Taloustietoa Aku Ankasta
Viime vuosina Aku Ankka -lehden taso on valitettavasti laskenut, useimpien tarinoiden ollessa lähes sisällötöntä hömppää tai vanhojen ideoiden kierrätystä. Vanhoina hyvinä aikoina Aku Ankasta sai viihteen lisäksi valtavasti yleistietoa, josta oli hyötyä mm. Trivial Pursuit -peleissä. Yksi harvoista poikkeuksista on ollut tietenkin Don Rosa, joka on käsitellyt Roope-setää tälle kuuluvalla arvolla.
Joidenkin käsikirjoittajien sarjiksissa Roope-setä on lähinnä yksiulotteinen ahne saituri, joka kohtelee Akua kaltoin, mutta Rosan Roope on syvällinen, herkkä ja hyveellinen (säästäväisyys on hyve!) hyväntekijä-kapitalisti. Erityisen hyvin tämä puoli näkyy viime viikon Aku Ankka -lehden numerossa 52-53/2009 olleessa Roope-setä -tarinassa Kymmenen avataran aarre, joka on näemmä julkaistu aiemmin suomeksi kokoelmakirjassa.
En aio spoilata koko tarinaa, mutta tarina lähtee siitä, kun Roope sukulaisineen on saapumassa Intian Kolkutan provinssiin tekemään bisnestä. Seudun väki on köyhää ja yksinvaltiaan, vallan kaapanneen maharadžan alistamaa. Roope aikoo ostaa alueelta maata, etsiä luonnonvaroja ja palkata paikallisia töihin niitä luonnonvaroja hyödyntämään -- ja toki rikastumaan itse lisää siinä samalla.
Juuri tämä on vapailla markkinoilla yrittäjän tai kapitalistin rooli, ottaa riskejä, yhdistää resursseja, tehdä investointeja ja homman onnistuessa saada siitä vähintään sen verran voittoa, että koko hommaan kannatti ryhtyä. Ja jo ennen voittojen haalimista kapitalisti tulee samalla kehittäneekseen taloutta ja luoneensa työpaikkoja, mitkä eivät peruunnu, vaikka lopulta kapitalisti epäonnistuisi ja voittoja ei syntyisikään.
Maharadža ei kuitenkaan ole myötämielinen Roopen aikomuksille. Hän sanoo suoraan, ettei halua Roopen löytävän luonnonvaroja ja luovan työpaikkoja kansalleen, sillä kansa on hänen oma luonnonvaransa, jota hän ei pystyisi enää hyödyntämään, jos se vaurastuisi. Tässä Rosa kiteyttää täydellisesti valtioiden (tässä yksinvaltias on valtio, kuten myös Ludvig XIV itsestään kuuluisasti sanoi) väistämättömän luonteen: kansa on valtiota varten, ei päinvastoin.
Yksikään valtio kulloistenkin johtajiensa, olivat nämä sitten monarkkeja, sotilasjunttia tai demokraattisesti valittuja poliittikoja, mahdollisista hyvistä aikeistakaan huolimatta ei ole koskaan pystynyt tätä valtioiden niille täysin luonnollista ominaisuutta välttämään. Tämä pätee niin tarinan kuvitteelliseen Kolkuttaan ja sen maharadžaan, Ranskan Aurinkokuninkaaseen kuin myös nykypäivän Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Valtio ja kansalaisten alistaminen kuuluvat luonnostaan yhteen. (Kansalla viittaan tässä valtiossa asuvaan väestöön enkä mihinkään etnisiin kansallisuuksiin.)
Ihmiset voivat olla täysin vapaita vain ilman valtioita. Joku tietysti epäilee, kannattaisiko se, eivätkö kaikki tai ainakin hyvin monet kuolisi nälkään ja erilaisiin puutteisiin, ellei valtio olisi takaamassa näitä asioita ihmisille. Ensin on tietysti hyvä muistaa, että maailmassa ei koskaan ole takeita mistään, edes valtiot eivät voi mitään todella taata. Todistusaineistoa tästä on maailma täynnä.
Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että ilman valtioita yrittäjät ja kapitalistit olisivat vapaita luomaan jatkuvasti uutta, löytämään uusia luonnonvaroja, kehittämään menetelmiä, tehostamaan tuotantoa ja kohottamaan tuottavuutta. Vain tuottavuuden kasvu mahdollistaa sen, että saamme entistä vähemmällä entistä enemmän ja pystymme käyttämään entistä suuremman osan ajastamme ja resursseistamme itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme huolehtimiseen. Jälleen kerran todistusaineistoa on maailma täynnä, vauraimmissa yhteiskunnissa sekä ihmiset että luonto voivat parhaiten.
Valtiot puolestaan korruptoivat. Sen lisäksi, että ne itse kohtelevat ihmisiä kaltoin, ne saavat myös yrittäjät ja kapitalistit toimimaan joidenkin toisten tarinoiden yksiulotteisten, ahneiden ja saitojen Roope-setien tavoin. Poliittiset päättäjät ja suuryritysten johtajat ja suuromistajat ovat nykyisin lähes kihloissa keskenään ja valtioiden pakkovaltaa käytetään rutiininomaisesti suurpääoman etujen turvaamiseen.
Jos valtio on olemassa ja sen pakkokeinot käytettävissä, niin yritysten kasvaessa yhä suuremmaksi jossain vaiheessa niille alkaa tulla houkuttelevammaksi alkaa lobata poliitikkoja muuttamaan toimintaympäristöään niille edullisemmaksi kuin kehittää entisestään omaa toimintaansa aina vain paremmaksi. Sekin on täysin luonnollinen seuraus siitä, että se ylipäätään on mahdollista valtioiden olemassaolon avulla. Valtiottomassa yhteiskunnassa jokainen yritys, suuryritykset mukaanlukien, voisi vastata vain itsestään.
Loppua Kymmenen avataran aarre -tarinasta en toista tässä, löytyy kuitenkin kaupoista ja kirjastoista, jos ei lehti tule kotiin asti.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ymmärrän pointtisi. Tosin, ilman suvereenia valtiota, jolla on väkivaltamonopoli, tämä monopoli päätyisi joillekin gangstereille, mafialle. Tämä on väistämätön kausaliteetti: valta keskittyy aina, väkivaltamonopoli on vallan tae. Todellinen valta otetaan ja näin se on tapahtunut aina perinteisesti. Demokraattinen, annettu valta, on ihmisen evoluution mittakaavassa friikki.
USAssa Jefferson ja kumppanit tiesivät nämä aivan hyvin. Sen takia ensin osavaltioille määrättiin suvereniteetti, tämän jälkeen liittovaltion valta asetettiin alisteiseksi osavaltioille, jotta valta olisi mahdollisimman hajautunut. Viimeisenä niittinä määrättiin aseenkanto-oikeus, joka takaa sen, että kansalaiset voivat aseellisesti poistaa varmasti saapuvan tyrannian. Tämä järjestelmä on toiminut valistuksen ajasta pisimpään ja tuottanut koskaan aikaisemmin ennennäkemätöntä materiaalista hyvinvointia - koko maailmalle. Tällä hetkellä USAssa valta keskittyy jälleen; osavaltiot on alisteisia täydellisesti liittovaltiohallitukselle, yleinen lainsäädäntä mm. on (sielläkin) vain työkalu orjuuttamiselle, ei pelisääntöjen kokoelma koheesion ylläpitämiseksi ja viimeiseksi perustuslaki on vain jotain, joka on tiellä.
