Yhteisen kakun keräämisestä ja jakamisesta
Julkisen sektorin tuloja ja menoja voidaan verrata yhteiseen kassaan tai kakkuun, jonka tekemiseen kaikki osallistuvat ja josta kaikille jaetaan.
Tasa-arvoisin mahdollinen kakku olisi tietenkin sellainen, johon jokainen osallistuisi yhtä paljon ja josta jokainen saisi yhtä suuren palan, mutta se ei olisi kovin mielekäs, sillä tällä tavoin jokainen olisi jaon jälkeen omillaan ja kakku olisi täysin turha, olettaen ettei kakunteossa olisi lainkaan hukkaa. Koska hukkaa kuitenkin aina on (hallinnolliset kulut, jne.), kaikille olisi parempi tehdä oma pieni kakku ja syödä se itse.
Mutta koska ihmiset ovat keskenään erilaisia, jokainen ei edes voi pystyä osallistumaan yhteiseen kakkuun yhtä paljon, ellei sitten yhtälaista osallistumista määritellä vähäisimmän osallistujan mukaan. Sen lisäksi pidetään yleisesti ja virheellisesti epäoikeudenmukaisena, että toisilla on vähemmän ja toisilla enemmän mahdollisuuksia osallistua yhteiseen kakkuun. Sen vuoksi pyritäänkin tätä kuviteltua vääryyttä oikaisemaan ja väärinymmärrettyä tasa-arvoa edistämään siten, että jokainen osallistuu yhteiseen kakkuun kykyjensä mukaan ja siitä jaetaan jokaiselle tarpeiden mukaan.
Joka tapauksessa, tämä yhteisen kakun menetelmä voisi olla suhteellisen toimiva ratkaisu lähimmäisten tukemiseen ja vähäosaisten auttamiseen, mikäli siihen osallistuminen sekä siitä saaminen olisi vapaaehtoista. Jostain syystä vapaaehtoisuuteen ei kuitenkaan nyky-yhteiskunnassa uskota, vaan enemmistöllä koetaan olevan oikeus määrätä vähemmistö osallistumaan kakkuun enemmistön määrittelemällä osuudella. Sen lisäksi enemmistöllä on täysi valta määrätä kuinka kakku jaetaan.
Pääasiassa tästä pakosta ja enemmistövaltaisuudesta johtuen yhteisen kakun menetelmä kääntyy itseään vastaan, useammastakin erillisestä yksittäisestä tekijästä johtuen.
Ensinnäkin, jokaisella osallistujalla on suuri kannustin esittää kykyjensä olevan todellista alhaisemmat, varsinkin jos on odotettavissa, että on saamassa kakusta vähemmän kuin on sinne joutumassa antamaan. Tästä seuraa se, että osallistujien huijaamisen estämiseksi tarvitaan entistä suurempi hallinnollinen koneisto seuraamaan heidän todellisia kykyjään. Kyvykkyyden seurannasta puolestaan seuraa se, että ylimääräinen työskentely (kykyjen näyttö) vaihdetaan entistä helpommin vapaa-aikaan. Tällöin hallinnolliset kustannukset nousevat ja kokonaistuotanto laskee.
Toisekseen, jokaisella saajalla on suuri kannustin esittää tarpeidensa olevan todellista suuremmat. Tämän torjumiseksi on entisestään kasvatettava kakun hallinnollista koneistoa ja todellisten tarpeiden sekä kykyjen seurantaa. Jälleen lisääntyneestä valvonnasta seuraa taas se, että varsinkin vähiten kyvykkäät luopuvat kokonaan työskentelystä voidakseen osoittaa mahdollisimman suurta todellista tarvetta. Näin sekä hallinnolliset kulut että kakun tarve kasvavat, kokonaistuotannon edelleen laskiessa.
Kolmanneksi, jokaisella osallistujalla on suuri kannustin pyrkiä vaikuttamaan enemmistön kokoonpanoon ja mielipiteisiin siten, että vaaditun osallistumisen rakennetta muutetaan kyseistä osallistujaa suosivaksi. Mitä suurempi on nykyisen osallistumisrakenteen edellyttämä panos tietyltä osallistujalta, sitä enemmän tämän kannattaa investoida realistisiin hankkeisiin muuttaa tuotantorakennetta. Tämän johdosta erityisesti kyvykkäimmät ja varakkaimmat osoittavat kasvavaa kiinnostusta osallistumisrakenteen muuttamiseen vähäosaisimpien ollessa kykenemättömiä vastaavaan toimeen. Tästä seuraa se, että osallistumissäännöstö monimutkaistuu ja hallinnolliset kulut kasvavat. Lisäksi osallistumisen painopiste -- täysin vastoin alkuperäistä tarkoitustaan -- alkaa liukua pois kyvykkäimmiltä vähemmän kyvykkäille. Osallistumisrakenteen muutoksen ajamiseen käytetyt panokset ovat lisäksi pois oikeasti tuottavasta toiminnasta.
Neljänneksi, jokaisella saajalla on suuri kannustin pyrkiä vaikuttamaan enemmistön kokoonpanoon ja mielipiteisiin siten, että kakun jakamisen menetelmää muutetaan kyseistä saajaa suosivaksi. Eniten mahdollisuuksia tähän vaikuttamiseen on niillä, jotka ovat nykyisin suurimpia yksittäisiä saajia, sekä niillä, joilla on muuten eniten kykyjä ja varoja. Tällöin jakorakenne liukuu vähitellen -- niin ikään täysin vastoin alkuperäistä tarkoitustaan -- niiden eduksi, joilla on jo muutenkin, niiden kustannuksella, joilla on kaikkein vähiten. Lisäksi jakosäännöstö monimutkaistuu entisestään, mikä kasvattaa jälleen hallinnollisia kuluja, ja jakorakenteen muutoksen ajamiseen käytetyt investoinnit ovat pois oikeasti tuottavasta toiminnasta.
Kuten tästä selvästi näemme, yhteisen kakun menetelmä -- jokainen kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeensa mukaan -- kääntyy ajan myötä päälaelleen ja johtaa siihen, että köyhät tukevat lopulta rikkaita. Suurin voittaja on kuitenkin hallinnollinen koneisto, joka kasvaa joka ainoassa vaiheessa. Toisin sanoen, virkamiesten määrä sekä heidän työmääränsä ja palkkavaatimuksensa kasvavat jatkuvasti.
Virkamiehistöstä kehittyykin yksi yhteisen kakun menetelmän suurimmista puolustajista. Lisäksi sitä puolustavat kaikki ne, jotka siitä todellisuudessa hyötyvät, sekä ne, jotka monimutkaisuuden harhauttamana kuvittelevat siitä hyötyvänsä, ja ne, jotka pitävät jakoa oikeudenmukaisena, vaikka eivät itse hyötyisikään. Kaikki yhteisen kakun menetelmän puolustajat yrittävät epätoivon vimmalla kumota ja vaientaa kaiken kritiikin -- kuten tämän kirjoituksen -- jotta voisivat itsekkäästi nauttia tilanteesta mahdollisimman pitkään.
Lopulta kuitenkin aivan kaikki häviävät yhteisen kakun menetelmässä, sillä sekä hallinnolliset kulut -- järjetön virkamiesarmeija -- että kokonaistuotannon lasku ovat pois kaikesta oikeasti hyvästä sekä vapaaehtoisesta, todellisesta hyväntekeväisyydestä; puhumattakaan siitä, että kakkumakujakin on todellisuudessa enemmän kuin yksi "yhteinen".
