Sinutkin on nyt sosialisoitu!
Kuten jo ennakkoon on ollut puhetta (#1, #2), elintenluovutus on nyt muutettu lailla elintenottamiseksi. Vaikka ainakin toistaiseksi meillä on vielä mahdollisuus ennalta kieltää lakisääteinen elimenryöstö, jää nähtäväksi säilyykö sekään "oikeus" kuinka kauan. Joka tapauksessa sen lisäksi, että puolet ajastamme on verotuksen muodossa sosialisoitu jo ennestään, nyt myös ruumiimme on sosialisoitu. Kuten olen luvannut, tämän päivän koittaessa oma elintenluovutuskorttini kohtaa päiviensä pään.
Iltalehti uutisoi eilen ohjeita elinluovutuksesta kieltäytymiseen. Omalla kohdallani kiellän elinten ottamisen, elleivät omaiseni erikseen anna siihen lupaa. Omaiseni kyllä tietävät, etten vastusta luovutusta, vaan luovuttamiseen pakottamista.
Sinä olet valtion omaisuutta, nyt ja iänkaikkisesti.
Taannoin lakimuutosta perusteltiin sillä, että elinten ”luovuttamista” ollaan helpottamassa tekemällä siitä likimain pakollista. Ihmisen keho on jokaisen ihmisen ensisijainen ja tärkein omaisuus. Kun se sosialisoidaan valtiolle, ennen tai jälkeen kuoleman, niin ei voida puhua mistään muusta kuin orjuudesta. Pakkoluovutuksen (vaikka siitä voikin erikseen kieltäytyä, jos ennen kuolemaansa ehtii ja tietää) puolustaminen on orjuuden puolustamista. Ovatko kansalaiset valtiolle vain karjaa? (Video linkin takana on mainio.)
Elinten ”luovutus”
Tämä kysymys on todellakin periaatteellinen. Itse pidän yksilön koskemattomuutta niin tärkeänä, että sen tulee koskea myös aivokuollutta ja täysin kuolluttakin. Jos siitä lipsutaan, mennään hyvän matkaa sitä vaarallista tietä, joka kyseenalaistaa lopulta myös elävien oikeuden koskemattomuuteen. (No, tämä pointti on tosiaankin akateeminen, sillä nykyisinkin yksilöiden koskemattomuutta loukataan monin tavoin, verotuksella, asevelvollisuudella, ja niin edelleen. Se ei kuitenkaan ole mikään perustelu loukata yksilöitä lisää.)
Sallimusolettama ei myöskään ole edes ainoa ratkaisu siirtoelinpulaan.
Jos kerran 90% väestöstä on valmis elintenluovuttajaksi, niin pelkästään aktiivisella kampanjoinnilla on varmasti saatavissa merkittäviä lisäyksiä luovuttajien määrään. Oman elintenluovutustestamenttini allekirjoitin 11.3.2002 hammaslääkärikäynnin odotustilassa seinäjulisteen innoittamana. Entä jos joku asiasta huolestunut kansalaisjärjestö ryhtyisi vaikkapa feissaamaan asian tiimoilta?
Nykyisten rajoitusten purkaminen olisi myös askel eteenpäin. Jos elintensiirroilla saisi tavoitella taloudellista hyötyä, ihmiset (yrittäjät etunenässä) myös keksisivät innovatiivisia keinoja saavuttaa sitä ilman, että uhraukset olisivat suuremmat kuin saatava hyöty.
Esimerkiksi vakuutusyhtiöillä olisi kannustin hankkia edullisia siirtoelimiä sairausvakuutusasiakkailleen, jolloin yhtenä lähteenä voisivat olla yhtiön henkivakuutusasiakkaat, joita yhtiö voisi kannustaa lisäkorvauksilla edunsaajille tai alennuksilla vakuutusmaksuihin, jos asiakas suostuu elintenluovutukseen aivokuolleena tai muuten kuolemaisillaan.
Tämä myös kannustaisi löytämään tehokkaampia ratkaisuja elintenluovuttajien löytämiseksi muiden potilaiden joukosta.
