannattaja. Ne ovat täysin eri asioita.
Kun puhutaan kapitalistista ei siis voida koskaan tietää, tarkoitetaanko sillä pääoman omistajaa vai kapitalismin kannattajaa. "Kapitalisti" pääomanomistajamerkityksessä ei liity millään tavalla kapitalismi-ideologian kannattamiseen. Kapitalimi ideologiana tarkoittaa lain edessä tasa-arvoista yksityistä omistusoikeutta. "Kapitalisti" pääomanomistajana on usein kapitalismin vastustaja. "Kapitalisti" eli pääomanomistaja vastustaa yleensä kaikkien toisten yksityistä omistusoikeutta ja kannattaa vain omaansa. Valmistuslisenssit, tuontilisenssit, tullit, vaatimuksenmukaisuudet, tarveharkinnat, byrokratia jne. ovat "kapitalistin" keinoja loukata toisten omistusoikeutta. Pääomanomistaja yrittää suojella omaa asemaansa estämällä kilpailua poliittisen väkivallan avulla. Mitä suuremmasta pääomasta on kyse, sen paremmin esimerkiksi ihan mikä tahansa byrokratiakin suojelee tätä pienempien kilpailulta. Isolla on aina mittakaavaetu. Yhden ihmisen yrityksellä ei ole varaa palkata kymmentä lakimiestä tutkimaan ja hoitamaan byrokratiaa, mutta isolle se ei ole mikään kustannus.
"Kapitalisti" on siis useimmiten kapitaalia omistava, mutta merkantilismia tai korporatismia kannattava henkilö, erotuksena kapitalistista, joka voi olla persaukinen, mutta kapitalismia kannattava.
Talouspasifismi ei pyri yksinkertaistamaan, vaan estämään väärät assosiaatiot ja monimerkityksellisyyden.
Jatkoa #12,
Talouspasifismi laajentaa yksityisen omistusoikeuden merkitystä. Se laajentaa sen hyve-etiikkaan. On hyveellistä toimia rauhanomaisesti ja väkivallattomasti. Vapaaehtoinen sopiminen on hyve, väkivalloin pakottaminen on pahe.
#17,
"oksymoroni"-väitteitä voi esittää mistä tahansa, mutta jos niitä esittää, on myös oltava valmis perustelemaan väitteensä.
Itävaltalaiset eli ilmeisesti anarkokapitalistiset talouspasifistit (heh, heh) eivät ole esittäneet mitään toimeenpantavaa ohjelmaa, jolla päästäisiin tämänhetkisestä finanssikriisistä ylös. Ainoa mantra, joka teillä on romauttaa koko nykyinen systeemi kertaheitolla, joka aiheuttaisi valtavan määrän inhimillistä tuskaa. Kadut täynnä kodeistaan häädettyä lapsiperheitä, sairaanhoito menisi totaalliseen kaaokseen, tavara ei liikkuisi kun luotottajat menisivät konkurssiin ja valtio ei saa luotottaa mitään jne. jne.
Vai onko teillä jotain muuta ohjelmaa kuin mitä esim. Ron Paul ja Peter Schiff ehdottavat?
Ainoa ohjelma millä ylös päästään sisältää Hamilton/Lincoln/Rooseveltilaista talouspolitiikkaa.
Esim. pankit on kansallistettava, ja aloitettava niissä hallittu konkurssijärjestely. Valtionpankin annettava luottoa infrastruktuurihankkeisiin ja julkiseen rakentamiseen ja tutkimukseen. Viideksi vuodeksi asuntojen pakkohuutokaupat on jäädytettävä. Näistä on hyvä lähteä eteenpäin.
Heikki (kommentti 21): "Viideksi vuodeksi asuntojen pakkohuutokaupat on jäädytettävä."
Kai tuo koskisi myös tulevia asuntokauppoja, eikä ainoastaan jo asuntonsa ostaneita? Meinaan, minä olen jo pitkään haaveillut uudesta saunallisesta kolmiosta keskustan liepeillä, ylimmässä kerroksessa ja länsiparvekkeella, mutta varallisuus ei ole vielä antanut myöten. Jos ehdottamasi saadaan voimaan, niin nostaisin lainan ja tekisin kaupat heti.
Loistava kirjoitus! Itse vierastin aluksi termiä "talouspasifismi" mutta kun tälläkin on tullut näin positiivista vastakaikua niin ei termi ihan tuulesta temmattu ole.
