Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Ei käy kateeksi - Kataisen, Rehnin & co. tiukka paikka

Kreikan, Irlannin, nyt Portugalin ja pian taas Kreikan tukemisessa on Jyrki KataisenOlli Rehnin ja muiden byrokraattisen sosiaalivaltion kannattajien niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin kannalta kysymys ideologisesta elämästä ja kuolemasta.

Koska Suomi ja lähes kaikki muutkin Euroopan maat harjoittavat samankaltaista talouspolitiikkaa kuin ongelmamaatkin - eli panttaavat tulevien sukupolvien verotuloja nykyisen sosiaalivaltion ja oman valtansa rahoittamiseksi velalla - ongelmamaiden kaatuminen on heille mahdoton ajatus, sillä se osoittaisi myös Suomen ja muiden maiden olevan kestämättömällä polulla. Niin kauan kuin ongelmamaat saadaan pysymään vaivoin pinnalla vaikka väkisin, niin kauan elää pieni harras toive siitä, että ne vielä nousevat suosta ja että byrokraattisen sosiaalivaltion ajatus saattaisi ehkä sittenkin toimia.

Kun ongelmamaat alkavat aikanaan yksitellen kaatua velkajärjestelyyn, on velkojien tilalle suurelta osin ehditty vaihtaa mukamas "ongelmattomat" maat veronmaksajineen jättivelat myöntäneiden pankkien sijasta. Veronmaksajat kautta Euroopan hoitavat laskun kuuliaisesti, jos kohta hieman nuristen, ja sen jälkeen sama meno jatkuu, kun Portugalia myöten samat sankarit tulevat jatkamaan maiden johdossa. Tämä muuten koskee myös Suomea, vaikka jotain muuta on saatettu yrittääkin.

On siis ymmärrettävää, miksi Katainen ja kumppanit niin vakuuttavasti - ja vakuuttuneina - toistavat mantraa ongelmamaiden auttamisesta. Heidän on pakko, koska muuten he joutuisivat myöntämään hukanneensa koko poliittisen uransa ja useissa tapauksissa koko elämänsä asiaan, jonka he joutuisivat näin myöntävään olevan kestämätön - byrokraattisen sosiaalivaltion rakentamiseen.

Samalla heitä varmasti hirvittää. Pelkästään Portugalin tämänkertainen tukipaketti on kooltaan hieman vajaat 80 miljardia euroa. Se on järjetön summa. Selvästi yli puolitoistakertaisesti Suomen valtion vuosimenot. Suomen osuus on kokonaissummaan verrattuna pieni, vain miljardiluokkaa, mutta ei sekään mikään taskuraha ole, puhumattakaan koko vakausrahastoon liittyvistä vastuista. Miljardilla eurolla esimerkiksi palkkaisi pitkälti yli 30 tuhatta sairaanhoitajaa vuodeksi, mikä on yli puolet työelämässä olevista sairaanhoitajista.

Jos näillä ihmisillä on enää mitään suhteellisuuden- saati todellisuudentajua jäljellä, heidän täytyy itsekseen ainakin vähän miettiä, että onko tässä enää mitään järkeä. Entä jos tosiaankin olemme hukkaamassa miljardeja ja taas miljardeja euroja veronmaksajiemme ja jälkipolviemme rahoja kankkulan kaivoon? Olemmeko sittenkin olleet väärässä kaikki nämä vuodet, eikö julkinen sektori voikaan ottaa loputtomasti velkaa, jota ei tarvitse koskaan maksaa pois?

Katkelma eräästä viimeviikkoisesta Ylen nettiuutisesta: "Avainkysymys on se, että Kreikan on tienattava enemmän kuin syö ja kyettävä katkaisemaan velkaantumiskierre, [Olli] Rehn sanoo." Olli Rehn, onko todellakin näin? Ja miksei tämä sama päde esimerkiksi Suomeen? Jos Suomi, joka muutenkin jatkuvasti tekee alijäämää eli velkaantuu, ottaa velkaa lainatakseen Kreikalle, joka ei enää muuten saa lisää velkaa, niin miten tämä auttaa Suomea katkaisemaan oman velkaantumiskierteensä? Miten mikään maa, joka tekee vuosittain alijäämää vain Vakaus- ja kasvusopimuksen sallimat 3% BKT:stä, voi katkaista velkaantumiskierteen, jos sen ainoa ratkaisu on ottaa lisää velkaa eikä merkittäviä menonleikkauksia saa eikä voi tehdä?