Toinen hyvä taloustieteen opetus oli tarina siitä, kun pyörremyrsky vei kaikki Roope-Sedän rahat. Roope oli jostain syystä kuskannut kaikki setelinsä ja kolikkonsa suuren suureen jättilaariin jonnekin Huitsinnevadaan, jossa hän harjoitti farmin pitoa. Työntekijöinä olivat, kuinkas muutenkaan, Aku Ankka ja hänen veljenpoikansa.
Tupu, Hupu ja Lupu olivat ahkeria maataloustyöläisiä, mutta Aku haaveili saavansa taivaasta miljoona dollaria. Hän tosin mietti itsekseen, ettei ole itsekäs, vaan soisi sen, että kaikki muutkin saisivat taivaasta miljoona dollaria.
Pyörremyrsky tuli, kun Aku oli ainoassa läheisessä kaupungissa asioita toimittamassa. Myrsky kiskoi kaikki rahat Roopen laarista, lennätti ne taivaalle ja pudotti sitten miljoonan dollarin rahasäkkejä alas niin, että kaikki niillä seuduin asustelevat saivat omansa. Kaikista tuli rikkaita kertaheitolla. Kaikki lopettivat työnteon siihen paikkaan - ainoastaan Roopen maatilalla edelleen lypsettiin lehmiä, kerättiin kananmunia, puitiin viljaa, j.n.e.
Tuokion kuluttua paikkakuntalaiset huomasivat, ettei rahalla tehnyt mitään, koska kaikki kaupat olivat kiinni eikä ruokaakaan löytynyt mistään. Sillä aikaa Roope-Setä tyynen rauhallisesti jatkoi farminsa pyörittämistä ja tarkasteli rahalaariaan, ettei sen rakenne ole vaurioitunut. Seuraavana päivänä vaelsivat kaikki kaupunkilaiset rahasäkkeineen kohti Roopen maatilaa, he olivat kuulleet, että sieltä saisi ostaa ruokaa ja nythän he olivat rikkaita. Ruokaa olikin kaikille tarpeeksi, Tupu, Hupu ja Lupu olivat pitäneet siitä huolen. Mutta hintataso olikin sitten sokki. Kananmuna 100.000 $, maitolasillinen 50.000$, Paahtoleipapala 70.000 $, lihapihvi 500.000 $, j.n.e.
Kaikki söivät itsensä kylläisiksi ja Roopen rahalaari oli jälleen täysi.
Vai että valtio saa yrittäjät ja kapitalistit ahneiksi ja saidoiksi? Jopa on erikoinen päättelyketju... Minä taas olen kuvitellut, että ihmisen luonteenomainen ahneus ja hamstrausvietti korruptoivat valtion, eikä päin vastoin. Kaikkea sitä Aku Ankkaa lukemalla oppii.
Itsellekin on jäänyt tuo Gagarinin mainitsema "Kun taivaalta satoi rahaa" -tarina elävästi mieleen. Oli muuten kova argumentti ala-asteen viimeisten luokkien setelipainon omistamisen etuja koskevassa välituntiväittelyssä.
nokkosvieras (kommentti 3): "Minä taas olen kuvitellut, että ihmisen luonteenomainen ahneus ja hamstrausvietti korruptoivat valtion, eikä päin vastoin."
Tämä palautunee kysymykseen: Mikä on valtio? Jotta jotakin voi korruptoida, niin sen pitää ensinnäkin a) olla olemassa, b) jollain tapaa selkeästi itsenäinen toimija ja c) aluksi korruptoitumaton. Jotta keskustelussa päästään eteenpäin, niin pyydän sinua määrittelemään käsitteen valtio ja todistavan, että se täyttää edellä mainitut ehdot.
"Tosin, ilman suvereenia valtiota, jolla on väkivaltamonopoli, tämä monopoli päätyisi joillekin gangstereille, mafialle. Tämä on väistämätön kausaliteetti: valta keskittyy aina, väkivaltamonopoli on vallan tae. "
Ei hän tätä ymmärrä. Turha yrittään selittää. Kommunistien oppi lähtee siitä, että valtio on aina jonkun yhteiskuntaluokan väkivaltamonopoli eli ei niinkään kaukana libertaarien opista.
Roope maksaa aina Akulle noin 30 sentin tuntipalkkaa. Libertaarin mielestä tämä on ihan okei, koska hän on kehittänyt mielikuvituksessaan ajatuksen, että Aku ja Roope ovat tässä tasa-arvoisia sopimuskumppaneita.
Aina kun kaikkien (myös Don Rosan tarinoissa) Roope ja Aku veljenpoikineen löytävät jonkun aarteen, Roope ryöstää sen kokonaan itselleen. Libertaarin mielestä tämäkin on okei, koska hän kuvittelee, että Aku ja Roope ovat tasa-arvoisesti sopineet näin.
Tämän takia libertaari vastustaa reaalimaailmassa sitovia työehtosopimuksia, koska hän luulee, että palkoista on sopimassa kaksi tasa-arvoista osapuolta. Tämä ei toki estä libertaaria käyttämästä hyväkseen tällaisen työehtosopimuksen hänellekin takaamaa ansionnousua.
Välillä itsekin ihmettelen, miksi näitä kirjoittelen. Kun lapsi kuulee satuja, hän tietää usein, että ne eivät ole totta. Ainakaan sadun lukeva aikuinen sen tietää. Sen sijaan libertaari uskoo itse omiin satuihinsa.
Vanha demari (kommentti 7): "Tämän takia libertaari vastustaa reaalimaailmassa sitovia työehtosopimuksia, koska hän luulee, että palkoista on sopimassa kaksi tasa-arvoista osapuolta."
En tiedä olenko ainakaan puhdasoppinen libertaari, mutta kyllä minä ainakin luulen noin. Olen tuntenut itseni aina ihan tasa-arvoiseksi sopimuskumppaniksi, kun olen palkastani sopinut ja työsopimuksia allekirjoittanut. Ehkä tarkemmin ajatellen jopa hieman työnantajaani paremmassa asemassa olevaksi, koska työnantajan on pakko löytää kyseiseen työtehtävään joku, mutta minä voin olla ottamatta vastaan työtä, ja elää työmarkkinatuella tai opintotuella. Jaksatko selittää minulle, miksi en olekaan ollut tasa-arvoinen sopimuskumppani työsopimuksia allekirjoittaessani?
"Tämä ei toki estä libertaaria käyttämästä hyväkseen tällaisen työehtosopimuksen hänellekin takaamaa ansionnousua."
Heh, tuota jaksat jauhaa melkein joka viestissä. Mutta entäpä itse? Elätkö niin kuin oletat libertaarien elävän? Kieltäydytkö kaikista liberaalimpaa politiikkaa ajavien sinulle aikaansamista eduista? Jos esimerkiksi liberaalia talouspolitiikkaa kannattavat saavat läpi veronalennuksia, niin lasketko itse aikaisemman korkeamman veroprosenttisi ja uuden alemman prosenttisi mukaisen erotuksen, ja tilität summan valtiolle?
"”Tosin, ilman suvereenia valtiota, jolla on väkivaltamonopoli, tämä monopoli päätyisi joillekin gangstereille, mafialle. Tämä on väistämätön kausaliteetti: valta keskittyy aina, väkivaltamonopoli on vallan tae. ”
Ei hän tätä ymmärrä. Turha yrittään selittää. Kommunistien oppi lähtee siitä, että valtio on aina jonkun yhteiskuntaluokan väkivaltamonopoli eli ei niinkään kaukana libertaarien opista. "
Unohdat, että libertaari voi olla joko minarkisti tai anarkokapitalisti, joista vain jälkimmäinen kannattaa valtion poistamista.
