Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Pahempaa kuin lama | "Monty Pelerin"

(Tämä on blogistin vapaa käännös pseudonyymi Monty Pelerinin artikkelista "Worse than a Depression".)

Talouskriisin lähestyessä kahden vuoden merkkipaaluaan on selvää, että "tällä kertaa se on erilaista". Harva analyytikko uskoo, että tulemme toipumaan tästä Suuresta Taantumasta tavalla, joka muistuttaa aiempia toipumisia. Useimmat kiistelevät siitä, kuinka kauan toipumisessa kestää (Japanin toipuminen on kestänyt nyt kaksi vuosikymmentä) ja siitä, onko seurauksena inflaatio vai deflaatio. Kahden vuoden jälkeenkin nämä kysymykset ovat edelleen epäselviä.

On ymmärrettävää, miksi toipumisen kesto voi olla kyseenalainen. Vähemmän selvää on se, miksi ekonomistit eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, onko tulossa deflaatio vai inflaatio. Ovathan nämä lopputulemat toistensa täysiä vastakohtia ja ensiarvoisen tärkeää tietoa:
"Uskon inflaatio/deflaatio-asian ennakoimisen oikein olevan tärkeimmän yksittäisen sijoituspäätöksen, joka täytyy tehdä. Se tulee ratkaisemaan sijoitussalkkujen tuloksen seuraavan vuosikymmenen aikana." --Jim Puplava, FinancialSenseOnline, 24.7.2009
Sekä inflaation että deflaation ennustajilla on älykkäitä, perusteltuja argumentteja. Molempien takana on joitakin ihmisiä, jotka eivät "yllättyneet" vuoden 2008 tapahtumista. Kuinka on mahdollista, että älykkäät ihmiset voivat ennustaa niin vastakkaisia seurauksia? Eroavaisuudet johtuvat mielestäni kahdesta tärkeästä lähteestä:

  1. Itse taloustieteen koulukunnista
  2. Aikahorisontista

Taloustieteen koulukunnat

Kukin koulukunta on monimutkainen, eikä niin yksinkertaisesti pelkistettävissä kuin tämä lyhyt käsittely antaa ymmärtää, mutta tässä ovat perusteet:

Keynesiläinen koulukunta uskoo, että kokonaiskysyntä on talouden veturi. Jos kokonaiskysyntä on liian alhainen, syntyy "tuotantovaje" (nykyisen kokonaiskysynnän ero siihen kokonaiskysyntään, joka takaisi täystyöllisyyden). Ja koska kysyntä on "riittämätöntä", hintojen nousupaineiden väitetään olevan mahdottomia.

Monetaristit ja itävaltalaiset puolestaan uskovat, kuten Milton Friedman mielellään totesi, että "inflaatio on aina ja kaikkialla monetaarinen ilmiö". Vaikka nämä kaksi koulukuntaa muuten eroavat toisistaan suunnattomasti, molemmat ymmärtävät rahan olevan inflaation veturin.

Käytännössä kaikki keynesiläiset uskovat tuotantovajeen vuoksi, että nykyisestä tilanteesta seuraa todennäköisesti deflaatio. Keynesiläiset eivät uskoneet 1970-luvun lopun stagflaation olevan mahdollisen: kyseisellä ajanjaksolla oli "riittämätön kysyntä" mutta korkea inflaatio, mikä on teoriassa ristiriitainen käsite keynesiläisyydessä. Heidän jatkuva lisäelvytyksen vaatimisensa viitannee siihen, että "tuotantovaje" on heille edelleenkin keskeinen käsite.

Monetaristit ja itävaltalaiset ovat käytännössä kaikesta eri mieltä keynesiläisten kanssa ja hyvin usein eri mieltä keskenäänkin -- lukuunottamatta rahan kriittisestä roolista taloudessa. Heidän metodologiansa ja rahaprosessinsa eroavat toisistaan, mutta sekä monetaristit ja itävaltalaiset tunnistavat sen mahdollisuuden, että "tuotantovaje" voi esiintyä yhtä aikaa inflaation kanssa.