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mielenkiintoinen tarkastelukulma. Ehkä voitaisiin vielä ajatella, että jokaisella olisi mahdollisuus antaa omasta kakustaan kohdennetusti johonkin tai useampaan ydinkakkuun kuulumattomalle sivukakulle.
Täyttä asiaa, jälleen kerran! Voisi kuvitella, että vähälahjaisempikin ymmärtää tämän esityksen.
Riita (#3), siksi koska hyväntekeväisyys ei perustu pakottamiseen eikä siten kärsi ylläesitetystä ongelmavyyhdestä.
"Yhteisen kakun" jakamisesta luopuminen ei tarkoittaisi missään tapauksessa sitä, että ihmiset eivät kokisi vähäosaisten auttamista tärkeäksi. Päinvastoin, kun välittämistä ei enää olisi ulkoistettu valtiolle, ihmiset kokisivat hyväntekeväisyyden välittömämpänä. Nykyisinhän se on paljolti sitä, että "olen jo maksanut verot, minun ei enää tarvitse". Ks. http://pasi.blogit.uusisuomi.fi/2008/10/23/vastuun-ulkoistaminen-yhteisk...
Vapaaehtoisuun hyväntekeväisyyden pohjalta avun tarvitsijat todellakin tulisivat autetuiksi, sillä aikaa, rahaa ja voimavaroja ei kuluisi tarpeettoman hallinnon, byrokratian, valvonnan ja pakottamisen ylläpitämiseen, eikä myöskään sellaisten auttamiseen, jotka pärjäisivät itsekin. Oikeasti apua tarvitsevista huolta kantavat voisivat nykyiseen tapaan perustaa avustusyhdistyksiä ja -säätiöitä, kerätä rahaa ja järjestää tempauksia. Nykyisinkin todella tärkeät kohteet, kuten sairaat lapset, yms., saavat tuollaisilla paljon tarvitsemaansa apua, ja pakottomassa yhteiskunnassa vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden määrä voisi olla ainoastaan nykyistä suurempi.
Liberalismi on kaikkein lähinnä toteutettu USA:ssa, jos puhutaan maailman merkittävistä valtioista. Ennen kaikkea siinä mielessä kuin tuo metaforasi kakusta edustaa. Ostovoimapariteetin mukaan laskettu keskimääräinen BKT per capita onkin viimeiset sata vuotta ollut USA:ssa maailman ykkönen, jopa edelleen, vaikka esimerkiksi Norja öljyöykkäröinnillään yltääkin nimellisesti korkeammalle.
USA:ta ei kuitenkaan moni halua ottaa esimerkkivaltioksi, koska tuloerojen suuruus ja osittain siitä seuraava rikollisuus ja monet sosiaaliset ongelmat leimaavat ihmisten arkipäivää monissa paikoin kohtuuttoman paljon. Tämän vuoksi liberalistinen suuntaus ei ole saanut USA:sta sitä referenssiä, joka sille kuuluisi. USA:n ongelmahan on edelleenkin ennen kaikkea liberalistista suuntausta aiemmin haalittu orjatyövoima ja orjayhteiskunnan sosiologisen jatkumon aiheuttamat piirteet, jotka vaikuttavat vielä tänä päivänäkin.
Viestisi on asiaa ja sen ainoa ongelma on, että maailman historiassa ei toistaiseksi ole esimerkkiä yhteiskunnasta, jossa ideasi olisi toteutettu ilman muita rasitteita. (Tietysti joku voi ajatella, että tällainen lähtökohta on sukua kommunistien väittämälle, ettei kommunismia ole missään toteutettu ...)
Melko asiallinen pohdiskelu, tosin suppeasta ja huikean yksinkertaistetusta näkökulmasta.
Olen täysin samaa mieltä kuin Gagarin #5 kommentissaan.
hmm. leppoisaa päättelyä valtio-opin premissien sisällä! Valtion vammauttava vaikutus kannustimiin yhteiskunnassa on merkittävä. Ennen pitkää systeemi hioutuu eturyhmien markkinapaikaksi: mitä spesifimpi porukka tavoittelee taloudellista hyötyä, sitä suurempi suhteellinen hyöty on ajaa tätä suurena poliittisena merkkipaaluna ja moraalisena kunnia-asiana.
Lisäksi voi tietty kyseenalaistaa kielenkäytöstä ilmenevät oletukset, mukaan lukien ainakin:
- valtion sekä valtionkaltaisten organisaatioiden kassa on "yhteinen"
- kansalaiset ylipäätään voivat järjestää mitään vastaavia torttuja auttaakseen toisiaan
Homma ei ole hyväntekeväisyyttä, joten se ei ole vapaaehtoista; sitä ei tapahtuisi tässä muodossaan vapaaehtoisesti. Jos enemmistö on pakotettava johonkin, empiirisesti voidaan todeta, että he eivät sitä halua. Mitä enemmistö ei halua, sitä ei voi olla demokraattisesti päätetty. Pääseekö tästä päättelykuopasta jotenkin pois?
On vaatimaton mielipiteeni, ettei kommunistivertauskorttia kannata pelätä: siinä määrin, kun kommunismia ei olla kokeiltu ja on filosofisesti erillään esim. Neuvostoliitosta, se on yhteensopiva vapaaehtoisuusaatteen (voluntarismin?) kanssa. Kommunismi anarkistisena filosofiana vaatii suostumuksen yhteisön jäseniltä, jolloin siihen ei liity aloitteellista väkivaltaa ja se on suht viaton -- oikeuttaakseen väkivallan kommunistilla olisi oltava suurempi määräysvalta kapitalistin hallussa olevaan "yhteiseen" omaisuuteen, joka olisi ristiriidassa kommunististen periaatteiden kanssa.
Hyvä kirjoitus täynnä erinomaisia pointteja. Tuot erinomaisesti esiin yhteisen kakun järjestelmään sisältyvän ongelman, eli sisäänrakennetun itse itseään paisuttavan ja hyödyttömyyteen rapautumisen mekanismit.
Mutta toisaalta esimerkiksi ihmispopulaatioon on sisäänrakennettuna vastaavantyyppisiä itsetuhomekanismeja; populaatio kasvaa ja tuhoaa elinympäristöään tavalla joka loppujen lopuksi on haitallista koko populaatiolle. Selkeä ja tunnistettu ongelma, mutta ratkaisuksi vain harvat äärilinkolalaiset esittävät koko populaation tuhoamista.
Mielestäni yhteisen kakun järjestelmään sisältyvää ongelmaa pitäisi käsitellä samoin kuin muihinkin järjestelmiin sisältyviä ongelmia: tunnistaa ja tunnustaa ne, todeta niiden seuraukset jos niitä ei hallita, sopia hallintamekanismeista. Ei helppoa, muttei mahdotontakaan. Ensimmäiseksi pitäisi tunnustaa että ne jotka järjestelmän rakenteesta tällä hetkellä päättävät ovat samalla ne jotka ovat järjestelmän kasvamisesta eniten riippuvaisia, joka on ohjauksen ja hallinnan kannalta pahin mahdollinen tilanne.
Pasi, tämä olikin yksi parhaista kirjoituksistasi.
Pari kommenttia kommenteista:
#5 Lisäksi tietenkin USA:n järjestelmä on jo aika kauan sitten liukunut kauas Libertaarisesta järjestelmästä. Viimeisimpänä vetona Obaman ajama kontrollilaki Wall Streetille. (Kansallisista pankeista nyt puhumattakaan.)