"Roope maksaa aina Akulle noin 30 sentin tuntipalkkaa. Libertaarin mielestä tämä on ihan okei, koska hän on kehittänyt mielikuvituksessaan ajatuksen, että Aku ja Roope ovat tässä tasa-arvoisia sopimuskumppaneita. "
Tarinoissa ei ikinä kerrota, miksi Aku tekee töitä Roopelle polkuhintaan sen sijaan, että menisi muualle parempipalkkaiseen työhön.
"Aina kun kaikkien (myös Don Rosan tarinoissa) Roope ja Aku veljenpoikineen löytävät jonkun aarteen, Roope ryöstää sen kokonaan itselleen. Libertaarin mielestä tämäkin on okei, koska hän kuvittelee, että Aku ja Roope ovat tasa-arvoisesti sopineet näin."
Koska jossain Aku Ankan tarinassa on liberaali idea, niin mielestäsi kaikkien Aku Ankkojen tarinat ovat liberaaleja? Jos Aku ja pojat löytävät aarteen ilman Roopea, niin Roopella ei ole oikeutta viedä aarretta heiltä. Jos taas Aku on vapaaehtoisesti myöntynyt auttamaan Roopea etsimään hänelle aarretta kiinteää palkkaa vastaan, niin en tosiaankaan voi ymmärtää mitä epäoikeudenmukaista tässä näet.
"Tämän takia libertaari vastustaa reaalimaailmassa sitovia työehtosopimuksia, koska hän luulee, että palkoista on sopimassa kaksi tasa-arvoista osapuolta."
Palkka tietenkin määräytyy markkinataloudessa markkinahinnan mukaan, mutta olet monesti ilmaissut tämän päätyvän työntekijän riistoon. Tämä on täysin harhaanjohtavaa, sillä työtä on enemmän kuin sitä tekemään tarvittavia ihmisiä, toisin kuin pohjimmiltasi oletat. Tämä johtaa palkkojen kasvamiseen talouden kehittymisen mukana.
"Tämä ei toki estä libertaaria käyttämästä hyväkseen tällaisen työehtosopimuksen hänellekin takaamaa ansionnousua."
Monestikkohan tämä pitää vielä selittää? Niin kauan kuin meidän on PAKKO maksaa puolet palkasta veroja, pakko ostaa ALV:illa korotettuja tuotteita, pakko noudattaa elinkeinojen säätelyä, pakko noudattaa niitä miljoonia epäliberaaleja lakeja, pakko maksaa tuhansien epäliberaalien palveluiden tuottamisesta, niin niin kauan meillä on myös oikeus osallistua niiden hyödyntämiseen. Meidän kaikkien on pakko maksaa ja ylläpitää niitä, joten meillä on myös oikeus vastentahtoisesti käyttää niitä.
"En tiedä olenko ainakaan puhdasoppinen libertaari, mutta kyllä minä ainakin luulen noin. Olen tuntenut itseni aina ihan tasa-arvoiseksi sopimuskumppaniksi, kun olen palkastani sopinut ja työsopimuksia allekirjoittanut."
Luulo ei ole tiedon arvoinen eikä tunne todista mitään. Jos on kyse sellaisesta työstä, jota osaa melkein kuka vaan, ei palkassa mitään neuvotteluvaraa ole.
"Jos esimerkiksi liberaalia talouspolitiikkaa kannattavat saavat läpi veronalennuksia, niin lasketko itse aikaisemman korkeamman veroprosenttisi ja uuden alemman prosenttisi mukaisen erotuksen, ja tilität summan valtiolle? "
Tällaisia veronalennuksiahan on jo tehty. Nyt pitäisi enää todistaa, että se on liberaalimman talouspolitiikan (mitä se sitten onkaan) aikaansaama.
Vanha demari (#7) kirjoitti: "Tämän takia libertaari vastustaa reaalimaailmassa sitovia työehtosopimuksia, koska hän luulee, että palkoista on sopimassa kaksi tasa-arvoista osapuolta."
Tähän sopii taas mainiosti esimerkki arkitodellisuudesta. Juuri tässä joulun alla istuin kasvokkain työnantajani kanssa pohtimassa työsopimukseni uudistamista ja kyllä mielestäni tilanteessa juurikin toteutui kahden osapuolen tarpeet. Työnantajalla oli tarjota työtä, mutta niukkojen aikojen ehdoilla ja itselläni oli tarvetta sekä haluakin jatkaa työssä. Sopimuksesta sorvautui lopulta aiempaa hieman huonommin työehdoin ja pienemmällä palkalla tehtävä työsopimus. Vaihtoehtona olisi varmastikin ollut kilometritehdas jos olisin heittäytynyt punaniskaiseksi "saavutettujen etujen" puolustelijaksi.
Koska työnantajalla ja työntekijällä on varsin vähäiset keinot kiertää mielettömän korkeiksi paisunutta ja kilpailukykyämme riistävää verotusta, ei jäljelle jää kuin niukkuuden jakaminen yrityksen hengissä pitämiseksi. Kaikkein vastuuttominta olisi heittäytyä lyhytnäköisesti elämään verovaroin ylläpidettyjen turvaverkkojen varaan.
#10
"Luulo ei ole tiedon arvoinen eikä tunne todista mitään. Jos on kyse sellaisesta työstä, jota osaa melkein kuka vaan, ei palkassa mitään neuvotteluvaraa ole. "
Mitä mitä? Sossu, jonka mielestä työt ovat eriarvoisia?
Napalteri (kommentti 9): "Tarinoissa ei ikinä kerrota, miksi Aku tekee töitä Roopelle polkuhintaan sen sijaan, että menisi muualle parempipalkkaiseen työhön."
Kyllä kerrotaan. Monestihan Roope viimeisenä keinonaan uhkaa tehdä Akun perinnöttömäksi, jos Aku ei muuten johonkin hommaan meinaa suostua.
Vanha demari (kommentti 10): "Luulo ei ole tiedon arvoinen eikä tunne todista mitään."
Olen samaa mieltä. Niinpä odotankin edelleen luuloista ja tunteista vapaata kylmiin faktoihin perustuvaa selvitystä siitä, miksi en työpaikasta neuvotellessani ole ollut työnantajien kanssa tasa-arvoinen sopimuskumppani.
"Jos on kyse sellaisesta työstä, jota osaa melkein kuka vaan, ei palkassa mitään neuvotteluvaraa ole."
Eipä ole juuri ollut minullakaan, mutta miten palkkataso liittyy työnhakijan ja työnantajan neuvotteluasemien tasa-arvoisuuteen? Voiko työnhakija olla tasa-arvoinen neuvottelukumppani vain, jos hän saa aina korotettua omaa palkkaansa?
"Tällaisia veronalennuksiahan on jo tehty. Nyt pitäisi enää todistaa, että se on liberaalimman talouspolitiikan (mitä se sitten onkaan) aikaansaama."
Liberaalithan tavoittelevat mm. veronalennuksia, joten kaikki verojen alentamiset ovat liberaalia politiikkaa, vaikka niiden toteuttajat eivät välttämättä liberaaleja olekaan. Kysymys voi kuitenkin olla täysin kuvitteelliseenkiin skenaarioon perustuva, itse idea ei siitä muutu: Jos kuvitellaan, että liberaalit pääsisivät eduskuntaan, ja saisivat läpi jonkin tuloveronalennuksen, niin kieltäytyisitkö sinä siitä veronalennuksesta?
