Luottamus talouteen
Kun jotain asiaa taloudessa perustetaan luottamukseen, ollaan rakentamassa maailman epävakainta räjähdysainetta. Pelkästään luottamukseen perustuvat asiat ovat paineen alla herkempiä kuin dynamiitista hikoillut nitroglyseriini. Joskus pieninkin epäilys riittää haihduttamaan luottamuksen ja siihen perustuneen asian savuna ilmaan. Kun jonkin asian taloudessa sanotaan perustuvan luottamukseen, se on todellisuudessa tyhjän päällä.
Nykyisin raha, esimerkiksi tämä yhteinen euromme, perustuu luottamukseen. Me joudumme luottamaan siihen, että rahalla on arvoa vielä tulevaisuudessakin. Jos tuo luottamus menee, myös se arvo menee siinä mukana, puff! Siksi EU:n päättäjät tekevät niin vimmaisesti töitä eurojärjestelmän uskottavuuden eteen, koska se luottamus on todellakin hiuskarvan varassa.
Luottamuksen merkitys nykyisessä rahajärjestelmässä käy paremmin ilmi, kun ajattelemme rahajärjestelmää, joka ei perustu luottamukseen. Mikä tahansa hyödykeraha on nimittäin sellainen. Hyödykeraha toimii hyvin rahana, koska sillä on muutakin arvoa kuin sen käyttöarvo rahana.
Historian aikana esimerkiksi voi on toiminut rahana. Kun siitä aikanaan siirryttiin eteenpäin parempiin, vähemmän pilaantuviin vaihdonvälineisiin, voita omistavat ihmiset eivät jääneet tyhjin käsin: heillä oli edelleen voita, jota pystyi käyttämään vaikkapa leivontaan. Jos voita oli käsissä paljon, sen saattoi myydä edelleen uutta rahayksikköä vastaan.
Suosituimpia historiallisia hyödykerahoja ovat olleet kulta ja hopea. Niilläkin on arvoa rahaominaisuutensa ulkopuolella: niitä voidaan käyttää koruihin, elektroniikkaan, teollisuuden prosesseihin, lääketieteessä, jne. Jos käyttäisimme kultaa rahana ja se yht'äkkiä menettäisi jostain syystä käyttökelpoisuutensa rahana -- esimerkiksi hopean osoittautuessa yksikkökooltaan sopivammaksi -- kultarahat taskuissamme eivät muuttuisi välittömästi arvottomiksi, vaan niille takuuvarmasti löytyisi muita käyttöjä.
Sen sijaan mikä tahansa paperiraha, oli se sitten euro, dollari tai vanha Suomen markka, on täysin tyhjän päällä. Vaikka omistaisit kuinka paljon paperirahaa tahansa, sen menettäessä luottamuksensa sinulla on jäljellä vain kasa lähes täysin arvotonta paperia (sytykkeinä niitä voinee käyttää), tai mikä vielä pahempaa, sarja täysin arvottomia bittejä pankkitililläsi.
Tyhjän päällä seisovalle paperirahajärjestelmälle on toki syynsä, ei siihen sattumalta ole päädytty. Historian aikana nimittäin parhaimmatkin hyödykerahat lopulta aina kaatuivat, sillä ruhtinaat ja valtiaat eivät koskaan olleet tyytyväisiä rahoittamaan menojaan pelkillä verotuloilla. Eivät todellakaan, vaan aina lopulta he alkoivat huijaamaan. Menetelmiä oli useita, joku saattoi esimerkiksi sekoittaa jalometallien sekaan halvempaa metallia tai leikata jokaisen kolikon reunasta hyvin ohuen siivun irti ja sulattaa näistä siivuista uusia kolikoita.
