Automaatio ei ole uhka vaan mahdollisuus
Viime aikoina on puhuttu pitkästä aikaa enemmän siitä, että automaatio tuhoaa työpaikat eikä kaikille riitä enää töitä. Moni muistaa tasoitella, että tuohan se samalla niitä myös lisää, jos kohta ne ovatkin hieman erilaisia työpaikkoja. Keskustelijoilta kuitenkin unohtuu yksi tärkeä näkökulma.
Viedäänpä tilanne ääripäähänsä ja kuvitellaan, että automaatio tuhoaa kaikki työpaikat. Siis aivan kaikki. Mitä silloin tapahtuu? Kuolevatko kaikki nälkään, kun kenelläkään ei ole töitä eikä siten tuloja eikä siten rahaa eikä siten ruokaa? Eivät, mutta tätä ei huomata, koska ajatusketjua ei koskaan viedä loppuun saakka.
Ymmärrämme sen, kun ajattelemme hetkisen, kuinka tuotteiden, kuten ruoan, sekä palveluiden hinnat muodostuvat. Oikeastaan hinnassa on aina neljä komponenttia. Työ, työvälineet sekä raaka-aineet, verot, ja vähäisimpänä liikevoitto.
Työn hinnasta emme pääse mihinkään, paitsi tietenkin automaatiolla, joka kuuluu työvälineisiin ja raaka-aineisiin. Mutta miten niiden hinta muodostuu? Kas, kuinkas muuten kuin niihin sisältyvän työn kautta. Sillä mitäs muuta työvälineet ja raaka-aineita ovat kuin muiden tuottamia tuotteita ja palveluita?
Jos viljelet perunaa, käytät työssäsi traktoreita ja lannoitteita, jotka olet ostanut joltain muulta. Tai jos myyt puhelimia, olet ostanut kokoonpanolinjat, sirut ja näytöt joltain muulta. Näiden muiden tuotteiden valmistamisen kustannus on aivan vastaavasti koostunut työstä sekä työvälineistä ja raaka-aineista. Ja onpa niidenkin valmistaja halunnut liikevoittoa vielä niiden maksamiensa verojen jälkeenkin.
Kun viemme ketjun loppuun saakka, aivan vihoviimeiseen, jopa myyttiseen alkutuottajaan, joka tuottaa pelkästään omalla työllään, voimme todeta, että työvälineet ja raaka-aineet ovat itse asiassa vain säilöttyä työtä, ja siten kaikki hinnatkin muodostuvat vain kolmesta komponentista: työstä, veroista ja liikevoitosta.
Jos siis käy niin, että aivan kaikki työ joskus automatisoidaan, eikä työpaikkoja enää ole, niin kukaan ei myöskään maksa palkkoja eikä kenelläkään ole enää tuloja eikä työllä siten ole enää hintaa, niin tuotteiden ja palveluiden hinta muodostuu enää vain kahdesta komponentista: veroista ja liikevoitosta.
Mutta mitä varten veroja kerätään? Karkeasti yleistettynä verotus on kaikissa muodoissaan tulojen tasaamisen keino, jos eliitin elättämistä ei lasketa. Niiden avulla ostetaan tuotteita ja palveluita niille, joilla ei olisi niihin muuten varaa, sekä niille, jotka eivät olisi niitä muuten kuin ilmaiseksi halunneet.
Mutta jos kenelläkään ei ole tuloja, niin miten niitä voisi enää yhtään sen enemmän tasata? Verotuskin siis menettää merkityksensä ja näin pääsemme siihen, että tuotteiden ja palveluiden hinnalla on enää vain yksi komponentti: yrittäjän edelleen haluama liikevoitto.
Ja eikö se olekin kaikista jaloin ja puhtain "kustannuserä", kysyvät heti eräät. Sillä eikö koko tämän kaiken hyvän edellytyksenä olekin aina se, että yrittäjät koordinoivat hintasignaalin avulla koko talouden toiminnan ja siten ovat mahdollistaneet kaiken edistyksen ihmiskunnan aamunkoitosta saakka?
Kyllä, kyllä se on juurikin sitä. Ilman yritteliäitä yksilöitä emme olisi koskaan päässeet puusta pidemmälle.
Ja toisaalta sitten taas ei. Sillä jos tuotteiden ja palveluiden hinnan ainoa peruste olisi liikevoitto, niin mitä yrittäjät sillä liikevoitolla oikein tekisivät? Ostaisivat tuotteita ja palveluita, joiden hintojen ainoa komponentti olisi niin ikään pelkkä liikevoitto? Ja niin kävisi, että talous olisi pelkkää yrittäjien rahanvaihtoa keskenään.
