*

Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Maahanmuuttopolitiikka vs. sosiaalipolitiikka

Maahanmuuttokriitikoiden päämäärä on nähdäkseni -- joskin karkeasti yksinkertaistettuna -- se, että rajoitetaan tai valikoidaan maahanmuuttoa, jotta maahanmuuttajista koituvat sosiaalimenot eivät käy liian kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle. Maahanmuuttokriitikot tosin tunnistavat analyysissään maahanmuutosta aiheutuvan muitakin menoja ja vaikutuksia kuin sosiaalimenot, mutta ne lienevät kansantaloudellisesti vähemmän merkityksellisiä.

Mainittu päämäärä on kuitenkin virheellinen, koska ongelma ei ole maahanmuutossa vaan siinä sosiaaliturvassa. Vanha talouden nyrkkisääntö -- vieläpä siitä harvinainen, että taloustieteen eri koulukunnat eivät siitä taida juuri riidellä -- sanoo, että jos tuet jotain, saat sitä lisää. Nyrkkisääntö pätee erityisen näkyvästi sosiaaliturvassa, sillä kun tuemme taloudellisesti toimettomuutta, niin saamme lisää toimettomia. Ilmiössä on tunnistettavissa sekä suora että epäsuora vaikutus.

Yhtäältä liian laaja sosiaaliturva suoraan kannustaa pienituloisia pyrkimään sosiaaliturvan piiriin, varsinkin jos siitä seuraa vapaa-ajan lisääntyminen tulojen pysyessä lähes ennallaan. Toisaalta laajan sosiaaliturvan rahoittaminen nostaa verotuksen tarvetta, mikä puolestaan paitsi heikentää työnteon kannattavuutta varsinkin alemmissa tuloluokissa, myös heikentää työnantamisen kannattavuutta, kun pienempiä hommia ei kannata enää teettää muilla vaan tehdä itse.

Laaja sosiaaliturva yhdistettynä sinänsä hyvään rajat auki -politiikkaan tarkoittaa sitä, että sosiaalitukemme kannustaa nk. elintasopakolaisuuteen, jopa siinä määrin, että maahanmuuton järjestämisestä on jo muodostunut ammattimaista liiketoimintaa. Kaikki maahanmuuttajat eivät toki ole elintasopakolaisia, sillä on mm. paljon niitä työperäisiä (esimerkiksi omalla alallani on hyvin paljon ulkomailta tulleita työntekijöitä) sekä ihan oikeitakin pakolaisia. Kuitenkin nimenomaan elintasopakolaisten ryhmä on tukien kannustamana se nopeimmin kasvava maahantulijoiden joukko, mihin ymmärtääkseni myös maahanmuuttopolitiikan vastainen kritiikki perustuu.

Maahanmuuton rajoittaminen ei kuitenkaan korjaa ongelmaa, koska se ei ole se varsinainen ongelma. Vaikka laittaisimme rajat täysin kiinni ja ympäröisimme maamme korkealla muurilla, sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat eivät poistu. Itse asiassa ne vain pahenevat jatkuvasti, kun turvaa yhä vain laajennetaan. Elintasopakolaisten sijasta saisimme vain lisää rakenteellista toimettomuutta omasta takaa. Elintasopakolaisten puuttuminen toki hidastaisi järjestelmän vääjäämätöntä kaatumista omaan mahdottomuuteensa, mutta ei se sitä ehkäisisi.

Rajoittamaton maahanmuutto (ja maastamuutto!) on liberaali ratkaisu ja siihen on pyrittävä. Julkinen sosiaaliturva sen sijaan on hyvin epäliberaali järjestelmä, jonka purkamisen tulisi olla realistisen maahanmuuttopolitiikankin ytimessä. Sosiaaliturva kun voidaan hoitaa yksityisestikin (lue tämä!), niin miksi sen edes pitäisi olla julkista? Julkisen sosiaaliturvan purkaminen poistaisi myös maahanmuuttokriitikoiden esiin nostamat lähinnä elintasopakolaisuudesta aiheutuvat sekä kansantaloudelliset että sosiaaliset ongelmat. Maahanmuuttopolitiikan väitetyt kustannukset ovat todellisuudessa sosiaalipolitiikan kustannuksia.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla

Mutta jos vapaa maahanmuutto ei ole varsinaisesti ongelma, vaan julkinen sosiaaliturva, joka kaiken muun pahan ohella ruokkii elintasopakolaisuutta ja sen lieveilmiöitä, niin kohtaamme poliittisesti hyvin vaikean kysymyksen. Kuinka nimittäin sosiaaliturva voi sellaiseen johtaa, eikös se ole vain turvaverkko hätää kärsiville, jonka moraalisesta ihanuudesta ei voida edes keskustella? Ei se ole, ja pitäisi keskustella.

Tavalliset kansalaiset ymmärtävät kyllä hyvin, että julkiset tuet lisäävät tuettavan asian tarjontaa. He ymmärtävät myös, että tukirahojen täytyy tulla jostain muualta. Väännän silti seuraavaksi tämän rautalangasta, koska tämän blogipalvelun lukijoihin lukeutuu paljon poliitikkoja ja sellaisiksi pyrkiviä, ja usein heidän ymmärryksensä näiden asioiden suhteen tuntuu olevan huomattavasti keskimääräistä heikompi.

Oletetaan, että yhteiskunta koostuu kymmenestä henkilöstä, jotka yhtä lukuunottamatta ovat kaikki tuottavassa työssä. Yhteiskunnassa vallitsee myös sosiaaliturvajärjestelmä, joka takaa työttömille toimeentulon työssä olevilta kerättyjen verovarojen turvin. Oletetaan, että jokainen työssäoleva saa 10 kolikkoa palkkaa, josta verotetaan puoli kolikkoa yhden työttömän tukemiseksi. Tällöin työtön saa 4,5 kolikkoa tukea ja työlliset saavat pitää 9,5 kolikkoa palkastaan. Haitta työllisille ei tunnu kovin kohtuuttomalta ja työtönkin pärjää jotenkin, vaikka elintaso ei olekaan työllisiin verrattava.