Haluaisin myös itse kuulla Heikin (17#) perustelut että kyseessä on "oksymoronismi".
Jani Korhonen "...mutta varallisuus ei ole vielä antanut myöten. Jos ehdottamasi saadaan voimaan, niin nostaisin lainan ja tekisin kaupat heti."
Et sinä sieltä kansallistetusta pankista tuossa tilanteessa tuohon tarkoitukseen rahaa saisi. Se on varma.
Heikki (kommentti 24): "Et sinä sieltä kansallistetusta pankista tuossa tilanteessa tuohon tarkoitukseen rahaa saisi. Se on varma."
Pöh! Eli tuo siis koskisi vain jo asuntonsa ostaneita? Hmm... sitten joutuu arvioimaan ehdotuksesi läpimenon todennäköisyyttä. Jos se alkaa vaikuttaa todennäköiseltä, niin äkkiä ylivelkaantumaan niin paljon kuin pystyy.
#21,
"Ainoa ohjelma millä ylös päästään sisältää Hamilton/Lincoln/Rooseveltilaista talouspolitiikkaa."
Juuri sitä politiikkaa, jolla ollaan menty alaskin. Puhjenneen kumiveneen politiikkaa. Ensin pumpattiin liikaa ilmaan, jolloin kumivene räjähti ja sitten pumpataan niin p..sti lisää, jotta pelkkä ilma pitäisi pinnalla. Tämä kaikki ilma on peräisin niistä toisista kumiveneistä, jotka eivät huolineet "Hamilton/Lincoln/Rooseveltia" täyttämään kumiveneitään. Toisin sanoen terveestä talouden osasta pumpataan resursseja talouttaan ja liiketoimintaansa huonosti hoitaneille. Onko tämä palkinto osaamattomuudesta vai piittaamattomuudesta?
Toimivassa taloudessa on käynnissä jatkuva luova tuho. Se tarkoittaa sitä, että huonosti toimivat resursseja haaskaavat yritykset kuolevat ja vapauttavat resursseja hyvin pärjääville. Resurssit allokoituvat näin kaikkein tehokkaimpaan käyttöön, mikä tarkoittaa varallisuuden parhainta kasvua ja leviämistä.
Mainitsemasi "Hamilton/Lincoln/Rooseveltilanen talouspolitiikkaa" toimii juuri päin vastoin. Siinä valtio pakkosiirtää resursseja asiansa hyvin hoitavilta yrityksiltä ja talouksilta huonosti ja vilpillisesti hoitaneelle talouden osalle. Se ei paranna taloutta, se vain siirtää kriisiä eteenpäin. Se on vain krapularyyppy juopolle naapurin kustannuksella.
Itävaltalainen taloustiede ei ole talouspolitiikkaa. Sitä ei ole tarkoitettu valtion poliittiseksi instrumentiksi. Sen perusteella ei harjoiteta väkivaltaa.
kultaraha:
"Toimivassa taloudessa on käynnissä jatkuva luova tuho."
Pitää paikkaansa. Tällä hetkellä ei ole tosin "toimivaa taloutta", johon inhimillisestä näkökulmasta voisi itävaltalaisia oppeja soveltaa. Se veisi sivilisaation totaallisen tuhon partaalle. Tästä et vieläkään halua keskustella. Kuinka vakavaan sosiaalliseen ja inhimilliseen katastrofiin luisuisimme, jos ottaisimme teidän oppinne käyttöön?
"Se tarkoittaa sitä, että huonosti toimivat resursseja haaskaavat yritykset kuolevat ja vapauttavat resursseja hyvin pärjääville. "
Miten käy hyvin pärjääville yrityksille, kun pankki- ja luottosektori romahtaa ja tavara ei liiku? Riittävätkö hyvin pärjäävien yritysten puskurit sen yli, että uusia toimijoita tulee taas luotottamaan? Riittävätkö kansalliset ruokavarastot siihen, että uusia toimijoita on taas luotottamassa? Onko tällaisilla kysymyksillä mitään merkitystä itävaltalaisille?
#27
Itävaltalaisen koulukunnan kannattamaa maailmankuvaa kohti kulkiessa siirtyisimme tähän sinun haluamaasi inhimilliseen yhteiskuntaan. Samassa määrin missä markkinoiden toimintaan tunkeudutaan valtiollisesti, ja täten ihmisten vapaaehtoista ja molemminpuolisesti hyväksikoettua toimintaa (ts. inhimillisyyttä) kavennetaan, siirrytään poispäin inhimillisestä yhteiskunnasta.