#7 loops, Päättelykuopasta pääsee pois kun ottaa lukuun mainitsemasi eturyhmien markkinapaikka kortin. Eli päättelyn alkuasetelma on virheellinen. Demokraattisilla päätöksillä ei välttämättä ole mitään tekemistä enemmistön halujen kanssa. Suomessa varsinkin on pitkään ollut perinne, että "laki säädetään, koska me haluamme että te haluatte sitä". Peruskoulusta lähtien meille opetetaan liturgiaa, jossa yhteiseen hyvään laitettu euro on arvokkaampi kuin itse sijoitettu euro.
Lisäksi keltainen lehdistö(sekä muu media) on ottanut kaksinaismoralismin roolin, jossa jeesustellaan ties millä, johon joku virkamies löytää aina näppärän kieltosäädöksen. Lisäksi media on aika hyvä ehdottamaan myös itse säädoksiä.
Esimerkkinä nyt mainittakoon, kun kymppiutisten ankkuri kysyy virkamielehtä. "Pitäisikö rakennusmäräyksiä tiukentaa, jottei säiden ääri-ilmiöt tuhoa omaisuutta?"
Niin - pitäisikö?
Verorahoilla ylläpidetään sellaista infrastruktuuria, jonka toteuttaminen yksilölähtöisesti tai spontaanilla yhteisöllisyydellä on lähes mahdotonta. Suomessa on esimerkiksi todella hyvä julkinen tie- ja katuverkosto, joka on julkisen vallan rahoittama ja ylläpitämä. Yksityistiet taas ovat mitä ovat. Yksittäiset ihmiset tai spontaanit yhteisöt eivät olisi voineet luoda yhtä hyvää tieverkostoa kuin Suomen valtio.
Kuntalaisten verorahoilla ylläpidetään myös kirjastoja. Kirjasto tuottaa synergia-edun: jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus saada käsiinsä kirjallisuutta paljon laajemmin, kuin olisi asianlaita jos kirjat pitäisi ostaa itse. Tällaisia infrastruktuuriin ja julkisiin palveluihin liittyviä esimerkkejä on muitakin.
Kaupunkien puistot ovat tärkeä esimerkki. Niidenkin ylläpito rahoitetaan verorahoista, ja ne on Suomessa pääsääntöisesti määritelty kunnan omistamiksi yleisiksi alueiksi. Jos puistot yksityistettäisiin ja samalla kaavoituksesta luovuttaisiin (liberaristien vaatimus), puistojen tilalle tulisi nopeasti rakennettuja kiinteistöjä. Puisto tuottaa huonosti, joten kiinteistöä ei ole yksittäisen toimijan näkökulmasta kannattavaa pitää puistona. Tällä olisi vakavia seurauksia kaupunkiekologialle: yksilön omanedun tavoittelu johtaa lopputulokseen, josta on haittaa muille ihmisille. Coasen teoreeman mukaisesti muiden kiinteistöjen omistajat voisivat tietysti maksaa puiston omistajalle siitä että tämä ei rakenna, mutta tosielämässä näin tuskin kävisi. Lisäksi tässäkin järjestelyssä olisi läsnä vapaamatkustajan ongelma. Julkisen vallan omistamien puistojen kohdalla vapaamatkustajan ongelmaa ei ole.
Sosiaaliturvaa ei voi jättää yksilöille tai spontaaneille yhteisöille. Hyväntekeväisyydestä puhuminen on pelkkää sanahelinää kun maailma nyt on sellainen, että keskiluokan yhteisöllisyys herää lähinnä vastustamaan marginaalissa olevien ihmisten (ex-vangit, hiv-positiiviset narkomaanit, mielisairaat yms.) etuja. Asukas- tai kaupunginosayhdistykset eivät tiettävästi ole harjoittaneet mitään hyväntekeväisyyttä mainitsemiani ihmisryhmiä kohtaan, vaan asettuneet jopa pontevasti vastustamaan niitä julkisen vallan toimia, joilla todella heikko-osaisten asemaa parannetaan. Esimerkiksi käy se tarmo, jolla narkomaanien ja muiden päihdeongelmaisten asuntoloita joka puolella vastustetaan.
Todella köyhät ja heikot ihan oikeasti hyötyvät sosiaalivaltiosta. Esimerkiksi toimeentulotuella elävä ihminen saa usein suoria tulonsiirtoja lähemmäs 700 euroa kuussa (toimeentulotuki + asumistuki) ja tähän päälle vielä epäsuoria tulonsiirtoja (infra + palvelut). Tämä on itseasiassa ostovoimaltaan aika lähellä 50-luvun alun työmiehen palkkaa.
#11: Ranskassa taas on (muutaman ajokilometrin perusteella) toimiva tieverkko, joka on yksityisten rakentama. Systeemi ei tietenkään ole *täysin* yksityinen, mutta se mahdollistaa yksityisille firmoille mahdollisuuden kerätä 20 vuoden ajan tietullia rakentamiltaan valtateiltä, jonka jälkeen tiestä tulee maksuton. Maksulliset motarit olivat hyväkuntoisia ja nopeita.
Mitään varsinaista perustetta ei ole sillekään, miksi kirjastojen pitäisi olla julkisia ja "yhteisin" varoin kustannettuja. Samat synergiaedut pätisivät niillekin.
#11,
Verotusta tai valtiota ei tarvita minkään asian ylläpitoon.
Esimerkkinä yksityisesti rakennettu 97000 asukkaan kaupunki: Columbia, Maryland
#11
Ottamatta nyt kantaa tässä voidaanko noita tuottaa yksityisesti vai ei niin huomaatko muuten, että kaikki esimerkkisi ovat kunnan palveluita.
Tämä pätee suomalaisessa verokeskustelussa noin yleensäkkin. Aina kun puolustetaan progressiivista verotusta niin esitetään että rahaa tarvitaan koulutukseen(kunnallisverotus on suhteellista) teiden infrastruktuuriin(autovero ja polttoainevero on tasavero, kaikilla sama) etc.
#12,
Mutta minkä toimijan suunnittelema Ranskan tieverkosto on? Veikkaan että valtion. Tuskin siellä saa ryhtyä rakennuttamaan motaria tuosta vain. Ranskan systeemi on muutenkin hölmö, koska autoilijoilla on kannustin käyttää tieverkoston vanhoja osia uusien sijasta. Urakoitsijoille pitää mielestäni maksaa selkeät palkkiot eikä myöntää mitään feodaali-oikeuksia.
#13
Wikipedia kertoo että puheena olevassa kaupungissa on julkisia kouluja ja että USA:n hallitus on merkittävä työnantaja alueella. Yritäpä edes valita esimerkit vähän paremmin.
Tietysti yksityinen toimijakin voi suunnitella ja "kaavoittaa" kaupungin tyhjästä, mutta suurin osa kaupungeista ei ole syntynyt näin. Suurin osa kaupungeista on syntynyt ja kehittynyt spontaanisti mutta julkisen vallan ohjauksessa. Nyt olisi relevanttia etsiä spontaanisti syntynyt ja kehittynyt kaupunki, jossa julkinen valta ei huolehdi mistään vaan asukkaat saavat itse päättää maankäytöstä eikä julkisia palvelujakaan ole. Näin ihan vinkkinä: sellaista meininkiä on esim. Afrikassa, ja ihmiset haluavatkin sieltä jostain syystä pois.
#11.
Jatketaan nyt vielä aiheesta. Paljonko olet valmis maksamaan teidän kunnan puistoista?
Maksat siitä nytkin, et vain tiedä summaa. Vai tekisitkö silläkin rahalla jotain muuta?
Ja voit korvata sanan puisto vaikka sanoilla "kunnan/kaupungin talon sisääntuloaulan seinätäulu".
