Talousajattelun pohjamudissa
Iltalehden mielipideosastolla oli kuulemma eilen todisteltu elvytyksen toimivuutta tällä netissä jo pitkän aikaa kiertäneellä mukanokkelalla "talousteorialla":
Näin toimii elvytys
Turisti saapui keskellä talouslamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin. Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita. Hotellin johtaja lähtee saman tien 100 euron rahan kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa.
Lihakauppias menee karjankasvattajalle ja maksaa samalla setelillä velkansa tälle. Karjankasvattaja menee paikalliselle huoltamolle ja maksaa velkansa sinne. Huoltamoyrittäjä menee kylän ilotytön luo ja maksaa tälle 100 euron velkansa.
Ilotyttö menee hotelliin ja maksaa velkansa sinne 100 euron rahalla. Hotellinjohtaja laittaa setelin takaisin tiskille. Turisti palaa takaisin vastaanottoon. Hän ei pitänyt huoneista ja ottaa 100 euron setelin takaisin.
Kukaan ei ansainnut mitään, mutta koko kylästä tulee velaton ja kaikki katsovat myönteisesti tulevaisuuteen.
Toisin sanoen, juuri niin kuin Suomen hallitus tekee kaiken aikaa.
Ritu Hakaniemestä
Tämän äkkiseltään oivaltavalta vaikuttavan päätelmän ongelmallisuus on kuitenkin ilmeinen. Koska hotellin johtaja ei voi etukäteen millään tietää, että hänen "lainaamansa" sadan euron seteli palautuu tuotapikaa hänelle pikkukylän sisäisten velkojen kuittautuessa, hän yksinkertaisesti syyllistyy varastamiseen. Hän varastaa turistin satasen ja ellei kylän velkaketju olisi sattuman oikusta juuri sopiva, hän myös jäisi siitä varkaudesta hyvin pian kiinni.
Toisaalta, jos hotellin johtaja jostain syystä tietääkin rahan palautuvan pian hänelle kuvatun ketjun mukaisesti, niin silloin seteliä ei tarvita lainkaan. Riittäisi, kun hotellin johtaja, lihakauppias, karjankasvattaja, huoltamoyrittäjä ja ilotyttö istuisivat hetkeksi alas, toteaisivat tilanteen ja sopisivat keskinäiset velat kuitatuiksi. Tällä tavalla velat kuittautuisivat jopa varmemmin, sillä kenelläkään ketjun jäsenellä ei olisi houkutusta lykätä velanmaksua ja käyttää juuri saamaansa turistilta varastettua satasta johonkin muuhun.
Tämä sinänsä hassu juttu ei todista yhtään mitään elvytyksen toimimisen puolesta. Korkeintaan se voi vihjata, että elvytys on tarpeetonta. Todellisuudessa elvytys on haitallista, sillä se ohjaa kansalaisten nykyisiä varoja (verotuksen kautta) ja tulevia varoja (valtionvelan kautta) tuottamattomaan toimintaan.
Kiitokset Villelle vinkistä Iltalehden mielipidekirjoitukseen. Saman jutun pidempi käsittely englanniksi löytyy Mises-blogista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Elvytys ylläpitää kymmenien tuhansien byrokraattien virkoja valtion puolella-kaiken maailman osastosihteereitä ja varakaupunginjohtajia(kuntaliitokset)joilla ei ole mitään kunnollista tekemistä,kunhan vaan nostavat palkkaa!
Jos elvyttää,niin tervehdyttää samalla,muutoin ei ole hyötyä!
Hauska tarina. Pääoma kiertää mutta tuotolla sitä täällä eletään. Kyläläiset saivat siis velkansa hoidettua, mutta kohta ovat uudessa velkakierteessä koska sataselle ei syntynyt lisäarvoa kenellekään. Viisashan sijoittaa sen satasen korkoa kasvamaan ja lainaa toiselta satasen maksaakseen satasen velkansa kolmannelle.
Sitten kun ei korkoa tulekaan niin tervetuloa länsimaiseen kylään.
Elvytys on tullut tarpeen, koska muuten olisi uhannut kaatunut koko rahoitusjärjestelmä. Myös konkursseja estettiin, koska luotottajat saivat rahaa jota jakoivat kriisiyrityksille.
Toisaalta rahan määrää lisäämällä on saatu myös rahan arvoa leikattua(ostovoimaa heikennetty) ja näin korkeaa kustannustasoa on saatu ''alas'' kilpaileviin alueisiin nähden. Euron arvo on silti pysynyt korkeana eli onko ''elvytetty'' sittenkin liian vähän.
Sudenkuoppa on asuntokannan arvostus, joka ei johdu realitulon kasvusta vaan halvasta rahasta(elvytyksestä). Eli ei synny työtä vaan arvojen nousua. Kaikki on väliaikaista vaan sanotaan laulussakin.
#0 Esimerkkisi on lapsellinen, koska siinä tarkastellaan vain korottoman luoton kiertoa.
Lauri Gröhn (#3), ensinnäkään, esimerkki ei ole minun, vaan nettivitsi, jonka jotkut ottavat vakavasti. Toisekseen, esimerkistä ei selviä, ovatko alkuperäiset velat korottomia. Onhan mahdollista, että kaikki kyläläiset ovat lainanneet toisiltaan alunperin vaikkapa 90 euroa ja sopineet maksavansa kympin korkoa. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, vaan sillä, että 1) hotellin johtaja on esimerkissä varas ja 2) turistin seteliä ei olisi tarvittu velkojen kuittaamiseen. En siis aivan ymmärrä, mikä oli tälläkään kertaa kommenttisi tuoma lisäarvo keskusteluun?
Hohhoijaa: #0 "Tämä sinänsä hassu juttu ei todista yhtään mitään elvytyksen toimimisen puolesta. Korkeintaan se voi vihjata, että elvytys on tarpeetonta."