Selvää on, että pankkisektorin "romahtamista" ei tulisi tapahtumaan. Lyhyellä aikavälillä koordinaatio-ongelmia eittämättä tulisi, mutta mitään kovin kummoista katastrofia ei siirtyminen fiat-rahasta markkinapohjaiseen rahaan aiheuttaisi - ei ainakaan verrattuna siihen, että pysyisimme nykyisessä järjestelmässä, tai sen missään sen moninaisista variaatioissa.
Valtiojohtoinen, anti-kapitalistinen, talousjärjestelmä, ja sen kannattajat ovat ajaneet sivilisaation kerta toisensa jälkeen totaalisen tuhon partaalle ja viimeisimmän kriisin tuhoja tullaan korjaamaan vielä vuosikausia. Onko ylpeytenne niin kallis, ettette uskalla tunnustaa tekojanne ja ottaa vastuuta niistä?
Santtu:
"Selvää on, että pankkisektorin ”romahtamista” ei tulisi tapahtumaan."
Miten se on muka selvää? Valtavat myrkkyerät siellä taseissa on edelleen. Todennäköisyys sille, että toinen banker bailout tarvitaan vielä on huomattava.
Vastauksia nyt itävaltalaiset!! Paljonko häädettyjä lapsiperheitä kaduilla? Entä ruumita sairaanhoidon romahtaessa? Herkutelkaa nyt , kun pääsette kuvailemaan skenaariota, jossa vapaiden markkinoiden fetissinne toteutuu.
En ole anti-kapitalistinen. Hamilton ei ollut anti-kapitalistinen. Ei Lincoln, eikä myöskään F.D.Roosevelt.
#29,
"Hamilton ei ollut anti-kapitalistinen. Ei Lincoln, eikä myöskään F.D.Roosevelt."
Aleksander Hamilton ja Abraham Lincoln harjoittivat kansallista merkantilismia, taloudellista nationalismia ja keskusjohtoisesti ohjattua kasvua. Heidän politiikkansa oli läheistä sukua tulevalle fasistiselle korporatismille. Thomas Jefferson monet hänen ideologisista kumppaneistaan vastustivat raivokkaasti Hamiltonilaista merkantilismia. Se oli siihen aikaan kapitalismin pahin vihollinen, sillä sosialismi ei ollut vielä rantautunut yhdysvaltoihin. Toki he saattoivat olla kapitalisteja sen pääomamerkityksessä. F.D. Roosevelt vei Hamiltonin ja Lincolnin politiikkaa lähemmäs marxilaista sosialismia, kuitenkin nojaten vahvasti myös fasismiin.
Amerikkalaisen sosialismin juuret lähtevät vasta 1800-luvun puolivälistä, jolloin saksalaiset siirtolaiset toivat marxismin mukanaan. Ensimmäiset marxilaiset liitot perustettiin pian sen jälkeen. Sosialistinen puolue perustettiin 1900 ja se kasvoi voimakkaasti vuoteen 1912. Tuolloin sosialistit julkaisivat 300 eri sanomalehteä, joilla oli 700 000 tilaajaa. Sosialistien marxilainen presidenttiehdokas Eugene V. Debs sai 900 000 ääntä vuoden 1912 presidentinvaaleissa.
Samaisena vuonna Theodore Roosevelt ja edistysmielisten liike, progressive movement, astuivat voimakkaasti kuvaan ja sosialistinen puolue liittyi sen toimintaan. Sosialidemokraattiset edistysmieliset näkivät yliopistot otoliseksi maaperäksi ajatuksilleen. Sosialistinen liike kärsi takaiskun Bolsevikkien noustessa valtaan venäjällä. Saman pelättiin tapahtuvan yhdysvalloissa ja se aiheutti "Red Scare"-hysterian. Seurauksena 5000 sosialistia passitettiin vankilaan.
Tunnustuksellinen sosialismi ei koskaan saanut yli miljoonan äänen kannatusta. Sen sijaan hiipivästä sosialismista, Greeping Socialism, tuli menestys. Yhdysvallat ikään kuin ajelehti itsestään sosialismiin. F.A Hayek varoitti tästä kirjassaan The Road to Serfdom, 1944. Hän näki mihin kasvava yhteiskunnan kontrolli taloudessa ja tuotannossa johtaa. Demokraattipresidenttien Franklin D. Rooseveltin and Harry Trumannin hallinnot ottivat ohjelmaansa uudet hiipivää sosialismia ajavat konseptit New Dealin ja Fair Dealin.
