Yhden ratkaisun malli
Tänään näin ensi kertaa libertarismia kritisoitavan siitä, että siinä uskottaisiin yhden ratkaisun voimaan. Tämä on sikäli erikoinen väite, että omasta mielestäni yksi libertarismin vahvuuksista on juuri se, että toisin kuin kaikissa kollektivistisissa ideologioissa se mahdollistaa lukemattomia ratkaisumalleja niin yksilölähtöisesti kuin organisoidustikin.
Juurikin kaikki valtiojohtoiset suunnitelmat ovat yhden ratkaisun malleja, kun taas vapaassa yhteiskunnassa jokaisella on mahdollisuus itse harkita 1) onko jokin asia ylipäätään ongelma, 2) kannattaako siihen puuttua vai onko kannattavampaa etsiä vaihtoehtoinen lähestymistapa tai jopa tyytyä sietämään ongelmaa ja 3) kuinka ongelman voi ja/tai haluaa ratkaista.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa alkoholin käyttö ja sen seuraukset.
Valtion näkemyksen mukaan alkoholin käyttö on ongelma, koska 1) julkiselle terveydenhuollolle tulee liiallisen alkoholin käytön seurauksista kustannuksia ja 2) vakavat loukkaantumiset ja kuolemat vähentävät lisäksi verotuloja. Toisaalta valtio myös hyötyy alkoholin käytöstä verotulojen muodossa. Valtiojohtoinen ratkaisu on alkoholiverojen asettaminen jollekin mielikuvitukselliselle optimaaliselle tasolle, jonka ajatellaan minimoivan haitat ja maksimoivan hyödyt, sekä alkoholin myynnin jatkuvasti lisääntyvät rajoitukset ja säännöt.
Vapaassa yhteiskunnassa ei ole julkista terveydenhuoltoa, joka kantaisi alkoholin haittojen kustannukset, eikä sellaista verotusta, johon alkoholin käyttö merkittävästi vaikuttaisi. Tällöin alkoholin käyttö voi olla ongelma vain käyttäjälle itselleen, hänen läheisilleen tai hänen mahdollisesti humalassa haittaamilleen sivullisille. On siis kolme eri ryhmää eli alkoholin käyttäjät, heidän läheisensä ja kaikki muut; luonnollisesti ryhmät voivat olla voimakkaasti keskenään päällekkäisiä, mutta sillä ei ole tässä väliä.
Alkoholin käyttäjille itselleen asia voi olla ongelma tai sitten ei, riippumatta käytetystä määrästä. Todennäköisesti määrän lisääntyessä myös käyttäjä pitää sitä ongelmana, esimerkiksi joko haittojen tai kustannusten vuoksi. Tällöin hän voi pyrkiä vähentämään tai lopettamaan käyttöä itse tai hankkia tarvittaessa apua siihen. Erilaisia ratkaisumalleja on useita ja useampi kuin yksi voi olla toimiva.
Käyttäjien läheisille asia voi olla ongelma tai sitten ei, usein voimakkaasti riippuen käytetystä määrästä ja sen seurauksena mahdollisesti suoritetuista teoista. Jos käyttäjä kuluttaa runsaasti alkoholia ja vaikutuksen alaisena käyttäytyy itselleen tai muille tuhoisasti, on aika todennäköistä, että läheiset pitävät sitä ongelmana. Tällöin he voivat pyrkiä vaikuttamaan asianomaisen käytökseen tai alkoholin kulutukseen useilla keinoilla, esimerkiksi suostuttelemalla, vaatimalla tai rajoittamalla pääsyä alkoholituotteisiin tai maksuvälineisiin, tilanteesta riippuen. He voivat myös hyväksyä ongelman tai äärimmillään katkaista siteet asianomaiseen. Erilaisia ratkaisumalleja on jälleen kerran useita ja edelleenkin useampi kuin yksi voi olla toimiva.
Kaikille muille asia voi olla ongelma tai sitten ei, usein voimakkaasti riippuen käytetystä määrästä ja sen seurauksena mahdollisesti suoritetuista teoista sekä erityisen paljon riippuen sattumasta eli satunnaisesta fyysisestä läheisyydestä tuhoisaan alkoholin käyttäjään juuri silloin kun tämä käyttäytyy tuhoisasti. Riski tällaiseen on hyvin pieni ja lisäksi lähes mahdoton ennakoida, tiettyjä aikoja ja paikkoja lukuunottamatta, joina tapahtuman todennäköisyys on suurempi. Tämä tekijä oikeastaan jakaa tämän ryhmän alaryhmiin, kuten yöelämää usein harrastavat ja sitä hyvin harvoin tai ei koskaan harrastavat, jne. Joka tapauksessa, vaihtoehtoisia ratkaisumalleja on jälleen kerran lukuisia: organisoidut valistuskampanjat, tiettyjen aikojen ja paikkojen välttäminen tai kulkeminen ryhmässä, piittaamattomuus, jne. Edelleenkin useampi kuin yksi malli voi olla toimiva.