Sitten yhteiskunnan väkiluku kasvaa syystä tai toisesta yhdellä. Syynä voi olla vaikkapa syntyvyys tai maahanmuutto. Yhteiskunnan uusi jäsen ei myös syystä tai toisesta työllisty, vaan jää sosiaaliturvan varaan. Tällöin on kaksi vaihtoehtoa: korotetaan veroja tai leikataan etuja. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa sekä vanha työtön että uusi työtön saisivat 2,25 kolikkoa. Alkaa kuulostamaan jo aika pieneltä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa taataan molemmille työttömille sama 4,5 kolikkoa, jolloin työllisten verot nousevat jo yhteen kolikkoon ja käteen jää yhdeksän kolikkoa. (Tietysti välimuotojakin voi olla, lisääntynyt julkinen meno voidaan kattaa esimerkiksi 50-50 veronkorotusten ja menoleikkausten välillä. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä tämän esimerkin kannalta.)

Työlliset tulevat edelleen hyvin toimeen ja työttömät jotenkin, joten järjestelmä vaikuttaa toimivan. Yhteiskunnan ulkopuolella, muissa yhteiskunnissa, on kuitenkin satoja henkilöitä, jotka ovat joko täysin tulottomia tai jotka saavat hankittua korkeintaan yhden tai kaksi kolikkoa tuloa. Kun he kuulevat, että tässä yhteiskunnassa työtönkin saa 4,5 kolikkoa tekemättä mitään, niin eikö heille vain synnykin houkutus muuttaa yhteiskuntaan? He voivat tulla hakemaan töitä, mutta niiden saannilla ei ole niin väliksi, kun joka tapauksessa tulot ja elintaso moninkertaistuvat.

Tällöin ei tarvitakaan kuin yhdeksän uutta työtöntä yhteiskuntaan, joko maahanmuuton tai väestön lisääntymisen kautta, kun työllisten ja työttömien tulot kohtaavat, olettaen että työttömien tukitasosta ei edelleenkään tingitä. Yhteiskunnassa on sitten siis 9 työllistä ja yksitoista (alkuperäinen, ensimmäinen uusi ja 9 uutta) työtöntä. Tällöin jokainen ansaitsee 4,5 kolikkoa, riippumatta siitä onko töissä vai ei. Eikö viimeistään tällöin -- ellei jo silloin, kun tulot ovat pudonneet 5-7 kolikkoon -- jokainen työllinen omalla tahollaan mieti, että kannattaako viettää päivät töissä, kun voisi hankkiutua työttömäksi ja saada samat (tai lähes samat) tulot sekä valtavasti vapaa-aikaa? Tällöin soppa on viimeistään valmis.

Toki on niin, että yhteiskunnan väkimäärän kasvaessa myös työt lisääntyvät. Kuitenkin jos työllisten määrä kasvaa hitaammin kuin työttömien, niin tuomiopäivän saapuminen kestää vain hieman kauemmin. Toisaalta, jos työllisten määrä kasvaa julkisella sektorilla, esimerkiksi byrokraateiksi hallinnoimaan kasvanutta väkimäärää tai opastamaan uusia työttömiä tukien hakemisessa, niin veronmaksajan ja siten koko yhteiskunnan kannalta tuomiopäivä saapuu vain nopeammin, sillä oletettavasti julkisella sektorilla maksetaan palkkaa enemmän kuin työttömälle korvauksia, jolloin tuottavaa työtä tekevien verotaakka kasvaa enemmän.

Todellisessa maailmassa kuva on tietysti paljon monimutkaisempi. Kannustinloukkuja on jo valtavasti, kaikkea työtä ei yksinkertaisesti kannata tehdä, koska tuilla pärjää paremmin tai ainakin lähes yhtä hyvin. Työehtosopimuksen omaavilla aloilla työntekijä ei voi hinnoitella työtään tessiä halvemmaksi, jolloin työllistyminen voi erityisesti kieli- ja/tai ammattitaidottoman kohdalla epäonnistua siitäkin syystä.

Hyvin pitkälle nämä asiat korjautuisivat itsestään, kun löydettäisiin rohkeus luopua julkisesta sosiaaliturvasta ja voitaisiin siten alentaa verotaakkaa merkittävästi. On edelleenkin huomattava, että julkisesta sosiaaliturvasta luopuminen ei todellakaan tarkoittaisi sosiaaliturvasta luopumista. Jokaisella ihmisellä on monia mahdollisuuksia saada apua yksityisesti vaikeissa tilanteissa.

Lähes kaikilla on perhettä ja sukulaisia, lähes kaikilla on ystäviä ja tuttavia, kaikilla on mahdollisuus säästää ja ottaa vapaaehtoisia vakuutuksia, kaikilla on mahdollisuus liittyä ammattiliittoon tai työttömyyskassaan, pankeista saa lainaa, kun hoitaa asiansa hyvin, ja viime kädessä kuka tahansa saa apua hyväntekeväisyysjärjestöiltä, seurakunnilta, pelastusarmeijalta, yms. Avun hankkiminen itse kannustaisi myös entistä kovemmin korjaamaan tilannettaan itse, sen sijaan että odottaisi vuosikausia tilanteen korjautumista itsekseen, kuten jotkut tekevät.

Suuri ongelma sosiaaliturvan rukkaamisen kannalta on lähinnä se, että jo niin valtava määrä ihmisiä on tavalla tai toisella riippuvaisia sosiaaliturvajärjestelmästä. Sosiaaliturvaa ei voida lopettaa kerralla, koska kaikki sen varassa elävät ihmiset eivät voisi samanaikaisesti löytää itse parannusta tilanteeseensa tai turvaa muualta. Tämä asia on erittäin tärkeä huomioida, sillä siinä vaiheessa kun sosiaaliturvajärjestelmä vääjäämättömästi romahtaa omaan mahdottomuuteensa, vieläkin useampi ihminen tulee olemaan siitä riippuvainen, ja silloin se romahtaa kerralla eikä hallitusti. Inhimillinen ratkaisu olisikin luopua julkisesta sosiaaliturvasta vähitellen, ennen kuin on liian myöhäistä. Ennen kuin helvetti pääsee irti.

