Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Ihmisten hyvyys ja esivallan esimerkki

Vapaata yhteiskuntaa kritisoidaan usein siitä, että sen ihmiskuva olisi liian ruusuinen. Vapaus ei voi näiden kriitikkojen mukaan toimia, koska ihmiset eivät ole riittävän hyviä, eivätkä ajattele lähimmäistensä parasta tai yhteistä hyvää, vaan ovat pääasiassa ahneita, jopa pahoja ja huijaavat toisiaan joka käänteessä. Tämän vuoksi tarvitaan mukamas valtio ja poliittiset päättäjät sitä johtamaan, pelastamaan ihmiset omalta ja toistensa pahuudelta.

Klassinen vastaus tähän on tietysti se, että jos ihmiset ovat pääosin pahoja, saamme varmasti myös samanlaisia poliitikkoja. Kääntäen, jos ihmiset ovatkin pääosin hyviä, poliitikkoja ei sitten tarvitakaan. Nyt käyttäytymistutkimus on tuomassa myös uusia vastauksia väitteeseen. On nimittäin havaittu, että esimerkiksi huijaaminen on tarttuvaa, kuten myös hyvä käytös. Tällä havainnolla on merkittäviä seurauksia valtioajatteluun.

Duken yliopiston professorin Dan Arielyn ja kahden Harvard-professorin Francesca Ginon ja Michael Nortonin tuore tutkimus osoitti, että niinkin yksinkertainen asia kuin piraattituotteiden käyttäminen vaikutti koehenkilöiden huijaamisalttiuteen, kuten Pop Economics -blogi kirjoittaa. Lyhyesti kuvattuna kaikki koehenkilöt saivat aidot Chloe-merkkiaurinkolasit, mutta osalle kerrottiin niiden olevan aitoja ja osalle piraattituotteita. Tämän jälkeen koehenkilöt suorittivat kokeen, jonka tehtyään saivat myös arvostella sen itse. Aitojen aurinkolasien käyttäjät huijasivat kokeessa 30 prosenttisesti, kun taas "piraattipleksien" käyttäjät huijasivat jopa 70 prosenttisesti!

Mikä vielä kiinnostavampaa, eräässä aiemmassa Arielyn tutkimuksessa havaittiin, että vertaisryhmään kuuluvien käyttäytyminen vaikutti koehenkilöiden huijausalttiuteen. Kun oman ryhmän jäsen (todellisuudessa näyttelijä) huijasi poikkeuksellisen läpinäkyvästi koetilanteessa, vertaiset olivat myös alttiimpia huijaamaan. Kun taas kilpailevan ryhmän jäsen huijasi samalla tavoin, koehenkilöt muuttuivatkin rehellisemmiksi. Ja edelleen toisessa kokeessa Ariely havaitsi, että hyveellisten moraalisääntöjen kertaaminen ennen koetilannetta muutti koehenkilöitä rehellisemmiksi.

Voidaan siis päätellä, että sekä rehellisyys että huijaaminen riippuvat suurelta osin muiden ihmisten esimerkistä. Jos hengailet huijareiden kanssa, alat herkemmin huijaamaan itsekin, ja päinvastoin. No, wanha kansahan tämän on tiennyt iät ajat: seura tekee kaltaisekseen.

Korhosen Jani kirjoitti eilen mainiosti eri maiden poliitikkojen ja viranomaisten käyttäytymisestä sikainfluenssarokotteiden markkinoinnissa. Siinä missä Suomessa ja Norjassa esivalta huijasi, manipuloi ja painosti kansalaisia ottamaan rokotteen, Ruotsissa kerrottiin rehellisesti rokotteen puutteellisesta testauksesta ja vedottiin kansalaisia riskeistä huolimatta ottamaan rokotteen riskiryhmien suojelemiseksi. Ruotsissa sitten olikin korkeampi rokotusaste kuin kummassakaan naapurimaassa.

Jani totesikin, että auktoriteettiasemassa olevan valehtelu on moninkertainen rike verrattuna tavalliseen kansalaiseen. Ja niin se onkin. Auktoriteetti on luonnostaan uskottavampi, ovathan kaikki poliitikotkin (ainakin periaatteessa) hyväntekijöitä. Kun auktoriteetit valehtelevat, mahtaakohan se saada tavalliset kansalaiset valehtelemaan enemmän vai vähemmän? No, ylläolevan mukaisesti se riippuu tietysti siitä, kokevatko kansalaiset auktoriteetit vertaisikseen vai vastustajikseen. Useimmat pitänevät poliitikkoja oikeina ihmisinä, joten heidän valehtelunsa varmasti tarttuu.

