Lasten kasvatus ja aikuisuus
Kun kasvatamme lapsiamme, opetamme heille hienoja ja tärkeitä arvoja, kuten lähimmäisistä välittämistä, rehellisyyttä, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja niin edelleen. Emme salli heidän ottavan leluja toisilta ilman lupaa (varastavan), pakottaa tai uhkailla toisia tai odottavan saavansa kaikkea haluamaansa heti nyt. Tarkoituksemme rakastavina vanhempina, huoltajina, päivähoitajina ja opettajina on antaa lapsille mahdollisuus rakentaa itselleen hyvä elämä ja olla hyviä ihmisiä.
Kuitenkin sillä hetkellä, kun lapsistamme tulee täysi-ikäisiä, odotamme heidän nuorina aikuisina hyväksyvän varastamisen, pakottamisen ja koko joukon muita paheita. Samat pahat asiat, jotka aivan oikein kiellämme lapsiltamme, muuttuvat täysin hyväksytyiksi ja jopa hyvinä pidetyiksi aikuisten kohdalla -- kunhan varastajana ja pakottajana toimii yhteiskunta kollektiivisesti. Vaikka Pekka ei saanut pienenä ottaa lelua toiselta lapselta, isona hänelle "siirretään" rahaa muilta isoilta ihmisiltä, jos hän ei itse onnistu sitä hankkimaan.
Tästä ilmeisestä ristiriidasta olen ajatellut kirjoittaa jo pitkään, mutta nyt se palasi konkreettisesti mieleeni CIEL:n julkaiseman artikkelin Aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa holhouksen vastustamista luettuani. Artikkeli puhuu siitä syystä, minkä vuoksi sallimme aikuisina kollektiivisen varastamisen ja pakottamisen, eli holhouksen kaipuusta.
Kun olimme itse lapsia, vanhempamme järjestivät meille katon pään päälle, ruoan lautaselle, lelut leikittäväksi ja paljon muuta, usein jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Vaikka lasten huolet ovat lasten näkökulmasta joskus hyvinkin suuria, aikuisen näkökulmasta lapsen elämä on helppoa ja leppoisaa, lähes yhtä leikkiä.
Aikuisten huolet sen sijaan, tietenkin aikuisen omasta näkövinkkelistä, aivan kuin joskus lapsen huolet lapselle itselleen, voivat olla hyvinkin murskaavia. Ja jos oma elämä onkin kunnossa, niin muiden elämä se ainakin huolettaa! Mikäpä tällöin helpottaisi huolia ja elämää enemmän, kuin jokin, joka isän vahvuudella ja äidin hellyydellä lupaisi hoitaa asiat parhain päin, kuten katot päiden päälle, ruoat lautasille ja lelut leikittäviksi. Olisipa mukavaa olla itsekin vielä lapsi! Ja vastaus siihen pyrkii olemaan sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio.
Paitsi että meidän piti olla aikuisia. Aikuiset hoitavat huolensa ja ongelmansa itse, eivätkä lykkää niitä muiden harteille tai odota niiden ratkeavan itsekseen. Ja jos aikuiset eivät itse pärjää, he ovat jo niin isoja, etteivät kiukkuile, vaan nöyrästi pyytävät itse apua sukulaisilta, ystäviltä tai hyväntekijöiltä.
On toki helppoa luoda varastamis- ja pakottamiskoneisto, joka lupaa auttaa kaikkia, jotta kenenkään ei itse tarvitse pyytää apua, olisihan sellainen noloakin. Mutta aikuismaista käytöstä se ei ole. Se on samanlaista käytöstä kuin hiekkalaatikolla raivoavan Pekan, joka vaatii Villeltä tämän itselleen mieluisaa lelua. Sen me aikuiset tuomitsemme epäröimättä, mutta kun teemme samaa itse, siitä on tullutkin kaikista hyveistä ylevin -- hyvinvointivaltion rakentaminen ja puolustaminen. Hyi. Joskus hävettää olla aikuinen. Lapset sentään oppivat olemaan hyviä ja kilttejä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Juhani Virtanen (#1), todellisuus on sentään sama kaikille, varmimmin tasa-arvoinen asia koko maailmassa. (Toki joillakin voi olla harhautuneita käsityksiä todellisuudesta, mutta se on jo asia erikseen.)
#1/2: Vapaus merkitsee pakon olemattomuutta. Marxilainen ajatus, että vapaus merkitsisi mm. nälän tai tarpeiden olemattomuutta kiistää koko universumin tai olemassaolon. Eipä sinänsä, maailman valtauskonnoista buddhalaisuus on ottanut explisiittisesti olemattomuuden ihmisen elämän mittapuuksi ja päämääräksi. Valitettavasti sellainen 'moraalikoodisto' ei auta ihmistä lainkaan elämisessä.
Vapauden käsitteeseen syntyy järkeä ja sisältöä vain, kun se ymmärretään juuri tietynlaisen negaation kautta -- ei siis vapautena kaikesta olemassaolevasta, vaan vapautena ihmisten aiheuttamasta pakosta ja väkivallasta. Ero on ratkaiseva, puhutaanko metafyysisestä todellisuudesta, vai ihmisen tekemästä -- jälleen on olemassa vallalla filosofisia koulukuntia, jotka hämärtävät tätä eroa tai kääntävät sen päälaelleen. Näiden ajatuksien seuraaminen johdonmukaisesti johtaa vain kuolemaan. Päinvastoin kuin vaikkapa buddhalaisuudessa, moderneissa filosofioissa olemattomuuden ihanne on implisiittinen.
http://aynrandlexicon.com/lexicon/metaphysical_vs_man-made.html
Paitsi nuo luetteloituja hyveitä lapsille kuuluu myös opettaa ettei kukaan, aikuinenkaan ole täydellinen ja pärjää tilanteessa kuin tilanteessa ilman toisten apua. Apua pitää tarvittaessa uskalla pyytää ja apua on toisille annettavaa. Välittämisen ja empatian kykyjä pitää opettaa sekä oman rajoitutusten hyväksyminen. Silloin osittain ne múutkin hyveet loksantaa paikalleen kuin itsestään.