(Kuten pitkäaikaisimmat lukijani varmasti huomasivat, tämä kirjoitus oli hieman muokattu uusinta kahdesta aiemmasta [1, 2] kirjoituksestani. Lisää maahanmuuton merkityksestä voi lukea vaikkapa CIEL:n sivuilta: Courage, Fear and Immigration:The Significance of Welcoming Newcomers in a Free Economy.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

joukahinen (nimimerkki)

Kyse on myös rajallisista mahdollisuuksista, rajallisesta paikasta , rajallisista luonnonvaroista.
Jatkuva kasvu on sula mahdottomuus rajallisella maapallolla. Suomen kohdalla se merkitsee
noin 3 - 4 miljoonaa ihmistä. Suurempi populaatio vain laskee keskimääräistä elintasoamme,
ja se on jo ylitetty, joten keskimääräinen elintaso Suomessa laskee sitä jyrkemmin mitä enemmän populaatio ylittää nykyisen jo liian suuren populaation 5 miljoonaa.
Usko tekniikan ylivertaisuuten ratkaista mahdottomat yhtälöt on hämmästyttävän suurta.

Hessu (nimimerkki)

Rakennat tästä turhan monimutkaista mallia. Humanitaarinen maahanmuutto eli tuettu maahanmuutto seis ja sosiaalituet uudelleen tarkastelun alle. Siinä on ratkaisumalli, mutta ensin täytyy pysäyttää ihmisvirta. Se tapahtuu yhdellä poliittisella päätöksellä, sen sijaan sosiaalipolitiikan muutokset ovat monen mutkan takana.

Ensin annetaan pikalääkitys, jotta selvitään eteenpäin ja sitten pureudutaan syyhyn eli "turhiin" sosiaalimenoihin.

Sinulla on varmasti hyvä tahto jne. Mutta oletko hieman sinisilmäinen ihminen havitellessasi avoimia rajoja? Valitettavasti se johtaa aina runsaan epäsosiaalisen aineksen kasautumiseen yhteiskuntaan.
Kaikki, lähellekään kaikki eivät ole niin puhtoisesti ajattelevia kuin sinä. Valitettavasti juuri ne ihmiset, jotka ovat ylläpitämässä sekä nykyistä sosiaalipoliittista mallia että nykyisen kaltaista maahanmuuttoa ovat perimmiltään yhtä kauniisti (ja sokeasti) lähimmäisiin suhtautuvia. Ihanaahan se olisi jos kaikki olisivat mukavia.
Astu maailmaan, voit yllättyä.Kulttuurieroja on olemassa ja jotkut kansakunnat eivät kunnioita samoja asioita kuin sinä tai minä.

Edes tiukka sosiaalipolitiikka ei pidättele toisten työnteosta hyötymään pyrkivää kriminaalia ainesta.

Mallisi johtaisi käänteiseen "neuvostoliittoon" ja ajan myötä kasvavaan rikollisuuteen.
Teoriat ovat aina kauniita paperilla, mutta inhimillinen ihminen tai luonto eivät käyttäydy käyrien mukaan kuten ilmastopolitiikan alalta hyvin tiedät.

Nim. Maailmaa monet vuodet kiertänyt.

Aapo (nimimerkki)

Vanha talouden nyrkkisääntö — vieläpä siitä harvinainen, että taloustieteen eri koulukunnat eivät siitä taida juuri riidellä — sanoo, että jos tuet jotain, saat sitä lisää. Nyrkkisääntö pätee erityisen näkyvästi sosiaaliturvassa, sillä kun tuemme taloudellisesti toimettomuutta, niin saamme lisää toimettomia. Ilmiössä on tunnistettavissa sekä suora että epäsuora vaikutus.

Tämä varmaankin pitää suurelta osin paikkansa, mutta en usko sen olevan koko totuus. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tietyn asteinen kulttuurillinen homogeenisyys pitää yllä yhteiskunnan eheyttä ja solidaarisuutta, mikä saa aikaan sen, että ihmiset pyrkivät välttämään sosiaalietuuksilla elämistä. Tuelle joutuminen koetaan usein häpeänä.

Henkilö, joka ei koe millään tavalla olevansa osa kyseistä kulttuuria, ei myöskään usein tunne samanlaista solidaarisuutta sitä kohtaan. Tämä madaltaa kynnystä käyttää tukia väärin ilman, että se aiheuttaa suurempia omantunnon tuskia. Itse uskon, että maahanmuuttajat voivat hyvinkin päästä sellaiseen asemaan, että he kokevat olevansa osa valtakulttuuria, mutta tämä edellyttää hyvin onnistunutta integraatiota, mikä voi myös tulla kalliiksi.

Sosiaaliturvassa on varmasti paljon puutteita, ja olen samaa mieltä, että sitä pitäisi ainakin kehittää työtä kannustavampaan suuntaan. Perustulo voisi olla yksi tällainen ratkaisu.

kommentoija (nimimerkki)

"Loisiminen" ja sosiaaliturvan varassa eläminen ei ole ainoa syy, miksi esimerkiksi minä vastustan maahanmuuttoa. Vastustan maahanmuuttoa erityisesti islamilaisita maista tulevien ihmisten kohdalla, koska nämä omaavat kulttuurin, jossa ei arvosteta liberaaleja arvoja.

JariS (nimimerkki)

Yhteiskuntamme kestäisi korkeampaa sosiaaliturvaa paremmin, jos pakolaisten vastaanotto lopetettaisiin sekä siihen liittyvät perheidenyhdistämiset.

Tai siis noiden talouspakolaisten vastaanotto on pakko lopettaa ja kaikki siihen liittyvät oheistoiminnot jos ylipäänsä haluamme tämän yhteiskunnan selviävän.
Me emme tee mitään luku- ja kirjoitustaidottomilla pakolaisilla.

Ei kai juuri kukaan halua suomen muuttuvan afrikaksi, mihin nykymeno on jotamassa.

Pyry (nimimerkki)

Pasi, olet metsässä, jos kuvittelet, että sosiaalituki menee työttömille, syrjäytyneille, luusereille ja "niille muille". Suomessa sosiaalipolitiikan kustannukset johtuvat siitä, että me kaikki nautimme valtavia ja yltäkylläisiä sosiaalietuja elämämme alku- ja (etenkin) loppumetreillä.