#14
Valtion tulovero on progressiivinen, mutta kannattaa huomata että valtio rahoittaa kuntien toimintaa. Progressiivista verotusta tarvitaan takaamaan riittävä rahoitus. Ja toisin kuin Matilainen vihjailee, progressiivinen tuloverotus on todellakin tulonsiirto köyhille.
#16
Tietysti kunnantalon sisääntuloaulan pitää olla asiallisen juhlava?
#15,
Mitä luulisit tapahtuvan, jos mikä tahansa kaupunki yrittäisi estää valtiota tunkeutumasta alueelleen?
Annan vastauksen, sillä et ilmiselvästi ymmärrä valtion luonnetta. Valtio miehittää sellaisen kaupungin väkivalloin. Sen se tekee väkivallloin rahoittamillaan tankeilla. Mikään kaupunki ei pysty estämään valtiota perustamasta kaupunkiin virastojaan ja koulujaan ja rahoittamaan niitäkin väkivalloin. Valtio kidnappaa väkivalloin lapsia kouluihinsa ja estää väkivalloin yksityiset kilpailijat. Valtion koulut ja valtion työpaikat eivät ole läsnä siksi, että valtio on tarpeellinen, vaan siksi, että valtio on väkivaltainen ja eliminoi armotta sitä vastaan nousevat.
Kaiken tämän väkivaltaisen sekaantumisen jälkeen valtio ja kaikki sen loiset vinkuvat kilpaa, että ilman valtiota mikään ei toimisi. Kaupasta ei saisi edes maitoa ilman valtion ohjausta. Uskotko ihan tosissasi tuohon hölynpölyysi vai puhutko vain virkasi puolesta?
Mafialla on aivan sama ajattelumalli kuin sinulla ja valtiollasi. "Kuka estäisi yksityisiä bisneksiä palamasta, jos me emme keräisi suojelurahaa."
Valtion väkivaltaisesta läsnäolosta huolimatta tuo kaupunki on loistava esimerkki siitä, että etatistiset valtiomyytit ovat valhetta.
Huvittava tuo sinun Afrikka-vertauksesi. Afrikalla ei ole mitään tekemistä valtiottomuuden ja yhtä vähän yksityisen omistusoikeuden kanssa. Afrikan surkea jama on seurausta valtiohallintojen toimista.
Onhan verovaroilla pidetty yllä yliopistojakin. Pitäisikö nekin muuttaa hyväntekeväisyydellä toimiviksi. Niinhän se Elias Lönnrotkin kävi kerjuulla kustantaakseen opintonsa ja tutkimustyötäänkin varmaan rahoitti armopaloilla.
Se unohtui vielä, kun en aiemminkaan vastausta tähän kysymykseen saanut: Haluaisitko sinä itse, Pasi, olla hyväntekeväisyyden kohteena?
Riita (#21), olen juuri lähdössä viikonlopuksi mökkeilemään, mutta vastaan tähän nopeasti, kun aiemmin jäi kerran vastaamatta.
Totta kai pyytäisin apua ja toivoisin sitä myös saavani, jos tilanne olisi niin paha, etten itse pystyisi millään siitä selviämään. Ensisijaisesti kuitenkin pyrkisin tukeutumaan perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin, jos vain suinkin mahdollista. Mutta ei minulla olisi mitään subjektiivista oikeutta saada apua, jos kukaan ei sitä haluaisi antaa. Tällöin joutuisi pohtimaan sitä, että miksiköhän ei haluta. Sitä muuten voisi ehkä pohtia etukäteenkin, ennen kuin mitään ikävää sattuu, kaiken varalta.
Tämä nyt ehkä vähän meni jo ohikin kysymyksestäsi, mutta en ole aivan varma mitä ajoit takaa...
#19,
Monin paikoin Afrikkaa valtio ei todellakaan puutu ihmisten elämään juuri ollenkaan (esim. Kongo), tai sitten valtiota ei yksinkertaisesti ole de facto (esim. Somalia). Olosuhteet eivät silti ole hirveän hyviä esimerkiksi Kongossa tai Somaliassa. Ihmiset haluavatkin jostain kumman syystä sieltä vapauden ihmemaista tänne valtion ikeeseen. On silti jotenkin huvittavaa että libertarismia tukevat esimerkit otetaan aina sieltä, missä valtio monin tavoin puuttuu yhteiskunnan toimintaan, eikä ikinä sieltä, missä libertarismi on todellisuutta.
Valtion toiminta tai olemassaolo ei perustu väkivaltaan tai väkivallan uhkaan, vaan ihmisten kollektiiviseen suostumukseen. Valtio on sosiaalinen fakta vähän samalla tapaa kuin raha tai omistusoikeus. Valtio on olemassa koska valtioon uskotaan. Vähän samalla tapaa kuin raha on rahaa koska sitä rahana pidetään. Tämä pätee sitten myös kultarahoihin :)
Jos valtio oikeasti joutuu käyttämään väkivaltaa hallintoalamaisiaan kohtaan, se on jo hävinnyt pelin. Tankkien tuominen kaduille on aina heikkouden merkki, kyseessä on hetki jolloin vallan fasadit alkavat jo olla sortumassa. Varsinainen väkivalta joitakin harvoja vastaan toimii vain niin kauan kuin ihmiset vapaaehtoisesti hyväksyvät valtion olemassaolon.
Mutta samalla tapaa esimerkiksi kapitalistinen omistusoikeuskin on todellisuutta vain niin pitkään kuin suurin osa ihmisistä hyväksyy sen sosiaalisena faktana. Kompleksinen sosiaalinen järjestys ei ikinä pohjaudu vain johonkin kuviteltuun implisiittiseen väkivaltaan vaan ihmisten ehdottoman enemmistön jakamaan hiljaiseen suostumukseen ja ymmärrykseen siitä, että sosiaalinen kuvitelma on todellisuutta.
Olen argumentoinut aloitusviestissäni sen puolesta, että julkinen valta on hyvä ja tarpeellinen sosiaalinen konstruktio. Yhteiskunta on parempi valtiolla kuin ilman valtiota. Julkisen vallan toiminta takaa parhaassa mahdollisessa tilanteessa loistavat synergia-edut ihmisille. Valtion vertaaminen mafiaan on vähän infantiilia.
#22
Jos on oma tai sukulaisten mökki, niin mietipä siellä ollessasi voisiko kiinteistöjärjestelmää eli yksityistä maanomistusta olla olemassa ilman valtiota?
Kiitos vastauksesta. Eipä se juuri yllättänyt. Sinä uskot edelleenkin, että myös tuossa armoyhteiskunnassa olisit syntynyt vauraaseen kotiin ja sinusta olisi pidetty huolta. Mutta entä ne ihmiset, joille tätä onnea ei ole suotu?
Miten muuten mahtaisi käydä sinun virkasi yliopistolla, jos yhteinen kakku jätettäisiin leipomatta. Luuletko, että tuotteillasi olisi niin paljon kysyntää, että saisit omat lapsesi turvallisesti maailmalle. Jos onni on myötä! Miten kävisi tieteen tuossa maailmassa. Totuus olisi kauppatavaraa. Ilmeisesti.
Järjestäytynyt yhteiskunta on joka tapauksessa parempi kuin jokin kapitalistinen anarkia. Liiasta byrokratiasta tietysti pitäisi pyrkiä eroon.
#23 En nyt oikein ymmärrä miten Valtio ei mukan perustu väkivaltaan?
Oletko koskaan jättänyt veroja maksamatta. Vaikka periaatteella, että "kunnan freskojen rahoitukseen en välittäisi osallistua".