Sosialistipuolue ja kommunistipuolue käytännössä katosivat 1950-luvulla kylmän sodan ja MCCarthyismin ansiosta. Mutta vain puolueet kuihtuivat, ei ideologia. Näiden puolueiden jäsenet liittyivät demokraatteihin. He katsoivat pystyvänsä ajamaan päämääriään paremmin demokraattipuolueessa.
Hiipivä sosialismi on ollut menestys. Yhteiskunta kontrolloi kiihtyvällä vauhdilla omistusta ja taloutta. Sadan vuoden aikana pikkuhiljaa hitaasti edennyt sosialismi on siedättänyt amerikkalaisia. Jos siirtymistä olisi yritetty sosialistipuolueen ja kommunistipuolueen vaatimalla kertarysäyksellä, niin seurauksena olisi ollut uusi sisällissota. Sosialistipuolue erosi kommunistipuolueesta eniten siinä, että sosialistipuolue toteutti kommunismia amerikkalaiseen malliin ja kommunistipuolue kannatti kansainvälistä yhteistyömalia, internationaalia.
"Aleksander Hamilton ja Abraham Lincoln harjoittivat kansallista merkantilismia, taloudellista nationalismia ja keskusjohtoisesti ohjattua kasvua."
Herrat taistelivat Brittiläisen Imperiumin harjoittamaa halpojen tuotteiden dumppausta vastaan, ja nostivat Yhdysvallat teollisuusmahdiksi. Brittiläisen Imperiumin vapaa kauppaa ja kolonalismia kutsutaan nykyisin globalisaatioksi.
"Toki he saattoivat olla kapitalisteja sen pääomamerkityksessä."
Totta kai olivat.
Muuten kommenttisi onkin sitten täynnä "hiipivää sosialismia" ja "fasismia" ja "kommunismia". Kyllä minä hyvin ymmärrän, että kaikki joka ei ole fetisistä vapaiden markkinoiden palvontaa putoavat itävaltalaisten mielestä näihin kategorioihin.
Edelleenkään ei kultarahalta tule vastauksia kuinka vakavaan sosiaalliseen ja inhimilliseen katastrofiin luisuisimme, jos ottaisimme teidän oppinne käyttöön tässä talouskriisissä?
#27 & #29,
"Tällä hetkellä ei ole tosin ”toimivaa taloutta”, johon inhimillisestä näkökulmasta voisi itävaltalaisia oppeja soveltaa."
Itävaltalaisia oppeja ei sovelleta talouteen. Se on selittävä malli, ei soveltava. Talouden annetaan toimia vapaasti. Kukin toimija tekee ratkaisunsa itsenäisesti ja hajautetusti.
"Kuinka vakavaan sosiaalliseen ja inhimilliseen katastrofiin luisuisimme, jos ottaisimme teidän oppinne käyttöön?"
Pitää kysyä toisin päin. Kuinka vakavaan sosiaaliseen ja inhimilliseen katastrofiin pitää luisua, ennen kuin ihmiset ymmärtävät hylätä katastrofaalisen nykymallin?
"Miten käy hyvin pärjääville yrityksille, kun pankki- ja luottosektori romahtaa ja tavara ei liiku? "
Vain osa pankki- ja luottosektorista oli/on mätä. Sen kaatuminen ei heilauttaisi taloutta. Jos niiden annettaisiin kaatua, niin jäljelle jäänyt terve osa korvaisi hyvin nopeasti niiden katoamisen. Vastaavaa on nähty kautta aikojen. Kansantaloudellisesti todella merkittäviä yrityksiä on kaatunut eikä ne ole aiheuttaneet ongelmia.
"Riittävätkö hyvin pärjäävien yritysten puskurit sen yli, että uusia toimijoita tulee taas luotottamaan? Riittävätkö kansalliset ruokavarastot siihen, että uusia toimijoita on taas luotottamassa? Onko tällaisilla kysymyksillä mitään merkitystä itävaltalaisille?"
Valheellinen pelottelusi herättää kysymyksen motiiveistasi.