Aikahorisontti

Nykyinen tieto tukee deflaation ennustajia. Rahamäärä supistuu eikä inflaatiota ole juuri havaittavissa, ainakaan valtion kuluttajahintaindeksin mittaamana. Talouden toipumisesta on niukasti merkkejä huolimatta valtion ja median hehkuttamista hyvistä merkeistä.

Monetaristit ja itävaltalaiset myöntävät sen, että yleinen hintojen nousu deflatoituvassa ympäristössä on mahdotonta. (Alunperin inflaatio ja deflaatio tarkoittivat rahan määrän kasvattamista tai supistamista.) Näin ollen ne, jotka odottavat inflaatiota, odottavat myös rahamäärän kasvua jossain vaiheessa.

Näiden kahden näkemyksen yhteensovittamisesta tuleekin mahdollista, kun sallitaan erilaiset aikahorisontit. Itse asiassa väitänkin kiistan molempien puolten olevan oikeassa -- toisin sanoen, saamme ensin deflaation ja sitten inflaation.

Deflaation perustelut

Financial Armageddon kuvaa valtion toimenpiteitä näin:
"Koko talouskriisin ajan poliitikot ovat keskittyneet asioiden pitämiseen pinnalla kunnes myrsky on ohi. He ovat käyttäneet valtavasti veronmaksajien rahoja yrittääkseen käynnistää kasvua kunnes talous on takaisin raiteillaan. He ovat kannustaneet ihmisiä pitämään uskoa yllä kunnes yritykset alkavat jälleen palkata työntekijöitä."
Olemassaolevan velan hoitaminen on mahdotonta, koska tulot eivät ole tarpeeksi korkeat siihen. Talous ei voi kasvaa tarpeeksi suureksi tarpeeksi nopeasti, jotta tämä ongelma ratkeaisi. Velat hoidetaan jättämällä ne maksamatta (default) tai saamalla ne anteeksi.

Valtio on ollut haluton hyväksymään laskusuhdannetta, lisäten velkaa toivoen synnyttävänsä ihmeen, jota ei voi tulla. Vaarana on se, kuten Financial Armageddon esittää, että oletetut "kunnekset" eivät toteudu:
Mutta mitä tapahtuu sitten, kun jokainen "kunnes" osoittautuu osuneen hehtaaritykillä maalista ohi? Entä jos näkemämme talouden myllerrys ei olekaan syklistä vaan rakenteellista? Jos asia on näin, niin amerikkalaiset tulevat huomaamaan, että odotettujen parempien aikojen sijasta he huomaavat olevansa huonommassa jamassa kuin olivat -- tai ovat.
Lisävelasta on häviävän vähän hyötyä. Velan rajahyöty, suhteessa BKT:n kasvun luomiseen, on jo negatiivinen. Valtio on ampunut kaikki panoksensa. Sillä ei ole mitään keinoja jäljellä, jotka vaikuttaisivat todelliseen tuotantoon mitenkään kestävästi.

Kun talous jatkaa devalvoitumistaan, deflaatiovoimat kasvavat suuremmiksi. Yksityinen sektori jatkaa velkojen karistamista niskoiltaan. Julkinen sektori pyrkii kumoamaan tämän entistä suuremmalla kassavajekulutuksella ja uusilla elvytyspaketeilla. Yksityinen sektori kutistuu nopeammin kuin julkinen kykenee laajentumaan.