Siksi edes liikevoitosta ei ole hinnan komponentiksi automatisoidussa maailmassa. Siitä huolimatta yrittäjätkin, nuo monasti myyttisiksikin mainitut, jatkaisivat yrittämistä, sillä he saavat siitä muutakin arvoa kuin rahaa, eikä ihmiskunnan kehitys siihen päättyisi, vaikka kaiken hinta olisikin nyt nolla.
Näin havaitsemme, että automaation päätepiste on se, että mikään ei enää maksa mitään. Onko se sitten mahdollinen tai edes todennäköinen skenaario, on toissijaista. Olennaisempaa on huomata, että kuljemme polulla, jolla kaikki maksaa aina vain vähemmän, eikä tarvetta suurille tuloille enää ole.
Realistisestikin olemme melko piankin tilanteessa, jossa suurin osa hinnoista on enää veroja ja liikevoittoa, kun työ on mahdollisimman pitkälle automatisoitua. Eliitin elättämisestä emme hevillä pääse, eivätkä he suostune heidän oman “työnsä” automatisointiin, mutta onneksi elättämisestäkin tulee aina vain halvempaa.
Syytä huoleen ei siis ole. Automaation osalta siis. Päinvastoin, etenevän automatisoinnin ansiosta meillä kaikilla on edessämme loistava tulevaisuus. Vielä kun eliitti lopettaisi oman ihanne-elämäntapansa pakottamisen kaikille muillekin. Pah, aloittaisivat edes itsestään.
Pasi,
oletko ollenkaan pohdinnoissasi miettinyt mikä tässä on tavoitteena ja onko se oikea? Miksi haluamme tehdä työstä mahdollisimman vähäistä, kun käsipareja sitä tekemään on maailmassa enemmän kuin koskaan?
Eriarvoinen yhteiskunta vailla mielekästä tekemistä on tie tuhoon ja yhteiskuntarauhan järkkymiseen, väitän minä. Mikään ei vielä osoita, että tulonjako tulevaisuudessa olisi jotenkin oikeudenmukaisempi.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan varmasti siksi, että automatisaation päätepiste olisi utopia, paratiisi tai taivas. Kenenkään ei tarvitsisi enää tehdä töitä ja kaikkea olisi silti yllin kyllin. Päätepisteen mahdottomuus tai mahdollisuus ei ole tärkeää, sillä jokainen pykälä lisää automatisaatiota on askel kohti paratiisia.
Ei sillä, kyllä kehityksestä ongelmiakin matkalla syntyy, mutta pääasiassa siksi, että sitä kehitystä vastustetaan ja tehdään siksi politiikkaa, jolla pyritään sementoimaan menneisyys vallitsevaksi olotilaksi. Se on järjetöntä ja aiheuttaa kärsimystä, massatyöttömyyttä, kyöhyyttä, puutetta ja luonnonvarojen tuhlaamista, kun mikään näistä ei olisi markkinaehtoisen automatisaation kehityksen myötä tarpeellista tai välttämätöntä.
Vähemmillä ongelmilla päästäisiin nimenomaan sillä, että automaatio nähtäisiin oikeasti mahdollisuutena eikä uhkana, kuten nykyisin paljolti tehdään.
Ilmoita asiaton viesti
”Eriarvoinen yhteiskunta vailla mielekästä tekemistä on tie tuhoon ja yhteiskuntarauhan järkkymiseen, väitän minä.”
Tasan tarkkaan niin. Mahdollisimman monta ihmistä TUOTANNOLLISESSA työssä – se pitää olla kansantalouden johtoajatus. Automaatiota tietysti kannattaa kaikki bisnesmaailma, mutta valtion tulee olla kansakunnan tukena ensisijaisesti, eikä voittoa tavoittelevan bisneksen.
Ilmoita asiaton viesti
Antti Kantola, en ole ihan varma oletko sarkastinen vai tosissasi. Mutta kyllähän se on oikeasti niin, että ideaalitilanteessa kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä, vaan automaatio hoitaisi kaiken. Mutta se on ideaali, ja reaalimaailmassa olisi hyvä, jos mahdollisimman monella olisi mahdollisuus tehdä töitä kenenkään estämättä, varsinkaan valtiovallan ja ay-liikkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Aihetodisteena sen puolesta, että tulonjako tulevaisuudessa olisi jotenkin oikeudenmukaisempi (oletan, että tällä tarkoitetaan, että tulot jaettaisiin tasaisemmin), toimii se, että tulonjako on pitkällä tähtäimellä tasoittunut koko ajan. Joitakin lyhytaikaisia heittoja on ollut, mutta keskimäärin tulot ovat 2000-luvulla jakautuneet tasaisemmin kuin 1900-luvulla, ja 1900-luvulla tasaisemmin kuin 1800-luvulla, jne.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai automaatio on mahdollisuus. Se voi joissain esimerkkitapauksissa olla tilapäinen uhka joillekin yksilöille, kuten muuttuneet tuotantomenetelmät kautta aikojen ovat olleet.