Minusta tarina on, ei pelkästään TOTTA, vaan hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoittaa elvytys.
Olen itsekin halunnut kirjoittaa samantyyppisen tarinan.
JOS Suomi joutuu maksamaan 1 mrd euroa vuosittain "ilmastoveroa" jollekin monikansalliselle uusdiktatuurille, se menettää ENEMMÄN kuin 1 mrd euroa vuosittain.
Jos Suomi sen sijaan laittaa 1 mrd euroa Karjalan palautuksen jälkeen Karjalaan, Suomen kansantalous SAA ENEMMÄN kuin 1 mrd euroa.
Kansantaloustieteessä tämä käsite on ns. kerroin eli multiplier, ja se toteutuu täydellisesti esimerkin mukaisesti. Juuri noin luodaan varallisuutta, tai esimerkin tapauksessa, vähennetään kansallista velkaa.
Jos minulle maksetaan nyt 1000 euroa, ja jätän sen patjan alle (sananmukaisesti), Suomi oikeastaan köyhtyy 1000 euroa. Konkreettinen seteliraha jää pois kansantalouden kiertokulusta. Mutta jos sama konkreettinen seteli (tai kaksi 500e seteliä) lähtee kierrokselleen, se kertautuu juuri niin moneen kertaan kuin mikä on kerroin. Se voi todellakin muuttua 10000 euron yhteisen velan vähentämiseksi.
siksi on tärkeää:
- kaataa alas ilmastohullutus ja Suomen pysyvät maksuvelvoitteet ulkomaille.
- kaataa alas "älä osta mitään" -päivät
- tuottaa luksustuotteita rikkaille, ja segmentoida tuotteiden ja palveluiden hinnat siten, että eri tuotteista saadaan aina maksimimäärä rahaa sisään, eli myydään kaikkein kalleimmalla aina sille rikkaimmalle segmentille, ja vain kaikkein köyhin segmentti pystyy ostamaan sitä halvinta tuotetta.
- kaataa vihervasemmistolainen ostamisen kritisointi ja kehottaa suomalaisia ostamaan, tosin velkaantumatta. Jos on rahaa, osta tai hanki palveluita mutta älä jätä setelirahaa patjan alle!
- pyrkiä rahan kiertoon mahdollisimman nopeasti, oli kyse sitten velanmaksusta kaverille, tavaran tai palvelujen ostamisesta tai rahan lainaaminen edelleen muille.
- pyrkiä palauttamaan Karjala, joka lisää rahan kiertonopeutta, luo uusia työpaikkoja ja vaurastuttaa Suomen kansantaloutta ja suomalaisia.
Eli raha on ihmeellinen asia. Sitä voi sananmukaisesti "luoda" laittamalla raha kiertoon. Kun 10 eri ihmistä saa saman setelin käteensä minuutiksi, ja antaa sen eteenpäin, seteli on lisännyt kansantaloutta kymmenkertaiseksi, ja esim. vähentänyt 10 eri ihmisen velkataakkaa, kunkin osalta setelin arvon verran ja yhteensä kymmenkertaisesti setelin arvoon nähden.
Hei, nyt jouluostoksille! (Ja suosikaa suomalaista, sen rahan me saamme kaikki takaisin!)
Jep, aika typerä kertomus. Sen sijaan tämä netissä kiertänyt tarina selittää taloutta minusta huomattavasti paremmin (lainaus ei ole sanatarkka, sillä en pikaisella googletuksella löytänyt tarinaa enää):
"Tomitusjohtaja, paperityöläinen, opettaja, siivooja ja työtön tapasivat viikottain ravintolaillan merkeissä. He olivat sopineet, että koska heidän tulotasonsa oli huomattavan erilainen, niin he jakavat ravintolalaskun suunnilleen samassa suhteessa. He söivät aina saman kaavan mukaan, ja laskun loppusumma oli aina 500 euroa, josta toimitusjohtaja maksoi 300 euroa, paperityöntekijä 100 euroa, opettaja 66 euroa, siivooja 34 euroa ja työtön ei maksanut mitään.
Kun näitä säännöllisiä, tapaamisia oli harrastettu jonkin aikaa, ravintoloitsija päätti tehdä tästä porukasta kanta-asiakkaita, ja myöntää heille jatkossa 10% alennuksen. Hän ulotti alennuksen koskemaan myös tuona kyseisenä iltana maksettua laskua, ja niinä hän palautti illan päätteeksi heille 10% laskun loppusummasta, joka teki siis 50 euroa. Ravintoloitsija mietti hetken, miten rahat palauttaisi, ja päätti lopulta jakaa palautuksen samassa suhteessa, kuin mitä seurueen jäsenet olivat laskun maksuun osallistuneet. Täten toimitusjohtaja sai 30 euroa, paperityöntekijä 10 euroa, opettaja 6,60 euroa ja siivooja 3,40 euroa takaisin. Työtön ei saanut mitään.
Tästä kuitenkin nousi äläkkä pienemmän palautuksen saaneiden keskuudessa. "Miksi toimitusjohtaja saa kolme kertaa enemmän kuin minä?" kyseli paperityöntekijä. "Ja melkein viisi kertaa enemmän kuin minä! Vaikka hänhän on toimitusjohtaja, ei hän tarvitsisi yhtään enempää!" huusi opettaja. "Minä sain vain kymmenyksen siitä, mitä toimitusjohtaja. Pienipalkkaisia aina sorretaan ja orjuutetaan." nyyhkytti siivooja. "Entäs minä?! Minä en saanut yhtään mitään! On tämä saatanallinen natsivaltio ja tuo toimitusjohtaja on sen roistoista suurin!" raivosi työtön. Toimitusjohtaja yritti selittää, että hänhän maksoi alun perinkin enemmän, niin että kyllä hänen mielestään myös palautus piti jakaa samassa suhteessa.
