Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Euroopan Suomi-kriisin lopputuloksesta ja demokratiasta

Suomen sisäpoliittinen solmu näyttää nyt olevan aukeamassa ja Portugali saa kuin saakin apupakettinsa myös Suomen tuella. Jos joku yllättyi, julkaiskoon sen kokosivun ilmoituksena sunnuntain Hesarin etusivulla. Mielenkiintoisempaa sen sijaan on se, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Kuten tiedämme, Suomi on viimeinen EU-maa, jossa tällaiset asiat päätetään parlamentissa eikä pelkästään hallituksessa. Sehän ei käy laatuun eikä Suomea ja sen sisäpoliittisia vääntöjä varmasti enää haluta kynnyskysymykseksi jatkossa uusien bailouttien ja muiden vastaavien asioiden kohdalla. Tulemme siis näkemään joko sen, että myös Suomessa päätösvalta EU-asioissa siirretään kokonaan hallitukselle eikä eduskuntaa enää tarvita päättämään asiasta, tai sen että yksimielisyysvaatimuksesta luovutaan ja siirrytään enemmistöpäätöksiin EU-tasolla.

Tällä vaalikaudella eduskunnan vallan karsiminen voi olla sisäpoliittisista syistä vaikeaa, joten todennäköisempi ratkaisu lyhyellä aikavälillä on enemmistöpäätöksiin siirtyminen EU:ssa. Käsittääkseni Suomi on perinteisesti enemmistöpäätöksiä vastustanut peläten niiden johtavan pienten maiden sorsimiseen ja siihen, että enemmistö voisi tehdä vähemmistöä velvoittavia päätöksiä vastoin näiden etua. Todellakin tästä enemmistöpäätöksissä on kyse ja tämä huoli on aivan aiheellinen!

Jos (ja kun) EU:ssa siirrytään enemmistöpäätöksiin, se tarkoittaa sitä, että EU-maiden kesken vallitsee demokratia. Olettaen, ettei ääniä painoteta esimerkiksi EU-maiden asukasmäärän ja/tai talouden koon mukaan, niin jokaisella maalla olisi yksi ääni. Nykyisessä EU:ssa ääniä olisi siis jaossa 27 kappaletta ja enemmistöön riittäisi 14 ääntä, vaikeutetussa järjestyksessä 18 ääntä. Toisin sanoen, 14 (tai 18) valtiota voisi tehdä päätöksiä, jotka sitoisivat ja velvottaisivat myös 13 (tai 9) muuta valtiota. Esimerkiksi Portugalin nykyinen tukipaketti olisi läpihuutojuttu enemmistöpäätöksellä eivätkä tulevat muutkaan tukipaketit kohtaisi suurempia vaikeuksia, vaikka vähitellen yhä useampi maa alkaisikin epäillä touhun järkevyyttä.

Tähän siis ollaan menossa. Enemmistöpäätöksiin siirtyminen edellyttää yksimielisyyttä yhden viimeisen kerran, mutta eiköhän myös mallioppilas siihen mukaan lähde, yhteisen eurooppalaisen hyvän nimissä, varsinkin jos ja kun tuota toista myönnytystä ei voida tehdä. Enemmistöpäätöksien tukeminen EU-tasolla olisi myös johdonmukaista, ovathan ne olleet vuosikymmeniä käytössä kansallisellakin tasolla. Onkin oikeastaan eriskummallista, että miksi EU-tasolla vastustetaan sitä, että enemmistö voi tehdä vähemmistöä velvoittavia päätöksiä, kun kansallisella tasolla se on ollut maan tapa kaikissa EU-maissa useiden, joissakin lukuisten sukupolvien ajan!

Suunta on surullinen, sillä yksimielisyysvaatimus on nimenomana se oikea tapa tehdä kaikkia velvoittavia yhteisiä päätöksiä. Sen ei pitäisi olla käytössä ainoastaan EU-tasolla vaan myös kansallisella tasolla. Jokaisen yhteisen päätöksen tulisi edellyttää yksimielisyyttä kaikilta niiltä, joihin päätös vaikuttaa. Mikä tahansa muu päätöksentekomenetelmä tarkoittaa sitä, että yksi osa ihmisistä pystyy tekemään velvoittavia päätöksiä myös toisen osan puolesta. Tässä suhteessa enemmistödemokratia ei eroa mitenkään esimerkiksi diktatuurista tai harvainvallasta, ainoastaan väestönosien lukumääräiset suhteet vaihtelevat.