Roope-setä ei ole kunnon kapitalisti.
Koska hän hamstraa kapitaalin, pääoman, rahasäilöönsä. Jolloin siitä tulee laiskaa, mitään tuottamatonta.
Pääomasta on oikeassa maailmassa pulaa. Se täytyy laittaa kiertämään.
Kun laittaa kolikot kierimään ulos kukkaronpohjalta, ne tulee takaisin lompakon täyttävänä setelitukkona.
Näin toimii kunnon kapitalisti. Ja näin toimii kapitalismi.
Suvituuli (#16), Roope-sedällä on keräämälleen rahalle omat käyttötarkoituksensa. Se tuottaa hänelle mielihyvää muun muassa virkistävien kylpyjen muodossa. Se ei siis ole tuottamatonta. Toki hän myös jatkuvasti investoi osan varoistaan tuottaviin projekteihin, ja siinä hän on poikkeuksellinen kapitalisti, että hän epäonnistuu hyvin, hyvin harvoin.
Hamstrauksessakaan ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa eikä se vähennä pääomaa. Siinä määrin kuin rahaa poistuu kierrosta, kiertoon jäävän rahan arvo nousee, aivan samalla tavalla kuin kiertoon tuleva ylimääräinen raha aiheuttaa rahan arvon laskua (inflaatio). (Ks. Rothbardin Raha-kirjan luku 9. "Hamstraamisen" ongelma.)
Kolikkojen kierittäminen ulos kukkaronpohjalta ei todellakaan välttämättä palauta niitä takaisin setelitukkona. Taloudessa ei ole mitään kerrointa, joka sen takaisi. Tai no, hurja rahainflaatio sen kyllä saisi aikaan, mutta silloin palautuneen setelitukon ostovoima olisi todennäköisesti sama kuin alkuperäisten kolikoiden. Joka tapauksessa, pelkkä kulutus ei palauta takaisin mitään rahoja, ja investoinneistakin vain onnistuneet sellaiset. Kapitalistin palkkio on hänen työllään ja investoinneillaan tuottamansa lisäarvo. Niin toimii kapitalismi.
Ei ole kysymys kierrossa olevan r a h a n määrästä. Sen suhteen prosessi toimii kuten kuvaatte(17).
Kysymys on riskinottoon suunnatun pääoman, reaaalivarallisuuden tai siihen sidottujen vaateiden, määrästä.
Jos pääoma lepää rahasäilössä tai on sijoitettu valtionobligaatioihin, sen tuotto-odotus on alhainen. Parhaimmillaankin (riippuen inflaatiosta) reaaliarvonsa juuri ja juuri säilyttävä.
Varallisuuden (ja talouden) reaalikasvu sen sijaan edellyttää korkeamman riskin hankkeita, joista osa onnistuu. Ja osa ei ( aivan - kaikki kolikot eivät todellakaan tule takaisin seteleinä, vaan vierivät suoraan kankkulan kaivoon).
Kulta- ja rahakylvyt voivat toki tuottaa subjektiivista nautintoa. Näihin tarkoituksiin suosittelen kuitenkin aromaterapeuttisia öljyjä.
"Ihmiset voivat olla täysin vapaita vain ilman valtioita."
Täyttä roskaa. Jos valtiota ei olisi niin vapautta voisi sortaa rajattomasti kenenkään puuttumatta asiaan. Kannatatko sinä rajatonta vapaudensorto-oikeutta.
Vapaus onkin se ainoa asia jonka turvaamiseen valtiota tarvitaan- sitä ei tarvita takaamaan mitään aineellista hyvää vaan ainoastaan se ettei ketään sorreta.
"Jälleen kerran todistusaineistoa on maailma täynnä, vauraimmissa yhteiskunnissa sekä ihmiset että luonto voivat parhaiten."
Aivan, mutta yksikään näistä yhteiskunnista ei ole valtioton. Kaikissa niissä yksityinen omistusoikeus ja yksilönvapaus taataan viimekädessä valtion toimesta. Maailmanhistoria ei tiettävästi tunne ainuttakaan esimerkkiä kukoistavasta valtiottomasta yhteiskunnasta.
Näin on kahdestakin syystä: Ensinnäkin valtiotyhjiö täyttyy ennenmmin tai myöhemmin tavalla tai toisella (yleensä ennemmin ja huonolla tavalla) ja toisekseen vaikka kuviteltaisiinkin teoreettisesti pitkäkestoinen valtioton yhteiskunta niin olot siellä olisivat helvetilliset kun vapautta ei kukaan puolustaisi.
Vapaus ei ole itse itseään ylläpitävä status quo vaan jonkun on sitä puolustettava vapauden vihollisia vastaan ja tätä varten on olemassa valtiot. Vaikka jokseenkin kaikki olemassa olevat valtiot ovatkin laajentaaneet omavaltaisesti toimivaltaansa yli hyväksyttävän rajan mikä enemmän ja mikä vähemmän, niin valtioton tila jossa yksilönvapautta saisi sortaa rajattomasti olisi vielä paljon huonompi ja epäliberaalimpi vaihtoehto.
Jos todella kanantat valtiotonta yhteiskuntaa olet siis hylännyt liberalismin ja ryhtynyt anarkitiksi. Molempia ei voi olla yhtä aikaa yhtä vähän kuin voi olla liberaali ja sosialisti yhtä aikaa. Liberalismi perustuu nimenomaan toimialaltaan tiukasti rajattuun, mutta sillä kapealla toimiallallaan vahvaan valtioon.
Carl Barks oli niin ylivoimaisen lennokas sekä tarinaniskijänä että piirtäjänä että ei nämä jälkeenjääneet Don Rosa ml. oikein miltään tunnu. Tai sellaiselta kehnolta korvikkeelta.
"Kyllä kerrotaan. Monestihan Roope viimeisenä keinonaan uhkaa tehdä Akun perinnöttömäksi, jos Aku ei muuten johonkin hommaan meinaa suostua. "
Heh, viime Aku Ankasta taitaa olla aikaa kun en tuota muistanut. Tässä tapauksessa Akun pienen palkan hyväksyminen voidaan nähdä vaikka investointina :D
Suvituuli 16# "Kun laittaa kolikot kierimään ulos kukkaronpohjalta, ne tulee takaisin lompakon täyttävänä setelitukkona.
Näin toimii kunnon kapitalisti. Ja näin toimii kapitalismi. "
Eikö oikeasti säästöt alenna (ideaali tilantessa jossa pankeilla on täysikassavarantovelvoite) lainojen korkoja. Tämä on viesti tuottajille että nyt kannattaa investoida, koska säästöt tullaan todennäköisesti kuluttamaan tulevaisuudessa. Ja tämä on talouskavua vakaalla pohjalla..
eli siis kuluttaminen kuluttamisen vuoksi, vieläpä yli omien varojen(nykyinen malli), ei pyöritä taloutta. Talous toimii ja kasvaa työtä tekemällä, säästämällä ja sitten investoimalla tai sijoittamalla..
Vai olenko ihan hakoteillä ?
Tuskinpa aikuisen ihmisen on tähdellistä aprikoida elämän syntyjä syviä
Akun ja Roopen ankkalinnamaisissa disneykuvitelmissa.