Ravintolan ulkopuolella työtön keräsi vähemmän saaneet yhteiseksi rintamaksi ja he päättivät hieman opettaa toimitusjohtajalle tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Rahan ja vallanhimon sokaisema toimitusjohtaja raukka ei tajunnut asiaa heti, vaan tarrautui kouristuksenomaisesti lompakkoonsa yrittäen pitää köyhien selkänahasta repimänsä palautuksen viimeiseen asti itsellään. Muut joutuivat turvautumaan voimakeinoihin. He hakkasivat toimitusjohtajan sairaalakuntoon, ottivat hänen lompakostaan 20 euroa, ja ottivan niillä viereisessä ravintolassa vielä yhdet toveruuden maljat.
Seuraavan viikon tapaamiseen ei toimitusjohtaja sitten enää osallistunutkaan. Aluksi muut olivat tyytyväisiä, että päästiin siitä riistäjäsiasta vihdoinkin eroon, mutta kun laskun aika tuli, niin he huomasivat, että heiltä puuttui 200 euroa."
Tarinat ovat aina manipulatiivisia. Niillä voi osoittaa ihan mitä vain kulloinkin haluaa.
#7 Myös erinomainen kirjoitus, selittää sitä, miksi hinnat pitää segmentoida, ja miksi on täysin turhaa kitistä siitä, että rikkaat ovat "etuoikeutettuja" kun he "saavat" asua luksushotelleissa tai ajaa luksusautolla.
Ei, vaan luksushotellit ja luksusautot ovat keino viedä maksimimäärä rahaa rikkailta, jotta rikkautta voitaisiin sitten jakaa.
Esim. Dubain "7 tähden hotellissa" on kutakin maksavaa asukasta (tai huonetta) kohti seitsemän palkattua henkilökunnan jäsentä. Niinpä yksi huone työllistää seitsemän ihmistä. Kun taas halvassa majatalossa seitsemän huonetta työllistää yhden ihmisen.
Kommunistit ovat muuten äärimmäisen tyhmää sakkia. Kaikki kunnia maltillisille vasemmistolaisille mutta ei kommareille.
Jani (#7), tuo on oikeasti hyvä tarina, joskin vanha, näyttää olevan uudelleenväritetty versio jutusta, josta bloggasin tammikuussa 2006, ja sekin oli copypaste-blogaus. :) Tuolloin otsikkona oli Oppitunti sosialidemokratiaan.
#8: Eipä voi. Katsos kun on olemassa tämä juttu, jota kutsutaan todellisuudeksi. Menemättä yhtään pitemmälle objektivistiseen metafysiikkaan tai epistemologiaan, todettakoon, ettei pelkästään sanojen laittaminen peräkkäin kuvaruudulle tee niiden sisältämästä lauseesta totta. Toiset lauseet ovat enemmän ristiriidassa todellisuuden kanssa kuin toiset.
# 6
Erinomainen esimerkki rahan ominaisuuksista, Markus Lehtipuu. Valitettavasti nämä itävaltalaiset (Matilainen, Korhonen ja kumppanit) haluavat nykytilanteessa romahduttaa rahan kierron erittäin voimakkaalla deflaatiolla. He eivät halua millään tavalla kommentoida esim. montako kuolinuhria ja koditonta lapsiperhettä yksistään Suomessa tällainen talouden totaalishokki aiheuttaisi.
Kerrataanpa vielä todelliset ratkaisukeinot tässä Suurimmassa Lamassa.
1. Pankkisektori on kansallistettava ja aloitettava konkurssijärjestelyt. Mitään nousua ei ole tulossa niin kauan kuin zombie-pankkeja suojellaan.
2.Uusi Bretton Woods, uusi maailmanlaajuinen, vakiokorkoinen luottojärjestelmä, joka perustuu suvereenien kansallisvaltioiden yhteistyölle.
3. Uutta matalakorkoista rahaa kiertoon suurien infrastruktuurihankkeiden kautta. Lisäksi suuria panostuksia esim. ydinvoiman rakentamiseen, fuusioenergiatutkimukseen ja avaruusohjelmaan.
Tärkeintä on visio tulevaisuudesta, jossa on nykyistä korkeampi elintaso, ei matalampi kuten Kööpenhaminan malthusialaiset meille koko ajan saarnaavat.
Pasi J. Matilainen (kommentti 10): "tuo on oikeasti hyvä tarina, joskin vanha, näyttää olevan uudelleenväritetty versio jutusta, josta bloggasin tammikuussa 2006"
Niinpä tietysti, sinun blogistasihan sen olisi löytänyt. Ei tullut mieleeni, enkä kovin pitkään jaksanut googletella, joten kirjoitin tarinan ulkomuistista omin sanoin. Työttömän suuhun lisäsin hieman muutamalta Uudessa Suomessa blogaavalta herrasmieheltä oppimaani terminologiaa.
Markus Lehtipuu (kommentti 9): "Myös erinomainen kirjoitus, selittää sitä, miksi hinnat pitää segmentoida, ja miksi on täysin turhaa kitistä siitä, että rikkaat ovat ”etuoikeutettuja” kun he ”saavat” asua luksushotelleissa tai ajaa luksusautolla."
Tuo on toinen hyvä, mutta ei minun kertomani tarinan pointti. Siinä ravintolaesimerkissähän nimenomaan kaikki saavat saman. Taisin unohtaa erikseen mainita siitä, mutta tarinan mukaan siis jokainen pöytäseurueen jäsen syö samat ruuat ja juo samat juomat.