On varmasti totta, että yksimielisyysvaatimuksella useimmat yhteiset päätökset jäisivät syntymättä, sillä yksimielisyyden saavuttaminen olisi epäilemättä äärimmäisen vaikeaa lähes kaikissa asioissa. Juuri tämä on kuitenkin argumentti nimenomaan yksimielisyysvaatimuksen puolesta eikä sitä vastaan! Juuri tämä osoittaa, että yhteisillä päätöksillä ei tavoitella kaikkien etua vaan vain osan etua, jos niistä ei voitaisi sopia yksimielisesti. Asian voi ajatella myös yksinkertaisesti toisin: ei ole mahdollista tehdä sopimusta, jota sen kaikki osapuolet eivät allekirjoita. Tämä on ilmiselvää tavallisessa yksityiselämässä, miksei siis myös julkisissa kuvioissa? Voitaisiinko siis ajatella, että vain sellaiset asiat olisivat yhteisesti ja yksimielisesti päätettäviä, jotka myös oikeasti koskettavat kaikkia ja muista asioista päätetään pienemmissä ryhmissä, aina yksilötasolle asti?

Frédéric Bastiat kirjoitti aikoinaan, että "Valtio on suuri kuvitteellinen kokonaisuus, jonka avulla jokainen pyrkii elämään kaikkien muiden kustannuksella." Tämä pätee erityisesti demokratiaan ja enemmistöpäätöksiin. Nykyisissä demokratioissa löydämme lähes lukemattoman määrän erilaisia enemmistöjä, joista jokainen käyttää yhteistä päätöstä omaksi edukseen ja samalla kasvattaa yhteisiä, valtion menoja. Lopputuloksena näemme kuinka lähestulkoon kaikki erilaiset eturyhmät saavat tukia yhteisestä kassasta eli kaikki tukevat kaikkia! Siirrellessämme valtion välityksellä rahojamme toistemme taskuihin ja takaisin jatkuvasti kasvava byrokratia ottaa omansa välistä. Kuten Bastiat kirjoitti, "Jokainen haluaa elää valtion kustannuksella, mutta kaikki unohtavat, että valtio haluaa elää jokaisen kustannuksella." 

Kun laajennamme enemmistöpäätökset EU-tasolle, otamme yhden viimeisistä askeleista tuhon tiellä. Enemmistöpäätösten turvin EU:n hallitsematon kasvu kiihtyy aivan kuten demokratia johti valtioiden hallitsemattomaan kasvuun, tällä kertaa vain huomattavasti nopeammin. EU-tason enemmistöpäätöksillä toivotamme samalla tervetulleeksi kasvavat verot, liittovaltion, entisestään lisääntyvän sääntelyn, taloudellisen epävakauden kasvun ja ennennäkemättömät finanssikriisit, ynnä muuta kaikkea "kivaa". 

Vai vieläkö ehdimme valita toisen suunnan? Vapauden ja vapaaehtoisuuden?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Jari Eteläsaari

"Jokainen haluaa elää valtion kustannuksella, mutta kaikki unohtavat, että valtio haluaa elää jokaisen kustannuksella."

Noin on.

"EU-tason enemmistöpäätöksillä toivotamme samalla tervetulleeksi kasvavat verot, liittovaltion, entisestään lisääntyvän sääntelyn, taloudellisen epävakauden kasvun ja ennennäkemättömät finanssikriisit, ynnä muuta kaikkea "kivaa". "

Totta. Puhumattakaan vaikka EU-tasoisesta pakolaispolitiikasta jossa suomelta viedään valta päättää kuinka paljon mamuja haluamme vastaanottaa ja mistä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

En usko, että yleinen hokema eduskunnasta Euroopan ainoana vakuuspelleilyyn vaikuttavana parlamenttina pitää paikkansa. Ensi vuonna Saksan vaalitaistelussa ja vaalien jälkeenkin keskustellaan Bundestagissa varmasti siitä, onko valtioiden järkevää perustaa Luxemburgiin yhteinen pankkiosakeyhtiö vai ei.

Eilen Saksan Bundestagin talousvaliokunta sitä paitsi käsitteli Portugal-pakettia. Paketista myönnettiin rahaa vain noin kuukaudeksi eli siihen asti, kunnes Portugalilla on ensi kuun vaalien jälkeen toimintakykyinen hallitus.

http://www.bundestag.de/presse/hib/2011_05/2011_19...

Hauska tilanne syntyy, jos Portugalissa kuusi vuotta hallinnut sosialistihallitus vaihtuu "uusliberaaliin" demaripuolue PSD:hen ja keskustaoikeistolaiseen CDS:n. Koko vaivalla kasattu apupaketti saattaa vielä levitä taivaan tuuliin.

Jukka-Pekka Vasara

Näin juuri. Kokoomusta äänesteleville puoti-puksuille on näköjään se demokratian huippu kun 2 sutta ja 1 lammas äänestävät päivällisestä.. Liberalismissa on kyllä ideaa.

Toimituksen poiminnat