Henkinen kypsyminen alkaa kun lopettaa nenänkaivamisen.
Ukkonoa(22),
Laittamalla ne kolikot pyörimään ulos kukkarosta, en missään nimessä tarkoita kuluttajan kukkaron kolikoita ja yli-kuluttamalla yli-varojensa elämistä.
Vaan nimenomaan sitä, että pääomankin (erotuksena seteli- tai fiat-rahasta) ollessa rajallisten voimavarojen vallitessa rajallinen voimavara, se on laitettava hyötykäyttöön (investointeihin), jotta se tuottaisi merkittävää lisä-arvoa ja edelleen kasvavaa varallisuutta.
Säästöjen lisäys kyllä alentaa korkotasoa, ceteris paribus. Mutta toisaalta kertoo toisaalta myös siitä, ettei investoinneille ole kasvanutta kysyntää.
Koska korkeampi investointikysyntä lisäisi (säästöihin pohjautuvaa) rahoituksen kysyntää. Mikä nostaa korkoja, eli rahan/pääomarahoituksen hintaa.
(Tällä hetkellä korot ovat alhaalla yhtäältä institutionaalisista syistä (= keskuspankkien rahapolitiikka), mutta toisaalta myös siksi, että tuotantokapasiteettia on parikymmentä prosenttia yli kysynnän mukaisen tarpeen, jolloin ei ole järkeä eikä tarvetta uusinvestoinneille.)
Reaalivarallisuuden kasvattaminen merkittävästi edellyttää aina jonkinasteista riski-investointia, (ja tämän investoinnin onnistumista). Eikä riskin hinta ole koskaan nolla.
Eli, jos voit varmistaa rahasi reaaliarvon säilymisen sängyn alla ja se sinulle riittää, niin miksi tehdä mitään muuta.
Sen sijaan, jos haluat kasvattaa omistamallasi pääomalla reaalivarallisuutta, on sinun kaivettava se pois sängyn alta ja laitettava se pyörimään johonkin riski-alttiiseen kohteeseen. Joka saattaa pyöriä takaisin suurina seteleinä. tai sitten ei...
Juupa-juu!
Kun laitetaan ne kolikot pyörimään ulos kukkarosta, niin olkoon se kukkaro
ja kolikot Sinun, ei minun.
Näin minimoidaan älykkäillä finanssineuvoilla omat sijoitustappiot.
Kun ei sijoita, ei häviä.
Heureka!
Siis, Sinä, jos haluat kasvattaa reaalivarallisuuttasi, kaiva se pois Sinun
sänkysi alta ja laita se pyörimään johonkin riskialttiiseen kohteeseen.
Loppukahinoissa saattaa käydä niin tai näin.
Vanha Demari: "Luulo ei ole tiedon arvoinen eikä tunne todista mitään. Jos on kyse sellaisesta työstä, jota osaa melkein kuka vaan, ei palkassa mitään neuvotteluvaraa ole."
-------------
On helppoa keskittyä yhteen näkyvään vaikutukseen, eli yhden työntekijän parempaan sopimukseen, mutta jättää huomiotta vähemmän ilmeiset seurauket.
Jos työnantaja joutuu solmimaan työsopimuksen, jonka kustannukset korkeamman palkan, muiden lisäetujen tai korkeamman riskin muodossa ylittävät työntekijän normaalin markkinahinnan, joutuu työnantaja hankkimaan jostain nämä kustannukset. Nämä kustannukset kattaakseen yritys joutuu nostamaan myymiensä totteiden hintoja ja karsimaan investoinneista. Mikäli yritys toimii kilpailuympäristössä, ei se voi omia suhteellisia liikevoittojaan pienentää, koska on ne jo kilpailuympäristössä painanut yrityksen asemaa vastaavaa suhdetta. Kokonaisvoitot tosin pienenevät, koska kalliimmat tuotteet menevät huonommin kaupaksi ja tuotantoa joudutaan supistamaan ja samalla myös työntekijöitä vähentämään, eli luomaan työttömyyttä. Jos työn kustannukset nousevat yhteiskunnaan kaikilla aloilla, kulutustuotteiden kohonneet hinnat syövät kohonneiden palkkojen tuoman edun, ja haittaavat eniten niitä, jotka onnistuvat nevottelemaan pienimmät korotukset.
Kohonneet hinnat tekevät myös muissa maissa valmistetuista tuotteista edullisempia ja houkuttelevempia, mikä vähentää entisestään tuotteen myyntiä kotimaassa. Vastaavasti myös kallistuneiden tuotteiden ulkomaanvienti laskee. Tähän tietenkin vastataan suojatullein ja vientituin, jotka pahentavat tilannetta entisestään (itseään ei kannata asettaa kauppasaartoon ja samaan aikaan harrastaa hyväntekeväisyyttä toisiin teollisuusmaihin vientitavaroiden muodossa).
Kaikkein suurimpia kärsijöitä ovat kuitenkin ne, joiden työpanoksen arvo työnantajalle jää alle kohonneiden työvoimakustannuksien. Työnantajan ei kannata palkata sellaista henkilöä, joka maksaa enemmän, kuin tuottaa. Näin suuri joukko ihmisistä jää kokonaan pois työmarkkinoilta, jääden vaille heidän kipeästi tarvitsemaa työkokemusta ja mahdollisuutta tuntea kuuluvansa yhteiskuntaan tekemällä jotain itsensä ja yhteiskunnan eteen. Tämä on erityisesti ongelma esimerkiksi nuorilla, maahanmuuttajilla ja pitäaikaistyöttömillä.
Valtion, tai valtion erityisluvalla toimivien tahojen neuvottelemat työehdot eivät siis auta niitä kaikkein yksinkertaisimpiin töihin kykeneviä, vaan päinvastoin, suojelee ammatinharjoittajien kartelleja halvempien tai osaavampien työntekijöiden kilpailulta. Yhteiskunnan vähäosaisia, voitaisiin auttaa paljon tehokkaammillakin tavoilla, kuten negatiivisella tuloverotuksella, mutta silloin kartellit menettäisivät asemansa.
Tämä on korkean verotuksen ohella tärkeä syy Suomen pitkittyneeseen massatyöttömyyteen ja talouden heikkenemiseen.
Markku(25),
Noinhan se menee.
Kuten P Matilainen kirjoittaa(25), kaikki ei ole Roope-Ankkoja, joka "on poikkeuksellinen kapitalisti, että hän epäonnistuu hyvin, hyvin harvoin."
Mutta sitä reaalivarallisuutta täytyy kasvattaa - sinun, minun tai ihan kenen tahansa toimesta.
Koska vain ja ainoastaan kasvavasta reaalivarallisuudesta voidaan hyvinvointia jakaa.
Eikä se kasva ilman riskinottoa.
Ps. jos kukaan ei olisi koskaan olisi ottanut (tai ottaisi) riskiä, olisimme edelleen neljällä raajalla maassa liikkuvia apinoita tai puunoksalta ihmetteleviä, että uskaltaisiko tuonne alas hypätä...
Että piti tämäkin päivä nähdä,
Aku Ankka alistetaan talous-ja valtio-opillisen pohdinnan alle. Siis sarjakuvalehden, joka ei ole mikään Karl Marxin kirjoittama tekele.
Minä olisin huolissani Aku Ankan sisällöstä vasta sitten, jos posti ei sitä keskiviikkona toisikaan.
Ps. Toivottavasti et Pasi kerro noita pohdintojasi lapsellesi ääneen, vaan annat hänen tutustua siihen harmittomana sarjakuvalehtenä.