Rahoitusongelmat eivät johdu siitä, että meillä on "niitä muita" keskuudessamme. Rahoitusongelmat johtuvat siitä, että ihmiset (myös sinä ja minä) elävät äärimmäisen pitkään ja heille maksettavat sosiaalituet, terveydenhuolto ym on suunniteltu aikana, jolloin ihmiset kuolivat aiemmin eikä terveydenhuolto ollut niin kehittynyttä (eli kallista).

Kukaan ei kuitenkaan vanhene huomaamattaan, vanhuus ei tule yllätyksenä (toisin kuin työttömyys, invaliditeetti ym sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvat katastrofit). Tästä syystä olisi mielestäni oikein kannustaa ihmisiä ottamaan itse vastuuta omasta vanhenemisestaan ja siihen liittyvistä kustannuksista.

Kaikki muu säästäminen kuin vanhenemiseen ja vanhusten hoitoon liittyvien kustannusten leikkaaminen on tosiasioiden valossa pelkkää näpertelyä tällä hetkellä Suomessa.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Pyry (#6), en ole metsässä, kun en kuvittele. Viittaan julkisella sosiaaliturvalla kaikkiin etuisuuksiin, aina lapsilisistä lähtien. Myös julkiset eläkkeet ovat sosiaaliturvaa niiden vain osittain rahastoivasta toteutustavasta johtuen.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Pasi: Miten libertaristinen katsomuksesi suhtautuu työn automatisointiin robotiikan ja tekoälyn seurauksena, josta voi olla seurauksena ihmistyövoiman hiljattainen tarpeettomaksi tuleminen? Mitä tapahtuu, kun McDonaldsin ja K-kaupan kassalla palveleekin kone, joka tarvittaessa vaikka hymyilee kauniisti ja hoitaa työtehtävänsä monilla tavoin paremmin kuin ihminen ja joka tulee työnantajalle halvemmaksi? Entä kun havaitaan, että tekoäly päätyy nopeammin parempiin johtopäätöksiin kuin ihminen esimerkiksi diagnoosien tekemisessä lääkärikäynnillä ja teknisten yksityiskohtien suunnittelussa insinööritoimistossa?

Työttömyydestä tuli antiikin Roomassa ongelma, kun orjia oli liikaa. Osa orjista oli myös koulutettuja, kuten kreikkalaiset yksityisopettajat. Entä sitten, kun koneet korvaavat ihmisen todenteolla? Jätetäänkö köyhät kuolemaan?

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Pekka (#8), kyllähän se on eräällä tavalla ollut ihmiskunnan ikuinen päämäärä, että ei tarvitsisi enää töitä tehdä, ja tuo kuvaamasi tilanne olisi todella suuri askel siihen suuntaan. Eikä se ole mitenkään huono asia vaan täysin hyvä ja tavoiteltava asia.

Ken näkee ihmistyövoiman tarpeettomaksi tulemisen ongelmana, taitaa unohtaa syyn sille, miksi työtä tehdään. Työ itse ei ole se tarkoitus, vaan ihmisten tarpeiden -- ruoka, suoja, terveys, viihde, jne. -- tyydyttäminen. Jos joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ihmisiä ei enää tarvitakaan tuottamaan näitä asioita, se ei poista sitä, että ihmisiä tarvitaan tarvitsemaan näitä asioita eli täysin koneistettua tuotantoa ei tarvita ilman ihmisten kysyntää sille tuotannolle.

Se ei myöskään poista sitä, että ihmisten tarpeet ovat vain mielikuvituksen rajoittamat. Jos siis kaikki nykyisin tehtävät asiat voidaan siirtää koneiden tehtäväksi, ihmiset vapautuvat tekemään jotain muuta, mihin koneet eivät pysty. Ehkä kaikista ihmisistä tulee taiteilijoita, elleivät sitten erinäisten metasäveltäjien ja vastaavien pyrkimykset johda siihen, että kaikki tarvittava taidekin syntyy koneiden voimin. Ehkä ihmiset työllistyvät lopulta vain siitä, että heidän on tehtävä päätöksiä siitä, mitä kaikkea koneet laitetaan tekemään.

Hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, on kuvitella tällaista yhteiskuntaa etukäteen, mutta periaate on selvä: työ ei lopu tekemällä. Vaikka kaikki mahdollinen pystyttäisiin automatisoimaan, aina löytyy uusia asioita mietittäviksi ja tehtäviksi. Selvää on myös se, että jos kaikki tarvittava tuotanto voidaan automatisoida, niukkuudesta on oleellisin osin päästy eroon ja välttämättömyyshyödykkeet eivät maksa käytännössä mitään. Köyhiä, jos sellaisia voisi vielä ajatella olevan, ei siis jätettäisi kuolemaan.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

#9 Ok. Eli tulevaisuudessa ihmiset saavat välttämättömyystarvikkeensa lähinnä hyväntekeväisyydestä, koska heillä ei itsellään ole (ainakaan niin laajassa mittakaavassa) mahdollisuutta antaa markkinoille mitään arvokasta.

Ne ketkä älysivät vanhoina hyvinä aikoina sijoittaa rahojaan joihinkin yrityksiin, voivat sitten elellä yltäkylläisyydessä. Niin, mikseivät myös työttömät ja omaisuudettomat, jos kirkko, kaverit ja jotkin organisaatiot vain haluavat antaa näille resurssejaan.

Ongelma on vain tässä se, ettei ihminen voisi oikeastaan kunnolla enää parantaa omaa asemaansa suhteessa toisiin ihmisiin työnteolla (tai ainakaan yhtä tehokkaasti). Esim. se kellä on omaisuutenaan paljon maata nyt, olisi tulevaisuudessa ikuisesti paremmassa asemassa kuin sellainen, jolla ei ole maata ja saa välttämättömyystarvikkeensa hyväntekeväisyydestä. Mies ilman omaisuutta ei voi opiskelullaan hankkia henkistä pääomaa ja tehdä työtä maan ostamiseksi, koska hänen osaamistaan ei kukaan haluaisi ostaa, koska koneet tekevät kaiken paremmin.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Pekka (#10), miten sen nyt ottaa. Jos kuvitellaan esimerkiksi se tilanne, että koneet tekevät kaiken (aina ojankaivuusta taiteisiin ja tuotannon organisoimiseenkin) paitsi päätökset siitä, mitä pitää tehdä, noista päätöksistä tulee verrattoman arvokkaita. Tällöin olisi ihmisten työtä tehdä noita päätöksiä, tosin on mahdotonta kuvitella millä perusteella päätösten määrä ja koko jakautuisivat.