Asian liittyvä seikka on tämä senttihuutokauppojen vainoaminen. Eikö sinusta ole outoa että kun laki-istuimessa oikein todettiin että yritykset harjoittavat laillista liiketoimintaa niin nyt johtava virkamies lobbaa lakimuutoksen puolesta.
Tämä on nyt vain yksi ja ajankohtainen tapaus mutta eiköhän näitä ole maa väärällään kun virkamies ei tyydy vain lain valvontaan.
Ja kannattaisi muuten oikeasti tutustua rahan historiaan. Raha ei ole rahaa vain koska niin on sovittu :)
#25 Selitäppä minulle miksi Utsjoen Timpan pitäisi tukea minun lapsen päiväkerhossa käyntiä?
BTW, jos oikeasti olet huolissasi köyhistä/sairasta niin kuinka paljon vapaa-ajastasi käytät heidän auttamiseen? Siis oikeasti? Vai puhutko vain, jotta voit säilyttää hyvän oman tunnon?
Sammalkieli (kommentti 15): "Mutta minkä toimijan suunnittelema Ranskan tieverkosto on? Veikkaan että valtion. Tuskin siellä saa ryhtyä rakennuttamaan motaria tuosta vain."
Niinpä. Noin on varmaan kaikissa muissakin maissa, ja siksipä niitä yksityisiä teitä on niin vähän ja/tai ne ovat huonoja, koska ovat jotain merkityksettömiä pikkuteitä.
Riita (#25), [lähtöni viivästyi hieman], mitä ihmettä? Mistäs vauraasta kodista minä muka nyt olen ja mikä ihmeen yliopistovirka? Ei kai tässä nyt vaan ole googlailtu ihan muiden -- vaikkakin samannimisten -- ihmisten tietoja? Ah, siis sen takia se pegukin tuolla Janin blogissa kutsui minua atk-tukihenkilöksi...
Kyllä minusta lapsena pidettiin hyvää huolta, vaikka koti ei kovin vauras ollutkaan. Se huolenpito on kyllä ihan ihmisistä itsestään riippuvaista, ei suuri ja mahtava valtiommekaan ole onnistunut vieläkään poistamaan lasten kaltoinkohtelua. Muuten, kuinka paljon valtiolle on annettava aikaa, että se korjaa kaikki vääryydet maailmasta? Suomen tasavalta on yrittänyt tehdä sitä pian 93 vuotta, moni muu valtio Euroopassa ja maailmalla vielä monta kertaa kauemmin. Kauanko se siis kestää?
Hyvin suuri osa maailman tieteestä, ihan perustutkimuksestakin, on muuten yksityisesti rahoitettua, vaikka valtioilla onkin siinä kieltämättä iso lusikka mukana. Mutta katso vaikka Harvardia tai MIT:ia. Tiedettä ne tekevät, maailman kovinta sellaista, eikä totuus silti ole kauppatavaraa, vaikka toiminta onkin enimmäkseen yksityisen rahoituksen varassa.
Valtioton yhteiskunta ei tarkoita sekasortoa (jos ja kun sitä tarkoitit anarkialla), vaan järjestäytynyttä yhteiskuntaa ilman valtiollista väkivaltamonopolia. Valtiottomassa tilassa järjestys on toki spontaania eikä ylhäältä annettua, mutta yhtä kaikki, koska ihmiset kaipaavat järjestystä, niin järjestystä järjestetään.
No mikäpä siinä sitten. Minäkin olen anarkisti - etumerkki vain on toinen, koska minä en ymmärrä mihin kapitalismia ja yksityisomistusta ylipäätään tarvitaan.
#22:"Totta kai pyytäisin apua ja toivoisin sitä myös saavani, jos tilanne olisi niin paha, etten itse pystyisi millään siitä selviämään. Ensisijaisesti kuitenkin pyrkisin tukeutumaan perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin, jos vain suinkin mahdollista. Mutta ei minulla olisi mitään subjektiivista oikeutta saada apua, jos kukaan ei sitä haluaisi antaa. Tällöin joutuisi pohtimaan sitä, että miksiköhän ei haluta. Sitä muuten voisi ehkä pohtia etukäteenkin, ennen kuin mitään ikävää sattuu, kaiken varalta."
Libertarismin eräs ongelma liittyy ruusuiseen ihmiskuvaan. Saman tapainen ihmiskuvan hämärtyminen utooppisilla fantasioilla kuin mikä liittyy kommunismiin, näkökulma vain on eri. Ensimmäinen seikka on uskomus, että libertaristinen yhteiskunta on mahdollinen, että on todellakin mahdollista järkeen vedoten, hyvillä argumenteilla saada ihmiset vapaaehtoisesti, väkivallatta libertarianistisen yhteiskuntamallin taakse. Toinen ihmiskuvaan liittyvä ongelmallinen seikka on, että libertarismi luottaa lopulta valtavasti ihmisten hyvään tahtoon. "... kun välittämistä ei enää olisi ulkoistettu valtiolle, ihmiset kokisivat hyväntekeväisyyden välittömämpänä."
Riita (#30), jos vastustat yksityisomistusta, en ymmärrä kuinka voit olla anarkisti. Ihmiset (ainakaan nykyihmiset, jotkin vielä satojen tuhansien vuosien evoluution jälkeiset yli-ihmiset mahdollisesti poislukien) eivät nimittäin luovu yksityisomistuksesta yhteisomistuksen hyväksi kuin pakolla, ja se pakko edellyttää jonkinlaista pakkovaltaa ja esivaltaa, joka sitä käyttää. Ei-kapitalistinen anarkia on sisäisesti ristiriitainen käsite.
Tomas (#31), ainakin minä itse tykkään lahjoittaa ja osallistua niihin hyväntekeväisyyskohteisiin, joita itse pidän tärkeänä. Jos minulta ei verojen muodossa otettaisi niin paljon pois "kollektiiviseen hyväntekeväisyyteen" tai "yhteiseen kakkuun", niin minulla olisi varaa osallistua suosimiini kohteisiin enemmän. En usko, että olen ainoa, joka ajattelee näin. Itse asiassa näen kaikkialla todisteita päinvastaisesta.
32:"Ei-kapitalistinen anarkia on sisäisesti ristiriitainen käsite."
Ei ole. Virhe ei ole käsitteellisessä ristiriidassa, vaan virheellisessä ihmiskuvassa, kuten itsekin sanot: "hmiset (ainakaan nykyihmiset, jotkin vielä satojen tuhansien vuosien evoluution jälkeiset yli-ihmiset mahdollisesti poislukien) eivät nimittäin luovu yksityisomistuksesta yhteisomistuksen hyväksi kuin pakolla"
Riita Peranto (kommentti 25): "Liiasta byrokratiasta tietysti pitäisi pyrkiä eroon."
Ongelma onkin siinä, että kuka ja millä perusteella saa määritellä, mikä byrokratia on liikaa ja mikä ei.
Tomas (kommentti 34): "Virhe ei ole käsitteellisessä ristiriidassa, vaan virheellisessä ihmiskuvassa, kuten itsekin sanot"
Kyllä se on ihan käsitteellinenkin ristiriita, sillä anarkiaan pakottaminen on käsitteellinen ristiriita. Jos taas anarkiaan ei pakoteta, niin silloinhan kaikilla on oikeus omaan itseensä, ajatuksiinsa, omaisuuteensa ja työnsä tuloksiin, ja kaikki saavat itse määrätä, luopuvatko niistä yhteiseksi hyväksi vai eivät.
#36:"Jos taas anarkiaan ei pakoteta, niin silloinhan kaikilla on oikeus omaan itseensä, ajatuksiinsa, omaisuuteensa ja työnsä tuloksiin, ja kaikki saavat itse määrätä, luopuvatko niistä yhteiseksi hyväksi vai eivät."