Kuinka saamme inflaation

Valtiomme [Yhdysvallat] on moninkertaisesti konkurssikypsä (ks. Spiraling to Bankruptcy), kuten ovat myös Euroopan demokraattiset sosialistivaltiot (ks. Welfare States - R.I.P.). Poliittisista syistä yksikään näistä valtioista ei ole valmis joko leikkaamaan menojaan tai hyväksymään taantumaa. Mish tarjosi kuvauksen sekä USA:sta että Euroopasta (minun korostukseni):
"Euroopalle tuhat miljardia dollaria ei ole tarpeeksi, edes kymmenen tuhatta miljardia ei riittäisi. Ei ole olemassa suunnitelmaa, joka voisi toimia. Mutta se ei estä poliitikkoja yrittämästä. Poliitikot eivät välitä matematiikasta tai logiikasta, tai siitä tosiasiasta, että lisävelan kerääminen ei millään voi olla ratkaisu siihen ongelmaan, että velkaa on jo niin paljon liikaa, ettei sitä voida millään maksaa takaisin."
Olemme todistamassa demokraattisen sosialismin kuolemaa. Yksikään poliitikko ei halua sen tapahtuvan, mutta kukaan ei pysty sitä estämään. Olemme siinä pisteessä, missä Ponzi-huijauksen (suom.huom. pyramidihuijaus) käsite "laajenna ja teeskentele" on jo laajennettu sosiaalivastuiden ja pankkijärjestelmien yli koskemaan kokonaisia talouksia. Olemme lähestymässä sitä tilannetta, jota Ludwig von Mises kutsui nimellä "tuhon nousukausi":
"Ei ole olemassa mitään keinoja estää lopullista, luottolaajennuksen synnyttämää nousukautta seuraavaa romahdusta. Vaihtoehtoina on vain se, loppuuko kriisi aiemmin seurauksena vapaaehtoisesta luottolaajennuksen lopettamisesta, vai myöhemmin lopullisena ja täydellisenä kyseisen valuuttajärjestelmän tuhoavana katastrofina."
Poliittiset pelkurit kautta maailman ovat valinneet Misesin toisen lopputuleman -- "lopullisen ja täydellisen valuuttajärjestelmän tuhoavan katastrofin".

Yksikään valtio ei omaa resursseja jatkaa nykyisten menojen rahoittamista. Kun niiden taloudet surkastuvat, ne tulevat "painamaan rahaa" kattaakseen sitoumuksensa ja elvyttääkseen. Jossain vaiheessa rahamäärä tulee räjähtämään suhteessa saatavilla oleviin hyödykkeisiin.

Olemme nähneet viimeisinä parina vuotena monta "mahdotonta". Valmistaudu seuraavaan -- hyperinflationääriseen lamaan. Se ei ole mahdoton, se ei ole oksymoroni, eikä sen pitäisi yllättää ketään ajattelevaa ekonomista. Se on jo likimain täällä.

Elämäntapasi riippuu siitä, kuinka valmistautunut olet kohtaamaan tämän uusimman, suurimman ja hirvittävimmän Mustan Joutsenen. Tämä peto tulee tuhoamaan kokonaisia talouksia, kaatamaan joitakin hallituksia ja muuttamaan maailmaa.

Herätkää, ihmiset! Poliitikoillanne ei ole mitään aikomuksia estää tätä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

"Herätkää, ihmiset! Poliitikoillanne ei ole mitään aikomuksia estää tätä."

Politiikoillamme ei ole enään mitään valtaa estää tätä. Näin todettiin jo 90-luvulla:

"Politiikka on yhä enemmän kulissien ja illuusioiden luomista. Uuden tulevaisuuden todellisina tahdittajina toimivat monikansalliset yritykset. Kun kirjoittajat kysyvät YK:n entiseltä pääsihteeriltä Boutros-Ghalilta tärkeimpien valtionpäämiesten todellisista vaikutusmahdollisuuksista, pääsihteeri on hyvin skeptinen. Hänen mielestään yksittäisten valtioiden vaikutusmahdollisuudet vähenevät koko ajan, eivätkä edes johtavat poliitikot tiedosta tätä. "Poliittisilla johtajilla ei kuitenkaan ole enää monellakaan alueella todellista itsenäistä päätösvaltaa. Mutta he kuvittelevat, että he voisivat päättää keskeisistä kysymyksistä itse. Minä väitän, että se on silkkaa illuusiota ja kuvitelmaa."

http://yliopistolehti.helsinki.fi/1998_11/kulttuuri.html#MARKKINADIKTARU...