Kolmas näkökulma on bioteknologia. Joitakin siirtoelimiä on jo saatu muilta eläimiltä ja elinten suoranainen kasvattaminenkin kehittyy jatkuvasti. Elintenluovutuksen sallimusolettama olisi jopa haitallinen tämän teknologian edistymisen kannalta, sillä se laajentaisi siirtoelinten huomattavan edullista saatavuutta ja tekisi monet teknologiahankkeet kannattamattomammiksi.
Teknologian kehittymisessä on kuitenkin potentiaalia vapauttaa meidät lopulta kokonaan elintenluovuttajien tarpeesta, jos ja kun siirtoelimen tarvitsijalle voidaan joskus kasvattaa uusi elin hänen omista soluistaan. Tällaisen teknologian kehitystä ei kannata ehkäistä tuhoamalla sen markkinoita.
Jos siis lähdetään sinne jonkun peräänkuuluttamalle utilitaristiselle linjalle, niin suurin kokonaishyöty lienee saavutettavissa nimenomaan tuon teknologisen kehityksen kautta, eikä kenenkään oikeuksia tarvitse rikkoa. Toki teknologian kehitystä voi joutua odottamaan, siksi siirtoelinten vapaaehtoisia markkinoita ei pitäisi estää. Ihmiskauppa ja ihmisten vahingoittaminen näiltä saatavien elinten vuoksi olisi silti edelleen väärin, joten se ei ole mikään perustelu elinkaupan kieltämiselle.
On siis tärkeää huomata, että nykyinen siirtoelinpula johtuu olemassaolevista rajoituksista eli valtion omasta toiminnasta.. Jos elinkauppaa ei olisi kielletty ensinkään, pulaan olisi jo löytynyt markkinaehtoinen ratkaisu.
Uusien säännösten (tässä tapauksessa sallimusolettaman) luominen olisi vain purkkaratkaisu, joka synnyttäisi omat ongelmansa, kuten elintensiirtoja hyväksymättömien harvojen oikeuksien ja todennäköisesti myös uskonnollisten tunteiden loukkaamisen. Seuraavaksi sitten varmaan säädetäänkin uutta lakia, joka vapauttaa jotkut nimeltä mainitsemattomat uskontokunnat sallimusolettamasta (ellei tuo nykyinen sitä jo tee) ja oltaisiin entistä monimutkaisemmassa tilanteessa.
PÄIVITYS: Enpäs muistanut tätä vanhaa kirjoitustani heti: Elinkauppa poistaa elinsiirtojonot. On siis olemassa parempiakin vaihtoehtoja, kuin pakotettu salliminen.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
tää onkin vaikea aihe. Toisaalta nyt sitten varmaan on kauhee ylitarjonta kaikenlaisista elimistä ja saadaan aikaan jonkunlainen elipankki. Tarvitaan tietenkin isohko organisaatio sitä ylläpitämään ja hienot tilat jonnekkin Helsingin rannalle.Miten nyt voi tietää pääsenkö eturiviin luovuttamaan vai meneekö joku parempikroppainen heittämällä ohi?Tästä tulee kyllä nyt paineita.Laittaisko kiellon merkiksi tatuoinnin johonkin, otsastako löytyisi parhaiten vai mihin sen tikkaisi? Ja mitkä elimet tässä nyt on menossa?Halutaanko tässä nyt tehdä Maurista palapaisti ja tarkoittaako tämä nyt että Mauri on työnsä tehnyt ja Mauri saa mennä, sitäkö tässä nyt haetaan?
Ajatus että joku pedari tai muu paskiainen saisi minulta elimiä ei juurikaan innosta. Taidan pelata varman päälle ja kieltää elinteni luovutuksen.
Unohttu! Muistakaa että tämän sosialisoinnin suortti OIKEISTOHALLITUS!
Onko niin kauhea ajatus, että voisit pelastaa jonkun hengen vielä sen jälkeen olet itse kuollut?
Esa Mattila (#4), ei ole, ja tietäisit sen, jos olisit lukenut kirjoitukseni kunnolla. Mutta siihen pakottaminen on kauhea ajatus.
Pasi J. Matilainen voisi ehkä syventää aihetta ja todeta, että tämä sosialisointi johtui Euroopan unionin elinvaihdosta, joka toimii hyvin vain Espanjassa. Tämä on osa länsi-integraation syventämistä.