Ei raskas työ ole mikään siunaus ihmiselle. Se on kirous, jota ei ollut siinä paratiisissa, jossa vallitsi ikuinen trooppinen lämpö ja puun oksat notkuivat hedelmiä. Automaation avulla voimme päästä samantapaiseen lokoisaan elämän muotoon jopa näillä pohjolan perukoilla.
Jotta automaatio tapahtuisi harmoniassa ihmiskunnan edun kanssa, sen tulee tapahtua nimenomaan markkinatalousyhteiskunnassa, jossa kehitys tapahtuu luonnollista tietä ilman virheellisiä päätöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
KYLLÄ automaatio on uhka, erityiseti väkirikkaissa maissa. Valtioiden tehtävänähän on antaa elatus ja vaatteet kaikille, eikä vain niille harvoille, jotka valikoituvat työläisiksi tai yrittäjiksi tai muutoin rahakkaiksi. Automaatio on uhka sillä lailla kuin tuli on huono isäntä, mutta hyvä renki. Maailmansodassa jouduimme tasapainoilemaan NL:n, Saksan, Liittoutuneiden ym kanssa, mutta automaation kanssa on vielä vaikeampaa.
Ilmoita asiaton viesti
Itselläni on vakavia ongelmia tämän uhka vai mahdollisuus -ajattelun kannalta. Tässäkin digitalisaatio ja robotiikka ovat molempia. Tottakai Suomella on teknologisen osaamisen kautta loistavat mahdollisuudet kilpailussa. Samalla kuitenkin merkittäväle osasta ihmisiä tämä on myös uhka ja huoli, ajatellaan vaikkapa laumaa bussikuskeja, jolta hiljalleen loppuvat työt. Mitä sitten? Ei yli viiskymppisestä bussikuskista niin vaan tehdä insinööriä suunnittelemaan robotteja.
Se että kehitys tarjoaa Suomelle mahdolisuuksia ei tarkoita etteikö uhkia pidä torjua. Toistaiseksi poliittinen päätöksenteko on aivan kujalla tarvittavista toimenpiteistä. Teknologinen kehitys menee kaukana edessä, poliitikot hädin tuskin ovat edes päässeet koko stadionille.
Ilmoita asiaton viesti
Mahdollisuus on pitkällä tähtäimellä saavuttaa jonkinlainen Star Trek -tyyppinen utopia, jossa mm. energiapula on historiaa kehittyneiden reaktorien ansiosta, ruoka tuotetaan replikaattoreilla ja työ sekä raha ovat pääosin menettäneet merkityksensä, toki lukuisia niche-markkinoita lukuunottamatta.
Uhka on siirtymäaika tästä hetkestä tuohon täydellisen automaation tilanteeseen. Jos liukuma tapahtuu epätasaisesti, ts. poistuvien työpaikkojen myötä suurten massojen tulotason lasku ei heti kompensoidu vastaavalla hyvinvointihyödykkeiden halventumisella, ja suhteelliset tuloerot kasvavat työssä vielä olevien ja työttömien välillä, on odotettavissa poliittisia levottomuuksia ym. ongelmia.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo uhka realisoituu ainoastaan silloin, jos automatisaation mahdollisuutta ei hyödynnetä täysimittaisesti, vaan pyritään vastustamaan sitä kaikin keinoin, esimerkiksi estämällä talouden joustaminen kaikilta osin ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen. Tällöin automatisaation hyödyistä leijonanosa käytetäänkin suuren väestönosan pitämiseen väkisin työttömänä ja tuottamattomana, jolloin automatisaation mahdollistama hintojen lasku torjutaan verojen kiristymisellä ja hinnat eivät laskekaan. Jos (ja kun) näin käy, niin se on politiikan vika, ei automatisaation.
Ilmoita asiaton viesti
Pasi Matilainen,
miten tämä asia sitten pitäisi mielestäsi päätöksenteossa hoitaa? Uskotko aidosti, että tämä siirtymä hoituu sujuvasti yhteiskunnan puuttumatta siihen? Siihen harva uskoo. Mutta kenties vapausradikaalille asia on näin?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan kuin olisin kuullut tällaisia juttuja jo aiemmin. 40-50 vuotta sitten harrastettiin työn rationalisointia ja automatisointia. Samaan aikaan tuli uudet välineet robotit ja tietokoneet avuksi. Mottona oli että kone/robotti ei lakkoile eikä vaadi palkkaa. Kone oli aina parempi vaihtoehto kuin ihminen vaikka se olisi tullut kalliimmaksikin.