#5: Päinvastoin. Auttaminen velvollisuudentunteesta on ihmiskunnan historian pitkäaikaisin vitsaus. Kyseisen doktriinin nimessä on autettu satoja miljoonia ihmisiä eroon hengestään.
Aikuisen, rationaalisen ihmisen nimenomainen tunnusmerkki on kyky elää, kyky selvitä hengissä mm. vaihtokaupan avulla. Kauppaan kuuluu osallisena muita ihmisiä, mistä ei pidä tehdä rivien välissä esittämääsi johtopäätöstä, että ihminen on kyvytön yksin, että ainoa elämiseen kykenevä entiteetti on yhteisö/yhteiskunta. Eläminen on *yksilön* ominaisuus.
#6: Ei velvollisuudentunteesta vain siitä kun ymmärtää miltä toisesta tuntuu, järkevästi auttaen, koska välittää (eikä nyt jokainen voi kaikesta välittä).
Kyllähän useimmilla nykykansalaisilla on jonkinlainen sisään rakennettu olettamus sosialismista, jonka pitäisi hoitaa asiat. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, että maristaan toimeentulotuen pienuudesta, siitä, ettei yhteiskunta järjestä työtä, pääomatuloverotuksen alhaisuudesta, lapsilisien tasosta, j.n.e. Tuo kaikki pitäisi unohtaa. Jos yhteiskunta antaa toimeentulotukea, työttömyyskorvauksia, asuntotukea ja muuta vastaavaa, niin korkeintaan siitä pitäisi asianosaisten olla kiitollisia. Olisi kuitenkin suotavaa, ettei tuollaisia tukimuotoja olisi lainkaan, koska niiden järjestäminen tulee byrokratian johdosta työtä tekevälle kansanosalle kalliiksi. Mieluiten avustaisi suoraan ilman byrokratiakustannuksia omia läheisiään, jotka objektiivisesti katsoen joskus saattavat tarvita apua. Kun tällaista kansalaisten saamattomuutta ja aloittettomuutta ruokkivaa systeemiä on kuitenkin jo pyöritetty pitkään, niin kannatan reformistista lähestymistapaa verojen ja tukiviidakon karsimiseksi. Ihminenhän on luontaisesti muutosvastarintainen eikä otteen ottaminen holhouksen jälkeen omasta elämästä aina ole helppoa.
#6: On yksi ajamme suuri harha että ihminen on hirveän kyvykäs ja täydellinen jos vain tahtoo.... monet voivat huonosti ja kuluttaa itseänsä loppuun vain sen takia ettei uskalla kohdata omaa rajoiuttuneisuuttaan. Ei tämmä tarkoittaa ettei jokaisella ihmisellä onmyös henkilkohtainen oma vastuu elämästään mutta vain siihen asti kun saadut kyvyt riittävät.
#8: Ongelman juuret lienevät jo siinä että ollaan rikottu vanha luonnollinen systeemi jossa yhteisö, perhe ja suku jollain tavallaan piti huolta omistaan, jos kykyä oli. Tosi olosuhteet eivät läheskään aina kovin hyviä olleet.
Gagarin (kommentti 8 ): "Ihminenhän on luontaisesti muutosvastarintainen eikä otteen ottaminen holhouksen jälkeen omasta elämästä aina ole helppoa."
Eikä aina käytännössä mahdollistakaan. Siksi on tärkeää, että (mahdolliset) muutokset toteutetaan hitaasti ja vaiheittain. Liberaalin yhteiskunnan rakentaminen olisi kymmenien vuosien projekti -- libertaarin yhteiskunnan varmaankin satojen vuosien...
#8/10: Sokkotesteissä ihmisten on havaittu auttavan hieman enemmän henkilöitä, joilla on eniten samaa DNA:ta, kuin esim. ystäviksi väittämiään. Kuitenkaan tästä ei ole suotavaa tehdä naturalistista virhepäätelmää ja väittää yksilön velvollisuudeksi auttaa edes sukulaisiaan. Tämän sijasta on eettisesti kestävää auttaa vapaaehtoisesti henkilöitä yllättävän hädän kohdatessa, mikäli siihen kykenee ja mikäli tämä on auttajan etu.
Pelkkä kyky ei voi velvoittaa. Maailma on aivan liian täynnä katkeria ihmiskohtaloita, joissa vanhukset säästävät mitättömistä tuloistaan suuria summia elättääkseen aikamiespoikiaan, joiden tarpeilla ja vaatimuksilla ei ole rajoja.
Minusta altruismin/itsekkyyden "dilemma" on erittäin yksinkertaisesti selitettävissä ihmisen kehityshistorialla (siis ajatusleikkinä): ihmisapinan kätevyyden ja älykkyyden edellytys oli pystyasento, joka eriytti voimakkaasti sukupuolten tehtävät ja loi ennennäkemättömän riippuvuuden uroksen ja naaraan välille koska naaraasta tuli kykenemätön puolustautumaan ja ruokkimaan itsensä ja jälkeläisensä yksin. Lajin kehitys on suosinut perheen (ja suvun/klaanin) sisäistä altruismia.
Ajatus, että aikuisten ja riippumattomien (uros) yksilöiden pitäisi toimia epäitsekäästi toisiaan kohtaan - tai sanotaan nyt lievemmin: toimia omaa (ja perheensä) etua vastaan - on varmaan aika ennenkuulumatonta ihmishistoriassa.