Neuvostoliitossa koko työläisten paratiisi kaatui "yhdessä yössä". Kaikki munat olivat yhdessä sen keskusjohtoisessa korissa. Kun sen pohja petti, niin kansa joutui lähtemään liikkeelle käytännössä kivikaudesta. Maan infra oli täysin käyttökelvotonta. Ihmiset kuitenkin selvisivät siitä käytännössä ilman toimivaa keskusjohtoa. Mikseivät ne siis selviäisi tilanteesta, jossa maan infra on valmiiksi hyvässä kunnossa ja vain osa siitä uudistetaan.
En tiedä yhdenkään itävaltalaisen vaatineen sosialismiin ja korporatismiin perustuvan sekatalousjärjestelmän lakkauttamista yhdessä yössä. Järjestelmä on tehnyt ihmisistä riippuvaisia eikä ole mitään syytä aiheutta kärsimystä nopealla ja radikaalilla muutoksella. Asteittainen siirtyminen antaa aikaa sopeutua ilman kärsimyksiä. Siirtyminen on myös tehtävä tietyssä järjestyksessä.
Ensimmäinen vaihe voidaan tehdä välittömästi, sillä se ei vaikuta sosiaalisiin etuuksiin. Se on kaiken taloudellisen ja sosiaalisen sääntelyn lakkauttaminen lukuunottamatta tulorahoitusta. Näihin kuuluu mm. työlainsäädäntö, yritystuet, tuontilisenssit, valmistuslisenssit, vientilisenssit, ammattilisenssit, tarveharkinta, vaatimuksenmukaisuudet, kaavoitus jne. Tästä seuraava talouden aktivoitumien vetää sääntelytoimista vapautuvia virkamiehiä yksityiselle sektorille yrittäjiksi ja palkkatyöhön. Lisääntynyt tuottava ja pienentynyt tuottamaton sektori sallii verojen laskun.
Ensimmäisessä vaiheessa voidaan aloittaa myös valtion massiivisen omaisuuden myynti. Valtio omistaa esim. maa-alasta kolmanneksen. Omaisuuden myynti pitää jaksottaa pitkälle aikavälille, jota se ei aiheutaisi ylitarjonnallaan markkinahäiriöitä. Valtio myydään pala palalta. Maa-alueet, vesialueet, tiet, rautatiet, lentokentät, virastorakennukset, yliopistot, valtionyritykset, sairaalat, musiikkitalot, oopperat jne palastellaan ja myydään eniten tarjoaville markkinahintaan. Myyntitulot rahastoidaan siirtymäkauden tarpeisiin. Näillä toimilla voidaan aloittaa tullien, valmisteverojen, arvonlisäverojen, kiinteistöverojen, pääomaverojen, yhteisöverojen jne. voimakas lasku. Tämä vahvistaa edelleen yksityistä sektoria ja vähentää valtion tarvetta sosiaalisten etuuksien järjestäjänä.
Sääntelyn poistuminen terveydenhuollosta parantaa radikaalisti sen tasoa ja laskee hintoja. Sääntelyn poistuminen vakuutuksista laskee sairausvakuutusten hintoja. Tästä on maailmalla riittävästi näyttöä. Siirtyminen kokonaan yksityiseen terveydenhuoltoon ei ole ongelma.
Valtiota supistetaan vastakkaisessa järjestyksessä, kuin sitä on kasvatettukin. Jokainen vähennys byrokratiassa vähentää sekä valtion menoja että yksityisen sektorin kuluja. Yksityinen sektrori voimistuu sitä mukaa, kun sen byrokratiaa sekä sääntely- ja verorasitusta piennennetään. Se näkyy rakenteellisen työttömyyden vähenemisenä ja lopulta häviämisenä. Se vähentää ihmisten riippuvuutta valtiosta, joka vähentää edelleen valtion menoja.
Jäljelle jäänyt vähäinen sosiaalitukiriippuvuus hoituu yksityisten hyväntekeväisyysorganisaatioiden toimesta. Tämänkin toimivuudesta on näyttöä riittävästi. Valtion realisoimisesta jäänyt rahasto toimii myös hyväntekeväisyysorganisaationa.
Valtion pienentäminen sujuu positiivisessa oravanpyörässä.
"Todennäköisyys sille, että toinen banker bailout tarvitaan vielä on huomattava."
Tämä on varmaa. Kun epäonnistujille syydetään rahaa, niin ei ole mitään syytä olla epäonnistumatta uudestaan ja uudestaan.
#31,
"”Toki he saattoivat olla kapitalisteja sen pääomamerkityksessä.”"
"Totta kai olivat."
Kuten myös Stalin ja Lenin.