Markus Lehtipuu (#6), siteeraan Jim Coxin Ytimekästä opasta talouteen, luvun "35. Kerroin" (multiplier) alkua:
Kerroin on keynesiläisen analyysin ja politiikan yksi tärkeimpiä osasia. Kerroinvaikutus voidaan määrittää alkuperäisen kulutuksen lisäyksen aikaansaamana suurempana tulonlisäyksenä. (Esimerkiksi sadan dollarin kulutuksen lisäys luo 500 dollarin kokonaislisäyksen vastaanotettuihin tuloihin alkuperäisen tulon tullessa kulutetuksi uudelleen jokaisen vastaanottajan toimesta – nämä luvut perustuvat oletukseen, että jokainen tulonsaaja kuluttaa 80 % ja säästää 20 % lisätuloistaan kaavan ollessa kerroin = 1 / prosenttimuutos säästämisessä.)
Perustaltaan kerroin on käsistä karannut teoria, kuten Henry Hazlitt on esittänyt kirjassaan The Failure of the New Economics:
Jos lähtökohtaisesti oletetaan yhteisön tulojen olevan yhtä suuret sen kulutuksen kanssa lisättynä sen investoinneilla, ja yhteisö kuluttaa yhdeksän kymmenesosaa ja investoi yhden kymmenesosan, tällöin sen tulojen täytyy olla kymmenen kertaa suuremmat kuin sen investoinnit. Jos se kuluttaa yhdeksäntoista kahdeskymmenesosaa ja investoi yhden kahdeskymmenesosan, tällöin sen tulojen täytyy olla kaksikymmentä kertaa investointeja suuremmat . . . ja näin loputtomiin jatkuen. Nämä asiat ovat tosia, koska ne esittävät eri tavalla saman asian. Tavallinen henkilö kadulta ymmärtäisi tämän. Mutta oletetaan terävä ihminen, matematiikkaan koulutettu. Hän huomaa, olettaen yhteisön investointeihin menevän tulojen murto-osan, että tuloa sinänsä voidaan matemaattisesti kutsua tuon murto-osan ”funktiona.” Jos investointi on yksi kymmenesosa tuloista, tulot ovat kymmenen kertaa investointi jne. Tällöin, jollain villillä hyppäyksellä, tämä ”funktiollinen” ja puhtaasti muodollinen tai terminologinen suhde sekoittuu kausaalisuhteeksi. Seuraavaksi kausaalisuhde kääntyy päälaelleen paljasten ihmeellisen päätelmän, jonka mukaan mitä suurempi osa tuloista kulutetaan, ja mitä pienempi murto-osa edustaa investointeja, sitä enemmän tämän investoinnin täytyy ”kertautua” luodakseen kokonaistulot! (s. 139)
Tämän teorian eriskummallinen, mutta välttämätön seuraus on ääretön tulojen kasvu yhteisölle, joka kuluttaa 100 % tuloistaan (ja siten säästää 0 %) – voittaa varmasti työnteon! Lue loput täältä »
Jim Coxin Oppaan kokonaisuudessaan voi lukea ilmaiseksi täältä, lisäksi sitä löytyy painotuoreena kirjakaupoista ja nettikirjakaupoista erittäin edullisesti (esimerkiksi Suomalaisessa kirjakaupassa 12,00 €). Akateemisiin kirjakauppoihin Coxin Opas tuli Rothbardin kirjan ohella viime perjantaina, ja ainakin Tampereen Akateemisesta on kuulemma jo myyty loppuun, joten kannattaa olla nopea, jos aikoo joululukemiseksi tämän painotuotteen hankkia!
Heikki (#12), sinun deflaatiopelkoosi tarjoan puolestaan George Reismanin artikkelia Deflaation anatomia, joka alkaa näin:
Deflaatiota pidetään yleensä synonyymina laskeville hinnoille. Taloustieteessä ei voi olla pahempaa virhekäsitystä. Laskevien hintojen kutsumisesta ”deflaatioksi” seuraa perinpohjainen sekaannus vaurauden ja taantuman välillä. Tämä siitä syystä, että pääasiallinen syy laskeville hinnoille on taloudellinen kehitys, jonka olennainen piirre on lisääntyvä tuotanto ja tavaroiden ja palveluiden tarjonta, mikä luonnollisesti saa hinnat laskemaan.
Kuitenkin deflaatio-termi on läheisesti kytköksissä liikevoittojen putoamisen ja yllättävän ja merkittävästi suuremman lainojen takaisinmaksun ilmiön kanssa, seurauksenaan laajalle levinneet maksukyvyttömyydet ja konkurssit. Voittojen putoaminen ja yllättävän jyrkkä lisäys velkataakkaan ovat luonnollisesti pääasiallisia laman oireita.
Siten hyvin läheinen syy vauraudelle, nimittäin lisääntyvä tuotanto ja tarjonta, sekoitetaan lamaan ja laajalle levinneeseen köyhtymiseen, joka seuraa taantumia. Tämä liittyy myös läheisesti ylituotannon käsitteen järjettömyyksiin, joka väittää että olemme köyhiä koska olemme rikkaita.
On ymmärrettävä, että laskeviin hintoihin on yleisesti kaksi erillistä syytä. Ensimmäinen on tuotannon ja tarjonnan lisäys, jota ei koskaan, ei koskaan tule sekoittaa deflaatioon, lamaan tai köyhyyteen. Toinen on vähentyminen rahan määrässä ja tai kulutuksen määrässä talousjärjestelmässä. Laskevat hinnat on ainoa vaikutus, joka niille on yhteistä. Ne eroavat syvällisesti muissa vaikutuksissaan.