Mutta eipä mitään, yhtäältä filosofia ja uskonto ja toisaalta feminismi ja sosialidemokratia tuovat näköjään mielenkiintoisen mausteen keskusteluun itsekkyydestä (ja rasismista). Jännää että indoktrinaatio on mennyt niin pitkälle, että joskus näkee väitteitä, että länsimaiden tulee kulkea tällaisen trendin "suunnannäyttäjänä" ja "antaa esimerkki" ns. (altruistisesta) edistyksestä! :)
Ihmisellä on kolme perusominaisuutta jotka vaikuttaa vääjäämättä ja osin päällekkäin
1. ihminen on väistämättä riippuvainen toisista ihmisistä ainakin välillisesti luokkaa infrastruktuuri esimerkiksi - eli riippumattomuus on totaalinen illuusio
2. ihmisen kyky hahmottaa ja järjestää mielessään asioita kokonaisuuksiksi on rajallin ja edes tietokone ei asiassa loppuun saakka auta koska päätösvalta ja vastuu jää silti aina yksilölle - siksi täytyy olla eri alan ihmisiä ja eri osaamisen ja ymmärtämisen hierarkiatasoilla - sekin vie pohjaa riippumattomuduen illuusiolta
3. ihmisellä on emotionaalinen taipumus olla riippuvainen toisista ihmisistä niin tasaveroisista kuin hierarkiasuhteissa olevista ihmisistä kyseen ollen - lisäksi ihmisillä on emotionaalinen taipumus myös kuulua erilaisiin käsitteellisiin aate-, arvo- ja konkreettisiin organisaatiojärjestelmiin. Ihmiset vaan haluavat kuulua johonkin kokonaisuuteen ja olla osallinen siinä luokkaa teknologia, urheilu, hyväntekeväisyys jne jne
Tosoin sanoen - yhteiskunta ja valtio ja jopa aate ilman riippuvuuden jonkinasteista hyväksymistä on mission impossible.
Liberalismilla on huono maine siitä, että kaikki luulevat sen toteuttamisen olevan mahdollista vain jos jokainen on jonkinlainen superihminen. Mutta eihän se näin mene, onko joku muka väittänyt että vuorovaikutusta ihmisten välillä ei olisi, kun se ei ole pakollista? Kaupankäynti ja muiden yksilöiden kanssa oleminen tuovat yksilölle lukuisia hyötyjä, joten ei liberalismi mihinkään massaeristäytymiseen johda. Ei ketään pakoteta selviämään yksin.
15. Ai maine - oiskohan liberalismi huono aate
Jos liberalismin varjolla haluaa vain itselleen vapautta ja itselleen hyötyjä ei se ole eristäytymistä yhtään parempaa, päinvastoin. Toinen vapaus kun tuppaa olemaan toisen sitominen ja toinen hyöty liian usein toisen haitta eikä tasavaertaista symbioosia. Symbioosi kun tarkoittaa myös riippuvuutta toisistaan.
Olisin kyllä itse sitä mieltä, että nykyajan lapsista on tullut vaativia.
Heidän pitää saada kaikki-heti-tänne-mulle-nyt. Siksi, että nykyajan aikuisetkin ovat sellaisia.
Me olemme heidät opettaneet haluamaan kaikkea ja myös antaneet heille sen kaiken, mitä ovat halunneet. Siksi, koska itsellämme ei niin lapsuudessa ollut.
Mitäköhän Vaaralan Jussikin tietää liberalismista? Veikkaan että aika vähän - todennäköisemmin ei mitään.
Ja jos sosiaalidemokratian/hyvinvointivaltion varjolla haluaa itselleen hyötyjä (esim. julkisia palveluita), niin mitäs se sitten kertoo ja mistä? Ei ainakaan lämminsydämisestä välittämisestä ja muusta pörröisen suloisesta. Eiköhän se lähinnä kerro siitä, että on valmis käyttämään väkivaltaa ajaakseen omaa asiaansa. Valehtelijat ja sosiopaatit lymyilee punaisten ruusujen takana, mutta ei se mitään! Ei ketään oikeasti satuteta kun lyöjä on verovirasto, ja kun veri valu omien sormien läpi.
18. Mirka, minä luulen että asia on kahden yhteiskunnallisen pitköaikaisen trendin välissä että lapsista on tullut vaativia
1. markkinointikoneisto on sikamaiasesti psykologiaa hyväksiköyttäen opettanut kaikille mukaanlukien lapset ja nuoret vaativuuden mulle kaikki tässä heti nyt ilman sen kummempia perusteita
2. asiantilaa on vahvistettu - taas markkinointikoneiston toimesta - sillä että se on kytketty sosiaalisen vertailun siimaan jota koko ajan syötetään nuorille että et ole mitääb ellet ole sosiaalisesti peilauskykyinen,
Seurauksena narsistiset epärealistisen vaativat lapselliset nuoret jotka sosiaalisen peilaavuuden ja vaativuuden loukkuun jäädessään ovat paitsi menettäneet aitoa yksilällisyyttä ja itsenöisyyttä mutta myös haluaan ja jopa kykyään kehittää sitä - kun markkinointikierot sadoissatuhansissa markkinointiosastoissa ja mainostoimistoissa ovat oåpettaneet että pitää vaatia ja pitää sosiaalisesti peilailla ja sen lisäksi pumpata vanhemmilta paitsi rahat pois niin myös valta ala-ikäisiin lapsiinsa.
Karmea kuvio paljastuu ja se miten hirveässä vastuussa on markkinointiporukat ja maionostoimistot - ovat luoneet ahneuden juoksupoikina itse asiassa menetettyjä sukupolvia tuon typeryyden ansiosta.
Jos olet markkinoinnin ja mainonnan ammattilainen ja luet tämän - niin eroa alalta - ja ala niin perkeleesti kertomaan sikamaisuuksista mitä ala on tehnyt ihmisille ja yhteiskunnan terveelle luonnolliselle ytimelle.