Hyödykerahan väärentäminen on hankalaa ja vaivalloista hallitsijoillekin, ja mikä pahinta, siitä jää aina kiinni. Aina lopulta kansa huomaa, että kolikot painavat vähemmän kuin ennen tai että liikkeellä on eri kokoisia kolikoita, joihin on lyöty sama arvo. Rahan arvo on tällöin muuttunut, sillä esimerkiksi tinansekaisen hopean käyttöarvo ei ole sama kuin puhtaan hopean, eikä 0,9 unssia kultaa ole sama asia kuin yksi unssi kultaa. Ei hyvää voipullaakaan voi tehdä käyttäen voita, josta puolet on sahanpurua. Kun hallitsijat jäivät kiinni tällaisesta rahan raiskaamisesta, vallankumous oli jo lähellä.
Paperiraha on tässä suhteessa ylivertainen hallitsijoiden kannalta, sillä sen väärentämisestä ei voi jäädä suoraan kiinni. Yksikään kierrossa oleva vanha seteli ei siitä muutu, kun uusia seteleitä lasketaan liikkeelle. Kansalaiset voivat saada vihiä rahamäärän muutoksista ainoastaan niiden epäsuorista seurauksista eli lähinnä yleisen hintatason vastaavista muutoksista. Myös hyödykerahojen väärentäminen sai aikaan inflaatiota, mutta se oli pienempää ja lyhytikäisempää kuin paperirahasta seurannut inflaatio, johtuen tietenkin siitä hyödykerahojen väärennysten pikaisesta paljastumisesta.
Paperirahaa kontrolloivien hallitsijoiden tilannetta parantaa entisestään se, että inflaation syyksi on saatu kansalle selitettyä jotain aivan muuta kuin rahamäärän muutokset. Milloin inflaatio johtuu öljynhinnan noususta, milloin ylisuurista palkankorotuksista, milloin mistäkin. Koskaan se ei mukamas johdu rahan määrästä -- päinvastoin, rahan lisääminen talouteen on kuulemma perusteltua, sen riittävyys kun pitää hallitsijoiden mukaan varmistaa. Ja inflaatiota vastaanhan taistellaan muun muassa korkopolitiikalla! Hah hah.
Monet pitävät nykyistä raha- ja pankkijärjestelmää kaiken pahan alkuna ja muuten sinänsä hyvän poliittisen järjestelmän korruption lähteenä. Totuus on kuitenkin se, että sekä raha- että pankkijärjestelmä ovat vallanpitäjien työkaluja. Kuten kirjoitin edellisessä kirjoituksessani, rahoitus on valtioiden ikuinen ongelma, ja rahan sekä pankkien hallinta on tehokas väline rahoituksen järjestämiseen.
Euro on jo kuollut, mutta elää vielä lisäajalla. Viime yönä päättäjät saivat rahalleen ostettua jälleen kerran lisää aikaa, luottamus on jälleen palautettu ja huijaus voi jatkua. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) julistikin kansanvallan ottaneen niskalenkin markkinavoimista. Jos joku tuon jälkeen vielä kehtaa väittää Kokoomuksen olevan markkinatalousmyönteinen puolue, niin hävetköön. Kataisen puoluetoverin, opetusministeri Henna Virkkusen aamulla Twitterissä antama lausunto sen sijaan osuu niin nappiin kuin osua voi: (korostus minun)
"750 mrd megalomaaninen paketti talouden vakauttamiseksi."
Wikipedian mukaan megalomania on psykopatologinen tila, joka ilmenee harhaisina fantasioina vauraudesta, vallasta ja kaikkivaltiudesta, tai pakkomielle mahtaileviin tai pröystäileviin asioihin ja tekoihin. En olisi itse voinut keksiä parempaa sanaa kuvaamaan poliitikkojen asenteita näinä päivinä.