Kuten esimerkki osoittaa, ongelmiin voidaan niin haluttaessa puuttua yksityisesti ja tällöin ratkaisumalleja on saatavilla lukuisia. Valtiojohtoisesti pääsääntöisesti kaikkiin ongelmiin tarjotaan yhtä ratkaisumallia, riippumatta mahdollisista alueellisista tai demografisista eroista, puhumattakaan ihmisten subjektiivisesta kokemuksesta ongelman suhteen. Valtiojohtoinen yhden mallin ratkaisu tekee asiasta ongelman niillekin, joille se ei sitä ole, ja todennäköisesti epäonnistuu ongelman ratkaisemisessa niiden kohdalla, joille se on ongelma, koska kollektiivisen "ratkaisun" täytyy väistämättä olla kompromissi ja pyrkiä mukautumaan kaikkien ryhmien tarpeisiin.
Lisäksi vaikka valtiojohtoinen yhden ratkaisun malli ei poistakaan yksityisiä ratkaisuyrityksiä, se tekee niistä usein kalliimpia ja vaikeampia. Esimerkiksi rahoituksen kerääminen raittiuskampanjalle voi olla vaikeampaa, kun moni ihminen virheellisesti uskoo verovaroilla kustannettujen valtion toimien olevan toimivia tai ainakin pitää niitä riittävänä panostuksena. Samasta syystä moni on valmis jättämään ongelmien hoidon kokonaan valtiolle eikä yksityisesti pyri tekemään mitään niiden korjaamiseksi. Tämä vähän poikkeaa jo aiheesta, mutta valtion suuri koko rappeuttaa kansalaisten oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta siinä missä lähimmäisenrakkauttakin (lue lisää: Vastuun ulkoistaminen valtiolle on tuhonnut lähimmäisenrakkauden).
Libertarismi on valtiojohtoisen yhden ratkaisun mallin vastakohta. Se ei varsinaisesti tarjoa vastauksia ongelmien ratkaisuun, vaan vastustaessaan valtiojohtoisuutta se kannustaa ja antaa mahdollisuuden ihmisille itselleen ratkaista ongelmat heille itselleen parhaalla tavalla. On totta, että kaikilla ei ole kykyjä tai mahdollisuuksia ratkaista eteen tulevia yllättäviä ongelmia, mutta sekään ei edellytä valtiojohtoista ongelman"ratkaisua" vaan mahdollisuuden muiden ihmisten ongelmista huolestuneille tai kiinnostuneille päästä toteuttamaan itseään ja tarjota apuaan esimerkiksi hyväntekeväisyyden muodossa.
Voidaan muuten ajatella niinkin, että suuriin mittasuhteisiin kasvanut valtio on tavallaan riippuvainen ihmisten ongelmista. Jotta kymmenet ja sadat tuhannet virkamiehet ja muut yhteiskunnan elätit saavat pitää työpaikkansa, ei olisi hyvä, jos ihmisten ongelmat nopeasti vähenisivät mitenkään merkittävästi. Siksi on aivan luonnollista, että vaikka valtiolla työskentelevät yksittäiset ihmiset pyrkivätkin parhaansa mukaan auttamaan ihmisiä ja tekemään työnsä, valtio-organisaatio synnyttää jatkuvasti lisää ongelmia, esimerkiksi tekemällä nuorten elämästä niin monimutkaista ja vaativaa, että näiden mielenterveysongelmat väkisinkin kasvavat.
Toisesta suunnasta painetta ongelmien lisääntymiseen luo se, että yhä useampi haluaa elää valtion (eli kaikkien muiden) kustannuksella kun havaitsee sen mahdolliseksi ja valitettavan usein jopa kannattavammaksi kuin oman työskentelyn.
Yhteenvetona toteaisin, että päinvastoin kuin eräs kriitikko väitti, libertarismi ei ole yhden vaan lukemattomien ratkaisujen malli, ja että yksityiset ratkaisumallit ovat toimivampia ja sopivampia kuin valtiojohtoiset kollektiiviset yhden ratkaisun mallit, jotka ovat väistämättä kompromisseja ja joiden ainoa konkreettinen "hyöty" on elättää itse valtiota.