Yksi ihmiskunnan nykyisen sairauden kulmakivistä on ilman muuta markkinoinnin ja mainonnan maailma. Siitä ei ole eettis-realistisesti analysoiden epäilystäkään.
"kaikki-heti-tänne-mulle nyt" näkyy sekä liiallisessa palveluiden vaatimisessa että "minulta varastetaan vero-otolla"-ajattelussa sekä liberalisminn varjolla "minulle kaikki vapaudet-heti-nyt".
Veron-otto on muuten kautta aikojen kuulunut yhteiskuntaan, vaan ei ennen käytetty kovin paljon palveluiden tuottamiseen vaan kruunun asioiden hoitoon ja sotakustannuksiin.
Vaarallisin asenne on edelleen että itse on niin kauhean hyvä ettei tarvitse toisten apua ja siten ei ole myös valmis auttamaan toisia.
Jussi 20#: narsismista muuten loistava UUSI teos, joka on monella jälleenmyyjällä myyty loppuun (onneksi vain toistaiseksi)
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510364320
Kannattaa tutustua!
Ja tähän kannattaa tutustua
http://www.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fwww.turtlezen.com%2Ftwowolv...
Kangas (#17/#22), jotta ymmärtäisin väitteitäsi paremmin, voisitko antaa havainnollistavat esimerkit siitä, kuinka
1. "Toinen vapaus kun tuppaa olemaan toisen sitominen"
2. "toinen hyöty liian usein toisen haitta"
3. Kuka liberaali on halunnut "kaikki vapaudet-heti-nyt"? tässäkin blogissa on useamman kerran puhuttu hitaasta uudistuksesta, äärimmäisimpien tavoitteiden kohdalla sukupolvien mittaisista aikaväleistä.
4. Millä tavalla yksilönvapaudet sulkisivat pois vapaaehtoista auttamista? yhteiskunnan pakkoapu ei kysy "auttajilta" auttamisvalmiutta, vaan ottaa auttamiseen pakolla kaikilta, toisilta enemmän, toisilta vähemmän. Vain silloin kun auttaminen on vapaaehtoista, voidaan edes puhua valmiudesta auttaa toisia.
Hyvä ja koskettava kirjoitus, Pasi!
Vanhempien huolet joskus voivat kasautua niinkin suuriin mittoihin, etteivät he pysty takaamaan lapsilleen sitä mitä he haluaisivat. Siinä tilanteessa astuu kuvaan rohkeus pyytää apua. Läheiset tuttavat ja sukulaiset ovat korvaamaton apu avaamaan perheen solmun, jota ei pappi, poliisi tai sosiaalitantta pysty tekemään. Lapselle tai nuorelle tämmöinen tapahtuma on erittäin kasvattava!
En missään tapauksessa toivo yhdellekään lapselle tai nuorelle kokemiani tapahtumia, mutta vanhempani opettivat minulle sen että ystävät ja sukulaiset ovat tukenamme puolin ja toisin. Nyt elämä on ihanaa jälleen kaikenkaikkiaan kaikilla osapuolilla, itse olen syvästi kiitollinen tuttavaperheen avusta elämäni pelastamisesta ja heille silminnähden paras palkkio onkin se että selvisin elämään.
#25: Minusta kysymyksesi 1&2 on niin itsestäään selviä asioita etten nyt oikein tiedä miten havannoillistaa niitä sinulle paremmin jollet ole oivaltanut että elämässä näin usimiten on. Jos kakku annetaan minulle sitä ei voi antaa sinulle. Jos kakkua jaetaan kahteen saamme yhtä paljon mutta minä en ehkä ole tyytyväinen siihen ja minun vaputeeni kuulu saada syödä niin paljon kuin haluan joten sinä jäät ilman.
Vapaaehtoinen auttaminen olisi ihanne mutta kun ihminen tuppaa olevan niin itsekäs ettei siitä riitä apua sitä tarvitseville, sitä ei halua kuin he, joilla on jo riittävästi omia lelujaja kuvittelevatsen lisäksi etteivät koskaan tullaan tarvitsemaan toisten antamat. Tämä ajatusmalli vuorostaan rakentuu siihen harhaan että todella ajatellaan että ihminen on loputtomiin oman onnensa seppä, että itsellään menee ja tulee menevän hyvin koska on niin hyvä ja että jokainen epäonnistunut on tilanteeseensa täysin syyllinen itse.
"Jos kakkua jaetaan kahteen saamme yhtä paljon mutta minä en ehkä ole tyytyväinen siihen ja minun vaputeeni kuulu saada syödä niin paljon kuin haluan joten sinä jäät ilman."
Tämä ei ole liberalismin vapautta. Liberalismin vapaus on vapautta pakkovallasta, eikä siihen kuulu oikeutta syödä toisen kakkupalasta. Jos kritisoi "vapautta syödä toisen kakkupalan", silloin ei kritisoida liberalismia, koska koko aate ei sisällä moista oikeutta.
"Vapaaehtoinen auttaminen olisi ihanne mutta kun ihminen tuppaa olevan niin itsekäs ettei siitä riitä apua sitä tarvitseville, sitä ei halua kuin he, joilla on jo riittävästi omia lelujaja kuvittelevatsen lisäksi etteivät koskaan tullaan tarvitsemaan toisten antamat. Tämä ajatusmalli vuorostaan rakentuu siihen harhaan että todella ajatellaan että ihminen on loputtomiin oman onnensa seppä, että itsellään menee ja tulee menevän hyvin koska on niin hyvä ja että jokainen epäonnistunut on tilanteeseensa täysin syyllinen itse."