Omaisuus menettäisi merkityksensä lähes kokonaan, sillä köyhimmätkin saisivat hankittua lähes kaiken mitä mieleen vain juolahtaa. Tuollaisessa maailmassa ihmiset voisivat lähes täysin vapaasti keskittyä niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä: itseensä ja läheisiinsä. Aika, joka on nytkin yksi arvokkaimmista resursseista niukkuutensa vuoksi, nousisi ylivertaisen arvokkaaksi, koska se olisi niitä harvoja jäljellä olevia niukkoja asioita. Jos esimerkiksi jokainen voisi teettää koneilla timanttikoruja mielin määrin lahjoiksi läheisilleen, timanttikorujen tuottama mielihyvä laskisi jyrkästi, mutta sen sijaan läheisten kanssa käytetty aika lisääntyisi ja olisi entistä arvostetumpaa. Tämä koskisi yhtä lailla esimerkiksi maanomistajia ja omaisuudettomiakin.

Maa on toki toinen niistä harvoista jäljellä olevista niukoista resursseista. Silti uskon sen muuttuvan vähemmän merkitykselliseksi tuollaisessa sinänsä hyvin utooppisessa skenaariossa. Edelleenkin painotan, että työn tarkoitus olisi hyvä sisäistää. Myös niukkuuden merkityksen ymmärtäminen on olennaista. Nimenomaan taloudellisen työvoiman niukkuus on erittäin olennainen osa raaka-aineiden, hyödykkeiden ja palveluiden niukkuutta. Jos työvoiman niukkuus poistuu, poistuu myös koko joukko muita niukkuuksia.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Pasi Matilainen kirjoittaa:

Rajoittamaton maahanmuutto (ja maastamuutto!) on liberaali ratkaisu ja siihen on pyrittävä. Julkinen sosiaaliturva sen sijaan on hyvin epäliberaali järjestelmä, jonka purkamisen tulisi olla realistisen maahanmuuttopolitiikankin ytimessä.

Riippumatta siitä, onko Matilaisen kanssa samaa mieltä vai ei - ja itse en peruskonservatiivina ole, koska siirtolaisuuden on mielestäni oltava lakien puitteissa säädeltyä ja rajoitettua, ja sosiaaliturvallakin on tässä yhteiskunnassa mielestäni sijansa - niin ylläolevan perusteella voi ainakin tunnustaa, että hänen liberalisminsa on rehellistä ja aitoa liberalismia, jota pystyy aatesuuntana kunnioittamaan, vaikkei sitä itse kannattaisikaan.

Sinänsä tämä on miellyttävä yllätys verrattuna tätä blogipalvelua miehittäviin "kansallisliberaaleihin" [1] ja "sosiaaliliberaaleihin" [2], jotka pitävät blogeissaan linkkiä Scr*ptan spagettitehtaaseen.

Cheers,

J. J.

[1] "Kansallisliberalismin" aate on kiteytettävissä kahteen opinkappaleeseen, eli a) vääränlaiset ulkomaalaiset pysykööt tällä uhkauksella poissa Suomesta (tämä on se "kansallinen" osuus) ja b) millään muulla ei ole niin suurta väliä (tämä on se "liberaali" osuus).

[2] "Sosiaaliliberalismin" aate on kiteytettävissä niin ikään kahteen opinkappaleeseen, eli a) valtio ja eri virastot hoitakoot asian niin, että vääränlaiset ulkomaalaiset pysyvät poissa Suomessa (tämä on se "sosiaalinen" osuus) ja b) millään muulla ei ole niin suurta väliä (tämä on se "liberaali" osuus).

Silurus (nimimerkki)

#12: Maahanmuutto perustuu yksilönoikeuksille. Jokaisella ihmisellä on oikeus elämäänsä; jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus oikeudenmukaiseen hallitukseen/valtioon ja sellaisen puuttuessa oikeus äänestää jaloillaan.

USA perustettiin kyseiselle lähtökohdalle, eikä maahanmuutto ollut missään vaiheessa "ongelma", vaan siunaus. Jokainen uusi tulija toi uusia mahdollisuuksia sen sijaan, että he olisivat kuluttaneet yhteisiä harvenevia resursseja. Pääsääntöisesti sama pitää paikkansa edelleenkin riippumatta jostain 'gumball'-videosta, joka yrittää pelotella yleisöä demografialla, jossa on olevinaan oikein kuulua eksponentiaalisesti kasvavan väestön enemmistöön, mutta ei vähemmistöön; aivan kuin oma olemassaolo vähentyisi muitten olemassaolon myötä... Tämän pelon takana on vain irrationaalinen käsitys siitä, että elämän perusyksikkö ei ole yksilö.

(löytyy hakusanoilla immigration gumball)

JariS (nimimerkki)

USA perustettiin kyseiselle lähtökohdalle, eikä maahanmuutto ollut missään vaiheessa ”ongelma”, vaan siunaus.

Tuo oli siihen aikaan kun maahanmuuttajat tulivat euroopasta. Sen seurauksena Yhdyvallatkin kehittyi.

Nykyisin tilanne menee huonompaan suuntaan kun maahanmuuttajat tulevat pääosin euroopan ulkopuolelta.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

JariS (#14), väärin. Tuohon aikaan jokainen maahanmuuttaja elätti itse itsensä ja perheensä. Nykyisin maahanmuuttaja perheineen voi tukeutua sosiaaliturvaan. Siinä on se ero, ihan ilman että tarvitsee ryhtyä väittämään ihmisiä paremmiksi tai huonommiksi lähtömaan tai etnisyyden perusteella.