***
Tiedoksi paikallisille, torstaina 29.4.2010 klo 18:30 pidettävän Keski-Suomen Liberaalit ry:n vuosikokouksen jälkeen jatketaan klo 19:00 Liberaalimafian merkeissä Ravintola Ali Babassa. Liberaalimafiahan on puoluepoliittisesti sitoumaton kokoontuminen, mutta kokemus on osoittanut, että osallistujissa on usein monta Liberaalia, joten se selittää näiden tapahtumien läheisen ajankohdan. Tervetuloa!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
ELÄMME JO VALLANKUMOUKSELLISESSA TILANTEESSA
www.markusreed.julkaisee.fi/51 ”Räsäsen seinälehti”
Suomen punaisin Päätoimittaja, Markus ”Red” Räsänen, kommentoi:
VAIN IHME VOI PELASTAA KAPITALISMIN
Tiede ei usko ihmeisiin.
Yksi toimiva malli riittää ja se on sosialismi.
Uskokaa nyt porvarit, että aika ajoi jo teistä ohitse.
jaa- ah onkos alkoholin kulutuksen vähentämiseen pyrkivässä toiminnassa sitten jotain vikaa? Haittojen kun tiedetään olevan kaikilla mittareilla tarkasteltuina saatuja verohyötyjä suuremmat.
Ettei nyt vaan olataisi "vastustamassa" tutkitusti hyvää asiaa ihan vaan periaatteen vuoksi? Jos joku aisa on toimiva niin miksi "pitäisi keksiä pyörä uudestaan" ?
En oikein ymmärrä, miksi vapauden nimissä pitää vastustaa aivan kaikkea? Todellinen maailma ei ole mustavalkea... sitä olen tainnut joskus aiemminkin sanoa. Kun eletään vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa niin järkevät yksilöt tekevät kompromisseja, jotta saadaan aikaiseksi edes jotain ratkaisuja. Jääräpäinen yhteen asiaan tarttuminen ei oikein saa kannatusta :(
#3: Totta ihmeessä on vikaa. Omalla kohdallani alkoholin hyödyt ovat mitä suurimmassa määrin haittoja suuremmat. Mielestäni on törkeää, että alkoholin nauttimiseni ehdoiksi on asetettu esimerkiksi 80% loppuhinnasta tai ylikin asettuvat valmisteverot. Ja kyllä -- ne ilman muuta ohjaavat kulutusprofiiliani halvempien tuotteiden puolelle. Samoin hintapolitiikka ohjaa karsimaan pois viinien laajempaa käyttöä mm. ruoanlaitossa.
Saatavuutta on keinotekoisesti rajoitettu -- esim. käyn aamulla kahdeksalta ostamassa puolihintaisia eineksiä lounaaksi (ja satunnaisia tarjoustuotteita illaksi), mutta saunakaljan saisi mukaansa vasta tuntia myöhemmin.
#3: "En oikein ymmärrä, miksi vapauden nimissä pitää vastustaa aivan kaikkea? Todellinen maailma ei ole mustavalkea…" "Jääräpäinen yhteen asiaan tarttuminen ei oikein saa kannatusta"
Voihan se olla niinkin ettei saa... Noh joidenkin kait täytyy olla se pieni helisevä järjen ääni täällä kaiken metelin seassa, kannatusta tai ei. Me olemme sentään, liberaalit, se puoli joka ei vaadi kenenkään päitä vadille, omaisuutta riistettäväksi "yhteisen hyvän nimissä" tai muutenkaan kannata minkäänlaista aloitteellista väkivaltaa. Ja silti ne jotka moisia asioita kannattavat tai hyväksyvät ne, löytyy ja heitä kannatetaan. Laajemmassa määrin jopa. Syytä en osaa sanoa, kanssaihmisten mielenliikkeitä kun en häävisti osaa arvioida. Liian ylevä periaateko meillä? Toivottavasti ei, tai sitten kehotan tarkastelemaan omaa arvomaailmaa ja miettimään, mikä todella on hyväksyttävää ja mikä ei.
7#
en tiedä liiasta ylevyydestä, mutta naiivia ajattelua lienee hieman liikaa?
"Voidaan muuten ajatella niinkin, että suuriin mittasuhteisiin kasvanut valtio on tavallaan riippuvainen ihmisten ongelmista. Jotta kymmenet ja sadat tuhannet virkamiehet ja muut yhteiskunnan elätit saavat pitää työpaikkansa, ei olisi hyvä, jos ihmisten ongelmat nopeasti vähenisivät mitenkään merkittävästi. Siksi on aivan luonnollista, että vaikka valtiolla työskentelevät yksittäiset ihmiset pyrkivätkin parhaansa mukaan auttamaan ihmisiä ja tekemään työnsä, valtio-organisaatio synnyttää jatkuvasti lisää ongelmia, esimerkiksi tekemällä nuorten elämästä niin monimutkaista ja vaativaa, että näiden mielenterveysongelmat väkisinkin kasvavat."