Koska ihmiset ovat omasta halustaan rakentaneet nykyisen hoivavaltion ja vielä kannattavat sitä, se osoittaa ihmisillä todella olevan halua toisten auttamiseen. Nyky-yhteiskunnassa tätä ei harrasteta, koska kaikki olettavat sen olevan valtion tehtävä. Ei kukaan halua antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, valtiohan vie puolet tuloista ja on luvannut käyttää niitä vähäosaisten auttamiseen. Tulee lisäksi huomioida, että valtion rajoitusten poistuttua niitä töitäkin olisi, eikä tarvitse kärvistellä 10 % työttömyyden uhrina.
28. Hyväntekeväisyyshuuhaahan kuuluu tämä perustavanlaatuinen harha:
kun luullaan että sillä kuitataan ihmisten ahneus että nojataan hyväntekeväisyyteen niin sehän merkitsee itse asiassa ihmisen ahneuden palkitsemista koska ei ahne ja itsekäs mitään hyväntekeväisyyttä harrasta - ja jos taas yhteiskunnan huolehtimsifunktiot siirretään hyväntekeväisyydeksi ja poistetaan asiasta veroilla kustantaminen niin sehän on tuplavoitto ahneille ja itsekkäille - he eivät osallistu hyväntekeväisyyteen eivätkä sitä joudu tekemään verotyuksen kauttakaan.
Toisin sanoen - hyväntekeväisyysvaltioon yhteiskuntaa ajavat ovat itse asiassa joko typerän naiveja tai sitten piilokieroja ajaessaan sitä kautta aivan suoraan ahneiden ja itsekkäiden etuja - itse asiassa palkiten ahneutta ja itsekkyyttä ja päästäen heidäöt edes taloudellisesta vastuusta muista ihmisistä verojen muodossa - muutenhan he eivät juuri muista ihmisistä vastuuta tunnekaan kuin siihen mittaan että siitä koituu heille taloudellista hyötyä.
#28: Kuka väittää että toinen osa kakusta oli jonkun toisen -verokantajako? Ei se kakku olut kenenkään ennenkuin joku sen otti -minä tässä tapauksessa. Enkä siinä puhunnut liberalismista vain siitä että toinen hyöty on usein toisen haitta, mikäli ei ole kyse symbioosista, jossa taas molemmat osapuoleet ovat riippuvaisia toisistaan.
liberalsimi alkujaan korosti heikompien ihmisoikeudet versus vallanpitäjät mutta tätä nykyään taitaa korostaa vahvempien (=vallanpitäjät/eliitti käytännössä) oikeudet heikompiosaisten kustannuksella. Ei veronkattaja on se vallanpitäjä vaan se joka taatta heikomoien ja alistuneiden oikeudet "eliittiä" vastaan.
Olkoon sanottu ettei minua kiinnosta erilaisia -ismejä enkä näin hallitse niiden termejä, aatteita ja ohjelmia mutta osan kyllä sanoman seurausta ymmärtää. Pasin ehdotus tarkoittanee (kärjistysti sanottuna) että vähemmänosaiset pärjätkööt omillaan jollleivät joku eliittiin kuuluva välillä on hieman armollinen ja antaa jotan hyväntekeväisyyteen. Tämä kuulostaa esim. keskiajantutkijalle sangen tutulta.
Tienaavan väestön VAPAUS veronkannosta, sitoo huonompiosaiset köyhyyden ORJUUTEEN samalla = ei vapautta.
Ja kerro minulle Pasi milloin kautta aikojen muu kuin aateli on ollut vapautettu veronkannosta (rankkaakin)?
#30
Pasi ei ehdottele mitään kirjoituksessaan, vaan tuo esille sitä luontaista vapautta joka meissä sisimmässä on.
Kristilliset arvot ovat minulle hienoja koska minulla on oikeus tehdä valinta itse. Seurakunnan tai verottajan määritelmä onnellisuudestani tekee kuitenkin elämästäni ahdistavan, jos en pysty vastaamaan määritelmään. Onnea ei kukaan Sinua ylempi taho voi Sinulle määritellä, onnea ei ole se että kuulut kirkkoon siksi kun naapurikin kuuluu tai kun naapurillakin on auto, on se minullakin oltava. Onni omaan elämäänsä määrittyy omasta itsestään ja kullakin meillä aivan oma yksilöllinen tavoite. Vapautta on myöskin se, että rohkenee pyytää apua lähimmäisiltään tai yhteisöltään sitten jos vastoinkäyminen ylittää omat resussit. Vapautta on myöskin se, että voi tarjota apuaan ongelmissa painiskelevalle vapaaehtoisesti, pakottamatta kuitenkaan avuntarvitsijaa siihen.
Mielestäni on käsittämätön nyt vallalla oleva ajatusmalli siitä, että me yksilölliset ihmiset emme muka onnistu elämässämme, jos meitä ei ole ohjaamassa joku "ylempi" taho. Oikeasti olemme rakkautta ja hyvää tahtovia joka ikinen meistä!
27#
Noista asioista lienee liberaali(-uskovaisten) kanssa turha väitellä, kuten fundamentalistien kanssa yleensäkkään. Itse annoin jo periksi syksyllä. He ovat ilmeisesti meitä muita vahvempia ja heikompien sortaminen on auttamattajättämisperiaatteen nimissä ihan ok?
Todellisuudessa ihmiskunta on niin vahva ja kehittynyt, kun se nykyään on juuri ihmisten yhteistyön ansiosta.
Empatian ymmärtäminen ja sen todellinen omaksuminen vaatii älyllistä ajattelun ja tunnehallinnan tasoa, jota kaikki ihmiset eivät koskaan saavuta ( eikä tarvitsekkaan saavuttaa, voidakseen selvitä). [ihmisen psykologinen kehittyminen, kirjasta melko suora lainaus]
Eli, jos keksit parempaa tekemistä, kuin väitellä täällä niin suosittelen.