On olennaista ymmärtää, että lisääntyvän tuottavuuden aiheuttamat laskevat hinnat eivät laske yleistä tai keskimääräistä voittotasoa talousjärjestelmässä ja ne eivät tee velkojen takaisinmaksua vaikeammaksi. Todellakin siinä laajuudessa kuin tällaiset laskevat hinnat kohtaavat lisääntyvän rahamäärän ja nousevan kulutusvolyymin, ja ovat tulosta pelkästään tosiasiasta, että tuotannon ja tarjonnan lisäys ylittää lisäyksen rahassa ja kulutuksessa, niihin liittyy positiivinen voittotason nousu ja suurempi helppous maksaa takaisin velkoja.
Lue koko artikkeli täältä »
Markus Lehtipuu (kommentti 6): "Minusta tarina on, ei pelkästään TOTTA, vaan hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoittaa elvytys."
Tuo tarina on vain ja ainoastaan hyvä esimerkki siitä, että jos elvytys ei aiheuta elvyttäjälle kuluja, niin se on täysin tarpeetonta. Kuten Pasi jo artikkelissaan huomautti, hotellin johtaja, lihakauppias, karjankasvattaja, huoltamoyrittäjä ja ilotyttö olisivat voineet istua alas, todeta tilanteen ja sopia velat kuitatuiksi.
Pasi J. Matilainen
Reismann lähtee siitä markkinafetissistinä, että massatyöttömyys on ehdottoman välttämätön rahatalouden supistumisessa. Hän ei sinun tapaan ota mitään kantaa humanitäärisiin vaikutuksiin, jota tästä reaalitalouden luovasta tuhosta syntyy.
Kuinka suuri keskimääräisen eliniän alentuminen on hyväksyttävää itävaltalaiselle? Entä kuinka suuri lapsikuolleisuuden kasvu? Entä kaikki ne potentiaalliset tiedemiehen alut, jotka syrjääntyvät massatyöttömyydessä? Kuinka paljon heitä voidaan menettää?
#18: Taloudellinen vapaus on paras turvallisuuden tae niin tiedemiehille, lapsille, kuin itävaltalaisille.
Clint Eastwood: "Jos haluat takuun, osta leivänpaahdin."
Ayn Rand:
"Koska ihmisen selviytymiseen tarvittavat asiat täytyy *tuottaa*, eikä luonto takaa minkään ihmisen pyrkimyksen onnistumista, taattua taloudellista turvallisuutta ei ole, eikä voi olla. Työnantajalla, joka tarjoaa työpaikkasi, ei ole taetta siitä, että hänen yrityksensä pysyy toiminnassa; että hänen asiakkaansa jatkavat hänen tarjoamiensa palvelujen tai tuotteittensa ostamista. Asiakkaalla ei ole taetta siitä, että hänellä on aina halua ja kykyä käydä tämän kanssa kauppaa, eikä taetta siitä, mitkä hänen tarpeensa, valintansa tai tulonsa tulee olemaan. Jos vetäydyt eläkkeelle omavaraiselle tilalle, sinulla ei ole takuuta suojanasi sille, mitä tulva tai pyörremyrsky tekee maallesi tai sadollesi. Jos luovutat kaiken hallitukselle ja annat sille täyden vallan koko talouden suunnitteluun, se ei takaa taloudellista turvallisuuttasi -- mutta se takaa koko maan elintason laskun äärimmäiseen kurjuuteen, minkä jokainen komentotalouksien käytännön kokeilu on osoittanut, olipa kyse fasismista tai kommunismista."
Vastaan tähän uuteen blogiviestiin.
”[i]Vapaa markkinatalous ei johda ihmisten köyhtymiseen vaan palkkojen nousemiseen, koska tehokkuuden noustessa työvoiman arvo nousee.[/i]
Työn tuottavuus ei nouse, koska työvoimaa on valtavasti eikä siten tarvitse investoida uusimpaan teknologiaan, joka tuottavuutta parantaisi. Kuten jo esimerkin avulla kerroin ompelutehtaan ovella on valtava määrä epätoivoisia odottamassa pääsyä itävaltalaiseen paratiisiin."
Näin ehkä onkin maassa, jossa yrittämistä(=työpaikkojen luomista) on rajoitettu lainsäädännöllä, eikä tämä ole vapaata markkinataloutta. Tälläisessa tilanteessa työpaikkojen määrä on vähäisempi mitä halukkaiden, ja lopputuloksena ovat alenevat palkat. Koska ihmisten tarpeiden määrä on lähes ääretön, mutta niiden täyttämismahdollisuudet(aika, resurssit, työvoima jne.) rajalliset, seuraa tästä täystyöllisyys sekä tehokkuuden kasvu. Säätely ja protektionismi rajaavat keinotekoisesti täyttämismahdollisuuksia suhteessa väestön määrään, mikä luo työttömyyttä.
Ompelutehtaat ovat aasialaisille vaihtoehto aliravitsemukseen pelloilla. Palkat ovat länsimaisen silmistä katsottuna pienet, mutta tehdas ei sijaitsekaan lännessä. Taloudellinen perustaso on Aasiassa huonompi, ja tuo "pieni palkka" on aasialaiselle suuri. Palkkataso kasvaa sitä mukaa kun talous kehittyy. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei yksikään Aasian maa ole minarkia/vapaa markkinatalous, huolimatta askelista kohti vapaakauppaa. Sääntelyä on paljon, joissain maissa jopa huomattavasti, ja tämä antaa omat rajoituksensa palkoille/töille. "Itävaltalainen paratiisi" on erittäin kärjistävää kielenkäyttöä sekatalousmaista.
”[i]Usa:ssa tämä on näkynyt siinä, että minipalkkoja on nostettu aina palkkatason nousemisen jälkeen, vaikka asian oletetaan olevan toisin päin.[/i]
Täysin asiaan kuulumatonta. Yhdysvalloissa on vapaa kokoontumis- ja järjestymisvapaus."