Mihin tieteelliseen tutkimukseen tuo olettama perustuu? "Salaliittoteoriat" kaipaisi hieman todisteita, jotta ne eivät jäisi vain sellaisiksi... Mitä esimerkkejä on saatavilla vaikkapa tuosta valtio-organisaation aiheuttamista mielenterveysongelmista, siis ihan kovaa faktatietoa? Jos valtio kerta näkee yksilöt vain tuotantovälineinään niin eikö jo se ajatusmalli kumoa tuon väitämän?
Kurjuuden viikate on toki oikeassa siinä suhteessa, että kaikki auktoriteetit ja toimintamallit pitää voida asettaa arvosteltaviksi ja arvioitaviksi, siitäkait hänen mielipiteessään on kyse? Oman arvomaailmani kanssa olen sinut ja voin "katsoa itseäni silmiin" ja hyväksyä ne ratkaisut, joita olen elämässäni tehnyt. No, se ei kuitenkaan liene asian ydin...
5 #Silariukselle. Tilastollisesti tarkasteltaessa yhden ihmisen tuloksia ei voida yleistää suurempaan populaatioon. Tilastotieteen tulkinnan perusteet olisi hyvä kerrata... Ja, jos sieltä kaupasta haluaa sen kaljan niin kannattaa käydä silloin kun sen saa ostaa, nyt kun nuo lain asettamat myyntiajat on tiedossa ;) Ja kaippa sitä olutta voi aina pitää hieman kotona, jos sitä kuitenkin kuluu. Mistähän johtuu, että keskioluen vapauttamisen myötä alkoholin haitat kasvoivat räjähdysmäisesti?
Jos esim. se alkoholi ei ole elämää säätelevä ongelma niin sen myynnin aikarajojen tai verotuksella tehdyn hinnan kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmia. Ymmärtänet itsekkin, että kaikki ihmiset eivät syystä tai toisesta ole yhtä vahvoja ja heille erilaiset riippuvuudet koituvat lopulta ennenaikaseksi kuolemaksi. Mielestäni lakien laatijoiden ajatusmalli heikoimmassa asemassa olevien suojelemisesta on hyvä ja humaani periaate. Ne/te viisaammat ja vahvemmat pärjäätte joka tapauksessa. Yhteiskunta on sellainen, kun me sen yhteiskunnan jäsenet haluamme sen olevan.
Itseäni toisaalta harmittaa tämä liberaalien ajatusten ehdottomuus. Yksilön vapauksien/ vastuun lisäämisessä on oma järkensä, mutta jääräpäisyys ja kyvyttömyys tai haluttomuus kompromisseihin takaa sen, että asiat ei etene mihinkään.
#8: Minä en ole mikään tilasto vaan yksilö. On äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta kohdella minua ja muita yksilöitä tilaston edustajina. Se on laajempana käsitteenä kollektivismia, jonka sinäkin tuomitsisit jyrkästi, jos sen nimenomaisena instanssina sattuisi olemaan vaikka kuuluminen etniseen vähemmistöön. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että henkilö tuomitaan tai palkitaan omien tekojen ja omien arvojen perusteella, eikä toisten.
Kontekstit katoavat tilastoihin: Keynesin mukaan pitkällä tähtäimellä me kaikki olemme kuolleita. Tämä on toki johdonmukainen sosialismin seuraus, koska se jättää huomiotta sen ainoan kontekstin, joka mahdollistaa arvot ja jolla on arvoa, nimittäin yksilön elämän.
#8: Se, että valtio pitää yksilöitä tuotantovälineinään, ei takaa sitä, että valtio kykenee pitämään tuotantovälineet huippukunnossa. Se on myös mahdotonta, koska ensisijainen ihmisen elämän edellytys on vapaus ajatella ja vapaus toimia. Nämä vaativat oikeuden omistaa itsensä ja työnsä tulokset ja tehdä niillä kauppaa.
Valtion tuotantovälineajattelu on ihmisen "luonnon" vastaista, koska ihmisen ainoa selviytymiskeino on järki. Sosialismi tukahduttaa järjen -- esimerkissäsi minulta on estetty oman järkeni käyttö. Se on alistettu keskushallinnolle, joka on satojen tuhansien muiden käskyjen ohessa päättänyt pelastaa minut aamukahdeksalta ostetulta nautintoaineelta.
Jos jokin yhteisö on tehty yli-ihmisille eli yliluonnollisille ihmisille, se on sosialismi ja komentotalous, ei kapitalismi, joka antaa kyvykkäiden pitää työnsä tulokset ja vaurastua ja aikaansaada tuloeroja. Sosialismi tuhoaa ihmisen mielen, koska se tuhoaa yksilön. Vaaditaan paljon ihmiseltä elää sosialismin ristiriitaisessa maailmassa ja säilyttää järkensä. Se ei ole vähäisimpiä sieluja varten.
