*

Pasi J. Matilainen "Älä anna periksi pahalle, vaan käy yhä rohkeammin sitä vastaan." --Vergilius

Piste sodalle - ja muillekin kammottavuuksille

Kauan sitten, noin vuonna kukka, Donovan lauloi hittinsä Universal Soldier, jonka Hector sittemmin levytti suomeksi nimellä Palkkasoturi. Kuuntelin nuorempana, aatteellisesti joskaan ei vaatteellisesti hipahtavana kautenani usein tuota Donovanin biisiä ja nyt olen löytänyt sen ämpärikokoelmani kätköistä uudelleen. Hieno kappale.

En ole aivan tyytyväinen Hectorin esittämään versioon, joten käännän tähän itse uudelleen tämän kirjoituksen kannalta keskeiset kohdat, välittämättä musiikillisista seikoista.

"Hän on se, joka antaa kehonsa
sodan aseeksi,
ja ilman häntä tämä tappaminen ei voi jatkua."

"Hän on sotilas ja häntä on todella syyttäminen.
Hänen käskynsä eivät enää tule kaukaa,
vaan sieltä ja täältä ja sinulta ja minulta.
Veljet, ettekö näe,
näin emme laita loppua sodalle."

Kuten näemme, Donovan syyttää sodasta ensisijaisesti sotilaita, jotka suostuvat sotimiseen. En kiellä, etteikö sotilaitakin kävisi syyttäminen, kun he eivät kyseenalaista muuhun kuin puolustussotaan annettuja käskyjään.

Todellista syytä sotiin Donovan kuitenkin vain sivuaa lopussa. Siitä annan seuraavaksi puheenvuoron ranskalaiselle tuomarille, diplomaatille ja runoilijalle Étienne de La Boétielle (s. 1530, k. 1563), joka kirjoitti noin vuosina miekka ja kilpi vielä tänäkin päivänä - lähes viisisataa vuotta myöhemmin - lukijoitaan järisyttävän hittinsä Discours de la servitude volontaire (The Politics of Obedience: The Discourse of Voluntary Servitude (PDF); Kuuliaisuuden politiikkaa: Vapaaehtoisesta orjuudesta).

Tässä rahalainaus.

"Te surkeat, viheliäiset ja onnettomat ihmiset ja kansat, päättäväisinä oman onnettomuutenne perässä ja sokeina omalle edullenne! Te annatte riistää itseltänne omien silmienne edessä parhaat osat tuloistanne; peltonne rosvotaan, kotinne ryöstetään, perintökalleutenne viedään pois. Te elätte niin, että ette voi kutsua ainoakaan asiaa omaksenne; ja näyttäisi siltä, että pidätte itseänne onnekkaina, kun saatte lainaksi omaisuutenne, perheenne ja koko elämänne. Kaikki tämä turmio, tämä onnettomuus, tämä rappio, ei lankea niskaanne vieraiden valloittajien toimesta, vaan siltä yhdeltä taholta, jonka te itse teette niin voimakkaaksi kuin se on, jonka puolesta käytte urheasti sotaan, jonka suuruuden edestä ette kieltäydy tarjoamasta omia ruumiitanne kuolemalle. Se yksi, joka teitä näin hallitsee, omaa vain kaksi silmää, vain kaksi kättä, vain yhden kehon, ei yhtään enempää kuin vähäisimmällä ihmisellä kaupungeissanne asuvasta lukemattomasta joukosta; hänellä ei todellakaan ole mitään muuta kuin se valta, jonka te annatte hänelle itsenne tuhoamiseen. Mistä hän on saanut tarpeeksi silmiä teidän vakoilemiseenne, jos te ette anna niitä hänelle itse? Kuinka hänellä on niin paljon käsiä teidän hakkaamiseksenne, ellei hän lainaa niitä teiltä? Kaupunkienne yli marssivat jalat, mistä hän ne saa, elleivät ne ole teidän omianne? Kuinka hänellä on yhtään mitään valtaa yli teidän paitsi teidän kauttanne? Kuinka hän edes uskaltaisi käydä kimppuunne ellette te auttaisi häntä siinä? Mitä hän voisi tehdä teille, ellette te itse juonisi teitä ryöstävän varkaan kanssa, ellette te itse olisi avunantajia teitä tappavalle murhaajalle, jos te ette olisi itsenne pettureita? Te kylvätte viljanne, jotta hän voi ne hävittää, te rakennette ja kalustatte talonne antaaksenne hänelle omaisuutta rosvottavaksi; kasvatatte tyttärenne, jotta hän voi tyydyttää himonsa; koulutatte lapsenne, jotta hän voi antaa heille suurimman tuntemansa etuoikeuden -- johtaa heidät omiin sotiinsa, viedä teurastettaviksi, tehdä heistä ahneutensa palvelijoita ja kostonsa työkaluja; te alistatte kehonne kovaan työhön, jotta hän voi hemmotella itseään mielihyvillään ja kieriskellä likaisissa nautinnoissaan; teette itsestänne heikompia tehdäksenne hänestä voimakkaamman ja vahvemman pitämään itsenne kurissa. Kaikista näistä nöyryytyksistä, joita pellon eläimetkään eivät suostuisi kestämään, te päästäisitte itsenne, ette yrittämällä, ette toimimalla, vaan pelkästään haluamalla olla vapaita. Päättäkää olla palvelematta ketään ja samantien teistä tulee vapaita. En pyydä teitä nostamaan käsiänne tyrannia vastaan kaataaksenne hänet, vaan yksinkertaisesti vain, että ette enää tukisi häntä; sitten voitte nähdä hänet kuten suuren Rodoksen kolossin, jolta on vedetty jalusta alta, kaatumassa oman painonsa alla ja rikkoutumassa pirstaleiksi."