Luovutettu elin saattaa olla hyväksi saajalleen vaikka saaja olisi valittu poliittisesti tai taloudellisesti katsoen väärin perustein.
K-Veikko (#7), totta, sitähän ei liene ole kukaan kieltänytkään. Hyvä ettet yrittänyt väärentää allekirjoitustani tuohon kuvamanipulaatioosi. :-)
#4: Se olisi mahtavaa, edellytyksella, etta sen voi tehda vapaaehtoisesti ja voittoa tavoitellen. Pelkastaan luovutuskortin tayttaminen on edun tavoittelemista, koska silla voi ostaa sosiaalista paaomaa. Lakimuutos poistaa tamankin vahaisen mahdollisuuden teeskennella parempaa ihmista, kuin on...
Huomauttaisin, etta pakkoluovutukset eivat alenna siirtoelinten hintaa, vaan saattaa jopa nostaa sita, koska kelvollisten elinten maara saattaa hyvinkin suhteellisesti pienentya sen jalkeen kun luovuttajajoukko ei ole enaa valikoitunut.
Jos kustannukset olisivat huolenaihe, todellakin vain vapaa markkinatalous ja mahdollisuus tavoitella voittoa kirjaimellisestikin elintarkeilla asioilla voi tarjota ratkaisun.
""Lakimuutos poistaa tamankin vahaisen mahdollisuuden teeskennella parempaa ihmista, kuin on…"
Mutta nyt saa teeskennellä huonompaa. Itse kiellän käyttämästä sydäntäni ja keuhkojani kuolemani jälkeen. Kai pitää maksankin käyttö kieltää:
http://petun.blogit.uusisuomi.fi/2010/08/02/90-hyvaksyy-elinsiirrot-laki...
Mutta nythän siis lähtökohta on, että elimet menevät uusiokäyttöön jos ei voida olettaa, että luovuttaja olisi elintensä käyttöä elinaikanaan vastustanut. Käsittääkseni asia kuitenkin siis edelleen tarkastetaan omaisilta, että onko mahdollisesti jollakin tapaa kieltänyt...
Suurin ongelma mielestäni on se, että meillä lienee satojatuhansia aikuisia jotka eivät tiedä koko lainmuutoksesta yhtään mitään. Tosin eivät he tietäneet mitään aiemmastakaan laista. Ja on joukossa tietysti niitäkin jotka eivät tiedä mistään mitään.
#3,
"Unohttu! Muistakaa että tämän sosialisoinnin suortti OIKEISTOHALLITUS!"
Suomen: OIKEISTO == KESKUSTA == VASEMMISTO == KONSENSUSSOSIALISMI
Emme halua libertaarien aivoja emmekä peniksiä. Ne ovat liian pieniä.
Kysymys anarkokapitalistille:
Jos satun kuolemaan kaverini takapihalle (jonne olen siis siirtynyt kaverin kanssa yhteisymmärryksessä vapaana ihmisenä), niin tulisiko ruumiini siirtyä samalla hetkellä hänen omaisuudekseen?
Katsooko valtio omistavansa yksityisen ihmisen tilat, mikäli vain heillä on oikeus tulla noutamaan hajoavan biomassani kaverini pihalta?
#13:
Riippuu täysin siitä, miten kuollut henkilö on itse määritellyt omistusoikeuksiensa siirtymisen kuolemansa jälkeen, ja siitä tunnustaako pihan omistaja tätä omistusoikeutta ja sen siirtoa. Jos kaverisi ei tunnusta, vaan on vihamielinen ihmissyöjä, niin sinun on parempi harkita kaverisi tarkemmin, ennen kuin menet heidän pihoilleen. Jos kaverisi taas haluaa toimia ympäröivän yhteiskunnan kanssa, noudattaa hän sopimuksia omistusoikeuden kuolemanjälkeisestä siirrosta, tai ei alun perinkään päästä sinua piahllensa kuoleskelemaan. Jos sinä ja kaverisi olette eri oikeuslaitosten asiakkaita, jotka eivät kykene sopimaan tällaista riita-asiaa, antaa sinun oikeuslaitoksesi/sovittelupalvelusi/vakuutusyhtiösi sinulle matkustusvaroituksen kaverisi pihalle. Yhteiskunnan tuottavuuden kannalta on kuitenkin parempi, että ihmiset tulevat keskenään toimeen, ja saman mieliset ihmiset ystävystyvät keskenään, niin on hyvin todennäköistä, että teidän oikeuslaitoksillanne on valmis keskinäinen sopimus toisten pihoille jätetyistä raadoista.