Alkuperäinen väite libertarismista yhden ratkaisun mallina oli minun. Tarkoitin sitä, että libertarismi tarjoaa markkinoita ratkaisuna kaikkeen. En sinänsä kiistä sitä, mitä Pasi yllä selittää, haluan vain täsmentää mitä tarkoitin.
Olen itsekin markkinatalouden kannattaja ja ajan valtion roolin supistamista. Näen kuuitenkin perinteisellä yhteisöllisyydellä ja jossain määrin myös valtiolla tietyn roolin julkishyödykkeen tuottamisessa, yhteismaan ongelman ratkaisussa ja markkinahäiriöiden ratkaisussa.
Ajatteluni perustuu aika oleellisin osin tämän vuoden taloustieteen nobelistin Elinor Ostromin 50-vuoden tutkimuksiin julkishyödykkeiden tuottamisesta. Lasken samaan ryhmään antropologi Jared Diamondin, taloustieteilijä Samuel Bowlesin ja ekologi DS Wilsonin.
Tässä on yksi esimerkki tästä ajattelusta:
http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2009/10/elinor-ostrom-etnisesta-di...
Jari (#3), alkoholin kulutuksen vähentäminen ei ole huono tavoite, varsinkaan ongelmakäyttäjien osalta, mutta käytetyissä keinoissa on vikaa. Käytännössä verotus ja rajoitukset eivät merkittävästi vähennä kulutusta (ainoastaan siirtävät sitä halvempiin ja/tai vaihtoehtoisiin tuotteisiin sekä maahantuontiin ja omaan tuotantoon). Tällöin verotuksen ja rajoitusten ainoa käytännön vaikutus (valtion verotulojen lisäksi) on tehdä alkoholin hankkimisesta ja käyttämisestä vaikeampaa niille, joille alkoholi ei ole ongelma!
Alkotaksit, Viinikauppa.com ja laivamatkat Viroon ovat selviä osoituksia siitä, että alkoholin saanti on liian kallista ja hankalaa kotimaassa. Samaan viittaavat kiljun, kotiviinien ja pontikan valmistus, joista ainakin kotiviinit voivat tosin olla ihan hyvä harrastuskin. Huomaa, että ilman verotusta ja rajoituksia näitä vaihtoehtoisia menetelmiä ei tarvittaisi mahdollisesti lainkaan! Rahaa ja resursseja säästyisi järkevämpään toimintaan kuin alkoholin hankkimiseen.
Alkoholin haitat ongelmakäyttäjille ovat suuria, eikä sitä kukaan ole kieltänytkään, mutta verotus ja sääntely eivät niitä haittoja ole ratkaisseet eivätkä ratkaise. Alkoholin kieltämistäkin on kokeiltu niin Suomessa kuin epäilemättä kaikissa muissakin maissa jossain vaiheessa. Toimiko sekään? No ei. Äärimmäinen kollektiivinen "ratkaisu" synnyttää aina vain lisää ongelmia, esimerkiksi kieltolakien tapauksessa seurauksena on aina ollut järjestäytyneen rikollisuuden kasvu. Samoin "lievä" kollektivismi synnyttää aina vain lisää ongelmia, joskaan vastaavasti ei yhtä pahoja kuin äärimmäiset esimerkit, kuten tässä tapauksessa tavallisille käyttäjille syntyvät lisäkustannukset ja hankaluudet.
Alkoholi on vielä siitä jännä asia, että niistä maissa, joissa alkoholia myydään vapaammin, voidaan tehdä havainto ruoan alemmista hinnoista. Onkin esitetty, että tavallisten kauppojen voidessa käyttää alkoholia katetuotteena kilpailu ruoassa on kovempaa ja painaa ruoan marginaalit alas. Jos tämä pitää paikkansa, alkoholin rajoituksista on haittaa myös alkoholia käyttämättömille, sillä tällöin ne nostavat myös ruoan hintaa!
Jari (#8), tuo olettama ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen, vaan se oli vain olettama: "Voidaan ajatella niinkin, että..." Esimerkkejä tuosta toki on saatavilla. Mitähän syitä nuorten mielenterveysongelmiin voisikaan olla?