(28),
"Että piti tämäkin päivä nähdä."
Olette ilmeisesti liian nuori muistamaan,
että 70-luvulla Aku-Ankka Kemissä/Torniossa(?) poistettiin kirjastoista marxilaisten ajamana kunnallispoliittisena päätöksenä. Sen katsottiin edustavan ja alistavan viattomat lapset kapitalistisille arvoille.
Toisaalta,
olette - kuvastanne päätellen - liian vanha (aikuinen?; yli 13-vuotias?)odottamaan joka keskiviikoista Aku-Ankkaa.
Lukekaa mieluummin vaikka Marxia...
Seppo Hildén (kommentti 28 ): "Että piti tämäkin päivä nähdä,
Aku Ankka alistetaan talous-ja valtio-opillisen pohdinnan alle. Siis sarjakuvalehden, joka ei ole mikään Karl Marxin kirjoittama tekele."
Teoreettisia asioita on usein helpompi selittää ja ainakin niitä on hauskempi kuunnella vertauksien avulla. Monet suuret opettajat, kuten Aristoteles ja Jeesus ilmaisivat itseään vertauksin.
Suvituuli, # 29, Jani Korhonen # 30
heh, Aku Ankka-historiastani, minulle alkoi tulemaan itselle Aku Ankka 1965. Minulle tuli Aku Ankka vielä silloin kun muille tuli Suosikki. Yliopistoaikoinani, ollessani 25-vuotias, tilasin Aku Ankan uudelleen itselleni kun äitini sitä ei enää suostunut minulle tilaamaan. Muut opiskeljat olivat kateellisia Aku Ankastani ja lainasivat sitä ahkerasti. Karl Marxia en lukenut yliopistoaikoinani.
Kemin Ankka-kohun muistan hyvin ja se edusti juuri tuota Aku Ankkaa tulkitaan muuna kun harmittomana sarjakuvana-ideologiaa, samoin tässäkin blogissa tehdään.
Pojalleni tulee Aku Ankka ja tyttäreni kanssa olemme kerran törmänneet yllättäen jopa itse Carl Barksiin täällä Helsingissä 1994.
Ja todella, en pidä itseäni liian vanhana lukemaan Aku Ankkaa. Ei kannattaisi muidenkaan aikuisten. Siinä on hienoa kieltä ja hauskoja tarinoita.
Barksin kuoltua Don Rosa in nyt the man.
S Hilden(31),
Ok. Te luette Aku Ankkaa. Teidän asianne.
Josta nyt aikuisiällä ei kuitenkaan tarvitse olla ylpeä. Se ei ole hyve.
Samoin kuin Harry Potterinkinkaan lukeminen. Voihan ne lukea. Aikuinenkin.
Kunhan muistaa, että ne on lastenkirjoja. Lapsille tarkoitettuja ja lapsille kirjoitettuja.
Akuiselle ihmiselle....ajanhukkaa.
Mikä ei tarkoita sitä, etteikö aikuisenkin pitäisi säilyttää sekä kehittää mielikuvitusta, luovuutta ja leikkisää mieltä.
Päinvastoin.
Ottakaa mallia italialaisista. Aikuisista, jotka uimaaltaalla käyttäytyvät kuin pikkulapset.
Ja luovat armaneja, ferrareita, alleseja jne.
Tuskin kuitenkaan lukemalla Aku Ankkaa.
Ehkäpä äidillänne oli pointti...
#24: Yksi oleellinen pointti: Pääoma ei tuota. Sijoitettukaan pääoma ei tuota -- kategorisesti. Riskikäsitteenkin tuominen tähän tarkasteluun jättää huomiotta arvon ainoan syntymekanismin, järjen käytön. Sattumanvaraisesti toisten yrityksiin sijoitettu pääoma delegoi sijoittajan järjen käytön toisille -- vieläpä sellaisella virheellisellä oletuksella, että tämä toinen taho haluaa myös käyttää järkeään ja tehdä voittoa. Ehkäpä heillä on jokin toinen strategia, kuten pelkkä järjenkäytön delegoiminen vielä itseäänkin älykkäämmäksi olettamalleen taholle, kuten markkinoiden kaoottisuudelle, joka tuottaa ilmiöitä, kuten kuplatalous.
#33: Hyvä pointti, Silurus!! "Sattumanvaraisesti toisten yrityksiin sijoitettu pääoma delegoi sijoittajan järjen käytön toisille — vieläpä sellaisella virheellisellä oletuksella, että tämä toinen taho haluaa myös käyttää järkeään ja tehdä voittoa" (asiakkaan eduksi).
- toi pitäis painattaa kuluttajasuojalain rankimpien sanktioiden uhalla kaikkien pankkien sijoitusrahasto-oppaiden mainosteksteihin :)
Kake (#19), en koe hylänneeni liberalismia vaan pidän libertarismia, mukaanlukien anarkokapitalismin, liberalismin haarana. Liberalismi on nykyisin aika laaja käsite, ja libertarismin minarkistinen haara vastaa klassista liberalismia.
Jos liberalismin eri haarat -- jaotellaan ne nyt vaikka karkeasti sosiaaliliberalismiin, klassiseen liberalismiin (~=minarkismi) ja anarkokapitalismiin -- sijoitetaan samalle akselille, huomataan, että nykytilanteesta lähtien kaikkien haarojen tavoitteet ovat yhtenevät sosiaaliliberalistiseen yhteiskuntaan (jota edustaa Suomessa Liberaalit ry) asti. Siitä edelleen minarkistien ja anarkokapitalistien tavoitteet ovat yhtenevät minarkistiseen yhteiskuntaan saakka.
Vasta tämän jälkeen anarkokapitalistien tavoitteet eroavat kaikkien muiden liberaalien tavoitteista; siinä missä minarkisti pysäyttää liberalistisen kehityskulun yövartijavaltioon, anarkokapitalisti haluaa poistaa koko valtioinstituution, tai oikeammin sen monopoliaseman. Valtion kaltaisetkaan järjestäytymisen muodot eivät ole anarkokapitalismin/libertarismin vastaisia, kunhan niihin kuuluminen on vapaaehtoista.
(Edellä tein oletuksen, että kaikkien liberalismin eri haarojen kannattajat pyrkivät tavoitteisiinsa vähitellen demokraattisen prosessin kautta, mikä on omakin linjani. Suorempaa toimintaa en kannata.)
Todettakoon, että nykytilanteeseen nähden olisin itse tyytyväinen sosiaaliliberalistiseen malliin ja erittäin tyytyväinen klassisen liberaaliin malliin. Mielestäni siihen ei kuitenkaan pidä tyytyä, sillä kuten historia osoittaa, pieninkään valtio ei sellaisena pysy, vaan alkaa hitaasti ja varmasti laajentua, kunnes tietyt kynnykset ylitettyään laajeneminen kiihtyy voimakkaasti. Toki mielelläni kuuntelen, jos joku löytää toimivan keinon tämän prosessin estämiseksi.
Olen myös eri mieltä siitä, että valtiottomassa tilassa (s.o. anarkiassa) olisi jonkinlainen valtiotyhjiö, joka vain odottaisi täyttymistään, tai että ilman (minimi)valtiota ei olisi mitään tahoa puolustamassa vapautta.