Ottaisit siis samankaltaisen riskin, kuin matkustamalla ulkomaille, että vaikka Ruotsin kuningas vie sinulta munuaiset kuollessasi, eikä Suomen valtio pysty niitä saamaan takaisin suomalaiseen elinluovutukseen.
#8. Pasi J. Matilainen "allekirjoitusta"
Jaa, digitaalista allekirjoitustako tarkoitat?md5sum pasim.png
4c28e40c7288626924d4e088ebd36c38 pasim.png
sha1sum pasim.png
d2b91a0aa3ba279b6c3ba69151163b3dfb9fb815 pasim.png
Onko henkilöllä suurempi oikeus omaan kuvaansa kuin kuvaan omasta allekirjoituksesta?
#0:"Itse pidän yksilön koskemattomuutta niin tärkeänä, että sen tulee koskea myös aivokuollutta ja täysin kuolluttakin. Jos siitä lipsutaan, mennään hyvän matkaa sitä vaarallista tietä, joka kyseenalaistaa lopulta myös elävien oikeuden koskemattomuuteen."
Slippery slope -argumentti on ilmeinen argumentaatiovirhe. Mainitsemasi seuraus ei ole looginen, eikä edes muuten ilmeinen.
Se että 90% kannattaa elimiensä luovuttamista, on hyvä syy tehdä se helpoksi. Toisekseen virhe argumentoinnissasi on, että siinä kajotaan yksilön koskemattomuuteen. Kuitenkin edelleen jokainen voi kuitenkin kieltää elinten luovuttamisen, joten mitään sosialisointia ei ole tapahtumassa.
Tomas (#16), olen eri mieltä. Utilitarismin tapauskohtainen soveltaminen (joka nykyisin on vallalla) sanelee myös sen, että esimerkiksi terveeltä, elossa olevalta henkilöltä pakolla otettu "ylimääräinen" munuainen on hänelle pienempi haitta kuin sen pelastaman henkilön saama hyöty.
Tätä ei ole vain vielä saatu (eikä tosin ole vielä yritettykään) väestölle markkinoitua, mutta jos (niin, tässä on ehtolause) tällaista mahdollisuutta joskus halutaan ajaa, se tulee olemaan helpompaa, jos ja kun kuolleilta on jo viety koskemattomuus. Ehdotettu muutos on siis pienempi. Tämä on hyvin yleinen tapa kehittää lainsäädäntöä nykyisin, pikkuhiljaa hivuttamalla. On siis hyvin perusteltua käyttää slippery slope -argumenttia tässä. Missäs muuten se edellisen ketjun "argumentaatiovirheen osoittaminen on argumentaatiovirhe" -kaveri nyt on?
Pitäisi vissiin lieventää Facebookin yksityisyysasetuksia, kun sielläkin jo tänään jauhettiin tästä samasta, mutta toistetaan nyt julkisemminkin: totta, jokainen voi edelleenkin kieltää elinten luovuttamisen, jos vain tietää, että se pitää kieltää. Vaikka tässä onkin vain muutettu elinluovutuksen/-ottamisen oletusarvoa luonnollisesta järjestyksestä (henkilön keho on hänen omaa omaisuuttaan ja kuoleman jälkeen hänen perillistensä omaisuutta) sosialistiseen järjestykseen (ruumis on kuoleman jälkeen yhteiskunnan omaisuutta [ja sitä ennenkin toki, mutta se ei liity tähän]), niin se rikkoo niiden [harvojen?] oikeuksia, jotka vastustavat elinluovutusta ja jotka eivät tiedä oletusarvon muuttumisesta.