Näin se on kuten sanot, mutta jotkut vasemmistoanarkistit ajattelevat, yksityisomistus ei ikään kuin ole ihmiselle luontaista, vaan kapitalistisen yhteiskunnan - siis järjestelmän - tuotos. Tässä on se virheellinen ihmiskuva, ja siksi ei siinä ole mitään käsitteellistä ristiriitaa. Ei anarkismi itsessään sisällä oletusta yksityisomistuksesta.
#23,
Erikoinen näkemys, että Kongossa valtio ei olisi puuttunut juuri ollenkaan ihmisten elämään, vaikka sen alueella asuvia ihmisiä valtiot, kuten Belgia, ovat teurastaneet ja orjuuttaneet kauhistuttavalla tavalla omien etujensa nimissä. Kuinka valtavaa teurastuksen pitäisi olla, että valtio alkaisi puuttua mielestäsi ihmisten elämään? Puuttuiko Natsi-Saksa juutalaisten elämään? Entä puuttuiko Neuvostoliitto kulakkien elämään?
Tässä pieni ote Kongon "valtiottomuudesta":" Kongo itsenäistyi Belgiasta rauhanomaisesti vuonna 1960, joskin Belgia puuttui vielä pitkään sen sisäpolitiikkaan. Välittömästi maan itsenäistymisen jälkeen alkoi viisivuotinen Kongon kriisi, josta tuli yhdistelmä itsenäisyystaistelua, rikkaimpien alueiden separatismia, kylmän sodan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton proxy-sotaa, vallankaappauksia ja YK:n rauhanturvaoperaatiota. Maa ajautui poliittisesti epävakaaseen tilaan, joka jatkui viisi vuotta. Eri puolilla maata virisi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä, jotka kaikki kukistettiin ulkovaltojen ja YK:n tuella." [wiki]
Minä en usko valtioon enkä hyväksy valtion olemassaoloa. En myöskään ole allekirjoittanut minkäänlaista sopimusta alaimaisuudestani valtiolle. Olenko siis vapaa valtiosta? Hah .. Valtio pakottaa minut noudattamaan moraalittomia lakejaan kaikesta huolimatta. Noudatan niitä ainoastaan väkivallan pelosta. En halua, että valtio tuhoaa perheeni elämän lopullisesti lukitsemalla minut tyrmäänsä maksamattomien verojen tai jonkun muun syyn takia.
Poliisin toiminta pohjautuu aina voimakeinojen käyttöön tai voimakeinojen käytöllä uhkaamiseen. Poliisi käyttää tarvittavaa voimaa eli väkivaltaa aina kuolettavaan voimaan asti pakottaessaan kansalaiset noudattamaan valtion lakeja.
Jos kieltäydyt maksamasta verojasi tai ajat mopolla ilman kypärää, niin valtioksi kutsutun rikollisjärjestön sotilas eli poliisi alistaa sinut tarvittavalla määrällä väkivaltaa aina kuolemaasi asti. Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta suojella omaisuuttasi ja itsemääräämisoikeuttasi valtiolta. Valtio on valmis murhaamaan sinut muutaman sentin ja "oman parhaasi" tähden.
Valtiota ei tarvita edes omistusoikeusjärjestelmän tai puollustuksen ylläpitoon:
Anarchy And Efficient Law: David Friedman
Kämä kurssi on kuin räätälöity sinulle: The Economics of Private Legal and Defense Services
Itse asiassa pakkovaltainen valtio ja yksityinen omistusoikeus ei voi olla olemassa yhtä aikaa.
"Libertarismin eräs ongelma liittyy ruusuiseen ihmiskuvaan"
Itse näkisin, että liberalismi ja erityisesti Anarkokapitalismi nimenomaan hyväksyy ihmisen sellaisena kuin se on. Eli kusipäät saavat olla mitä haluavat ja jeesustelijat myös. Ketään ei pakoteta "hyvän ihmisen" muottiin pakottamalla hänet maksamaan sosiaalimaksuja.
Ja anarkokapitalsmi ei myöskään kiellä voiman käyttöä oman omaisuuden puolustamiseen.
Menee jo ehkä asian vierestä, mutta
vasemmistoanarkismissa mua ihmetyttää se, että kaikki on yhteistä omaisuutta. Miten se voi toimia? Miten käytännössä hoidetaan esim. ruoan jakelu?
Ei kai ketään voida pakottaa töihin? Se ei kai olisi mitään anarkismia. Eli jos pullakuskia ei tänään oikeen nappaa niin kuka ne pullat jakaa?
Jos kuitenkin jokaisella olisi ns. työ josta maksetaan rahallista korvausta jotta voi ostaa yhteisomistuksellisesta kaupasta, niin kuka päättää mihin kauppa rakennnetaan?
Jos kuka vaan voi ottaa itselleen käyttöön minkä tahansa tuotantovälineen(nehän on yhteisiä) niin mä otan sit ensimmäiseksi sen rahapajan painokoneen. ;-)
#34: On lähinnä virhe väittää, että ihmisen perusluonto on "virheellinen".
Stalinin mukaan kommunismin tarkoitus oli poistaa peto ihmisestä. Tällä hän varmaankin tarkoitti itsekkyyttä, eli kiinnostusta omasta hyvinvoinnista, mutta kuinka hyvin hän onnistui? Voiko todellakin olla, että tämä peto on niin integroitunut ihmiseen, että sitä ei voi poistaa tappamatta yksilöä?
Onneksi meissä on tuo omaa etuamme tavoitteleva peto.
Anarko-kommunistisen omaisuusteorian ristiriitaisuus liittyy siihen, että sen on välttämättä hyväksyttävä yksilön moraalinen, eksklusiivinen käyttövalta esineeseen tai asiaan = omistusoikeus. Ilman tätä on mahdotonta hyökätä omaisuuden "vääränlaista" käyttöä vastaan.
Vaarallinen ajatuksesta tulee silloin, kun omistajaksi leimataan yhteisö, ja yhteisöksi määritellään valtio jonkinlaisten utilitarististen argumenttien pohjalta.
Vaikka julkinen kakku olisi vain ja ainoastaan "vähäosaisille" tarkoitettu ja vaikka julkisella kakulla olisi 100% kannatus maksajiensa joukossa, seuraa siitä kuitenkin nk. Baumolin tauti. Tämä Baumolin tauti juurikin kuvastaa sitä, että nykyään julkinen sektori tarjoaa palveluja tilanteessa, joissa yksityisen sektorin vastaavat palvelut karkaavat kokoajan kauemmaksi kustannustehokkuudessa ja laadussa sekä sitä myöten myös tarkoituksenmukaisuudessa. Kumpa tämä meidän sosialistinen yhteiskuntamme edes olisi vähäosaisille myötämielinen, soisin mielelläni maksavani jotain roposia veroa, mutta kun se vie minulta mahdollisuuden osallistua siihen hyväntekeväisyyteen, mikä minusta olisi järkevää.
Sitä paitsi vapaassa markkinataloudessa työttömyys ja köyhyys on tuntematon käsite. Minä ihmettelen sitä, että jotkut vastustavat henkeen ja vereen sitä, että ihmisillä olisi tasa-arvo ja täystyöllisyys!
#41:"On lähinnä virhe väittää, että ihmisen perusluonto on ”virheellinen”"
En väittänyt niin, vaan sanoin että ihmiskuva eli siis käsitys ihmisen luonnosta on väärä, kyseisissä teorioissa. Ja aivan erityisesti kommunismissa!