Nykyvaltio näyttää ja aiheuttaa muutenkin jatkuvasti huonoja esimerkkejä kansalaisille. Poliitikkojen sähläilyjen, kuten vaalirahasotkujen, korruption sekä nais- ja miesseikkailujen, vaikutusta myös tavallisten kansalaisten moraaliin ei voine vähätellä. Mutta verotus ja lainsäädäntö ne vasta yllykkeitä luovatkin!

Harvassa taitavat esimerkiksi olla ne iloisetkin veronmaksajat, jotka eivät yrittäisi jokaisessa käänteessä saada veroilmoituksen näyttämään omalta kannaltaan suotuisammalta, vaikkapa vähän todellisuutta värittäen. Työmatkojen pituudet, tulonhankintakulut ja muut verovähennykset pyöristyvät helposti pikkuisen ylöspäin, varsinkin niissä tapauksissa, joista ei ole mahdollista esittää tai vaatia kuitteja.

Samoin monet lait, jotka ovat vaivalloisia tai muuten ikäviä noudattaa jatkuvasti, mutta joissa kiinnijäämisen riski tai rangaistus ovat mitättömiä, jäävät helposti noudattamatta. Pyöräillään ilman kypärää, puhutaan kännykkään autolla ajaessa, ajetaan lievää ylinopeutta ja niin edelleen. Tietoinen lain rikkominen pienissä asioissa voi kuitenkin vähentää tunnontuskia myös suuremmissa asioissa, kuten piraattituotekoe osoitti, vaikka se ei äärettömän kalteva pinta olisikaan (pyöräileminen kypärättä tuskin johtaa esimerkiksi murhiin tai ryöstöihin).

Sosiaalietuuksien hyväksikäyttö on toki oikein, siinä määrin kuin se tapahtuu järjestelmän sääntöjen puitteissa, mutta lisääntyvä epärehellisyys ja ympäristöstä opittu huijausalttius ovat varmasti osatekijöitä siinä, että sosiaalietuuksia haetaan enenevässä määrin vääriin tietoihin perustuen.

On siis luonnollista, että laajassa sosiaalivaltiossa tavallisetkin, muuten ei-rikolliset kansalaiset pyrkivät huijaamaan varsinkin järjestelmää, mutta myös toisiaan. Vaikka lapsille opetetaan varastamisen ja väkivallan olevan väärin, aikuisten maailmassa ne ovat täysin sallittuja asioita, kunhan niiden takana on ihmisten enemmistö. Tämä on opittua käyttäytymistä, valtion, poliitikkojen ja vertaisten antaman esimerkin tulosta. Nykyjärjestelmän kannustimet ovat siis vinoutuneet ohjaamaan ihmisiä vähemmän moraalisiksi.

Vapaassa yhteiskunnassa kannustimet olisivat terveempiä. Kun valtio ei ole näyttämässä huonoa, väkivaltaista esimerkkiä, ihmisten on kannattavinta palata luontaiseen käyttäytymismalliinsa, olemaan reiluja ja rehellisiä toisilleen. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos ihmiset haluavat elää ystävällisessä ympäristössä, heidän kannattaa olla ystävällisiä muille, ja päinvastoin. Paras tapa muuttaa ympäristöään ja yhteiskuntaa onkin näyttää mahdollisimman hyvää esimerkkiä.

Oman eduskuntavaalikampanjani keskeinen sisältö tuleekin olemaan esimerkillinen toiminta. Kunhan pääsen vauhtiin, tulette huomaamaan, etten jousta periaatteistani senttiäkään valituksi tulemisen tai julkisuuden vuoksi, vaikka itse kampanja saattaakin siltä vielä tällä hetkellä vaikuttaa. Lähden siis vastustamaan "moraalista turmeltumista" asettumalla sitoutumattomaksi ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin. Valitsijayhdistys on perusteilla näinä päivinä. Liity postituslistalleni lähettämällä tyhjä sähköposti osoitteeseen pjm2011-subscribe@pasi.fi ja pääset kuulemaan ensimmäisten joukossa kampanjan uusimmista käänteistä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Jukka-Pekka Vasara

Kun itse lukeudun juuri näin 1. kappaleen kriitikoihin niin tunnen tarvetta vastata. Lyhyesti kirjoitusta kommentoiden toteaisin ettei yksi virhe kumoa toista: asia josta nimen omaan te aina ammennatte perusteet asiallenne.