#31,
"Herrat taistelivat Brittiläisen Imperiumin harjoittamaa halpojen tuotteiden dumppausta vastaan"
Todistit juuri itse heidän olleen kapitalismia vastustavia merkantilisteja ja protektionisteja.
Ihmisiä pelotellaan halvoilla vapaiden markkinoiden tuotteilla ja kehutaan kalliita monopolituotteita. Eiköhän kuitenkin annettaisi ihmisten itsensä valita, mitä ja keiden tuotteita he ostavat raskaalla työllä hankkimillaan rahoilla.
Keskisuomalainen julkaisi mielipidekirjoitukseni tänään (linkki). Tällä kertaa kappalejakoa lukuunottamatta täysin muuttamattomana, jopa otsikko kelpasi.
kultaraha #32:
Hyvin tiivistetty miten siirtymäkausi hoidetaan.
#31,
Vastustat Brittiläistä imperiumia ja sen politiikkaa, mutta kannatat kuitenkin Hamiltonin ja Lincolnin politiikkaa, joka oli käytännössä samaa kuin Brittiläisen imperiumin politiikka. Huomaatko tässä itse ristiriitaa?
Amerikan vallankumous oli kapina Brittiläisen imperiumin harjoittamaa tyranniaa, korkeaa verotusta ja sääntelyä vastaan. Hamiltonin omana päämääränä ei ollut vallankumous vaan vallankaappaus.
Hamiltonilainen politiikka suosi mahtavaa eliittiä, kuten vauraita kauppiaita ja plantaasinomistajia, jotka halusivat säilyttää brittiläisen merkantilistisen järjestelmän; korkeat verot, valvonnan, sääntelyn ja hallituksen myöntämät monopolioikeudet. Tämä eliitti halusi vahvan keskushallinnon ja jopa keisarillisen hallituksen. He halusivat Brittiläisen järjestelmän ilman Brittiläistä imperiumia.
Lincolnin jatkoi Hamiltonin politiikkaa painottaen: kansallista voimakkaasta valtiota, suojatulleja, isojen yritysten tukia, inflatorista setelirahaa, pankkikontrollia ja sääntelyä, laajoja valtiollisia ohjelmia, korkeita valmisteveroja ja ei vähäisimpänä hän käynnisti sisällissodan ja lakkautti osavaltioiden eroamisoikeuden.
Jeffersonilaiset ja Jacksonilaiset toimvat käytännössä hallituksen vallan lopettamisen puolesta. He halusivat hallituksen ilman vakinaista armeija ja laivastoa, ilman velkaa, liittovaltion veroja, valmisteveroja ja tuontitulleja. Hallituksen, joka ei harjoita julkisia rakennusurakoita tai valtionohjelmia. Hallituksen, joka ei valvo eikä sääntele. Hallituksen, joka jättää raha- ja pankkitoiminnan vapaaksi - vankaksi ja inflatoitumattomaksi.
Jeffersonilaiset ja Jacksonilaiset tavoitelivat juuri sitä, mihin Amerikan vallakumous Brittiläisestä imperiumista kulminoitui; tyrannimaisen hallinon, sääntelyn ja verotuksen lakkauttamiseen.
Kiitoksia vastauksista, kultaraha. Tulihan itävaltalainen ohjelmajulistuskin sieltä lopulta.
"Itävaltalaisia oppeja ei sovelleta talouteen. Se on selittävä malli, ei soveltava. Talouden annetaan toimia vapaasti."
Aivan, ilmaisin itseäni väärin. Teillä on fetissi ja sen ympärillä olevaa toimintaa selitetään.
"Pitää kysyä toisin päin. Kuinka vakavaan sosiaaliseen ja inhimilliseen katastrofiin pitää luisua, ennen kuin ihmiset ymmärtävät hylätä katastrofaalisen nykymallin?"
Aivan, nykymalli on katastrofaalinen, ja meillä on siihen erilaiset ratkaisumallit.
"Vain osa pankki- ja luottosektorista oli/on mätä. Sen kaatuminen ei heilauttaisi taloutta."
Terveitä osia varmasti on näillä sektoreilla, mutta ovatko ne tarpeeksi suuria? Onko niillä tarpeeksi pääomia? Kuinka nopeasti ne saavat niitä kerättyä? Ei kai vaan yksi näistä terveistä uuden talousjärjestyksen luotottajista ole "Jumalan työtä" tekevä Goldmann Sachs? Se olisi ensimmäisenä otettava valtion haltuun, ja heitettävä roistot vankilaan loppuiäksi Maddoffin tapaan.