La Boétie kirjoitti diktaattoreista ja tyranneista, mutta hänen oppinsa pätee myös nykyvaltioihin sellaisenaan, jos kohta valtioilla kollektiivisen väkivallan apparaatteina ei ole ensimmäistäkään omaa silmää, kättä tai jalkaa. Häneltä opimme, että todellinen syy sotaan (ja moneen, moneen muuhunkin kamaluuteen) - kuten Donovankin laulussaan uumoili - olemme sinä ja minä.

Diktaattori tai valtio ei pysty mihinkään, ellemme me anna sen tehdä sitä, ellemme me jopa tue sitä teoissaan ja tarjoa sille sen tarvitsemia työkaluja. Vain meitä voi olla syyttäminen sodista, verotuksesta, mielivaltaisista laeista, toisinajattelijoiden vainoamisesta, ynnä muista valtioiden ilkeyksistä. Ja oikeasti, sen pysäyttäminen vaatii todellakin vain sen, että emme yksinkertaisesti enää tue sitä.

Veljet, ettekö näe, että näin me laitamme lopun sodalle?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän pasi kuva
Pasi Matilainen

La Boétie -lainauksen kappalejako on muuten alkuperäistä vastaava, pahoitteluni siitä...

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Katsoin taannoin dokumentin orjuuttajasta. Miehestä, joka kaappasi teinitytön ja sai tämän uskomaan, että on olemassa yhtiö, joka tuhoaa tytön ja tytön perheen, jos hän yrittää karkuun. Tyttö ei koskaan kokeillut niitä rajoja. Hän halusi elää. Hän halusi perheensä elävän. Ihminen haluaa elää.

Jos kerrot ihmiselle, että nyt on sellainen tilanne, että vihollinen tulee ja vihollinen ensiksi tappaa sinut, sen jälkeen raiskaa kaikki naiset jotka tunnet ja lopuksi polttaa talosi ja kaiken, mikä sinulle mitään merkitsee, on ainoastaan kyse siitä uskooko hän sinua vai ei.

Olisiko Suomi hävinnyt pahastikin jos ei olisi taistellut Neuvostoliittoa vastaan? Kun katsoo vaikka Balttian maita, ei Neuvostoliitto ollut kaiken loppu. Niin suomalaiset kuitenkin uskoivat. Niin olen ymmärtänyt niiden sotaveteraanien kertomuksista, joita olen lukenut.

Kuka heille valehteli? Vai valehteliko?

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Kysypä asiasta virolaisilta, ja muilta neuvostovallan alla olleista.

Aja Latviaan ja Viroon vähän pääkaupunkien ulkopuolelle ja koe halpa aikakonematkustaminen 50 vuotta taaksepäin.

Selvitä kuinka paljon ihmisiä katosi ja joutui elämään piilossa.

Se vaatii hämmentävää poiskatsomista tai tietämättömyyttä ajatella että Neuvostoliitto ei sairaalla tavalla tuhonnut elämiä ja tulevaisuuksia.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Latviassa on tullut käytyä ja ihmeteltyä. Tuhosihan se. Tuhosi se sotiminenkin. Miltähän näyttävät luvut jos laitetaan rinnakkain? Entä materiaaliset tappiot, sotakorvaukset häviämisestä? Ja miksi? Vapaan Suomen puolesta, joka myytiin lasihelmistä ympäri maailmaa? Ja Balttia sai aitoa monikulttuurisuutta kaupan päälle väestönsiirtojen seurauksena.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Jos päätettäisiin että mitään ei puolusteta ja annetaan hyökkääjien aina viedä, se johtaisikin taatusti mielenkiintoisiin tilanteisiin.

Tietyssä mielessä kaunis ajatus, mutta ei niin kovin realistinen ollenkaan.

Aloitetaanko siitä että ilmoitat että et tule puolustamaan kotiasi ja annat kaiken jos joku sen haluaa?