Jukka Turunen (nimimerkki)

Miksi Suomen sosiaaliturvasta pitää riittää muillekin kuin Suomen kansalaisille? Jos syynä ovat lait, niin eikö olisi korkea aika muuttaa lakeja?

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Jukka Turunen (#16), sosiaaliturvan sitominen kansalaisuuteen on yksi vaihtoehto, jota on esitetty. Se ei kuitenkaan poista itse sosiaaliturvan ongelmaa, jolla saadaan kansantalous kuralle ja veronmaksajien selät poikki ihan ilman maahanmuuttoakin. Siksi hedelmällisempi sosiaaliturvareformi koskee koko sosiaaliturvaa, eikä vain tyydy rajaamaan sen saajia. Sosiaaliturvan sitominen kansalaisuuteen on myös helposti kierrettävissä, sillä kansalaisuudenhan pystyy hommaamaan, nykytrendin mukaan jatkuvasti entistä helpommin.

Jukka Turunen (nimimerkki)

17. Olkoonkin niin, ettei esittämäni sosiaaliturvan lakimuutos poistaisi sen kaikkia ongelmia, niin sosiaaliturva kannattaisi silti ehdottomasti rajata koskemaan vain Suomen kansalaisia. Tietysti myös kansalaisuuden saamiselle pitää asettaa riittävän tiukat säännöt. Nämä uudistukset olisivat jo hyviä aseita taistelussa nykyisenkaltaista turvapaikkaturismia vastaan.

Einari Kypry (nimimerkki)

"niin sosiaaliturva kannattaisi silti ehdottomasti rajata koskemaan vain Suomen kansalaisia"

Entä sellaisten ei suomen kansalaisten verotus sitten? Eikö puuttuva sosiaaliturva pitäisi ottaa huomioon keveämpänä verotuksena?

Miksi esimerkiksi suomen kansalaisen ulkomaalaisen puolison pitäisi elättää oman perheen lisäksi myös juoppoa ja työtävieroksuvaa suomen kansalaista verojen muodossa?

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Einari (#19), erinomainen pointti. Rajaamalla sosiaaliturva mutta myös sen kustannukset vain kansalaisille voitaisiinkin saada aikaan se, että ihmiset alkaisivat hankkimaan muita kansallisuuksia ilman aikeita muuttaa muualle. Esimerkiksi joku Tyynenmeren saari varmaan mielellään pientä korvausta vastaan alkaisi myöntämään kansallisuuksia vaikka ei siellä kävisikään. ;)

Silurus (nimimerkki)

#14: Vapaa maahanmuutto edellytyksellä, että maahanmuuttaja elättää itsensä, koituu sekä maahanmuuttajan, että vastaanottavan yhteiskunnan hyödyksi aina ja kaikkialla. Tällä edellytyksellä sallittu maahanmuutto kuitenkin kasvattaa (tilapäisesti) tuloeroja, mikä aikaansaa suurta vastustusta tietyissä irrationaalisissa piireissä.

Jukka Turunen (nimimerkki)

19. Tuo keveämpi verotus on ihan hyvä idea, jota voisi tutkia. Se voisi houkutella_ihan oikeita_huippuosaajia ulkomailta. Suomen kansalaisen ulkomaalainen puoliso voi taas hakea ja saada Suomen kansalaisuuden.

Jukka Turunen (nimimerkki)

20. Höpö höpö. Vastaavasti voidaan vääntää vaikkapa, ettei rattijuoppoutta kannata kieltää ja valvoa puhallusratsioilla, koska juopot voivat ajaa perille metsäteitä pitkin.
Kyllä ulkomaalaiselta duunarilta tulee ilman muuta pidättää palkasta veroa, vaikka tämä joutuisikin maksamaan itse sairauskulunsa, lastensa päivähoidosta, jne. Monissa maissa on itsestäänselvyys että mamu maksaa palkastaan monia perusasioita ja myös veroja. Eikä tämä verotus muutenkaan ole mikään kynnyskysymys. Sitä voi aina säätää.

Einari Kypry (nimimerkki)

"Suomen kansalaisen ulkomaalainen puoliso voi taas hakea ja saada Suomen kansalaisuuden. "

Eli kannattanet sitten myös helpotuksia sellaisen suomen kansalaisen puolison kansalaisuuskäsittelyyn joka todistettavasti elättää itsensä?

Senhän pitäisi tällaisissa tapauksissa käydä ihan ilmoitusasiana paikalliseen maistraattiin tyyliin suomen kansalaisuus pyynnöstä?

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Jukka Turunen (#23), rattijuoppous on kiellettyä myös metsäteillä, joten analogiasi ontuu. Kommenttisi on myös ristiriidassa edellisen kommenttisi kanssa, jossa pidät keveämpää verotusta hyvänä ideana. Jos niitä oikeita huippuosaajia halutaan houkutella maahan, ei olisi varmaankaan kovin nerokasta laittaa heitä maksamaan asioista kahdesti, ensin heille hyödyttöminä veroina ja sitten maksuina saadusta palvelusta.

Napalteri (nimimerkki)

Pasi Matilainen #0
"Rajoittamaton maahanmuutto (ja maastamuutto!) on liberaali ratkaisu ja siihen on pyrittävä. "

No, onhan Hans-Hermann Hoppekin(anarkokapitalisti) sitä mieltä, että vapaa liikkuvuus ei ole osa liberalismia. Maanomistajat kun saavat valtiottomassa tilassa määrätä ketkä heidän maillansa kulkevat.

Pekka Lampelto #8
"Työttömyydestä tuli antiikin Roomassa ongelma, kun orjia oli liikaa. Osa orjista oli myös koulutettuja, kuten kreikkalaiset yksityisopettajat. Entä sitten, kun koneet korvaavat ihmisen todenteolla? Jätetäänkö köyhät kuolemaan?"

Jos koneet korvaavat KAIKEN ihmisten tekemän työn, niin siinä vaiheessa köyhienkin tarpeet on tyydytetty. Koska jos köyhillä on tyydyttämättömiä tarpeita, silloin heidän pitää tehdä töitä tyydyttääksen ne, eikö vain? Koneistuminen etenee vaihe vaiheelta tehostaen työnjakoa, jossa työ jakautuu jokaiselle ihmiselle. Jos koneistuminen tapahtuisi yhden yön aikana jättäen vaikka 10 % kansasta ulkopuolelle, näillä 10 % on edelleen tarpeensa tyydytettävänä ja he alkaisivat työskennellä niiden eteen. He eivät kuolisi pois maaten maassa toivottomina.