Talouden perusmekanismit eivät muutu, vaikka ihmiset eivät saisikaan harjoittaa järjestötoimintaa(en tarkoita että kannattaisin tällaista kieltoa). Esimerkki osoittaa, että palkkojen nousu johtuu tuottavuuden kasvusta eikä minipalkan nostamisesta. Jos asia olisi toisinpäin, kuten esimerkiksi demarit väittävät, niin voisimme kaikki rikastua jos maahamme laitettaisiin 100 e/h minimipalkaksi.
#18 ja 19
Ei tämä keskustelu kovin hedelmällistä ole, koska ette suostu tulemaan fantasioistanne reaalimaailmaan, mutta jatketaan nyt sitten.
"Taloudellinen vapaus on paras turvallisuuden tae niin tiedemiehille, lapsille, kuin itävaltalaisille."
Eli teidän kannattama leikkauspolitiikka von Hindenburgin tyyliin antaa teille turvaa tässä tilanteessa suuren massatyöttömyyden keskellä. Miten se "turvallisuudentunne" kehittyikään siellä von Hindenburgin Saksassa? Ai niin, se projisioitiin vaihoharhaisena vihana vähemmistöä vastaan. Tällä hetkellä Kreikassa kiehuu jo aika lailla. Miten käy seuraavan 3-4 vuoden aikana, kun maaninen leikkauspolitiikka toden teolla alkaa?
"Näin ehkä onkin maassa, jossa yrittämistä(=työpaikkojen luomista) on rajoitettu lainsäädännöllä, eikä tämä ole vapaata markkinataloutta."
Ylikansalliset yritykset vievät niin paljon tuotteiden jalostusarvosta ja luonnonvaroista, että kehitysmaat saavat tyytyä vain murusiin. Pääomapaosta saarnasin jo pitkät litaniat.
"”Itävaltalainen paratiisi” on erittäin kärjistävää kielenkäyttöä sekatalousmaista."
Käytin tätä nimitystä aasialaisesta hikipajasta, jotka ovat itävaltalaisten oppien mukaisia, ja joiden leviäminen myös muualle kilpailukykytaistelun nimissä on heidän mielestä erittäin kannatettavaa (race to the bottom). Tähän liittyy myös itävaltalaisten inho ay-liikettä kohtaan.
"Esimerkki osoittaa, että palkkojen nousu johtuu tuottavuuden kasvusta eikä minipalkan nostamisesta."
Riippuu vaadittavista taidoista. Hyvinkin raskaisiin tuotantoprosesseihin voidaan hoitaa ihmisvoimin, koska työvoima on niin halpaa ja sitä on paljon. Ei tarvitse investoida koneisiin ja laitteisiin. Myös länsimaissa tapahtuvat kuluttajien boikotit vaikuttavat kuten Matilainen huomautti.
Heikki heiluttelee Hitler-korttia. Mikäli Saksa ja akselivallat olisi voittanut sodan, olisi kai käytössä Stalin-, Churchill- tai Roosevelt-kortti. Nyt on maailmantaloudessa se tilanne, että mustapekka on jäänyt liian monen pelurin käteen ja tilanne on alkanut kuumentua (global warming). Itävaltalainen koulukunta on taloustieteille kai vähän sama kuin mitä islamilainen sharian laki on oikeustieteille. Molemmat perustuvat ennaltaehkäisevälle vaikutukselle. Maailmantalous on jo täynnä varkaita, eikä kaikkien käsiä voi katkaista.
Hyviä juttuja, jos köyhien auttamiseksi valtio perustaisi muutaman ompelukonetehtaan, niin saadaan kunnon iskulause t-paidat joka miehelle ja naiselle.
Mutta ajatelkaapas tilannetta jossa turisti haluaakin vuokrata huoneen tuolla 100 eurolla. Siinä tilanteessahan: 1) talous muuttuu velattomaksi, ja 2) rikastuu 100e verran! Ja kun sama rundi tehdään samalla satasella uudestaan, niin tämä vaivainen 100e on ensin poistettuaan velkataakan taloudesta, tehnyt jokaisen taloudellisen toimijan vauraammaksi palveluiden/tuotteiden verran joita tuolla kiertavällä 100e on saatu ostettua!
Jos oletamme vielä, että kukaan taloudessa ei tee niin typerästi, että säästäisi, niin olemme loputtoman vaurauden äärellä. Tätä Sampoa kutsutaan myös toisella nimellä: Keynesiläinen kerroinvaikutus.
Nauraisin ääneen, jos en syvällä sisimmässäni tietäisi, että monen mielestä tuo tarina on mielekäs kuvaus valtion elvytyspolitiikasta. Tämän tiedostaminen taasen saa minut kovin surulliseksi.
ELÄMME JO VALLANKUMOUKSELLISESSA TILANTEESSA
www.markusreed.julkaisee.fi ”Räsäsen seinälehti”
Suomen punaisin Päätoimittaja, Markus ”Red” Räsänen, kommentoi:
VALLANKUMOUS HEITTÄÄ KAPITALISMIN TUNKIOLLE
"Todellisuudessa elvytys on haitallista, sillä se ohjaa kansalaisten nykyisiä varoja (verotuksen kautta) ja tulevia varoja (valtionvelan kautta) tuottamattomaan toimintaan."
Ja höpsistä.
Tämä on oikeaa varkautta.
Työläisten ja eläkeläisten piikkiin otetut ja otettavat kymmenet miljardit eivät palaa sieltä. mihin tuntemattomille teilleen ne on lahjoitettu.
Velkojen takaisin maksu kyllä pyörii, peruspalveluista yhä tinkien.
Liberaali kapitalismi ei luovuta, ennen kuin kansa on vain risa paita verhonaan.