Jos henkilö on tietoinen uudesta laista, niin elinluovutuksen kieltämättä jättäminen on sen passiivinen hyväksyntä. Jos voidaan olettaa varmaksi, että kaikki ovat tietoisia uudesta laista, niin silloin laki ei sinänsä olisi ongelmallinen yksilönoikeuksien kannalta. Sellaista olettamaa ei kuitenkaan voida realistisesti tehdä, vaikka kansalaiset olisivat kuinka velvollisia tahansa tuntemaan kaikki lait. Toisaalta, mistä muuten voidaan tietää, että tiesikö kuollut henkilö siitä, että elinluovutus piti halutessaan kieltää vielä eläessään?
Olen -- näemmä monien harmiksi -- sen verran idealistinen, että mielestäni yhdenkään ihmisen -- oli hän sitten kuka tahansa -- luonnollisten oikeuksien loukkaaminen ei ole oikein, siitä mahdollisesti muille koituvista suuristakin hyödyistä huolimatta.
Et voi tosissasi väittää, että kuolleella ruumiilla olisi oikeus
elimiinsä. Millä tavoin kuollut ruumis voi omistaa itse itsensä tai
valvoa/ajaa oikeuksiaan? Jenkki heittäisi "gibberish".
Kuollessani ruumiini on vain kasa atomeita eikä mitään muuta (itse
persoona katoaa). Se mitä ruumiille kuoleman jälkeen tapahtuu on
käytännössä täysin yhdentekevää. Jos valtio sosialisoi ruumiini, niin
onko sillä todellisuudessa mitään väliä? Tietysti kaikkien ruumiiden
tutkiminen ja elinten irrottaminen niistä valtiollisesti voi olla
hyvinkin tehotonta, mutta on ihan mieletöntä puhua jostain
"sosialisoinnista", kun et tavallaan puhu oikeastaan kehenkään
yksilöön kohdistuvasta toimenpiteestä.
Vielä vakavammaksi tämä ongelma käy, jos mietit, mitä muuta yksilöltä
katoaa tämän kuoltua: kuolleella ei ole haluja, tavoitteita,
velvollisuuksia tai kuollut ei kykene tosiasiallisesti ratkaisemaan
minkään vaihtoehtojoukon väliltä. Jos kuitenkin elävänä päätän
luovuttaa kuolemani jälkeiset ruumiini omistusoikeudet vaikkapa
sukulaislapselle, niin siinähän luovutan. Tai voin luovuttaa ruumiini
oikeudet vaikka jollekin firmalle. Jos ja kun kuolen, niin ruumiini on
käytännössä kenen tahansa hyödynnettävissä ja käytettävissä. Jos
valtio saa elimeni, niin what's the problem? Yksilöllä pitää tietysti
olla vaihtoehto valittavanaan: valtio, maaperä, sukulaiset, tutkimus
tai myynti.
Sosialisti (#18), en tosissani väittänytkään, että kuollut ruumis omistaa itse itsensä. Väitin -- ja väitän yhä -- tosissani, että omistusoikeus kuolleen ruumiiseen siirtyy luonnollisesti hänen perillisilleen. Tämä elinluovutusolettama on käytännössä ruumiiseen kohdistuva 100% perintövero, jonka voi välttää tekemällä testamentin.
Myös kuolleen talo on vain kasa atomeita sekä ennen että jälkeen hänen kuolemansa, pitäisikö senkin olla kenen tahansa hyödynnettävissä ja käytettävissä?
Jos et väitä ruumiin itse omistavan itseään, niin ruumiilla - tai ruumiin sukulaisilla - ei ole mitään "luonnollista" oikeutta siirtyä seuraaviksi omistajiksi ellei asiasta ole erikseen sovittu etukäteen. Ruumis on lähtökohtaisesti default-tilassa, joten kuka tahansa voi tehdä claimin ruumiin omistukseen; omistajaksi voi siirtyä kuka tahansa, kyse on "ensimmäisestä omistajasta". Jos löydän ruumiin kadulta, niin omistusoikeuden tulisi luonnollisesti siirtyä minulle ellei yksityishenkilön tahto ole ollut jotain muuta.