"Yksikään poliitikko ei halua sen tapahtuvan, mutta kukaan ei pysty sitä estämään."

Bernard Connolly 2007.

"Amerikkalaisen AIG-konsernin päästrategin Bernard Connollyn, 59, mielestä rahamaailma on kuin kreikkalaisen tragedian näyttämö. Selvästi voi etukäteen nähdä, että pian onnettomuus on käsillä ja kohtalo vie sankaria vääjäämättä sitä kohti.

Kukaan ei kuitenkaan tee mitään, koska mitään ei voi tehdä."

Bernard Connolly kirjoitti jo 90-luvulla kirjan The Rotten Heart of Europe (Euroopan mätä sydän) ja sai siitä syystä potkut Euroopan komissiolta EU-komission EMS-osaston (EMS = Euroopan rahajärjestelmä) johtajan virastaan."

http://www.uusisuomi.fi/raha/43594-suomen-pankilta-todella-musta-ennuste...

Käyttäjän markok kuva

Kirjoitin asiaa sivuten eilen setelirahoituksesta: http://markok.blogit.uusisuomi.fi/2010/06/06/setelirahoituksen-todennako...

Vaikka hyvinhoidetulla setelirahoituksella tilanne voitaisiin ehkä vielä nollata ja näin lähteä puhtaalta pöydältä uudelleen liikkeelle, ei tämä uusi alkukaan auta perimmäiseen ongelmaan, eli politiikkavetoiseen yli varojen elämiseen.

Itse näen asian niin, että kumpaan päädymme (deflaatio vai inflaatio) riippuu hyvin pitkälti poliittisista valinnoista ja siitä kuinka hyvin nämä valinnat pystytään 'myymään' yleisölle.

Käyttäjän nightwolf kuva

Marko Kivelä (#3):

Aurinko nousee todennäköisemmin huomenna lännestä kuin setelirahoitus onnistuu.

Käyttäjän pekkalampelto kuva

Vihaiseksi tulee kyllä poliitikkoja kohtaan, kun antavat näin tapahtua. Menisit sinä, Pasi, vaikka kokoomuksen riveistä yrittämään eduskuntaan ja yrittäisit siellä puhua niille järkeä.

Toisaalta seikka jää tässä hommassa ymmärtämättä. Valtiot ovat velkaa hirmuisia määriä, mutta kenelle. Jotta voi olla velallisia, täytyy olla myös velkojia. Eikös tämä tule olemaan viime kädessä velkojien tragedia?

Lisäksi, ne jotka pelkäävät, että kansainväliset pankit tulevat perimään kansallisvaltioiden omaisuudet ja orjuuttamaan kansallisvaltiot vasalleikseen, saattavat olla väärässä. Millä lihaksilla nämä kansainväliset pankit käyvät perimässä esim. Suomen julkisen infran omistuksekseen, jos koko valtiontaloutemme ajautuukin konkurssiin ja sama on tapahtunut kaikissa muissa Euroopan maissa? Sellaisessa tilanteessa saattaisi käydä niin, että Suomeen nousisi oma Hugo Chavez, joka sanoo, että "Tämä maa ei ole vastuussa edellisten hallitusten velkatöppäilyistä. Jos tänne mielitte, joudutte kävelemään kuolleen Suomen armeija ylitse."

Kärjistäen: Miten joku 160 senttinen hintelä velkoja saa kovisteltua rahansa takaisin tusinalta persaukisia parimetrisiä korstoja?