Mikäli poliitikot hallitsisivat ilman lakeja, menisi homma nykyistäkin pahemmin heti miten ns. käteen. Tästä esimerkkinä joukko diktatuureja.

Mikäli taas kaikki edustavat vain itseään päädymme kivikaudelle jonkinlaiseen perheryhmien yhteiskuntaan tai jos ihmiset "vapaaehtoisesti" ulkoistavat suojelun niin vaikkapa sitten Liberiaan.

Mitä tästä voisi oppia?

Esimerkiksi sen että joitakin uusia periaatteita pitäisi olla kirjattuna lakiin. Esimerkiksi se etteivät poliitikot voisi ottaa velkaa kansan nimiin. Pelkästään tämä yksi yksinkertainen päivänselvyys perustulaissa olisi estänyt koko joukon käsittämättömiä virheitä ja talousrikoksia mitä vasemmistolainen nyky hallituksemme on tehnyt. Keskustan, virheiden, RKP ja kokoomuksen jäsenistö voisi vastata jyrkin, matin, annin, ästeröidin ja marin ottamista veloista henkilökohtaisella omaisuudellaan koskapa he ovat sen edunkin saaneet.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Voisiko Pasi J. Matilainen kertoa avoimesti ja rehellisesti sekä anarkistisesti ilman auktoriteettia ja viiteryhmään, mikä on hänen mielipiteensä luottoekspansiosta 2008-2010? Olisiko rahahanat pitänyt vetää kiinni monetaristisen moraalin vuoksi?

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Mukavaa että otit aiheeksesi yhden liberalistisen maailmankuvan ongelmista. Vaikka olette mielestäni esimerkillisellä tavalla keskustelleet aatteestanne, on halunne aidosti kohdata aatteenne ongelmia ollut melko vähäinen. Se on tavallaan ymmärrettävää, mutta hivenen valheellista.

Ottamalla tämän kritiikin kohteen tarkasteluun olet oikealla tiellä ja vaikka tutkimustulosten siirto libelralistisen ajattelun tueksi onkin tehty vähemmän vakuuttavasti ja suorastaan keinotekoisesti, on hyvä, että olet uhrannut ongelman pohtimiseksi aikaasi. Nimittäin ei niihin huonohin esimerkkeihin valtiota tarvita. Ihmiskunnan historia on täynnä oivia esimerkkejä tästä.

Pahoin pelkään, että Thomas Hobbes kuvasi turhankin osuvasti luonnontila-käsitteellään liberalistisen valtion todellisuutta - eli kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Hobbes oli ehkä turhankin kyyninen, mutta en itsekään kykene sellaiseen optimistisuuteen mitä katson aidon liberalistin edustavan.

Jukka-Pekka Vasara

Vaikkei 2. ollutkaan minulle niin vastaan: kyllä, aivan kuten Virossa tehtiin. Palkkojen leikkaus julkisella sektorilla, eläkkeisiin ja muihin tulonsiirtoihin, pöhön leikkaaminen hallinnosta ja tietenkin kaiken hömpän leikkaus "kehitysavut" ja kaduillamme taapertavien väriläiskien elätys jne.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Klassinen vastaus tähän on tietysti se, että jos ihmiset ovat pääosin pahoja, saamme varmasti myös samanlaisia poliitikkoja. Kääntäen, jos ihmiset ovatkin pääosin hyviä, poliitikkoja ei sitten tarvitakaan.

Tämä tosin olettaa, että ihmiset toimivat henkilökohtaisessa ja julkisessa elämässään samoin. Esimerkiksi ihmiset voivat hyvinkin olla haluttomia käyttämään hyväntekeväisyyteen omaa rahaansa ("ovat pahoja"), mutta halukkaita käyttämään siihen verotuksella kerättyä rahaa ("ovat hyviä"). Valtion käyttämä raha on myös paljon näkyvämpää kuin yksityiselämässä käytetty raha, joten poliitikot saattavat helposti pyrkiä signaloimaan äänestäjilleen hyvyyttään ohjaamalla rahaa hyviin tarkoituksiin. Tällöin valtio johtaa kokonaisuudessaan hyvään tulokseen, vaikka päättäjät olisivatkin pohjimmiltaan "pahoja".