Pasi J. Matilainen kommentoi:
13.8.2010 18.48
"Tomas (#31), ainakin minä itse tykkään lahjoittaa ja osallistua niihin hyväntekeväisyyskohteisiin, joita itse pidän tärkeänä. Jos minulta ei verojen muodossa otettaisi niin paljon pois ”kollektiiviseen hyväntekeväisyyteen” tai ”yhteiseen kakkuun”, niin minulla olisi varaa osallistua suosimiini kohteisiin enemmän. En usko, että olen ainoa, joka ajattelee näin. Itse asiassa näen kaikkialla todisteita päinvastaisesta."
Minusta tämä on pelkkää sanahelinää. Entäpä sitten kun sinä lakkaat tykkäämästä? Ja mistä sinä voit tietää, mistä toiset tykkäävät? Minusta koko tällainen kysymyksenasettelu on kieroutunut eikä edusta minkäänlaista lähimmäisenrakkautta, vaan julmaa egoismia, jonka mukaan minun mielihyväni on tärkein.
UFF on vain yksi esimerkki hyväntekeväisyyden jaloudesta. Rahat ovat menneet ihan muualle kuin oli tarkoitettu.
"Luokat häviävät yhtä välttämättömästi, kuin ne ennen syntyivät. Niiden hävitessä häviää väistämättömästi myös valtio. Yhteiskunta, joka järjestää tuottajien vapaamman ja tasa-arvoisemman assosiaation pohjalla tuotannon uudella tavalla, siirtää koko valtiokoneiston sinne, minne se silloin on kuuluva: muinaismuistojen museoon, rukin ja pronssikirveen viereen." Näin kirjoittaa Karl Marx teoksessaan Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä.
Minusta tätä kannattaisi ajatella ja unohtaa kaikki aikaisemmat kokeilut.
Julkinen sektori on välttämätön paha. Mutta silti välttämätön, koska on oltava sellainen taho, joka viime kädessä takaa koko yhteiskuntakehyksen pystyssä pysymisen esim. kriisiaikoina.
Mutta _se_ onkin sitten ihan toinen juttu, että onko Suomen julkinen sektori kovinkaan hyvin järjestetty, vaiko pikemminkin pöhöttynyt ja tehoton mammutti. Seuraavassa hieman lähdeaineistoa pohdinnoille -
Julkiset talouden koko suhteessa kokonaistalouteen EU-maissa - Suomi kärkipäässä:
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/kansantaloudentu...
...MUTTA sosiaaliturva julkisen sektorin koosta huolimatta silti alle EU:n keskitason:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomen+sosiaaliturva+j%C3%A4%C3%A4nyt...
#47,
Julkinen sektori on tarpeeton paha. Se luo itse kyvyttömyyksissään kriisejä, joita se sitten ratkoo rummut päristen vakuuttaakseen kuinka tarpeellinen se on kriisien ratkaisijana.
1. Valtio synnyttää talouden syklit fiat-rahallaan ja sen sääntelyllä
2. Valtio synnyttää kaikella sääntelyllään kieroja kannustimia, monopoleja, rikollisuutta, työttömyyttä ja loputtomasti muita epätoivottuja seurauksia, joiden se väittää olevan ongelmia, joita pitää korjata lisäämällä sääntelyä. Valtio on ikuisessa kierteessä, jossa sääntely ja ongelmat alati lisääntyvät.
3. Valtion harjoittama sääntely on korruption kasvualusta
4. Valtio tuhoaa vaurautta. Vaurautta tuhotaan aina silloin, kun hyödykkeen tuottaminen kuluttaa enemmän resursseja, kuin mitä sen arvo olisi vapailla markkinoilla.
5. Jokainen valtion tuottama palvelu voidaan tarjota vapailla markkinoilla huomattavasti tehokkaammin, oikeudenmukaisemmin ja inhimillisemmin
6. Valtio perustuu väkivaltaan. Sen toiminta rahoitetaan väkivalloin ja kaikki sen yksilönvapautta ja -oikeuksia loukkaavat lait toimeenpannaan väkivalloin.
7. Valtio ei voi väkivalloin luoda sosiaalista järjestystä, vaan se syntyy spontaanisti ihmisten välisestä vapaaehtoisesta kanssakäymisestä.
8. Valtiot ovat murhanneet historiansa aikana enemmän ihmisiä, kuin mikään muu yksittäinen asia.
9. Valtio on kaikkien sota kaikkia vastaan. Valtio on ase, jolla naapuri osoittaa naapuriaan vaatiessaan itselleen etuja. Valtio on etuoikeuksien väkivaltainen markkinapaikka, jossa eniten maksava saa valtion aseet käyttöönsä suojautuakseen kilpailijoilta lisenssein, suojatullein, kaavoituksin, vaatimuksenmukaisuuksin jne sääntelyllä.
10. The Sunset of the State
Kahdennenkymmenennen vuosisadan sodat kansanmurhineen ovat valtioiden testamentti epäonnistumisestaan ihmiskunnan suojelijana.
48#
Ottamatta nyt sen enempää kantaa tuohon julkiseen sektoriin- Historiasta on kuitenkin nähtävissä esimerkiksi Yhdysvallat 1800-luvulla. Tuolloin monien "liikemiesten" kädet oli kyllä kyynärpäitä myöten veressä, kun kilpailijoita raivattiin tieltä kaikin keinoin, mikäli se edisti omaa bisnestä.
Laki ja järjestys sapui lopulta 1800-luvun lopulla. Sen lain takasi lopulta valtion seriffit ja poliisit. Jos ei olisi mitään esivaltaa niin en usko kovin ruusuiseen tulevaisuuteen.
Anarkian suhteen olen vähintäänkin erimieltä, mutta poliittisen sääntelyn ja byrokratian vähentäminen olisi sinänsä tervetullutta.
#49,
"Yhdysvallat 1800-luvulla" on Hollywoodin rakentama myytti.
Jos haluat oikean kuvan villin lännen väkivallasta, niin tässä oiva kirja: Frontier Violence: Another Look
Tilastot paljastavat poikkeuksetta pahamaineiset villin lännen "anarkistiset" kaupungit turvallisemmiksi kuin nykyiset vahvan valtion kaupungit.
Lisää hyvää luettavaa:
An American Experiment in Anarcho-Capitalism: The -Not So Wild, Wild West*
The American West: A Heritage of Peace
The Not So Wild, Wild West
Juuri näin.
Sääli ettei tällaista talousajattelua löydy oikein miltään puolueelta.
Tulee vaikeat vaalit, kun ei sopivia ehdokkaita ole :(
50#
Väestö ei sinänsä ollut väkivaltaista, mutta väkivalta oli tuolloin osa "normaalia" kaupankäyntiä kun tehtiin isoa bisnestä. Jos joku ei suostunut myymään jotain Suurelle liikemiehelle niin sitten hänet suostuteltiin tarpeellisiksi katsotuilla keinoilla kauppaan.
Toisaalta moista tapahtuu toki ihan nykypäivänäkin maissa, joissa oikeusjärjestelmä on korruptoitunut tai lakia valvovilla elimillä ei ole todellista voimaa tai halua valvoa lakien toteutumista :(
#52,
Mistä löydät sellaisen valtion, jossa ei ole korruptiota? Jossa oikeusjärjestelmä, virkakoneisto ja politiikka ei suosisi oikean puolueen jäseniä, kavereita tai vastapalveluksia tarjoavia? Maailman vähinten korruptoituneen maan eli Suomen poliittista nappikorruptiota saat ihmetellä joka päivä televisiosta, mutta jos olet sisällä piireissä, niin näet todellisen korruption omin silmin. Suomessa ei tavallisen kansalaisen tarvitse lahjoa miliisiä, vaan se on korporaatioiden ja poliittisen virkakoneiston välinen asia. Hyvin piilossa, mutta laajaa.
"väkivalta oli tuolloin osa ”normaalia” kaupankäyntiä kun tehtiin isoa bisnestä"
Antaisitko lähteitä. Siihen asti pidän väitettäsi paisuteltuina Hollywood -myytteinä. Olet oikeassa siinä, että korruptio lisää mahdollisuutta väkivaltaiseen painostukseen, mutta unohdat samalla sen, että se edellyttää sitä, että kansalaiselta on otettu itsepuollustusoikeus pois.
Kansalainen, jolla on oikeus kantaa asetta ja täysi oikeus puollustaa itseään ja omaisuuttaan kaikin käytettävissä olevin keinoin on erittäin vaikea kiristettävä ja väkivallalla uhkailtava. Tämä on hyvin pitkälle opetus kaikista villistä lännestä kertovista historiankirjoituksista. “An armed society is a polite society".
Muistaakseni tuossa suosittelemassani Frontier Violence: Another Look kirjasssa oli esimerkki pienestä "anarkistisesta" kaupungista, johon toistasataa päinen Meksikon puolelta tullut rosvojoukko hyökkäsi. Kaupunkilaiset järjestäytyivät nopeasti puollustukseen ja torjuivat hyökkäyksen pienin tappioin. Yli kuusikymmentä rosvoa sai surmansa, mutta vain pari kaupunkilaista. Kotikenttäetu ja se, että koko kaupunki puollusti omaisuuttaan spontaanisti järjestyen yhteisvoimin, eikä vain muutama laiska valtion tai kunnan palkkaa nauttiva donitsihirviö.
Kun kaupunkissa ei ollut lainvalvojaa, ihmiset pitivät oikeutenaan puollustaa itseään. He tiesivät, että myös naapuri puollustaisi itseään. Hengenlähtö oli hyvin lähellä, jos varastit hevosen. Tämä spontaani järjestys oli tehokkain rikollisuuden ehkäisijä, mitä Yhdysvalloissa on koskaan ollut. Omaisuus- ja väkivaltarikoksia oli hyvin vähän siellä, missä vallitsi "anarkia". Tämä piti paikkansa tavallisen kansalaisten lisäksi todennäköisesti myös "suuren" liikemiehen kohdalla.
Kun karjakaupunki Abileneen saapui virkavalta, niin usean vuoden tapoton putki päättyi siihen. Virkavalta rajoitti ihmisten oikeutta kantaa asetta ja "oman käden oikeutta" puollustaa itseään. Ihmiset, jotka luottivat virkavallan suojelevan heitä eivätkä kantaneet aseita, olivat helppoja kohteita.
Tämä korrelaatio on nähtävissä nykyajankin Yhdysvalloissa. Niissä osavaltiossa, joissa on vähiten virkavaltaa ja vapain aselainsäädäntö, väkivaltarikoksia on vähiten, jopa vähemmän kuin Suomessa. Esim. New Hampshiressä, jossa aseen voi ostaa ilman ostolupaa ja odotusaikaa ja sen voi viedä kaikkialle paitsi oikeussaliin, tehdään vähiten murhia. "There are no state licensing requirements for the purchase of any rifle, shotgun or handgun. There are no state licensing requirements for the possession of rifles, shotguns or handguns. A person may carry a handgun openly upon his person."
Vapaan aselain New Hampshire on rankkausten mukaan turvallisin, parhain asua, paras lapsille jne..
53#
"Kun karjakaupunki Abileneen saapui virkavalta, niin usean vuoden tapoton putki päättyi siihen. Virkavalta rajoitti ihmisten oikeutta kantaa asetta ja ”oman käden oikeutta” puollustaa itseään. Ihmiset, jotka luottivat virkavallan suojelevan heitä eivätkä kantaneet aseita, olivat helppoja kohteita."
Tästä voitanee päätellä, että ihmiset sortavat toisiaan tilaisuuden tullen (se tosin on todettu jo monesti historiankin saatossa). Sen vuoksi en edelleenkään usko anarkiaan. Jos on olemassa kolme osapuolta niin jossain vaiheessa kahden etu mene yhden edun edelle ja sorto alkaa.
Täysin "vapaassa" yhteiskunnassa, jossa ei ole sellaista "väkivaltakoneistoa" oikeuslaitoksen takana, joka voi pakottaa noudattamaan oikeuden päätöksiä - vallitsee vahvimman laki tai viidakon laki, miten sitä halutaan kutsua. Ideologiset näkemykset ilman toimivaa toteutusta todellisessa maailmassa saavat siten jäädä filosofisen keskustelun tasolle, joka toki on myös tärkeää - ja kuvastaa ihmisten arvoja/ käsitystä maailmasta.
Oikeuslaitoksella ei ole mitään merkitystä, jos sillä ei ole voimaa valvoa ja toimeenpanna päätöksiä. Oman käden oikeuden perään haikailevat taasen voivat perehtyä mm. verikoston tai joidenkin heimojen koston kierteisiin, jotka ovat seurausta tästä "laista".
Kaikki lait eivät toki ole järkeviä tai oikeudenmukaisia, silloin yhteisön tulee pyrkiä muuttamaan lakia, mutta jos yhteiskunnassa ei ole vakautta niin ei sinne synny kyllä hyvinvontiakaan :(
Ottamatta kantaa oikeuteen kantaa asetta (ne kantakoot, jotka tuntevat tarvetta moiseen).
53#
"Muistaakseni tuossa suosittelemassani Frontier Violence: Another Look kirjasssa oli esimerkki pienestä ”anarkistisesta” kaupungista, johon toistasataa päinen Meksikon puolelta tullut rosvojoukko hyökkäsi. Kaupunkilaiset järjestäytyivät nopeasti puollustukseen ja torjuivat hyökkäyksen pienin tappioin. Yli kuusikymmentä rosvoa sai surmansa, mutta vain pari kaupunkilaista. Kotikenttäetu ja se, että koko kaupunki puollusti omaisuuttaan spontaanisti järjestyen yhteisvoimin, eikä vain muutama laiska valtion tai kunnan palkkaa nauttiva donitsihirviö. "
Mitenkähän monien miljoonakaupunkien elämä, esim tuolla mainitsemassasi Amerikassa muuttuisi, jos poliisi lakkautettaisiin? Voisi moni jäädä nopsasti esim. jengien jalkoihin, vaikka heillä olisikin aseet :(
Pienen kylän anarkia on, öh hieman eriasia, kuin kasvottoman miljoonakaupungin tai muun yhteisön, jossa ihmiset ovat toisilleen ventovieraita. Miljoonakaupunki tuskin pystyy spontaanisti, ilman minkäänlaista toimintasuunnitelmaa tai suunnitelman toteuttajaa puolustautumaan ulkoista hyökkääjää vastaan (joka varmaan on melko suuri, jos moiseen kohteeseen mennään).
Varmaan kyseinen kylä olisi puolustautunut asein, vaikka siellä olisi ollutkin liittovaltion serifin toimisto. Tosin tarinasta ei ilmeisesti käy ilmi, oliko kaupungissa mitään ns. järjestäytyneen yhteiskunnan merkkejä tai edustajia - siis joku taho, jolla oli jotain valtaa kyläläisiin. (suurin tilanomistaja tai kauppias esimerkiksi) Tuskin kyläläiset olisivat aseettomia ollet, ottaen huomioon kylän sijainnin ja sen elinajan levottoman luonteen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 56 kommenttia