Perintöverotuksen tehokkuudesta voi olla tietysti montaa mieltä, mutta kuten todettua, sen voi välttää ilmoittamalla asiasta tavalla tai toisella. Tämä tietysti synnyttää ylimääräistä vaivaa ja ei ole Pareto-optimaalista. Jos ilmoitan, teen tahtoni tunnetuksi, mutta käytännössä mikään ei velvoita kunnioittamaan kuolleen ei-itsensä-omistavan ruumiin tahtoa. Kuolema tavallaan nollaa kaikki oikeudet, vaikka saattaakin pitää sopimukset voimassa. Tämä on sekä lakiteknisesti että filosofisesti äärimmäisen vaikea ongelma, koska ruumiin edut eivät käytännössä ole pääteltävissä mistään muusta kuin papereista. Sama koskee myös niin puhe- ja kirjoituskyvyttömiä, aivokuolleita kuin myös vakavasti kehitysvammaisia.
Kuolleen talo on luonnollisesti "kenen tahansa hyödynnettävissä ja käytettävissä" ellei asiasta ole erikseen sovittu. Jos minä ja sinä päättäisimme Elma-mummon kuoltua ottaa tämän talon haltuumme, niin niinhän me sitten tekisimme; valtiottomassa tilassa resurssiallokaatio tehostuisi huomattavasti.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Tästä riittää paljon pohdittavaa. Laitan vielä pari kysymystä kommentteihin liittyen.
#19:"...en tosissani väittänytkään, että kuollut ruumis omistaa itse itsensä. Väitin — ja väitän yhä — tosissani, että omistusoikeus kuolleen ruumiiseen siirtyy luonnollisesti hänen perillisilleen. Tämä elinluovutusolettama on käytännössä ruumiiseen kohdistuva 100% perintövero, jonka voi välttää tekemällä testamentin."
Jos ajattelet näin, pitäisi lainsäädännön olla sellainen, että kuolleen tahdolla ei ole mitään laillista merkitystä sen suhteen, mitä ruumiille tapahtuu. Ajattelusi mukaan kuolleen oikeuksia ei loukata, koska hänellä ei ole oikeuksia. Hänellä ei ole oikeuksia, koska häntä merkityksellisessä mielessä persoonana ei ole.
Ainoastaan ruumiin perivät omaavat oikeuden tehdä mitä haluavat ruumiille. Näin itse asiassa, jos henkilö saa lain mukaan määrätä sitovasti mitä hänen ruumiilleen tapahtuu kuoleman jälkeen, laki on ruumiinperijöiden oikeuksien vastainen, koska vain perijöiden oikeudet ratkaisevat?
#17:"Jos henkilö on tietoinen uudesta laista, niin elinluovutuksen kieltämättä jättäminen on sen passiivinen hyväksyntä."
Jos kuolleella ei ole oikeuksia, koska henkilö lakkaa olemasta, niin mitä merkitystä on sillä, mitä hän on elinluovutuksesta sanonut?
Sosialisti (#20), totta, olet oikeassa, valtiottomassa tilassa mikä tahansa omistajan kuollessa orvoksi jäänyt omaisuus olisi kenen tahansa vallattavissa, kuolleiden ruumiita myöten, ellei niistä ole aiemmin muuta sovittu (jolloin ne eivät jää orvoiksi). Se ei kuitenkaan oikeuta tai mahdollista sitä, että yksi taho yksipuolisesti julistaa, että "all your bodies are belong to us", jos asianosaiset eivät itse etukäteen muuta ilmoita; kyllä sen valtaamisen täytyy olla aktiivinen toimenpide.
Tomas (#21), tuota aiempaa kommenttiani on tietysti hyvä tarkentaa siten (mikä on itselleni itsestäänselvyys, joita ei tietenkään aina tule erikseen mainittua), että perillisiä ovat vainajan vielä eläessään sellaisiksi määrittelemät. Jos vainaja ei perillisiä ollut ajoissa määrittänyt, hänellä ei sellaisia myöskään ole ja hänen omaisuudestaan tulee orpoa eli se on kenen tahansa vallattavissa. (Näin siis valtiottomassa tilassa, lakihan asettaa tiettyjä oletusarvoja tämänkin suhteen.) Sosialisti (joka ei taida oikeasti olla sosialisti?) kommentillaan #20 muistutti hyvin, että tällaiset "itsestäänselvyydet" pitäisi muistaa mainita.