Käyttäjän markok kuva

#4
Varsinaisessa kirjoituksessani toin esille noita setelirahoitukseen liittyviä epäilyjäni (en kuitenkaan katsonut aisalliseksi kopsata tekstiä tänne - moinen ei kuulu mielestäni hyviin bloggaus-tapoihin). Mutta pelkään että setelirahoitus alkaa olla ainoa riittävän voimakas konsti jolla länsimaiden velkaantuminen voitaisiin ratkaista - ainakin ainoa poliittisesti mahdollinen konsti.

Tämäkin kirjoittaja vaikenee kuoliaaksi talouden amerikkalaisen koulukunnan (Hamilton, J.Q.Adams, Lincoln, Clay). Taloutta on elvytettävä nollakorkoisella luotolla, joka kohdennetaan infrastruktuurihankkeisiin, tutkimukseen ja tuottavaan (fyysiseen, ei parasiittiseen finanssiuhkapeliin) toimintaan. Luotottajana toimii kansallistettu keskuspankki.

Pekka Lampelto # 5

Pasi Matilainen kannattaa syvää deflaatiolamaa, joka ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Se on vaihtoehto, joka vie koko sivilisaation tuhon partaalle johtuen sen aiheuttamasta sosio-ekonomisesta kaaoksesta.

Maailmaan tulee uusjako. Eu hajoaa, Saksa ei enään jaksa rahoittaa muita, vaan alkaa vaurastumaan itse.

EU jää siis historiaan kokeiluna jolla koko eurooppa ajettiin köyhyyden partaalle ja vain eräät selviävät (suomi ei kuulu näiden joukkoon).

Uusjaon voittajia ovat:

Kiina, Intia, Aasia muutenkin, E-Korea, Brasilia, Urugya, Argentiina, Mexico, Australia, USA, Venäjä. Euroopasta Norja, Saksa, Ranska, Tanska, Viro, Puola.

Häviäjiä:

Koko Afrikka, Suomi, Ruotsi, loppu euroopasta, osa väli-amerikkaa.

Ihan alkuun, kiitos hyvästä suomennoksesta. Onhan tuota asiaa tullut itsekkin pohdittua kerran, jos toisenkin.

Oma reseptini varautumiseen olisi esimerkiksi seuraavanlainen - saa toteuttaa omalla vastuulla ;) Kiinteistöt n.30% käteisenä n.30% kultana n.10% osakkeissa n.30% Tuolloin hajautus estää "menettämästä kaikkea". Inflaatiossa oikeastaan kaikki muu, paitsi käteinen "tuottaa"(osakkeet vähän niin ja näin). Deflaatiossa käteinen on suoranainen Kuningas, mutta muukaan varallisuus ei voi kadota kokonaan (inflaatiossa käteinen voi kadota täysin).

Toisaalta menee talous kumpaan ääripäähn tahansa niin yhteiskunnalliset ja ehkä jopa valtioiden väliset konfliktit tekevät elämästä melkoisen hankalaa, mutta siihen onkin jo hankalampaa yksilön tasolla varautua.

Kun tarkastellaan maailman valuuttamäärän muutoksia niin huomataan, että valtaisasta elvytyksestä huolimatta rahamäärä ei itseasiassa juurikaan kasva. Miksi? Koska rahat menevät velkojen uudelleenjärjestelyihin ja myös arvon alentumiin, jotka kirjataan tappioiksi. Tämähän tarkoittaa, että koko ajan HÄVITETÄÄN julmettuja määriä rahaa, joka on saatu lainaamalla rahaa ristiin... Painokoneiden avulla niin suuria rahamääriä ei edes kerkeäisi painamaan, mutta tietokoneiden ohjelmiin on helppo lisätä nollia sen pilkun eteen ;)

Itse uskon että tulevaisuudessa rahaa syötetään edelleen markkinoille halpojen korkojen avulla ja lopulta rahan määrän kasvu laukaisee inflaation liikenteeseen. Ajoitusta jos pitäisi lähteä olettamaan niin oma veikkaus osuu 2012-2013 välille. Nyt mennään hetki krapularyypyllä, mutta kyllä se selvä päivä tulee vielä ja silloin koskee kovaa :(

Periaatteessa lähes jokainen pystyy varautumaan molempiin vaihtoehtoihin, jos vaivautuu mietimään missä jamassa talous on. Toki aivan rutiköyhät ovat tämän olettaman ulkopuolella. (Suoessa moisia on ehkä muutamia kymmeniä tuhansia siis suhteessa vallitsevaan elintasoon.)