#21: Fantasian ja reaalimaailman ero ei ole välttämättä suurensuuri. Vertaisin nimittäin tätä mm. sellaisiin uudistuksiin, kuten naisten äänioikeus tai orjuuden lakkauttaminen, jotka ovat reaalimaailmaa nyt, mutta jotka olivat fantasiaa noin sata ja noin kaksi sataa vuotta sitten.
Itävaltalainen taloustiede on positiivinen (selittävä), ei normatiivinen (ohjeita antava) ja siten se on yhteensopiva objektivistisen talouspolitiikan, eli kapitalismin kanssa, jossa talous ja valtio on erotettu toisistaan. Tätä ilmiötä voi pikemminkin kuvata politiikan puuttumisella, joten voin suoraan sanoa, ettei sillä ole juuri yhtymäkohtia von Hinderburgin Saksan tai minkään muunkaan aikakauden kanssa, jossa on talouspolitiikkaa harjoitettu.
#18
Hei, itävaltalainen vastaa, suorassa polvessa Ruotsin Kruunun verovapaita maita omistavana ja nimenkin suoraan nykyisen itävallan alueelta perineenä:
"Kuinka suuri keskimääräisen eliniän alentuminen on hyväksyttävää itävaltalaiselle?"
-Eetu-pappa on minun suurin idolini, joka eli 96 vuoden ikään.
"Entä kuinka suuri lapsikuolleisuuden kasvu?"
-Pienellä jääkaudella syntyneistä lapsista kolme kymmenestä eli korkeintaan vuodenikäisiksi ja tätä edeltävältä ajalta eroa ei oikeastaan nykyiseen erota.
"Entä kaikki ne potentiaalliset tiedemiehen alut, jotka syrjääntyvät massatyöttömyydessä?"
- Joo hei, ne aidot tiedemiehen alut kyllä järjestäytyvät muutenkin, ilman yhteiskunnan suostuttelua.
"...ettei sillä ole juuri yhtymäkohtia von Hinderburgin Saksan tai minkään muunkaan aikakauden kanssa..."
Käytännössä tässä tilanteessa te haluatte maanista leikkauspolitiikkaa, joten lopetahan kiertely. Kultarahan fantasioima koko valtion omaisuuden likvidointi ei saa koskaan kannatusta.
Juha Pätsi: "Eetu-pappa on minun suurin idolini, joka eli 96 vuoden ikään."
Kuinka paljon Eetu-pappa käytti elämänsä aikana julkista terveydenhuoltoa. Itävaltalaisten mielestähän terveydenhuolto ei ole oikeus. Kuolema korjaa mikäli markkinat niin määräävät.
"Pienellä jääkaudella syntyneistä lapsista kolme kymmenestä eli korkeintaan vuodenikäisiksi ja tätä edeltävältä ajalta eroa ei oikeastaan nykyiseen erota."
Lapsi kuolee myös mikäli markkinat niin määräävät. Ja ne todella niin määräävät massatyöttömyyden keskellä.
"Joo hei, ne aidot tiedemiehen alut kyllä järjestäytyvät muutenkin, ilman yhteiskunnan suostuttelua. "
Aivan, järjestäytyvät massatyöttömyyden keskellä leipäjonoihin. Eräät lähtevät hakemaan toivoa päihteistä. Kaikki täysin turhaan. Kaikki markkinoiden takia.
Heikki ei nyt oikein ymmärrä. Edustuksellisen demokratian puitteissa keplotellut ns. hyvinvointipalvelut ovat 1) suurimman osan kansaa mieleen, 2) tyranniaa. Jos 1) pätee, niin silloinhan on päivän selvää, että suurin osa kansasta arvottaa kys. palvelut niin korkealle, että niitä tuotetaan vähäosaisille myös markkinoilla (ts. yksityisen hyväntekeväisyyden keinoin). Jos 2) pätee, niin oikeutuksen löytäminen hyvinvointipalveluiden tuottamiselle on poikkeuksellisen vaikeaa, niiden näkövinkkelistä jotka valtiollisia palveluita kannattavat, koska jos tyrannian oikeutukseksi riittää jokin mielivaltainen hyvinvoinnin määritelmä, joka ei kumpua kansasta itsestään kansanvaltaan perustuvassa järjestelmässä, ei kaaokselle ole mitään rajoituksia. Toisin sanoen, jos argumentoi pakkokeinoin tarjotun "hyväntekeväisyyden" puolesta, hyväntekeväisyyden ollessa kansalaisten preferenssien vastaista, ei voi loogisesti vastustaan muita pakkokeinoin tuotettuja palveluita, kuten esim. eugeniikkaa ja muita mukavuuksia. Yksinkertaisemmin sanottuna, etatistinen, demokratiaan perustuva argumentti hyvinvointivaltiolle todistaa hyvinvointivaltion tarpeettomuuden.
Lapsia ja vanhuksia kuolee eniten siellä missä markkinatalous on kaikkein säädellyintä. Lapsia ja vanhuksia kuolee vähiten siellä missä pääomarakenne on kaikkein kehittynein, tai markkinatalous suhteessa vapain.
Markkinat luovat mahdollisuuksia, vaurautta ja sitä kautta myös henkilökohtaista vapautta. Tietenkin, jos ymmärtää todellisuudesta jotain, eikä psykoosi viiraa mielessä, niin lähes väistämättä tulee siihen johtopäätelmään, että rakenteellinen työttömyys ja massatyöttömyys ovat kuin ilmiöitä, jotka ovat yhteydessä markkinoiden poissaoloon. Utopistiselle sosiaalidemokraatille nämä ovat tietenkin vaikeita asioita, mutta oppia ikä kaikki.
"Ei tämä keskustelu kovin hedelmällistä ole, koska ette suostu tulemaan fantasioistanne reaalimaailmaan, mutta jatketaan nyt sitten."