Itse käyn näitä "houreita" (?) välistä lukemassa,kun on todella tylsää, mutta en ole enää viitsinyt kommentoida. Hyvä huomata, että tänne toisaalta eksyy joskus saman suuntaisen ihmiskäsityksen omaavia ihmisiä :)
#30: Mikä tämä kakku on, joka ei ole kenenkään, mutta muuttuu jonkun omaisuudeksi ottaessa?
Tuo vertauskuva olisi parempi, jos sitä sellaista kakkua oikeasti olisi olemassa, mutta nyt se ontuu, koska yhteiskunta ei ole kakku.
Jos jotain minulla on kakku ja sinä viet sen, niin olet varastanut, ja jos varastat sen ja annat 60% takaisin minulle niin olet yhä varastanut. On tietysti ihan söpöä, jos se 40% ruokkii köyhiä, jotka voivat nälän poistuttua kouluttautua ja työllistyä ja leipoa kakkuja, joista myös otetaan siivuja ja laitetaan jakoon. Paitsi että tuo ei tietenkään toimi noin.
Organisaatio, joka kakkuja vie, jakaa ja palauttelee on raskas ja tarttee itsekin kakkua toimiakseen; aluksi muruja mutta sen jälkeen ihan oikeita siivuja. Kansa tietysti lisääntyy ja teknologia mahdollistaa uudenlaisten kakkujen leipomisen ja uusien ammattien synnyn konditorioihin, joten kakkuja jakavan organisaation on kasvettava ja mukauduttava.
Ennemmin tai myöhemmin huomataan, että jokin ryhmä, olkoon se leipuriopiskelijat, pätkäleipurit tai kiinaan myydyn konditorian työttömäksi jättämät leipurit ovat hieman huonommassa asemassa. Koska nyt ollaan jo totuttu siihen, että joku ottaa ja antaa, ja kaikilla on oltava jotakin, niin kakkuja jakava organisaatio alkaa antaa aivan erityisiä tukia tietyille ihmisiryhmille, ja toki työllistää itse käsittelijät kakulla, jotka käsittelevät erinäisten tuki- ja palautus- ja helpotushakemukset.
Näiden käsittely kestää usein kuukausia, ja etenkin pahoissa kaupungeissa kauemmin kuin hyvällä maaseudulla, mutta se hyväksytään, koska ilman tällaista kakunjakojärjestelmää, olisi varmasti useita ihmisiä, jotka näkisivät nälkää.
Mielestäni tärkein asia liberalismissa on järjestelmän yksinkertaistaminen.
Kun järjestelmä on uskomattoman monimutkainen, sekava ja hidas on hyvä katsoa hieman, voisiko asioita tehdä toisin, ja katsoa miten nämä kakut hoidetaan muissa maissa.
Täydellistä valtiota ei ole, joten on helpoin tunnistaa paikalliset ongelmat ja miettiä ongelmia niihin, pitäen mielessä millaisia toimivampia ratkaisuja on muualla, yhdistellen ja parannellen ja asettaen esimerkkiä muulle maailmalle.
Jos otetaan muutos hitaasti, mitä todennäköisesti jokainen "meistä" (liberaalimmista leipureista) advokoi, niin ehditään myös totuttaa kansa siihen miten kakut nyt toimivat. Suurinta osaa ei kuitenkaan kiinnosta edes äänestää, että kuka sitä kakkua seuraavaksi organisaatiossa ottaa ja antaa, joten heitä todennäköisesti ei kiinnosta kuin tehokkaamman leivonnan parempi lopputulos.
Kankaan kakkuesimerkki on lähtökohdiltaan virheellinen, avain kutn mjt kommentoi.
Mitään kakkua ei ole olemassa ennen kuin joku/jotkut sen tekevät. Kakun jako on sitten tekijöiden asia.
Paitsi tietysti Kangas tietää tekijöitä paremmin mikä on oikeus ja kohtuus, kun kakkua jaetaan.
Suomalaisten luulo on myös, että heidän onnellisuus on kiinni tuosta kakusta.
No hitto kakulla tarkoitetaan tässä varmaankin rahaa-eli kultakolikoita ;-)
Ja toinen luulo on, että jos valtio ei jaa rahaa, niin sitä ei riitä kaikille.
Kangas (#30), olet tietenkin ihan oikeassa siinä, että toisen vapaus on toisen sitoumus, vaikka et siitä älykästä esimerkkiä itse keksinytkään. Juuri siksi vain nk. negatiiviset vapaudet ovat oikeutettuja. Toisin sanoen, sinun vapautesi väkivallasta tarkoittaa sitä, että muut eivät saa käyttää väkivaltaa sinua vastaan. Sinun vapautesi pakkovallasta tarkoittaa sitä, että muut eivät saa pakottaa sinua tekemään mitään vasten tahtoasi väkivalloin tai sen uhalla. Luulen, että olet samaa mieltä näistä esimerkeistä.
Niin kutsutut positiiviset vapaudet puolestaan eivät ole vapauksia ensinkään, sillä niiden toteuttaminen edellyttää aina joidenkin yksilöiden todellisten vapauksien (eli lähinnä vapauden pakkovallasta) rikkomista. Esimerkiksi vapaus (tai oikeus) saada kakkua riippumatta asianomaisen kyvystä hankkia sitä itse tarkoittaa sitä, että joku muu on pakotettava kustantamaan tai luovuttamaan kakkua väkivalloin tai sen uhalla. Ja kakulla todellakin on aina omistaja, sillä jonkun se kakku on täytynyt ainakin leipoa, paitsi jos omistaja on luopunut omistusoikeudestaan ehdoitta.