Tulevaisuudessa pankit saattavat olla melkoisia kiinteistöbisneksen jättejä, ainakin vuokramarkkinoilla ;) Siis velat täytyy hoitaa, mutta kova inflaatio ja korkojen nousu tai kova deflaatio ja rahan niukkuus ajavat kyllä monet asuntolainaa ottaneet maksukyvyttömyyteen.

Edelliseen viitaten Taloussanomissa oli jokin aika sitten kommentti, jossa pankin edustaja kommentoi, että pankeille toki riittää kun lainan korot maksetaan. Eli aika moni "omassa asunnossa asuva" onkin todellisuudessa pankin vuokralaisena, mutta kantaa henkilökohtaisesti "rahoitusriskin". Surullisinta tai huvittavinta tilanteessa on se, että ihmiset oikeasti kuvittelevat omistavansa jotain. Ei velkaantuminen EI ole vaurastumisen esiaste.

Hyvinä aikoina säästäneet tekevät omaisuuksia, kun pakkomyynnit jossain vaiheessa alkavat, ellei jotain hokkus pokkus ihmettä tapahdu. Keskiluokka tulee olemaan tämän laman suurin maksaja.

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Edellisestä kommentista onkin jo kuukausia, ja mielelläni seuraisin keskusteluanne aiheesta nyt kun Euroopan tilanne on taas uudenlaisessa pisteessä. Itse olen pohtinut tuota inflaatio/deflaatio-kysymystä vasta hetken - en todellakaan tunne taloutta riittävän hyvin - sillä nyt pitäisi päättää mitä tehdä asunnon myynnistä jääneelle käteiselle (noin 50.000,-). Asustelemme nyt vuokralla ja pistimme uuden asunnon hankinnan jäihin katsoaksemme mihin tilanne menee, nyt ei tunnu järkevältä ostaa kun tarjontaa on niin vähän ja hinnat pilvissä. Jouduimme tilanteeseen ikäänkuin vahingossa, mutta nyt tuntuu että onneksi näin. Sijoituksista yms. emme ymmärrä tarpeeksi, joten mitä te neuvoisitte käteiselle tehtävän? Pelkkä sukanvarsi ei tunnu järin turvalliselta - ei tosin pankkikaan. Tämä inflaatio/deflaatio-spekulointi vaikuttanee päätökseen paljon, mutta oma rajallinen taloustietämys tekee asiasta todella hankalaa. Valistuneita arvauksia perusteluineen otetaan siis mieluusti vastaan :)

Käyttäjän pasi kuva

Vältän sijoitusvinkkien antamista, sillä en ole mikään sijoittaja enkä sitä alaa tunne. Lienee kuitenkin turvallista mainita perussääntö: hajauta, hajauta ja hajauta. Jos itselläni olisi tuon verran ylimääräistä, jonka haluaisin säästöön (mikä on eri asia kuin sijoittaminen; säästämisessä halutaan arvon kutakuinkin säilyvän, sijoittaessa haetaan tuottoa), niin varmaankin noin 10-15k laittaisin kultaan ja/tai hopeaan, 20-25k rahastoihin (koska en osakkeista mitään tiedä), joissa on jokin tuotto-odotus, ja loput, no, en tiedä, varmaankin sokeriin tai johonkin. ;) Kiinteä, velaton omaisuus ei ole kaiken kaikkiaan huono ajatus. Käteistä rahaa, sukanvarressa tai pankkitilillä, en ajattelisi pitäväni kovin paljon, ainakaan kovin kauan.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja