Urapoliitikot edustamassa kansan syviä rivejä?
Eduskunta, eli 200 vaaleilla valittua kansanedustajaa, on kuin kansa pienoiskoossa. Noihin kahteensataan mieheen ja naiseen yksilöityvät ja tiivistyvät koko kansan kokemus, viisaus ja arvopohja. Kansanedustajat ovat edustava otos kansasta. Näin siis ainakin periaatteessa.
Mutta entä käytännössä? Vuosi sitten Ilta-Sanomat kertoi kansanedustaja Ben Zyskowiczista (kok.) tutustumassa "oikeisiin töihin".
Zyskowicz tarttui miehekkäin ottein hitsipilliin ja esitti viattoman kysymyksen.
- Tarvitsisin vähän työnohjausta, ja pitäisikö tämä kypärän visiiri panna alas, Zyskowicz kyseli.
...
- Hitsauskokemus oli miellyttävä, Zyskowicz summasi.
Zyskowicz on ollut ruumiillisessa työssä joskus nuorempana.
- Minulla on erittäin monipuolinen kokemus kesätöistä. Teollisuudessa en ole ollut, rakennuksella kyllä.
Zyskowicz valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan 24-vuotiaana vuonna 1979. Tätä ennen hän oli Helsingin kaupunginvaltuustossa 1977-1980 ja Kokoomuksen nuorten liiton virkailijana 1973-74. Yhdellä sanalla urapoliitikko. Jos sitten oletetaan, että Zyskowicz kansanedustajana kuuluu henkilökohtaiselta taustaltaan edustavaan otokseen Suomen väestöstä, niin se tarkoittaisi, että Suomessa olisi 26 500 urapoliitikkoa (5,3 miljoonaa * (1/200)). No, ei mitenkään mahdoton luku, jos ei edellytetä kaikilta urapoliitikoilta samaa suoritustasoa, ottaen huomioon kaikki kunnallispoliitikot ja vastaavat.
Mutta entä jos eduskunnassa olisi muitakin urapoliitikkoja? Mitenköhän saman puolueen Jyrki "Alvin nosto on ihan järkevää pohdiskelua" Katainen? Syntynyt 1971, eduskuntaan vuonna 1999, sitä ennen "[h]änen työuraansa [on kuulunut] opettajan [sijaisuuksia], harjoittelu Suomen Lontoon suurlähetystössä, ja hän on ollut Kokoomuksen Kansallisen sivistysliiton koulutussuunnittelijana ja kouluttajana". "Katainen on ollut Siilinjärven kunnanvaltuuston jäsen vuodesta 1993 ja Pohjois-Savon maakuntaliiton 1. varapuheenjohtaja vuodesta 2000. Hän oli Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtaja 1994–1995." Voisin merkata urapoliitikoksi.
Vaihdetaanpas puoluetta. Miten olisi Jutta Urpilainen (sd.)? Syntynyt 1975, eduskuntaan 2003. "Ennen eduskuntauraansa hän työskenteli puolueen nuoriso- ja opiskelijajärjestöissä edustaen Suomea Euroopan Demarinuorten (ECOSY) hallituksessa. Lisäksi hän on edustanut Suomea YK:n ja Unescon yleiskokouksissa. Kokkolan kaupunginvaltuutettuna hän on toiminut vuodesta 2001." Urapoliitikko.
Löytyisiköhän vasemmiston johdosta työläisiä? Mikä on miehiään esimerkiksi Paavo Arhinmäki (vas.)? Syntynyt 1976, eduskuntaan 2007. Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001, Helsingin opetuslautakunnassa vuodesta 1997. Ennen omaa kansanedustajan paikkaa hän toimi Esko-Juhani Tennilän (vas.) eduskunta-avustajana. Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2001-2005. Leikannut joskus nurmea Helsingin kaupungin puistoyksikössä. (Heh, minäkin olen joskus leikannut nurmea Suonenjoen kaupungin teknisellä osastolla.:)) Pettymys, taas yksi urapoliitikko.
Nyt urautuneita poliitikkoja on jo neljä. Kansalaisiksi muunnettuna tämä tarkoittaa 106 000 "urista". Vähän alkaa epäilyttää, varsinkin kun minusta tuntuu, että tuossakaan ei ollut kaikki eduskunnan urapoliitikot.
Tämä jako urapoliitikkoihin ja muihin kansalaisiin on mielestäni tärkeä, sillä uriksia ei olisi, jos ei olisi valtiota ja kansanedustuslaitosta. Urikset eivät ole satunnaisia kesätöitä lukuunottamatta päivääkään tehneet mitään muuta kuin politiikkaa. He ovat siis nuoresta pitäen kokopäiväisesti työntäneet nokkaansa muiden asioihin, siinä missä tavalliset ihmiset välittävät lähinnä omista ja korkeintaan läheistensä asioista. Onko tällainen ihminen kosketuksissa "tavalliseen elämään"? Onko tällainen kaveri oikeasti kansaa edustava kansanedustaja? Ei minun mielestäni.
Olen ennenkin esittänyt yksinkertaista keinoa valita kansanedustajiksi varmasti kansaa edustavia henkilöitä. Vieläpä siten, että valintajärjestelmä automaattisesti varmistaisi pitkällä aikavälillä kansan eri osien tasapuolisen edustuksen eduskunnassa. Kaiken lisäksi menetelmä olisi jopa järkyttävän halpa, sillä "vaalit" voitaisiin järjestää parissa tunnissa, olettaen väestörekisterin olemassaolon.
Puhun tietenkin arvasta, josta kirjoitin viime vuoden tammikuussa otsikolla Arpa takaa tasa-arvon ja edustuksellisuuden demokratiassa. Arvalla valitut kansanedustajat olisivat takuuvarmasti kansan edustajia. Lisäksi vaatisi melkoista arpaonnea päästä urautumaan poliitikoksi, melkoisella varmuudella uristen lukumäärä asettuisi millä tahansa hetkellä nollan ja yhden väliin.
Toinen vanhempi kansanedustusta käsittelevä kirjoitukseni on myös lukemisen arvoinen, nimittäin kirjoitus Luovan työn tarkoitus ja miksi se ei aina toimi niin lokakuulta 2006. Tämä kirjoitus on mukautettu uusinta vuoden takaisesta artikkelistani ”Minulla on erittäin monipuolinen kokemus kesätöistä.”
Valitettavasti arpa ei ole käytössä, vaan joudumme tyytymään edustuksellisen vaalitavan tuloksiin ja enemmistön mielivaltaan. Muun muassa tästä syystä lähden ensi kevään vaaleissa haastamaan urapoliitikkoja ja poliittista eliittiä asettumalla sitoutumattomaksi ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin. Valitsijayhdistys on perusteilla näinä päivinä. Liity postituslistalleni lähettämällä tyhjä sähköposti osoitteeseen pjm2011-subscribe@pasi.fi ja pääset kuulemaan ensimmäisten joukossa kampanjan uusimmista käänteistä!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kokoomuksesta on tullut broilerien puolue, se sama mitä kepu on aina ollut, jengillä ei ole mitään käsitystä ns. oikeista töistä vaan ovat loisineet yhteiskunnan siivillä koko elämänsä.
Eiköhän ne ole juurikin samanlaisia narsisteja kuin minäkin eli suu käy koko ajan ja luulee tietävänsä ihan kaikesta kaiken tai jotain kuullut niin siitähän saa jo hyvän tarinan. Tartteeko sen tarinan edes olla kovin paljon tottakaan kun se vain kuulostaisi todella hyvältä.
Monesti naisetkin valitsevat narsistit kun se kuulostaa niin hyvältä aluksi..
Sitoutuuko sitoutumaton kirjoittaja valituksi tullessaan luopumaan edustajuudestaan yhden kauden jälkeen - siis ikään kuin olisi tullut valituksi arvalla oman ehdotuksensa mukaisesti? Muutenhan nuorta miestä uhkaa se urautuminen.
Olen kyllä samaa mieltä urapoliitikkojen arveluttavuudesta ja ihmetellyt, miksi zysset ovat niin suosittuja. Ben "kesä kartsalla" Z. on tosiaan paraatiesimerkki. Parlamentissa hän on välttänyt ikaiset työt (lähinnä ministerinpostit) terveyteen vetoamalla.
Tai ehkä ei pidä ihmetellä, miksi ääniä tulee. Helsinkiläisillä on Zyssessä vaikutusvaltainen edunvalvoja, siinä missä maaseudulla on pitkän linjan siltarumpulaisensa. Vaalipiiriläisille on etua siitä, että edustaja on kokenut ja ehtinyt luoda suhteita. Rutiini ja tehokkuus varmaan kehittyvät siinäkin hommassa ajan myötä.
Toisaalta korruptio ja leipääntyminen lisääntynee virkavuosien myötä. Edustajien täyttä arpomista parempi ratkaisu olisi kuitenkin edustajakausien rajaaminen, mitä mm. us-blogeissa esitti äsken J. Jaakkola.
Minusta parhaat poliitikot saataisiin niistä, jotka on puolipakolla saatu vastuullisiin tehtäviin esim. työ- tai yhdistystoiminnassa ja todettu sitten osaaviksi.
Voi toki kysyä, eikö paras motivaatio ole niillä, joilla on kovin pyrky. Vähän vain epäilen sellaisen henkilökohtaisen motivaation siirtymistä suoraan poliittisen toiminnan pätevyydeksi.
brunologi (#3), en tiedä sitoutuuko sitoutumaton kirjoittaja moiseen. Olen kyllä miettinyt, että se olisi hyvä ratkaisu. Eniten kuitenkin huolettaa se, että jo neljä vuotta olisi aika pitkä aika olla poissa oikeista töistä, omalla alalla kun tuo kehitys jyllää edelleen eteenpäin aika rapsakkaasti ja ammattitaito kuihtuu lähes yhtä kiivaasti pitkään käyttämättömänä ollessaan.
Mutta hyvin todennäköisesti tämä huoli jää pelkän arvailun asteelle, käytännössä riski kansanedustajuudesta on varsin etäinen. :)
Kansanedustajien kausien rajaaminen on vähintä, mitä pitäisi tehdä. Oli muuten yksi vaaliteemoistani v. 2007, tuolloin taisin esittää ylärajaksi kahta kautta.
Entäpä jos politiikka onkin ammatti, joka vaatii ammattitaitoa? Arvalla valittu edustajisto ei välttämättä saisi paljon aikaan, mutta toistaalta nykyedustajisto (Katainen ym.) tuntuu siltä että pääasia vaan tehdä jotain päätöksiä ja olla äänessä, vaikka se veisi perse edellä päin puuta.
#5:"Entäpä jos politiikka onkin ammatti, joka vaatii ammattitaitoa?"
Poliitikko, siis kansanedustaja, edustaa kansaa. Virkamiehet ovat edustamassa koneistossa ammattitaitoa.
Nyt voi sanoa kärjistäen, että kansanedustajan ensisijainen ammattitaito punnitaan siinä, että hän osaa toimia puolueorganisaatiossa ja toimessaan siten, että tulee uudestaan valituksi. Ammattilaiset tällä saralla ovat niitä jotka tulevat uudestaan ja uudestaan valituiksi, eivät välttämättä ne jotka tekevät edustajan työnsä erityisen hyvin ja pyyteettä.
Hienoa, että asetut ehdokkaaksi. En aio kuitenkaan äänestää, vaikka olet ehdottomasti äänestämisen arvoinen.
Kyse ei ole henkilöstä vaan järjestelmään osallistumistesta. Siitä, että vaikka pääsisitkin äänelläni eduskuntaan, niin äänestämällä hyväksyisin väkivaltaisen valtion seuraavaaksi vaalikaudeksi. Äänestämällä hyväksyisin myös demokratian, joka on ainoastaan yksisuuntainen tie orjuuteen. Äänestämällä sitoutuisin demokraattiseen lopputulokseen eli seuraavalla vaalikaudella toteutettavaan politiikkaan - oli se millaista tahansa. Myös suhteellinen vaalitapa on ongelmallinen. Mikäli et tulisi valituksi, antamani ääni voi auttaa jonkun toisen sitoumattomien listalla olevan henkilön valinnassa. Tämä ehdokas saataa edustaa täysin vastakkaista ideologiaa, kuin sinä.
Tästä huolimatta kannatan ehdokkuuttasi, sillä ainoastaan äänestäminen tarkoittaa sitoutumista ja hyväksymistä. Aion kuitenkin kävellä vaalikoppiin ja kirjoittaa lippuun Pasi Matilainen. Sillä annan tukeni sinulle osallistumatta rikolliseen järjestelmään. Harkitse olevasi ensimmäinen ehdokas, joka käy vaalikampanjaa kehoittaen olemaan äänestämästä itseään; kirjoittamaan nimensä lippuun numeron sijaan.
Vapaasti Lysander Spooneria mukaillen: Poliitikkojen valinta eli äänestäminen on suuri arvonta, jossa jokainen osallistuja pistää vapautensa (sosiaaliset ja taloudelliset) panokseksi ja toivoo, että menettäisi niistä itse mahdollisimman vähän ja voittaisi toisilta mahdollisimman paljon.
Poliitikot päättävät riippumatta siitä, äänestetäänkö heitä, vai ei. Järjestelmä pysyy pystyssä nimenomaan alaistensa passiivisella tuella. Vaikka vain 200 henkilöä äänestäisi itseään, niin Suomeen saadaan hallitus.
Jos alamaiset yleisesti atiivisesti kieltäisivät päättäjien oikeutuksen asemaan, eivät päättäjät enää pysty hyväksikäyttämään titteleitään, oli päättäjiksi valittu keitä tahansa. Demokraattisessa politiikassa vaikuttaminen on yksi kanava mielipidemuutoksen ajamisessa, kunhan itse ehdokas ei koruptoidu, tai ihmiset oleta, että muutosta voitaisiin saavuttaa muutaman päättäjän toimesta, tai että ajatusmaailma henkilöityy muutamaan poliitikkoon. Nämä ovat todellisia vaaroja.
Yksittäisellä bloggaajalla on oma vaikutusmahdollisuutensa mielipiteenmuokkaajana, kun hän bloggaa, ettei kansanedustajilla ole oikeutta päättää toisten asioista.
Valittu kansanedustaja, joka tulee valituksi sillä periaatteella, ettei hänellä ole oikeutta päättää muiden asioista ja jodonmukaisesti myös valittuna puhuu ja toimii tämän periaatteen mukaan, saa paljon enemmän uskottavuutta ja huomiota asialleen.
Jos äänestysprosentti jää alhaiseksi, tulkitaan se niin, että kansalaisten mielestä asiat ovat tarpeeksi hyvin, ettei heidän tarvitse äänestää. Pelle-ehdokaiden äänestäminen on joskus kanavoinut järjestelmän vastaisuutta, mutta pelleillä ei ole ollut itsellään mitään järkevää poliittista periaatetta valtaan päästyään, eikä sitä olla pidetty vakavana protestina. Jos ihmiset taas äänestävät avoimen demokratiavastaista ehdokasta, olisi se nähtävä pelkästään äänenä demokratiaa ja järjestelmää vastaan.
Muutaman prosentin lasku äänestysaktiivisuudessa ei tee mitään, mutta muutama valtiovastainen kansanedustaja voi saada jo jotakin aikaan.
Valtion laitosten käyttö valtiota vastaan ei ole valtion tukemista. Valtion vastaisia mielipiteitä voidaan levittää tarvittaessa valtion Itellassa valtion teitä pitkin tai valtion monopolisoimaa koulutusta voidaan hyödyntää ja syödä valtion tukemia elintarvikkeita.
#8,
Demokraattisen järjestelmän muuttaminen demokraattisesti on ikuinen haave. Se voi onnistua vain samanmielisten äänestäjien keskittymisellä suurelta alueelta pienelle alueelle kts. Free State Project. Suomessa se ei tule onnistumaan ikinä. Täällä libertaarien ideologioiden kannatus tulee aina jäämään alhaiseksi eikä Euroopasta tule tapahtumaan libertaarien massamuuttoa Suomeen.
USAn perustajaisät kuvittelivat perustuslakinsa pitävän demokratian kurissa. Toisin kävi. Tähän hetkeen mennessä demokratia on kuljettanut osittain anarkistisen maan tilaan, joka saa perustajaisät (poislukien Alexander Hamilton) ja varsinkin Thomas Jeffersonin tanssimaan arkussaan ripaskaa.
"Muutaman prosentin lasku äänestysaktiivisuudessa ei tee mitään, mutta muutama valtiovastainen kansanedustaja voi saada jo jotakin aikaan."
Kyse ole äänestysprosentin laskusta vaan pelkästään moraalisesta valinnasta. Vaikka täysin utopistiset kymmenen libertaaria kansanedustajaa pystyisi hidastamaan demokratian matkaa totalitaristiseen korporaatiososialismiin edes hitusen, niin se ei ole moraalisen huoraamisen arvoista.
Jos haluat osallistua rikolliseen järjestelmään, niin äänestä edes kommunisteja. Parempi nopeuttaa kehitystä, kuin pitkittää kärsimystä. Demokratia tulee romahtamaan varmasti. Kommunistien avulla saat sen romahtamaan nopeammin.
Kun romahdus tapahtuu, niin me saamme mahdollisuuden. Toivottavasti Pasi on siihen mennessä muokannut mielipiteitä niin paljon, että ihmiset eivät toistaisi samaa virhettä uudestaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 9 kommenttia