Mutta mitä tulee siihen vakauttamiseen, niin voihan hukkuvakin vaikuttaa vakaalta, jos ulkopuolinen tarkkailija sattuu näkemään hänet juuri silloin, kun hän on saanut ponnistettua päänsä hetkeksi takaisin pinnalle ennen lopullista vajoamistaan syvyyksiin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
PIIGS-maiden pitkät korot edelleen nousussa
Super-Hessu 10.5.2010 11:5 KL ssä
Eli PIIGS maiden pitkät 10 vuotiset korot ovat edelleen nousussa huolimatta EKP:n ja EU:n elvytyspaketista.
SE SIITÄ LUOTTAMUKSESTA!!
http://markets.ft.com/markets/bonds.asp
Kreikan 10 vuotinen tällä hetkellä 17,28% mikä on käsittääkseni korkein noteeraus tämän kriisin aikana. Myös Portugali, Espanja ja Italia nousussa. Ilmeisesti paketti ei riitä vakuuttamaan korkosijoittajia. Tai sitten alkavat haistella jo inflaatiota. Joka tapauksessa tämä korkokehitys jatkuessaan viittaa siihen, että EU:n pelastuspaketille tulee kohta käyttöä.
Tai sitten käy niin, että EKP ostaa nämäkin korot mataliksi, ja jäämme muutamaksi vuodeksi odottamaan EKP:n tasekriisistä kumpuavaa jätti-inflaatiota. Ken tietää, joka tapauksessa pörssien nousu näyttää olevan vain silmän lumetta markkinoiden rauhoittumisesta.
Ei rahalla tarvitse olla mitään hyödykearvoa. Rahan tulee tukea vain ja ainoastaan fyysistä taloutta, jota nykyinen monetaristinen järjestelmä ei todellakaan tee. Vain fyysisellä taloudella on jotain arvoa. Hyödykeraha loisi epädynaamisen talouden.
Kansanvalta ei todellakaan ottanut eilen niskalenkkiä markkinavoimista, koska hedgerahastot ja zombie-pankit ovat edelleen pystyssä. Ei kansanvallan tarvitse luoda mitään luottamusta "markkinoille" (Soros ja muut kannibaalit).
Näin se menee. Hyvin väännetty rautalangasta. Itse en näe tätä luottamukseen perustuvaa järjestelmää sinällään mitenkään ongelmallisena. Kuten itsekin kirjoitit, ei voin,suolan tai jonkin metallin käyttäminen suoraan rahana ole kovinkaan käytännöllistä. Alun perin setelitkin olivat vain kuitteja, jotka olivat lunastettavissa takaisin siihen mikä niiden varantona oli. Uskon vakaasti siihen, että luottamukseen perustuva ”kuittikauppa” voi periaatteessa toimia ihan hyvin ilman kultakantaa tai jotain vastaavaa. Luottamus tähän voi säilyä ainoastaan silloin kun on yleisesti tiedossa ja hyväksytty, että missä raha luodaan ja kuka sitä saa tehdä.
Nyt tämä luottamus horjuu, koska keskuspankkien setelipainot tuntuvat olevan hyvinkin höllässä jokaisen kriisin edessä. Toisin sanoen meidän pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kenelläkään ole valtaa tai mahdollisuutta vaikuttaa rahan arvoon. Minä en luota, valitettavasti.
Heikki (kommentti 2): "Vain fyysisellä taloudella on jotain arvoa."
Totta, ja hyödykerahat (kulta, hopea, voi, osuudet viljapelloista, oravannahat, tai mitä nyt rahana tultaisiinkaan käyttämään) nimenomaan olisi osa tuota fyysistä taloutta.
Tällainen vaahtoaminen on sinänsä vähän turhaa, koska se näyttää perustuvan väärille oletuksille ("stabiili on aina paras vaihtoehto" - osuiko pahasti harhaan?)
Todellisuudessa luottamukseen perustuvat järjestelmät ovat riskeistään huolimatta käytännössä aina tehokkaampia kuin jäykät kaikki petosmahdollisuudet yms. eliminoimaan perustuvat järjestelmät.