Ensinnä tulee mieleen korkea nuorisotyöttömyys sekä kasvaneet koulutusvaatimukset. Nämä asiat ahdistavat aikuisiakin, joten miksipä ei nuoria, jotka ovat muutenkin kovin epävarmoja tulevaisuudestaan. Paineet jo yläasteella ja toisen asteen opinnoissa ovat valtavat, jokaisesta tuutista kuulutetaan, että on menestyttävä, menestyttävä ja menestyttävä, jotta pääsee hyviin jatko-opintoihin ja sitä kautta hyvään työpaikkaan, joka ei sittenkään ole kovin varma. Se ahdistaa, se masentaa, se syrjäyttää: mielenterveys on kovilla. Heitetään soppaan vielä pienempienkin ahdistusten tutkituttaminen päälääkäreillä, kun hyvä juttukaveri voisi riittää, niin keitos on valmis ja koko nuoriso on käytännössä enemmän tai vähemmän mielisairas.
Mutta mistä tuleekaan korkea nuorisotyöttömyys? No, valtio. Yleissitovat tessit, korkeat työn sivukulut ja muut keinotekoiset työllistämisen riskit ja kustannukset sattuvat pahimmin juuri nuoriin, joiden ammattitaito ja tuottavuus ovat vielä alhaisia. Jos nuoren tuottavuuden kasvu kannattavalle tasolle kestää puolikin vuotta tai jopa vuoden, hänen palkkaamisensa voi olla varsinkin pienelle yritykselle kestämätön riski.
Entä sitten kasvaneet koulutusvaatimukset? No, valtio. Tavoite suhteettoman suuresta korkeakoulutettujen määrästä on synnyttänyt ylitarjontaa korkeasti koulutetuista, jolloin koulutuksen tärkeys ja vaatimukset kasvavat entisestään vain parhaiden saadessa helposti töitä. Lisäksi ylitarjonnan vuoksi julkisella sektorilla on alettu edellyttää korkeakoulututkintoja (toistaiseksi alempia) yksinkertaisimpiinkin asiakaspalvelu- tai toimistotehtäviin, joissa ennen työskentelivät merkonomit. Samat vaatimukset ovat kasvavassa määrin levinneet yksityiselle sektorille, joskin yksityisellä sektorilla tutkinto ei ole aina ehdoton vaatimus vaan kokonaisuus ratkaisee. Mielenterveysongelmat taitavatkin painottua lukiolaisten ja korkeakouluopiskelijoiden puolelle, viisaasti ammatillisen koulutuksen valinneet pärjännevät paremmin, joskaan tästä minulla ei ole mitään tilastoa tarjota.
No entäs liikapsykologiointi? No... Valtio. Psykologeista on toki pulaa, mutta vain siksi, että psykologeja on ryhdytty vaatimaan kaikkialle peruskouluista lähtien. Tämä lienee osittain jo syntyneiden mielenterveysongelmien seurausta, mutta osittain varmasti myös sen seurausta, että psykologeja alettiin kouluttamaan liikaa muiden korkeakoulutuksien ohella ja heillekin tarvittiin sitten töitä.
Luulen, että osaat jatkaa tästä eteenpäin itsekin.
Jukka Aakula (#11), tarkemmin sanoen libertarismi tarjoaa yksilöiden vapautta "ratkaisuna kaikkeen". Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös vapaita markkinoita, mutta se ei estä ihmisiä pyrkimään ratkaisemaan asioita myös kollektiivisesti. Esimerkiksi osuuskuntamuotoiset kommunistiset tai sosialidemokraattiset yhteisöt voivat olla täysin mahdollisia ja jopa jossain määrin todennäköisiäkin.
Ihmiset voivat siis halutessaan luovuttaa puolet tuloistaan kollektiiville, joka sitten tarjoaa heille palveluita vaikkapa tarpeiden mukaan, kunhan he eivät pakota muita osallistumaan siihen toimintaan. Esimerkiksi Suomesta saataisiin melko libertaristinen yhteiskunta niinkin helposti, että annettaisiin ihmisten valita maksavatko nämä veroja ja saavat niitä vastaan palveluita, jne. Jos sosialidemokraattisella onnelalla on kerran niin suuri kannatus kansalaisten keskuudessa, niin eihän tuohon tarjoukseen edes juuri kukaan tarttuisi, vai mitä? :)
Libertaristinen yhteiskunta voi siis periaatteessa sisältää jopa useita erilaisia yhteiskuntamalleja, kunhan niistä kaikista voi halutessaan poistua. Vasta poistumisen kieltäminen tekee tällaisesta libertaristisen yhteiskunnan sisäisestä epälibertaristisesta yhteisöstä libertarismin vastaisen. Epälibertaristinen yhteiskunta puolestaan ei salli mitään vaihtoehtoisia malleja, vaan ainoastaan kyseisen yhteiskunnan oma malli kelpaa. Jo tämä yksi kriteeri kääntää minun silmissäni vaakakupin ehdottomasti libertarismin puolelle, ja se myös mielestäni osoittaa, ettei libertarismi tarjoa markkinoita ratkaisuksi kaikkeen, vaan sallii myös vaihtoehtoiset lähestymistavat.