Vapaus kakkuun ei siis ole oikea vapaus, paitsi tietenkin vasemmiston mielestä. Jos vasemmisto saa tahtonsa kunnolla läpi, kaikilla on oikeus saada kakkua, mutta ketään ei enää kiinnosta sitä tehdä, kun politbyroo luovuttaa sen heti muille. Kukaan ei siis enää saa kakkua, kunnes politbyroo keksii, että ihmiset voidaan pakottaa tekemään kakkua. Sen jälkeen kakkua taas riittää, jos riittää, paitsi että siinä on mukana puolet kakkaa, kun tekijöitä "hieman" pännii.
Liberalismi ei todellakaan ole eliitin asialla, vaan eliittiä vastaan. Liberalismin mukaan jokaisella on luonnollinen oikeus vapauteen pakkovallasta. Eliitti puolestaan on olemassa vain, koska tietyissä asioissa pakkovalta sallitaan. Ilman pakkovaltaa ei ole eliittiä. Jos puolustat pakkovaltaa, puolustat eliittiä. Kenen joukoissa seisot?
Kakku-esimerkki oli tietenkin onttuva koska otin se pikaisesti ja vain esimerkiksi siitä että pois toiselta on usein toisten plussa ja päinvastoin.
Kysyt kenen joukossa seison: En tiedä seisonko edes kenenkään joukossa vaan yritän toimia ja puhua yhteiskunnan heikompien puolesta. Pakkovalta ja eliitti on suhteellisia käsitteitä ja määritelmä suurin osin riippuvainen määrittelijän lähtökohdasta.
Kangas (#37), pakkovalta ei ole suhteellinen käsite vaan täysin objektiivisesti määriteltävissä. Otetaanpa vaikka Wikipedian määritelmä:
Pakkovalta on vallankäyttöä, jonka tarkoituksena on ohjata yhteisön toimintaa, tarvittaessa välittömiä pakkokeinoja käytämällä tai välillisesti pakkokeinojen käyttämisellä uhkaamalla.
Nimenomaan yhteiskunnan heikoimmat ovat avuttomimpia yhteiskunnan pakkovallan edessä. Vauraimmat ja vaikutusvaltaisimmat (eräs "eliitin" määritelmä) pärjäävät yhteiskunnan pakkovallan kanssa parhaiten, pystyen usein muokkaamaan tai suuntaamaan sen käyttöä enemmän omien etujensa mukaisiksi. Kaikki tällainen erilaisten eturyhmien etujen ajaminen tapahtuu ainoastaan muiden ryhmien kustannuksella.
Heikoimmat eivät saa etujaan ajettua vahvempien puristuksessa, mutta heidän kustannuksellaan omaa etuaan ajavat kaikki vahvemmat ryhmät. Ainoa tapa puolustaa heikoimpia on poistaa pakkovallan mahdollisuus ja saattaa heidät siten samalle viivalle kaikkien muiden kanssa -- kun mikään ryhmä ei saa etuja muiden kustannuksella.
No, ongelma toisaalta ratkeaa kohta itsekseen, kun julkiselta sektorilta loppuu rahat. Eläkeiän nostosta ei taida tulla sen valmiimpaa. Veikkaan, että ennen on yleislakko, kuin eläkeikä nousee 70v... no jos ei nouse niin rahat on loppu (valtio) ja eipä noita työntekijöitäkään mistään riitä.
Ongelma ratkaistaan joko inflaatiolla (jolloin "isotkaan" eläkkeet eivät takaa todellista ostovoimaa) tai koko eläkejärjestelmän asteittaisella purkamisella.
Julkisen hallinnon (suoja) työpaikkoja karsittan jo nyt enenevässä määrin.
Verojakaan ei oikein enää voida nostaa, tai työvoima häippäsee muualle tai hommat ei sitten enää oikein kiinnosta, kun verottaja tienaa duunaria enemmän. Firmathan täältä jo lähtevät nytkin. Jos Sinnenmäen ehdotus yritysten osinkoveron korotuksesta menee läpi niin taidanpa itsekkin muuttaa osakkeet rahaksi miettiä onko niistä saatava tuotto enää riskin arvoinen.
Sinänsä ymmärrän, mikä teillä libertaareilla on ideana, mutta muutos toteutuu, kun yhteiskuntaa kohtaa tarpeeksi suuri kriisi. Koko valtiojärjestelmän romuttaminen taasen on liian iso asia tällähetkellä nieltäväksi. Sen idean seurauksena valtaosa ei ole kiinnostunut kuulemaan asioistanne enää enempää.
Hammurabinlaki (#39), näköjään käsitteistä ja tavoitteista on turha puhua, kun eräiden ennakkoluulot ovat niin syvään juurtuneita, etteivät aiemmatkaan lukuisat toistelut ole menneet yhtään perille, mutta kokeillaan silti vielä kerran:
- Libertaari voi tarkoittaa minarkistia tai anarkokapitalistia. Ensinmainitut haluavat minimivaltiota, jälkimmäiset valtiotonta yhteiskuntaa. Lukeudun kyllä itse jälkimmäisiin, mutta olisin enemmän kuin erittäin tyytyväinen myös minarkistiseen lopputulokseen. On kuitenkin väärin sanoa, että libertaarit olisivat romuttamassa koko valtiojärjestelmää, koska se on vain anarkokapitalistien tavoite.
- Täällä ei ole tullut ainakaan minulle vastaan yhtään vallankumouksellista libertaaria, enkä tiedä sellaisia olevan muutenkaan. Libertaarit eivät usko väkivaltaan vaan tiedotukseen, koulutukseen ja suostutteluun. Tästä seuraa se, että muutos kohti libertaristista yhteiskuntaa tapahtuisi vähitellen, maltillisin pienin askelein. Koko valtiojärjestelmää ei siis olla romuttamassa tai minimoimassa kertaheitolla, vaan hyvinkin pitkän ajan kuluessa, puhtaasti minarkistisen valtion tai anarkokapitalistisen valtiottomuuden kohdalla puhuttaneen sukupolvista.