Ei ole helppoa olla Katainen, Rehn tai kukaan muu eurooppalaisten byrokratioiden sankareista. Yhtäältä he tietävät, että loputtomassa julkisessa velkaantumisessa on jotain vikaa, vaikka eivät sitä tarkkaan pystykään osoittamaan, ja toisaalta he uskovat, että velka on tarpeellinen ja hyödyllinen elementti sosialidemokraattisen, Euroopan maiden rajat ylittävän byrokraattisen onnelan rakentamisessa, kunhan se vain pidetään juuri sopivasti hanskassa. Kognitiivinen dissonanssi syö miestä. Jos nämä kaverit onnistuvat jotenkin nukkumaan yönsä ilman unilääkkeitä, todellisuudentaju on jo heistä kaikonnut, eikä velkaantumisessa ole heidän mielestään mitään muuta ongelmaa, kuin että näissä ongelmamaissa se tehtiin jotenkin "väärin".

Meidän on hyvä ymmärtää näitä ihmisiä, sillä juuri sitä he ovat, ihmisiä. Eivät mitään erehtymättömiä yliluonnollisia muinaistarujen jumalsankareita, jotka voisivat ilman tunnontuskia päättää kokonaisten kansakuntien kohtaloista aina onnistuen näiden parhaaksi tai sitä vastaan, mielialastaan riippuen. Päinvastoin, kaikki päättäjämme ovat vain erehtyväisiä ihmisiä. Heillä on useimmiten luja usko asiaansa, mutta varmasti heitäkin joskus kovastikin huolettaa erehtyväisyytensä, sen verran isoilla pelimerkeillä kuitenkin pelataan, jos vain ovat vielä edes löyhästi jotenkin tässä maailmassa kiinni.

Kun ymmärrämme päättäjiemme ihmisyyden, voimme myöntää itsellemme, että yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta määrätä toisten ihmisten elämästä ja tulevaisuudesta, ei myöskään ottaa velkaa näiden nimissä. Päättäjillemme olemme jostain syystä tämän valheellisen oikeuden suoneet, mutta eikö olisi pikkuhiljaa aika todeta, ettei sellaista oikeutta ole olemassakaan, ei edes tällä rajatulla ja valitulla ihmisjoukolla?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jamikeranen kuva
Jami Keranen

reenit, kiviniemet ja kataiset eivät ole ihmisiä siinä mielessä kuin normaali-ihminen ajattelee, vaan huolella valmennettuja poliittisia broilereita jotka ovat silmää räpäyttämättä valmiita myymään esim. suomalaisten eläkevarat jollekin taholle kuten nyt on käymässä.

Kun katselee tännekin tuhertavien, lähinnä kokoomuksen ja keskustan kannattajien, lapsellisia vuodatuksia niin ei voi todeta muuta kuin että broilerien valmentajat ovat tehneet työnsä hyvin ja hopearahat on ansaittu.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Värisuoran täydentää Kimmo Sasi, joka oppi nuorena poliitikan pelisäännöt Neuvostoliiton Komsomolilta.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

EU:n finanssikriisi on suurudeltaan sitä luokkaa, ettei niin isoja asioita voi ymmärtää ilman LSD:tä.

Jari Eteläsaari

"Katkelma eräästä viimeviikkoisesta Ylen nettiuutisesta: "Avainkysymys on se, että Kreikan on tienattava enemmän kuin syö ja kyettävä katkaisemaan velkaantumiskierre, [Olli] Rehn sanoo." Olli Rehn, onko todellakin näin? Ja miksei tämä sama päde esimerkiksi Suomeen? Jos Suomi, joka muutenkin jatkuvasti tekee alijäämää eli velkaantuu, ottaa velkaa lainatakseen Kreikalle, joka ei enää muuten saa lisää velkaa, niin miten tämä auttaa Suomea katkaisemaan oman velkaantumiskierteensä? Miten mikään maa, joka tekee vuosittain alijäämää vain Vakaus- ja kasvusopimuksen sallimat 3% BKT:stä, voi katkaista velkaantumiskierteen, jos sen ainoa ratkaisu on ottaa lisää velkaa eikä merkittäviä menonleikkauksia saa eikä voi tehdä?"

Tuohon emme tule saamaan sellaista vastausta jossa kerrottaisin miten tuo toteutetaan, emmekä tule varmaan näkemään että tuollaista edes tultaisiin kysymään noilta poliitikoilta ainakaan suomen alatasoisen lehdistön toimittajien toimesta.

- "Kun ymmärrämme päättäjiemme ihmisyyden, voimme myöntää itsellemme, että yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta määrätä toisten ihmisten elämästä ja tulevaisuudesta, ei myöskään ottaa velkaa näiden nimissä. Päättäjillemme olemme jostain syystä tämän valheellisen oikeuden suoneet, mutta eikö olisi pikkuhiljaa aika todeta, ettei sellaista oikeutta ole olemassakaan, ei edes tällä rajatulla ja valitulla ihmisjoukolla?"

Ihmisillä on edelleen sellainen käsitys että, kuvitellaan poliitikkojen käyttävän veronmaksajien rahoja vastuullisemmin kuin nämä itse. Vaikka suurin osa poliitikoista edustaa aivan eri näkökantoja kuin maksaja itse.

Toimituksen poiminnat