Elinor Ostromista löytyy muuten juttua myös CIEL:n sivuilta, otsikolla "Miksi vapaudesta välittävien ihmisten pitäisi iloita Elinor Ostromin Nobel-palkinnosta".
Kiitos,
http://ciel.fi/artikkelit/ostromin-nobel-palkinnosta/ oli kaunis tarina. Ehkä vaan aukeaa huonosti jos ei ole lukenut Ostromin kirjoja.
Yksi käännösvirhe: kerran lukee "and" kun pitäisi lukea "ja" !
Alkoholin terveysvaikutusten vuoksi olisi oikeudenmukaista, että terveydenhuolto ei olisi julkista.
9#
Saivartelu ei muuta tosiasioita. Eikä itkupoykuraivarikaan ;) Jos alkuperäisessä tekstissä puhutaan tilastoista niin kyllä niistä on voitava puhua kommenteisakin. Nimittäin nuo käsitykset alkoholin vaaroista ja haitoista on ihan tilastotiedettä.
Tilastollisesti ihmisellä on sopiva ruumiinlämpö, kun pää on pakkasessa ja jalat uunissa. Silti tilastojen tulkitsemiseksi on olemassa tietynlaiset mallit.
12, 13 #
Kiitos asiallisista vastauksista. Kieltolaki ei toiminut missään päin maailmaa. Alkoholin aiheuttamat ongelmat tuppaavat polarisoitumaan jo muutoinkin ongelmallisiin perheisiin tai yksilöihin. Toisaalta riippuvuus alkoholiin ei katso yhteiskuntaluokkaa, mutta ongelmat ovat yleisempiä alemmissa sosiaaliluokissa.
En itsekkään usko pelkkiin kieltoihin tai muihin rajoittaviin toimiin. Tutkimusten mukaan (kansanterveyslaitos) niillä keinoilla voidaan kuitenkin puuttua alaikäisten alkoholinkulutuksen. Vastuun pitäisi tietenkin olla ensisijaisesti lasten vanhemmilla, mutta valitettavasti monia vanhempia ei kiinnosta pätkääkään, missä heidän lapsensa ovat tai mitä tekevät. mm tälläisiin perheisiin ongelmat sitten kasaantuvat.
Mielestäni on jokseenkin kohtuutonta laittaa lapset kärsimään vanhmmempiensa välinpitämättömyydestä, tai jostain muusta syystä johtuvasta kyvyttömyydestä huolehtia lapsistaan. Tietenkin rajallisten resurssien vallitessa täytyy asioita priorisoida . Lapsisa ja nuorissa on kuitenkin tulevaisuutemme. No nyt mennään taas reippaasti aiheen vierestä...
Toisaalta, jos ajatellaan hieman niin miksi ihmeessä ihmisten pitää juoda yhtenään? Toki kännit tekee joskus ihan hyvää, ei siinä mitään, kun homma pysy hanskassa. Onko ihmisten hallinta omasta elämästä niin heikkoa, että todellisuutta täytyy paeta kemialliseen koomaan? Tai itsetunto niin huono, että selvinpäin ei voida pitää hauskaa. Eipä tämäkään taida ihan aiheeseen osua, mutta ajattelinpahan hieman "ääneen".
10#
Mielstäsi tuloerojen kasvu on hyvästä? No niiden tilastojen mukaan (joista vähät välität?) Tuloerojen kasvu on yksi suurimmista altisteista syrjäytymiselle, alkoholisoitumiselle ja mielenterveydellisille ongelmille. Suomi 2015 ohjelmassa tuloerojen kasvun hillitseminen on yksi keskeinen tavoite. Missäin päin maailmaa ei ymmärtääkseni pidetä tuloerojen kasvua tavoiteltavana ilmiönä. En toki tarkoita, ettäkö ihmisillä ei olisi lupaa vaurastua työllään tai bisneksellään.
#18: Tuloerojen kasvu on arvoneutraalia. Otin sen puheeksi vain siksi, koska vasureille tuloerot ovat se punainen vaate, jonka vuoksi ensisijaisesti markkinatalous tarvitsee reunaehdot. Heidän metafysiikassaan yhden voitto on toisen tappio ja yhden menestys on osoitus menestyjän suorittamasta riistosta. Ja suuret tuloerot ovat osoitus suuresta riistosta.
Nämä ovat kuitenkin täysin irrationaalisia oppeja, kuten vaikka vetoaminen tilastoihin -- jos niihin voisi vedota, oikeudessa pitäisi mennä läpi selite: "Herra tuomari, ryöstin pankin vain, koska tuloero. Minulla ei ollut vaihtoehtoa."
Koska ei ole mitään objektiivista rajaa, jonka perusteella Bill Gatesin omaisuus oikeuttaisi sinut tai minut rötöstelyyn, ei voi myöskään olla oikein rajoittaa Bill Gatesin tai sinun tai minun vaurastumista esim. progressiivisella verotuksella.
19#
Tietenkin on täysin absurdialähteä määrittämään tarkkoja raja-arvoja, joiden perusteella jaetaan ihmiset rikkaisiin ja köyhiin. Tuloerojen voimakas kasvu on vain ollut monesti syynä mm. rikollisuuden lisääntymiseen. Tietenkään köyhyys ei oikeuta varastamaan muiden työllä ansaittua omaisuutta. Joillekkin ihmisille tosin tuo varastaminen saattaa olosuhteiden seurauksena muuttua jokseenkin ainoaksi keinoksi selviytyä. No, sekään ei te siitä oikeutettua.
Faktat huomioon ottaen ja aiemmat tapaukset historiasta tuntien voitaneen sanoa, että suuret tuloerot aiheuttavat yhteiskunnallista levottomuutta. Levottomuudet tasen haittaavat esimerkiksi yritysten toimintamahdollisuuksia. Ranskan muukalaislegioona muuten perustettiin aikoinaan, kun Pariisin kaduille alkoi kertyä paljon työttömiä nuoria miehiä. Heidät koettiin riskiksi yhteiskuntavakaudelle ja heitä alettiin värvätä legioonaan, ja ongelma poistui.
Ilmiö on siis tunnettu jo kauan aikaa, nyt työttömiä ei onneksi laiteta valloitussotiin :) Jos ongelmiin olisikin olemassa joku helppo ja toimiva ratkaisu niin laittaisin heti postia menemään arkadianmäelle, mutta en itse ainakaan tiedä moista.
Tietysti luonnollisin ratkaisu on työllistää ihmisiä ja antaa heille mahdollisuus vaurastua työtä tekemällä. Toisaalta aivan pienimmissä tuloluokissa on aivan sama tekeekö töitä vai nosteleeko erilaisia tukiaisia, sillä käteen jäävä summa on usein melko saman suuruinen...
Rikkauksien kasautumisesta... Dubain Sheikki sanoi taannoin ( 2002 tai 2003) että raha on kuin saharan autiomaan hiekkaa, jota valuu sormien välistä. Hän tarkoitti sitä, että rikkaat rikastuttavat muita. Dubaista kehittyikin merkittävä monikulttuurinen kaupankäynnin keskittymä, jossa ei juurikaan kerätä veroja. Olisiko ollut 6-7% ? En muista varmaksi.
#20: Faktat huomioon ottaen "tuloerojen aikaansaamaan rikollisuuteen" voidaan puuttua rikoslain keinoin ilman armoa, koska rikollisuudelle ei ole oikeutusta tuloeroihin perustuen.
#20: Haastan sinut analysoimaan sitä mekanismia, jolla tuloerot aiheuttavat rikollisuutta.
Itse väitän, että tilastot saattavat enintään tukea tuloerojen kasvamisen ja rikollisuuden samanaikaisuutta, mutta miksi? Mitä esimerkiksi tarkoitetaan tarkkaanottaen tuloerolla? Onko todellakin niin, että 1900-luvun alun teollisuusmogulin tuloero oli pienempi hänen palveluksessa olevaan duunariin nähden, kuin nykyään?
Mitä tarkoitetaan köyhyydellä? Totuus on esimerkiksi se, että kapitalismi peri köyhyyden aiemmilta yhteiskuntamalleilta. Eivätkä yhteiskunnat ole missään hermeettisessä tyhjiössä täysin vapaana vallitsevilta ideologioilta.
Yhteiskunnan ja ideologian välillä on vuorovaikutussuhde, jonka aikavakio on helposti sukupolven tai useamman mittainen. Valistusajan filosofit loivat kapitalismin *individualismin* pohjan 1600-1700 -luvuilla; Se realisoitui USA:n perustamiseen vuosisata myöhemmin. Kant, Marx, Hegel yms. finalisoivat omat teoriansa 1800-luvulla. Niiden hedelmiä alettiin kerätä 1900-luvun alussa. John Dewey rapautti USA:n koululaitoksen 60-luvulta alkaen 1900-luvun alun teorioillaan.
Käsittelen Elinor Ostromia ja sitä miksi en itse ole libertaari tässä eräänlaisena vastauksena postaukseesi: http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2010/04/miksi-en-ole-libertaari-os...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 23 kommenttia