Moan moan moan, bitch bitch bitch, eikä yhtäkään käytännöllistä vaihtoehtoa.
Anonymous (kommentti 7): "Moan moan moan, bitch bitch bitch, eikä yhtäkään käytännöllistä vaihtoehtoa."
Minusta on hyvä tapa ensin esitellä ongelma, ja vasta sitten, kun suurin osa keskustelijoista on ymmärtänyt kyseessä olevan onvelman, ryhtyä käymään läpi mahdollisia ratkaisuja.
Jani Korhonen # 4
Fyysiseen talouteen kuuluu yhteiskunnan infrastruktuuri ja sen kyky tuottaa hyödykkeitä. Hyödykerahan käyttäminen on erittäin huono vaihtoehto verrattuna luottojärjestelmään. Rahaa on luotava siten, että se kasvattaa tuotantoa infrastruktuurihankkeiden kautta (Yhdysvaltain rautatiehanke erinomainen esimerkki). Rahalle ei sinänsä voi laittaa mitään arvoa vaan se heijastaa aina yhteiskunnan kykyä tuottaa.
Kaikki valuutat olivat aikoinaan tarkkaan sidottuja kultakantaan, tai kuten englannin tapauksessa hopeakantaan. Setelissä luki, että tätä shekkiä vastaan Yhdistyneiden Kuningaskuntien Keskuspankki antaa paunan Sterling laatuista hopeaa (Pound of Sterling). Silloin oli helppo vallita luottamus, jos hallituksen sanaan edes tässä yksinkertaisessa tapauksessa avoimen velkakirjan kohdalla luotettiin.
Kasinotalous ja luottamuksen horjuminen alkoi nimenomaan siitä, että setelien, noiden avointen velkakirjojen vastikkeista luovuttiin. Dollarin kohdalla se tapahtui lopullisesti Vietnamin sodan aikana, jolloin seteleitä jouduttiin painamaan urakalla sodan "rahoittamiseksi". Metallirahojen alkuperäinen ajatus on nimenomaan ollut se, että niiden metalliarvo on myös niiden nimellisarvo. Rahanuudistuksen aikana 1963 Suomeen tulivat hopeamarkat ja silloin tilannne oli vielä tämä. Markat muuttuivat kuitenkin vajaassa kymmenessä vuodessa nikkelisiksi ja sitten pronssisiksi. Eikä niiden metalliarvo edes silloin enää vastannut todellisuutta.
Kasinotalous on juuri sitä, että pelataan imaginääriarvoilla niin kauan kuin uskalletaan ja sitten loikataan reaaliarvoihin kuten kultaan, kiinteistöihin, jalokiviin, asuntoihin, y.m. Tämä ahneudesta juontuva heiluriliike on ikuinen, se on kuin pokerikierros, jossa rohkein nokittaa kauimmin. Jollekulle aina jää sitten laman tullen se Musta Pekka käteen.
#11. Tosin riittävän suuren Musta Pekka -kortin osuessa kohdalle, talousjärjestelmä voi romahtaa. Neuvostoliitto?
Kyllä kullan arvossakin suuri osa on ilmaa. En valitettavasti osaa heittää lähdettä mutta eiköhän senkin markkinahinta pelkästään kulutushyödykkeitä varten olisi murto-osa nykyisestä. Perustuuko luottamus kultaan vain siihen, että sen arvo on viimeiset vuosituhannet pysynyt suuressa mittakaavassa vakiona ja sitä tullaan kätevyytensä vuoksi käyttämään tulevaisuudessakin? Jos valtion valuuttamonopolit puretaan, tippunee kullan arvo melkoisesti. Tämä menee ehkä vähän aiheen ohi mutta itseä kummastuttaa että miten kultakannassa oleva valtio (USA) pystyi viime vuosisadan alussa pitämään inflaatiota yllä.