Rooman ongelmat työllisyyden kanssa johtuivat säännellyistä työmarkkinoista, toisinsanoen orjuudesta. Kuten nykyäänkin, valuuttojen arvon vääristeleminen toi oman suolansa tilanteeseen.

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

Napalteri (#26), totta, yksityisomaisuudella luvatta kulkeminen ei ole liberalismin mukaista. Anarkokapitalismissa liikkuminen voi olla hyvinkin rajoitettua -- periaatteessa olisi mahdollista, että kukaan maanomistaja ei voisi poistua omalta maaltaan ja maattomat joutuisivat asumaan meressä, mutta se olisi hyvin epätodennäköistä, koska tilanteen haitat olisivat ylitsepääsemättömät kaikille osapuolille -- mutta todennäköisesti se on kuitenkin verrattain vapaata, mahdollisesti tietynlaisten sopimusrakennelmien puitteissa, koska sillä saavutetaan selviä etuja.

Anarkokapitalismissa ei kuitenkaan tunneta käsitteitä maahan- ja maastamuutto, sillä anarkokapitalismissa ei ole maita, kuten itsekin mainitset. Maiden eli valtioiden ollessa olemassa vapaa liikkuvuus maiden rajojen yli, erityisesti maasta pois, on mielestäni hyvinkin liberaali tavoite.

Silurus (nimimerkki)

#27: Mielestäni on erittäin kuvaavaa, että anarkiakeskustelut redusoituvat pääsääntöisesti skenaarioihin, joissa ilmeistä on puhdas mielivalta, subjektiivisuus ja sattumanvaraiset oikut, ellei peräti koko maailmankaikkeuden ja yhteiskunnan pahantahtoisuus. Paitsi sitten tämän sosiaalisena versiona, jossa kaikki ihmiset pitävät toisiaan kädestä ja laulavat laa-laa-laa, eikä sotia ole. Anarkia ei ole kummassakaan muodossa todellisuuden kanssa yhteensopiva filosofinen rakenne, eikä sovelias ihmiselämälle maapallolla.

Jukka Turunen (nimimerkki)

25. Puhuin verotuksen säätämisestä. Verotus voisi olla edelleen keveää ulkomaalaisille. Toki infrassa maksaa muukin kuin sairaskulut. Turha tästä on tämän enempää tässä vääntää.

Summa summarum: Minusta Suomen sosiaaliturva ei kuulu kaikille. Se kuuluu suomalaisille. Tätä en ota takaisin vaikka kuinka vääntäisitte.

Ja huomautukseksi: Ei Yhdysvaltoihinkaan voi mennä käsi ojossa ilmoittautumalla soskun luukulle nostamaan sosiaaliturvaa. Rahaa ei nimittäin tipu siellä siten, eikä lirise.

Juha (nimimerkki)

On harhaanjohtavaa puhua kaiken pahan alusta "sosiaaliturvasta", jota pummit käyttävät hyväksi. Jopa itse käytät sosiaaliturvaa hyväksi esim. lapsilisinä sekä perhevapaiden korvauksina. Lähes kaikki suomalaiset käyttävät sosiaaliturvaa jossain muodossa joskus, useimmat nuoruudessa. Kuitenkin lapsiperheet ovat yksi sosiaaliturvan suurimmista edunsaajista...

Kun liberaalit puhuvat yksityisestä sosiaaliturvasta, puhuvat he paskaa. Ns. yksityinen sosiaaliturva ei ole sosiaaliturvaa laisinkaan! Sosiaaliturvan ideana on kierrättää pienenä vähemmistönä olevan toimettoman kansanosan aiheuttamat kulut julkisvallan kustantaman toimeentulon muodossa mahdollisimman laajojen joukkojen maksettaviksi. Yksilöllinen varautuminen ja avustaminen ei ole yhtään mitään "sosiaali"-turvaa.

Silurus (nimimerkki)

#30: On täysin oikein käyttää sosialiturvaa, vaikka kannattaisi sen poistamista. Mikäli taas kannattaa tämän poistamista, yksilön moraalinen velvollisuus on rohkeasti julkilausua tuomionsa tämän järjestelmän syvällisestä pahuudesta, joka yrittää kaiken lisäksi syyllistää uhrinsa.

Juoppo Lalli (nimimerkki)

sosiaaliturva on suoraan pois työtätekevän rahoista. Saa kai sitä kritisoivakin vetää ns. omistansa osan takaisin?

J.S. (nimimerkki)

Hieno kirjoitus!

Toivotan liberaaleille onnea ja menestystä kannatuskorttien hankitaan, ja toivottavasti seuraaviin vaaleihinkin.

Mirage (nimimerkki)

#28: En väitä etteikö anarkiassa olisi väkivaltaa, mutta eikö olisi mahdollista että se olisi melkoisen vähäistä. Itse ainakin uskoisin, jos puolustuskykyisiä ihmisiä on tarpeeksi ja ihmiset ovat tarpeeksi riippuvaisia toisistaan eikö väkivallan teko olisi aika kannattamatonta. Tietysti köyhä, vähempiosainen voisi ainakin aikoa yrittää ryöstää ventovieraan, 'pakkonsa' edessä, jos on sellaista tyyppiä. Vaan harkitsisiko hän sen tekemistä kuitenkin, jos ei voisi tietää onko ryöstön potentiaalinen kohde ehkä aseistettu, tai muuten puolustuskykyinen. Eikö sama voisi päteä aina vain suuremmassakin mittakaavassa (ja eikö jo pädekkin?): Väkivaltaa ei kannata aloittaa jos mahdollisuus hävitä on tarpeeksi suuri.

Mjaa toisaalta eipä sitä tiedä. Konflikteja kait kuitenkin syntyisi ja väkivaltaa olisi. Ihmisiin kohdistuva väkivalta on sikäli vakava aihe ettei sen tuottamista vaurioista hirveintä, elämän menetystä, voi koskaan korjata. Jos voisi, se kait ei oikeastaan eroasia mistään muusta ihmisen omaisuutta vastaan tehdystä vandalismista; ikävää se olisi, muttei peruuttamatonta.