Jos oletetaan, että valtiottomaan yhteiskuntaan päädyttäisiin demokraattisen prosessin kautta lakkauttamalla valtio asteittain ja maltillisesit, niin se edellyttää sitä, että valtaosa väestöstä ymmärtää vapauden edut ja omaa vastaavan moraalikäsityksen. (Tiedän, tämä on hyvin utopistinen tilanne ja sen pelkkä mahdollisuuskin on kaukana, kaukana tulevaisuudessa.)
Tällöin on selvää, että väestö haluaa ylläpitää vapautta myös ilman valtiokoneistoa, jolloin yrittäjät perustavat suojeluyrityksiä, joiden tehtävä on puolustaa vapautta. Suuret suojeluyritykset voivat jopa muistuttaa valtioiden kaltaisia organisaatioita ja saattaa hyvinkin olla, että vapaudenpuolustaminen on sellaista liiketoimintaa, jossa luonnolliset monopolit ovat mahdollisia. Tätä emme kuitenkaan voi etukäteen tietää.
Tärkeänä erona tällaisilla suojeluyrityksillä valtioihin nähden olisi vapaaehtoinen asiakassuhde, myös siinä tilanteessa, että suojeluyritykset muodostaisivat alueellisesti luonnollisia monopoleja. Asiakastyytyväisyyden mahdollisesti heiketessä asiakkaat voisivat helposti vaihtaa toimittajaa, jolloin mahdollinen monopolikin luonnollisesti murtuisi.
Valtioiden kohdalla tällaista vaihtoehtoa ei ole, yksittäisen kansalaisen olisi minimivaltiossakin pakko tyytyä valtion toimittamaan vapaudenpuolustuspalveluun, vaikka katsoisi voivansa puolustaa vapautta itse tai pitäisi valtion palvelun tasoa heikentyneenä. Koska minimivaltiollakin on pakkovalta käytössään, sillä ei ole kannustimia ylläpitää tai kehittää palvelua muuten kuin oman olemassaolonsa takaamiseksi, ei niinkään kansalaisten vapauksien takaamiseksi. Edes minimivaltio ei lopulta ole kansalaisia varten, koska kansalaiset eivät voi sitä aktiivisesti valita.
#35: "Asiakastyytyväisyyden mahdollisesti heiketessä asiakkaat voisivat helposti vaihtaa toimittajaa, jolloin mahdollinen monopolikin luonnollisesti murtuisi."
Tämä periaate on mahdollinen myös valtiossa; valtion 'toimittajat' ovat ihmisiä, jotka muodostavat hallituksen. USA:n perustuslain toinen lisäys on alkujaan muodostettu asiakastyytyväisyyden takaamiseksi.
Silurus (#36), eipä ole tuo toinen lisäys auttanut asiaan rapakon takana, valtio palloontui sielläkin siitä huolimatta.
#37: Ei, se ei auttanut. Todellinen virhe ei kuitenkaan ollut valtiossa itsessään, vaan perusfilosofiassa, jonka mukaan valtion tehtävä on pakottaa aseella uhaten ihmiset noudattamaan altruismin moraalia. Tätä tehtävää USA:n hallitus toteuttaa kansalaistensa suostumuksella, mutta vastoin valtion objektiivista tehtävää.
Siirtymä ei ole ollut itsestäänselvä, vaan on vaatinut sadan vuoden filosofista pohjaa, joka on ensimmäiseksi pyrkinyt osoittamaan järjen voimattomuuden; tämän välituloksena on lähes kaikkialla maailmassa tapahtunut koulutuksen monopolisointi, mikä väistämättä tarkoittaa koulutuksen ja järjenkäytön heikentymistä ja jopa (todellisen) koulutuksen epäämistä.
Silurus(33),
"arvon ainoan syntymekanismin, järjen käytön. Sattumanvaraisesti toisten yrityksiin sijoitettu pääoma delegoi sijoittajan järjen käytön toisille — vieläpä sellaisella virheellisellä oletuksella, että tämä toinen taho haluaa myös käyttää järkeään ja tehdä voittoa."
Arvoa voidaan luoda muullakin kuin järjellä. Esim sattumalta, vahingossa, tyhmyyttään jne. Sinänsä tällä ei ole merkitystä tässä tarkastelussa.
Mutta pääoman laittaminen kiertämään - sen sijoittaminen - toisten yrityksiin todellakin delegoi. EI välttämättä järjenkäyttöä, mutta kylläkin uskon/toiveen siitä, että pääoman vastaanottaja käyttää sen tuottavasti.
Ei pidä tarkastella tätä asiaa finanssisijoitusmielessä.
Esimerkiksi varakkaalla perijällä on varallisuutta, pääomaa, jonka hän on "saanut sattumalta", eikä hänellä ole välttämättä edellytyksiä tai kykyä sijoittaa sitä tuottavasti. Tällöin on hyvin järkevää hänen, muiden ja koko talouden kannalta että hän lainaa/sijoittaa pääoman esim naapurinsa korjauspajan laajennukseen, mikäli uskoo naapurin menestyvän toimissaan.
Pääoman tuoton ja järjenkäytön kannalta oli valitettavaa, että Bill Gates antoi/yhdisti varallisuutensa, pääomiensa sijoittamisen Warren Buffetille.
Vaikka molemmat ovat todistetusti saaneet pääoman poikimaan, on Gatesin kyky, "järjenkäyttö", tuottanut paremman tuloksen näitä kahta kapitalistia vertailtaessa.
"Valtioiden kohdalla tällaista vaihtoehtoa ei ole, yksittäisen kansalaisen olisi minimivaltiossakin pakko tyytyä valtion toimittamaan vapaudenpuolustuspalveluun, vaikka katsoisi voivansa puolustaa vapautta itse tai pitäisi valtion palvelun tasoa heikentyneenä. Koska minimivaltiollakin on pakkovalta käytössään, sillä ei ole kannustimia ylläpitää tai kehittää palvelua muuten kuin oman olemassaolonsa takaamiseksi, ei niinkään kansalaisten vapauksien takaamiseksi. Edes minimivaltio ei lopulta ole kansalaisia varten, koska kansalaiset eivät voi sitä aktiivisesti valita. "
Näin pienenä saivarteluna, voi minimivaltioitakin olla eriasteisia. Valtiosta voidaan yksityistää kaikki mitä se omistaa, mutta viimeisimpinä julksisina hyödykkeinä olisivat laki ja valtion pakkojäsenyys. Eli minarkia voi olla vaikka poliisivoimatkin olisivat yksityisiä. Klassisin versio minarkaista on toki wikipediankin tuntema yövartijavaltio, jossa julkisesti tuotetaan puolustus, tuomioistuimet ja laki.
#39: Jos valittavana on kaikki mahdolliset toimenpiteet, mukaanlukien omaan jalkaansa ampuminen, sattuman odotusarvo arvon luonnissa on väistämättä negatiivinen. Arvo tarkoittaa sitä, mikä edistää yksilön elämää, sekä yleisesti, että finanssimielessä. Ihminen ei voi edistää elämäänsä millä tahansa sattumanvaraisella keinolla, kuten 'sijoittaja' ei voi kasvattaa varallisuuttaan millä tahansa sattumanvaraisella finanssimaailman instrumentilla.
Pelkkä sijoittaminen ei luo arvoa, vaan arvonluonti tapahtuu yrittäjän mielen käytön seurauksena. Yrittäjä investoi, eli käyttää rahan luodakseen hyödykkeitä, joita markkinat haluavat. Jos markkinat eivät halua kyseisiä hyödykkeitä, jokainen tapahtumaan osallistunut on hävinnyt. Yrittäjän osuus sijoittamisesta on välttämätön; muussa tapauksessa ainoa asia, joka tapahtuu, on varsinaisen sijoitus/investointipäätöksen (ikuinen?) delegointi eteenpäin. Sellaiset "sijoitus"instrumentit ovat tosiasiallisesti pelejä.