Pahoittelen kärjistystä mutta tuostahan aistin tässä olevan kyse, ja voin toki olla väärässä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

En tiedä, koska kukaan ei ole hyökännyt kotiini. Ja mikä kotini on tässä asiayhteydessä? Talo, kaupunki, valtio, maanosa? Jos puhutaan talosta, haluan uskoa, että tunkeutuja lähtee ambulanssilla. Muissa tapauksissa se on melkein se ja sama. En koe mitään niistä millään tavalla omikseni.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja
Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

Hyvä kirjoitus. Yksi ongelma on se, että ihmiset noin yleisesti haluavat ulkoistaa elämänsä isot päätökset auktoriteeteille. Ei haluta ottaa vastuuta omasta elämästä. Ulkoistuksen myötä lapsenomaisesti toivotaan, että auktoriteetti toimii moraalisesti oikein saamallaan vastuulla.

Kansallinen demokratia on tästä hyvä esimerkki. Ihmiset uskovat poliitikkojen "vain äänestämällä voi vaikuttaa" mantraa ja käyvät äänestämässä. Todellisuudessa meillä ei kuitenkaan ole demokratiaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Äänestämällä ei voi vaikuttaa suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Kaiken lisäksi monet äänestävät tietämättään itseään vastaan.

Sotiminen on täysin järjetöntä touhua, joskin joskus ymmärrettävää. Sodasta seuraa pahimmillaan mieletön väkivallan kierre, kuten Israelin ja Palestiinan konfliktissa. Joka tapauksessa siitä seuraa vihaa, katkeruutta ja kostonhalua jopa useiksi sukupolviksi. Kaiken lisäksi se viha usein kohdistuu viattomiin ihmisiin. En tiedä onko sotia mahdollista saada loppumaan kansallisvaltioiden aikana?

Anne Pylkkönen

Jos otan tuon Nikkasen väitteen ihmisten yleisestä halusta ulkoistaa isotkin (tai varsinkin ne!) päätökset auktoriteeteille henkilökohtaisesti ja mietin tilanteita joissa itse olen tehnyt niin, päädyn siihen että on olemassa kaksi suurinpiirtein yleispätevää syytä miksi olen käyttäytynyt "lammasmaisesti":

1. En ole mukana siinä informaatiovirrassa, joka voisi tuottaa minulle riittävästi ja sopivalla tavalla esitettyä tietoa päätökseni pohjaksi. Sen takia on pakko luottaa sokeasti johonkin auktoriteettiin, vaikka minun on mahdotonta päätellä kuinka kattavan analyysin pohjalta hän puolestaan johtopäätöksiään ja päätöksiään tekee.

2. Jos näen kovasti vaivaa selvittääkseni mahdollisimman tarkasti kaikkia asiaan liittyviä näkökohtia, tutkimuksia ja muuta tietoa, niin että päätökseni olisi mahdollisimman hyviin perusteluihin pohjautuvaa, minulla ei silti ole mitään takeita siitä että mielipiteelleni annettaisiin mitään arvoa. Mitä suurempi asia, sen väheksytymmin tavallisen kansalaisen kantoihin suhtaudutaan.

Niin.

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

"Diktaattori tai valtio ei pysty mihinkään, ellemme me anna sen tehdä sitä, ellemme me jopa tue sitä teoissaan ja tarjoa sille sen tarvitsemia työkaluja. Vain meitä voi olla syyttäminen sodista, verotuksesta, mielivaltaisista laeista, toisinajattelijoiden vainoamisesta, ynnä muista valtioiden ilkeyksistä. Ja oikeasti, sen pysäyttäminen vaatii todellakin vain sen, että emme yksinkertaisesti enää tue sitä.

Veljet, ettekö näe, että näin me laitamme lopun sodalle?"

Tämä sitaatti blogistin tekstistä kiteyttää asian hyvin. Me ihmiset olemme periaatteessa antaneet hiljaisen hyväksyntämme sille, että olemme tässä tilanteessa. Jos ihminen ei olisi niin mukavuudenhaluinen ja itsekäs sekä olisi useammin valmis poistumaan mukavuusalueeltaan voisimme muuttaa asioita. Yhteiskunta on ihmisten aikaansaama instituutio, jonka myös ihmiset voivat muuttaa.

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

Valitettavasti sotaan lähtijöitä riittää aina.

Ihmiset ovat sodassa naapuriensa kanssa. He sotivat taloyhtiöissään. Firmojen osastoilla ollaan toisten kurkussa. Julkisessa hallinnossa juonitellaan virkaveljiä vastaan.

Vakuutusyhtiö on sodassa vahingoittuneiden kanssa. Piensijoittajat sotivat suurempia ja toisiaan vastaan. Urheilufanit pieksevät toisiaan.

Koulussa jo opetetaan kilpailua ja oman edun ja uran tavoittelua.

Toimitus on sodassa puheenvuoroja vastaan. Kommentoijat ovat hampaat irvessä toistensa nahoissa kiinni.

Täytyy pyrkiä näkemään ihmisluonne.

Me olemme joka tasolla virittyneitä sotaan.

Toimituksen poiminnat