"Valheellinen pelottelusi herättää kysymyksen motiiveistasi."
Haluan paljastaa mistä tässä Liberaalien talouspolitiikassa on oikein kyse. Itävaltalaisten kelkkaan on hypännyt moni, koska se pystyy selittämään nykyisen mielikuvitustalouden vaivat. Kuitenkin teidän tavoittelema talousjärjestelmä esim. EU:n alueella tai Suomessa ei ole mahdollinen, koska se tuhoaisi täällä ihmisoikeudet, ay-liikkeen jne.
Bangladesh, Intia ja Vietnam eivät ole liittymässä teidän globaaliin järjestelmäänne, joten tulemme näkemään myös Suomessa näiden valtioiden kaltaiset ihmis- ja työoikeudet, jos alamme liberaalisoimaan taloutemme teidän oppinne mukaan. Aivan kuten kolonalismin aikoina orjuus vain leviää, vaikka teillä toinen tarkoitus onkin, mutta ettehän te sitä utopiassanne näytä ymmärtävän.
Valtion koko omaisuuden myymiselle ette tulee myöskään saamaan koskaan kannatusta. Se on ihan selvä juttu. Sen verran niistä on taisteltu, että niitä ei myydä, jotta joku pääsisi toteuttamaan fetissiään. Samaa mieltä toki siinä, että virkamieskoneistossa riittää leikattavaa, ja osan palveluista voisi yksityistää, mutta ei missään nimessä esim. koko sairaanhoitoa. Sairaanhoito on oikeus, jonka valtion tulee taata.
"Ihmisiä pelotellaan halvoilla vapaiden markkinoiden tuotteilla ja kehutaan kalliita monopolituotteita."
Vapaiden markkinoiden tuotteilla pelottelu on täysin oikein, mikäli niiden tuotteiden valmistuksessa on käytetty orjatyötä, tuhottu säälimättömästi ympäristöä jne. Tai toki tarkoitat tässä "vapaiden markkinoiden tuotteilla" sitä, että myös Bangladeshissa, Intiassa ja Vietnamissa on teidän ajamat vapaa kokoontumis- ja järjestymisoikeus. Milloin sellainen nähdään, kultaraha?
#38
"Kuitenkin teidän tavoittelema talousjärjestelmä esim. EU:n alueella tai Suomessa ei ole mahdollinen, koska se tuhoaisi täällä ihmisoikeudet, ay-liikkeen jne."
Tuhoaisi ihmisoikeudet? Silläkö että se takaa kaikille yksilönvapauden? Olet varmaan käsittänyt jotain väärin. Pidätkö sosiaalitukien saamista ihmisoikeutena? Ay-liikkeen suhteen olet varmaan huolissasi niiden oikeudesta tehdä yleissitovia työehtosopimuksia?
"Bangladesh, Intia ja Vietnam eivät ole liittymässä teidän globaaliin järjestelmäänne, joten tulemme näkemään myös Suomessa näiden valtioiden kaltaiset ihmis- ja työoikeudet, jos alamme liberaalisoimaan taloutemme teidän oppinne mukaan."
Jos Bangladesh, Intia ja Vietnam eivät ole esimerkkejä liberaaleista valtioista, niin kuinka Suomen ihmis- ja työoikeudet muuttuisivat samanlaisiksi liberalisoimalla taloutta? Ajatteletko että liberaalissa Suomessa ihmisten olisi käytännön pakko olla samanlaisessa asemassa työmarkkinoilla kuin em. kolmessa maassa jotta olisimme kilpailukykyisiä niiden kanssa? Uskotko että nykyjärjestelmä tarjoaa meille paremman kilpailukyvyn kuin vapaat markkinat, vai mikä ajatus tässä on taustalla?
"Vapaiden markkinoiden tuotteilla pelottelu on täysin oikein, mikäli niiden tuotteiden valmistuksessa on käytetty orjatyötä, tuhottu säälimättömästi ympäristöä jne."
Alan ymmärtää mitä ajat takaa. Olet ilmeisesti huolissasi siitä, että täysin vapaat markkinat johtaisivat monikansallisten yritysten harrastamaan työvoiman orjuuttamiseen ja voiton tavoitteluun ihmisistä ja ympäristöstä välittämättä? Tämä ajatus on käynyt minullakin joskus mielessä. Taustalla on vanha käsitys riistäjäkapitalistista ja riistetystä työläisestä. Yksilönvapaudet ja niiden mukanaan tuoma työvoiman vapaa liikkuvuus estävät kuitenkin tällaisen skenaarion syntymisen. Yritys ei voi pitkällä tähtäimellä menestyä työntekijöidensä tai ympäristön kustannuksella.