Totta kai mielipiteet vaihtuvat, jos ne todistetaan vääriksi. Tähän mennessä olet yleensä argumentin kohdalla pompannut johonkin esimerkkiin sekataloudesta "no miksei tässä sitten toimi"-asenteella, etkä puuttunut itse perusteluun.
"Miten käy seuraavan 3-4 vuoden aikana, kun maaninen leikkauspolitiikka toden teolla alkaa?"
Jos käytetään Suomea esimerkkinä, niin totta kai väestössä herää tyytytmättömyyttä, koska leikkaukset kohdistuvat julkisiin palveluihin. Sääntelyä ja verotusta ei tietenkään vähennetä, joten töitä ei synny tarpeeksi ja talous alkaa yskiä entistä pahemmin. Ei liberalismia voida syyttää siitä, että politiikot aloittavat talouden vapauttamisen väärästä päästä. Esimerkiksi jos jossain valtiossa on korkea työttömyys talouden sääntelyn takia, sekä kansalaisilla hyvin vähän varallisuutta korkeiden verojen vuoksi, ei sosiaaliturvan "liberalisointi" varmasti auta työttömiä kovin paljoa. Hindenburgin tapausta en kovin hyvin tunne, mutten usko Saksan olleen tuona aikana mikään liberalismin mallimaa sääntelyssäkään.
"Käytin tätä nimitystä aasialaisesta hikipajasta, jotka ovat itävaltalaisten oppien mukaisia, ja joiden leviäminen myös muualle kilpailukykytaistelun nimissä on heidän mielestä erittäin kannatettavaa (race to the bottom). Tähän liittyy myös itävaltalaisten inho ay-liikettä kohtaan."
Missä välissä kukaan itävaltalainen on sanonut, että he haluavat tänne hikipajoja, saatikka kehityksen pysäyttämistä Aasiassa tähän vaiheeseen? Kilpailu ei johda "race to the bottom"-ilmiöön, koska työmarkkinoilla pätevät samat lait kuin hyödykemarkkinoillakin. Samalla logiikalla leivän hinta pomppaisi taivaaseen, jos siihen sovellettaisiin markkinataloutta. Väite elintason huonontumisesta perustuu olettamaan, että työtä on vähemmän kuin sitä tekemään tarvittavia ihmisiä. Jos tämä olisi totta, niin tilannetta ei voitaisi poistaa sääntelyllä, ainoastaan kyettäisiin päättämään ketkä työtä pääsevät tekemään ja ketkä eivät.
"”Esimerkki osoittaa, että palkkojen nousu johtuu tuottavuuden kasvusta eikä minipalkan nostamisesta.”
Riippuu vaadittavista taidoista. Hyvinkin raskaisiin tuotantoprosesseihin voidaan hoitaa ihmisvoimin, koska työvoima on niin halpaa ja sitä on paljon. Ei tarvitse investoida koneisiin ja laitteisiin. Myös länsimaissa tapahtuvat kuluttajien boikotit vaikuttavat kuten Matilainen huomautti. "
Tämäkin perustuu samaan olettamaan työn vähyydestä. Totta, koneisiin ei kannata investoida niin kauan kuin ihmistyövoima on halvempaa, mutta tämä tilanne ei ole vakio talouden kehittymisen vuoksi. Työnteko lisää pääomaa niin kuluttajille kuin työn tarjoajille, ja ylijäämän kanavoiminen johtaa aina mahdollisuuksiin tyydyttää yhä uusia tarpeita. Tämä taas luo mahdollisuuksia yrittämiseen, ja jatkuvana kehänä talouden kasvamiseen.
"Ylikansalliset yritykset vievät niin paljon tuotteiden jalostusarvosta ja luonnonvaroista, että kehitysmaat saavat tyytyä vain murusiin. Pääomapaosta saarnasin jo pitkät litaniat."
Suosittelen lukemaan Johan Norbergin kirjan Globaalin kapitalismin puolustus. Kirja käsittelee vapaakaupan vaikutuksia kehitysmaihin ja kehittyneisiin maihin, ja käyttää perusteluinaan YK:n tilastoja ja tutkimuksia. Siinä osoitetaan selvästi, että vapaakauppa on parantunut maiden asukkaiden elintasoa, poistanut köyhyyttä, tuonut pääomaa jne. En väitä että ylikansalliset yritykset(tai mitkään yritykset) olisivat puhtoisten pyhimysten vertaiskuvia, vaan valtiot saavat niistä pahat puolet esille. Valtiot voivat myöntää etuoikeuksia, tulleja, ja monia muita asioita suosimaan valittuja yrityksiä. Markkinataloudessa tällaista ei ole, koska valtio ei yksinkertaisesti voi suosia ketään.
Tuosta ravintola vitsistä tulisi muuten hyvä tv-sketsi. Eipä taitaisi muuten Ylen sos.dem. komissio antaa lupaa esitykseen ja taitaisi jäädä muutenkin sensuuriin:)
Tarina tämäkin:
Kaksi työtöntä ekonomia kävelemässä. Matkan varrella törmäävät koiranpaskaan, jolloin toinen toteaa toiselle "Saat tonnin jos syöt tuon jätöksen." Ehdotuksesta innostuneena, tämä toinen ahmii koiranpaskan.
Hetkeä myöhemmin he törmäävät toiseen paskaläjään, jolloin tämä äskeisen paskan syönyt toteaa "Saat sinäkin tonnin jos syöt tuon kasan." Tämä toinenkin ahmii sontaläjän.
Hetkeä myöhemmin toinen havahtuu pohdiskelemaan "Olemme mekin varsinaisia tolloja, kumpikin söi paskaläjän ansaitsematta lopulta mitään", johon toinen vastaa, että "Äläs nyt, aikaansaimme juuri kahdentuhannen liikevaihdon".
Tarinasta voi varmaan vääntää ties minkälaisia opetuksia...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 32 kommenttia