Perijöiden oikeudet perintöön muodostuvat siis vain siitä, että henkilö on eläessään niin päättänyt. Kuolleiden tekemien päätösten ja sopimusten kunnioittaminen on tietysti oma kysymyksensä ja muistaakseni siitäkin on joskus tämänkin blogin kommenttiosioissa, krhm, keskusteltu...
Kun valtio on ottanut minusta kaiken tarvittavan niin mitähän sille lopulle ruumiille tapahtuu?
Meinaan, että ei kai sitä perillisten riesaksi heitetä?
Mulla olis tuolla pari autonraatoa, josta oon ottanu tarvittavan.
Pitäisköhän käydä kippaamassa ne eduskunnan portaille?
Niin tämä on aika vaikea kysymys, mielestäni asia voitaisiin tehdä näin:
Lukioissa, korkeakouluissa yms. mentäisiin kysymään ihmisiltä haluavat he elintenluovuttajaksi (minäkin kannatin tätä ideaa, ei ollut tosin mitään hajua mistä koko kortin saisi), veikkaan että 90% haluaisi.
Toisaalta kun olet kuollut olet kuollut eli sinua ei enää ole, joten ei hirveästi enää silloin kiinnosta. Enemmän harmittaa tämä nykyinen "karja" kulttuuri, tiedän etteivät ihmiset usko libertarismin toimivan, koska "ihmiset ovat tyhmiä" kukaan ei ole tyhmä keskimääräinen älykkyys on 100, ihmiset ovat selviytyjiä, se on vaan holhousyhteiskunta joka antaa illuusion, että meistä "huolehditaan" kun tosiasiassa valtio jalostaa ja ohjaa meitä suuntiin mitä emme halua, mutta ei voi mitään koska johtajilla on "visio".
Oletko jossakin jo ehtinyt esittelemään kantaasi luonnollisista oikeuksista?
Kysyn kun en ole tätä blogia aiemmin lukenut.
"Joka tapauksessa sen lisäksi, että puolet ajastamme on verotuksen muodossa sosialisoitu jo ennestään, "
Niillä maksetaan sinun lastesi lapsilisät ja päivähoito. Jyväskylän höpönassu taas vauhdissa
Itse näen homman lähinnä malliesimerkkinä pyrkimyksestä korjata valtion epäoikeutetun kontrollin aiheuttamia ongelmia lisäämällä sitä kontrollia. En halua vähätellä Pasin turhautumista, mutta jos markkinatilanteessa elimiä luovutettaisiin enemmän, ja tämä laki johtaa samaan, onko tämä SE taistelu joka kannattaa valita? Olisin kyllä tyytyväinen jos vaikkapa verotuksesta (= ELÄVÄN tai TULEVAN ihmisen elämää varastaminen) voisi kieltäytyä kantamalla asianmukaista korttia :)
#27: Tilastollisesti suomalaisen työntekijän lapsilisiin, työttömyyspäivärahoihin, opintotukiin ja eläkkeisiin riittäisi hänen työelämänsä aikana otettu 400 euron vero; Tämäkin on toki väärin, koska valtion osuus toiminnassa tuottaa vaikutelman siitä, että ihmiset eivät yksin osaa huolehtia itsestään eivätkä itse elätä itseään.
# 27 Kerrohan himodemari, miksi en ole oikeutettu verovähennyksiin siitä syystä, etten nosta lapsilisää/-lisiä?
Kaltaistesi vuoksi siirryn vielä jonain päivänä jonnekin "veroparatiisiin". Se kun on ainoa toimiva tapa äänestää niin, että sillä omalla äänellä olisi jonkinlaista merkitystä.
#27,
No kyllähän väkivalta siinä tapauksessa on oikeutettua, jos sitä tehdään lasten, vanhusten ja varsinkin virkamieseliitin hyväksi.
Onko vanhalle demarille tullut mieleen, että lapsista ja vanhuksista huolehditaan myös ilman väkivaltaa ja virkamiehiä?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 31 kommenttia