JariS,
Vihdoin joku järkevä itävaltalainen, joka ei ole vielä niin syvällä fetississään, että ei voisi esittää reaalimaailmassa kiinni olevia näkemyksiä. Viimeinen kappale antaa näin ymmärtää.
Miten ne yksilönvapaudet kehittyvät sinne Bangladeshiin, Intiaan ja Vietnamiin? Niin kauan kuin ei kehity niin yritys menestyy työntekijöidensä kustannuksella, ja orjuus jatkaa ekspansiotaan, kiitos globaalisaation.
Minne
Kaikille, joille on vielä epäselvää, mitä olen ajanut takaa voivat katsoa Youtubesta Al Goren ja Ross Perot'n väittelyn NAFTA:sta vuodelta 1993. Kultaraha hoihoi!! Onko Ross Perotkin kommunisti? Fasisti? Vai ainostaan hiipivää sosialismia kannatava?
Uusi Seelanti on tätänykyä maailman vähiten korruptoitunut eli rehellisin maa! Siellähän päätettiin parivuosikymmentä sitten lakkauttaa julkiset tukiaiset ja muutenkin julkisen vallan ote kansan tekemisiin minimoitiin.
"Talouspasifismi menee tosin tavallista pasifismia pidemmälle ja fyysisen väkivallan lisäksi se vastustaa myös kaikkia muita väkivallan muotoja, kuten taloudellista ja poliittista pakottamista"
Eli otat siis käyttöön alkuperäisten kapitalismin ja näkymättömän käden teorioiden mukaiset rajoitukset sijoitus-omistuksiin, toimintaympäristön pilaamiseen ja pääoman liikkuvuuteen?
Nimittäin nykymaailmassa talousteorioita uskonnollisesti (ilman pienimpiäkään perusteluita) sovelletteassa unohdetaan talousteorioista YLI puolet ja jätetään jäljellä vain ne osat, jotka rikkaimpia rikastuttavat ja muiden elämän pilaavat.
Todellinen taloudellinen pakottaminen on sitä, kun omistusten rajoittamattomuuden vuoksi et voi markkinoille saapuessasi valita, ostatko hyödykkeen vai teetkö sen itse. On pakko ostaa, ja tienata rahat sitä varten myymällä työpanostasi ulkoa ilmoitettuun hintaan jollekin muulle. Jos et osta hyödykkeitä muilta heidän pyytämällään hinnalla, etkä myy työpanostasi sillä hinnalla joka sinulle annetaan, kuolet nälkään. Kuolemaa suurempaa pakotetta ei hirveämmin ole.
Eli taloudellisen pasifismin nimissä kiellät välittömästi liian suuret omistukset, kiitos!!
Näkymätön käsi (#43), mikä on "liian suuri" omistus? Kuinka paljon esimerkiksi iridiumia, jonka vuosituotanto on kolme tonnia, "saa" omistaa? Jos iridiumin laillinen omistusoikeus rajataan vaikkapa tasan jokaisen maapallon ihmisasukkaan kesken, jokaisen ihmisen vuosittainen "oikeus iridiumiin" on huikeat 0,4 milligrammaa.
Tällaisella "reilulla" omistusoikeuden rajaamisella päästäisiin siihen, että iridiumia ei käytännössä voitaisi käyttää mihinkään, koska kenelläkään ei vuosienkaan säästämisen jälkeen olisi oikeus omistaa sitä riittävästi mihinkään tarkoitukseen. Iridiumia käytetään mm. syövän säteilytyshoidoissa. Harmi syöpäpotilaille.
Kommenttisi oli muutenkin täynnä virheitä. Esimerkiksi talousteorioista on syytäkin unohtaa yli puolet, kuten kaikki esimerkiksi Marxin ja Keynesin mielikuvituksen tuotteet. Talouspasifismi ei puolestaan edellytä minkään teorian soveltamista uskonnollisesti, vaan nimenomaan sekalaisten teorioiden soveltamattomuutta ja ihmisten antamista toimia vapaasti ilman "soveltajien" sekaantumista heidän elämäänsä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 44 kommenttia