Hyvä juttu, mutta sen verran korjaisin, ettei rahana käytetty hyödyke (kulta) perustu arvoltaan pelkästään hyödykearvoonsa, vaan hyödykkeen käyttö rahana tuo sen arvoon oman lisänsä. Esimerkiksi kullan nykyinen arvo ei ole selitettävissä sen hyödykearvolla vaan suuri osa hinnasta johtuu luottamuksesta sen arvon säilymiseen. Tämä on kerrottu toki paremmin Rothbardin teoksessa "Mitä valtio on tehnyt rahallemme?".
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/raha/
Siksi kullankin arvo sisältää luottamusta samoin kuin paperirahakin (luottamusta siihen että toiset luottavat siihen jatkossakin rahana). Ero on se, ettei kullan tapauksessa tarvitse luottaa siihen, että keskuspankit tai joku muu taho valmistaisi kultaa lisää.
Hyvä kirjoitus Matilaiselta, vaikka libertaarien kaikkia näkemyksiä en arvostakaan, mutta rahan kanssa viette näkemyksillänne "neokonnista" kyllä voiton.
Kirjoituksesi loppuosassa oli jopa niin hyvä kuvaus ja havainto, että sitä jatkojalostettiin hieman ;-) Kelvanneeko?
http://hemmokoskiniemi.blogit.uusisuomi.fi/2010/05/10/korruptiopuolueill...
Rahaa saadaan, kun Senaatintorin ja eduskunnan kiinteistöt otetaan arvoiseensa käyttöön.
#13: "Tämä menee ehkä vähän aiheen ohi mutta itseä kummastuttaa että miten kultakannassa oleva valtio (USA) pystyi viime vuosisadan alussa pitämään inflaatiota yllä."
Itse asiassa USA:ssa ei ollut kovin korkeaa inflaatiota viime vuosisadalla. Ei mitään siihen verrattavaa kuin Suomessa. Tietysti palvelujen hinnat nousevat aina suhteessa teollisuustuotteiden hintoihin silloin kun talous kasvaa ja elintaso kohoaa. Tämä johtuu siitä, että monet palvelut ovat sen luontoisia, ettei niitä voi ajallisesti tehostaa (tukan leikkuu, y.m.) ja kun niiden tarjoajat pyrkivät pysymään mukna yleisessä elintason kehityksessa, on selvää, että tältä osin tulee olemaan inflaatiota.
#14: "Ero on se, ettei kullan tapauksessa tarvitse luottaa siihen, että keskuspankit tai joku muu taho valmistaisi kultaa lisää."
Kultaa "valmistetaan" toki koko ajan lisää Etelä-Afrikassa, Chilessä, USA:ssa, Australiassa ja Suomessa. Tässä mielessä ainoastaan Mark Twainin filosofia on oikea: "Paras sijoitus on maan hankinta - sitä ei kukaan valmista lisää". (Siis ainoastaan kiinteistöllä on selaista reaaliarvoa, joka ei ole luottamuksesta kiinni.)
loop (#13), USA:n klassinen kultakanta oli löyhä kultakanta. Esimerkiksi pankkien osalta osittaiskassavaranto oli jo laillistettu 1900-luvun alkuun tultaessa, joskin siitä aiheutui usein bankruneja, kun pankit innostuivat lainaamaan liian paljon enemmän rahaa ulos kuin mitä heillä oli talletuksina sisällä. Tämä ongelma korjautui 1913, jolloin perustettiin Yhdysvaltain keskuspankki, The Federal Reserve, joka ryhtyi pankkien luotottajaksi ja mahdollisti osittaiskassavarannon tehokkaamman hyödyntämisen.
Osittaiskassavaranto (fractional reserve banking) on lyhyesti ilmaistuna petos. Jokaista talletettua dollaria/euroa kohti pankit lainaavat ulos useita uusia dollareita/euroja, sillä normaaliolosuhteissa sinänsä hyvin toimivalla oletuksella, että kaikki tallettajat eivät koskaan yhtä aikaa tule nostamaan kaikkia talletuksiaan. Itse asiassa, talletuksia nostetaan millä tahansa yksittäisellä hetkellä suhteellisen vähän kokonaistalletusten määrästä.
Tällainen toiminta kykenee synnyttämään lievää inflaatiota. Keskuspankin toiminnalla, varsinkin sen jälkeen kun sidokset kultaan asteittain katkaistiin, voidaan saada aikaan huomattavasti suurempaa inflaatiota. Muistaakseni vuoden 1913 dollarin arvo pari vuotta takaperin oli neljä senttiä, nyttemmin varmasti vielä vähemmän.
R.Puustisen (#14) viittaama Rothbardin Raha-kirja on hyvää luettavaa tästä aiheesta, suosittelen ehdottomasti. Jos edellinen iso lama kiinnostaa, suosittelen myös saman kirjailijan America's Great Depression -teosta, joka on luettavissa täältä (PDF). Yhtymäkohdat nykyaikaan ovat vähän turhankin ilmeisiä...
Gagarin (#17), totta, kultaa ja muita jalometalleja kaivetaan ja huuhdotaan jatkuvasti lisää. On kuitenkin huomattava, että määrän vuosittainen lisäys suhteessa jo aiemmin tuotettuun määrään nähden on hyvin pieni, prosentin luokkaa. Jos rahana olisi kulta eikä mikään muu asia (kuten tuottavuus tai väkiluku) muuttuisi, seurauksena olisi prosentin vuosittainen inflaatio, mikä olisi hyvinkin siedettävissä. Siitä (luonnollisesta) inflaatiosta ei seuraisi nousu- ja laskusuhdanteiden kierrettä (boom and bust cycle), joka on väistämätön seuraus paperirahan manipuloinnista.
Ja mitä tulee tuohon paperirahaan, en tarkoita sillä kultakuitteja, vaan fiat-rahaa, jonka takeena ei ole mitään. Tietenkään nykyaikana kulta-, hopea- tai muu hyödykekantainen raha ei enimmäkseen kulkisi sellaisenaan taskuissa vaan paperisina seteleinä sekä sähköisenä rahana, pankki- ja luottokortteina, jne. Ei kultakanta tarkoita teknisistä edistysaskeleista luopumista.
19# Kenellä on valta pakottaa keskuspankit takaisin kultakantaan? Yhdysvaltain hallituksella?
Jouni Snellman (#20), "We the People..."
Ei keskuspankkeja voi pakottaa takaisin kultakantaan, sillä se ei ole niiden tehtävä. Keskuspankin ainoa funktio on ylläpitää väärää rahaa (fiat-rahaa) vallanpitäjien tarpeiden tyydyttämiseksi. Parasta olisi lakkauttaa keskuspankit ja sallia ihmisten valita itse rahansa.
En pidä hyvänä ratkaisuna pakottaa valtiovallan toimesta mitään rahaa, oli se sitten fiat, kulta tai jokin muu. Valtiovallalla ei ole mitään edellytyksiä tietää, mikä olisi paras mahdollinen raha. Voi olla tilanteita, että kultakaan ei ole paras vaihtoehto, vaan se voi olla jokin muu, mikä voi löytyä ainoastaan markkinaprosessin eli ihmisten omien valintojen kautta.
Mutta tietysti valtion säätämä kultakanta on parempi kuin valtion säätämä fiat-raha. Ensin mainittua valtion on vaikeampi käyttää väärin, ja juuri siksi valtiot ovat menneet fiat-rahaan. Jos jätämme rahavallan valtiolle, niin mistä tiedämme, ettei jo heti seuraavalla vaalikaudella katkaistaisi ensimmäisiä siteitä kultakantaan?
Pasi (#18): Petos on vähän turhan vahva sana kuvaamaan osittaiskassavarantoa. Vapaassa taloudessahan se olisi sopimusasia. Tällä hetkellä tilanteesta on vaikea sanoa mitään, koska laissa määrättyjä asioita on suht turha toistaa erikseen sopimuksessa. Siitä tuskin voi olla kovin montaa mieltä paljonko keskiverto pankkiasiakas tiedostaa miten tämä kuvio menee pannessaan rahaa tilille.
Jos ei ole osittaiskassavarantoa, niin pankit toimivat käytännössä varastoina jotka tarjoavat lisäpalveluna vaihdettavia kuitteja "paperirahana". Tällä mallilla he eivät kuitenkaan voi sijoittaa rahaa minnekään, jolloin ko. palveluista on perittävä maksu. Osittaiskassavarannolla asiakas myöntyy siihen, että pankki säilyttää sovitun osuuden ja voi lainata eteenpäin loput, josta maksetaan korkoa. Mitä suurempi tuo eteenpäin lainattava osuus on, sitä suurempi riski, mutta myös suurempi tuotto.
mwf (#22), kyllä se nykytilanteessa on (laillinen) petos. Talletusasiakkaat olettavat (ja pankit lupaavat), että käyttötilien varat ovat nostettavissa täysimääräisinä milloin tahansa. Tämä ei pidä paikkaansa. Sopimuksen sisältö ei ole välttämättä se, mitä paperille tai lakiin on kirjoitettu, vaan sopimusosapuolien yhteinen ymmärrys.
Jos ei ole osittaiskassavarantoa, on määräaikaistalletukset (time deposits). Nämä ovat olleet perinteisesti varoja, joita pankit ovat voineet lainata eteenpäin ja joita tallettaja ei ole voinut nostaa ainakaan ilman erillistä maksua ennen määräaikaa. Määräaikaistalletukset ovat tallettajien antamia lainoja pankille.
Käyttötalletukset (demand deposits) puolestaan alunperin olivat pankin varastoimaa tallettajan rahaa, eikä tallettajan lainaa pankille. Näitä pankit eivät voisi lainata eteenpäin ilman osittaiskassavarantoa, eivätkä pankit maksaisi näille korkoa, vaan pikemminkin tallettaja maksaisi pankille korvausta säilytyksestä ja lisäpalveluista, kuten maksunvälityksestä. Nykyisin kaikki talletukset ovat "tallettajan" lainoja pankille, mistä se talletuskorkokin vihjailee...
Pankkeja ei voida pakottaa takaisin kultakantaan koska se aiheuttaisi fyysisiä rajoituksia rahalle, eli pankit eivät pystyisi haalimaan itselleen niin paljon resursseja kuin nyt. Talouden pääongelma on minun mielestä liian vapaat markkinat ja korot, koska se pakottaa lisämään rahamäärää jatkuvasti, mikä taas vaatii taloudelta kasvua, ja se taas on ongelma niin kauan kuin kyseessä on fyysisistä resursseista.
Ajetaan maailma loppuun kun vaaditaan jatkuvaa kasvua vaikka resurssit ovat rajalliset. Vain siirtyminen virtualisiin resursseihin, tai korkojen rajoittamista, voi pelastaa tilanteen, mutta tämä tarkoittaisi vielä pahempaa "rahojen kanssa leikkimistä" kuin nyt ja vielä isommat riskit.
Talouden todelliset rosvot ovat pankit jotka "leikkivät" rahoilla piittaamatta seuraamuksista ja he ovat saaneet aivan liian vapaat kädet. Siksi ollaan nykyisessä tilanteessa ja tästä on vaikea päästä pois. Milton Friedman oli väärässä, markkinat eivät ole itsesäädettäviä, eivätkä voi koskaan sitä olla. Ainakaan tarpeeksi. Se nähtiin viimeistään tämän laman myötä. Markkinoita pitää rajoittaa ettei ahneus syö itseään ja me veronmaksajat joudutaan pelastamaan pankkeja. He siis vievät rahamme tavalla tai toisella.