Suvituuli, # 32
Muut kun keskustelee talouden teorioista, jatketaan me hieman Aku Ankasta:
Mielestäni olet hieman väärässä muutamassa esittämässäsi asiassa:
Totesit että Aku Ankan lukeminen ei saa olla hyve. Ei niin, sen lukeminen pitäsisi kuulua jo sivistykseen Suomessa.
Mielestäsi Aku Ankka on lapsille tarkoitettu.
Katsotaanpas, Suomessa lukijoiden keski-ikä on kuitenkin yli 18 vuotta. Eikö tuo silloin mene jo hieman aikusten osastolle. Taitaapa tuo Blogin aloittajajakin sitä lukea.
Totesit myös että lastenkirjallisuus on " Akuiselle ihmiselle….ajanhukkaa."
Näytä minulle mies joka ottaa vessaan mieluummin Niechen teoksen kun Aku Ankan, niin minä näytä'n sinulle miehen, joka todennäköisesti valehtelee.
Totesit myös: " Mikä ei tarkoita sitä, etteikö aikuisenkin pitäisi säilyttää sekä kehittää mielikuvitusta, luovuutta ja leikkisää mieltä."
Eikös se pysy parhaiten juuri Aku Ankkaa lukiessa. Ei ole paljon tehnyt mieli kärrynpyöriä heittää Weberin informaatioteoriaa tenttiin aikoinaan päähän päntätessä.
Kehotat myös että: "Ottakaa mallia italialaisista. Aikuisista, jotka uimaaltaalla käyttäytyvät kuin pikkulapset."
Italiaiset käyttäytyvät pikkulasten tavoin paljon muuallakin kun uima-altaalla, joten en näkisi tätä asiaa pelkästään positiiviisena piirteenä tuossa ihailemassasi kansassa. Esimerkiksi jalkapallossa näyttelelevät ja kieriskelevät kun pikkulapset kalastellakseen vastustajalle rankaistuksia.
Toteat lopuksi : "Ehkäpä äidillänne oli pointti… "
No olihan sillä, mutta ei tuo edellä mainittusi. Äidilläni vain ei ollut silloin varaa maksaa sitä.
S Hilden(42),
Aku-Ankasta siis,
En kirjoittanut, että Aku Ankan lukeminen ei s a i s i olla hyve. Se ei ole hyve. Jos ei nyt pahekaan. Ken lukee, jos haluaa. Mutta ei sillä mitään tekemistä sivistyksen kanssa ole.
Aku Ankka o n lapsille tarkoitettu. Vasta-argumenttinne tähän on se, että lukijoiden keski-ikä Suomessa on yli 18 vuotta. Onko todellakin? Olen yllättynyt. Vaikka olisikin, niin sen sisältö eikä lukijakunta määrittänee, kenelle se on tarkoitettu.
Eli jos Aku Ankkaa lukee keskimäärin yli 18-vuotia suomalainen mies vessassa, niin se kertonee enemmän suomalaisesta miehestä kuin Aku Ankka - lehdestä.
Mitä tulee Nietcheen, en ota hänen teoksiaan mukaan vessaan. Enkä edes makuuhuoneeseen hänen suosittelemaansa ruoskaa ainoanana oikeana naisten käsittely-instrumenttina.
Mutta puuceeni ainut kirja viimeiset kaksikymmentäviisivuotta on ollut Pablo Nerudan "Andien Mainingit". Suosittelen. Olen tosin harkinnut valikoiman laajentamista Pentti Saarikosken Kootuilla...
En oikein usko tuohon Aku Ankan luovuutta, mielikuvitusta ja leikkisää mieltä aikuisessa kehittävään vaikutukseen. Voihan se tietysti sitä olla verrattuna vaikkapa Tekniikan Maailmaan.
Lapsen mieli lähtökohtaisesti sisältää nuo ominaisuudet. Meiltä aikuisilta ne on tukahdutettu. Ja niiden uudelleen herättämiseen vaaditaan mielestäni hieman vahvempia impulsseja kuin mitä Aku Ankka pystyy aikaansaamaan.
Miten italialaiset sen tekevät, on hyvä kysymys. Silläkin on hintansa. Teille se voi olla ylimääräiset sukellukset jalkapallokentällä, jollekin toiselle rauhan häiriintyminen ja jopa veden pärskeet muuten rauhallisella luxushotellin uima-altaalla tropiikissa.
Niin tai näin. Äitinne oli kuitenkin oikeassa, vaikkakin vääristä syistä.
Suvituuli on tynnyrissä kasvanut jos todellakin luulee että Aku-Ankka on ainoastaan lapsille tarkoitettu. Tiesitkö Suvituuli että Suomessa on enemmän Aku-Ankan kestotilaajia kuin missään muussa maassa (USA mukaanlukien), ja sitä lukee Suomessa yli miljoona ihmistä (siis reilusti enemmän kuin Suomessa on nuorisoa)?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aku_Ankka_%28lehti%29
Kunpa joku kirjoittaisi jutun, jossa Roope lukee Marxia ja Bakuninia ja päättää alkaa anarkososialistiksi ja lahjoittaa kaikki yhtiönsä työläisilleen ... tai sellaisen, jossa Roope menettää koko konserninsa, kun anarkosyndikalistinen ammattiliitto innostaa hänen työntekijöitään valtaamaan tuotantolaitokset ja tekemään niistä osuuskuntia.
Onkohan Roopella ollut mitään tekemistä esim. Latinalaisen Amerikan sotilasjunttia tukeneiden suuryritysten kanssa...?
Suostuisikohan Disney-yhtiö julkaisemaan...
Suvituuli, # 43
Kerta kiellon päälle, mutta varoitan, nyt tulee kaliiberia vahvemmalla.
Toteatte olevanne yllättynyt kuultuanne, että Aku Ankan lukijoiden keski-ikä on Suomessa yli 18 vuotta. Suvituuli, luulenpa että Suomessa voi olla monta muutakin asiaa, jotka tulevat teille yllätyksenä.
Miehelle, joka on omien sanojensa mukaan lukenut Nerudaa vessassa viimeiset 25 vuotta ja vasta harkitsee siirtymistä suomalaiseen Saarikosken tuotantoon.
Ette myöskään omien sanojenne mukaan usko tuohon Aku Ankan luovuutta, mielikuvitusta ja leikkisää mieltä aikuisessa kehittävään vaikutukseen.
Verrataanpas. Meidän molempien kuvaprofiilissa seisomme purjeveneen kannella. Te seisotte selvästi suuremman veneen kannella. Mutta minä olen meistä se, joka on ottanut itse tuon valokuvan omalla oikealla kädelläni, tarkoituksena saada samaan kuvaan vielä takana näkyvä Kärkistensalmen silta. Se näkyykin himmeänä. Teillä nuo kädet näyttää olevan apaattisena taskussa.
Kannattiko lukea 25 vuotta Nerudaa, jos luovuuden taso on tuollaista?
Ja äitini ei muuten aina ole oikeassa, mutta yhden hyvän sanonnan siltä sai aina lapsena kuulla:
" Ei niin leikkiä, ettei puolet totta."
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 46 kommenttia