Jukka-Pekka Vasara

# 5. Yhden hyväntekeväisyys on toisen pahan_tekeväisyyttä: esim. "kehitysapu" Afrikkaan on toiminut juuri päinvastoin kuin poliitikot ovat kansalle valehdelleet. Eiköhän siis olisi kuitenkin parasta, ja loppupeleissä humaaneintakin, että jokainen tekisi sitä hyvää omilla resursseillaan ja lakien puitteissa.

Sammalkieli (nimimerkki)

Rehellisyydestä: Eikös kapitalismi ja markkinatalous perustu pohjimmiltaan ihmisten juksaamiselle? Ihmiset esimerkiksi puijataan haluamaan kaikenlaista cacaa, ja sitten ne onnettomat menevät töihin. Wallersteinilaisesta näkökulmasta kaikki porvarillinen etatismi, esim. kiinteistöverot, pakolliset maksut yms. tietysti vain tukevat tätä kapitalistista helvetinkonetta: hegeliläisittäin sosiaalisena suhteena ymmärretyllä omaisuudella kun on käytännössä valtion asettama tuottovaatimus (ikään kuin muka ihmisten juksaaminen totalitaristisen kulttuuriteollisuuden avulla ei riittäisi saamaan näitä töihin). Historiallisen kapitalismin ja teoreettisen liberalismin välisen eron (tai peräti différancen ;\) vuoksi keskustelu joskus puuroutuu: liberalistisen _tekstin ulkopuolella kun ei ole mitään_ paitsi konkreettinen porvarillinen etatismi, jota on porvarienkin mukava vähän leikkisästi kritiseerata.

Tämän takia Naomi Klein menee uusliberalismin kritiikissään vähän metsään, mutta Kleinin kriitikot menevät vielä pahemmin metsään. Klein kun ei kritisoi mitään oikeaa ideologiaa, vaan historiassa toimivaa tuhokapitalismia. Libertarismiin tai klassiseen liberalismiin on toki mukava vedota, kunhan kollektivismin julmimmat keinot on ensin valjastettu markkinatalouden reunaehtojen luomiseksi.

Sosiaalivaltion tehokkuudesta: Asiat voisi hoitaa nykyistä tehokkaammin. Siispä ei myöskään ole mitään estettä sille miksi niitä ei voisi hoitaa tehokkaammin. Esimerkiksi tulonsiirtoja voisi yksinkertaistaa: otetaan käyttöön 700 euron kansalaispalkka, ja lakkautetaan muut suorat tulonsiirrot ansiosidonnaista päivärahaa ja työeläkettä lukuunottamatta. Näin tukien hyväksikäyttö loppuu ja julkisen sektorin työntekijöitä voidaan vähentää.

Kontrollilaeista: Enemmän valvontatolppia ja ankarammat sakotuskäytännöt, niin eiköhän kansa opi kunnioittamaan lakeja. Jokainen valvontakamera maantien varressa lienee valtiolle tuottava sijoitus.

J (nimimerkki)

Nyt täytyy antaa Pasille vähän risuja.
Nimittäin aika kaukaa haettua tämä huijaamisen oppimisen vetäminen suoraan valtion harjoittamaan huijaukseen.
Mikä oikeasti estäisi vapaassa valtiossa "huijaamisen kierteen" alkamista, koska kuten todettua niin "seura tekee kaltaisekseen".

No siltikin uskon siihen, että ihmiset osaavat valita oman hyveensä paremmin kuin valtiovalta.

esim Kajn esittämä väite (#5 ) että valtion pitää ottaa ihmisiltä rahaa koska he eivät itse sitä ymmärrä antaa on täysin absurdi.
Puhumattakaan nyt siitä, että mitä järkevää Valtio on nytkään näillä rahoilla tehnyt. (no onhan meillä lähes 700 000 selänpesijää)

Sammalkielen #7 toive, että häntä valvotaan enemmän automaattitolpilla on myös jotenkin outo. Etkö osaa ajaa turvallisesti ellei joku ole vahtimassa?

Toimituksen poiminnat