Noh, nykymaailman menon kun huomioon ottaa, voi kait olettaa ettei anarkismia (anarkokapitalismia) tule esiintymään kuin joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. (Jos silloinkaan.) Ehkä silloin ihmisen (lopullinen) tappaminenkin on käytännössä mahdotonta ellei henkilö itse halua kuolla. Mjo, fantasioinniksi menee...

Itse olen kait anarkokapitalisti, minarkiakin kelpaisi ja objektivistien systeemi.

Jari Jääskeläinen (nimimerkki)

Näissä, ilmeisesti oikeudenmukaisempaa maailmaa tavoittelevissa malleissa on muutamia ongelmia.
Jos esimerkiksi tutustuu Kholbergin teoriaan moraalikehityksen vaiheista niin saa jonkinmoisen kuvan niistä todellisessa maailmassa vallitsevista ristiriidoista tuon täysin liberaalin ja - näennäisesti väkivallattoman elämänmenon välillä.
Kohlberkin teoria erittelee kolme ns. moraalisen kasvun/ kyvyn vaihetta, joihin läheskään kaikki maailman ihmiset eivät koskaan pääse- ei esed alimmalle askelmalle (kun on kyse henkiinjäännistä, esimerkiksi epävakassa yhteiskunnassa/yhteisössä tai ihminen on varttunut ympäristössä, jossa on kieroutunut näkemys oikeudenmukaisuudesta/ei näkemystä laisinkaan).
- Esikonventionaalisen vaiheen moraalisessa ajattelun kypsyydessä saavuttanut ihminen ymmärtää " Oman edun ja reilun vaihdon moraalin".
- Konventionaalisessa vaiheessa voidaan ymmärtää, miksi lakeja ja sääntöjä täytyy noudattaa.
-Postkonventionaalisessa moraalisessa ajattelumallissa ihminen pystyy ymmärtämään "sosiaalisten sopimusten moraalin; Universaalien eettisten periaatteiden moraalin ja empatian".
Miten siis nämä moraalisen älykkyyden mallit istuvat libertaarien ajamaan arvokarttaan?
(Tämä aihe ei sinänsä taida koskea suoranaisesti maahanmuuttopolitiikkaa, mutta tulipahan tuollainenkin tieteellisesti tutkittu ja hyväksytty moraalimalli lueskellessa vastaan. )

Silurus (nimimerkki)

#35: Näkisin, että Kohlbergin moraalimallin "ylin" taso on perustelematon ja irrationaalinen. nk. "yhteiskuntasopimus" ei ole sopimus ollenkaan; sen todellinen luonne on metafyysinen välttämättömyys: jotta yhteiskunta olisi olemassa, yksilöiden välillä on oltava luottamus. Tämä palautuu silti edelleen rationaaliseen egoismiin.

Universaalit periaatteet ovat myöskin yksilökeskeisiä -- matemaattisesti esim. (ordinaalisia) hyötyfunktioita ei voi summata; jotta taas voitaisiin perustella miksi Saksan miljoonan juutalaisen uhraus ei olisi kokonaistaloudellisesti sallittua 20 miljoonan arjalaisen rinnalla, olisi loogisesti otettava mukaan toinen standardi, mutta kahden standardin mukaan ei voi tehdä valintaa.

Jari Jääskeläinen (nimimerkki)

35#
Kholberkin mallin "juju" perustuukin siihen, että kysymyksiin, joita haastateltavalle esitetään ei ole olemassa mitään oikeaa vastausta. Jälkikäteen hänenkin teoriaansa on jossain määrin kritisoitu. On todettu, että ihmiset käyttävät eri tilanteissa eri moraalimalleja. Ympäristön ja kasvatuksen eroavaisuudet eivät sinänsä vaikuta moraalin siihen onko moraali "oikein vai väärin". Koholbergin mallin ja tulosten pohjalta voidaan kuitenkin jäsennellä moraalisesti oikeutetun yhteiskuntamallin toimintatapoja.
Teoria tuo esille myös ajattelun kehittymisen. Alun musta-valkea asettelun havaittiin katoavan, kun ihmisille karttui ikää ja elämänkokemusta. Yli 30v. tulokset olivat varsin erilaiset kuin 25v. tai 20v.
Jos kiinnostaa niin teorioista ja koejärjestelyistä löytyy netinkin kautta näköjään tietoa.
Jos haluaa nostaa esiin yhden yksittäisen tekijän, joka nousee merkitykselliseksi niin se on sopimusten tekeminen, siten, että se kohtele osapuolia, paitsi taloudellisesti niin myös eettis-moraalisesti oikein. Vakaan ja vapaan yhteiskunnan rakentaminen perustuu nähdäkseni tuohon ideologiaan.
Yksilöiden eritahoisia selviytymismahdollisuuksia pyritään kompensoimaan, jotta vältyttäisiin epätoivoisilta ratkaisuilta, tilanteissa joissa ei ole ulospääsyä ongelmasta (henkilö ja yhteisötasolla).

Silurus (nimimerkki)

#37: Moderni yhteiskunta mahdollistaa toki sen verran joutoaikaa strategiseen ajatteluun taipuvaisille predaattori-aivoille, että maailmassa näennäisesti on paljon ratkaisemattomia ongelmia. Maailma ei ole väistämättä niin ristiriitainen, kuin Heinzin dilemma väittää osoittavansa. Enintään Heinzin dilemma onnistuu todistamaan, että eturistiriitoja on olemassa epärationaalisten ihmisten välillä, eikä niitä voida ratkaista järjen, vaan voiman avulla.

Moraalin tehtävä ei ole ratkaista pelastusveneskenaarioita, vaan tarjota koko yksilön elämän kattava koodisto periaatteita ja sääntöjä, joiden mukaan yksilö onnistuu elämän"tehtävässään": keiden kanssa ystävystyä, mitä opiskella, kenen kanssa yrittää parisuhdetta, mitä työtä pitäisi tehdä, mitä harrastaa.

Toimituksen poiminnat