Ilmoita asiaton viesti
En ole löytänyt vielä netistä juttuja, millaista se automaatio keskustelu oli 1960- ja 1970-luvuilla. Ketkä siitä puhuivat ja mitä puhuivat?
Ilmoita asiaton viesti
”Syytä huoleen ei siis ole. Automaation osalta siis. Päinvastoin, etenevän automatisoinnin ansiosta meillä kaikilla on edessämme loistava tulevaisuus”
Täytyy vain muistaa, ettemme yritä turhaan automaatiolla korvata luonnonlakeja. Automaatiolla pystytään vain asianmukaisesti sopeutumaan luonnonlakien mukaiseen todellisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Unohdit laskelmistasi raaka-aineiden ja energian hinnat. Raaka-aineiden hinnatkin riippuvat lopulta energian hinnasta.
Jos teknologian kehitys johtaa siihen, että energian hinta halpenee reippaasti, niin silloin tulevaisuus näyttää aika optimistiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni tämä blogikirjoitus käsitteli tarkoituksellisesti vain automaation aiheuttamia muutoksia ihmisen elämässä.
Tietysti energian ja raaka-aineiden hinnat vaikuttavat kaikkeen tuotantoon, olkoonpa se tuotantotapa mikä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Raaka-aineet mielestäni käsittelin ja energiakin menee aivan vastaavasti.
Kertauksen vuoksi, raaka-aineiden tuottamiseen tarvitaan työtä ja työvälineitä (ja energiaa, totta, joka on tavallaan raaka-aine sekin). Työvälineiden tuottamiseen puolestaan tarvitaa työtä ja toisia työvälineitä ja raaka-aineita (ml. energiaa). Tämä ketju jatkuu samanlaisena siihen asti, että päästään työvaiheeseen, jossa käytetään pelkkää työtä, ei enää muita työvälineitä tai raaka-aineita.
Tällöin niin raaka-aineet, työvälineet ja energiakin ovat vain säilöttyä työtä. Tosin energian kohdalla voidaan erikseen huomioida se, että joidenkin energiamuotojen tapauksessa säilötty työ purkautuu energiana epäsäännöllisemmin ja heikommin ennustettavasti (esim. tuulivoima), kun taas toisissa energiaa saadaan tasaisemmin ja ennustettavammin (esim. hiilivoima tai ydinvoima).
Muissa raaka-aineissa ja työvälineissä säilötty työ purkautuu käyttöön täysin ennustettavasti. Esimerkiksi vasara luovuttaa siihen säilöttyä työtä jokaisella lyönnillä.
Yhden kustannuskomponentin jätin tarkoituksella pois laskelmistani ja se on omistusoikeus, erityisesti maanomistus. Se on kuitenkin nähdäkseni niin pieni osuus hinnoista, että sen käsitteleminen olisi monimutkaistanut kirjoitusta tarpeettomasti ilman vastaavaa hyötyä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostava avaus Pasilta! Joitakin kysymyksiä heräsi.
Jokuhan maan ja siihen sisältyvät raaka-aineet omistaa yksin tai kollektiivisesti. Joku tai jotkut ovat joskus löytäneet ja vallanneet jonkun maa-alueen, joka pitää sisällään esim. metsää, mineraaleja ja vesistöä. Maa-alue on sitten aikojen saatossa vaihtanut omistajaa esim. perimyksen, kaupan, väkivaltaisen valtauksen, pakkolunastuksen tms. takia. Ihminen ei ole välttämättä maa-aluetta työstänyt, vaan luonto on tehnyt työn, jonka ansiosta maa-alueella on raaka-aineita. Kaiken kukkuraksi maan päälle paistaa aurinko valollaan energiaa ja sadevesi kastelee maaperää kasvuston hyväksi.
Kun ihmistyöstä tulee lähes ilmaista, niin sillä ei ole kauppa-arvoa. Maa- ja raaka-aineet ovat edelleenkin arvokasta. Maanomistajat voivat ostaa tai vuokrata halvalla robottiarmeijan työstämään maastaan tuotteita muille maanomistajile. Maattomilla puolestaan ei ole mitään mitä vaihtaa, ellei sitten osakkeita yhtiöihin, jotka omistavat maata tai IPR:iä.
Eikö tästä voisi vetää johtopäätöksen, että ainakin maata kannattaa ostaa pitkällä tähtäimellä?
Ilmoita asiaton viesti
Jo Mark Twain totesi aikoinaan, että maa on paras sijoitus, koska sitä ei keksitä lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Päivitin tämän vanhan blogini kansainväliseen muotoon otsikolla Everything will be free when automation takes over all the jobs. Käykäähän lukaisemassa ja saa jakaa. 🙂
Ilmoita asiaton viesti