Itseasiassa kasvulle ei ole rajoja, vaikka raaka-aineita onkin vain rajallisesti. Tulevaisuudessa kasvun takaa korkeampi jalostusaste. Ensi raudasta tehtiin kuokkia ja miekkoja, sitten traktoreita ja tasteluvaunuja, sitten tietokoneita ja ties mitä hilavitkuttimia. Auringosta riittää energiaa niin paljon ja pitkäksi aikaa kun ihminen maan päällä vaeltaa.
Vapaassa taloudessa energia kanavoituu aitoon kekseliäisyyteen, rajoitetussa järjestelmässä osa energiasta valuu hukkaan, koska osa ihmisistä käyttää kekseliäisyyttään järjestelmän aiheuttamien vinoutumien hyödyntämiseen. Mitä nokkela juristi tai taitava lobbari sinun mielestä tuottaa?
#25
Viestissäsi on muutama ongelma... Kun sanot "Talouden pääongelma on minun mielestä liian vapaat markkinat ja korot" tai "Milton Friedman oli väärässä, markkinat eivät ole itsesäädettäviä, eivätkä voi koskaan sitä olla" väität kyllä suoraan sanottuna melkoista huttua. Nykyään markkinat, eivät ole vapaita ja vielä vähemmän itseään sääteleviä. Ne voisivat kyllä olla ja uskoisin että toimisivat kovastikkin paremmin sillä tavalla.
Miksikö uskon niin, vaikka missään ei ole todisteita? Noh päinvastaisista malleista, jollainen nykyäänkin vallitsee, on kyllä tietoa ja todisteita. Ja niistä kyllä näkee, että ne eivät toimi. Sen nykyinenkin lama todistaa. Lisäksi on yksi tärkeä ero joka erittäin vapaan talouden yhteiskunnassa vallitsee ei-vapaisiin, säädeltyjen talouksien yhteiskuntiin verrattuna. Liberaalit eivät, muista poiketen, edes yritä luoda yhtä, tai muutakaan säädeltyä määrää toimintamalleja. Ideana on se, että ratkaisumalleja on yhtä monta kuin on syteemissä toimijoitakin. Realistinen tavoite ei ole luoda virheetöntä järjestelmää vaan, antaa sellaisen vallita joka kestää virheet mahdollisimman hyvin ja mukautuu niihin nopeasti. Sanovat sitä kaaokseksi, tai anarkiaksi, vaan kannattanee miettiä, ovatko nuo itsessään oikeasti pahoja asioita.
7# Jo Adam Smith suositteli maksukyvyttömien valtioiden asettamista konkurssiin (ks. Experte plädieren bei Staatspleite fuer geordneten Konkurs, wienerzeitung.at).
Eikö tyhjänpäällä seisova raha voisi toimia loppupeleissä mitenkään liberaalisessa/anarkokapitalistisessa maassa? Tarkoitan, että aika hankalaa olisi maksaa hampurilaisravintolassa 0.05mg kultapalalla.
Anonummi (#29), fiat-rahasta luopuminen ei tarkoita sitä, että hyödykerahoja pitäisi välttämättä alkaa kantaa sellaisinaan mukanaan.
Pankit ja muut yksityiset yritykset voivat tarjota asiakkailleen paperirahaa, joka vastaa holveissa makailevia kolikoita ja harkkoja. (Mikä onkin itse asiassa juuri se tapa, jolla paperiraha alunperin keksittiin: setelit olivat varastokuitteja.) Mikään ei myöskään estä pankki- ja luottokortteja, joiden käyttäminen siirtää metalleja pankkien holveissa laarista ja pankista toiseen.
Tutustu esimerkiksi marraskuussa avattavaan Silverbank -palveluun.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 30 kommenttia