- Itävaltalainen taloustiede (joka on ehkä henkisesti lähellä libertarismia, mutta ei ole poliittinen oppi vaan selittävä tiede) kertoo a priori, että hyvinvointivaltion malli ei ole taloudellisesti kestävä. Itävaltalaisten mukaan julkiselta sektorilta loppuu rahat ennen pitkää väistämättä ja tämä tiedetään etukäteen, johtuen ihmisten ja heidän luomiensa organisaatioiden luonteesta ja käyttäytymisestä. Libertaarien mielestä hyvinvointimallia pitäisi alkaa purkamaan jo ennen sen väistämätöntä kriisiytymistä tai romahtamista, jotta romahduksen aiheuttamalta inhimilliseltä kärsimykseltä säästyttäisiin. Eikä romahdus ratkaise itsekseen ongelmaa, sillä mikään ei takaa sitä, etteikö romahduksen jälkeen jatkettaisi samaa menoa tai jotain vielä kamalampaa, jos romahdus esimerkiksi siivittää jonkin populistin yksinvaltaan.
#39: Kriisit ovat olleet koko poliittisen historian ajan motiivi lisätä valtion kontrollia, ei poistaa sitä. Mitään niin suurta kriisiä, mitään lopullista kriisiä ei tule, joka saa ihmiset ymmärtämään, että heidän elinehtonsa on ajattelu ja vapaus. Pieni osa ihmiskunnasta kykenee todennäköisesti selviämään mistä tahansa (hallitusten ja kontrolloinnin aiheuttamasta) kriisistä ilman, että todellisuus tulee ilmi ja aiheuttaa välttämättömyyden lisätä vapautta. Siitä metafyysisestä faktasta, että ajattelu on ihmisen ainoa selviytymiskeino (sekä yksilönä, että lajina) ja että ajattelun tukahduttaminen on äärimmäisen pahuuden ainoa lähde ei seuraa, että kuolema pakottaisi ihmiset ajattelemaan. Ajattelu(§) on vapaaehtoista.
(§ Ajattelu muuten tarkoittaa todellisuuden faktojen identifikaatiota ja integraatiota toisiinsa ristiriidattomasti logiikan keinoin, eikä esimerkiksi mielikuvitusta).
Tilanteisiin mukautuminen ja hetkessä eläminen ovat ihmiselle tärkeämpiä selviytymiskeinoja kuin valheellista pysyvyyttä himoitseva käsitteellinen ajattelu. Simulaatiomallit toimivat vain työvälineinä. Selviytyminen tapahtuu kokemusmaailmassa.
#42. erittäin hyvä kommentti!!
Toisaalta on niin, että vasta objektivoimalla ajatteluaan "tietokoneisiin" ja simulaatiomalleihin ihmisten on mahdollista (ensi kertaa?) ymmärtää käsitteellisen ajattelunsa luonne (sekä rajat ja mahdollisuudet).
Mutta onko todellisuuden "faktat" enemmän identifikaatiota vai konstruktiota, se jää kyllä avoimeksi (selviytymisen ydin-) kysymykseksi maailman tappiin...
:)
#43: Ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, että todellisuuden faktat ovat yksinomaan identifikaatiota. Ajatteluprosessi kykenee luomaan pään sisälle sähkökemiallisena reaktiona vaikkapa jumala-käsitteen, mutta tämä ei konstruoi todellisuutta.
#44: Käsitteet eivät tietenkään konstruoi naivisti (ainakaan aineellista) todellisuutta. Mutta tarkoitan tässä sitä, että identifikaatiot sinäsä ovat konstruktioita, jossa määräävänä ei ole pelkkä (ulkoinen) todellisuus.
Minusta todellisuuteen viittaavat faktat ja niiden looginen integraatio ovat hiukan samalla tavalla suhteessa toisiinsa kuin atomi- ja molekyylifysiikka kvanttimekaniikkaan.
:)
#45: Mitä muuta on olemassa, kuin materiaalinen todellisuus, joka on aistein havaittavissa? Mistä tiedät että muutakin on olemassa? Mitkä faktat tukevat materiaalisen todellisuuden ulkopuolisia asioita?
A serious man voisi olla hyvää katsottavaa kaikille teille ajatteleville aikuisille.
Jykin kommentteja:
"Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) ei ymmärrä yritysten toimitusjohtajia, jotka lähtevät eläkkeelle terveinä kuusikymppisinä. Kuopiossa jääkiekkojoukkue KalPan seminaarissa puhunut Katainen vaati johtajilta esimerkkiä työurien pidentämisessä.
– Jokainen, joka ei ole valmis työurien pidentämiseen, vihaa hyvinvointiyhteiskuntaa, Katainen latasi Savon Sanomien mukaan.
Kataisen mukaan veronkorotukset ja menoleikkaukset eivät tule riittämään julkisen talouden vajeen korjaamiseen." (Taloussanomat) http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2010/02/01/katainen-alle-63-vuoti...
Itkeä vai nauraa... Hittojako kipristelemään töissä yhtään pidempään, kuin on pakko. Harrastukset on paljon hauskempia- siksi niistä kai ei saakkaan rahaa :)
Verot ylös, palkat alas, eläkeikä ylös, ulkomailta halpatyövoimaa lisää. No toisaalta, mikäs pakko sitä on tänne jäädä asumaan ja olemaan... Vois lähteä töihin vaikka ulkomaille :) Maksakoot ne, jotka jaksaa... Aika naiivia ja populistista ajattelua puolueelta, joka väittää olevansa "työväenpuolue, jolla on korvat". Pitäis varmaan putsata vaikut pois...
– Työtä on tehtävä enemmän ja julkinen sektori on saatava toimimaan tehokkaammin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 48 kommenttia